Meidän kihlasormukset

Meillä mentiin kihloihin jo ihan varsinaisten kihlasormusten kera. Olin tehnyt aika selväksi, että jos Joni mua aikoo kosia, niin olis parasta osata myös hankkia sormus. Ja olihan se osannut! Oltiin kyllä katseltu yhdessä korukauppojen ikkunoita, joten se tiesi mitkä tyylit olisi mieleisiä. Niistä se sitten valitsi ihan itse juuri täydellisen.

Molempien sormukset on valkokultaa ja mun sormuksessa on 11 timantin rivi. Mun sormus on flakka (korjatkaa jos mun käsitys tästä termistä on ihan väärä!) eli siinä on tasaiset reunat. En ollut esittänyt asiasta toiveita suuntaan tai toiseen, mutta nyt oon tasaisista reunoista tosi tyytyväinen. Ton viereen nimittäin asettuu vihkisormus tooosi kivan näköisesti ja tiiviisti - kunhan on flakka sekin. Mun sormus on täydellisen siro ja joka päivä vaan rakastan sitä enemmän ja enemmän. Oon tosi tohelo, joten tää on mulle täydellinen, kun siinä ei ole mitään "ylimääräisiä ulokkeita".

IMG_2880b

Joni valitsi itselleen simppelin valkokultaisen kihlan. Mutta jo kihlaa hankkiessaan ajatteli, että hankkii sitten uuden vihkisormuksen. Kihla jää silloin pois käytöstä eli kahta sormusta tuo munkaan mies ei aio pitää sormessaan. Vihkisormukseksi olisi tuolle komeammalle puoliskolle suunnitteissa jotain aavistuksen jyhkeämpää.. ollaan katseltu muutamia putkenpätkämäisiä sormuksia, ja sellainen sopisi munkin mielestä oikein hyvin tolle mun miehelle. Vaikka toki saa valita juuri sellaisen sormuksen, kun itse haluaa. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Mullakin on toiveet aika selvät, mutta täydellistä valmissormusta ei ole vielä kävellyt vastaan. Tai näkynyt mun ohittamissa kultaliikkeissä. Monia lähes oikean näköisiä on ollut, mutta ne eivät ole olleet flakka -reunaisia ja se on ihan välttämätön kriteeri. Muta myös mun vihkisormushaaveissa riittää aineksia ihan omaksi postauksekseen.

Tällaiset ovat meidän kihlat. Ihan huippuhyvää työtä tuo mies osasi tehdä sormuksia omatoimisesti valitessaan. Vaikka oli kuulemma "pikkaisen jännittänyt" mennä ihan itsekseen korukauppoihin kihlasormuksia kyselemään.. ja täytyy muuten sanoa, että taisi hankkia sormukset sieltä liikkeestä, jossa sai parasta palvelua! Herttaisia olivat kyllä myyjät minunkin milestäni, kun vein meidän sormukset silloin kaiverrettavaksi. Niin ja "ihan pikkaisen" jännitti minuakin, vaikka vein sormukset vaan kaiverrettavaksi! Että täytyy kyllä nostaa hattua omalle murulle, hyvää työtä teit, vaikka jännittikin!

6 Kommenttia

  1. Mä en kanssa hetkeen keksi yhtä jännittävää ja hölmistynyttä oloa, kun silloin, kun käytiin pienennyttämässä ja kaiverruttamassa mun sormus sekä valitsemassa A:lle sen sormusta. Apua! Mä olen siis kyllä tottunut hoitamaan töissäni mitä absurdeimpia keissejä ja juoksemaan muiden ihmisten ihmeellisilläkin asioilla, mutta oman sormuksen rutiinijuttu oli kyllä jännittävä tilanne.

    Mulla on paino - kiitos Saksassa asuminen ja ruhtinaallinen oma aika ja sitä kautta ruoanlaitto - noussut jonkin verran ja nyt olen todennut, että tuo ehkä viitisen kiloa on näkynyt harmillisesti sormissa. Olen nimittäin tavoitteellisesti sitä vuodenvaihteesta lähtien vähän pudottanut, ja mun kihla pyörii sormessa. Täytyy varmaan Suomeen palattuani käydä taas vaihteeksi samassa koruliikkeessä kysymässä, voisiko tuota vielä vähän pienentää. Onneksi palvelu oli hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onpas hauska kuulla! Nimittäin oikeastaan se jännitys on vaan ihana juttu. Siltä sen kai pitääkin tuntua, kun kaikki on ihanaa ja uutta ja jännittävää :) Voisin kuvitella, että ne kultaliikkeissä kohtaisi tällaisia sun ja mun kaltaisia simppeliä juttua jännittäviä asiakkaita aika paljonkin!

      Toivottavasti saat sormuksen pienennytettyä vielä sopivaksi.. voisi kuvitella, että se onnistuu vielä vähän, jos onnistui jo aiemminkin! :)

      Poista
  2. Taidat olla oikeassa: kihlamme näyttävät hyvinkin identtisiltä ;) Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikuttaa muutenkin kirjoitustesi perusteella, että meillä on paljon samankaltaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Nyt vihdoin kun ehdin kunnolla lukea postauksiasi läpi, saan nyökytellä niska vääränä ja toistella mielessäni "aivan, niinpä, just noin minäki ajattelen" :) Innolla ja suurella uteliaisuudella jään siis seurailemaan blogiasi. Hassu sattuma on myös se, että blogisi oli ensimmäinen hääblogi, johon tutustuin. En vaan ollut harmikseni laittanut blogisi nimeä ylös enkä enää myöhemmin saanut sitä mieleeni. Muistin vain, että nimessä mainittiin pitsi, mutta sepä ei paljon auttanut. Kiitos siis, että kävit blogissani kommentoimassa ja löysin sut sitä kautta uudelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, hyvä maku siis meillä molemmilla ;)

      Ihana kuulla, kiitos huimasti kommentistasi (ja kaikista muistakin!) Maria! On kiva löytää muita samassa tilanteessa olevia tyyppejä, joiden kanssa ajatukset natsaa yhteen. Ja kiva, että "löydettiin taas toisemme". Määkin tykkään lueskella sun blogia!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!