KAIKKEA MUUTA KUIN PUISEVAA


Viime aikoina on hurjan monesta suunnasta vastaan kaikkea puisevaa. Tai siis oikeastaan ei yhtään puisevaa, vaan ihan hurjan siistiä! Pöllöjen puiset aurinkolasit (2) tulivat mulle tutuiksi jo muutama vuosi takaperin ja tykästyin niihin heti. Ja viime kesänä ihastelin ystäväni Asenne -merkkisiä bambusangoilla varustettuja aurinkolaseja (4) tapaamiskerta ja instakuva toisensa jälkeen (tai jos tarkkoja ollaan, niin ihastelu alkoi, kun tilattiin ne hänelle Queenin keikalla juomakojun jonossa seistessä).

Joulun alla bongasin Nooran blogista LastuCase-merkin LastuCover-puisia suojakuoria (3) puhelimille. Meinasin tilata sellaiset Jonille joululahjaksi, kunnes muistin, ettei sen puhelimeen mitkään kuoret sovi, kun se on vääntynyt kaarelle. Ja nyt viimeisimpänä Facebookissa mun silmiin ponnahti mainos, jossa esiteltiin Aarni-merkkisiä puisia rannekelloja (1).

Kuinka hienoja kaikki, eikö olekin? Tykkään puusta materiaalina tosi paljon. Se on kivan näköistä, se on lämmintä ihoa vasten ja vaikka puiden kaatamisesta voidaan aina olla montaa mieltä, on se varmasti ekologisempaa kuin muovi. Näistä neljästä puisesta tuotteesta mun suosikkeja on kyllä nuo kuoret (joita on muuten erilaisilla puilla) ja nuo Asenne-arskat. Ne ovat luonnossa sata kertaa makammat kuin kuvassa, tuntuvat sopivan kaikille kasvoille ja harvoissa laseissa olen nähnyt yhtä hehkuvan värikkäitä peililinssejä. Tykkään!

Onko sulle tullut vastaan yllättäviä tuotteita puusta valmistettuna? Tykkäätkö itse puusta materiaalina? Mikä näistä neljästä sykähdytti eniten, vai eikö ole yhtään sun juttuja? 

LEFFAPETTYMYKSIÄ JA POSITIIVISIA YLLÄTYKSIÄ

1

Moikka taas maanantaihin! Alkuviikosta on tullut näköjään mun suosituin aika bloggailla. Viikot kun viettää tietokoneen näyttöä tuijotellen, haluaa sitä yhä useammin pitää läppärin suljettuna viikonloppuna. Monesti menotkin pitää kiireisenä, mutta viime viikonloppu nautittiin loppujen lopuksi suunnitelmien peruunnuttua ihan vain kahden keskisestä ajasta. Oli muuten aivan ihanaa nukkua pitkään, syödä hyvin, käydä luistelemassa ja katsella leffoja.

Ollaan saatu kolme vuotta sitten joululahjaksi Kummisetä -trilogia dvd:nä ja viime viikonloppuun asti oon lykännyt sen katsomista. Mutta Kummisetä yllätti mut positiivisesti! Huomattavasti vähemmän ammuskelua, kuolemaa, verta, väkivaltaa ja kalanruokaa kuin olin pelännyt. Katsottiin vasta kaksi ensimmäistä ja ykkösestä pidettiin huomattavasti enemmän kuin toisesta. Ykkösessä onnistuttiin musta paremmin kuvaamaan hahmoja ja välittämään aitoja tunteita.

Sen sijaan karvaita pettymyksiä tarjoili valtavasti hehkutettu La La Land, joka on muuten ehdolla 14 Oscarin saajaksi. Minähän rrrrrrakastan musikaaleja ja tämä kyseinen musikaali on saanut osakseen niin valtavasti suitsutusta, että olin varma, että se on huikea. Kaksi biisiä ehdolla parhaan kappaleen Oscarin saajaksi. Moni joka ei pidä musikaaleista oli kehunut. Tarinan piti koskettaa ja itkettää ja muistuttaa tuoreesta rakastumisen tunteesta.... vaan kuinkas sitten kävikään. En lämmennyt yhtään. Olin ajoittain jopa kyllästynyt. Leffan loppuhuipennuksen aikana olin niin kypsynyt siinä koko ajan soineeseen biisiin, että teki mieli tunkea sormet korviin. Sama kappale varmaan kahdeksatta kertaa! Kiitos kuultiin tämä jo! 

Suorastaan harmitti, että käytettiin leffarahat tuohon pätkään. Tarina ei tehnyt muhun vaikutusta ja sitten vielä tämä naisväessä shokkitiloja aiheuttava fakta: mää en vaan yhtään ymmärrä sitä Ryan Goslingia. Siis kaikki tuntuvat rakastavan sitä miestä! Tarina kertoo, että tyyppiä olisi yritetty valita maailman kuumimmaksi mieheksi monia kertoja, mutta Gosling olisi kieltäytynyt kunniasta. Ei millään pahalla herra Goslingia tai ketään muutakaan kohtaan, mutta mää en vaan ymmättä. Mun mielestä se ei ole edes lämpimän puolella asteikolla kuumasta kylmään. Eikä Gosling muuten todellakaan hurmannut mua laulajanakaan... ihan mukiinmenevästi herra lauluistaan suoriutui, mutta kun leffassa lauloi myös John Legend niin kyllä Gosling kalpeni rinnalla lähes näkymättömäksi. Pahoittelen tätä negistelyä, mutta hitsi, että petyin. Ja toistan: mää rakastan musikaaleja!

Oletko sinä katsonut Kummisetä -trilogiaa? Mitä pidit? Entäpä onko La La Land jo tullut tsekattua? Ja tietysti tärkein kaikista: Ryan Gosling - kuuma vai kylmä?

KROATIAAN

Kroatia

Oi että täällä ollaan innoissaan! Me lähdetään kesäkuussa viikoksi Kroatiaan! Täytyy kyllä sanoa, että jo oli aikakin. Kroatia on viime vuosina noussut tosi suosituksi matkakohteeksi ja tuntuu, että kaikki ovat viime aikoina lomailleet siellä. On aika noloa, ettei olla sinne vielä kertaakaan ehditty suuntaamaan, mutta ei siis sen trendikkyyden takia. Vaan siksi, että jo vuosikymmenen ajan mullakin on ollut Kroatialainen perheenjäsen. Mun miehen siskon mies eli meikäläisten lanko kun on kroatialainen.

Tän reissun olisi kyllä suonut tapahtua jo hyvän aikaa sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kesällä suunnataan koko mieheni perheen kanssa Adrianmeren rannalle synttäreitä juhlimaan. Niin kivaa! Reissun varaamisen jälkeen Google on jo laulanut ihan mukavasti parhaita reissuvinkkejä etsien. Vähän turhaa työtä se kyllä siinä mielessä on, kun mukaan lähtee pari tyyppiä, joilta saa varmasti paremmat vinkit kuin yhdeltäkään hakukoneelta. Mutta eihän sitä malta olla fiilistelemättäkään.

Myös reissupukeutuminen on jo mulla kovasti mielessä. Näen valkoista ja vaaleansinistä, olkihattuja, narusandaaleita ja merivedestä karheita hiuksia. Joko mennään?

Oletko sinä koskaan käynyt Kroatiassa? Oletko haaveillut pääseväsi? Entäpä onko sulla jotain reissusuunnitelmia tälle vuodelle? Meillä on pienoinen haave päästä joka vuosi käymään jossain uudessa paikassa ja näyttäisi sille, että tänäkin vuonna onnistutaan siinä! Mahtavaa!

Ps. Jacek Abramowiczin kuva lainattu täältä - vaikkei tekijätietoja tarvinnutkaan julkaista, ajattelin linkata muistuttaakseni teitä muitakin Creative Commons -lisensoitujen kuvien hienoudesta!

VIIKONLOPPUVILLITYKSISTÄ

20

Olipahan viikonloppu! Äärimmäisen hauska sellainen, mutta nyt tarvitsisi kyllä toisen mokoman heti perään. Suunnattiin Jyväskylään katsomaan Red Bull Crashed Ice -alamäkiluistelukisaa, vietettiin aikaa vanhempien luona, vähän liikuttiin, käytiin kummitytön vauvakirkossa ja moikkaamassa toisen ystävän kolmiviikkoista pienokaista. Red Bull Crashed Ice oli kyllä taas tosi kiva tapahtuma. Alamäkiluistelu on kyllä laji, joka on paikanpäällä parhaimmillaan. Jyrkkyys ja vauhti eivät millään välity telkkarissa niin hurjana kuin oikeasti ovat.

Lauantaina me vanhatkin vielä tempaistiin ja lähdettiin kaupungille RBCI -jatkoille. Tuo lyhyt mutta sitäkin tehokkaampi baari-ilta jää kyllä historiaan iltana, jolloin kättelin enemmän kuin koskaan elämässäni. On yhden sortin ihme, etten saanut tenniskyynärpätä tai jännetupin tulehdusta, koska ihan oikeasti, esittäydyin varmaan tuhannelle Jonin tutulle. Yksi nuori mies jopa kätteli mua niin reippaasti, että kyynärpääni rusahti ja koko kyynärvarsi, kämmen ja sormet puutuivat muutamiksi minuuteiksi. Ihan oikeasti.

Muistatteko muuten, kun pari postausta takaperin mainitsin, että lähden mukaan oikeastaan mihin tahansa tempaukseen? No, olisi ehkä pitänyt rehellisemmin sanoa, että kehittelen mielelläni erilaisia tempauksia (itselleni ja muillekin). Tämänkertainen päähänpisto oli täysin viaton, mutta mua naurattaa, koska Joni sanoi olleensa satavarma, että mun idea jää vain suunnitelmaksi. Minä nimittäin näin illan jatkopaikassa alamäkiluistelun hallitsevan maailmanmestarin, Cameron Naaszin. Viime vuonna Suomen Red Bull Crashed Ice -kisassa olin lyönyt kyseisen miehen voiton puolesta vetoa (panoksena kokonaista kolme euroa). Hyvin olin rahani pelannut, sillä Naasz dominoi kilpailua aina finaaliin asti. Tai siis finaalin siihen pisteeseen asti, jossa miehet luistelivat meidän ohi. Minä karjaisin radan kupeesta kannustushuudon"Go Cameron!" ja sekuntia myöhemmin tyypin luistin osuu railoon, mies kaatuu ja menettää voittomahdollisutensa. Joten olihan mun päästävä ripittäytymään. Siispä marssin muina naisina Cameronin puheille ja tunnustin olleeni huonon onnen amuletti. Sain anteeksi ja annoin Cameronille anteeksi, kun hän pahoitteli tuottaneensa mulle ja elämäni ensimmäiselle vedonlyöntikokemukselle pettymyksen. Lopuksi halittiin ja sovittiin, että hän voittaa sitten sarjan kaikki muut kisat, kun Suomen menestys on mun toimesta kirottu!

Lyhyelläkin pyörähdyksellä tuli kyllä taas hetkeksi baarikiintiö täyteen. Me ei Jonin kanssa olla mitään ahkeria baarissakävijöitä eikä kumpikaan ole koskaan bilehile ollutkaan. Edes nuoruudesta ei löydy villejä vuosia, jolloin baarissa olisi tullut käytyä joka viikonloppu. Tai edes joka kuukausi.  Tai edes joka toinen. Olen itse asiassa ollut ensimmäisen kerran juhlimassa baarissa vasta kaksikymppisenä.

Kahdestaan ei olla oltu ulkona muutamaan vuoteen ja muullakaan porukalla ei viime vuonna tullut sukellettuaa yökerhon uumeniin kuin pari kertaa. Eikä silloinkaan aina ollut hauskaa. Nautin huomattavasti enemmän drinksuille menosta ja jossain kivassa paikassa istuskelemisesta, kuin diskoteekkiin suuntaamisesta. Tanssiminen olisi kivaa, mutta se tungos, kaatuneen kaljan haju ja ne nuoret. En vaan jaksa yhtään. Ennkä voi ymmärtää yhtään miten nuorta porukkaa kuppiloissa jo pyörii. Ikäkriisihän siinä tulisi, jos yrittäisi käydä yhtään useammin yökerhoissa humppaamassa. Ennemmin jammailen kotona muutaman hyvän tyypin seurassa ja laulan epävireisesti SingStaria.

21 22 23 24 24b 25 26 27
| NEULE - LINDEX | PAITAPUSERO - GINA TRICOT | LAUKKU - FURLA | PIPO - H&M |

Nämä kuvat eivät kyllä liittyneet mun viikonloppuhöpinöihin millään tavalla. Tämä on jo parin viikon takainen asu, jonka olen nimennyt mun taidemuseoasuksi. En ole mitään kauluspaita ja neule -tyyppiä ollenkaan, mutta reilu vuosi sitten kokeilin tuota yhdistelmää, kun lähdettiin Kiasmaan Tottelemattomuuskoulun perässä. Olen sittemmin käyttänyt tätä komboa muutamia kertoja, mutta nyt kun katselen kuvia, niin paranamisen varaa olisi. Neule saisi olla vähän pidempi ja note to self - seuraavan kerran tuon paidan kanssa jotain vähän liehuvampaa alaosaa kehiin. Pillifarkut on kyllä liian pillit tähän kokonaisuuteen mun mielestäni. Oppia ikä kaikki.

Katsoitko alamäkiluistelua telkkarista vai olitko myös paikan päällä? Entäpä onko paikalla muita, joille riittää yksi baarikerta vuoteen? Mitäpä tykkäätte asusta? Ja hei, kivaa alkanuutta viikkoa just sulle!

VIIMEKSI

5

Viimeksi ilahduin... kun sain kehuja työhommissa kirjoittamastani artikkelista.

Viimeksi nauroin... ihan kippurassa eilen illalla, kun luistelemassa mieheni oli puhunut smirklaamisesta ja luulin sen vitsailevan ja sanovan tahallaan väärin. Kunnes toinen yhtäkkiä kysyikin vakavissaan, että onhan se sana smirklata, kun se kuulostaa jotenkin hassulle?

Viimeksi itkin... viikonloppuna, kun katsottiin Inside Out - mielen sopukoissa piirrettyä. Koko elokuva oli kyllä hyvä, mutta vesihanat aukesivat kun mielikuvituskaveri jäi kokonaan unohduksiin pikkutytön mielessä.

Viimeksi suutuin... kun sain lääkärikäynnillä ihan ala-arvoisen halveksivaa ja väliinpitämätöntä kohtelua. Nuori mieslääkäri oli malliesimerkki siitä syystä, miksi välttelen viimeiseen asti lääkärillä käymistä.

Viimeksi harmistuin... viime viikolla, kun posti ei tuonutkaan ennen viikonloppua mieheni kovasti odottamaa pakettia.

1 7

Viimeksi häkellyin... kun löysin sattumalta oman kuvani toisella Instagram-tilillä ilman, että minua oltiin millään tavalla merkitty kuvan alkuperäiseksi lähteeksi.

Viimeksi kokeilin jotain uutta... kun perustin astioiden kuivauskaappiin lasipurkkiin idättämön. Ensimmäinen sato mung-pavunituja onnistui ja oli hyviä!

Viimeksi urheilin... eilen siellä hihitystä aiheuttaneella luistelureissulla. 

Viimeksi luin... artikkeleita kouluhommia varten. Vapaa-ajan lukemisena puolestaan on viimeksi ollut äidiltä saatu Rei Shimura -dekkari. 

Viimeksi söin... lounaaksi Taika Ruis -paahtoleivät avokadolla ja balsamicolla.

5 6

Viimeksi herkuttelin... sunnuntaina, kun olin liukastunut ja lentänyt rähmälleni ulkona (polveni satuttaen) ja mies ymmärsi heti hakea kaupasta parantavan ja lohduttavan Pringles -purkin.

Viimeksi ostin... ruokaa. Jos ruokakauppaostoksia lukuunottamatta edellinen ostos on eilisessä postauksessa näkynyt kuoritakki.

Viimeksi tapasin... ison kasan uusia ja vanhoja tuttuja, kun palasin viime viikolla uudelleen rakkaan kilpacheerleadingharrastuksen pariin.

Viimeksi päätin... että otan taas joogan aamurutiiniini vähintään kolme kertaa viikossa. Mun kroppa tykkää venyttelystä ja liikkuvuutta edistävästä urheilusta ihan valtavasti, joten vartin aamujoogasta ei kannata luistaa enää yhtään viikkoa!

Viimeksi inspiroiduin... tästä TopShopin kukkakuosisesta mekosta. Se on kuitenkin just nyt liian tyyris mun ostettavaksi, joten tuli heti into lähteä kangaskauppaan katsomaan materiaaleja, jotta voisin ommella itse jotain saman kaltaista.

Tämän "haasteen" näin ensin Nannin Suortuva -blogissa (klik) ja sittemmin monessa muussakin. Nappaa ihmeessä sinäkin blogiisi jos haluat kertoa, mitä sinä teit viimeksi. Ja huikkaa kommenteissa jos nappasit tämän tehtäväksesi niin pääsen kurkkaamaan! Tai kerro ihmeessä kommenteissa esimerkiksi mikä sinua nauratti viimeksi tai mitä uutta kokeilit viimeksi?

UUSI ELÄMÄ

1

Tiedätte varmaan uuden elämän? Sen jonka kaikki aloittavat tammikuussa? Ei kun siis timmikuussa. Tuo surullisen kuuluisa muutos, joka tapaa loppua ennen kuin ehti alkaakaan. Suhtaudun siihen tosi ristiriitaisesti. Kyllä joillain muutos onnistuu ja vuodenvaihde on sopiva hetki se muutos tehdä. Ja minusta on hyvä, että ihmiset parantavat elintapojaan edes hetkeksi, vaikkei elämänmuutos pidemmällä tähtäimellä onnistuisikaan. Vähän on aina enemmän kuin ei yhtään. Mutta toisaalta taas en välitä yhtään näistä alkuvuoteen kasatuista paineista paremmaksi ihmiseksi ryhtymisen suhteen. 

Jotenkin tuntuu, että kerralla rykäisty totaalinen täyskäännös voi olla monille se tekijä, joka saa pään pyörälle ja tekee jatkamisesta vaikeaa. Tai se, että muutos tehdään ulkoisten paineiden takia. Kun tammikuussa kuuluu skarpata. Eikö olisi parempi pikkuhiljaa lisäillä elämäänsä niitä parempia tapoja? Jotta ehtisi tottua ja tykästyä rauhassa ennen kuin turhautuu alkuunsa? Ja eikö olisi parempi tehdä se just silloin, kun innostusta tuntuu? Ei kai ole mitään järkeä odottaa tammikuulle.

Varsinkin, kun kuntosalit ovat tammikuussa ääriään myöten täynnä eivätkä ne silloin ole mitään kivoja paikkoja tottuneemmallekaan treenaajalle. Itse ainakin tiedän, että tammi-helmikuussa salille on vaikea motivoitua, kun tietää mikä ruuhka siellä odottaa. Missään nurkassa ei saa treenata rauhassa ja minä ainakin kaipaan vähän omaa tilaa. Itse olen timmikuun täyskäännöksen tehnyt kerran, kun pari vuotta sitten aloitin vuodenvaihteesta aktiivisen juoksuharrastuksen. Hyvin meni siihen asti, että nilkastani meni nivelsiteet ja oikein pahasti vieläpä. Että se siitä uudesta elämästä aktiivisena juoksijana.

Onneksi juoksemisen voi aloittaa uudelleen koska vaan ja niin (taas kerran) tein joulukuun alussa. Marraskuussa alettiin tosissamme puhua siitä, että lähdettäisiin taas toukokuussa juoksemaan samaan hyväntekeväisyystapahtumaan, jossa juostiin viime keväänäkin. Joten tehtiin meille joulukuusta alkanut puolen vuoden treenikalenteri. Siinä on tietty määrä treenejä, jotka pitää saada tehtyä. Kahden kuukauden välein on pysäkki, jolloin katsotaan ollaanko pysytty tavoitteessa. Jos ollaan, tehdään jotain kivaa palkinnoksi! Ensimmäinen välipysäkki on muutaman viikon päässä ja toistaiseksi ollaan pysytty treenitahdissa... mutta kehonhuoltotahdissa ei niinkään. Venyttelyt ja putkirullailut jäivät joulukuulta aika vähälle, joten koko tammikuu on pitänyt kiristää tahtia niiden suhteen. Mutta kyllä se tästä!

2 3 4 5 6 7
| TAKKI - H&M | PIPO - BILLE BEINO (MIEHEN KAAPISTA) | TENNARIT - VAGABOND |

Hups, ei ollut tarkoitus paasata timmikuista ja mistä lie! Tarkoitus oli tulla höpöttelemään tuosta takista. Uusi H&M:n kuoritakki on nimittäin tällä hetkellä mun urheiluvaatekaapin suosikki. Mulla ei ole ollut vuosiin mitään tuulitakkia tai kuoritakin tapaistakaan, joten lenkkeily yhtään kosteammalla kelillä on ollut aika epämiellyttävää. Kaiken kosteuden itseensä imevä fleecetakki ei todellakaan ole mikään paras vaihtoehto näihin kuukaudesta toiseen jatkuviin vesisateisiin.

Tämä vaate on taas yksi todiste siitä, että kyllä kivat ja toimivat urheiluvaatteet vaan on käteviä, kun ne ihan oikeasti innostavat vetämään ne niskaan ja suuntaamaan ylös, ulos ja lenkille. Tätä voi käyttää näilläkin keleillä, kunhan vaan kerrostaa alle riittävästi lämmintä.

Näissä kuvissa muuten oltiin kävelemässä salille, joten nassu on ihan luonnontilassa. Siinäpä eiliselle jatkoa ja lisää faktoja musta: en ikinä treenaa meikit naamassa enkä myöskään koe pienintäkään ongelmaa näyttäytyä julkisilla paikoilla ihan au naturel.

Mitä tykkäätte mun uudesta lenkkeilytakista? Tuliko sun aloitettua vuodenvaihteessa uusi elämä? Jos tuli, miten on sujunut? Ja hei, käsi ylös jos paikalla on muita, joille meikittömyys on ennemmin sääntö kuin poikkeus!

TERVETULOA PITSINIEKAN BLOGIIN

Tervetuloa

Moikka vaan vanhat ja uudet tutut ja tervetuloa uudistuneeseen Pitsiniekan blogiin! Jotkut saattavat tietääkin, että Pitsiniekka on aiemmin ollut minun hääblogini ja sen lisäksi olen kirjoittanut ja valokuvannut elämästä ja siihen liittyvästä kevyestä hömpästä Peace, Love & Bubblegum -blogiin. Jo pidemmän aikaa olen kuitenkin kaivannut uudistusta näiden kahden blogin pyörittämiseen. Nyt oli oikea aika toteuttaa pitkään haaveilemani blogien yhdistäminen.

Syksyllä 2012 aloittamani PLB -blogi tulee jäämään historiaan ja sen blogin postaukset ja kommentit (kahta uusinta lukuunottamatta, koska blogger temppuilee) on nyt siirretty tänne Pitsiniekkaan. Täällä ennen yksinvaltaa pitäneet hääpostaukset ovat siirtyneet omalle välilehdelleen, jonka löydät blogin ylälaidasta tai oikeassa laidassa olevaa kuvaa (meikäläinen hääpuvussa ja hunnussa) klikkaamalla.

Päätös siirtyä kokonaan juuri Pitsiniekka -nimen alle johtuu vain siitä, että koen sen olevan merkittävästi enemmän minua. Tuo nimi hääblogillehan syntyi aikoinaan, kun pohdin ja tuskastelin nimeä tulevalle hääblogille. Mieheni siihen totesi, että sen pitäisi olla pitsiniekka, koska sellainenhan sää olet. Puujalkavitsejä rakastava ja huonolle huumorille hihittelevä romantikko, joka ei koskaan kyllästy pitsiin eikä vaaleanpunaiseen kukkakuosiin. Ja siitä pisteestä alkaen minä olin Pitsiniekka ja koen olevani edelleen.

Tämän uudistuneen Pitsiniekka -blogin sisältö tulee kuitenkin olemaan enemmän tuon toisen blogini tyylistä. Lifestyle on kai paras sana sitä kuvaamaan, vaikka olenkin tiukkapipoinen anglismien vastustaja. Tulen siis kirjoittelemaan (ja videoimaan!) täällä kaikesta suloisesta ja iloisesta hömpästä - sellaisesta, joka tasaista arkea piristää. Vaatteista, pukeutumisesta, kynsilakoista, ravintoloista, resepteistä, urheilusta ja reissaamisesta. Mitä nyt milloinkin satun innostumaan! Pääpaino tulee olemaan näissä kevyemmissä jutuissa, mutta keskustelen mielelläni vähän syvällisemmistäkin aiheista teksteissäni ja kommenttiboksissa.

Toivotan valtavan lämpimästi blogin matkaan kaikki vanhat tutut ja myös uudet naamat! Ihanaa, että olet täällä! Mulle saa aina jättää kommenttia, niiden lukemin on blogin pitämisen paras puoli. Vastaan teidän viesteihin ihan aina. On kiva tutustua vähän teihinkin kommenttien kautta! Ja hei, jos olet ihan uusi täällä niin reiluuden vuoksi minäkin kerron tähän loppuun vähän itsestäni sinulle.

Mun nimi on Kirsi ja olen 27 vuotta vanha. Viimeistelen viestinnän maisteriopintojani yliopistossa ja teen siinä ohessa osa-aikaisia töitä. Tällä hetkellä asustelen mieheni kanssa Helsingissä, mutta tänne ollaan päädytty Turun kautta Jyväskylästä. Välissä asuin hetken Roomassakin. Harrastuksekseni aloitin juuri uudestaan kilpacheerleadingin ja liikunnan lisäksi tykkään tehdä käsitöitä (neuloa, virkata, ommella) ja lukea dekkareita (Agatha Christie on mun lemppari). Olen kasvissyöjä ja rakastan leipomista, vaikka makeista herkuista en itse pidäkään. Herkuttelen mieluummin sipseillä kuin suklaalla. Pidän meikkaamisesta, vaikka olenkin siinä tosi huono. Kynsien lakkaamisessa pärjään paljon paremmin.

Pidän eläimistä (vaikka pelkäänkin koiria) ja luonnosta ja suren ihan valtavasti tämän hetkistä ympäristömme tilaa. Ja oikeastaan kaikkea muutakin. Siksi en voi illalla katsoa tai lukea uutisia, koska nappaan helposti harteilleni kaikki maailman murheet, eikä niiden alla ole helppo nukahtaa. Kaikesta huolimatta nauran paljon ja rakastan tehdä kaikkea ei-niin-järkevää. Kierin mielelläni lumihangessa saunan jälkeen, heitän talviturkin viimeistään vappuaattona, juon skumppaa suoraan pullon suusta ja lähden ex tempore mukaan oikeastaan minne tahansa.

Tervetuloa mukaan seurailemaan mun elämää ja höpinöitä! Ja hei, jos haluat niin kerro kommenteissa ihmeessä jotain itsestäsi! Olisi kiva kuulla keitä siellä ruudun takana on. Ja oletko vanha tuttu vai uusi vierailija täällä? 

KUKKAHOUSUT JA RAVINTOLAKOKEMUKSIA

1

Hyvää perjantaita kaikille! Tänään on muuten perjantai 13. päivä. Minä olen vähän taikauskoinen, vaikkei mulle ole koskaan tapahtunut mitään kummaa tällaisena päivänä (toistaiseksi, joten *koputtaa puuta*). Jostain syystä se silti joka kerta vähän pelottaa. Sen verran ainakin, että lähettelin mieheni tänään töihin saatesanoilla, ole sitten sen verran varovainen! Koska normaalistikin kehotan aina ajamaan varovasti ja olemaan varovasti. Mutta tänään tuntui, että täytyy pitää itsestään huoli vielä vähän normaalia enemmän.

Kuvien asu on pääpiirteittäin sama kuin treffi-illan, jolloin suunnattiin syömään Kujaan. Me yritetään käydä ulkona syömässä mahdollisimman usein kun aikataulu ja kukkaro antavat periksi. Se on nimittäin kiva tapa tutustua tähän meidän asuinkaupunkiin, joka tuntuu vielä yllättävän vieraalle. Ainakin sillä tavalla, ettei meillä ole vielä täällä oikein mitään meidän juttua tai paikkaa. Ei ole mitään kahvilaa missä tykätään käydä eikä ravintolaa, jonne viedä vaikka vanhemmat syömään, kun meillä kyläilevät. Joudutaan edelleen googlaamaan, joka kerta kun halutaan lähteä syömään. Tylsää.

Kuja oli ihan kiva paikka. Sisältä tosi sympaattinen ja meillä oli hurjan mukavaa. Mutta tekeekö mieli mennä heti uudestaan? Ei välttämättä. Joni joi suosituksesta paikan omaa olutta, joka ei tehnyt vaikutusta. Samoin kävi toisen ruoka-annoksen kanssa, vaikka toinen oli ihan kelpoisa. Hetki sitten testattujen paikkojen listalla on myös Kallion Sandro, jossa ruoka oli kyllä pääpiirteittäin hyvää, mutta en tiedä onko se hintansa väärti. Ainakaan kovin usein. Sandron brunssia on kyllä vielä päästävä testaamaan! 

23456
| HOUSUT - LINDEX | NEULE - H&M | LAUKKU - FURLA |

Olen ihan rakastunut noihin Lindexin leveisiin kukkahousuihin, mutta tällä kuvauskerralla ne eivät kyllä olleet edukseen. Jokaisessa edestä otetussa kuvassa kun tuuli takaapäin, joten liehuvat ja laskeutuvat lahkeet eivät pääse oikeuksiinsa, kun tuuli puhaltaa niihin takaapäin. Toisen kerran sitten edustavammin kuvissakin.

Tuulesta puheen ollen, sitä muuten meillä riittää! Ikkunoissa paukkaa koko ajan ja eilinen kotimatka salilta tullessa oli ihan mahdoton. Tuulen kanssa kun tarjoiltiin melkein rakeina tullutta lunta oikein sankasti. En nähnyt yhtään mitään koko matkalla. Mutta ei se haittaa, onneksi tuli taas lunta ❤

Jättäkää ihmeessä kommentteja, miten te suhtaudutte taikauskoihin ja perjantai 13. päivään? Entäpä onko jollain heittää mulle ravintolasuosituksia Helsingistä? Mikä on sun lemppari? Tai mitä kannattaa vältellä?

Ihanaa viikonloppua kaikille!

PARAS HARRASTUS IKINÄ!

1

Wuhuu, mulla on ihan sellainen olo kuin oisin maailman huipulla! Oon niin fiiliksissä! Jotkut teistä saattaa tietääkin, että kilpacheerleading on mun vanha harrastus. Treenasin vuosia ja melkein yhdeksän vuotta sitten, kun jätin itse kilpailemisen, jatkoin lajin parissa edelleen valmentajana ja seuramme hallituksessa. Turkuun muutto vuonna 2013 pakotti lopettamaan vanhassa rakkassa kilpacheerleadingseurassa puuhailun, eikä intoa uuteen seuraan menemiseen ollut. Tuon jälkeen jatkoin hetken valmentajatuutorina ja kävin juontamassa seuramme näytöksiä, mutta muuten olen viimeiset, reilut kolme vuotta ollut tsiippari vain sydämessäni.

Kunnes koitti mun elämän mullistava, tuulinen ja synkeä talvipäivä (joka eilisenäkin tunnetaan). Rohkaisin vihdoin mieleni ja suuntasin täällä Helsingissä toimivan cheerjoukkueen treeneihin. Siis sellaisen joukkueen, jossa kaikki ovat tällaisia mun kaltaisia veteraaneja. Oman cheeruransa päättäneitä naisia ja miehiä, jotka haluavat edelleen nauttia maailman huikeimmasta lajista rennolla fiiliksellä. Ja mulla oli niin tajuttoman hauskaa, ettei sanat riitä kuvailemaan!

Älkää ymmärtäkö väärin, näin päivä treenien jälkeen oon aivan romuna. Mua sattuu ihan joka paikkaan ja eniten sellaisiin lihaksiin, jotka en edes muistanut olevan. Vähän eri lihakset joutuu hommiin kuperkeikkoja ja arabialaisia pyöritellessä kuin body pump tunnilla. Millonhan viimeksi olen edes tehnyt käsilläseisontoja? Puhumattakaan niistä lihaksista, joita tarvitaan kun heitellään ihmisiä ilmaan ja otetaan turvallisesti kiinni. Kyllä en yhdenkään kyykkytangon kanssa saa itsestäni sellaisia tehoja irti kuin sain eilen. Kun on pakko tehdä täysillä, jos haluaa saada nousijan siltakaadosta suoraan stunttiin.

Pelkäsin ennen treenejä ihan hirveästi, että osaankohan mää enää mitään. Muistankohan mää enää miten asiat tehdään. Mutta kyllä se oli kuulkaas kuin polkupyörällä ajo. Jostain selkäytimestä se kaikki palautui ihan heti. Paitsi takaperinkuperkeikka... se ei ole koskaan mun elämässä ollut niin vaikea kuin eilen

Kilpacheerleadingin paras puoli on kyllä ehdottomasti joukkuekaverit. En tiedä onko montaakaan muuta lajia, joissa vieressä treenaavilla on niin suuri merkitys kuin cheerleadingissa. Pitää luottaa toisiin ja pitää uskaltaa yhdessä. Pitää uhrautua, pitää auttaa. Ja tulee kuulkaas nopeasti tutuksi, kun joutuu käpälöimään toisen pakaroita!

En meinaa millään malttaa odottaa ensi viikkoon seuraavia treenejä. Tuli ihan hirveä palo myös tsempata entisestään kaiken muun treenailun suhteen. Mää en halua nuupahtaa kesken kisaohjelman, joten tänäänkin on intoa suunnata salille hölkkäämään ja jumppaamaan. Niin ja luit ihan oikein: kisaohjelman. Meidän joukkue lähtee nimittäin toukokuussa kisaamaan! Ihan liian siistiä! Kimalteita, rusetteja kisapukuja ja maailman parasta urheilua samassa paketissa. Paras harrastus ikinä ♥

Onko sulla harrastuksia? Tykkäätkö sinä harrastaa porukassa? Entäpä uskaltautuisitko itse cheerleaderiksi? Kommentoikaa ihmeessä, teidän kommentit viime päivinä on ilahduttaneet mua ihan hurjasti!
2
(Melkein kaikki cheerkuvat on joukkuekavereiden kanssa ja poikkeuksetta keltaisia, joten hirveästi ei cheerkuvamatskua tähän postaukseen irronnut. Sori!)

KUNPA SILLOIN OLISI PAKKASTA

1

"Jos mä kuolen nuorena, kunpa silloin olisi pakkasta. Mä pidän niin paljon enemmän talvesta."

Niin lauletaan Heli Kajon ihanassa Jos mä kuolen nuorena -biisissä ja olen Helin sanojen kanssa niin samaa mieltä. Muistatteko vielä tuon ihanan, kyynelkanavien syväpuhdistuksen aiheuttavan kappaleen? Se on soinut mun päässä nyt melkein viikon. Viime viikon pakkaskeleistä asti, jos tarkkoja ollaan.

Siitä ei ole kovin montaakaan viikkoa, kun puhuin kotona siitä, että lempivuodenaikaani kysyttäessä vastaisin talvi. Silloin jatkoin, että en kyllä ole oikestaan ihan varma onko se totta. Mutta nyt pakkasenergiaa taas talteen keränneenä totean sen olevan. Voi kunpa vaan saataisiin enemmän noita aurinkoisia, lumisia ja ihanan kirpeitä pakkaspäiviä. Voisin vaihtaa sylillisen näitä tämän päivän kaltaisia syysmyrsky ja vesisade -kokonaisuuksia noihin parinkympin pakkasiin. Ja lupaan, etten valita kertaakaan palelevani. Lupaan!

2345678910
| VILLAHUIVI - ITSE TEHTY | TAKKI - H&M | PIPO - H&M | LAUKKU - FURLA | KENGÄT - ESPRIT |

Viime viikonloppu oli kyllä ihanien pakkasten lisäksi muutenkin ihan täydellinen. Pitkiä, rauhallisia kävelyitä, kuumaa teetä peiton alla sohvalla, glögikuohuviiniä viimeistä kertaa joulukuusen valoissa, patikointia nuuksiossa ja ah niin hyvää vegaanista ruokaa.

Jos tulin valitelleeksi ankeaa viime vuotta niin ilokseni voin todeta, että tämä näyttää alkavan mainiosti. Pääsittekö te nauttimaan pakkasista loppiaisviikonloppuna? Vai nautitteko pakkasista ylipäätään ollenkaan? Mitäpä tykkäätte mun asusta -22 asteen kelissä?

16 BEST OF 2016

Kuulun siihen joukkoon, jolle 2016 ei jäänyt historiaan kovin hyvänä vuotena. Onneksi aurinko paistaa risukasaankin ja menneelle vuodelle valoa toivat etunenässä reissut. Minähän toisinaan sanon, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta kurkataan sitä ennen vielä viime vuoden parhaita paloja. 16 huikeaa hetkeä surkealta vuodelta 2016, olkaa hyvät!

1234
1. Lähteminen häämatkalle. Lennolla, jolle mieheni veli oli yllätykseksi järkännyt meidät ykkösluokkaan.
2. Vaelteleminen New Yorkissa. Dollarin pitsasiivut, rennot lepohetket Central Parkissa, drinkit kattoterasseilla, jääkiekkoa NHL:n pudotuspeliottelussa, järkyttävän hyviä nuudeleita nuhjuisessa kiinalaisessa.
3. Hotellille saapuminen St. Lucialla. 33 astetta lämmintä, turkoosi meri, värikkäät kukat, uima-allas omalla mökillä ja rommipunssia viilentämään.
4. Karibianmeri. Turkoosi vesi, snorklaaminen koralleita katsomaan ja kajakilla melominen omille, autioille hiekkarannoille.

5-678
5.. Red Bull Wings for Life World Run. Hyväntekeväisyysjuoksuun osallistuminen 25 asteen paahtavassa helteessä toukokuisessa Norjassa. Koville otti, mutta voittajafiilis!
6. Patikointi Preikestolenille. Norjassa, Stavangerin lähistöllä hapottava patikkamatka ylös kielekkeelle, jonka reunalta 604 metriä korkea suora pudotus vuonon merenpintaan.
7. Roadtrip Etelä-Norjan ympäri. Kymmenen tuntia huikeita maisemia ja yölennon jälkeisessä väsymyksessä hillitön hepulinaurukohtaus, kun meidän vuokra-auton peräkonttiin mahtui meidän neljästä matkalaukusta yksi.
8. Juhannus mökillä. Peilityyni järvi, mökkisauna, tuoreet saunavastat ja skumppaa paljussa.

910-11129. Kymmenes vuosipäivä Roomassa. Pitkä viikonloppu kahden kesken, Formula Uno, proseccoa, vaeltelua ja ei yhtään velvollisuuksia.
10. Sukujuhlat. Aamuun asti venyviä ylioppilasjuhlia, koko suvun reissua Tallinnaan, rapujuhlia (ilman rapuja mulle) ja yksi uusi kummityttö.
11. Kotibileitä. Enemmän ja vähemmän suunniteltuja illanistujaisia kotona. Boolia pitkillä pilleillä suoraan maljasta, syvällisiä keskusteluja parvekkeella, yllättäviä lähtöjä Queenin keikalle, huikeita pikkujouluja.
15. Itsenäisyyspäivä. Kirpakka pikkupakkanen, kiireetön päivä. Monen tunnin rauhallinen kävely Lauttasaaressa, ja pyllymäen laskua jäisillä kallioilla. Kotiin lämmittelemään glögin ja lasagnen ääreen.

12-131416

12. Hidasta ruuanlaittoa. Pitkän kaavan mukaan leivottua pizzaa, kotitekoiset supplìt, kesäkurpitsarisottoa vanhempien kesäkurpitsoista, pinaattiravioleja kotitekoisella tuorepastalla, hitaasti haudutettua stout-kastiketta.
13. Kesähetket kahden kesken. Ristikoiden tekemistä parvekkeen pesässä, ex-tempore treffi-iltoja kaupungilla. Olympialaisstudio olkkarin lattialla, drinkeille huristelua Jopoilla ja kotiin ehtimisiä just ennen kaatosadetta.
14. Lux Helsinki. Yli 20 asteen pakkaskävely huikeita valotaideteoksia katsomaan. Tänä viikonloppuna pakko mennä taas!
16. Vuoden vaihtaminen kattoterassilla. Pieni porukka, paljon kuohuvaa. Meksikolaista ruokaa ja Suomi -tietovisaa. Parhaassa seurassa kohti parempaa vuotta.

Miltä näytti mun vuoden kokokohdat? Rehellisesti sanottuna musta näyttää sille, ettei ole voinut olla kurja vuosi ollenkaan. Mutta oli silti, joten onneksi nämä hyvät jutut oli tuhansia kertoja parempia kuin ne huonot huonoja. Mitkä oli sun vuoden kohokohdat?