6 x tärkeimmät treenivarusteet

15.12.16
Mää tunnustaudun pahimman luokan välineurheilijaksi. En siis sillä tavalla etteikö hiki irtoaisi kauhtuneessa puuvillateepparissa tai rumilla lenkkareilla, mutta sillä tavalla, että kivat treenivaatteet motivoi mua vetämään trikoot jalkaan ja suuntaamaan salille. Ja kun ne varusteet on vieläpä toimivia, tekee mieli tehdä sama toistekin. Siksipä jaan tänään teidän kanssa kuusi treenivarustetta, jotka kulkevat mun mukana lähes jokaisella urheilukerralla.

1. Shock Absorber Run -urheilurintsikat

Kolminkertainen eläköön -huuto tälle vaatekappaleelle. Jos satut kuulumaan mun kanssa samaan kastiin eli tuulta on purjeissa ihan riittämiin, tarvitset nämä! Tavallisilla rintiskoilla en ole urheillut naismuistiin vaan olen omistanut erinäisiä urheilutoppeja, jotka ovat kaikki tuntuneet ihan kohtuullisen hyville.. kunnes ostin nämä. En tosin meinnnut koskaan raaskia ostaa, koska hintaa on lähemmäs 70 €. Onneksi on mies, joka kyllästyi mun jahkailuun ja raaski. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen tiesin, että nämä oli joka pennin arvoiset. Ei pienintäkään liikettä, heiluntaa tai inhottavaa tunnetta. Ei itse asiassa yhtään ainutta ajatusta rintavarustukselle, ei edes silloin, kun treeninä on trampoliinillä hyppiminen. Parasta. Ja juokseminenkin on mukavampaa, kun kädet voivat liikkua rennosti, eikä niitä tarvitse liimata kroppaan kiinni siinä toivossa, että ne antaisivat apua urheilutopille, joka ei ihan yksinään pärjää. Toistan vielä kerran: parasta.

2. Hyvät (juoksu)kengät

Mun jalkapohjat on helposti väsyvää, kantapäät helposti hiertyvää ja polvet iskuista kipeytyvää sorttia. Hyvät kengät on siis ensisijaisen tärkeä treenivaruste. Salilla mun tulee lähinnä juostua juoksumatolla, käytyä jumpissa tai kahvakuulailtua, joten lenkkarit sisäkenkinä on mulle paras valinta. Nämä Zoom Fly 2 -tossut täyttävät sekä kutkuttavan ihanan ulkonäön, että käytännöllisyyden kriteerit. Ulkona olen juossut vuosia Adidaksen Supernova -lenkkareilla, mutta nyt ulkokenkäkin on vaihtunut Niken Air Zoom Pegasus 33 -kenkään, jossa on vähän Addua leveämpi lesti. Lättäjalka tykkää!

3. Suunto M2 -sykemittari

Sykemittari on ihan mahtava keksintö. Saan puhtia siitä, että pääsen tarkkailemaan treenieni tehoa sykkeiden kautta. Ja joskus se on paikallaan myös hidastamaan menoa, jos vaikkapa peruskuntolenkillä meinaa tahti käydä liian kovaksi. Suunnon M2 -sykemittarissani ei ole mitään sen kummempia krumeluureja, mutta enpä niitä kaipaakaan. Minulle riittää kello ja sykkeen mittaus.. niin ja se, että tämä kestää vettä. Uidessakin on kiva voida seurata sykkeitä ja häämatkallamme Karibialla oli kiva, että sai kellon mukaan, kun lähti melomaan kanootilla autiorannalle tai snorklasi koralleja katselemaan. Vaikka kello kädessä veteen meneminen tuntuu kyllä edelleen oudolle..

4. Langattomat ja napittomat kuulokkeet

Joskus hiljaisuus tai luonnon äänet ovat parasta lenkkiseuraa, mutta yleensä tykkään urheilla musiikin tahtiin. Ainoa ongelma vaan on, että mun korvat kipeytyy oikeastaan kaikista kuulokkeista. Nappikuulokkeet, pienetkin, alkaa sattumaan mua viimeistään vartissa ja korvien päälle tulevat isot kuulokkeet vielä nopeammin. Joten Acoustic Sheep -merkkiset bluetoothilla toimivat langattomat juoksukuulokkeet ovat mun paras kaveri. Pannan sisältä löytyy kuulokelätkät molempien korvien kohdalta ja niskassa on litteä laite, josta voi mm. vaihtaa kappaletta tai äänenvoimakkuutta.  Laite ladataan samalla micro-usb -laturilla kuin mun puhelinkin.

5. Puhelimen hihapidike ja hyvät musat

Edellistä kohtaa täydentämään tarvitaan myös hihapidike, jotta saan musavehkeen mukaani. Mulla ei ole yksiäkään urheilutrikoita, joissa olisi puhelimen mentävä tasku. Sellainen erillinen vyö on, mutta eihän mun nykyinen puhelin enää siihen mahdu. Tämä Niken hihapidike on kuitenkin tosi toimiva ja siinä on myös pieni tasku avaimelle, jos lähtee ulos juoksentelemaan. Treenatessa kuuntelen melkein aina yhtä ja samaa soittolistaa, joka kehiteltiin viime kevään häämatkallemme ajoittunutta juoksutapahtumaa varten. Se on täynnä biisejä, joiden aikana ei voi luovuttaa, eli toimii just niin kuin pitääkin!

6. Juomapullo, joka ei ole muovia

En enää oikein tykkää käyttää muovista juomapulloa. Ajatus siitä, että muovia ja kemikaaleja liukenee vedestä juomaani on ihan todella inhottava ja korostuu salilla, kun nappaan juomapullon monesti mukaan treeninjälkeiseen saunaan. Infrapunasaunassa tai höyrysaunassa istuessa huomaa heti, että veteen tulee outo maku, jos minulla on muovinen juomapullo käytössäni. Joten nykyään vakkarikaverina on Sigg -merkkinen alumiinipullo, jonka ei piäisi päästää mitään liukenemaan juomaan. Ja se kestää myös hiilihapollisia juomia vahingoittumana! Minulla on käytössä pinkki versio ja Jonin treenipullona on kirkkaanpunainen samanlainen, joka on ostettu mulle partioretkipulloksi, kun olin vielä ala-asteella. Eli noin 15 vuotta sitten. Täytyy myöntää, että tykkäisin enemmän pullosta, jonka korkkia ei tarvitse kierittää auki juodessa, mutta korkin avaaminen on pieni hinta kevyestä, kestävästä ja turvallisesta juomapullosta.

Mitkä on teidän treenikertojen vakiovarusteet? Panostatko varusteisiin? Entäpä treenaatko mieluummin musalla vai ilman? 

Parhaat matkavinkit Roomaan (3/4) - Nähtävyydet

8.12.16
Reitti_0

Moikka vaan kaikille pienen hiljaisuuden jälkeen! Tänään jatketaan seuraavaan osaan parhaista matkavinkeistä Roomaan. Tänään vuorossa on mun vinkit nähtävyyksien osalta. Colosseum, Fontana di Trevi, Piazza di Spagna, Pantheon, Vatikaani. Siinäpä varmaan ne kaikista tunnetuimmat Rooman nähtävyydet.  Varmaan jokainen Roomaan suuntaava tietää, että Roomassa on ihan valtavan paljon nähtävää. Kuuluisia nähtävyyksiä on paljon ja niiden lisäksi kaupunki on pullollaan vähemmän tunnettuja helmiä. Esimerkiksi viikonlopuksi ikuiseen kaupunkiin matkaava saa juosta kyllä tosissaan, jos haluaa käydä läpi vaikka vain tunnetuimmatkin nähtävyydet.

Tästä syystä käyn läpi omia kokemuksiani ja suosituksiani nähtävyyksistä ja siitä, mitä nähtävyyksiä ei kannata missata. Teen tämän muutaman kätevän monta kärpästä yhdellä iskulla -reitin avulla. Toki näiden varrella olevia nähtävyyksiä voi käydä kurkkimassa yksittäinkin tai skipata kokonaan. Mutta kerron teille, missä mielestäni kannattaa kulkea säästääkseen askeliaan ja mihin nähtävyyksiin näiden reittien varrella suosittelen uppoutumaan kunnolla. Postauksen lopussa (jos selviät sinne asti hengissä) on muutama vähän erikoisempi vinkki Roomaan matkaajalle. Kannattaa kurkata sinnekin asti!

Reitti_1aReitti_1

Ensimmäinen kätevä monitoimireitti alkaa Piazza Venezialta, jolla komeilee Vittorio Emmanuele II:n (Rooman ensimmäinen kuningas) muistomerkki - tuo valkoinen, yllättävän nuori rakennus, jota tituleerataan rumiksi valkoisiksi tekohampaiksi Rooman kauniissa kasvoissa. Se on silti näyttävä rakennus, jonka portaat kannattaa kivuta ylös, sillä sisäänpääsy on ilmainen ja terassilta, on komeat näkymät niin vanhan kaupungin ja Vatikaanin kuin toisella puolella Colosseuminkin suuntaan. Terassilla on myös (kallis) ravintola. Maksusta pääsee hissiin, joka vie aivan rakennuksen huipulle maisemia ihailemaan. Hissilipun hinnalla pääsee myös rakennuksen sisällä sijaitsevaan Italian tuoreempaa sotahistoriaa esittelevään museoon.

Kun laskeudut portaita takaisin alas, kannattaa suunnata oikealle ja kävellä kohti Colosseumia. Matkalla sinne saat ihailla molemmin puolin vanhaa historiaa. Oikealle puolellesi jää Forum Romanum, joka muinoin oli Roomassa poliittisen vallan keskittymä. Alaskin pääsee maksua vastaan, mutta itse tyytyisin etenkin lyhyellä reissulla vain kurkkimaan kadun näköalapaikoilta alas ja jatkaisin sitten matkaani kohti Colosseumia.

Colosseum on todella vaikuttava näky vain ulkoakin katsottuna, mutta suosittelen todellakin menemään sisälle asti, jos vain aika riittää, Harvassa paikassa on ihmisen (uskomattoman tyhmyyden ja järkyttävän vallanhimon) historia niin vahvasti aistittavissa. Colosseumin sisällä saa ihan toden teolla ihmetellä upeaa arkkitehtuuria ja samalla pöyristyä siitä, miten järkyttäviä asioita ihmiset voivat toisilleen tehdä.

Itse olen käynyt sisällä kolmesti ja kolmannellakaan kerralla ei kyllästyttänyt. Oikeastaan tekisi mieli mennä vielä kerran ja ostaa myös ohjattu kierros, koska vain oppaan kanssa pääsee kulkemaan siellä labyrintissa, joka sijaitsi taistelutantereen alla. Jossa siis gladiaattorit, orjat ja varmaan eläimetkin olivat pienissä pimeissä tyrmissä vankeina. Nykyään tuo "kansi" on siis murtunut pois ja ylempääkin näkee sinne alas, mutta pääsyä entisiin tyrmiin ei ilman opasta ole. Kuten aina tämän kokoluokan nähtävyyksiin, Colosseumille on varmasti suuntaamassa muutama muukin kanssasi samaan aikaan, mutta jonotus on aina sujunut yllättävän nopeasti. Koskaan en ole ennakkoon lippuja ostanut, mutta nykyään ilmeisesti kannattaa! Saapumisajan voi varata etukäteen, jolloin jonotus vähenee (sitä luultavasti riittää silti). Alle 27-vuotiaiden EU -maiden kansalaisten kannattaa pitää mielessään, että moniin museoihin ja nähtävyyksiin pääsee halvemmalla henkkareita näyttämällä!

Reitti_2aReitti_2

Tämän  kakkosreitin voi halutessaan jatkaa ensimmäisen perään: hyppää vain metroon Colosseon pysäkillä ja suuntaa yksi pysäkinväli kohti Laurentinaa ja poistu Circo Massimon asemalla. Tämä reitti pitää sisällään paljon rentoa kävelyä, mutta suhteellisen vähän muita turisteja ja aikaa vieviä nähtävyyksiä.

Noustuasi maanpinnalle metroasemalta näet välittömästi tämän reitin ensimmäisen nähtävyyden - Circo Massimon. Tämä nykyinen puistoaukio oli ennen kilpa-ajojen ja gladiaattoritaisteluiden areena. Nykyään se toimii joko puistona tai tapahtumapaikkana. Tuolla näytettiin mm. Italian ja Espanjan välinen jalkapallon EM -finaali 2012. Minä ja 400 000 muuta ihmistä (kyllä neljäsataatuhatta) ikävä kyllä todistimme Italian rumaa tappiota.

Lähde kävelemään Circo Massimon vasenta laitaa. Samalla voit ihailla maisemia Palatino -kukkulan vanhoille raunioille, aukion toiselle puolen. Jos satut olemaan liikkeellä ruusujen kukinta-aikaan pääset todistamaan Rooman kaupungin ruusutarhan kukkaloistoa kääntyessäsi sen halki kohti Maltan ritarikunnan porttia Aventino -kukkulalle. Kun saavut tien päässä odottavalle aukiolle, saatat hetken aikaa ihmetellä, että mitäs tänne nyt tultiin katsomaan. Jos käy hyvä tuuri, olet ainoa ihminen paikalla, mutta saattaa olla, että näet kourallisen ihmisiä jonossa ja yhden pyllistämässä muille naama kiinni seinässä. Olet nimittäin saapunut Rooman salaisen avaimenreiän luo. Sinne kannattaa kurkistaa, sillä pienestä reiästä odottaa ylättävä näky halki porttien takaisen puutarhan, jonka pensaiden välistä näkyy vain ja ainoastaan Pietarinkirkon kupoli. Matkalla takaisin päin kannattaa poiketa myös appelsiinipuutarhaan, jonka näköalatasanteelta aukeaa jälleen kerran upeat näkymät ikuiseen kaupunkiin.

Reitti_2cReitti_2dReitti_2b

Jatka matkaasi kohti keskustaa (eli eri päätä Circo Massimoa kuin metroasema). Jo kaukaa näkemäsi korkean kirkontornin juuressa on Santa Maria Cosmedin -kirkko, jonka aulassa pitkä jono ihmisiä jonottaa saadakseen laittaa kätensä Bocca della Verità -kiviveistoksen suuhun. Tarina kertoo, että kyseinen kivipaasi on totuuden suu ja vie puhujan käden, jos kertoo valheen käsi suuhun työnnettynä. Jos et jaksa jonottaa omaa vuoroasi saa porttien läpikin napattua kuvan tästä tutusta naamasta.

Sen jälkeen jatka eteenpäin. Vasemmalle puolellesi jää Teatro Marcello, joka on kuin pienoisversio Colosseumista. Sen rakentamisen on pistänyt alulle itse Julius Caesar. Kun jatkat kävelyä sen ohi, oikealle puolellesi kohoaa portaat Piazza del Campidogliolle, jonne kannattaa nousta museota (lue mun museovinkit postauksen lopusta!), Marco Aurelion patsasta, tai rakennusten välistä Foro Romanolle aukeavaa näköalaa varten. Näiden portaiden vieressä on muuten myös yhdet huikeimmista kirkonportaista ikinä Basilica di Santa Maria in Aracoelin edessä. Vieressäsi on ykkösreitin alkupiste Piazza Venezia.

Reitti_3bReitti_3Reitti_3a

Tämä kolmas kokonaisuus on jällen mukava kävelyreitti, jonka varrelle sattuu paljon nähtävää. Oma suosikkitapani näiden nähtävyyksien kurkkaamiseen on kuitenkin myöhäinen ilta-aika. Silloin skippaisin Campo de' Fiorin ja kävelisin reitin Piazza Navonalta alkaen. Illallisen jälkeen nähtävyyksistä saa nauttia ilman valtavia turistimassoja. Olen jopa saanut olla Fontana di Trevin edessä niin, että paikalla ei minun ja ystäväni lisäksi ollut muita kuin partiopoliisit. Tunnetut nähtävyydet ovat partioituja öisinkin, joten oloni on aina ollut turvallinen. Toki tämä reitti toimii päiväsaikaankin ja kannattaakin kulkea se silloin, jos haluaa sisälle kirkkoihin tai vaikkapa nauttia torivilinästä.

Reitti_3cReitti_3d

Saavu Campo de' Fiorille Torre Argentinalta (tai Via Vittorio Emmanuelen bussipysäkeiltä) kävellen. Campo de' Fiori on pieni ja vaatimaton, mutta sinne kannattaa suunnata aamupäivästä, jolloin tori on tulvillaan torikojuja. Monet niistä ovat nykyään kovin turisteille suunnattuja, mutta paikalla on myös mm. vihanneskauppiaita, jotka palvelevat paikallisia vakioasiakkaitaan. Keskelle aukiota on pystytetty Giordano Brunon patsas. Bruno poltettiin Campo de' Fiorilla roviolla, kun mokoma ryökäle rohkesi ehdottaa, että ehkäpä maa kiertääkin aurinkoa eikä toisinpäin. Sellainenhan ei Vatikaanin päättäjille vedellyt.

Jatka sitten kulkuasi Via Vittorio Emmanuelen yli kohti Piazza Navonaa, joka on näistä kahdesta aukiosta juhlallisemman näköinen ja se toimikin ennen ylimystön huvittelupaikkana. Aukio täytettiin vedellä ja rikkaat roomalaiset ajelivat sen ympäri kilpaa hevoskärryillään. Ihan oikeasti. Keskellä aukiota seisoo kuuluisa Berninin suunnittelema suihkulähde (joka esittää neljää maailman suurinta jokea) ja reunalla komeilee Sant'Agnese in Agnone -niminen kirkko. Aukiolta löytyy runsaasti taiteilijoita myymässä maalauksiaan (tai kopitoita niistä). Molempien aukioiden reunoilla on myös useita ravintoloita, joihin voi pysähtyä nauttimaan (ylihinnoiteltuja) virvokkeita aukion meininkiä katsellakseen.

Reitti_3eReitti_3fReitti_3h

Suuntaa askeleesi seuraavaksi kohti erästä arkkitehturista ihmettä, Pantheonia. Jos olet liikkeellä päiväsaikaan, kannattaa puikata sisään ohikulkumatkalla, sillä sinne ei yleensä ole jonoja ja sisätilat on suhteellisen nopeasti katsottu. Pantheon toimii muutamien kuuluisien herrojen hautapaikana (mm. Rafaello & Vittorio Emmanuele II) ja arkkitehtuurissa on taas kerran ihmettelemistä. Joka kerta Pantheonin ohittaessani joudun ääneen ihmettelemään sitä, kuinkahan monta orjaraukkaa on päässyt hengestään siinä prosessissa, kun 100 -luvulla on pystytetty sen edessä seisovia pylväitä tai nostettu paikalleen yhdestä valetusta palasta muodostuvaa kupolia.

Ota sen jälkeen suunta kohti Fontana di Treviä: ylitä iso shoppailukatu Via del Corso ja jatka kohti yhtä Rooman pahimmista turistirysistä. Vaikka Trevin suihkulähde tolkuton rysä onkin, ei sitä kannata missään nimessä skipata!. Kaupungin kuuluisin suihkulähde on upea näky ja tarina kertoo, että jos heittää kolikon suihkulähteeseen olkansa yli, varmistaa paluunsa ikuiseen kaupunkiin. Sen remontti on juuri valmistunut, joten kyllä kelpaa taas katsella.

Suuntaa seuraavaksi suihkulähteen "taakse" kohti Piazza di Spagnaa. Aukiolta kohoavat Espanjalaiset portaat kohti Trinità dei Monti -kirkkoa. Portaat on oiva paikka istahtaa hetkeksi lepuuttamaan väsyneitä jalkoja ja tuijotella ihmisvilinää. Pidä kuitenkin mielessä, että juuri remontissa olleilla portailla ei saa nykyään enää istua. Järjestyspoliisit huomauttavat hanakasti, jos yrität istahtaa. Ylhäältä kirkon edestä aukeaa - taas kerran - komeat maisemat kaupungin ylle.

Jos olet päiväasikaan liikeellä, voit jatkaa kulkusi vielä kohti Rooman suurinta puistoa Villa Borghesea. Se on täynnä suihkulähteitä ja ihania pieniä yllätyksiä, mutta Trinità dei Montin suunnalta puistoon saapuessasi helpoimmat nähtävyydet ovat Passeggiata del Pincio -näköalatasanne, jolta on näkymät Piazza del Popololle sekä siitä vähän puistoon sisään päin sijaitseva vesikello Orologio ad Acqua. Sisällä puistossa on mm. taidemuseo Galleria Borghese sekä ilmaisen sisäänpääsyn tarjoavat Museo Carlo Bilotti ja Museo Pietro Canonica. Puistosta löytyy myös kilpikonnien kansoittama lampi, jolle pääsee myös soutelemaan.

Vatikaani_1

Siinäpä suosittelemani monitoimireitit, joiden jälkeen siirryn vielä muutamiin yksittäisiin nähtävyyksiin. Vatikaani on eittämättä yksi Roomaan matkaajien suosituimista kohteista. Katolisten juhlapyhien aikana Vatikaaniin suuntaaminen ei kylläkään ole tavalliselle turistille mitään hupia. Esimerkiksi pääsiäisenä koko kaupunki on järkyttävissä määrin tukossa ja Vatikaanissa tuo tukos vasta korostuukin. Monelle matkaajalle varmasti riittää pelkkä vilkaisu Piazza san Pietrolle, mutta jos haluaa suunnata jonnekin sisään on kaksi vaihtoehtoa: Pietarinkirkko tai Vatikaanin museo. Molemmissa käyneenä suosittelen ehdottomasti ennemmin Pietarinkirkkoa, jos vain toisen valitsee.

Mutta sitten taas alkuun se ikävä fakta - Pietarinkirkkoon on Rooman pisin jono. Aikaisin saapuminen vähentää jonon pituutta, mutta täytyy myös sanoa, että jono etenee yllättävän nopeasti aivan järkyttävästä pituudestaan huolimatta. Jono etenee nopeammin myös, jos ihmiset ovat varustautuneet oikein. Ennen sisäänpääsyä odottaa lentokenttähenkinen turvatarkastus ja jonosta käännytetään polvet tai olkapäät paljaana sisäänpyrkivät naiset. Ennen vanhaan jonon ohi oli mahdollista päästä, jos sattui olemaan tiistaina kello 10.30 turistineuvontapisteen nurkalla ja pääsi rouva Pennyn matkaan, joka oli työskennellyt Pietarinkirkon laitoshuoltajana vuosikymmeniä. Hän tarjosi ilmaisia kierroksia harvoille ja valituille, mutta tästä ei edelleenkään löydy mitään tietoa netistä, enkä tiedä vieläkö hän kierroksia vetää.

Vatikaani_1bVatikaani_1c

Vaikka en mikään katolisen kirkon ylin ystävä olekaan niin täytyy myöntää, että onhan tuo Pietarinkirkko vaikuttava kokemus myös sisältä. Siellä on valtavasti nähtävää. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta maksusta on mahdollista päästä myös kipuamaan kupoliin ja sen mahdollisuuden suosittelen hyödyntämään. Toki kupoliin kipuaminen vaatii aikas monta porrasta eikä ole ahtaanpaikankammoisille tai huonokuntoisille mikään herkullisin juttu. Itse olen ahtaan - ja korkeanpaikankammoinen, mutta silti täytyy myöntää, että onhan katolta avautuva näky aika uskomaton. Sitten kun uskaltaa irtautua seinästä ja katsoa. Sieltä näkee myös Vatikaanin puutarhaan, jonne turisteilla ei ole pääsyä ollenkaan.

Vatikaanin museo on varmasti ehdoton kovan luokan taideharrastajille, sillä kokoelma on valtava. Tällaiselle tavan tallaajalle taas museon puoli tuntui pitkälle jonotukselle, jota seurasi pitkä kävely, jonka tavoitteena oli vain lopulta saapua tuijottamaan kattoon. Museoon sisäänpääsy on nimittäin ainoa tapa päästä Sikstiiniläiskappeliin, jonka pääasiallinen hienous tavalliselle turistille on nähdä ne Michelangelon maalaamat toisiaan koskettamat sormet, tiedättehän nämä. Ja kappelissa ei saa ottaa kuvia, joten päädyt tuijottamaan kattoa vieri viereen satojen muiden turistien kylkeen pakkautuneena ja koitat kuvata freskoja salaa.

Vatikaaniin suuntaajan kannattaa kulkea myös Castel Sant' Angelon ohi. Sisällä on myös linnakkeen historiasta kertova museo, joka oli yllättävän mielenkiintoinen. Ja pääsymaksulleen saa lisää vastinetta kun pääsee ihastelemaan näköaloja linnakkeen ylätasanteelta. Sisällä on myös tunnelmallinen ravintola/baari, jossa voi lepuuttaa jalkojaan (kenties ylihinnoiteltujen) virvokkeiden äärellä, jos onnistuu nappaamaan pöydän. Da Vinci kodin faneille tämä kuuluu samaan pakettiin Vatikaanin kanssa.

Museot_1Museot_1aMuseot_1b

Museoita Roomassa on pilvin pimein ja minä olen käynyt niistä kymmenissä (kiitos ilmaisten sisäänpääsypäivien - nykyään ilmeisesti joka kuun ensimmäinen sunnuntai). Jos olet kova museoiden ystävä niin sen kun valitset suosikkimuseosi ja suuntaat sinne. Tuskin petyt. Roomasta löytyy jopa modernin taiteen museo, sielläkin olen käynyt.

Jos taas olet tavallinen matkaaja, jota huvittaisi käydä jossain museossa, muttei oikein tiedä missä, suosittelen oman haravointini perusteella Piazza del Campidogliolla sijaitsevaa Musei Capitolinia. Se on valtavan iso ja pitää sisällään monenlaista, kuuluisaakin nähtävää. Siellä on mm. patsas sudesta imettämässä Romulusta ja Remusta, sekä alkuperäinen patsas aukiolla ratsastavastasta Marco Aureliosta. Siellä on Rooman historiaa, näköalaa vanhojen raunioiden sisälle, veistoksia ja maalauksia. Kuuluisiakin kuten Caravaggion maalaus ennustajasta. 

Tämä on mielestäni ehdottomasti paras yleismuseo, jossa tavallinen taiteesta aika vähän tietävä saa paljon irti. Jos jonnekin museoon haluaa maksaa sisään niin tänne se kannattaa tehdä. Olen käynyt siellä kolmesti ja edelleen olen tätä mieltä. Museo vain on vähän sokkeloinen ja sinun pitää osua maanalaiseen tunneliin päästäksesi aukion toisella puolella oleviin museon osiin nähdäksesi kaiken, mutta pieni seikkailu kannattaa kyllä!

Kirkot_1

Kirkkoja Roomassa on vielä enemmän kuin museoita ja suurin osa krumeluurisista katolisista kirkoista toistaa toisiaan aika paljon. Kirkkoihin suunnatessa on hyvä muistaa, että polvet ja hartiat (ja tissiväli) tulee olla peitettynä. Oma suosikkivinkkini - myös kesäkuumille - on napata laukkuun iso, ohut, esim. sifonkinen huivi. Tai parikin, jos normaalissa asussasi on sekä hartiat että polvet paljaana. Toisen voi kietaista vyötärölle pitkäksi hameeksi ja toisen voi kietaista hartioiden peitoksi kirkkovierailun ajaksi. Huivit eivät paljoa laukussa paina tai vie tilaa ja näin et tule heitetyksi ulos kesken kirkkovierailun. Joissain kirkoissa on ovilla huiveja lainaksi, mutta kaikissa ei ole.

Pietarinkirkon kehuinkin jo upeaksi kokemukseksi, mutta tässä lisäksi muutama mielenkiintoinen kirkkovinkki: Santa Maria in Trastevere on yksi Rooman vanhimmista kirkoista (rakennukset aloitettu muistaakseni noin 200  -luvulla), jonka julkisivussa näkyy jäämiä ainutlaatuisia mosaiikkikuvista 1100 -luvulta. Ulkoa vaatimaton kirkko on sisältä kirkko on upea ja koristeellinen. Espanjalaisten portaiden yläpäässä sijaitseva Trinità dei Monti on komealla paikalla ja iso kirkko, joten hyvä vaihtoehto kirkkovisiitille, kun Espanjalaisilla portailla vierailet luultavasti joka tapauksessa. Piazza Barberinin nurkalta löytyy uskaliaammille kirkkovierailijoille ihmisten luilla koristeltu Santa Maria della Concezione dei Cappuccini. Luukirkossa ei saa ottaa kuvia, mutta muistoksi voi ostaa muutaman postikortin. Basilica di San Clemente al Laterano puolestaan sijaitsee aivan Colosseumin kupeessa. Kirkko itsessään ei ole sen kummoisempi, mutta tämän kirkon tekee erityisen kiinnostavaksi kohteeksi sen alla sijaitsevat katakombit, joihin pääsee myös tutustumaan. Suosittelen!

Sekalaista_1

Loppuun vielä muutama muu nähtävyysvinkki, jotka kannattaa pitää mielessä, jos on Roomassa enemmänkin aikaa kiertää näthävyyksiä tai olet suuntaamassa kaupunkiin uudelleen ja perusnähtävyydet on jo koluttu.

EUR -alue on todellakin Rooman salaisia helmiä ja ihan äärimmäisen mielenkiintoinen nähtävyys. Yllä oleva kuva on muuten siellä ottamani. EUR:ia suosittelen sisällyttämään lyhyempäänkin Rooman matkaan, koska saapuminen metrolla on helppoa ja vierailu ei kestä kovin pitkään. Kyseessä on siis alue, jota Mussolini alkoi aikoinaan rakentaa juhlistaakseen 20-vuotista fasismia Italiassa ja tehdäkseen siitä Rooman uuden keskustan. Hän kun ei pitänyt vanhasta historiasta, joten koki tarpeelliseksi rakentaa mm. uuden Colosseumin. "Ikävä kyllä" Mussolinin suunnitelmat menivät mönkään, kun syttyi toinen maailmansota. Alue on nykyään lähinnä toimistokäytössä, mutta hitsi vieköön siellä on jotenkin karmaisevan aavemainen tunnelma, eikä tunnu todellakaan sille, että olisit Rooman metrolijan varrella.

Katakombeja Roomassa on San Clementen basilikan alla olevien lisäksi runsaasti muitakin. Itse olen käynyt esimerkiksi San Calliston katakombeissa, jotka ovat todella laajat ja tarjoavat kierroksia monilla kielillä. Jos olet kiinnostunut historiasta niin suosittelen, mutta täytyy myöntää, että itsellä fiilikset paikasta on lähinnä ahdistuneet. Ei ole todellakaan mitään herkkua kulkea kapeissa maanalaisissa tunneleissa ja katsella paikkoja joihin ihmiset ovat perheenjäseniään haudanneet. Mutta herättävää se kyllä on.

Terme di Caracalla on paikka, jossa pääsee näkemään vanhoja raunioita ilman suuria turistimassoja. Kyseinen alue nykyään on 200 -luvulla rakennetun kylpylän rauniot, joissa on nähtävillä vanhaa arkkitehtuuria ja mm. seinämaalausten jäämiä. Tosiaan, tuolla saa katsella ympärilleen rauhassa ja samalla ihmetellä sitä, mitä tuolla on oikeasti ollut olemassa 200 -luvulla, jolloin Suomessa ei ollut vielä ihan oikeasti tyyliin mitään.

Rooman keskustan alueella sijaitsee vanha juutlaiskortteli Ghetto, jossa kaupungin tunnelmaa saa myös fiilistellä ilman valtavia turistimassoja. Alueella on ihan uskomattoman viehättäviä pieniä kujia (sellaisia, joissa talojen väleissä roikkuu pyykkinaruja), ränsistyneitä ovia, koristeellisia rakennuksia, viehättäviä aukioita ja muun muassa yksi Rooman suloisimmista suihkulähteistä, Fontana delle Tartarughe. Poikkea rohkeasti turistivirroista ja seikkaile! Rooma on täynnä mielettömiä helmiä, kun uskaltaa vähän poiketa valtavirrasta.

Ja kaiken tämän sanottuani toistan vielä saman, jonka sanoin ruokapostauksessa - älä suotta paahda nähtävyydeltä toiselle pää kolmantena jalkana. Jos ei huvita jonottaa niin nautiskele näkymistä ulkoapäin ja suuntaa ennemmin kylmän oluen ääreen ja popsi poskeen yksi supplì. Siinä on paljon enemmän Roomaa kuin Vatikaanin turvatarkastuksissa.

Jos heräsi kysymyksiä niin huikkaa kommenttiboksissa! Piditkö postauksesta? Oliko se mielestäsi hyödyllinen? Kuulen mielelläni teidän mielipiteitä ja kokemuksia Rooman nähtävyyksistä.

Postaussarjan edelliset osat:

Instagram @Pitsiniekka