Oikeesti en yhtään tiedä mitä kirjoittaisin viime perjantaisesta Backstreet Boysin keikasta. Se nimittäin oli ihan huikeaa ja ihanaa ja mielettömän hauskaa. Lauloin koko illan kurkku suorana ja kiljuin ääneni käheäksi. Mun suosikkibändi taas alkuperäisessä kokoonpanossaan muutaman metrin päässä, ympärillä täpötäysi Hartwall -areena ja ihan tajuton fiilis.
Keikan biisilista oli mun mieleen ihan täydellinen. Kaikki parhaat vanhat biisit ja sopivasti niitä parhaita uuden levyn kappaleita. Erityisesti uuden levyn nimikkobiisi In a world like this on mun mieleen. Ja tällä kertaa kokonaan pääsi soittoon myös mun kaikkien aikojen lempparein Bäkkärikappale The one. Jee!
Vaikka monet mollaa Bäkkäreitä syystä, että miehet on hieman vanhentuneet "vanhoista hyvistä ajoista" niin mulla tunteet on taas ihan päinvastaisia. Musta oli tosi kiva katsoa aikuiseksi kasvaneita miehiä siellä lavalla. Rentoja, huumorintajuisia ja luonnollisia miehiä. Ei sitä tarvitse yrittää näyttää teinille ja käyttäytyä 17-vuotiaan tavoin, jos ikä on tuplaantunut.
Mutta kyllä mun sydäntä silti lämmitti, kun All I have to give -biisin koreografia oli edelleen tismalleen sama hattuine kaikkineen, kun se oli jo mun vuonna 1998 telkkarista nauhoittamallani konserttivideolla.
Bäkkäreitähän nyt mollataan joka suunnasta muutenkin, mutta mun mielestä keikkaseuranani ollut puoliskoni oli ihan oikeassa, kun sanoi, että kyllä on vikaa enemmän kuuntelijassa, kuin bändissä, jos ei viihdy yleisössä tollaisessa tunnelmassa, hullulla meiningillä vedettyä konserttia katsomassa!
Jos mulla joku pointti tässä tekstissä oli, niin se oli varmaan se, että oli aivan törkeän hauskaa. Niin hauskaa, ettei haittaa vaikka vieläkin sattuu kurkkuun. Että kiitos vaan omalle murulle maailman parhaasta synttärilahjasta! Tekisi mieleni sanoa, ettei tollaisen lahjan jälkeen edes masenna täyttää 25, mutta se ei kyllä keikan huikeudesta huolimatta olisi ihan totta...
Ps. lämppäritkin muuten upposi meihin enemmän kuin mainiosti! Ensin lämppäämässä oli Redrama ja ylläriksi Clouds -biisin aikana lavalle pelmahti A.J. vetämään omat osuutensa. Niin maukasta, noita duettoja kun livenä harvoin pääsee kuulemaan. Toinen lämppäri oli USA:sta oleva acapella yhtye Exchange Vocal. Herttaisia poikia ja komeita ääniä ja huikeaa beatboxingia. Tykättiin siitäkin!
Eiiii nyt oon kyllä niin kade, että en kestä!! :D Mutta siis hienoa, että se oli niin hyvä. :)
VastaaPoistaHihii, en voi oikein sanoa muuta kuin että kerrankin on syytäkin olla katellinen :D
Poista