Hääkuvaprintit tilattu

TTD
Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Meidän häistä on ehtinyt kulua jo puolitoista vuotta (missähän välissä, kysyn minä) ja muutama viikko sitten saatiin aikaiseksi laittaa kotiin kehyksiin ensimmäinen hääkuva, kun vihdoin lokakuussa tilattiin paperille meidän tajunnanräjäyttävän huikeat hääkuvat. Osasyy siihen, ettei yhtään ihanaa hääkuvaa ole kotona esille päässyt, on juurikin niiden kuvien hienous. Meille oli alusta asti aika selvää, että tavallinen kehyksiin laitettu kuva kirjahyllyssä ei ole meidän juttu eikä tee kuville oikeutta.

Hyvin pian löysin kuitenkin helsinkiläisen Plywood Print -nimisen yrityksen ja meidän kuvahommat selkiytyivät. Kyseinen yrityshän tulostaa valokuvia kotimaiselle koivuvanerille, ilman valkoista mustetta ja siten, että puun kuviot kuultavat musteenkin läpi. Tuloksena on ihan tajuttoman hienoja printtejä, joissa kaunis valokuva ja luonnonläheinen, kotimainen puu kohtaavat. Tämän löydöksen jälkeen ostopäätöstä viivytti enää hinta, mutta Black Friday -tarjouksen innostamana klikattiin vihdoin hääkuvia ja trash the dress -otoksia vaneriprintteinä ostoskoriimme.

Tosin ei mitään ihan noin hääkuvaisaa kuin tuo ylläoleva kuva meidän trash the dress -päivältä.. Meidän makumme hääkuvien suhteen ei ole nimittäin sieltä ihan perinteisimmästä päästä ja sen mukaan valittiin kuvaajatkin. Printteihin siis valikoitui kuvia meidän hääpäivältä (ja mekonuitosta), jotka ovat upeita kuvia sellaisenaan, eivät niinkään hääpotretteja. Kiinnostaako teitä muuten nähdä täällä ei-hääblogin-puolella mitään häihin viittaavaakaan? Esimerkiksi noita trash the dress -kuvia?

PlywoodPrint_1PlywoodPrint_2

Kuvakaappauksia Plywood Printin nettisivuilta www.plywoodprint.com

Kannattaa ilman muuta kurkata Plywood Printin sivuille, jos koivuvaneriprintit houkuttelevat yhtään. Pisteet myös siitä, että kyseessä on tosiaan kotimainen yritys ja vanerikin on suomalaista puuta. Inspiraatiota saa myös seuraamalla heitä Instagramissa @plywoodprint.

Ja jos kaipaa lisää visuaalista herkuttelua instasyötteeseensä, kannattaa laittaa seurantaan myös meidän häät kuvannut Jaakko Sorvisto @jaakkosorvisto ja meidän trash the dressit kuvannut Jaakko Perälä @japerala! Tosin varoituksen sana: näiden herrojen instafeedistä nousee aivan tolkuton reissukuume. Ja hääkuume. Taas.

Ps. Mikään tässäkään postauksessa ei ollut maksettu mainos tai minkään sorttinen yhteistyö vaan ihan vain minun mielipiteitäni ja kokemuksiani!

Pps. Rooman parhaat matkavinkit -postaussarja jatkuu vasta loppuviikosta. Niskaan kaatui yksi perjantaina häämöttävä deadline ja sitä ennen ei ole aikaa näpytellä niin pitkää postausta kuin mun reissuvinkkipostaukset on tupanneet olemaan... mutta to be continued!

Parhaat matkavinkit Roomaan (2/4) - Ruoka ja ravintolat

Ruoka_1

Parhaat matkavinkit Roomaan -sarjan ensimmäinen osa löytyy TÄÄLTÄ. Siellä aiheena yleistä Italiaan matkatessa huomioitavaa, turvallisuusasiaa, Roomaan saapumisen, siellä liikkumisesta ja majoittumisesta.

Tämän postauksen aiheena on ruoka. Ruoka Roomassa on ihan parasta! Ainakin jos onnistuu välttämään pahimmat turistirysät. Minun ehdoton suositukseni Roomaan matkaajille onkin syödä ja juoda paljon. Mutta älä hyvä ihminen syö paikassa, jonka ovella on valokuvat kaikista annoksista (tai vielä pahempaa muovijäljennökset). Tai paikassa, jotka houkuttelevat ihmisiä sisään sanoilla tourist menu tai menu turistico. Kuten aina, valitse paikka, jossa on paikallisia ja monesti kannattaa suunnata vähän suuria katuja syrjemmälle. Kannattaa pitää myös mielessä, että kaikki ravintolat eivät ole lounasaikaan auki.

Aina uuteen paikkaan matkatessa googlaan käyttäytymisetikettia ja muunmuassa tippaamiskäytäntöjä kohdemaassa. Italiassa tippiä ei kuulu jättää. Ja heti sen sanottuani totean perään, että itse kyllä usein jätän silti. Joissain ravintoloissa hintaan lisätään muutaman euron palvelumaksu, mutta vaikkei sitä olisikaan, ei tippiä tarvitse jättää. Paikalliset ystäväni selittivät asiaa niin, että se tuntuu almuille, joten asiakkaiden odotetaan maksavan vain tilaamistaan asioista. Toki poikkeuksellisen hyvästä palvelusta voi kiittää tippaamalla. Itse luotan myös siihen, että näytän sen verran selkeästi turistille, että tipin jättäminen on minulle sallitumpaa kuin paikallisille.

Toinen etikettiasia, josta minun on pakko mainita liittyy pizzan syömiseen: sitä syödään sormin! Myös paikassa, jossa istutaan pöydissä kynttilänvalossa. Pizza leikataan haarukalla ja veitsellä ja kuuma ja kostea keskiosa voidaan auttaa suuhun ruokailuvälinein, mutta sitä lukuunottamtta pizza syödään aina sormin. Roomalainen pyöreä pizza on muuten kauttaaltaan ohutta, pohjasta ja reunoista. Reunoilta paksu pizza on napolilaista.

Paikallisia erikoisuuksia kannattaa myös testata. Ne on erikoisuuksia syystä. Pecorinojuustolla ja mustapippurilla maustettu pasta cacio e pepe roomalainen herkku. Monen ravintolan listalla löytyy myös uskalialle matkaajille testattavaksi trippa romana eli naudan vatsalaukkua. Roomalainen mozzarellalla täytetty risottopallo supplì kannattaa testata, se on parasta ikinä! Sanokaa mun sanoneen! Keväällä on artisokkasesonki, joten silloin kannattaa nauttia carciofini -annoksia. Ja pikaista helpotusta nälkään kannattaa hakea haukkaamalla pala pizza al taglio -roomalaista levypizzaa.

Ruoka_2

Pizza al taglio eli levypizza on Rooman erikoisuus. Levypitsapuodista on helppo napata nopea, mutta herkullinen lounas paikan päällä syötäväksi tai mukaan. Valitse paikka, jonka pizzat näyttävät herkullisille. Kunnon paikassa pizzapalat punnitaan ja hinnoitellaan painon mukaan (kalliimmilla täytteillä toki kalliimpi kilohinta). Jos olet kokeilunhaluinen niin osoita vaan sormella mitä haluat (kannattaa ottaa pala useampaa makua), mutta jos pidät turvallisemmasta vaihtoehdosta margherita, salame ja prosciutto (prosciutto cotto=keittokinkku, prosciutto crudo=ilmakuivattu) ovat ainakin taatusti herkullisia vaihtoehtoja. Ja kun olet kerran jalallasi pizza al taglio -paikkaan astunut niin kysy ihmeessä löytyykö valikoimasta supplì. Tuo friteerattu, mozzarellasydämellä varustettu roomalainen risottopallo on mun elämäni suuri rakkaus. Kunnon paikassa supplìsta ei pitäisi joutua pulittamaan euroa enempää.

Varmaan suosituin levypizzapaikka Roomassa on Gabriele Boncin Pizzarium (Via delle Meloria 43). Taatusti maukkaita ja innovatiivisia täytteitä, mutta myös taatusti valtavasti muitakin ihmisiä paikalla.

Ruoka_3

Suurimmat todennäköisyydet herkullisen illallispaikan löytämiseen tarjoaa kaupunginosa Trastevere (toispuoljokkee). Alue herää illalla eloon ja on täynnä ihmisiä ja toinen toistaan herkullisempia ravintoloita. Täälläkin kannattaa kiertää menu turistico -paikat kaukaa, ja olla tietoinen siitä, että Piazza di Santa Marian laidalla hinnat ovat luultavasti hieman korkeammat kuin muualla. Suosittelen kävelemään pieniä kujia ja poikkeamaan sellaiseen paikkaan, josta tulee hyvä fiilis.

Muutamaa paikkaa uskallan suositella Trasteveresta: Il Duca (Vicolo del Cinque 52) tarjoaa käsittämättömän herkullista tuorepastaa. Paikan cacio e pepe oli taivaallista, eikä seuralaiseni amatricianassa ollut myöskään valittamista. Il Ducaa vastapäätä on muuten myös baari Cioccolata e Vino (Vicolo del Cinque 11), josta voi käydä hakemassa jälkkäriksi shotit suklaamukista tarjoiltuna. Trattoria Da Augusto (Piazza dè Renzi 15) on myös hyväksi havaittu ravintola, jossa ainakin ennen oli tiistai-iltaisin tarjolla listan täydeltä vasta kalastettuja mereneläviä. Dar Poeta (Vicolo del Bologna 45) taas on tunnettu jälkkärierikoisuudestaan nutellacalzonesta, mutta pääruuaksi syömäni munakoisopizza oli myös aivan taivaallista. Myös Capo de Fero (Via di S. Cosimato 15) ja Ai Marmi (Viale di Trastevere 15) ovat testattuja ja hyväksi havaittuja.

Toki muualtakin kaupungista löytyy herkullisia ravintoloita. Täytyy mainita esimerkiksi hauska Spaghetteria L'archetto (Via Dell'Archetto 26), joka sijaitsee aivan Fontana di Trevin kupeessa. Himpun verran turistirysä, mutta kaikkiaan hauska tuttavuus, jossa on tarjolla spaghettia varmaan sadalla eri lisukkeella varustettuna. Olen käynyt muutaman kerran ja ollut ihan tyytyväinen, vaikka kuivapasta ei tuoreelle vertoja vedäkään. Testaccion kaupunginosassa on herkullista roomalaista pizzaa tarjoava Da Remo (Piazza di Santa Maria Liberatrice 44) ja napolilaista pizzaa Roomassa saa esimerkiksi Pizzeria Tondasta (Via Valle Cortano 31).

Jos on liikkeellä keväällä artisokkasesongin aikaan, kannattaa suunnata askeleensa vanhaan juutalaiskaupunginosaan ghettoon. Siellä on tarjolla aivan ihanaa ruokaa ja erästä paikallista erikoisuutta - kokonaisena uppopaistettua artisokkaa. Sora Margherita (Piazza delle Cinque Sole 30) on ehkä kuuluisin paikka sillä herkutteluun. Sinne on vaikeaa saada pöytää, mutta kannattaa yrittää soittamalla. Kokemus on ihan huikea, sellaisella rosoisella tavalla. Paikkaa ei ulkoa edes tunnista ravintolaksi ja päivän menut on kirjoitettu käsin (ja yliviivattu loppuneet annokset). Jos et ole Sora Margheritaan pääsemässä, kannattaa kurkata Googlen kuvahaku paikasta - KLIK - niin pääset vähän tunnelmaan!

Minun suosikkiravintolani koko kaupungissa maailmassa on kuitenkin San Lorenzon kaupunginosasta löytyvä pizzeria Formula Uno (Via Degli Equi 13). Niin autenttinen roomalainen ravintola, jossa tarjoillaan käsittämättömän herkullista ohutpohjaista roomalaista pitsaa ja alkupalaksi otan aina euron kustantavan supplìn. Pidän niistä niin paljon, että kerran olen tilannut sellaisen jälkkäriksikin. Vaikea on päihittää myöskään sitä, että paikassa litra talon viiniä maksaa kuusi euroa. Luit oikein, kuusi euroa. Litra.

Formula Unoon saapuminen voi olla tavan turistille vähän hankalaa. En missään nimessä suosittele Terminin viertä kävelemistä ilta-aikaan (laitapuolen kulkijoiden nukkumapaikkaa koko matka). Busseilla tai raitiovaunulla pääsee kohtuullisen lähelle, mutta taksilla tuleminenkaan ei ole ollenkaan hullumpi idea. Täällä on turha odottaa valkoisia pöytäliinoja ja seesteistä tunnelmaa. Niiden sijasta saat aitoa italialaista elämää, elämäniloa, puheensorinaa, astioiden kilinää ja lähäpäin hyvää fiilistä! Italialainen palvelukulttuuri on muuten myös vähän suomalaisesta poikkeava. On helppoa ajatella, että tarjoilija ei ole kovin ystävällinen hymyjen ja katsekontaktin puuttuessa. Sitten kuitenkin vitsiä lentää ja ravintolasta lähtiessä tarjoilija tulee vielä halaamaan ❤

Ruoka_4

Aperitivo on Milanosta lähtöisin oleva konsepti, joka on rantautunut myös Roomaan. Homma toimii niin, että aperitivoa tarjoavissa ravintoloissa ostat yhden aperitivo -hintaisen drinkin ja sen kanssa samaan hintaan kuuluu buffet, josta saat syödä niin paljon kuin haluat. Seuraavat juomatkin ovat ylensä ensimmäistä edullisempia. Tokikaan ruoka ei välttämättä ole yhtä laadukasta ja erityistä kuin varsinaisissa illallisravintoloissa, mutta aperitivo kannattaa pitää mielessä, jos on sellainen olo, ettei välttämättä perinteinen illallinen olisi tarpeen.

Momart (Via XXI Aprile 19) on eniten suosimani aperitivoa tarjoava paikka Roomassa. Se sijaitsee vähän kaukana keskustasta, mutta herkulliset drinkit ja buffet ovat kyllä sen arvoiset. Salaatit ovat hyviä, pastat eivät tajunnanräjäyttäviä, mutta puu-uunissa paistetut tuoreet pizzat ovat mielettömiä. Tämä paikka sai minut rakastumaan juustottomaan marinarapizzaan. Paikka on tullut viime vuosina hurjan paljon suositummaksi kuin muutama vuosi takaperin, joten paikalle kannattaa saapua viimeistään seitsämän aikaan, jos ei halua joutua hirveästi jonottamaan. Myös Freni e Frizioni (Via del Politeama 4/6) on hyväksi havaittu paikka aperitivolle.

Ruoka_5

Ah gelato! Heti alkuun sanottakoon, että en kertakaikkiaan luota ihmisiin, jotka eivät pidä italialaisesta jäätelöstä. Minä en ole pätkän vertaa makean perään, mutta rakastan kunnon italialaista jäätelöä. Kermaista jäätelöä, jossa marjat maistuvat marjoille ja hedelmät hedelmille. Hyviä jäätelöpaikkoja on vaikka kuinka paljon, mutta tässä taas muutama vinkki, joiden avulla löydät helposti hyvän gelaterian.

Katso tiskiin! Onko siellä kirkkaan virheänä hohtavaa pistaasijäätelöä? Ei hyvä! Onko banaani- tai sitruunajäätelö keltaista? Ei hyvä! Jos pistaasijäätelö hohtaa kirkkaan vihreänä, täytyy värin tulla väriaineesta. Oikea pistaasi on paljon haaleamman sävyistä. Aito banaani jäätelössä on haaleaa vaaleanruskeaa ja sitruuna valkoista. Ymmärrätkö pointin? Pistaasi (pistacchio), banaani (banane) ja sitruuna (limone) ovat hyviä yksilöitä jätskipaikan laadun tarkistamiseen. Jos siellä käytetään vain oikeita marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jäätelöiden maustamiseen ei banaanijäde voi olla keltaista.

Mielestäni kaupungin paras gelateria on Il Dolce Sorriso (Via Arenula 47). Rakastan sitä paikkaa ja sen omistajaa koko sydämestäni. Roomassa asussani gelateria muutti isompiin tiloihin, mutta aina siellä vieraillessani, jos omistaja sattui olla tiskin takana, minua odotti iloinen tervehdys Buongiorno signorina finlandese! Giolitti (Piazza Mariano Armellini 15) on varmasti Rooman suosituin gelateria (ja pasticceria). Suurin osa pitkässä jonossa seisovasta ihmismassasta valitsee kippoonsa tai tötteröönsä shampanjajäätelöä, jota  (ja vain ja ainoastaan sitä!) kyseisessä puodissa käy nautiskelemassa säännöllisin väliajoin Silvio Berlusconi. Italian parlamenttitalo on myös ihan Giolittin lähellä.

Gelateriassa saa valita ottaako jäätelönsä kuppiin vai vohveliin (minä otan aina kuppiin, koska inhoan vohvelia) ja ainakin keskikokoisiin tai isoihin kuppeihin saa aina valita useampaa makua. Pienen kupin tilannetta en tiedä, koska arvaatte varmaan... enhän minä ole ikinä pientä gelatoa ottanut. Minun suosikkimakujani ovat frutti di bosco (metsämarjat), stracciatella (kermajäätelöä suklaahipuilla) ja mango. Myös simppeli fiordilatte on hyvässä paikassa aivan ihanaa!

Hyvistä paikoista joka käänteessä saarnattuani täytyy vielä mainita gelateriaketju Blue Ice. Niitä näkyy vähän joka kulmassa ja vaikka Blue Ice ei missään nimessä olisi ensimmäinen valintani, on senkin ketjun jäätelö yllättävän hyvää ja Blue Icen gelatokin on parempi kuin ei gelatoa ollenkaan.

Herkullsita gelatoa on tarjolla myös paikassa nimeltään Pompi (Via Albalonga 7). Jos sinne suuntaa, joutuu vain ison pohdinnan eteen: syödäkö herkullista gelatoa vai maistaako kuuluisaa tiramisua. Paikassa on tarjolla perinteisen tiramisun lisäksi myös taivaallisen ihanaa pistaasi- tai mansikkatiramisua. Jos haluat syödä sisällä pöydässä, sinun tulee ensin jonottaa tiskille, josta sinut ohjataan pöytään! Terassille voit istua vapaaseen pöytään ja sinua palvellaan siinä. Myös mukaan on mahdollista ottaa. Suosittelen.

Ruoka_6

Itse en jo kahvia, joten mulla ei ollut yhtään kuvaa italialaisesta kahvista. Joten totesin, että jäätelöstä voi aina laittaa ylimääräisenkin kuvan, heh.

"Bar" tarkoittaa italiassa kahvilaa. Ja kahviloitahan on jokaiselle kulmalla. Oikeastaan mihin tahansa kahvilaan on turvallista poiketa ja kahvi on varmasti hyvää. Varsinkin jos se on täynnä paikallisia. Siksi tässä kategoriassa kirjoitan bareissa asioimisesta enkä jaa paikkavinkkejä.

Ensinnäkin, kun menet bariin, et marssi ensimmäiseksi sille tiskille, jossa kahveja tehdään. Jossain sivussa on pienempi tiski, jonka takan istuu yleensä vanhempi mies. Menet ensin sinne tiskille, kerrot mitä aiot tilata ja maksat tilauksesti. Tältä kassalta saat kuitin, jolla sitten saat tilata juomasi kahveja valmistavilta baristoilta.

Italiassa tilatessasi "un caffè" saat espresson. Peruskahvi on siis espresso. Espresso on varmasti italialaisen kahvilan suosituin tuote ja lähellä perässä tulee caffè macchiato eli espresso pienellä maito(vaahto)tilkalla. Jos haluat tilata suomalaista suodatinkahvia muistuttavan kahvin tilaamasi tuote on caffe americano. Tämän saman tuotteen saa myös sanoilla aqua sporca, joka tarkoittaa suoraan käännettynä likaista vettä. Kahveissa vain taivas on rajana, mutta yksi tärkeä asia täytyy italiaan matkaajille muistuttaa: cappuccinoa juodaan vain aamupalalla! Eioskaan muulloin. Mutta aamupaksi cappuccino kera nutellalla tai vaniljakreemillä täytetyn corneton kanssa on enemmän kuin italialainen juttu.

Barista on helppo napata kahvin yhteyeen myös pientä palasta. Kahviloissa on oikeastaan aina saatavilla tramezzinoja eli kolmioleipiä sekä paninoja eli täytettyjä sämpylöitä. Pikainen lounas on siis helppoa napata barista, jos pizza al taglio -paikkaa ei näy lähettyvillä.

On hyvä muistaa myös, että kahviloissa istuminen maksaa. Tyypillinen tapa juoda kahvit on hörpätä caffè nassuunsa siinä tiskillä seisten, mutta toki kahvilaan voi mennä istumaankin. Silloin kahvin hinta vaan on kalliimpi. Varsinkin keskustassa, jossa turisteja vilisee voit ihan hyvin myös mennä vain suoraan istumaan vaikkapa barin terassille, josta tarjoilija hakee tilauksesti ja tarjoilee sinulle pöytään. Tällä tavalla suosituimmissa paikoissa un caffè voi maksaa jopa kuusi euroa, siinä missä kesksutan ulkopuolella barissa tiskillä seisten juotu espresso maksaa usein 80 senttiä.

Huh, tässähän ihan hengästyy ja tulee nälkä! Siinä oli melkoinen tykitys mun vinkkejä Roomaan ja siellä syömiseen. Haluan vielä muistuttaa, että Roomassa on satoja muitakin ihania ravintoloita, eli voit varmasti syödä koko loman herkullista ruokaa, vaikket astuisi jalallasi yhteenkään mainitsemaani paikkaan. 

Herahtiko muillakin vesi kielelle? Onko teillä siellä jo vierailleilla suosikkipaikkoja syödä Roomassa? Entäpä Roomasta haaveilevat -  pizzaa vai pastaa vai molempia vuorotellen? Mää kuulun tähän viimeiseen porukkaan. Ja gelatoa jälkkäriksi kiitos!

Postaussarjan muut postaukset:
Osa 1 - Yleistä Roomasta
Osa 3 - Nähtävyydet

Parhaat matkavinkit Roomaan (1/4) - Yleistä Roomasta

Tervetuloa

Tänään olisi vuorossa postaus, jonka aihe saa sukat pyörimään mun jaloissa. Minähän olen muutama vuosi takaperin asunut Roomassa, joten oon ihan tolkuttoman innoissani päästessäni jakamaan teidän kanssa mun parhaat matkavinkit ikuiseen kaupunkiin! Käsittelen yleisiä asioita, toimintatapoja, tekemisiä ja nähtävyyksiä sekä jaan suosikkipaikkani ja hyödyllistä sanastoakin. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki mitä sanon kytkeytyy oleellisesti siihen faktaan, että pala mun sydäntä on jäänyt kyseiseen kaupunkiin.

Yhteen ympättynä mun matkavinkkipostauksesta olisi tullut pidempi kuin valovuosi (pelkkä ruokapostauskin on varmasti pidempi kuin nälkävuosi), joten olen jakanut parhaat matkavinkkini neljään postaukseen. Tänään pureudutaan Roomaan yleisesti. Tässä ensimmäisessä osassa puhun turvallisuudesta, saapumisesta, liikkumisesta ja majoittumisesta. Sunnuntaina toisessa osassa käsittelen Roomaa ja ruokaa - suosikkipostaukseni kaikista! Tiistaina kolmannessa osassa käsittelen nähtävyyksiä, museoita ja käteviä reittejä (monta kärpästä yhdellä iskulla -tyylin) ja torstaina neljännessä osassa puhun shoppailusta, tarpeellisesta sanastosta ja vedän homman yhteen!

Toivottavasti tästä on iloa Rooman matkasta haaveileville. Heittäkää ihmeessä kommenttia, jos siellä ruudun takana on lisäkseni muitakin Roomasta haaveilevia ja kommenteissa saa myös kysyä mitä vain vinkkejä, joita vielä kaipaa. Autan mielelläni parhaani mukaan. Ja tietysti jakaa omat parhaat Rooma-vinkkinne!

Yleistä

Rooma on maailman ihanin kaupunki ja minun vankkumaton mielipiteeni on, että sen heittämättä huonoin puoli on turistit. Niitä Roomassa on paljon, ja ihan aina. Varsinkin kirkollisten juhlapäivien lähettyvillä (pääsiäinen oli ihan painajainen). Jos on taipumusta ärsyyntyä tungoksessa ja ihmisvilinässä, on suuri todennäköisyys, että ärsyyntyy Roomassa. Suosittelenkin jokaiselle Rooman reissua suunnittelevalle syvää hengitystä, lasillista spumantea ja sen asian myöntämistä, että siellä on muitakin, mutta niistä ei tarvitse välittää.

Ikuiseen kaupunkiin ei kannata lähteä suorittamaan ja kiertämään tiukalla aikataululla paikasta ja tapahtumasta toiseen. Dolce far niente - se on parasta Roomassa. Vapaasti suomennettuna ihana joutenolo. Tunnelmasta nautiskeleminen, rakennusten ja ihmisten tarkkaileminen, pysähtyminen. Ne ovat parhaita asioita Roomassa. Ei konsertit, keilahallit, urheilutapahtumat tai huvipuistot, vaikka toki sellaistakin viihdykettä Roomasta halutessaan löytää. Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti lähtemään sinne nautiskelemaan. Elämästä, viinistä, seurasta (vaikka vain omastaan) ja ruuasta. Kaiken sen hälinän ja turistimassan keskellä on aivan uskomattoman nautinnollista pysähtyä juomaan jääteetä ja jättäytyä pois kaikesta normaalielämän kiireestä ja suorittamisesta. Suosittelen koko sydämestäni.

Minun kokemusteni mukaan Roomassa on verrattain turvallista. Toki isot ihmisjoukot tuovat mukanaan isot määrät taskuvarkaita ja muuta rikollisuutta (sekä kerjäläisiä). Laukustaan kannattaa aina pitää kiinni, sitä kannattaa kantaa etupuolella ja tietenkin suljettuna. Itse kuljen julkisilla paikoilla aina laukku vartalon ympärillä, edessä ja käsi vetoketjun vetimen päältä laukkua/hihnanjuurta puristaen. Varovaisuudestani huolimatta minulta on kerran onnistuttu varastamaan puhelin ja neljän hengen kimppakämpästämme saman kohtalon joutui lisäkseni kokemaan kaksi kämppiksistäni. Se kolmas puolestaan tuuppasi iPuhelimensa drinkkiinsä eräänä ikimuistoisena iltana.

Maalaisjärkeä suosittelen käyttämään pimeällä (ja valoisaankin aikaan) liikuttaessa. Yksin ei kananta ehdoin tahdoin yöaikaan liikkua, ei naisten eikä miesten. Keskustan alueella liikkuminen on kuitenkin yölläkin turvallisen tuntuista, sillä siellä on aina muitakin ihmisiä liikkeellä ja poliiseja partioi jatkuvasti ainakin kuuluisimpien nähtävyyksien ympäristössä. Poliisista puheen ollen - Italiassa on kolme erilaista poliisia: Polizia, Carabinieri ja Guardia di Finanza. Jos joudut ongelmiin ja kaipaat virkavallan apua voit turvautua Poliziaan tai Carabinieriin, kumpaan vain. Minun puhelinvarkauteni jälkeen kävin tekemässä rikosilmoituksen Polizialla.

Italialaiset puhuvat englantia vaihtelevasti. Varma fakta on kuitenkin se, että heidän englanninkielensä paranee sitä myötä, kun sinä yrität puhua italiaa. Siksi muutamankin sanan ja fraasin opetteleminen Italiaan suunnatessa kannattaa.

Valuuttahan tosiaan Italiassakin on euro, mutta käteistä kannattaa varata mukaansa tai nostaa paikan päällä automaatista. Toki ketjuliikkeissä kuten Zarassa ja McDonaldsissa saa korteillakin maksettua, mutta paikallisissa ravintoloissa, kahviloissa ja puodeissa ei välttämättä saa. Viime reissullani Roomaan edes 18 euron kaupunkiveroa ei laadukkaassakaan hotellissa suostuttu ottamaan kortilta, koska korttimaksun tekeminen on kuulemma niin kallista.

Liikenne Roomassa on hullua. Juuri niin pahaa kuin olettaa saattakin.Vaikka Vespalla Roomassa kiitäminen on varmaan kaikkien roomahaave numero uno, itse en uskaltautuisi ikinä rattiin tuossa kaupungissa. Mutta jalankulku on silti turvallista, koska autot väistävät aina. Ihan oikeasti. Kun muutin Roomaan olin aluksi kauhusta kankeana aina tietä ylittäessäni. Mutta ei mennyt montaakaan viikkoa, kun jo tottuneesti painelin punaisia päin suojatien yli (tai ilman suojatietä mistä vaan). Jos näytti, ettei auto meinaa hidastaa niin nostin käden lantion korkeudelle STOP-merkkiä näyttämään. Ja jos joku tööttäsi mieltä osoittaakseen, osoitin minä mieltäni takaisin. Pettynyt ilme kasvoille ja toisen käden sormenpäät nipuksi yheen, nippua taivasta kohden kasvojen korkeudelle ja rentoa ranneliikettä kättä heiluttaen. 

Saapuminen

Roomaan lentokoneella saavuttaessa on käytännössä kaksi kenttävaihtoehtoa. Itse pyrin aina mahdollisuuden mukaan saapumaan sille isommalle eli Fiumicinon lentokentälle (joka muuten myös Leonardo da Vinci -nimellä tunnetaan). Nykyään suorat lennot Suomesta taitavat onneksi kaikki saapua tänne. Isommalta kentältä on luonnollisesti paremmat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan.

Hepoin ja vaivattomin tapa kulkea tuo väli, on ehdottomasti Leonardo Express -juna. Junia lähtee vartin välein ja matka keskustaan kestää puoli tuntia. Seuraa laukut noudettuasi junan kuvia (kyllä, ne epäilyttävät liukuportaat alas ja nuhjuinen lasitettu tunneli vievät lopulta juna-asemalle). Osta automaatista liput (asemalla on myös lippukioskeja, mutta niissä luultavasti maksat enemmän). Lipun hinta on 14 € per nenä per suunta ja vaikka valitset automaatista tiettyyn kellonaikaan lähtevän junan, voit todellisuudessa mennä millä tahansa muullakin. Tärkeää on muistaa leimata lippu ennen junaan nousemista. Eli ei riitä, että ostat lipun mukamas tiettyyn junaan, eikä myöskään sen näyttäminen portilla, jotta pääset laiturialueelle. Vielä sen jälkeen löydät laiturin alusta pienen masiinan, jonka perälle lippusi sujautat ja lippuusi leimaantuu merkintä siitä, että lippu on nyt voimassa.

Rooman päässä juna saapuu päärautatieasema Terminille, jossa mm. risteävät Rooman molemmat metrolinjat ja aseman edestä lähtee myös liuta busseja (tai takseja), joilla pääset siirtymään majapaikkaasi.

Jos taas lennät Ciampinon lentokentälle, ei junalla keskustaan saapuminen ole mahdollista. Päiväasikaan saavuttaessa tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä aseman edestä lähtee säännöllisin väliajoin busseja, jotka kyyditsevät matkaajia Terminille. Olen tullut moisella kerran ja silloin kyyti kustansi 7 €. Ongelmaksi Ciampinolta liikuttaessa muodostuu yleensä se, että lennot saapuvat sinne niin myöhään, etteivät nämä "lentokenttäbussit" enää kulje, jolloin käytännössä ainoa konsti siirtyä keskustaan on tietenkin kallis taksi.

Liikkuminen

Roomassa on enemmän ja vähemmän toimiva julkinen liikenne. Metrolinjoja on toistaiseksi vain kaksi (vaakasuuntaan kulkeva Linea A ja pystysuuntaan kulkeva Linea B), busseja valtavasti ja ratikkalinjoja muutamia. Roomassa pärjää pitkälti apostolinkyydilläkin, mutta jos haaveilee poistuvansa ydinkeskustan alueelta (tai vaikka majoittuu vähän kauempana), tulee julkisen liikenteen lippu tarpeelliseksi. Itse henkilökohtaisesti ostan lipun julkisiin joka ikisellä Rooman visiitilläni.

Lippuja julkisiin saa ostettua esimerkiksi metroasemilla olevista automaateista tai vaihdoehtoisesti tupakkakaupoista (ovipielessä kyltti, jossa iso T-kirjain ja teksti tabaccheria). Rooman julkisen liikenteen verkkosivuilla olevat hinnat eivät ainakaan meidän viimeisimmän visiitin aikaan olleet ajan tasalla, mutta viikon lippu kustansi jotain parin kympin luokkaa per nokka ja käy siis luonnollisesti kaikkiin liikennevälineisiin. Kertalipun hinta on 1,50€.

Jos ensimmäinen matkasi julkisen kulkuneuvossa on metro, lippusi tulee automaattisesti "käynnistetyksi", kun laite lukee sen metrolaiturialueen portilla. Jos ensimmäinen matkasi on bussilla, muista käydä validoimasa lippusi syöttämällä se keltaiseen laitteeseen, joita on kaikissa busseissa muutama. Muuten sinulla ei ole voimassa olevaa lippua. Sama homma, jos matkustat kertalipulla, se pitää validoida laitteeseen syöttämällä. Jos ja kun bussi on täynnä niin lippun voi ihan rohkeasti ojentaa jollekin laitteen lähellä jumissa seisovalle, kyllä he auttavat sujauttamalla lippusi masiinaan ja ojentavat sitten takaisin.

Metrolla pääsee monien kuuluisimpien nähtävyyksien kupeeseen. Colosseum, Espanjalaiset portaat ja Vatikaani ovat esimerkiksi kätevästi tavoitettavissa metrolla. Eniten julkinen liikenne Roomassa kuitenkin nojaa bussien varaan ja niiden kanssa navigointi voikin olla alkuun hieman hankalampaa... varsinkin lennossa, kun Atacin mobiilisivukin on umpisurkea (tosin Muoversi a Roma -sovellus on ihan ok!). Mun ykkösvinkki tulee tässä: lataa puhelimeesi kartta offlineen ja paina mieleesi muutamat busseja vilisevät paikat kartalla. Erityisesti sellainen, joka sijaitsee lähellä majapaikkaasi. Myös kuvakaappaus bussikartasta on kätevä olla puhelimessa tallessa. Alempaa löydät kartan, johon olen merkinnyt muutamat mun mielestä hyödylliset paikat, joiden sijainti kannattaa hahmottaa bussilla liikkuessa.

Hommahan käytännössä toimii niin, että jokaisella bussipysäkillä on kylttejä, joissa lukee kaikkien siinä pysähtyvien linjojen numerot, ja niiden numeroiden alla listassa kaikki pysäkit, joilla sen linjan bussi pysähtyy. Kyltin pyöreässä yläreunassa lukee millä pysäkillä parhaillaan olet. Paikkoja, joissa pysähtyy paljon busseja ovat esimerkiksi Via Del Tritone, Colosseo, Via Imperia, Piazza Venezia ja Argentina (katso kartta alla). Joten jos haluat esimerkiksi Espanjalaisille portaille, etsi kylteistä bussi, joka pysähtyy Via Del Tritonella. Kylteissä on bussin numeron lisäksi kirjaintunniste - pääpiirteittäin päivällä kulkevat bussit ovat tunnisteella U (urbana). Tunnisteella X (express) bussit pysähtyvät harvemmilla pysäkeillä. Tunnisteella N (notturna) merkityt ovat yölinjoja. Kaikkien bussien liikennöintiajat ovat kyltin alareunassa.

Bussikarttacats

Aikatauluja on ihan turha katsella tai edes kaivata. Bussit tulevat, kun tulevat. Jos tulevat. Ja luultavasti, kun tulevat, tulee samaa numeroa kaksi tai kolmekin bussia peräjälkeen. Koska kyllähän aikatauluja oleellisempaa on se, että kuskit saavat juoda kahvinsa päätepysäkillä yhtä aikaa.

Bussit ovat lähes poikkeuksetta tolkuttoman täysiä, mutta ei auta muu kuin änkeä sisään vaan. Ja jos olet jumissa bussin perällä ja ulos pitäisi päästä, niin ei muuta kuin äänihuulet auki ja karjaiset "PERMESSO!" ja lähdet tunkemaan kohti ovea. Tuo sana on naamioitu kohteliaaksi pyynnöksi väistää, vaikka käytännössä se on enemmänkin vain oikeutus jyrätä kanssamatkustajat. Pidä myös varasi, jos takaasi kuuluu tämä huuto. Suosittelen väistämään silloin pikaisesti!

Roomassa reissaavalle saattaa tulla tutuksi myös sana sciopero, eli lakko. Silloin suurin osa julkisista on poissa käytöstä, suurimmilla reiteillä kulkee muutamia busseja silloinkin. Oman kokemukseni mukaan suurin osa lakoista sattuu kätevästi perjantaille (=pitkä viikonloppu lakkoilijoille). Lakoista huolimatta Leonardo Express -lentokenttäjunan pitäisi kulkea aina.

Majoittuminen

Majoittuminen on kategoria, johon minun on hankalinta antaa vinkkejä, koska suurimman osan Roomassa viettämästäni ajasta olen luonnollisesti asunut.. noh "kotonani". Muutaman sanasen haluan kuitenkin sanoa majoittumisesta kaupungissa, jossa yöpaikkojen hinnat ovat aikas korkealla.

Suosittelen nimittäin kurkkaamaan majapaikkoja vähän keskustan ulkopuoleltakin. Omakohtaisesta kokemuksesta suosittelisin esimerkiksi Piazza Bolognan seutua ja oikeastaan koko aluetta Piazza Bolognan ja Policlinicon välimaastossa. Se on rauhallista, turvallista ja tavallista asuinaluetta. Sieltä löytää hyvää ja edullista ruokaa ja juomaa. Kulkeminenkin on helppoa metropysäkkien ja vilkkaiden bussiteiden vuoksi! Majoittuisin tuolla alueella tuhat kertaa mieluummin kuin vaikkapa Terminin ympäristössä, joka ei todellakaan ole mitään rauhaisaa seutua.

Lisäksi majapaikan valinnassa ei välttämättä kannata antaa liikaa arvoa hotellin tarjoamalle aamiaiselle. Kivaa plussaahan se on, mutta ihan hirveästi siitä ei kannata maksaa sillä tavallisen italialaisen hotellin aamiainen on kahvia tai teetä viinerin, korppujen ja hillon kera.

Huh, huomaatteko miksi tämä postaus muuttuikin neliosaiseksi postaussarjaksi? Siinäpä yleiset asiat Roomaan suuntaavalle. Jäikö jotain kysyttävää näistä aiheista? Tai jäikö joku oleellinen asia kertomatta? Heitä ihmeessä kommenttiboksiin ja jaa omatkin kokemuksesi, jos olet Roomassa vieraillut. Tai huikkaa, jos haaveilet sinne pääseväsi niin voidaan haaveilla yhdessä!

Postaussarjan muut osat:
Osa 2 - Rooma, ruoka ja ravintolat
Osa 3 - Nähtävyydet ja kätevät reitit

Kuukausi jouluun

Koti_joulu_5Koti_joulu_1

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs. Tasan kuukausi jouluun. Eikä meillä ainakaan ole kynttilöitä lukuunottamatta vielä yhtään joulua kotona. Kun näin tämän päivän päivämäärän kalenterissa, mulle iski hillitön tarve päästä pukemaan kotikoloakin jouluasuun. Oli oikein pakko kaivaa muutaman vuoden takainen postaus esiin ja fiilistellä vanhan Turun kämppämme joulutunnelmaa. Niin kaunista, vaikka itse sanonkin!

Nyt käyn vain sisäistä kamppailua, että jaksaisiko alkaa tänään vielä siivoamaan ja hakea joulukoristeet varastosta (koska sotkuiseen kotiinhan niitä ei voi laitaa).. vai malttaisiko kuitenkin odottaa huomiseen. Tänään kun on pyykkipäiväkin ja kolme koneellista lakanapyykkiä odottaa, että lähtisin kiikuttamaan niitä pyykkituvalle. First world problems, indeed....

Onko teillä jo joulukoristeet laitettuna? Vai laitatteko ylipäänsä ollenkaan?

Kotiruokakeskiviikko: syksyn suosituin salaatinkastike

1

Mulla on salaattien suhteen aina joku kausi menossa. Vuosia sitten se oli kanasalaatti ananaksella ja valkosipulikastikkeella, jota seurasi kausi tonnikalasalaattia Felixin chili-tomaattikastikkeella. Sen jälkeen vuoroon tuli fetasalaattikausi, jota peesasi hyyyvin pitkään kestänyt caesarsalaattikausi. Välissä nähtiin pikainen kierros mozzarellaa balsamicon kanssa, kunnes tänä kesänä caesar sai luopua vallastaan ja valtaistuimelle nousi hedelmäinen, vahva vinegretti. Kansa on edelleen tyytyväinen uuteen hallitsijaansa.

Tiedän kyllä, että yleensä vinegretin kaava on öljyä ja happoa suhteessa 2:1, mutta minun suosikkikokonaisuuteni poistuu vähän perinteiseltä polulta. Pidän kastikkeissani pienestä makeudesta ja makeutta taas pidän aisoissa sopivalla hapokkuudella! Resepti löytyy alta ja jo nyt haluan muistuttaa, että muuntelumahdollisuudet on rajattomat, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleisensä vinegretti.

23

SYKSYN SUOSITUIN VINEGRETTI

| TARVITSET |

1 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
½ rkl hunajaa
½ rkl limen tai sitruunan mehua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus pippuria

| TEE NÄIN |

1. Mittaa pieneen kippoon tai pakastusrasiaan öljy, omenaviinietikka, hunaja ja sitrusmehu. 2. Pilko veitsellä valkosipulinkynsi niin pieneksi silpuksi kuin ikinä saat. Skippaa valkosipulipuserrin salaatinkastiketta tehdessä välttääksesi valkosipulin kitkeröitymisen! 3. Sekoita joukkoon valkosipuli, suola ja pippuri. Sekoita voimakkaasti. Esim. haarukalla vispaaminen sekoittaa ainekset kunnolla ja tekee kastikkeesta himpun paksumpaa.

Kun kastike on valmis, pitää tietenkin testata tuliko siitä hyvää vai tarvitseeko jotakin lisätä. Paras keino salaatinkastikkeen testaamiseen on napata pieni salaatinlehti, dipata se kastikkeeseen ja pistää poskeen. Salaatilla maistaessa kastike saattaakin maistua miedommalle kuin pelkiltään vaikkapa sormelta maistettuna.

Hunaja tuo tähän vinegrettiin ihanan sävyn ja hunajan makeuden kaveriksi sopii mielestäni taivaallisesti vähän normaalia enemmän happoa. Oliiviöljyn ja hapon kaveriksi voi kuitenkin lykätä ihan mitä vain mieleen juolahtaa. Yrtit tai vaikkapa chili ovat erittäin päteviä vaihtoehtoja. Vinegretti säilyy jääkaapissa useamman päivän, joten jos teet isomman satsin kannattaa sekoituskipoksi valita pakastusrasia, jonka voi sitten sulkea kannella ja laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Meillä tämä määrä menee noin kahden päivän lisukesalaattiin tai sitten kerralla kokonaan jos syödään "pääruuaksi" salaattia!

Kuuluuko vinegretti teillä osaksi salaattirutiineja? Millainen on just sun lempparikombo? Itse olin pitkään vannoutunut balsamiviinietikan fani, mutta tänä syksynä omppuviinietikan ja hunajan yhdistelmä on kiilannut ainakin hetkeksi edelle.

90's all the way

1
Moikka taas! Miten teillä on viikko alkanut? Toivottavasti hyvin. Täällä vähän tahmeasti, koska nokka on edelleen tukossa ja siksi tuntuu sille, ettei ajatuskaan meinaa mahtua kulkemaan mun pääkopan sisällä.

Samanlainen fiilis oli myös eilen, kun meillä oli treffipäivä ja suunnattiin syömään napamme täyteen brunssia. Olin suunnitellut laittavani päälleni jotain ihan muuta ja hiukseni myös täysin toiseen tyyliin. Mutta kun heräsin sunnuntaiaamuun hiukset säkkärällä (yöllisen ranskanletin ansiosta) jouduin toteamaan, että en mää jaksa panostaa

Sellainen mun arkipukeutumisenkin filosofia on. Sen sijaan, että jaksaisin rasittaa itseäni (ja tässä tapauksessa hiuksiani) korjaamalla jonkun pielessä olevan asian, pyrin ennemmin ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla ilon irti siitä, mitä tarjolla sattuu olemaan. Eli jos tarjolla on ysärikreppiä muistuttava sähärätukka, niin miksei  sitä laittaisi vielä korkeimmalle mahdolliselle poninhännälle ja jatkaisi ysärifiilistä neulemekon sijasta ruudullisella flanelipaidalla ja revityillä farkuilla. 90's all the way!

2349678105
| PAITA - H&M | FARKUT - CUBUS | LAUKKU - BIJOU BRIGITTE | NILKKURIT - DINSKO | HUIVI - ICHI |

Brunssin jälkeen oltiin muuten niin mahat täynnä, ettei syöty mitään koko päivänä.. ennen kuin iltapalaksi mutustettiin itse tekemiämme korvapuusteja. Joni sanoi, että haluaisi leipoa korvapuusteja, isoja sellaisia. Joten mehän tietty leivottiin. Kaulittu puustitaikina oli niin iso, että se peitti koko meidän ruokapöydän, mutta lopputulos oli kuulemma just sellainen kuin pitikin ❤ 

Oliko teillä hyvä viikonloppu? Mikä on teidän suosikkibrunssi Helsingissä? Ja tunnustautuuko joku muu samanlaiseksi laittautumislaiskottelijaksi kuin minä olen? Ennemmin otsahiukset pinnillä ylös (jos ne sojottavat sinne jo valmiiksi ) kuin hiustenpesulle?

Joululahjatoiveita

Huh huh, viiden viikon päästä tästä hetkestä on jo jouluaaton aatto! Tuntuu kyllä, että eikös nyt ole vähän liian aikaista miettiä joululahjatoiveita, mutta kalenteri sanoo, että ei muuten ole. Pakko kuitenkin aloittaa tämä teksti muutamalla disclaimerilla. Ensinnäkin, olisin täysin tyytyväinen jouluun ilman yhtäkään lahjaa. Lahjojen saaminen on kyllä ihanaa, mutta vielä ihanampaa on antaminen. Ja vielä sitäkin ihanampaa on aika rakkaiden ihmisten kanssa. Toisekseen, en todellakaan odota saavani kaikkia tähän listaamiani toiveita. En oikeastaan odota saavani välttämättä mitään näistä. Haaveiluahan tämä vain on. Kolmanneksi, mää olen maailman helpoin ihminen, lahjomisen kohteena. Ihan oikeasti, tän on ensimmäisen kerran sanonut ääneen yksi mun parhaista ystävistä, ja oikeassa oli.. mää hullaannun vaikka tikkarista! Ja olen monesti hullaantunutkin. Ja neljänneksi, kaikki linkit ovat ihan vain tavallisia linkkejä, eivät mainoslinkkejä.

Sitten hypätään itse asiaan ja aloitetaan heti kaikista kovimmista paketeista...

2
| 1 | 2 | 3 |

Kirjat on lukutoukalle aina mieleisiä lahjoja. Luettavien toiveiden kärkisijaa pitävät tänä vuonna J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittamat dekkarit. Ykkösosa (Käen kutsu) tuli pukin kontista muutama vuosi takaperin ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä kirjan päähenkilöön Cormoran Strikeen. Sarja on sittemmin jatkunut kakkososalla (Silkkiäistoukka) ja kolmaskin kirja (Pahan polku) on jo sekä ilmestynyt, että suomennettu.

Ruokapuolelta toiveissa olisi Chocochili -blogiakin pyörittävän Elina Innasen kirja Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista. Innaselta löytyy muitakin kokkikirjoja, mutta selailin tätä kerran syksyllä Jyväskylän Suomalaisessa kirjakaupassa, ja pikaisella silmäisyllä moni juuri tämän kirjan resepteistä tuntui huutavan mun nimeäni.

3
| 1 | 2 | 3 | 4 |

Korupuolella ihan oikeasti tarvetta olisi yhdelle asialle. Nimittäin lukkopaloille mun Pandora -rannekoruun. Joni on luvannut ne mulle jossain vaiheessa ostaa, ja minä olen luvannut jossain vaiheessa vinkata millaisista tykkäisin. Eniten houkuttaisivat nuo kirkkailla kivillä varustetut palat tai sitten ihan sileät pallot. Pinkki on aina hyvä idea, mutta ehkäpä neutraalimmat vievät lukkopaloissa voiton. Ja kimalle tietysti myös.. Näiden hankintaa maltan kyllä vielä odottaa hyvillä mielin myöhempäänkin ajankohtaan. Kahdelle haaveilemalleni lukkopalalle, kun tulee hintaa melkein 80 euroa. Enkä todellakaan ole niin kalliita joululahjoja vailla.

4
| 1 | 2 | 3 |

Kosmetiikkapuolikin tietysti houkuttaa aina. Ja erityisesti kynsilakat! Tällä hetkellä mun suurin kiinostus kohdistuu myrkyttömään ja eläinkokeettomaan PicturePolish -merkkiin, jota Suomessa myy CesarsShop. Houkuttavia sävjä mun silmään tällä hetkellä ovat mm. Ariel's Tale, Electric Blue, Minty, Unicorn ja Vampire.

Myös vanha tuttu Lumene on aika varma kosmetiikkamerkki mulle. Hyaluronitiiviste on ollut pitkään haaveissa väsynyttä ja vanhentuvaa ihoa heleyttämään. Invisible Illumination -valopisarat puolestaan ovat alkaneet houkuttelemaat armottoman blogimainonnan seurauksena. Vaikka vähän ärsyttääkin, että jokainen bloggaaja tuntuu näitä yhteistyössä Lumenen kanssa esittelevän, niin pakko on myöntää, että aikas kivalle näyttää myös näiden heleyttävä jälki.

1
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 |

Sitten siirrytäänkin sille totaaliselle saahan sitä haaveilla -osastolle. Nämä eivät  ole mitään oikeita toiveita, ihan vain leikittelevää haaveilua. Furlan Metropolis Mini -laukku on ollut jo useamman vuoden haaveilun kohteena. Joo tiedän, tuo suloinen pikkuinen laukku tuntuu olevan tällä hetkellä jokaisen vastaantulijan olalla, mutta se ei ole yhtään vähentänyt mun rakastuneita katseita sen suuntaan. Jokaisella vastaantulijalla tai bloggaajalla se nimittäin näyttää edelleen yhtä hyvältä.

Huomasin muuten, että Zalandolla tämä laukku näyttää olevan vähän edullisempi kuin Furlan nettisivuilla (tosin Helsingin liikkeessä en ole käynyt kurkkaamassa). Mun suosikkisävyjä on tietenkin pinkit, Haalea vaaleanpunainen Magnolia (4) on aivan syötävän suloinen sekin, mutta kyllä tässä ihastumiskamppailussa voiton vie kuitenkin tummempi Lampone (5). Suloinen on muuten myös tuo Pinky (3). Ainoa vaan, että se on noita kahta edeltävää muutaman sentin pienempi kooltaan. Vähän liiankin pieni, luulen.

Minna Parikalta puolestaan iskee pupunkorvat ja kimalle - mikä shokkiyllätys! Muillekin pupukenkien ihastelijoille muuten muistutuksena - Parikan koot ovat ainakin ennen olleet pienehköjä ja yhtä suuremman koon valitseminen voi olla tarpeen. Matalat Bunny Loafer -kengät ovat aivan ihanat sekä hopeisina että kultaisina ja korolliset Jackie -kengät toimivat sekä kultakimalteisina, että hehkuvan pinkkeinä.

Sen sijaan edelleenkään ei iske se fakta, että Parikan kenkämallisto on tällä hetkellä tulvillaan kanin turkista. Mulla on olemassa kahdet merkin kengät, molemmat jo vuosia sitten hankittuja ja nyt joudun kyllä tunnustamaan, että brändin hohto kokonaisuudessaan on mun silmissä vähän hiipunut, koska turkiksen hohtoa en vaan kertakaikkiaan näe. Käyn tällä hetkellä sisäistä kamppailua sen suhteen, kuinka paljon tuo turkiksen käyttö mua häiritsee.. turkiksellisia tuotteita, kuten puputennareita en ostaisi missään tapauksessa, mutta entäs nämä turkiksettomat? Onko ne ihan ok kuitenkin?

Mutta millaisia joululahjatoiveita teiltä löytyy tänä vuonna? Onko yhtään samoja suuntia kuin mulla tässä? Vai vietättekö lahjtonta joulua kokonaan? Jos joku muukin on postaillut lahjatoiveista, niin vinkatkaa ihmeessä kommenteissa - olisi kiva käydä kurkkimassa teidänkin lahjatoivepostauksia!

Video: Päivä mun kanssa

Moikka kaikki! Hui, nyt ollaan jännän äärellä. Nimittäin nyt olisi vuorossa mun blogihistorian ensimmäinen video, jossa mää puhun! Kuvasin viime viikolla lyhyen päivä mun kanssa -höpöttelyvlogin ja vaikka editoin sen valmiiksi jo heti seuraavana päivänä niin panttasin sitä viikon verran, koska onhan tän julkaiseminen tosi jännää.

Harva meistä nauttii ihan tolkuttomasti oman naaman ja äänen katselemisesta videolla. Minäkään en kuulu siihen porukkaan, mutta olen kyllä omien videoesiintymisten kanssa varmaankin keskivertoa enemmän sujut, koska viestinnän opinnot ovat väkisinkin pakottaneet siihen tottumaan. Tosin, vaikka olinkin tottunut itseäni aina katsomaan niin pidin hyvin pitkään mun omaa ääntä tosi ärsyttävänä, niin nyt toivon, ettette te ajattele samalla tavalla.. heh. 

No, lopetetaan löpinät ja hypätään pidemmittä puheitta muutamaksi minuutiksi yhden tavallisen arkipäivän pariin viime viikolta! Painahan playta!



Mitä tykkäsitte ensimmäisestä pienestä vlogista? Oliko ihan oo koo? Entäpä oliko Jenkkien vaalitulos teillekin tehokas aamuherätys? Kommentoikaa ihmeessä, teidän sanat aina ilahduttaa niin!

Kotiruokakeskiviikko: Yhden padan pasta

1

Tänään polkaisen käyntiin kotiruokakeskiviikko -postaussarjan. Koska kukapa ei kaipaisi helppoja ja herkullisia kotiruokareseptejä? Ja kukapa ei joskus kaipaisi vähän uutta vaihtelua arkiruokiinsa. Voi olla, ettei ihan joka keskiviikolle riitä omaa postaustaan, koska suurimpana osan arkipäivistä mun ruuanlaittotyyli on luokkaa suurtalouskokki... meillä siis syödään tänäänkin surutta samaa ruokaa kolmatta päivää putkeen.

Ja niin tehtiin viime viikollakin, kun olin alkuviikosta tehnyt tätä helppojen arkiruokien aatelia - yhden padan pastaa. Tämän ruokalajin hienous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kaikki raaka-aineet laitetaan yhteen kattilaan ja annetaan kiehua herkulliseksi padaksi. Ja joukkoon voi helposti lykätä oikeastaan mitä vaan kaappeihin pyörimään jäänyttä.

2

YHDEN PADAN PASTA

| TARVITSET |

400 g täysjyväpastaa
300 g parsakaalia (tuoreena tai pakasteena)
1 tkl kikherneitä
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
3 rkl aurinkokuivattua tomaattia kuutioina
suolaa + muita mausteita oman maun mukaan
(minulla murskattua valkosipulia, chilirouhetta ja peston jämät)

| TEE NÄIN |

1. Lisää kaikki ainekset kattilaan. 2. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri. 3. Keitä, kunnes pasta on kypsää. 4. Nauti maailman helpoimmasta kotiruuasta!
Ps. Halutessasi voit lisätä pastan päälle vaikkapa raejuustoa tai raastettua parmesaania.

| MITEN VOI MUKAUTTAA? |

Ihan miten vaan! Ainoa asia, joka kannattaa pitää mielessä on se, ettei laita joukkoon jotain, joka vaatisi pidemmän kypsymisajan kuin pasta. Sen sijaan joukkoon sopivat oikein mainiosti vanhat jauhelihakastikkeen loput, pestopurkinpohjat tai porkkanaraasteen jämät. Meillä on tehty tätä mm. aurinkokuivatun tomaatin sijasta punaista pestoa joukkoon heittäen ja kikherneiden sijasta valmiin padan päälle pannulla paistettuja tofukuutioita lisäten. Aineksia voi varioida ihan oman makunsa mukaan, mutta suosittelen pitämään mukana jotain värikästä vihannesta (parsakaali), jonkun proteiininlähteen (kikherne) ja pastan tietysti täysjyvänä. 

Myöskään tomaattimurskaa ei kannata skipata sillä se on avain tämän nopean pastan herkullisuuteen. Kun pastat kypsyvät tomaattisessa liemessä, ne imevät tomaatin makua itseensä ja lopputulos on ihan oikeasti huomattavasti mehevämpi kuin tavallinen kuivapasta keitettynä ja päälle lätkäisty kastike.

Tämän ruuanhan voi myös valmistella kattilaan vaikka edellisenä iltana, mutta jos teet niin lisää pastat vasta juuri ennen keittämistä. Pastathan pehmeneväst kylmässäkin vedessä, joten ne kannattaa nakata joukkoon vasta samalla, kun laittaa kattilan hellalle lämpenemään.

Joten ei muuta kuin testailemaan, toivottavasti maistuu!

Missoni x Lindex -neule x Reissuväsymys

1b

Moikka vaan kaikille! Miten teidän viikonloppunne sujuivat? Mulla oikein mukavasti. Vietettiin rakkaan ystävän baby showereita pienellä porukalla. Syötiin, istuttiin paljussa, tehtiin lumienkeleitä, ommeltiin vauvapesää, luettiin vanhoja päiväkirjoja, naurettiin mahat kippurassa ja pelattiin joka maun rae -rulettia. Ja koska oltiin Keski-Suomessa päästiin juomaan isänpäiväkahvit sekä mun vanhempien luona, että anoppilassa.

Niin ihanaa kuin onkin päästä viettämään aikaa kaukana kotipuolessa asuvien rakkaiden kanssa, niin mulle meinasi kyllä iskeä viikonloppuna ihan totaalinen matkaväsymys ja lohduton koti-ikävä tänne Helsinkiin. Ei sillä, että tämä kaupunkina olisi mulle mitenkään erityisen rakas, tai että tämä asuntokaan olisi mun sydämen valitsema koti, mutta hitsi vieköön... kyllä koti on siellä missä on oma sänky, omat vaatteet, omat astiat ja omat aikataulut. Niin ja home is where the bra is not!

Meidän on tullut tänä syksynä ajeltua nelostietä useammin kuin laki sallii. Jonin työkuviot ovat vieneet sitä reissuun ja kun ne reissut ovat usein suuntautuneet Keski-Suomeen, mistä ollaan molemmat kotoisin, olen tietty  lähtenyt mukaan. Viime viikollakin ehdittiin olla kokonaista kolme yötä kotona. Nyt muistelen, että meillä on luvassa kaksi viikonloppua ihan vaan kotona. Jestas mitä luksusta. Kaikki tämä epäsäännöllisyys ja autossa istuminen ja väsymys tuntuvat ottaneen veronsa myös mun vastustuskyvyltä, nimittäin flunssaa meinaa pukata päälle. Tai on meinannut pukata jo pitkään, mutta tänään heräsin sen verran kookas kaktus kurkussani, että luulenpa vihdoin häviäväni tän kamppailun.

2314b5
| NEULE - LINDEX (MISSONI) | FARKUT - CUBUS | KYNSILLÄ - OPI IN THE CABLE CAR-POOL LANE |

Joten päätin laittaa eettteriin nämä yhdet varastosta löytyvät lumiset asukuvat. Muutakaan materiaalia ei tässä olotilassa ole puhtia luoda. Mulla oli muuten pitkään, ja on kai vähän vieläkin, sellainen periaate, että välttelen viimeiseen asti julkaisemasta kaksia asukuvia peräjälkeen, koska mun mielestä se tuntuu liialliselle oman naaman postaamiselle. Haha. Toisaalta taas on kiva kun kerrankin varastosta löytyy asukuvia joita julkaista. Joten nautitaan sitten siitä!

Ylipäänsä omien kuvien ja asukuvien postaamista olen pohtinut viime aikoina aika lailla. Luonnoksissa onkin hautumassa postaus, jossa pohdin sitä, miksi aikuinen nainen harrastaa omien kuvien nettiin laittamista ja vaatteidensa kuvaamista. Sitä on ollut yllättävän mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan.

Tästä asusta mulla ei ole mitään sen kummallisempaa sanottavaa. Neule on neljä vuotta vanhasta Lindexin Missoni -mallistosta ja käytän sitä aivan liian vähän siihen nähden kuinka paljon siitä pidän. Silloin ennen vanhaan tuo toimi mulla mekkona, mutta pidän siitä nykyään ihan hurjasti pitkänä neuleena. Erityisesti pidän siitä, että siinä on myös vähän väriä ja kuviota mukana. Yksivärisyys ja varsinkin musta, harmaa ja valkoinen sellainen, on ollut viime vuosina niin valtavassa ylivallassa blogimaailmassa, että sitä meinaa välillä hukkua muiden tyylin ja trendien pyörteisiin ja unohtaa omat mieltymyksensä kokonaan. Minä kun satun pitämään väreistä, printeistä ja röyhelöistä. Pidän kyllä mustasta ja yksinkertaisestakin, mutta kyllä minä pitkällä aikavälillä kuolisin tylsyyteen, jos pukeutuisin lopun ikääni pelkkään kapealinjaiseen mustaan. 

Niin ja se piti vielä tästä kokonaisuudesta sanoa, että hiuksissa on mun tän syksyn ehdoton suosikkikampaus ja parastahan siinä on se, että se valmistuu noin kymmenessä sekunnissa. Niin ja huulilla pitäisi ehdottomasti olla jotain tummempaa punaa, jotain ruskeaan taittavaa viininpunaista esimerkiksi.. mutta eipä ole, koska mulla ei vaan ole yhtään sellaista!

Mitä pidätte tästä asusta? Onko joku muukin huomannut joskus hukkuvansa trendien suohon niin, että havahtuu jossain vaiheessa siihen, ettei se olekaan yhtään omaa itseään? Entäpä onko joukossa kohtalontovereita flunssaa vastaan taistelussa? Toivottavasti ei ole ja te olette pysyneet terveinä!

TUPSULIPPIS

1

Oi rakkaus ja kasa sydämiä! Tässä on heittämällä mun suosikkivaatekappale koko maailmassa just nyt - siis tuo tupsulippis ❤ En meinaa pystyä muodostamaan edes kunnollista lausetta (nojoo, koskapa pystyisin), kun fiilistelen tota niin paljon. Käytännöllinenhän se ei todellakaan ole, koska korvat jäätyy, mutta kauneuden vuoksi voi välillä kärsiä, eikö vaan?

Mullahan on aina ollut heikko kohta talvilippiksiin. Tää on jo kuuluisa vitsi, mutta haaveilen vanhuudesta ja siitä, että mun vierellä on silloin Joni talvilippis päässä. Sen pitää vaan olla sellainen oikea. Sellainen, jossa kääntyy sisältä läppä korvia suojaamaan. Se ei olisi ollenkaan hullumpi lisäosa tähän munkin lätsääni, mutta näillä mennään. Käytän tätä silti koko talven, käytänpäs!

2345
| TUPSULIPPIS - ASOS | HUIVI - H&M |

Tilasin tuon lätsän muuten Asokselta. Olin tilaamassa sieltä muuta ja katselin vielä halpoja asusteita, jotta saisin tietyn summan täyteen ja ilmaiset postikulut. Sieltähän tämä seitsämän euron ihanuus sitten löytyi.. ja oli muuten paras osa tilausta, kun niistä muista kahdesta tuotteesta toinen puuttui ja toinen tuli rikkonaisena. Success! Onneksi tupsulippis pelasti päivän tuolloinkin.

Mitä tykkäätte tupsulippiksestä? Ihan totaalista hulluuta vai ihan totaalista söpöyttä? Tunnustaako joku muu menevänsä välillä talvella ulkonäkö käytännöllisyyden edellä?

Joka tapauksessa, lämmintä viikonloppua teille kaikille ❤

Pakkomielle pooloihin

Taas kerran täytyy todeta, että oon mää vaan helposti taivuteltavissa. Kun loppukesästä pooloneuleita alkoi näkyä blogeissa, kaupoissa ja katukuvassa pelottavan paljon, minä vain totesin skippaavani tämän trendin yhtään edes miettimättä. Mutta nyt on silmä ehtinyt muutaman kuukauden tottua ja yhtäkkiä oonkin huomannut vilkuilevani pooloja kauppojen valikoimissa ja muiden päällä sillä silmällä.

Enää en panisi ollenkaan pahitteeksi, jos kaapista löytyisi joku kiva poolo. Mielellään sellainen, jonka kaulus olisi vähän lyhempi eikä taittuisi kaksin kerroin. Ja ihan ehdottomasti joku vähän paksumpaa neuletta oleva ja löysempi malli. Tiukasti tyköistuvat ja ohuet, jopa trikoiset, pollot näyttävät kyllä kivoille muilla, mutta en voisi kuvitellakaan itselleni. Ysäritraumat on liian tuoreet niihin. Kauppojen valikoimissa oli jopa huolestuttavan paljon sellaisia versioita, joissa on keskellä edessä lyhyt vetoketju. Lämpökerrastoissa varsin toimiva juttu, mutta ihan normi pukeutumisessa... no, ei mulle ainakaan.

Neuleet
| 1. Zara | 2. Gina Tricot | 3. H&M |
| 4. Lindex | 5. H&M | 6. Lindex |

Sen sijaan näistä pooloista voisin kyllä kelpuuttaa kaappiini minkä vaan. Kunhan materiaali ei kutittaisi! Malliltaan näistä mun suosikki on tuo tummansininen H&M:n versio. Se, jos löytyisi tuollaisessa hempeässä roosan sävyssä niin olisin täysin myyty. 

Uppoaako teille pooloneuletrendi? Onko neulevalikoima jo täydennetty vai olisiko vielä aukkoja talven vaatekaapissa? Ja joo, tiedän.. Samsøe&Samsøe on ehdottomasti tämän syksyn kuningas, mitä trendineuleisiin tulee, mutta ikävä odottelen hetken vielä lottovoittoa ennen niihin sijoittamista!

Talvitunnelmaa

1

Voi mikä ihana talvi! Mää oon niin innoissani! Lunta on isot kinokset, poskia kipristää pakkanen ihan vaan kauppareissullakin ja hämärässäkään ei ole enää niin pimeää, kun kaikkialla on niin paljon valkoista. Talvi. Se on kyllä mun lemppari vuodenaika. Aina välillä sitä epäilee itseäänkin noin todetessa, että ihanko todella nautin loskasta ja pimeydestä. Koska enhän mää kyllä nauti. Mutta pakkasesta ja lumesta nautin niin paljon, että se korvaa loskan aiheuttaman harmituksen.

Vaikka se on syksy, jota blogimaailmassa hallitsevat viltit, teekupit ja kynttilänvalo, niin ei tämä alkutalvi jää kyllä yhtään kakkoseksi. Nyt jos koskaan sitä vasta nauttiikin loputtomista teekupillisistaa, villasukista ja vilteistä. Siitä, että kynttilän valo on oikeasti ainoa valo. Keittiössä on suorastaan pakko laittaa hellalle porisemaan jotain pataa. Mielellään yrteillä ja äidin kasvimaalla kasvattamalla valkosipulilla maustettuna. Kyllä kiitos!

3a23b

Tänään olen muuten tehnyt jotain uutta tietokoneen näpyttelyn, artikkelien lukemisen ja lumisateen tuijottelemisen ohella. Koitin nimittäin ensimmäistä kertaa vlogata (jotain muuta kuin reissua). Saas nähdä miltä materiaali näyttää jahka sen pääsen koneelle siirtämään. Nyt kuitenkin menen napsauttamaan hellan päälle ja laitan padan porisemaan. Reseptiä helppoakin helpompaan pastapataan tulossa blogiin varmaankin ensi viikolla.

Oletteko tekin päässeet nauttimaan jo lumisista keleistä? Vai ettekö nauti niitä ollenkaan? Ihanaa ja lämmintä viikonjatkoa kaikille joka tapauksessa!