Meidän häät: Riisin heittäminen hääpaikalle saapuessa

Paljastinkin jo kirkosta poistumisesta kirjoitellessani kääntäneeni takkini riisin heiton suhteen. Olin ihan ehdottomasti halunnut sen tapahtuvan kirkon portailla, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tähän portailla tapahtuneen kunniakujan ja hääpaikalle saapuessa tapahtuneen riisinheiton yhdistelmään!

Riisisade on ollut mun haaveissa lapsuudesta asti ja sen saaminen niskaan hääpäivänä oli kyllä juuri niin hauskaa kun olin kahden vuosikymmenen ajan itselleni uskotellutkin. Meidän juhlapaikalla kulki suoraan käytävä parkkipaikalta kohti Majakosken päärakennuksen ovea ja sitä pitkin me sitten marssittiin riisisateen valuessa niskaan (ja mäjähdellessä naamaan).









Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Olin valmistellut riisipussit vieraille jaettavaksi. Olin ostanut kirkkaan pinkkejä ja turkooseja organzapusseja, joihin kuhunkin laitoin ruokalusikallisen riisiä. Se näytti ja tuntui olevan ihan sopiva määrä vaikka alkuun kuulostikin jotenkin vähälle. Jos jotakuta kiinnostaa niin heittoriisinä käytin puuroriisiä, ihan vaan siitä syystä, että se on jotenkin paljon valkoisempaa kuin tavallinen pitkäjyväinen riisi.. ja ehkäpä ajattelin, että se saattaisi tuntuakin mukavammalle, vähän pyöreämpää kun on.

Voi vitsi, ihan tunteet nousee pintaa, kun tuota hetkeä ajattelen. Riisisateessa vaan on sitä jotain, jotain ihan erityistä juhlan tuntua... Tuosta hetkestä otetut valokuvat on kyllä yksiä mun suosikkeja koko päivältä. Heitetty riisi valkoisena sateena ja me ilman pienintäkään yitystä poseerata. Ihan vaan sellaisena kun oltiin. Just naimisiin menneenä! Parasta!

Tiedän, että moni ei halua saada riisiä niskaansa ja nyppiä sitä sitten pois kampauksestaan pitkin päivää. En minäkään halunnut nyppiä, joten olin nyppimättä. Mun mielestä sekin kuuluu asiaan. Riisi hiuksissa hääpäivänä. Ja voin muuten kertoa, että varmaan kolme kourallista riisiä löytyi myös puvun sisältä, illalla kun hääpukua otettiin pois ja nyörit löysättiin kuului kyllä sellainen lorahdus kun varmaan kaksi desiä riisiä valahti hotellihuoneen lattialle... hupsista!

Meidän häät: Odotteluaika ja välipalaa

Long time, no see! Olen melko varma, että noilla sanoilla on alkanut postaus tässä blogissa joskus aikaisemminkin, mutta mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä.. Ensimmäinen hääpäiväkin jo tuli ja meni (ja järkytti sillä, että joko siitä on vuosi), mutta parempi jatkaa häiden läpikäyntiä myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Viimeksi kirjoittelin meidän potreteista ja hääauton temppuiluista täydellisesä hyytmisestä, jonka seurauksena se jäi potrettipaikalle. Tänään ajattelin kirjoitella siitä, mitä häävieraat meitä odotellessa puuhailivat! Kannatta lukea loppuun asti, niin kuulette mitä kaikkea me ja ylikuumentuva hääauto vieraiden väliaikatekemiseksi keksittiin.

Väli_1
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Henkilökohtaisesti en pidä sitä minään ongelmana, että juhlavieraat odottelevat juhlapaikalla hetken ennen hääparin saapumista. Minusta on ihan mukavaakin vähän vetää henkeä välissä, katsella ympärilleen ja jutella muiden vieraiden kanssa. Erityisen hyvin tuollainen väliaika toimii tietysti silloin, jos juhlapaikka on sellainen, jossa mahtuu vähän liikkumaan ja on jotain nähtävää, sekä sää sattuu suosimaan! Meillä onneksemme oli juurikin näin!

Jutustelu ja paikkoihin tutustumista siivittämään oltiin haluttu hankkia vähän virvokkeita ja naposteltavaa. Varsinkin pitkässä matkassa olevilla aamupalasta saattoi jo olla aikaa ja mikäpä irrottaisi kielenkannat paremmin ja virittäisi juhlamieltä kuin pieni kello kahden booli! Idean näihin liikennevalobooleihin sain ystävältäni Aliisalta (sama ihana, joka mut kampasi ja meikkasikin). Hänen kotiseuduillaan Pohjanmaalla kun kolmen boolin setti on aika yleinenkin juttu. Punainen booli on niille, jotka eivät aja autoa (vahvaa!), keltainen booli (miedompaa!) pitää sisällään vähän ilolientä, mutta yhden mukin ottanut voi kyllä vielä illalla ajaa autoa ja vihreää boolia (alkoholitonta!) voivat hypätä rattiin ja painaa kaasua välittömästi. Juomien seuraksi oltiin hankittu kaksi laatikkoa mansikoita, iso ämpärillinen viinirypäleitä sekä vähän sipsejä ja nachoja suolaisen himoa taltuttamaan.

Ilmeisesti nämä odotteluajan boolit ja naposteltavat olivat aikamoinen menestys. Nimittäin ihan todella moni tuli niiden tarjoamista kehumaan ja vielä jälkikäteenkin siitä on ollut monen kanssa puhetta. Odottelukin sujuu nopeammin mansikoita napsiessa ja boolia maistellessa.

Väli_2a Väli_4
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Jos jotakuta muuten kiinnostaa mitä boolit pitivät sisällään niin valitettavasti siihen kysymykseen en osaa vastata. Oltiin ostettu punaista ja keltaista likööriä sekä vodkaa Tallinnasta ja kaupasta lantrinkeja ja holittoman boolin tarpeita ostaessamme rakas avioieheni totesi, että eihän boolin kai oo takoituskaan olla hyvää, että nyt ostetaan vaan jotain oikean väristä ja tehdään ihan karmeat sekoitukset. Mutta ilmeisesti upposi siitä huolimatta! Ainakin punainen booli, se kun oli luonnollisesti ensimmäinen, jota piti olla tekemässä toinen satsi...

Vaikka auton hajoaminen vähän hidasti meidän saapumista hääpaikalle, oli väliaika kokonaisuudessaan kuitenkin ihan sopiva. Osa vieraista kävi kirkon jälkeen chekkaamassa itsensä sisään hotelleilleen, osa vieraista kävi ostamassa rakkolaastaria kirkon aikana syntyneisiin rakkoihin (vaikka sitä olisi kyllä odotellut myös hääpaikalla!) ja yhdet vieraat - serkkuni miehineen - kävi hakemassa kotoaan toiset miesten juhlakengät veljelleni lainaan. Hääauton hajoamisesta kertovassa postauksessa kun mainitsin siitä, että auto aiheutti päivään vielä toisenkin kommelluksen. Nimittäin hääauton kuskina toiminen veljeni nahkaisista juhlakengistä irtosivat pohjat sen jälkeen, kun veljeni oli ajanut hääautoa puolen tunnin matkan vanhempieni luota kirkolle... ai mitä ylikuumentumista?!