EKOLOGINEN LAUTAILUTAKKI

1

Perjantaimoikat kaikille! Tänään Etelä-Suomeen tullut takatalvi saapui kyllä mun kannalta kuin tilauksesta. Olin nimittäin ajatellut tulla kirjoittamaan mun uudesta lautailutakista, mutta se ajatus tuntui vähän kökölle, kun täällä meilläpäin ei ole lumesta, talvesta ja talviurheilusta ollut enää iäisyyksiin tietoakaan. Mutta nytpä on, lumesta ainakin! Taidan olla ainoa Helsinkiläinen, joka ei ole tänään lumesta pätkän vertaa harmissaan.

Mutta tämä takki tosiaan. Se on mun uusi lumilautailutakki. Mulla kyllä oli ihan pätevä toppatakki aikaisemminkin, muta kantapään kautta olen saanut huomata, ettei hyväkään toppatakki välttämättä ole kovin hyvä lautailutakki. Mun kohdalla syy on hyvin yksinkertainen. Lautaillessa nimittäin joutuu kumartelemaan, kyykkimään ja pyllistelemään kymmeniä kertoja päivässä siteitä kiinnittäessä ja avatessa, eikä paljas selkä ole tunturin rinteessä kovin kiva asia.

En ollut kovin vakavissani tänä vuonna uutta laskutakkia hankkimassa, kunnes paria päivää ennen Levin reissua surffailin takkivaihtoehtoja ja törmäsin minulle ihan uuteen merkkiin Picture Organic Clothing. Kävi ilmi, että kyseessä on ekologinen vaatemerkki, jonka tuotteiden hiilijalanjälki on merkittävästi keskivertovaatetta pienempi. Materiaaleina käytetään luomupuuvillaa, ja kierrätyspolyesteria. Lisäksi tuotteiden suunnittelussa nimimoidaan tekstiilijäte (takin sisäpuoli on värikästä "tilkkutäkkiä") ja tuotteita ei kuljeteta lentokoneella ja rekkakyyditkin minimoidaan.

Kun vielä ulkonäkö ja toiminallisuus tuntuivat olevan kohdallaan ja huomattiin muutamia merkin takkeja olevan Äkäslompolo  Sport Shopissa alennuksessa, tulikin uuden takin hankinta arveltua nopeammin ajankohtaiseksi. Yhden laskuviikon kokemuksella täytyy sanoa, etten ole koskaan näin hyvällä takilla laskenut. Tuulenpitävä materiaali, pitkä helma, toimiva lumivyö, korkea kaulus, sopiva hihanpituus, muovitettu puhelintasku ja mitähän vielä. Tässä takissa on kyllä kaikki kohdillaan!

2 3 4 5 6 7 8
| TAKKI - PICTURE ORGANIC CLOTHING | AURINKOLASIT - RAY BAN |

Tämä takki tulee palvelemaanmua varmasti vuosia ja toivottavasti vaikka vuosikymmeniä. Olen ihan rakastunut! Nyt on takki pesty ensi vuoden laskuja varten viileässä pesussa, rauhallisella linkouksella ja kuivattu ihan vain raikkaassa ilmassa. Picturen sivuilla on paljon asiaa heidän tuotteidensa ekologisuudesta ja siellä on nostettu vahvasti esiin myös se, mikä rooli omilla käyttö- ja pesuvalinnoilla on tuotteen elämänkaaren ekologisuuden kannalta. Valmistusprosessin lisäksi omistajankin käytös on iso osa tuotteen elämää.

Oletteko te ennen törmänneet tällaiseen merkkiin? Entäpä painaako ekologisuus teidän ostopäätöksissä vaakakupissa? Mitäpä tykkäätte mun laskutakista ja näistä kuvista? Minä tykkään niin kovasti.

LEVI

Levi_1 Levi_2 Levi_3 Levi_4 Levi_5 Levi_6 Levi_7 Levi_8 Levi_9 Levi_10

Kolme päivää kotona ja jo voisi lähteä takaisin Leville. Viikon loma piti mun osalta sisällään viisi rinnepäivää, kaksi hiihtolenkkiä, kaksi juoksulenkkiä, kolmet pitkät venyttelyt, päivittäisen saunomisen ja kerrat aamujoogaa, pulkkamäkeä ja keilailua. Uskotteko, jos sanon, ettei unta tarvinnut iltaisin kauaa odotella?

Hitto vieköön muuten sitä lumilautailua taas. Onko siellä ruudun takana ketään, joka lautailee tai on moista lystiä koittanut. Sanokaa mun sanoneen: lumilaudalla laskeminen ei ole niin kuin pyörällä ajaminen. Ainakaan mulle se ei koskaan tule varmasti ja luonnostaan, kun pitkän tauon jälkeen laudalle hyppään. Ja kun ensimmäisenä laskupäivänä homma alkaa taas sujua niin seuraavana olen taas ihan yhtä kauhuissani ja epävarma. Oikeastaan jokaisen hissimatkankin jälkeen tuntuu sille, etten kertakaikkiaan saa sitä vehjettä kääntymään etukantille. Mutta hauskaa oli silti laskeminen taas. On se niin siisti fiilis, kun saa lumella viilettää.

Tosi vahvasti reissusta jäi mieleen se, että kyllä tämä meidän Suomi vaan on tajuttoman kaunis maa. Ei ollut kerta eikä kaksikaan, kun joutui ihan pysähtymään, jotta ehtisi sisäistää kaiken silmiensä edessä aukeavan. Metsien ja lunten maalaamat maisemat ja kaikki ne sinisen sävyt. Niin kaunista. Me ollaan hulluja, jos ei pidetä tästä meidän luonnosta hyvää huolta.

Eikö olekin komeat maisemat olleet Levillä? Oletteko käyneet tänä talvena Lapissa? Tai etelämmässä laskemassa? Ja hei kerro ihmeessä, jos sinäkin lasket laudalla tai yrität edes!


28 ON THE 28TH

28_1 28_2 28_3
| PAITA - MARIMEKKO | HUULIPUNA - YSL ROUGE PUR COUTURE 01 |

Eilen tuli tällä tytöllä 28 vuotta mittariin. Täytyy myöntää, että tuo luku kuulostaa hämmentävän isolle. En oikein tiedä missä välissä olen ehtinyt tulla näin vanhaksi.  Viime vuosina päätään nostellut lähestyvä kolmenkympinkriisi on kuitenkin ainakin tänään tipotiessään. Minä en nimittäin ajatellut suostua siihen ajatukseen, että elämä jotenkin huonontuisi vanhetessaan. Oikeastaan päin vastoin, nyt 28-vuotiaana ajattelin nauttia elämästä enemmän kuin koskaan ennen. Tämä saa luvan olla se ikävuosi, jolloin löydän arkeni täytteeksi niitä asioita, jotka tekee mut onnelliseksi. Se on sovittu!

Eli hyvää 28-vuotiasta elämää mulle! Hitto, että tuntuukin hyvälle!

KEVÄTAURINKOA

1

Moikka vaan ja terkkuja Leviltä! Täällä ollaan kolmatta päivää ja paljon on jo ehditty tähän mennessä. Kaksi rinnepäivää, yksi reissu Ylläkselle, hiihtolenkkejä (okei, mulla vaan yksi ja sekin oli tervassa tarpomista), venyttelyä, lunta, saunaa ja vähän Minttua lumihangessa jäähdyttelyn oheen.

Tänään oli tarkoitus ottaa talvisia asukuvia, mutta minähän älykkäänä tyttönä jätin kameran akun laturiin kiinni, kun otin kameran mukaan tän päivän reissuihin. Joten katsellaan tästä keväisiä, aurinkoisia ja lumettomia asukuvia Helsingistä. Ai että tuo aurinko tekee kaikesta parempaa! Tai siis kaikesta paitsi mun kalmankalpeasta ihosta, joka palaa läpi jokaisessa kuvassa...

2 3 4 5 6 7 8 9
| PAITAMEKKO - H&M | LAUKKU - VINTAGEMARKKINOILTA ROOMASTA
| AURINKOLASIT - RAY BAN | NILKKURIT - H&M |

Mitä tykkäätte tästä asusta? Ja onko kukaan muu Lapissa laskemassa just nyt?

VAUVAVÄREISSÄ

PB_1 PB_2
| ASUKUVAT PINTEREST-TAULUSTANI: I WANNA WEAR - SUMMER |
| TOPIT H&M-VERKOKAUPASTA: 1, 2, 3, 4, 5 |

Tuskin on voinut välttyä tältä trendiltä, jos on tänä vuonna avannut muotiblogeja, verkkokauppoja tai muotilehtiä. Tämän kevään kuuminta trendiä ovat röyhelöt ja mielellään vaaleanpunaisena. Sekös mulle passaa, kerrankin muodissa on jotain mitä rakastan trendeistä riippumatta. Jos vielä kukkakuosin tähän ymppäisi, niin oltaisiin tiivistetty mut täydellisesti yhdeksi trendiksi. Hyvin mahtuu kyllä myös trendikelkan kyytiin, vaikkei pinkkiä voisikaan sietää. Näkyy nimittäin olevan kaupat pullollaan myös sitä toista vauvaväriä, vaaleansinistä.

Pelkästään H&M:n verkkokaupasta ihan vain pikaisella silmäyksellä löytyi nämä vauvaväriset topit. Ja lisääkin olisi ollut, mutta joku raja nyt sentään. Viime kesänä kuumin trendi taisi olla olkapäät paljaaksi jättävät topit ja mekot (silloin jo usein sinisenä) ja tuo villitys näkyy jatkuvan edelleen. Täytyy kyllä sanoa, että se miellyttää mun silmää tosi paljon. Olen aina ollut sitä mieltä, että solisluiden seutu on hyvä paikka näyttää paljasta ihoa.

Toivoisin vaan, että mulla olisi rintavarustus, joka tykkäisi kyseisestä trendistä yhtä paljon kuin silmät. Ei meinaan hiippaile meikäläinen kylillä ilman rintsikoita ja vaikka olkaimettomia on olemassa, on niiden käyttäminen mulle äärimmäisen vastenmielistä. Niinhän ne sanovat, että kauneuden vuoksi pitää kärsiä...

Tykkäättekö te tän hetken villityksistä: vauvaväreistä ja röyhelöistä? Entäpä off-the-shoulder -muoti? Löytyykö muita faneja?

REMPALLAAN

1

Moikka ja kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Huh, pari edellistä viikkoa ovat olleet aika hektisiä, mutta tämän viikon saa käyttää pieneen akkujen latailuun rästiin jääneiden asioiden hoitamiseen. Siis ennen kuin pakataan taas laukut kasaan ja lähdetään Lappiin. Sitä en kyllä meinaa malttaa odottaa, vaikka ajatuskin pakkaamisesta ahdistaa jo.

Viime viikolla kuvailin vlogia, joten asukuvia tuli napsaistua vain nämä yhdet. Ja näihinkin tallentui asu, jossa on vähän kaikki vähän rempallaan. Kampaus on lähtenyt purkautumaan, tuuli on tuhonnut otsahiukset, leuassa komeilee finni, joka päihittää kaikki peitevoiteet ja rintsikoiden rajat näkyvät neuleesta läpi. Niin ja jalassa on farkut, jotka nimesin remppafarkuiksi. Ne on korkeavyötäröiset, löysät, revityt, paikkaillut, joten ihan selvät remppafarkut, eikö vaan? Vaikka ihan uudet ovatkin, ja ihan arkikäyttöön hankitut, eikä miksikään remuhousuiksi.

Ai niin, ja kengätkin on muuten vähän sinne päin. Nuo on nimittäin mun vanhat treenikengät, jotka jäivät eläkkeelle, kun ostin joulun alla vähän paremmin jalkaa tukevat kengät juoksumattotreeniä varten. Siirsin nämä sitten tällaiseen arkikäyttöön, koska ovat vielä siistit ja käyttökelpoiset. Onhan niissä vähän sisäpelikengän näköä ja nauhat haluaisin vaihtaa mustiin, mutta luulenpa, että saavat arjessa aika paljon käyttöä.

2 3 4 5
| FARKUT - LINDEX | NEULE - CUBUS | TAKKI - H&M | KENGÄT - NIKE | LAUKKU - FIRENZESTÄ |

Mietin hetken haluanko ottaa kuvia näin rempallaan olevasta asusta, mutta totesin sitten, että tottakai haluan. Koska tällaistahan se arkipukeutuminen on, ainakin mulla. Välillä vähän rempallaan ja mukavuus usein tärkeämpää kuin tyyli. Ja vanhat kengät käytetään loppuun saakka, kun niissä vielä potkua riittää.

Ei se ole arjessa aina niin justiinsa, joten miksi olisi blogissakaan? Oletko samaa mieltä?

AJATUKSIA NAISEUDESTA

1c

Hyvää naistenpäivää kaikille! Ajattelin tän päivän kunniaksi kirjoitella vähän aika pitkästi mun ajatuksia naisista ja naiseudesta. Mää olen feministi ja olen ollutkin niin kauan, kun olen tiennyt mitä se tarkoittaa. Tosin aina en ole uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska pelkäsin niitä mielikuvia, joita feministeihin liitetään. Vielä nykyäänkin moni mieltää feminismin miesten vihaamiseksi tai naisten ylivallan ajamiseksi, vaikka ihan oikeasti feminismin tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen sen kautta. Ainakin minun feminismini tavoitteena on.

Henkilökohtaisesti musta on ihanaa olla nainen. Musta on ihanaa tehdä niitä asioita, joita me naiselliseksi mielletään. Lakata kynsiä, käyttää kirkasta huulipunaa, kihartaa mun pitkiä hiuksiani, pukeutua pinkkiin ja sipsutella korkokengissä. Musta on ihanaa, että mulla on mies johon turvautua ja joka avaa suolakurkkupurkit. Mutta ihan yhtä ihanaa musta on jättää sääret sheivaamatta, pukeutua isoihin lökövaatteisiin, vaihtaa auton renkaat, hakata halkoja ja avata kurkkupurkkini itse. Jos vaan sille sattuu tuntumaan. On ihanaa, että mulla on mahdollisuus olla nainen niin, että mulla on mahdollisuus tehdä mitä vaan.

Käsitys siitä, mitä naiseus, mieheys tai sukupuoli ovat, muodostuu kaiken meitä ympäröivän vaikutuksesta. Käytännössä siis, miehille ja naisille määritetyt normit ovat meidän itsemme keksimiä. Onneksi se tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuus itse muokata sitä, millaisena naiseus käsitetään. Mun haave on, että me onnistuttaisiin laajentamaan käsityksiämme sukupuolesta. Siitä, mikä on kellekin soveliasta tai vaadittavaa. Niin tulevat sukupolvet saisivat kasvaa ympäristössä, jossa jokaista yksilöä arvostetaan.

Tämä maailma on täynnä ihan mielettömiä supernaisia. Vahvoja, rohkeita, hauskoja, rakastavia, taitavia, herkkiä ja pelottomia. Ihan ainutlaatuisia jokainen. Minä toivon, että jokainen meistä supernaisista saisi elää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. On ihan yhtä okei haluta kotirouvaksi kuin haluta elää itsenäisesti ja vaikka kiertää maailmaa. Toivon myös, että jonain päivänä me naiset saataisiin kierrellä sellaista maailmaa, jonka jokaisessa kolkassa meitä arvostettaisiin ja meillä olisi turvallinen olla. Toivon, että jokainen maailmaan suuntaava nainen, oli sitten suuntana toinen manner tai elämä omassa kotikylässä, muistaa ottaa mukaansa reppukaupalla kunnioitusta. Itsensä ja muiden. Toivon, että jokainen muistaisi saavansa itse määrätä omasta vartalostaan ja omista valinnoistaan.

P2110065 2c

Mua jaksaa aina ihmetyttää naisten kyky kantaa ja synnyttää lapsia tähän maailmaan. Ja vielä ruokkiakin niitä. Ihailen sitä, että me naiset moiseen pystytään ja nostan hattuani niille jotka niin valitsevat tehdä. Mutta sitten taas yhtä ihailtavia ovat lapsettomatkin naiset, yhtä paljon naisia. Jotkut jäävät lapsettomaksi omasta tahdostaan ja jotkut vastoin tahtoaan, eikä se vaikuta kenenkään ihmis- tai naiseusarvoon. Mua jopa suututtaa vallitseva ajatus siitä, että nainen on jotenkin vähemmän nainen ja epäonnistunut, jos ei ole äiti. Ei äitiys tee kenestäkään parempaa tai huonompaa naista. Kuten ei muuten lapsen synnyttäminenkään tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äitiä.

Äitiysasian lisäksi murtaisin monia muitakin naisiin ja naiseuteen liittyviä ennakkokäsityksiä, jos voisin. Esimerkiksi oletuksen siitä, että nainen on naiselle susi. Voihan niin joskus olla, mutta ei se kyllä varmasti naiseudesta johdu. Kyllä silloin on kyse ihan vain sanonnan alkuperäisestä muodosta ihminen on ihmiselle susi. Eikä niitä susiakaan meidän joukossa niin paljon ole. Minä ainakin näen vahvoja, lämpimiä, rohkeita ja kannustavia naisia ympärilläni, minne tahansa katsonkin. Sen sijaan en vaan kertakaikkiaan näe syytä niputtaa kaikkia naisia yhteen pinkkaan. Varsinkaan negatiiviseen sellaiseen. Uskon vahvasti siihen, että positiiviseen keskittyminen myös tuottaa lisää positiivisuutta. Ja kaikkea ikävää on tässä maailmassa ihan riittävästi, ilman että me itse leivomme sitä lisää. Me naiset kun tunnetusti olemme hyviä leipomaan.

Positiivisesta ajattelusta puheen ollen: olen pohjattoman onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä naiseksi Suomessa. Vaikka ei tietenkään ole oikein, että naisen euro on edelleen 83 senttiä, on meillä ihan hurjasti kiitollisuudenaihetta. Meillä on äänioikeus ja muutenkin yhätäläiset kansalaisoikeudet ja velvollisuudet kuin miehilläkin. Me elämme valtiossa, jota on jotanut rouva presidentti. Meillä tytötkin pääsevät kouluun ja naisilla on sama oikeusturva kuin kaikilla muillakin tässä maassa. Meillä on oikeus päättää omista asioistamme ja omasta kehostamme.

On meillä silti myös tehtävää tasa-arvon toteuttamisessa. Siinä, että kaikki muistaisivat toisten koskemattomuuden. Siinä, että palkat ja vaikkapa mahdollisuudet johtavan aseman työtehtäviin olisivat kaikilla samat. Mutta mielestäni on tärkeää myös muistaa, etteivät nuo sukupuolten välillä olevat kuilut ole pelkästään miesten rakentamia. Yhtä lailla me naiset ollaan hakkuinemme niitä kaivamassa. Sillä, ettei uskota omaan pärjäämiseemme. Sillä, ettei edes haeta niitä haastavia työpaikkoja. Sillä, ettei uskota olevamme arvokkaita tai että tyydytään. Onneksi ei aina, mutta joskus kuitenkin. Eikä onneksi kaikki, mutta jotkut kuitenkin. Onneksi me voidaan myös täyttää niitä kuiluja. Tai jos ei jakseta niin osataan me rakentaa siltojakin!

Jos jotain saisin sanoa kaikille lapsille ja nuorille, muistuttaisin tyttöjä ja poikia siitä, ettei mitkään ennakko-odotukset määritä heitä. Niin naisia kuin miehiäkin on moneen junaan ja jotkut jäävät vielä asemallekin. Jokainen on täydellinen juuri sellaisena kuin on eikä kenenkään tarvitse täyttää toisten ihmisten odotuksia kelvatakseen. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa olla nainen, naisellinen, mies tai miehekäs. Vaikka ympäristömme ohjaisi meitä tiettyihin odotuksiin, ei naiseutta edes olisi ilman sitä edustavia yksilöitä. Sinua, minua ja Pihtiputaan mummoa.

Jokainen meistä on osa sitä yhtälöä, joka määrittää mitä naiseus on. Joten muistathan aina olla rohkeasti juuri sellainen nainen kuin olet. Ja muistathan nauttia siitä! Hyvää naistenpäivää!

MULLON EHDOTUS, TEE YKSI EKOTEKO

P2110115


Mullon ehdotus, tee yksi ekoteko: anna mun olla rauhassa vähän seko!

En kertakaikkiaan voinut vastustaa tän postauksen aloittamista noilla sanoilla. Nehän on muutama rivi Vesalan varmaan kaikille tutusta Älä droppaa mun tunnelmaa-biisistä. En jaksa uskoa, että kukaan on voinut välttyä sitä kuulemasta?

Oikeasti tän postauksen aiheena on yksi ekoteko ja ehkä siinä on pientä sekoiluakin jo mausteena. Mutta ajattelin silti tulla jakamaan teidän kanssa tällaisen helpon tavan, jolla vähentää omaa muovipussimenekkiään ihan huimasti. Näin nimittäin joulun alla, kun WWF mainosti verkkokaupassaan myytäviä Globe Hope -kestopusseja. Minähän innostuin heti kerrasta moisista kierrätetystä valoverhosta tehdyistä pienten vihannespussien korvaajista. Vaan kuinkas sitten kävikään. Nehän ehdittiin tietysti myydä loppuun ennen kun ehdin tilata sellaisia meille joululahjaksi.

Mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, kun ompelukone on mulle enemmänkin kuin tuttu kapistus. Marssin Eurokankaaseen ja ostin kevyintä mahdollista valoverhoa. Vähän koomista oli, että kevyin saatavilla ollut kangas oli sellaista, jonka alareunassa oli lyijynauha. Se oli kuitenkin onneksi helppo napsia pois. Sulkemisnauhaksi ostin kapeaa satiininauhaa, keveytensä vuoksi juuri sitä.

Joten nyt meillä säästyy kymmeniä ellei satoja pieniä muovipusseja vuodessa. Vähän on vielä opettelemista siinä, että muistaisi ottaa ne aina mukaan kauppaan suunnatessa. Varsinkin jos teen ruokaostokset vaikka töistä tullessani, on ennakoiminen osoittautunut vähän hankalaksi. Sama vaiva on mulla muuten isojen kauppakassienkin suhteen. Mutta eiköhän se tästä!

Tein paria erikokoista pussia ja isommat niistä painavat 10 grammaa. Meidän pikaisen laskutoimituksen mukaan se tarkoittaa sitä, että kestopussin käyttäminen maksaa yhden sentin/kilohinnan euro. Eli euron kilohinnalla pussi tuo hintaa lisää sen yhden sentin ja viiden euron kilohinnalla viisi senttiä. Ja tarvittaessahan on mahdollista myös punnita kalliin kilohinnan tuotteet ilman pussia ja latoa ne pussiin sitten punnitsemisen jälkeen.

Oletteko koskaan törmänneet vihanneksille ja hedelmille tarkoitettuihin kestopusseihin? Onko teilläkin jopa sellaiset käytössä? Entäpä voisitko harkita hankkivasi vai meneekö tämä ekoteko pelkän sekoilun puolelle? Heittäkäähän kommenttia!

P2110126

RAKKAUDENTUNNUSTUKSIA

Rakkaudentunnustuksia

Voidaanko aloittaa tämä viikko pienellä siirappikylvyllä? Jos vastasit kieltävästi, ei ehkä kannata jatkaa tämän postauksen lukemista. Mulla on nimittäin oikein ylitsepursuavan hyvä fiilis tänään, joten halusin omistaa tän päivän postauksen asioille, joita fiilistelen just nyt.

Rakastan ihmisiä. Hitsi vieköön oon onnekas, että mun elämään on eksynyt niin iso kasa niin mahtavia tyyppejä. On hullun ihana ja ihanan hullu perhe ja suku, joiden kanssa pidetään yhteyttä harva se päivä. On ystäviä joiden kanssa on aina yhtä hyvä olla, oli edellisistä treffeistä sitten päivä tai vuosia. On työkavereita, jotka arvostavat mun panosta. On uusia joukkuekavereita, jotka ovat ottaneet mut avosylin vastaan. On blogin lukijoita, jotka ilahduttavat mua kommenteillaan. Ja on maailman rakkain mies, joka on ihan aina mun tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.

Rakastan spontaaniutta. Heittäytyminen on kyllä niin parasta. Oli kyse sitten suunnittelemattomasta elokuvareissusta, edellispäivänä varatusta Tallinnan matkasta, hetken päähänpistosta avatusta skumppapullosta tai ihan mistä vaan. Elämästä saa paljon enemmän irti, kun on valmis poikkeamaan rutiineistaan ja tekemään välillä asioita, jotka enemmän hauskoja kuin järkeviä.

Rakastan luontoa. Selailin eilen puhelimestani kuvia ja oli pakko pysähtyä muutamaankin otteeseen katsomaan ottamiani räpsyjä Suomen luonnosta. Jäinen meri, vihreät metsät ja auringossa kylpevä mökkiranta. Niin upeita kaikki! Tänäänkin aurinko paistaa täällä Helsingissä niin kertakaikkisen upeasti, ettei voi olla tulematta hyvälle mielelle. Pidetäänhän yhdessä meidän luonnosta hyvä huoli, jotta saadaan nauttia siitä vielä mahdollisimman pitkään.

Rakastan tuloksia. Hitsi, että tuleekin hyvä fiilis, kun saa jonkun työprojektin valmiiksi ja näkee tuloksen konkreettisesti edessään. Tai kun saa patistettua itsensä inhokkihommaansa eli siivoamaan ja tuloksena onkin siisti ja viihtyisä koti. Tai kun huomaa sinnikkään juoksutreenin oikeasti kehittäneen juoksukuntoa. Tulee kyllä ihan mahtava fiilis, vaikkei juokseminen ole vieläkään mukavaksi muuttunut.

Toivottavasti tälläkin viikolla pääsen nauttimaan noista ylle kirjaamistani asioista. Viime viikon teema oli kiireinen mutta kiva, ja sama meininki jatkuu tälläkin viikolla. Meidän huushollissa maaliskuun alku on täynnä töitä ja opiskelua, joten toivottavasti ainakin aherruksen tuloksista päästään nauttimaan tälläkin viikolla. Loppukuusta onkin luvassa enemmän myös hupia, kun suunnataan Leville laskettelemaan ja sen jälkeen allekirjoittanut täyttää taas vuosia.

Mitä asioita sinä rakastat just nyt? Onko samoja fiiliksiä kuin mulla? Toivottavasti sun viikko on alkanut hyvin!