Hääblogista tulee helposti pelkkää ihanaa pumpulihöttöä ja hehkutusta, mutta faktahan on se, että ei kaikki meidänkään häissä mennyt suunnitelmien mukaan. Matkaan mahtui kommellus poikineen, mutta minkään ei kyllä annettu meidän hääpäivää pilata! Siksipä ajattelinkin ottaa kehiin pienen postaussarjan nimeltään Pieleen meni! Näissä postauksissa kerron päivän mittaan niistä asioista, jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan ja miten niihin meidän häissä suhtauduttiin.

Ensimmäinen postauksen aihe onkin papin yllättävä vaihtuminen, josta Joni mainitsikin omassa hääaamun postauksessaan. Pappihan meille oltiin nimetty useita kuukausia aikaisemmin ja meille osoitetun vihkipapin kanssa oltiin hääviikon keskiviikkona käyty vihkikeskustelussa ja samaan aikaan tekemässä kirkkoharjoitus vihkimisestämme. Kuitenkin myöhään perjantai-iltana Joni sai puhelun, jossa hänelle ilmoitettiin, että vihkipappimme on sairastunut, eikä pääse tulemaan paikalle. Uusi pappi kyllä kuitenkin järjestyy. Nähtiin kyllä vielä tämän tiedon jälkeen Jonin kanssa, mutta mielessä taisi pyöriä niin paljon muutakin, ettei Joni muistanut sanoa mulle mitään.

Häitä edeltävänä yönä kun vielä valvoin sängyssä Milla-kaason jo nukkuessa vieressä (ja sähköpostittelin Jonin kanssa) kuulinkin, kun Millan puhelimeen kilahti tekstiviesti, tosiaan kahden kieppeillä yöllä. En kuitenkaan siinä vaiheessa aavistanut, että tuon viestin olisi laittanut juurikin Joni, vaikka tiesin tyypin myös olevan valveilla ja puhelin kädessään.

No, aamulla sitten kun heräsin sain kuulla kaasoilta "huonot uutiset". He kertoivat, että Joni oli laittanut heille tekstarin, jossa kehotettiin olemaan hermostuttamatta Kirsiä, mutta nyt on sellainen tilanne, että pappi on sairastunut ja meille tulee täysin tuntematon pappi, nimeltään Eivor Pitkänen. En todellakaan hermostunut, mutta muistan olleeni vähän järkyttynyt tai ainakin hämmentynyt, mutta samalla myös huvittunut. Tietysti meillä vaihtuu hääpäivän aamuna pappi! Kaiken lisäksi mua huvitti tuo Jonin viesti, että älkää hermostuttako Kirsiä, mutta sille pitäisi kertoa, että... 

En kuitenkaan jaksanut ottaa asiasta stressiä, koska minkäs sille voi? Vaikka olisin vetänyt pultit vieraasta papista niin mitä se olisi hyödyttänyt? No ei yhtään mitään. Ja vielä vähemmän hermostutti sen jälkeen, kun äitini kuuli uuden papin nimen ja huudahti, että "Eivorhan on aivan ihana! Minähän suosittelin, että pyytäkää sitä vihkipapiksenne joka tapauksessa!" Äiti oli oman työnsä puolesta ollut tekemisissä tämän uuden pappimme kanssa useaankin otteeseen, ja äitin sanaanhan voi aina luottaa, enemmän kuin hyvä pappi meille näin yllättäenkin tuli! Heh, voi jopa olla, että olin jopa enemmän sinut tämän järjestelyn kanssa!
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

No, mites tämä äkillinen muutos sitten vaikutti kirkossa? Eipä ihan hirveästi. Minähän en tavannut pappia ollenkaan ennenkä saavuin häämarssin soidessa alttarille. Siellä pappimme katsoi minua silmiin ja sanoi "hei, hauska tavata" ja minä vastasin samoin. Tosin polvistumiset minua vähän mietityttivät! Alkuperäinen vihkipappimme halusi, että me polvistutaan usein. Meidän piti polvistua hetkeksi heti kun tullaan, aina kun rukoiltiin ja sitten liiton siunauksen ajaksi. Tiesin, ettei se välttämättä ole mikään standardi koska keväällä häissä, joissa olin kaasona pari polvistui kerran ja silloinkin pappi oli sanonut, ettei tarvitse sitäkään jos ei halua. Joni oli sopinut sakastissa uuden pappimme kanssa, että tehdään kaikki niin kuin oli alunperin sovittu. Mutta eihän tuo tieto mua tavoittanut. Järkeilin sitten vain itsekseni, että no, minä teen silti niin kuin käskettiin ja ehkä se Joni mua kiskoo kädestä, jos nyt onkin sovittu ettei tarvitsekaan polvistua. 

Toinen hetki, johon papin vaihtuminen aiheutti hämmennystä oli Raamatun tekstin lukeminen. Jonin sisko tuli lukemaan perinteisen korinttolaiskirjeen, ja harjoituksessa papin kanssa oltiin sovittu, että pappi ojentaa Jonin siskolle tekstin kun hän tulee lukemaan. Tämä uusi pappi ei tietystikään sitä tiennyt, ja pikkuruisen sekunnin hämmennyksen jälkeen saatiin Jonin siskolle käteen raamattu ja vieläpä oikeasta kohdasta auki. Vähän lisää haastetta luku-urakkaan saatiin, koska tuohon Raamattuun ei oltu merkitty oikeaa tekstinpätkää. Mutta hienosti hoitui homma vähän ylimääräisestä haasteesta huolimatta!

Että sellainen oli ensimmäinen kommellus tai hämmennys meidän häissä. Pappi vaihtui lennosta toiseen, mutta hyvin sujui vihkiminen siitä huolimatta ja naimisiin päästiin! Tässä kuten myöhemmin vuoroon tulevissakin Pieleen meni -kategorian jutuissa päti kuitenkin se vanha fakta - että minkäs teet! There's no use crying over spilled milkshake! Ei se olisi hermostumisella siitä mihinkään muuttunut. Ja jos totta puhutaan, kyllä vihkiminen ja sen odottaminen jännitti niin paljon, että en todellakaan meinannut kirkossa edes muistaa, että ai niin, se pappi on vaihtunut, ennen kuin hän minua alttarilla tervehti. Voin vannoa, että kävelymatkan alttarille mielessäni pyöri ihan muut asiat kuin se, että hitto vie, kun pappikin vaihtui!

Mitäs tuumaatte? Olisiko kamalaa herätä hääpäivän aamuun ja kuulla, että pappi on vaihtunut? Paikka romahdukselle vai olankohtautukselle?