Instagram

15.2.18

Seuraa mua Instagramissa @Pitsiniekka


BONJOUR 90-LUKU

15.2.18
Baskerit on taas muodissa, jipii! Pipo on ehdottomasti mun käytetyin päähine, mutta lempparilistan kärjessä komeilee kyllä suloinen baskeri. Nyt ne on taas muodissa ja munkin hattuhyllyllä paistattelee tämä vaaleanpunainen söpöliini

Iso syy siihen, miksi baskerilla on näin iso paikka mun sydämessä on lapsuuteni ysärillä. En todellakaan tiedä, olivatko baskerit silloin muotia missään muualla kuin mun vaaleilla kutreillani, mutta siellä ne pysyivät vuosia. Pääasiassa siksi, että äiti ompeli niitä mulle!

Äitin ompelukoneesta putkahteli kukkakuvioisia trikoobaskereita hurjaa tahtia - ja pakko kai olikin! Tarina ei todellakaan kerro mitä tapahtui, mutta matkasin säännöllisesti päiväkotiin isoveljen polkupyörän tarakalla ja jostain syystä noilla matkoilla mun päästäni hävisi lukemattomia baskereita. En ihan oikeasti muista yhtään, mitä niille hatuille muka tapahtui, eikä isovelikään ole tunnustanut. Se on ainoa varma fakta, että kotipihan ja päiväkodin välillä mun päästä hävisi useita trikoobaskereita jälkiä jättämättä.

Toinen varma fakta on se, että toisenlainen oli maailma 90-luvulla. Vai osaisitteko nyt kuvitella tilannetta, jossa 6-vuotias matkaisi päiväkotiin ja sieltä kotiin 9-vuotiaan isoveljen pyörän tarakalla? En minäkään! Mutta eipä se silloin mikään kummallisuus ollut. Eikä koskaan mitään käynyt! Siis meille lapsille... baskerit eivät olleet niin onnekkaita!

AJATUKSIA YSTÄVYYDESTÄ

14.2.18
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Hyvää ystävänpäivää mussukat!

Eikö olekin ihana keksintö, että Suomessa vietetään ystävänpäivää, eikä romanttiselle rakkaudelle varattua Valentine's Dayta? Musta ainakin on, eikä se johdu edes siitä, että suklaarasiat ja kukkakimput ahdistaisi oman murun puutteen vuoksi.

Mulla ei ole paljon hyviä ystäviä, mutta kyllä ystävyydessä laatu korvaa määrän! Laitoin just tänään noiden yllä näkyvien jalkojen omistajille ystävänpäiväkuvan, jossa ihmeteltiin ystävyyttä. Että siinä on kyse siitä, että valitsee jonkun ihmisen, toteaa pitävänsä tästä ja sitten vaan tekee asioita sen tyypin kanssa. Vuosia. Tai noidenkin jalkojen omistajien kanssa vuosikymmeniä!

Outoa, eikö vaan? Outoa, mutta ihanaa.

Ja miten joistain niistä tyypeistä tulee niin tärkeitä, että tuntuvat ihan oikeasti perheelle. Huikeaa! Ja huikeaa on myös se, että mulle on siunautunut niin ihana perhe ja suku, että ne tuntuvat ihan oikeille ystäville. Joiden kanssa viettää aikaa ja seikkailee siksi, että haluaa. Ei siksi, että on pakko, koska ovat serkkuja.

Yksinkin on välillä tosi ihanaa ja tärkeää olla. Mutta kyllä se silti on vielä huikeampaa, kun pääsee jakamaan elämää rakkaiden ihmisten kanssa. Oli ne jutut sitten yliampuvia, kuten NHL pudotuspelin katsominen New Yorkissa tai arkisempia kuten omalle etupihalle tehty viikon telttaretki. Tai vielä sata kertaa arkisempaakin. Ei tollaisille kokemuksille voi laittaa mittaa eikä hintalappua. Ne jaetut kokemukset on kyllä elämän suola - se Cittarin valikoiman laadukkain mahdollinen!

Siinä on jotain tosi liikuttavaa, että tietää tuntevansa ihmisiä, jotka ei ikinä tuomitse sua. Tai no.. vaikka vähän tuomitsisivatkin niin rakastavat silti. Kyllä kunnon ystävä on se, joka aina auttaa sut ylös. Siis heti sen jälkeen, kun on lakannut nauramasta sulle!

Miten sää vietit ystävänpäivää? Ja oothan muistanut sanoa ystäville, että ovat tärkeitä? Onneksi sen voi sanoa vaikka joka päivä!

Ps. Toissapäiväisessä postauksessa mainitut Alligaattori-shortsit olisi livenä mun Insta Srotyssa NYT. Eli jos et vielä seuraa mua siellä, käyhän etsimässä @haapamakirsi ja käy kurkkaamassa meikäläisen yläaste-eleganssia! Story on näkyvillä vielä torstaihin noin klo 15 asti!

ONE LIPSTICK TO RULE THEM ALL

13.2.18
P2050533
Huulipuna on parasta! Ihan oikeasti, kyllä se on. Tykkään meikeistä ja meikkaamisesta, mutta en ole edelleenkään megahyvä esimerkiksi silmämeikkien tekemisessä. Silmänrajauksista puhumattakaan. Mutta huulipuna - se onneksi onnistuu ja usein kaivetaankin meikkilaatikosta.

Jos vaan osaa sutia huulipunat edes suunnilleen huulten rajojen sisään, ei huulipunan laittamisessa ole hirveästi epäonnistumisen paikkoja. Siis sillä tärkeimmällä ehdolla - jos käytössä on hyvä huulipuna ja huultenrajauskynä. Ainakin minun tavallisen ihmisen kokemuksillani. Jos huulipuna halkeilee, valuu huulteen ulkopuolelle, näyttää laikukkaalle, kuivuu ryttyiseksi tai häipyy silmänräpäyksessä, ei se yleensä laittajasta johdu.

kirsi-joni-väri-2048px-49 kirsi-joni-väri-2048px-81 P2050527
Laittautumiskuvat: huikea Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Siksi hyvän huulipunan löytäminen onkin melkoinen onnenpotku! Sellainen mulle kävi mun häähuulipunan kohdalla. Kävin valkkaamassa Stockmannin tiskiltä ihan vain värin perusteella MAC:n Uptown Girl-huulipunan. Onneksi Amplified Creme sattui olemaan myös hyvä koostumus. Sen kaveriksi hääpäivän meikkini laittanut rakas ystäväni auttoi mua valkkaamaan siihen sopivan rajauskynän, Make Up Storelta Hot Fuchsia-sävyssä.

Nuo kaksi ovat kyllä sellainen yhdistelmä, että oksat pois! Ne eivät muuten hievahda, eivätkä kulahda. Hääpäivänä tarkistettiin mun huulipuna kahdesti ja ruuan jälkeisellä kerralla lisättiin vähän, vaikkei tilanne ollut huono silloinkaan. Jos huulipuna kestää 16 tuntia puhumista, juomista, syömistä ja pussailua niin kyllä silloin sietää olla tyytyväinen!

Tuo herkullinen fuksia on mun vakkari vielä nykyäänkin! Voin suositella mitä lämpimimmin! Löytyykö sulta joku ehdoton huulipunasuosikki, johon mun pitäisi tutustua? Kuulen mielelläni!

IHAN HIPSTERINÄ

12.2.18
P1140394
Näissä kuvissa on kummallinen asu. Ihan hassu kokonaisuus isoja ja laatikkomaisia juttuja. Ja samalla kokonaisuus, johon oli hauska pukeutua ja viihdyin hyvin. Tunsin oloni ihan hipsteriksi. Tiedättehän, yhdeksi niistä boheemin tyylikkäistä Kallion tai Punavuoren asukeista, jotka pitävän sellaisesta muodista ja musiikista, joista tällainen maaseudun tyttö ei ole koskaan kuullutkaan.

Hipsteri on kai oikeasti enemmän haukkumasana, jolla kuvataan ihmisiä, jotka eivät tykkää (tai myönnä tykkäävänsä) mistään valtavirran suosimasta. Mutta mun mielessäni siinä on silti jotain tyylikästä. Jotain joka herättää kateutta siitä, että miksen itsekin uskalla enemmän pukeutua ihan mihin huvittaa. Joten tässä sitä ollaan, sisäinen hipsterini päästettynä pienelle päiväkävelylle. Asussa, joka on mun mielestä vähän hassu ja tiedän, että muiden mielestä enemmänkin. Mutta silti viihdyin niin hyvin!

Tosin kun nyt asiaa pysähdyn miettimään, niin eihän hipsteriyden pitäisi mulle niin mystiseltä ja vieraalta tuntua. Jonkin asteen esi-hipsterihän olen varmastikin yläasteikäisenä ollut. Eikös silloin pitäisi luontaisesti haluta olla kuin kaikki muut ja yrittää sulautua massaan? Mutta minä painelin kouluun isoveljen vanha rallireppu selässä. Nappiverkkarit villasukkiin tungettuna. Turkoosia luomiväriä silmillä. Kesällä viiletin isoveljen vanhoissa, äitin ompelemissa college-shortseissa, joissa oli krokotiilien kuvia ja vieressä teksti See you later, alligator. Ja harrastin muuten partiota.

Ja olin vielä pirskatin ylpeä tästä kaikesta!
P1140407 P1140485 P1140480 P1140472 P1140487 P1140464 P1140457
| TAKKI - ELLOS | PAITA - MARIMEKKO | LAUKKU - FURLA | HOUSUT - MONKI |
|PIPO - GINA TRICOT | KENGÄT - H&M |

Mitäs tykkäätte tästä asusta? Tai hipsteriydestä? Sana on vapaa kommenteissa!

Instagram @Pitsiniekka