Turkupostaus

Sain viikko sitten Ninnumaarialta toiveen postata Turusta - siis lähinnä siitä, miten me ollaan tänne puolen vuoden aikana kotiuduttu, mistä ollaan tykätty, kauanko aiotaan olla ja niin edespäin. Lupasin toteuttaa toiveen loppuviikosta, mutta suunnitelmat vähän viivästyi. Koska meillä oli tosiaan vieraita lauantaista sunnuntaihin ja pääsi käymään niin, että lauantai-illan ruokailun jälkeen, käytiin "yksillä" Koulussa, jonka jälkeen tuli puhetta Turussa sijaitsevasta maagisesta baarista, jonka tanssilattialla soi Robin. Vieraamme sitten yrittivät kovasti todistella, etteivät ole vielä keski-ikäisiä joten loppuilta jammailtiin Frontside Ollien tahtiin Armaksen tanssilattialla. Joten ei musta ollut lauantai-iltana, eikä sunnuntaiaamunakaan kirjoittamaan.

WP_20130910_15_39_35_Pro

Mutta asiaan. Viime lauantain kaltaiset illat pitää sisällään paljon niistä syistä, minkä takia ollaan tykätty Turusta paljon enemmän, kun olisin ikinä voinut uskoakaan. Endottomasti suurin plussa Turussa Jyväskylään verrattuna on se, että täällä on enemmän elämää. Vaikkei tämäkään (onneksi) mikään megaiso kaupunki ole, tuntuu jotenkin sille, että se väkimäärä joka täällä on, on paljon aktiivisempaa. Leffateatteri on aina täynnä väkeä, kuppiloissa on väkeä, torilla on elämää, ihmiset käy ravintoloissa jne. Ja siksi toisekseen - täällä on paikkoja minne mennä. Vaikka Jyväskylä onkin edelleen mun lempparikaupunki Suomessa, on aivan ihanaa asua kaupungissa, jossa voit mennä syömään johonkin muuallekkin kuin Amarilloon. Lauantaina käytiin muuten syömässä Blankossa, ja voin muuten sanoa, että haluaisin nyt jo takaisin sen paremsaanikanapappardellen ääreen...

Toki osa tästä fiilistelystä on varmasti vielä uutuudenviehätystä - tuskinpa sitä näin innoissaan olisi enää kymmenen vuoden päästä. Mutta nyt vielä tuntuu kaupungille syömään tai juomaan lähtiessä vähän sille, kuin olisi ulkomailla. Kaikki on niin jännää ja uutta vielä.

WP_20130910_15_53_03_Pro

Mutta sitten toisaalta normaalissa arkielämässä. Kun on kotona, opiskelee, käy kaupassa, salilla tai kävelyllä niin eihän tämä tunnu yhtään sen kummallisemmalta. Sanoinkin tässä kerran Jonille, että tuntuu oikeastaan vähän sille, kun tämä Turku olisi vaan yksi Jyväskylän kaupunginosa. Muutettiin vaan asumaan vähän eri paikkaan kuin ennen, mutta se perus elämähän täällä on ihan samanlaista, kun aina ennenkin. Se tuttuuden ja samankaltaisuuden tunne juontaa varmaan osin myös siihen, että edellisen kerran muutin Roomaan ja siellä arki ei todellakaan ollut samanlaista kuin Jyväskylässä. Nyt on, kun ympärillä on Joni ja omat tavarat ja huonekalut. Kaupassa käydään Prismassa niinkuin aina ennenkin. Koulumatka on vaan mulla vähän pidempi.

Me viihdytään täällä, mutta ollaanko kotiuduttu? Eipä oikeastaan. Joni puhui viikonloppuna juuri siitä, miten tuntuu vähän sille, että me ei sovita näiden ihmisten joukkoon. Tai ettei me olla samanlaisia ihmisiä kuin nämä täällä! Sitä on vaikea selittää, mutta mää tunnen samoin. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Etten ihan ole samanhenkinen ihminen, mitä kaikki jumppasalissa mun ympärillä. Mutta en oikein osaa sanoa tarkkaan, että miksi. Ehkä musta tuntuu jotenkin sille, että täällä on vähän pinnallisempaa kuin Jyväskylässä. Mutta sekin johtuu varmaan vaan mun omista tunteista. Että ajattelen Jyväskylän olevan niin paljon tutumpi ja itseni niin paljon jyväskyläläisempi.

WP_20130925_16_14_31_Pro

Osaltaan se johtuu varmaan myös murteesta. Määhän tykkään yleensä valtavasti murteista. Huomaatteko muuten, että kun mää olen Jyvääskylääästä niin viittaan itseeni usein sanalla mää? Mutta tää turun puhuminen ärsyttää kyllä harvinaisen paljon. Tiedättekö, mikä on ärsyttävintä kaikista? Joo vai. Mihin tahansa asiaan, mihin normaalisti reagoitaisiin vaikka sanomalla niinkö, aijaa, ihanko totta, okei tai muuta vastaavaa, täällä vastataan joo vai. Edelleen hämmennyn, enkä tiedä mitä vastata. Niinkuin siihenkään, jos joku kysyy, että kummonen jokin asia on. Mieli tekisi vastata aina, että ei kovin kummonen.

Kolmas silmään korvaan pistänyt murrejuttu on tapa kysyä asioita kielteisen kautta. Tälle oltiin juuri lauantaina naurettu, ennen taksin kyytiin hyppäämistä, ja arvatkaapa mitä taksikuski sanoi heti ensimmäisenä "Ei kai tuolt läpi pääsis?". Itse, kun kysyisin että pääseekö. Täällä aina kielteisen kauta. Puolessakaan vuodessa ei todellakaan ole vielä tottunut tähän murteeseen. Joka kerta se pistää korvaan ja suorastaan pelkään että se tarttuu munkin puheeseen. Ketä -sanastahan en viitsi edes aloittaa..

WP_20140105_14_20_38_Pro

Siinä murteessa on vielä semmoinen outo juttu.. tai en oikein tiedä mikä tässä on syy ja seuraus, mutta oikein vahvaa murretta puhuvat ihmiset vaikuttavat mun mielestä usein tosi epäkohteliaille. Nuoret ihmiset, jotka puhuvat enemmän yleiskielisesti ovat kaupan kassoilla jne. poikkeuksetta tosi sydämellisen ja ystävällisen oloisia. Kun taas iäkkäämmät ihmiset, joilla murrekin on vahvempi, kuulostavat tosi tylyille. Vaikka huomaisin ihmisestä, että hän hymyilee mulle puhuessaan, puheesta sitä ystävällisyyttä ei huomaa jos murre on voimakasta. Tosi hämmentävää. Ja toki yleistävää, ymmärrätte varmaan, ettei mikään mun kirjoittama nyt mitään absoluuttista totuutta ole. Vaan yleistyksiä mun tekemien havaintojen pohjalta ja sbjektiivisia tottakai.

WP_20130908_14_12_01_Pro

Mutta kyllä sitä kaipuu Keski-Suomeen järven rannalle on kova. Meidän Turun kekan piti alunperin olla vuoden mittainen, mutta se venyi nyt toisenkin mittaiseksi. Eli kesällä 2015 on näillä näkymin paluu Jyväskylään. Ikinähän ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta sellainen haave meillä on. Sinne me haluttaisiin  kuitenkin jossain vaiheessa pysyvästi asettua. Keski-Suomella on ihan valtavan iso paikka mun sydämessä ja tunnen siitä valtavaa ylpeyttä. Ja Keski-Suomen kotiseutulaulu saa kyllä mun sydämen aina vähän väpättämään. Pikkutytöstä asti oon sitä laulellut ja mulle se on niin totta.

"Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on!"

Turku on huomattavasti mukavampi paikka, mitä ennakkoon ajattelin. Viihdyn täällä erittyäin hyvin muutaman vuoden. Ei mitään ongelmaa ja suorastaan kivaakin! Niin kyllä minä olisin ihan valtavan harmistunut jos joutuisin tänne jäädä vielä kahdeksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta ei se ole Turun syy, vaan tuntisin samalla lailla ihan mitä tahansa muutakin paikkaa kohtaan. Vaikka Ruissalon merenrannat on kuinka ihania, niin en ikinä vaihtaisi Keski-Suomen järviä päästäkseni meren rannalle. Eihän siellä voi edes kunnolla sukellella!

Ps. Turussa on vielä lisäksi se huono puoli, että täältä ei saa hyvää mutta kohtuuhintaista turkkilaista pitsaa?! Mitä ihmettä?!

22 Kommenttia

  1. Hahha, kiitoksi vaa kauhjast toive toteuttamisest, oli hiano postasu! Nii hassu ja varmast kans iha totta, ulkopualise silmi. Kaik murrejutu mitä sää kertosi ova ihan totta ja nii tuttui mul, ja NII kummallist et je joittenki muitte miälest nee kuulostaa ourolt. Sen töykkiält kuulostamise mää kyl ymmärrä, turkku ei ol kovi kaunist.

    Ja toi on kyl iha tosi, et elämähä o iha samanlaist mis päi vaa Suames, iha helppo verrattun ulkomail muuttamisse, tulee iha hönttiki olo et kummottos tää oliki näi helppo. Mut kui varte sää et merest tykkä? Et kai sää vaa meina et järv olis jotenkin paremp?! Kui?! Meres sitä voi plutat iha samal taval!

    Ja see ulkopualisuure tunne, sehä o vaa sitä ettet sää ole asunu siäl tarppeks kaua. Nii se vaa o, misä vaa viaras paikas. Ku se ei ol koti, see ei vaa silt tunnu. Mut lohrutukseks voi sano, et samalaissi tallaji siäl ova ku keskemmälki Suame, mää luule.

    Ja on siäl niin ihmisi juu varmast enemmä ku mones muus paikas Suame. Ja ravintoloit ja kaikke. Nauti siit ajast ny, ja ilosen muuta sit takasi sinne omal kotiseurul, se ku jokase miäles ain o. Mul se koti o siäl Aura rannoil, mere ääres ja Turu Tairemuseo kylkes, misä meil viäläki koti o, ku takasi vaa pääsis. Onneks juna kulkeva ja tää Hesaki o aika kiva neljä vuare jälkke. Siäl se asunto saa Turus orottaa, kyl mää joku päivä se justeera meijä koriks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi, miten mahtavaa! Kiitos päivän parhaista nauruista! Ihan huippu! :D

      Murretekstiä on ihan mahotonta lukea ilman, että lukee ääneen tai vähintään liikuttaa huuliaan, niin oli nytkin pakko tehdä! Mutta mitä ihmettä?! Täähän näytti ja kuulosti nyt yllättävän paljon pohojalaaselle murtehelle, joka on mun lempparimurre kaikista!

      Mutta en tosiaan tykkää merestä, se on niin suolainen ja jotenkin.. karu? Järvet on mun mielestä nekin paljon kotoisampia! Ja pehmoisempia. Järvivedessä on niin mukavaa olla, uida ja polskia. Ei sitä meressä viitsi samalla tavalla läträtä.. jotenkin. Tätä ei taas voi selittää mitenkään niin, että kuulostaisi ihmiselle jolla oikeesti on jotain korvien välissä :P

      Mutta niinhän se on, kun ei oo koti, niin ei oo koti. Ja jotenkin tuntuu, ettei tästä koti tulisikaan vaikka täällä pidempään asuisi. Kun sydän ja juuret on kuitenkin muualla. Ja sehän on vaan äärimmäisen hyvä asia, että meitä on moneen junaan (ja jotkut jää vielä asemallekin). En mää ainakaan tykkäisi jos yhtäkkiä vaikka miljoona suomalaista keksis, että vitsi se Jyväskylä on Suomen paras paikka, muutetaan sinne! Sehän muuttaisi sitä paikkaa ihan liikaa! Mää pidän täällä sun kodistas nyt huolta sillä välin kun oot vielä siellä Helsingissä, ja toivon, että pääset palaamaan tänne mahdollisimman pian. Niin kun sanoit, kyllä se koti täällä odottaa

      Mutta vaikka sydän on jossain muualla, niin on mahtavaa, että voi käydä välillä nauttimassa myös muista kaupungeista - Suomessa on niin paljon kivoja paikkoja :)

      Kiitos vielä aivan mielettömän huikeasta kommentista!

      Poista
    2. Emmää kyl pohjalaiseks tunnustauru! Mut ehkä mää puhu semmost vaskjolaist murret siält maalt mitä meijä mammaki puhus. Siin on muka ruatsinkiälissi sanoi kans! Tiäräksää vaik mikä o tampuri, hantuuki tai vakstuuki? Tai porsto ja kontturi?

      Ja emmää kyl tämmöttis iha oikkiaste puhu muut ko joskus kesäloma jälkke ku on tullu kuulttu sitä taas iha tarppeks. Ei nee mua töis eres turkulaiseks puhest tunnista. Enkä mää iha oikkiast turkulaine ookkaa, vaa muutama kymmene kilometri sivu. Muut ko siit kyl tiättä et imperfekti mää ain sano niinko turkulaine: mää "nukkusin" enkä "nukuin" :D

      Poista
    3. Tampuurin, hantuukin ja vakstuukin mää kyllä tiedän.. mutta porsto ja kontturi?! No idea! :D

      Ehkäpä eniten sitä pohojalaasta vibaa tuo nuo R:llä korvatut D-kirjaimet.. ja "pualisen" tapaset vokaalien muunnokset..

      Mutta hei! Kiitos vielä tästä ihan viimeisestä - toi ylimäärästen ässien lisäily ja että mää soittasin tai soittasisin jollekkin, niin on kyllä kiinnittänyt huomion kanssa, mutta ei olla koskaan tajuttu siinä mitään logiikkaa, mutta niitä siis käytetään imperfektin "tilalla"?! :D

      Poista
    4. Tavallaan joo imperfektin tilalla. Paitsi etten "soittasin" kyllä sanois… ei se käy ihan kaikkiin sanoihin, huomaan nyt kun itsekin ajattelen uudelleen…! Porsto on porstua eli eteinen ja kontturi on komero :)

      Poista
    5. Ekassa kommentissanikin se oli: "kertosit" eikä "kerroit" :) NYT mä lopetan tän pommittamisen!!

      Poista
    6. Mää oon kyllä nimen omaan kuullut ton "soittasin". Muistan nimittäin ihan elävästi kerran kuulleeni lauseen, joka alkoi "Mää soittasin sil ja sanosin et..." Ja se on nimen omaan jäänyt mieleen siks kun se oli niiiiin turkua! :D

      Hitsi, mietin, että oisko porstua, kun kuulostaa niin samalle, mutta sit aattelin, että luultavasti se on jotain aivan muuta. Ja kontturia en ois kyllä tienny vaikka henki ois siitä ollut kiinni :D

      Hih, kerrankin joku muu pommittaa, kun minä!! :D Mutta saa jatkaakin, nää on ollu ihan mahtavia!

      Poista
  2. Nii ja mistä ulkomaisist pitsoist mää en tiär mittä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväsylä on turkkilaisten pitserioiden / kebuloiden luvattu maa, niin ollaan oltu vähän shokissa kun täällä on vaan Hesejä!! :D

      Poista
    2. Heikki Hese o keksiny maailma hianoimma hampurilaise!!

      Poista
    3. Ei epäilystäkään! Nimimerkillä Vanha-Hesen-Täti

      Poista
  3. Nii ja semmosenki asja viäl sano, et ol ilone siit et sul on tommose juure, mist ole ylppiä! Nii määki ole! Iha liika o semmosi ihmisi jokka ei tiär mist ova kotosi eikä kotti ol oikke missä. Se o kauhja hiano asia, et semmonenki iäikune asja ku maakuntlaulu herättä nuares ihmises tommossi tunttei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä ihan totta, ylpeä olenkin :) Ja samoin, sietää sunkin olla!

      En tiiä herättääkö se enää kenessäkään muussa samanlaisia (no, sen tiedän, että ainakin mun tyttökaverit osaa kyllä sen laulaa lurauttaa edelleen myös), mutta mää oonkin vähän tämmöinen juntti ;)

      Ps. anteeks, mutta en voi lopettaa näille sun kommenteille hihittämistä :D

      Poista
    2. Hianoha se vaa o jos nauratta :)

      Poista
  4. Hajoilin noille Ninnumaarian kommenteille. :'D Pakko oli vaan lukea ne hitaasti, että ymmärsin, mutta sellasia me hämäläiset ollaan. Vähä hitaita. ;)

    Mun yks hyvä työkaveri on Turust, niin se on jotenkin niin kotoisan kuuloinen murre kun sitä on kuunnellu monta vuotta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän vaan, en määkään voinut niitä lukee ilman, että väkisinkin alko naurattaa! :D Hitaalle hämäläiselle vinkkinä, että ääneen lukeminen auttaa!

      Tää on kyllä ihan ehdottomasti mun yks vähiten lempparimurteita, mutta ehkä määkin vielä lämpenen...

      Poista
  5. Pakko kommentoida koska oon itekkin jyväskylästä kotosin! :D muutin turkuun 2,5 vuotta sitten. Ajatukset on ollu ihan samoja mitä sulla :D jollakin tavalla en kuulu joukkoon ja murre särähtää edelleen korvaan. Onneks omassa puheessa ei kuulu turun murre ollenkaan, kaikki huomaa edelleen heti että oon jostain muualta. En usko että tarttuu sullekkaan ;) Ajattelin vielä vuoden asumisen jälkeen että muutan varmasti jossain vaiheessa takas jyväskylään, mutta enää en oo sitä mieltä. Tykkään just tästä turun elävyydestä verrattuna jyväskylään, ainoo mitä myöskin kovasti ikävöin on järvet!! T. Turkulaistunut jyväskyläläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, aika pitkään oot jo Turussa kuitenkin ehtinyt asumaan, eikä murre oo vieläkään tarttunut. Se on muuten jännää, että jotkut tarttuu tosi paljon helpommin, esim. päivä Tampereella, niin heti alkaa ärrä sorahtamaa (ei tietty oikein, mutta normaalista poikkeavasti!)

      Ja joo, aika jännä, että sitä ei Jyväskylässä asuessaan tajunnutkaan kuinka tylsä paikka se on! :D Ennen kuin tuli muualle, ja huomasi, että täällähän on elämää! :)

      Niin ja tosta ulkopuolisuudesta vielä.. en myöskään usko, että se välttämättä johtuu pelkästää Turusta, vaan luultavasti musta tuntuisi missä tahansa samalle!

      Kiitti kommentistasi, oli kiva kuulla toisenkin lähes kohtalontoverin kokemuksia :)

      Poista
  6. Ai kamala noita murrejuttuja... Poikaystävä on kotoisin Forssasta ja mulla menee hermot aina kun kuulen "ketä" väärässä paikassa!

    PS: Vertailussa kuten "x on isompi kuin y" ei käytetä kuin-sanan edellä pilkkua. Pakko nyt huomauttaa kun sitä tuppaa näkemään useissakin blogeissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei varsinaisesti mene hermot vaan hämmennyn.. joudun aina pysähtymään ja miettimään, että mitäs se oikein tarkoitti! :D

      Ja hei kiitti.. olisi pitänyt tehdä sellainen uv-lupaus, että alkaisin oikolukea omia tekstejäni! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!