Sain viikko sitten Ninnumaarialta toiveen postata Turusta - siis lähinnä siitä, miten me ollaan tänne puolen vuoden aikana kotiuduttu, mistä ollaan tykätty, kauanko aiotaan olla ja niin edespäin. Lupasin toteuttaa toiveen loppuviikosta, mutta suunnitelmat vähän viivästyi. Koska meillä oli tosiaan vieraita lauantaista sunnuntaihin ja pääsi käymään niin, että lauantai-illan ruokailun jälkeen, käytiin "yksillä" Koulussa, jonka jälkeen tuli puhetta Turussa sijaitsevasta maagisesta baarista, jonka tanssilattialla soi Robin. Vieraamme sitten yrittivät kovasti todistella, etteivät ole vielä keski-ikäisiä joten loppuilta jammailtiin Frontside Ollien tahtiin Armaksen tanssilattialla. Joten ei musta ollut lauantai-iltana, eikä sunnuntaiaamunakaan kirjoittamaan.

WP_20130910_15_39_35_Pro

Mutta asiaan. Viime lauantain kaltaiset illat pitää sisällään paljon niistä syistä, minkä takia ollaan tykätty Turusta paljon enemmän, kun olisin ikinä voinut uskoakaan. Endottomasti suurin plussa Turussa Jyväskylään verrattuna on se, että täällä on enemmän elämää. Vaikkei tämäkään (onneksi) mikään megaiso kaupunki ole, tuntuu jotenkin sille, että se väkimäärä joka täällä on, on paljon aktiivisempaa. Leffateatteri on aina täynnä väkeä, kuppiloissa on väkeä, torilla on elämää, ihmiset käy ravintoloissa jne. Ja siksi toisekseen - täällä on paikkoja minne mennä. Vaikka Jyväskylä onkin edelleen mun lempparikaupunki Suomessa, on aivan ihanaa asua kaupungissa, jossa voit mennä syömään johonkin muuallekkin kuin Amarilloon. Lauantaina käytiin muuten syömässä Blankossa, ja voin muuten sanoa, että haluaisin nyt jo takaisin sen paremsaanikanapappardellen ääreen...

Toki osa tästä fiilistelystä on varmasti vielä uutuudenviehätystä - tuskinpa sitä näin innoissaan olisi enää kymmenen vuoden päästä. Mutta nyt vielä tuntuu kaupungille syömään tai juomaan lähtiessä vähän sille, kuin olisi ulkomailla. Kaikki on niin jännää ja uutta vielä.

WP_20130910_15_53_03_Pro

Mutta sitten toisaalta normaalissa arkielämässä. Kun on kotona, opiskelee, käy kaupassa, salilla tai kävelyllä niin eihän tämä tunnu yhtään sen kummallisemmalta. Sanoinkin tässä kerran Jonille, että tuntuu oikeastaan vähän sille, kun tämä Turku olisi vaan yksi Jyväskylän kaupunginosa. Muutettiin vaan asumaan vähän eri paikkaan kuin ennen, mutta se perus elämähän täällä on ihan samanlaista, kun aina ennenkin. Se tuttuuden ja samankaltaisuuden tunne juontaa varmaan osin myös siihen, että edellisen kerran muutin Roomaan ja siellä arki ei todellakaan ollut samanlaista kuin Jyväskylässä. Nyt on, kun ympärillä on Joni ja omat tavarat ja huonekalut. Kaupassa käydään Prismassa niinkuin aina ennenkin. Koulumatka on vaan mulla vähän pidempi.

Me viihdytään täällä, mutta ollaanko kotiuduttu? Eipä oikeastaan. Joni puhui viikonloppuna juuri siitä, miten tuntuu vähän sille, että me ei sovita näiden ihmisten joukkoon. Tai ettei me olla samanlaisia ihmisiä kuin nämä täällä! Sitä on vaikea selittää, mutta mää tunnen samoin. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Etten ihan ole samanhenkinen ihminen, mitä kaikki jumppasalissa mun ympärillä. Mutta en oikein osaa sanoa tarkkaan, että miksi. Ehkä musta tuntuu jotenkin sille, että täällä on vähän pinnallisempaa kuin Jyväskylässä. Mutta sekin johtuu varmaan vaan mun omista tunteista. Että ajattelen Jyväskylän olevan niin paljon tutumpi ja itseni niin paljon jyväskyläläisempi.

WP_20130925_16_14_31_Pro

Osaltaan se johtuu varmaan myös murteesta. Määhän tykkään yleensä valtavasti murteista. Huomaatteko muuten, että kun mää olen Jyvääskylääästä niin viittaan itseeni usein sanalla mää? Mutta tää turun puhuminen ärsyttää kyllä harvinaisen paljon. Tiedättekö, mikä on ärsyttävintä kaikista? Joo vai. Mihin tahansa asiaan, mihin normaalisti reagoitaisiin vaikka sanomalla niinkö, aijaa, ihanko totta, okei tai muuta vastaavaa, täällä vastataan joo vai. Edelleen hämmennyn, enkä tiedä mitä vastata. Niinkuin siihenkään, jos joku kysyy, että kummonen jokin asia on. Mieli tekisi vastata aina, että ei kovin kummonen.

Kolmas silmään korvaan pistänyt murrejuttu on tapa kysyä asioita kielteisen kautta. Tälle oltiin juuri lauantaina naurettu, ennen taksin kyytiin hyppäämistä, ja arvatkaapa mitä taksikuski sanoi heti ensimmäisenä "Ei kai tuolt läpi pääsis?". Itse, kun kysyisin että pääseekö. Täällä aina kielteisen kauta. Puolessakaan vuodessa ei todellakaan ole vielä tottunut tähän murteeseen. Joka kerta se pistää korvaan ja suorastaan pelkään että se tarttuu munkin puheeseen. Ketä -sanastahan en viitsi edes aloittaa..

WP_20140105_14_20_38_Pro

Siinä murteessa on vielä semmoinen outo juttu.. tai en oikein tiedä mikä tässä on syy ja seuraus, mutta oikein vahvaa murretta puhuvat ihmiset vaikuttavat mun mielestä usein tosi epäkohteliaille. Nuoret ihmiset, jotka puhuvat enemmän yleiskielisesti ovat kaupan kassoilla jne. poikkeuksetta tosi sydämellisen ja ystävällisen oloisia. Kun taas iäkkäämmät ihmiset, joilla murrekin on vahvempi, kuulostavat tosi tylyille. Vaikka huomaisin ihmisestä, että hän hymyilee mulle puhuessaan, puheesta sitä ystävällisyyttä ei huomaa jos murre on voimakasta. Tosi hämmentävää. Ja toki yleistävää, ymmärrätte varmaan, ettei mikään mun kirjoittama nyt mitään absoluuttista totuutta ole. Vaan yleistyksiä mun tekemien havaintojen pohjalta ja sbjektiivisia tottakai.

WP_20130908_14_12_01_Pro

Mutta kyllä sitä kaipuu Keski-Suomeen järven rannalle on kova. Meidän Turun kekan piti alunperin olla vuoden mittainen, mutta se venyi nyt toisenkin mittaiseksi. Eli kesällä 2015 on näillä näkymin paluu Jyväskylään. Ikinähän ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta sellainen haave meillä on. Sinne me haluttaisiin  kuitenkin jossain vaiheessa pysyvästi asettua. Keski-Suomella on ihan valtavan iso paikka mun sydämessä ja tunnen siitä valtavaa ylpeyttä. Ja Keski-Suomen kotiseutulaulu saa kyllä mun sydämen aina vähän väpättämään. Pikkutytöstä asti oon sitä laulellut ja mulle se on niin totta.

"Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on!"

Turku on huomattavasti mukavampi paikka, mitä ennakkoon ajattelin. Viihdyn täällä erittyäin hyvin muutaman vuoden. Ei mitään ongelmaa ja suorastaan kivaakin! Niin kyllä minä olisin ihan valtavan harmistunut jos joutuisin tänne jäädä vielä kahdeksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta ei se ole Turun syy, vaan tuntisin samalla lailla ihan mitä tahansa muutakin paikkaa kohtaan. Vaikka Ruissalon merenrannat on kuinka ihania, niin en ikinä vaihtaisi Keski-Suomen järviä päästäkseni meren rannalle. Eihän siellä voi edes kunnolla sukellella!

Ps. Turussa on vielä lisäksi se huono puoli, että täältä ei saa hyvää mutta kohtuuhintaista turkkilaista pitsaa?! Mitä ihmettä?!