Hääsuunnittelua miehen silmin

Moikka teille munkin puolesta! Kuulin, että tätä meikäläisen kirjotusta oli oikein etukäteen mainostettu, joten täytyy varmaan koittaa panna parastaan. Mukavaahan sitä on itsekin näkemyksiään päästä tänne kirjottamaan – kun kerta meitä kaksi on naimisiin menossa ja miehelläkin on jonkin verran sanottavaa hääsuunnitelmissa. Tai niin ainakin luulen.

Myönnän heti kärkeen, että ihan itse olin lukenut täältä blogista tuon mainospuheen. Luen kyllä kaikki kirjoitukset, mitä Kirsi tänne kirjoittelee. Hyvähän se on aina muistia virkistää, kun voi olla että jotain joskus menee mulla toisesta korvasta sisään ja katoaa jonnekin muistin perukoille – myönnän. Vetoan siihen, että olen mies.

Kirsi mainitsi joskus, että oli ajatellut mennä vasta 2016 naimisiin, mutta minä sanoin, että siihen on kyllä liian pitkä aika. Niinhän se on. Kyllähän se 10 vuotta ennen naimisiinmenoa olis ollut aivan liian pitkä aika. Sen verran varma oon itse ollut tästä jo kauan – enkä usko että Kirsikään olisi kihlojen jälkeen jaksanut neljää vuotta odottaa. Ei me sentään ihan kolmea vuotta varsinaisesti olla suunniteltu – mitä nyt puhuttu ja heitelty ajatuksia ilmoille. Mun mielestä häät alkoi konkretisoitua tosissaan viime kesänä, kun varattiin hääpaikka, hääjuhlapaikka siis. Niin minä ajattelen – todellisuudessa Kirsi on suunnitellut häitänsä pikkutytöstä asti. Ei sitä turhaan sanota, että morsian on häiden keskipiste.

IMG_1912


En tiedä meneekö se yleensäkin niin, että morsian suunnittelee enemmän yksityiskohtia häitä varten. Meillä se menee kyllä ainakin niin. Onhan se ymmärrettävää. Kirsille yksityiskohdissakin on paljon enemmän tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita kun mulle. Luotan kyllä niissä sataprosenttisesti naisen silmään – yritän itse auttaa siinä missä pystyn. Ainakin lompakkoni on käytettävissä.

On joitain asioita, joista ei mun mielestä pidä häitä suunnitellessa karsia. Kirkko, hääpaikka, morsiamen hääpuku ja sormukset on semmosia asioita, jotka varmasti kuuluu heti ensimmäisenä häähaaveiluun – ja siks niitten pitää olla just sellaset kun unelmissa, jos vain mahdollista. Viime viikolla varattiin jo meille myös hyvä hääkuvaaja. Sitä ei äkkiseltään tule ajatelleeksi, mutta sormusten lisäksi häistä jää käytännössä muistoksi vaan valokuvat. Siksi haluan siihenkin myös panostaa. Siksi on myös ollut enemmän kuin hyvä, että meillä on paljon aikaa suunnitella häitä, niin ei tarvitse kertarykäyksellä maksaa itseään kipeäksi. Ja onpahan aikaa makustella ja pohtia mielipiteitä, että mitä oikeasti haluaa.

Kirsi kirjotti mulle tätä postausta varten oikein listan, mistä asioista voisin kirjottaa. En ole toistaiseksi siinä listassa pitäytynyt, mutta yksi asia sieltä on pakko nostaa - Nimittäin telkkarin hääohjelmat. Kirsi on näyttänyt mulle paljon häähulluja ja häät sulhasen tapaan:ia ja mitä noita nyt kaikkia on. Se toivoo, että jos näen minkälaisia morsiamet voi pahimmillaan olla, niin en pitäis Kirsin tunnekuohuja niin pahana. Hah! Hyvä suunnitelma kyllä :) Mutta onneksi meillä ei ole pelkoa semmoisesta. Kirsille läheiset on kaikki kaikessa, ja luulen, että minäkin osaan auttaa pahimman stressin iskiessä. Ja Kirsin äiti on mestari rauhoittamaan tytärtään, joten voin luottaa siihenkin. Toinen kysymys oli, että voisinko suunnitella itse häät alusta loppuun. Voisin. Mutta en vois sitä once-in-a-liftime-prosessia Kirsiltä riistää. Niin kuin sanoin, pikkutytöstä asti Kirsi on suunnitellut häitään, joten en vois kuvitellakaan, että suunnittelisin itse kaiken.

IMG_4941


Varmaan suhtaudun eri tavalla meidän häihin kuin Kirsi. Tarkoitan sitä, että lähestyn kaikkea suunnittelua ehkä jotenkin levollisemmin, enkä niin etteikö se päivä olisi mulle aivan yhtä tärkeä. Kirsi sanoo sen hyvin, että sinä päivänä saadaan näyttää koko maailmalle, että me rakastetaan toisiamme, ja että halutaan elää yhdessä koko loppuelämän. Ja niinhän se on. Saan virallisesti omakseni oman enkelini. Yksittäisistä asioista sinä päivänä odotan ehkä kaikkein eniten sitä hetkeä, kun kirkon ovet aukeaa käytävälle ja Kirsi astelee sieltä mua vastaan. Tiedän, että Kirsi tulee olemaan maailman kaunein morsian – siitä ei ole epäilystäkään. Olen mielestäni hyvähermoinen tyyppi, mutta luulen, että siinä hetkessä on aika vaikeaa pysyä kasassa. Mutta sinä päivänä sillä ei sillä taida olla mitään väliäkään.

// Kirsi: Nyt kun Joni rohkaistui teille kirjoittamaan, niin olkaahan tekin rohkeita ja jättäkää Jonille kommentteja. Muuten se pian luulee, että sen teksti oli huono. Vaikkei se ollut, kun ainakin mun silmäkulma vähän kostui!

24 Kommenttia

  1. Mahtavaa saada sulhasen ja miehen näkökulmaa hääsuunnitteluun! Oikein kiva oli lukea tätä postausta ja varsinkin tuo viimeinen kappale jossa kirjoitit odottavasi sitä hetkeä kun näet morsiamesi ensimmäisen kerran kirkon ovien auettua... oivoi, kyllä tässä romantikon sydän väpähtelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja onpa mukavaa kuulla, että oli kiva lukea postausta. Tarkotus oli koittaa kirjottaa omia ajatuksia ja odotuksia - on mukavaa kuulla jos ne on muidenkin mielestä hyviä ajatuksia. - Joni

      Poista
  2. Kiva vaihteeksi lukea häämietteitä sulhasenkin näkökulmasta. Fiksuja ajatuksia, ei todella ollut huono :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos tykkäät vaihtelusta. Hyvä jos tykkäsit! - Joni

      Poista
  3. Täällä ainakin silmät kostuivat, sen verran kauniisti kirjoitit morsiostasi! Ihana kirjoitus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! :) Mulla on kaunis morsio, niin helppo siitä on kirjoittaa kauniisti. - Joni

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jes! Halutaan kovasti kuulla, kuka on mielestään se ykköskaaso ;) - Joni

      Poista
    2. Arvatkaa! Musta tuo kommentti jo antaa tarpeeksi vinkkiä ;)

      Poista
    3. Haha, eli oikeessa oltiin kun epäiltiin sua, neiti K! :D

      Poista
    4. Pettynyt kaaso numero 27. helmikuuta 2014 klo 14.09

      Mitä? Täällä vaan sitä niin varastellaan salaa ykkös kaason titteleitä!!

      Poista
    5. Vaadimme kissatappelua!!

      Ja epäilemme Pettyneen kaaso numero 2:n olevan neiti M?!

      Poista
  5. Joo, kosteat silmäkulmat ja kylmät väreet liittyvät aina siihen hetkeen, kun joku alkaa fiilistelee "sitä kohtaa kun morisan kävelee alttarilla ja mies kattoo sitä".... HRR pitää hakee viltti kun väreilyttää niin.

    Just tänään juteltiin häistä jonkun häähössöohjelman innostamina Outin ja Helin kanssa. Ja siinä tulin muistelleekseni omia puolentoistavuoden takaisia juhlia. Itselleni se ei todellakaan ollut maailman onnellisin päivä, vaan siitä ne vasta alkoivat! Hääohjelmassa joku oli kummallisesti tokaissut häiden jälkeisiä fiiliksiä: "väsyttää, pitkä päivä ja paljon ihmisiä". Tosi säälittävää ja surullista... Eiku ainiin just tolta mustakin tuntu.

    Vaikka olin just nainut elämäni miehen, loistin upeassa puvussa, meikissä ja hiuksissa, olin juhlinut rakkaiden läheisten ympäröivänä ja kaikkea.

    Tällä en missään nimessä halua lannistaa, vaan tuoda myös sen näkökulman (minkä varmasti jo tiedätte mutta silti sanon kun näitä ei kuitenkaan ääneen yleensä sanota), että se päivä on rankka päivä. Ja että en sinä päivänä miksikään muuttunut vaan sama inhimillinen ihminen olin sinäkin prinsessapäivänä. Ja se on ihan tosi ok.

    Noi tunteet ei kerro siitä, että häät ois ollut floppi (koska nehän oli just täydelliset meille) tai oisin pettynyt johonkin (koska sain täydellisen miehen omaksi loppuelämäkseni). Tai että en ois sinä päivänä hehkunut ja iloinnut ja ollut onnellinen. Todellakin olin. Mutta älkää myöskään pelästykö siihen, että jos hääpäivänä tuleekin vastaan myös muita kuin absoluuttisenonnellisia tunteita.

    Ja pitäkää huoli, että verensokeri pysyyy sopivan korkealla (itse alan ainakin heti mutristelemaan jos on vähänkin nälkä). On yllättävää, että omana päivänään ei sitten ehdi/tajua syödä niitä ihania ruokia ja herkkuja, jotka on valittu JUST OMAN maun mukaan. On niin paljon ihania ihmisiä ympärillä ja niin rakastunut että jotenkin sen ruuan unohtaa.

    Ja joo. Hyvä kirjoitus Joni. Vaikuttaa kyllä just niin täydellisen miehekkäältä meiningiltä kuin vaan olla ja voi. Olla se rauhallinen tuki siinä vieressä. Antaa sopivan määrän mielipidelausuntoja, kuunnella yksityiskohdista, pitää budjettia, auttaa priorisoimaan, innostua sopivasti, ja sitten kuitenkin antaa morsiamelle se suurin ilo ja vastuu hössäyksestä ja visioinnista.

    Ja niin kauniisti kirjoitat Kirsistä. Varmasti myös tosielämässä puhut hänestä ja hänelle kauniisti ja kohtelet arvokkaasti. Oot taas yksi esimerkki niistä mahtavista ja upeista miehistä, jotka ovat rohkeasti miehiä, rohkeasti arvostavia ja kunnioittavia ja rakastuneita. Ottavat VASTUUN kosimalla ja menemällä naimisiin, näyttämällä miehekkyytensä sillä että sitoutuu loppuelämäksi. Eivaan silleen että ku on kivaa niinku olla niinku me. Vaan julkisesti. Virallisesti. Miehekästä. Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Jossain romanttisessa hömppäleffassa joskus joku hahmo sanoi, että kun kaikki katsoo alttarille kävelevää morsianta, niin se tykkäs seurata aina sulhasen ilmeilyä sillä hetkellä. Se ei totisesti tule olemaan helppoa :)

      Se on hyvä, että sanot, ettei hääpäivä välttämättä ole koko ajan yhtä riemua, vaan välillä saattaa olla raskaampiakin hetkiä. Niinkun sanoit, se on varmasti myös äärimmäisen väsyttävä päivä niin henkisesti kun fyysisestikin. Ihmisten tapaaminen, tunnevyöryjen jaksaminen ja kaikki muu laittaa väsyttämään. Varmaan siitä eteenpäin päivät on kans jotenkin onnellisempia. Niin se oli meillä kihlojenkin jälkeen, Kirsi oli ihan häkeltynyt pitkään, kun se ei vielä osannut käsittää, että nyt se on oikeasti menossa naimisiin :D

      Mulla ei varmaan tuu olemaan verensokerin kanssa ongelmia, oon sen verran hyvä syömään aina :D Mutta täytyy pitää huoli, että Kirsi muistaa myös syödä :)

      Kiva jos tykkäsit lukea tekstiä ja arvostat mun ajatuksia ja sitä, millainen olen. Ainahan sitä oppii uutta, mutta hyvillä peruseväillä pääsee jo pitkälle, eikö? :) Tää on meidän elämän varrella kuitenkin semmonen tapahtuma ja juhla, jota ei mun mielestä oo mitään syytä peitellä. Odotan innolla loppuelämää! - Joni

      Poista
  6. ihana teksti! Varsinkin toi viimenen kappale kyllä kostutti silmiä täällä ruudun toisella puolen. Kyllä kelpaa kun noin fiksu ja ihanan kuuloinen mies on rinnalla hääsuunnittelussa.

    Ja meillä ainaki tuntuu et mies tajuaa että naimisiin ollaan menossa vasta alttarilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että kirjotus kosketti ainakin jollain tasolla. Ei sitä itsekään oikein aina osaa tajuta, että naimisiin ollaan menossa. Mutta hyvähän se on, että jos alttarilla viimeistään sen tajuaa :) - Joni

      Poista
  7. Kiitos tästä, ihan tosi ihana teksti! Olipa virkistävää lukea miehen näkökulmasta ajatuksia häiden järjestämisestä. Näitä lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva saada mukavia kommentteja! - Joni

      Poista
  8. Ihan mahtava teksti, tätä lisää! Meilläkin sulhanen on vieraillut välillä ajatuksineen blogin puolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ollaanko yhtään oltu samoilla linjoilla? :) - Joni

      Poista
  9. Näitä on kyllä mahtava lukea. Oma mieheni ei lue blogiani, joten voisin kuvitella, että hänet olisi aika vaikea saada sinne jotain kirjoittamaankin - toki toivossa on hyvä elää ;) Mielestäni on tosi upeaa, kun suomalainen mies uskaltaa sanoa jotain ääneen - ja vieläpä noin kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän sitä on koitettava jotain kirjoittaa, että muistetaan, että mieskin on menossa naimisiin :D Ei vaan, mahtava juhla on tulossa ja paljon kaikkea kivaa, niin miksei kirjottelisi - ja kiva jos tykkäsit! - Joni

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!