KOKEILUINHALUA KEITTIÖSSÄ

18.1.18

Jokainen, joka on tuntenut mut lapsuudesta saakka voi todistaa seuraavaa: oon aika nirso. Mua aina nolottaa myöntää tuo ääneen, mutta niin se vaan on. Tai varsinkin on ollut. Heti puolustuksekseni pitää myös sanoa, että en ole nirsoillut kiusallani. Sanoisin vaan, että mulla on herkkä makuaisti.

Mutta voi pojat, että on maailma avartunut kasvissyöjäksi ryhtymisen jälkeen. Kun on ollut pakko. Ja sen pakon myötä on myös tullut opeteltua, miten asioista saa oikeasti hyviä. Yksi uusista tuttavuuksista on tämä romanesco-kukkakaali, eikö olekin kaunis? Sen kokkailussa ei kyllä ollut mitään eksoottista, koska se maistuu aivan samalle kuin tavallinenkin kukkakaali. Kolminkertaisen hinnan saa maksaa vain tuosta ulkonäöstä.

Ja mitä tulee siihen, miten kasviksista saa hyviä? Suosittelen lämpimästi höyryttämistä! Mihin tahansa kattilaan laitettavan höyrytysritilän osto on ollut varmaan viimeisen vuoden parhaiten sijoitetut pennoset. Sitä tulee käytettyä viikoittain. Höyryttäminen  on nopeaa ja lopputulos hyvää! Kyllä kiitos!

Ootko kokeillut ikinä romanesco-kukkakaalia? Tai jotain muita villejä uutuuksia? Tykkäätkö kokeilla uutta vai oletko taipuvainen nirsoiluun?

BREATHE IT ALL IN, LOVE IT ALL OUT

15.1.18

Voi elämä!

Mulla ei ole tänään mitään järkevää sanottavaa. Aivot lyö kertakaikkisen tyhhää, joten ajattelin tulla jakamaan nämä kuvat ja höpöttelemään. Kertoa teille tosta ihanan arkisesta lauantaista viime syksyltä. Oli vapaapäivä, joten ehdittiin ottamaan kuvia. Alkoi tietysti satamaan kesken kaiken. Juostiin hihittäen  metrolle ja ajettiin Kamppiin ostelemaan vinyylilevyjä. Ja lähdettiin sen jälkeen vielä ihan hetken mielijohteesta syömäänkin. Ja poikettiin nappaamaan jälkkärit Pien-puodin valikoimasta.

Oli niin tavallisen arkisen rentoa ja ihanaa. Sellaista on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin monta kertaa, että eihän sitä meinaa kehdata edes sanoa ääneen. Koska kel onni on, se onnen kätkeköön, eikö vaan? Mutta otan riskin ja sanon ääneen elämälle kiitos!

En tänään muutakaan sanottavaa keksi. Ainakaan näin väsyneenä, tähän aikaan maanantai-illasta. Koska väsymys, jos joku, nostaa mun tunteet aina pintaan. Eikä asiaa ainakaan auta se, että kirjoittelun taustalla pyörii Kadonneen jäljillä ja sisko tapaa just ensimmäistä kertaa kauan kadoksissa oleen veljensä. Jonka olemassaolosta kuuli isänsä kuolinvuoteella. Tietenkin.

Itkuvirsihän tästä on tulossa, joten ehkä meidän on parempi vain katsella kuvia? Ja todeta, että tuo vaaleanpunainen neule se vaan on mieleinen edelleen. Vaikka onkin jo ihan nyppyyntynyt. Ja keinokuituisuudessaan hiostava kuin muovipussi. Pörrötennareista en edes aloita. Tykkään niistä niin paljon, että saattaisin alkaa vetistelemään.

PA070734 PA070690 PA070721 PA070741
| Neule - H&M | Farkut - Lindex | Kengät - H&M |

Mitäs sun maanantaihin  kuului? Nyyhkytitkö tosi-tv:n ääressä vai jotain ihan muuta? Ja mitä tykkäät mun asusta? Olin muuten tänään tismalleen samoissa vaatteissa töissä ja koulussa!

KUKA IHMEEN PITSINIEKKA?

6.1.18

Moi kaikki! Ajattelin näin uuden ulkoasun kunniaksi kirjoitella vähän siitä, kuka täällä ruudun takana oikein nakuttaa. Se lienee aika ilmiselvää, joten pakko kai se on tunnustaa, että itsestään höpiseminen on hämmentävän mukavaa puuhaa. Ja ehkäpä siitä on teillekin jotain iloa?

KUKA?

Kirsi, 28-vuotias rouvashenkilö. Jos olisin Harry Potterin hahmo, olisin Weasleyn perheen äiti, Molly.

MITÄ TEEN?

Asun Helsingissä (vaikka kaipaan kotiseudulle Keski-Suomeen). Opiskelen yliopistossa ja käyn samalla töissä. Harrastan lukemista, käsitöitä ja (nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti) kilpacheerleadingia.

MISTÄ TYKKÄÄN?

Ihmisistä, eläimistä, luonnosta, nerokkaista laulujen sanoista, uimisesta, puujalkavitseistä, leipomisesta, sipseistä, hampurilaisita, poikkeuksellisen pienistä tai isoista asioista, skumpasta, penkkiurheilusta, peiton alla olemisesta, huvipuistoista, kynsien lakkaamisesta, julkkisjuoruista, Greasesta, cheerleadingista, pitkään nukkumisesta, meidän parvekkeesta, mieheni vaatteiden lainaamisesta, Roomasta ja Ville Peltosesta.

MISTÄ EN TYKKÄÄ?

Sipulista, rasismista, tiskaamisesta, suklaasta, hämähäkeistä, vieraille ihmisille puhelimessa puhumisesta, asioihin koskemisesta käsien kastelemisen jälkeen, sushista, etuilemisesta, aikaisista herätyksistä, homejuustoista, Game of Thronesista, heikompien sortamisesta, parturissa hiusten pesusta, märistä sukista, viskistä, kertakäyttökulttuurista ja apteekissa asioimisesta.

MIKSI KIRJOITAN BLOGIA?

Kosks Kirpolla on asiaa! Tykkään kirjoitella, ihan vaan omaksi ilokseni. Tykkään höpistä kaikesta hömpästä, kevyestä ja välillä pinnallisestakin, mutten välttämättä halua jauhaa niistä päivittäin läheisteni kanssa. Tykkään opetella valo- ja videokuvausta ja kuvien käsittelyä. Toivon, että blogini seuraamisesta on iloa tyypeille, jotka kaipaavat pientä pakoa omasta arjestaan ja ehkä toivovat saavansa inspiraatiota omiin juttuihinsa siinä sivussa.

Olen ihan tavallinen ihminen vaan ja on huippua, jos voin olla vertaistuki ja yksi esimerkki siitä, miten tällainen tavallinen ihminen voi nauttia elämän pienistä, ihanista jutuista. Ja että se on ihan ok, jos ei lähes kolmekymppisenäkään osaa tehdä kissarajauksia silmiinsä.

Mitä luulet, voitaisiinko olla kavereita? Ja mitä haluaisit kertoa itsestäsi mulle? Kuulisin mielelläni.

P9240397

TIT-TEE

4.1.18

Vihdoin on uudistunut blogi julki, jee! Mikäpä olisi parempi tapa korkata se kuin hömppäblogien kuninkaalla, asupostaukella. Ja vielä sellaisella, jossa komeilee tämän syksyn blogiklisee numero uno - leipurinlakki. Pahoittelen, etten edes oo pahoillani. Tykkään tästä lakista niin paljon. Äiti on koko mun elämän hokenut, että hatut sopii mulle hyvin. En tiedä siitä (tai ainakaan tunnustaisi), mutta aina oon niistä tykännyt ihan hirveästi. Tämä ei ole poikkeus.

Oikeastaan näissä asukuvissa ei ole yhtään asiaa, josta en tykkäisi kuin hullu puurosta (okei, voisin kyllä poistaa noista housuista ton munapussin). Ihan erityisellä ylpeydellä kannan tuota Knockers-teepparia. Se on Girl vs. Cancer merkiltä, jota pyörittää rintasyövän kanssa elävä Lauren. Hän on suunnitellut kokonaisen malliston t-paitoja, joiden tarkoituksena on kumota tisseihin ja rintasyöpään liittyviä stigmoja. Sekä muistuttaa rintojen tutkimisen tärkeydestä, koska mitä aikaisemmin syöpä huomataan, sitä paremmat on selviytymismahdollisuudet.

Nämä tissi-teepparit, tit-teet, tekevät hyvää myös siten, että paitojen hinnasta menee iso lohko hyväntekeväisyyteen. Sellaisia tuotteita ostan aina mielelläni. Tiedättekö tunteen? Sen kun voi huijata itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi shoppaillessaan, kun hyväntekeväisyyttähän minä tässä vaan... 

Vaikka eipä sillä, nuo paidat ovat kyllä niin päheitä, että ulkonäkö yksinäänkin riittäisi mulla ostopäätökseen. Yksinkertainen, klassinen, mutta silti kivasti vähän säväyttävä. 

PB120146 PB120106 PB120073 PB120095

Mitä tykkäätte? Blogin uudesta ulkoasusta, leipurinlakeista tai t-paidasta? Antakaahan kuulua! Ja olkaa edes vähän armollisia - blogin ulkoasu on edelleen keskeneräinen työmaa, mutta hiljaa hyvä tulee...

Instagram @Pitsiniekka