Kylmenee

31.10.16


Huih, tässähän meinaa tulla vilu ihan vaan näitä kuvia katsellessa! Nämä on tämän syksyn ensimmäiset kuvat, joita räpsiessä tuli ihan suoraan sanottuna kylmä. Ainakin koiville, joita parhaansa mukaan lämmittivät vain vaivaiset sukkikset.

Sen sijaan tuo kollaripaita on kyllä hurjan rakas, lämmin teltta. Siihen tulee hautauduttua kotona harva se päivä, kun odotellaan sitä, että ulkona lämpötilat menisi kunnolla pakkasen puolella. Vasta siinä vaiheessa nimittäin meidän taloyhtiön termostaatit toteaa, että okei, lisätään sitä lämpöä sitten. Sama juttu oli viime vuonna ja uskokaa, kun sanon, että kyllä se sapetti meidän talon mummuja. Porinaa aiheesta riitti moneksi viikoksi ja sama meininki on tänäkin vuonna.

Tästä yhdistelmästä olen kyllä kokonaisuudessaan tosi ilahtunut. Mun vaatekaapissa on normaalisti hyvin selkeä jaottelu siistien vaatteiden ja kotivaatteiden välillä, joten on virkistävää keksiä keinoja pukea niitä kotikuteitakin vähän skarpimpaan muotoon. Pellavaisen paidan kaulukset ja hihat vaan kurkkimaan ja nahkakengät jalkaan. Tadaa! En nyt välttämättä ihan toimistolle tässä kokonaisuudessa suuntaisi (varsinkaan noissa ylipolvensukka -sukkiksissa), mutta lauantaiselle lounaalle kyllä.

Loka_1
Loka_3Loka_4Loka_630597402031_8562951d1e_o
| COLLEGEPAITA - H&M | PELLAVAPAITA - CUBUS | SUKKIKSET - H&M |
|NILKKURIT - DINSKO | RANNEKORU - PANDORA |

Lauantaista puheen ollen, oli muuten aivan ihana viikonloppu! Ihmisiä, ruokaa, raitista ilmaa, lepoa ja menoja ihan täydellisessä suhteessa. Lauantai-iltana ahmittiin putkeen loput Vain Elämää -jaksot, jotka meiltä oli jäänyt välistä (vain neljä kröhöm). Valehtelisin, jos väittäisin, että kuivin silmin pysyttiin.

Oletteko te seuranneet Vain Elämää? Mitkä on olleet teidän suosikkivetoja? Entäpä mitä tykkäätte asusta? Ja saa myös tunnustaa, jos löytyy muita, joiden kotivaatteet on äärimmäisen kotoisia!

Toivottavasti teilläkin oli hyvä viikonloppu! Lämmintä alkavaa viikkoa jokaiselle 

| Rooma | Midihame |

10.10.16
3

Muistatteko, kun kirjoittelin ensimmäisessä Rooman asupostauksessa, että Roomassa ei ole helppoa ottaa kuvia,  joissa taustalle ei tulisi autoja tai muita ihmisiä? Tässä todistusaineistoa. Eipä sillä, tälläkään kertaa ei oltu liikkeellä asukuvaustarkoituksessa vaan nämäkin kuvat napsaistiin nopeasti muun turreilun ohessa, joten epätäydelliset kuvat saavat luvan kelvata!

Tällä kertaa suunnattiin mun suosikkisuihkulähteelle Roomassa. Sellainen tuntui muodostuvan jokaiselle Roomaan asustelemaan muuttaneelle tutullekin. Mun tapauksessa kyseessä on Piazza Barberinilla sijaitseva Fontana del Tritone. Mikä siinä sitten oikein viehättää? En oikeastaan tiedä. Jonin kysyessä sanoin, että nuo vihaiset kalat! Kyse kun ei ole ollenkaan siitä, että suosikkisuihkulähde olisi välttämättä esteettisesti miellyttävin tai suosikkitaiteilijan merkittävä teos (tämä on muuten Berninin kätten jälkeä). Kyse on vaan siitä fiiliksestä. Jostain selittämättömästä tunnesiteestä. Mulla se on kai muodostunut siitä, että melkein aina kaupungilla pyörimisen jälkeen suuntasin kotiin bussilla, joka körötteli tästä ohitse. Kun monta kertaa viikossa hikoilee ääriään myöten täynnä olevassa bussissa, niin kyllä siinä alkaa ihminen yllättäen ilahtumaan vihaisista kalapatsaista. Sanokaa mun sanoneen. Tuo suihkulähde vaan ilahduttaa mua.

Roomassahan on yli 2000 suihkulähdettä, mutta oletteko koskaan kuulleet syytä niiden runsaalle määrälle? No kohta olette! Roomahan on kuuluisa akvedukteistaan, siis niistä valtavista, taidokkaasti rakennetuista sillalta näyttävistä vesijohdoista. Sellaisiahan on Roomassa rakennettu jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Nehän toivat vettä kaupunkiin painovoiman avulla (idea, jota nykypäivänäkin hyödynnetään muuten vesitorneissa) ja pitihän sitä vettä saada jollain konstin myös kaupungin asukkaille juotavaksi - siispä rakennettiin suihkulähteitä, jotta kansa pääsi juomaan!

Tuossa Piazza Barberinin reunalla on toinenkin Berninin veistämä suihkulähde - merkittävästi pienempi sellainen - ja olen siinä käsityksessä, että se oli ennen vanhaan hevosten juomapaikaksi tarkoitettu Fontana delle Api (mehiläisten suihkulähde). Ah, voisin jatkaa suihkulähteistä ja niiden teknisestä puolesta vielä vaikka kuinka, mutta jätetäänkö tällä kertaa tähän, heh?
14576
| HAME - LIDEX | PAITA - H&M | SANDAALIT - ESPRIT | LAUKKU - FIRENZESTÄ |

Suihkulähteistä takaisin asuun, josta täytyy sanoa vielä sen verran, että tässä on muuten meikäläisen suosikki kaikista niistä, joita tuolla reissussa päälleni vetelin. Tuo hame on parhaiten edukseen luonnossa, jossa se pääsee hulmuamaan rauhassa (tuossa kohdassa kävi muuten sellainen tuuli, että välillä sai pidellä helmoista kiinni, ettei kävisi Marilynit). Kaiken lisäksi se on vieläpä niin mukava, ja helman mitaltaan käytännöllinen, että lensin molemmat matkat tässä asussa.

Menomatkalla jalassa oli kyllä toiset kengät - mustat sirot balleriinat, jotka tähänkin asuun noita sandaaleita paremmin sopivat. Ne vaan kävivät vähän puristaviksi lennon ja kuumuuden seurauksena, joten tallustelin menemään mukavuus edellä. Oikeastaan parhaimmillaan tämä asu olisi kyllä korkojen kanssa. Niin se aina taitaa midimitan kanssa olla, mutta toistan taas itseäni - sellaista se arki on, kompromisseja.

Mitä piditte asusta? Vai turtuiko aivot suihkulähdetarinoista niin, ettei jaksanut enää keskittyä mihinkään? Kommenttia saa jättää ja kysymyksiä aina heitellä - teidän kanssa on niin kiva turista kommenteissa!

Sunnuntaita

9.10.16
1

Tänä viikonloppuna en tehnyt mitään. Ja silti tein vaikka mitä. Allekirjoitin elinluovutuskortin, bailasin rakkaan ystävän kanssa opiskelijakekkereillä, kävin lenkillä, laittelin kevyttä kotiruokaa. Lenkin jälkeen vielä treenasin, venyttelin ja saunoin salilla, katsoin pitkästä aikaa telkkaria ja Katsomosta kaikki tän vuoden Ensitreffit Alttarilla -jaksot. Enkä muuten edes tykkää koko ohjelmasta.

Tänään en kyllä oikeasti tehnyt paljon mitään. Lötköttelin sängyssä pitkään. Sitten lämmittelin eilisen ruuan jämiä jääkaapista, istuin sohvalla katsoen Hercule Poirot'ta ja tein samalla itselleni varmaan kymmeniä erilaisia silmämeikkejä ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kyllästyin sohvalla könöttämiseen ja menin takaisin sänkyyn lukemaan leivontakirjoja teekuppi kädessäni. Täydessä meikissä tietysti, koska en jaksanut vielä poistaa viimeisiä meikkejä.

Olin tänään ihan totaalisen laiska. En jaksanut edes laittaa astioita tiskikoneeseen ruuan jälkeen, vaikka siellä kerrankin olisi ollut likaiset odottamassa. Eikö olekin laiskuuden huipentuma? Vitsit, syytän sitä, että oon taas liian väsynyt. Nukuin viimeyönä aivan liian vähän, koska oon maailman huonoin nukahtamaan, jos oon yksin kotona. Eilenkin valvoin puoli viiteen, vaikka väsy oli jo ennen puolta yötä. En vaan kertakaikkiaan osaa käydä nukkumaan yksin.
34

Ajattelin kaivella kohta esiin Sinkkuelämää DVD-boksin. Viimeksi kun katsoin sitä, tuli mulla koko sarja päätökseen, joten olisi taas aika aloittaa alusta. Ne ensimmäiset jaksot ovat jotenkin hauskoja katsoa. Niin kovin erilaisia kuin sarja muuten. Carrie katsoo suoraan kameraan ja kameralle puhuvat myös muut hahmot mielipiteitään jakson aiheesta. Sinkkuelämää on muuten mulle sellainen sarja, joka mulla itselläni on aina kesken. Sen sijaan Frendit on meidän yhteinen juttu Jonin kanssa. Ollaan katsottu kaikki kaudet läpi useammin kuin muistankaan, mutta Frendejä en koskaan katso yksin. Sitä varten mulla on Sinkkuelämää.

Pakko vielä loppuun paljastaa Sinkkis-teemaan sopien mun secret single behavior (vaikka naimisissa olenkin) - melkein aina Sinkkuelämää katsoessani haen kaapista jotkun korkkarit jalkaani ja katson sohvalla telkkaria viltin alla, yöppäreissä ja korkokengät jalassa. Oi voi...

Löytyykö teiltä joku SSB? Tai suosikkisarja, joka toimii vuodesta toiseen?

| Rooma | Printtimekko |

8.10.16
Tällaiset mekot ovat kyllä yksinkertaisesti parhaita! Rento ja mukava malli, sopivan pitkä helma ja piristävää väriä. Toimii. Oikeastaan niin hyvin, että tämä on toinen mekko, jonka tismalleen samassa mallissa omistan. Ensimmäinen on yksivärinen vaaleanpunainen ja rakastan sitä ehkä vielä enemmän kuin tätä. Tällaiset vaatekappaleet, jotka käyvät arkeen ja juhlaan sekä lämpimään ja viileään saavat kyllä mun kaapissa eniten käyttöä. Ja ovat muuten käteviä reissussakin. Varsinkin jos ovat tällaista ohutta ja kevyttä satiinia kuin tämä tässä.

Mulla meinasi tulla tälle reissulle suorastaan pakkauskriisi - tosin erilainen kuin koskaan ennen. Me lennettiin Roomaan vain käsimatkatavaroiden kanssa. Silloin ainakin minä aina suunnittelen asujani vähän enemmän, koska matkatavaroiden tila- ja painorajoitukset antavat enemmän painetta. Arvatkaapa miten kävi? Olin pakannut jokaiselle reissupäivälle eri asun, tarvittavat kosmetiikat ja yövaatteet ja laukkuun sujautin vielä kahdet vaihtokengätkin - ja silti mun käsimatkatavarassa oli vielä puolet tyhjänä. Paniikkihan siinä meinasi iskeä, joten otin mukaan vielä muutaman asun lisää. Niiden jälkeen laukku alkoi painaa sen sallitun 8 kiloa, joten siihen oli hyvä lopettaa. Mutta tiedättekö, käyttämättä jäivät kaikki hätäpäissäni pakkaamat lisäasut (farkkumekkoa lukuunottamatta).

233b5
| MEKKO - LINDEX | SANDAALIT - ESPRIT | LAUKKU - FIRENZESTÄ |

Sen sijaan tämä mekko (alkuperäiseltä pakkauslistalta, tietenkin!) teki mieli vetää päälle kahteenkin kertaan. Ensin meidän vuosipäivän illalliselle, jota varten olin pakannut laukkuun yhden korotkin mukaan. Mutta eipä ne päässeet edes hotellihuoneesta ulos - Jonin murtuneet varpaat kun olivat niin turvoksissa lennon jälkeen, ettei se raukka saanut siistimpiä kenkiään jalkaan ollenkaan. Joten päätettiin sitten vaihtaa molemmat rennolle linjalle ja minäkin vaihdoin jalkaan nämä samat, miljoonaan kertaan nähdyt sandaalit. Toinen käyttökerta mekolle tuli sitten seuraavana aamuna (näissä kuvissa), jolloin hiukset olisivat kyllä olleet jo kipeästi pesun tarpeessa. Mutta hei, tällaista se välillä on. Mitäpä sitä salailemaan!

Mitäpä tykkäätte asusta? Onko pakkaaminen teille yleensä kriisin paikka? Entäpä onko teillä tapana suunnitella reissun asut tarkkaan vai ottaa mukaan vähän tätä ja tuota? 

Perjantaiblues

7.10.16

Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Mun piti tulla kirjoittelemaan tänään huulikiilloista, mutta tiedättekö mulla ei ole yhtään huulikiilto-olo. Sen sijaan mulla on samanlainen olo kuin mulla oli kaksi vuotta sitten syksyllä joka ikinen torstaiaamu, kun olin istunut Turussa aamukuudelta kohti Jyväskylää starttaavaan junaan. Väsynyt ja jotenkin surumielinen. Tänäänkin sen saman fiiliksen on aiheuttanut liian aikainen junamatka liian yksin ja liian vähillä yöunilla. Tää aamu poikkesi noista vanhoista muistoista vaan siinä, että mun puhelimen kuulokeliitäntä on rikki, joten en voinut kuunnella mun junamusalistaa. Sellaista Spotify -listaa, jonka silloin viikoittaista junamatkaa varten tein. Se on täynnä surumielistä ja haikeaa musiikkia, joka tuntui olevan ainoa sopiva vaihtoehto niihin hetkiin, kun torkuin pikajunan kolisevassa vaunussa kohti Tamperetta ja junan vaihtoa.

Ollaan oltu viikko Keski-Suomessa ja tänään hurautin junalla tänne kotiin, kun Joni suuntasi viettämään pidennettyä viikonloppua kertausharjoitusten merkeissä. Kotiin tultuani kävin ruokakaupassa (Rooman ja Keski-Suomen reissujen jälkeen kaapissa ei ollut oikeasti mitään) ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Koitin miettiä, että lähtisinkö pyykkien pysähdyttyä juoksulenkille vai menisinkö päiväunille - kroppa nimittäin huutaa molempia, ihan täyttä kurkkua. Päätin saavani enemmän virtaa juoksemisesta ja olin hirmuisan tyytyväinen itseeni. Ihan vaan huomatakseni, että olin just laittanut vahingossa mun ainoat juoksurintsikat sinne pyykkikoneeseen. Argh. Joten ei juoksulenkkiä.

Päätin sitten keittää ison tonkan vihreää teetä ja tulla sohvalle viltin alle näpyttelemään blogiin. Katsoin postausluonnoksia ja totesin, että ei. Ei huulikiiltoasiaa tänään.

Välillä on kai ihan okei tulla vaan kirjoittelemaan mistä vaan mitä sylki väsymys suuhun tuo. Kuitenkin, elämästähän tämäkin blogi kertoo ja tällaista se elämä on. Että välillä väsyttää ja on ihan hirveä ikävä.

Onneksi just silloin saattaa löytää matkakassistaan oman rakkaan sinne jemmaaman yöpaidan, joka tuoksuu ihan sille 

Ps. Kuva on yksi meidän tosi hyvän ystävän ottama Trash The Dress -kuvauspäivän otoksista ja päätyi tähän postaukseen ihan vaan siksi, että mikäpä olisi tällaisiin haikeisiin ja ikävöiviin fiiliksiin sopivampi, ellei kuva, jossa pötköttää hääpuvussaan marjamättäässä?

| Rooma | Farkkumekko |

5.10.16


Me lähdettiin Roomaan juhlistamaan meidän kymmenvuotista seurustelua, joten kyseessä ei ollut mikään varsinainen blogikuvausmatka. Tokihan kamera kuitenkin kulki koko ajan mukana (se uusi, kun on niin kätevä kantaa ♥) joten sopivan paikan tullen napsaistiin muutamat asukuvatkin. Roomassa asukuvien ottaminen ei muuten ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi ajatella. Jos haluat ottaa kuvat, joiden taustalla ei ole muita ihmisiä, autoja tai kylttejä niin onnea matkaan vaan! Se on kuulkaas helpommin sanottu kuin tehty. Siinä ei paljon vanhat rakennukset ja komeat maisemat kuvaamista helpota, kun joka nurkassa on Smart poikittain parkissa. Tai vähintään kasa roskapusseja.

Keskustan tuntumasta löytyy kuitenkin vanha juutalaisghetto, jossa kadut ovat pieniä (=vähemmän autoja) ja tyypillisiä turistinähtävyyksiä harvemmassa (=vähemmän ihmisiä). Sieltä löytyy kauniita rakennuksia ja rappioromanttisia ovia ja niiden edessä voi jopa saada otaa kuvat suhteellisen rauhassa. Ja kyllä sinne ghettoon kannattaa muutenkin eksyä, siellä on vaikka mitä pientä kivaa nähtävää. Ja keväällä, kun Italiassa on artisokkasesonki, sinne kannattaa mennä syömään. Silloin ghettosta saa parhaat kokonaisena uppopaistetut artisokat!

2
1
456
| MEKKO - H&M | KORVIKSET - PERNILLE CORYDON | RANNEKORU - PANDORA | KENGÄT - ESPRIT |

Tuo mekko on muuten viimehetken ostos ennen reissua. Nappasin sen H&M:n alesta lähtöpäivän aamuna, kun suuntasin kaupunkiin tekemään minuutin täsmäiskun Sokoksen 3+1 päiville (Lumenen vedenkestävää silmämeikinpoistoinetta isossa pakkauksessa) ja toisen yhtä lyhyen H&M:lle (kakspäkki sukkahousuja + tämä mekko). Heitin sen sitten vielä matkalaukkuun mukaan ja näissä kuvissa se on päällä ensimmäistä kertaa.

Vitsit, että tykkäänkin siitä ihan hurjasti! Ainoa vaan, että näyttää olevan äärimmäisen ryppyyntyvää materiaalia. Okei, näihin kuviin mennessä olen istunut tuo päällä jo aamupalan, lounaan, jätskien ja drinksujen verran, mutta silti. Aika ikävät rypyt ehdin etumukseen saada. Samat ateriat muuten koitui myös huulipunan kohtaloksi. Sudin aamulla kirkkaan pinkit huulet, mutta unohdin ottaa punan mukaan, kun hotellilta lähdettiin.. Ja ei ollut huulipunaraukalla mitään mahdollisuuksia selvitä, kun päivän ohjelmassa oli lähinnä syömistä.

Mitäs te tykkäätte asusta? Mukavuus oli ainakin ihan täysi kymppi! Ja eikö olekin ehkä maailman hurmaavin ovi, tuo ihana vanha rapistunut? Vähänkö haluaisin asua tollaisen takana!

Bella Roma

4.10.16
Roomasta on kotiuduttu! Ja jos tarkkoja ollaan niin yhden yön jälkeen pakattu laukut uudelleen ja lädetty seuraavaan reissuun. Mutta vitsit - Rooma oli ihana! Taas kerran! En tiedä oonko koskaan aikaisemmin saanut kolmen yön reissusta noin paljon lomafiilistä irti. En ainakaan muista, että olisin. Rooma oli meille niin hyvä. Rauhallisia kävelyitä, herkullista ruokaa, toistemme seuraa, myöhäisiä illallisia, hyvin nukuttuja öitä ja viinilasillisia koska vaan sille tuntui. Ihan parasta.

Heti ensimmäisenä iltanamme siellä Joni kysyi multa, että miltä tuntuu olla takaisin. Ja mun täysin rehellinen vastaus oli, että jos sitä pysähtyy miettimään niin tuntuu oudolta, mutta jos en ajattele asiaa niin tuntuu sille, etten koskaan olisi poissa ollutkaan. Niin outo tunne. Kaikki näytti, kuulosti ja tuokusuikin niin tutulle. Muistinkin yhtäkkiä ihan kirkkaasti bussilinjat, pysäkit, kadunkulmat, kuppilat ja pienet yksityiskohdat, joita en todellakaan tiennyt muistavani. Osasin yhtäkkiä taas kielenkin, vaikken muistanut osaavani.

Mulle ei ehkä ollutkaan käynyt niin, että aika olisi kullannut muistot, vaan oikeastaan päin vastoin. Olin antanut ajan kerryttää muistojen päälle pölyä. Siinä missä Rooma on kyllä kaikki nämä vuodet ollut mielessä ihanana ja rakkaana paikkana, on niiltä ajoilta hyvin vahvasti muistissa myös kipeä ikävä kotiin oman murun luo. Se ikävä oli silloin niin outo juttu, kun normaalissa arjessa se ei tuntunut liian pahalle. Ihan siedettävälle ja hallittavalle. Mutta sitten kun vaihtoaika oli loppumassa ja Joni tuli mun luo, jotta lomailtaisiin vajaa kuukausi Italiassa yhdessä... Sillä hetkellä, kun Jonin näin niin purkautui kyllä ikävä koko puolen vuoden ajalta. Eikä se ollut enää yhtään hallittavissa vaikka enää ei edes tarvinnut ikävöidä. Silloin tiesin heti, että en lähde enää minnekään yksin. Tosin tällä reissulla taas kerran konkretisoitui se haave, että lähdettäisiin vielä yhdessä. Meidän pitäisi asua täällä. Tuo lause livahti molempien suusta aika monta kertaa neljän päivän aikana.

Rooma_2Rooma_3Rooma_4Rooma_6Rooma_7Rooma_8Rooma_9

Kaunis ja kaoottinen Rooma. Kohtelit meitä taas niin hyvin! Toivottavasti nähdään taas pian!

Teidän muiden kanssa nähdään taas heti huomenna nimittäin reissun jälkeen on ainakin kuvia varastossa! Ja itse asiassa se kevään New Yorkin, Karibian ja Norjan reissukin on vielä koluamatta, eli toivottavasti reissujutut kiinnostaa!

Instagram @Pitsiniekka