PIELEEN MENI! Osa 1 - Papin vaihtuminen

13.1.16
Hääblogista tulee helposti pelkkää ihanaa pumpulihöttöä ja hehkutusta, mutta faktahan on se, että ei kaikki meidänkään häissä mennyt suunnitelmien mukaan. Matkaan mahtui kommellus poikineen, mutta minkään ei kyllä annettu meidän hääpäivää pilata! Siksipä ajattelinkin ottaa kehiin pienen postaussarjan nimeltään Pieleen meni! Näissä postauksissa kerron päivän mittaan niistä asioista, jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan ja miten niihin meidän häissä suhtauduttiin.

Ensimmäinen postauksen aihe onkin papin yllättävä vaihtuminen, josta Joni mainitsikin omassa hääaamun postauksessaan. Pappihan meille oltiin nimetty useita kuukausia aikaisemmin ja meille osoitetun vihkipapin kanssa oltiin hääviikon keskiviikkona käyty vihkikeskustelussa ja samaan aikaan tekemässä kirkkoharjoitus vihkimisestämme. Kuitenkin myöhään perjantai-iltana Joni sai puhelun, jossa hänelle ilmoitettiin, että vihkipappimme on sairastunut, eikä pääse tulemaan paikalle. Uusi pappi kyllä kuitenkin järjestyy. Nähtiin kyllä vielä tämän tiedon jälkeen Jonin kanssa, mutta mielessä taisi pyöriä niin paljon muutakin, ettei Joni muistanut sanoa mulle mitään.

Häitä edeltävänä yönä kun vielä valvoin sängyssä Milla-kaason jo nukkuessa vieressä (ja sähköpostittelin Jonin kanssa) kuulinkin, kun Millan puhelimeen kilahti tekstiviesti, tosiaan kahden kieppeillä yöllä. En kuitenkaan siinä vaiheessa aavistanut, että tuon viestin olisi laittanut juurikin Joni, vaikka tiesin tyypin myös olevan valveilla ja puhelin kädessään.

No, aamulla sitten kun heräsin sain kuulla kaasoilta "huonot uutiset". He kertoivat, että Joni oli laittanut heille tekstarin, jossa kehotettiin olemaan hermostuttamatta Kirsiä, mutta nyt on sellainen tilanne, että pappi on sairastunut ja meille tulee täysin tuntematon pappi, nimeltään Eivor Pitkänen. En todellakaan hermostunut, mutta muistan olleeni vähän järkyttynyt tai ainakin hämmentynyt, mutta samalla myös huvittunut. Tietysti meillä vaihtuu hääpäivän aamuna pappi! Kaiken lisäksi mua huvitti tuo Jonin viesti, että älkää hermostuttako Kirsiä, mutta sille pitäisi kertoa, että... 

En kuitenkaan jaksanut ottaa asiasta stressiä, koska minkäs sille voi? Vaikka olisin vetänyt pultit vieraasta papista niin mitä se olisi hyödyttänyt? No ei yhtään mitään. Ja vielä vähemmän hermostutti sen jälkeen, kun äitini kuuli uuden papin nimen ja huudahti, että "Eivorhan on aivan ihana! Minähän suosittelin, että pyytäkää sitä vihkipapiksenne joka tapauksessa!" Äiti oli oman työnsä puolesta ollut tekemisissä tämän uuden pappimme kanssa useaankin otteeseen, ja äitin sanaanhan voi aina luottaa, enemmän kuin hyvä pappi meille näin yllättäenkin tuli! Heh, voi jopa olla, että olin jopa enemmän sinut tämän järjestelyn kanssa!
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

No, mites tämä äkillinen muutos sitten vaikutti kirkossa? Eipä ihan hirveästi. Minähän en tavannut pappia ollenkaan ennenkä saavuin häämarssin soidessa alttarille. Siellä pappimme katsoi minua silmiin ja sanoi "hei, hauska tavata" ja minä vastasin samoin. Tosin polvistumiset minua vähän mietityttivät! Alkuperäinen vihkipappimme halusi, että me polvistutaan usein. Meidän piti polvistua hetkeksi heti kun tullaan, aina kun rukoiltiin ja sitten liiton siunauksen ajaksi. Tiesin, ettei se välttämättä ole mikään standardi koska keväällä häissä, joissa olin kaasona pari polvistui kerran ja silloinkin pappi oli sanonut, ettei tarvitse sitäkään jos ei halua. Joni oli sopinut sakastissa uuden pappimme kanssa, että tehdään kaikki niin kuin oli alunperin sovittu. Mutta eihän tuo tieto mua tavoittanut. Järkeilin sitten vain itsekseni, että no, minä teen silti niin kuin käskettiin ja ehkä se Joni mua kiskoo kädestä, jos nyt onkin sovittu ettei tarvitsekaan polvistua. 

Toinen hetki, johon papin vaihtuminen aiheutti hämmennystä oli Raamatun tekstin lukeminen. Jonin sisko tuli lukemaan perinteisen korinttolaiskirjeen, ja harjoituksessa papin kanssa oltiin sovittu, että pappi ojentaa Jonin siskolle tekstin kun hän tulee lukemaan. Tämä uusi pappi ei tietystikään sitä tiennyt, ja pikkuruisen sekunnin hämmennyksen jälkeen saatiin Jonin siskolle käteen raamattu ja vieläpä oikeasta kohdasta auki. Vähän lisää haastetta luku-urakkaan saatiin, koska tuohon Raamattuun ei oltu merkitty oikeaa tekstinpätkää. Mutta hienosti hoitui homma vähän ylimääräisestä haasteesta huolimatta!

Että sellainen oli ensimmäinen kommellus tai hämmennys meidän häissä. Pappi vaihtui lennosta toiseen, mutta hyvin sujui vihkiminen siitä huolimatta ja naimisiin päästiin! Tässä kuten myöhemmin vuoroon tulevissakin Pieleen meni -kategorian jutuissa päti kuitenkin se vanha fakta - että minkäs teet! There's no use crying over spilled milkshake! Ei se olisi hermostumisella siitä mihinkään muuttunut. Ja jos totta puhutaan, kyllä vihkiminen ja sen odottaminen jännitti niin paljon, että en todellakaan meinannut kirkossa edes muistaa, että ai niin, se pappi on vaihtunut, ennen kuin hän minua alttarilla tervehti. Voin vannoa, että kävelymatkan alttarille mielessäni pyöri ihan muut asiat kuin se, että hitto vie, kun pappikin vaihtui!

Mitäs tuumaatte? Olisiko kamalaa herätä hääpäivän aamuun ja kuulla, että pappi on vaihtunut? Paikka romahdukselle vai olankohtautukselle?

Meidän häävideo - Vuolas Media

12.1.16

Aloitetaan itse asialla - tällä parin minuutin mittaisella koostevideolla meidän hääpäivästä. Painahan playta ja nauti sormeen menemättömistä sormuksista ja pöydälle lentävistä kakuista! Mielellään äänien kanssa, niin suosittelen.. tuo biisi kun on niin piste i:n päällä!


Huh - mitäs tykkäsitte? Mulla nousee edelleen aivan valtava hymy kasvoille, kun tän katson. Joka ikinen kerta - ihan oikeasti. Ja rehellisyyden nimissä edelleenkin melkein joka kerta myös pieni kyynel alkaa kimmeltää silmäkulmassa tämän videon myötä.

Meidän häät siis videoi Juho Vuolas /  Vuolas media. Heti alkuun mun täytyy tiivistää meidän fiilikset yhteen virkkeeseen: Ei voitaisi olla tyytyväisempiä päätökseen videoinnista, Juhon työskentelyyn tai lopputulokseen. Siinäpä se kokemus tiivistetysti on kaikessa rehellisyydessään.

Jos kuitenkin käydään häävideoprosessiä vähän pidemminkin läpi, niin täytyy aloittaa kertomalla, että me oltiin pitkään harkittu häiden videointia, katseltu koostevideoita netistä, ihasteltu ja kuitenkin todettu, että tässä asiassa me nyt säästetään. Upeat valokuvat riittää. Mutta sitten Vuolas Mediaa pyörittävä Juho Vuolas laittoi mulle mailia ja kertoi palveluistaan. Vastasin, että kiitos tarjouksesta, upeita on videot, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että tässä säästetään. Juho sitten vastasi, että mitäpä jos tehtäisiin yhteistyötä ja me saataisiin hieman alennusta hinnasta ja minä näyttäisin sitten traileria täällä blogissani. Ajattelin edelleen, että ei me nyt törsätä ylimääräistä videoon, mutta kerroin tästä keskustelusta kuitenkin Jonille, joka tuumasi, että no hitto, mitä jos vaan otetaan se videointikin, kun sitä on niin kauan jahkattu muutenkin. Minä vähän vastustelin edelleen, mutta niin vaan kävi, että vastasin vielä Juholle häntä koipien välissä, että noh, ei me nyt sitten säästetäkään vaan mielellään otettaisiin sut meidän häitä kuvaamaan.

Koska Juho tulloin vaikutti Oulun seutuvilla (nykyään hän tekee keikkaa Pyhäjärveltä käsin) , ei meillä ollut mahdollisuutta tavata ennen hääpäivää. Ennakkopalaveri hoitui kuitenkin ihan yhtä helposti myös Skypen välityksellä. Juho kyseli meistä, meidän hääpäivästä ja toiveistamme videon suhteen. Meillä ei ollut hirveästi toiveita, tosin sen verran sanottiin, että tykätään ennemmin fiilistelystä kuin kankeasta dokumentoinnista. Tykättäisiin, että videolle tallentuisi pieniä tunnelmakuvia ja sellaisista hetkiä, ilmeitä ja eleitä, jotka saattavat muuten jäädä huomaamatta. Jo Skypessä huomattiin, että Juho oli oikein mukava tyyppi ja jutteleminen omista toiveista oli helppoa. Homma hoitui myös tosi ammattimaisesti ja Juho osasi ottaa huomioon sellaisiakin juttuja joita ei itse oltaisi tajuttu. Hän nimittäin pyysi vielä kaasoa / bestmania laittamaan sähköpostilla infoa sellaisista hääpäivän yksityiskohdista tai tapahtumista, joista me emme tietenkään osanneet kertoa. Esimerkiksi morsiamen ryöstö tai vastaava tulee luultavasti hääparille yllätyksenä ainakin ajankohdan suhteen, ja on hellpo missata, jos kuvaaja ei ol tietoinen sen ajankohdasta. Joten kaasot laittelivat Juholle sitten tarvittavat tiedot vielä ennen häitä!

Itse hääpäivänä Juhon toiminta oli äärimmäisen huomaamatonta. Vihkimisen aikana en huomannut Juhoa ollenkaan ja sama päti kyllä oikeastaan koko loppupäiväänkin! Jossain vaiheessa muistaakseni esittäydyttiin, mutta en edes ole varma, että milloin. Ja illan lopussa juteltiin hetki, kun Juhon päivä oli pulkassa. Videokuvaaja ei todellakaan ollut yhtään kenenkään tiellä, missään vaiheessa päivää!

Ja mitä lopputulokseen tulee? Kuten jo sanoin, ei voitaisi tyytyväisempiä olla! Juhon häävideopaketteja voi kurkkia tarkemmin täältä  - meillä oli valittuna mielestäni tuo Kulta - paketti, eli kuvausta yhdeksän tuntia (jota Juho muuten superystävällisesti vähän venytti aikataulun venyttyä) ja käteen saatiin tämä muutaman minuutin traileri -video sekä reilun tunnin mittainen häävideo, jossa sitten oli mukana myös lähes koko vihkiminen ja paljon puheitakin! Molemmat olivat todella hyvin toteutettuja ja videolle oli tallentunut juuri sellaisia juttuja, kun toivottiinkin. Esimerkiksi papin puhe vihkimisessä oli todella kiva kuunnella jälkikäteen videolta. En todellakaan muistanut siitä kuin muutamia pieniä kohtia. Mutta nyt on helppo palata kaikkiin meille osoitettuihin sanoihin aina, kun sille tuntuu.

Kaikista suurinta ihastusta meissä kuitenkin on herättänyt juurikin tämä traileri ja sen editointi. Me ollaan Jonin kanssa molemmat ihmisiä, jotka osaavat tehdä kohtuullisen paljon tietokoneella. Osataan käsitellä kuvia ja ollaan editoitu kasapäin videoitakin esimerkiksi laskettelureissuilla GoProlla kuvatuista klipeistä. Mutta se taito, mitä kummallakaan meistä ei ole on tuollainen ammattilaisen silmä ja luovuus, joka tuon trailerin editoinnissa näkyy. Se, miten pieniä juttuja koostamalla oikein voi luoda niin vahvoja tunteita. Miten yhdeksän tunnin materiaalista osaa koostaa parin minuutin setin, joka tiivistää niin paljon ja niin kauniisti. Ja miten osuvalla musiikilla ja kappaleen eri osioita hyödyntämällä voi vahvistaa videon tarinaa niin paljon! Tuo kappale on siis Juhon valitsema, meille täysi yllätys, mutta jestas, että se toimiikin hyvin! Ja tykästyin siihen niin paljon, että oli pakko shazamittaa se kappale, jotta sen saisi napattua muutenkin kuunteluun.

Tulen kyllä sanomaan tämän kaikesta muustakin meidän häihin liittyvästä, mutta rahan käyttäminen häävideoon ei ole kadutanut heteäkään. Ei hetkeäkään. Jo tämän trailerin nähtyäni sanoin, että olisi todellakin ollut sen rahan väärti, vaikkei edes pitkää videota saataisi. Kyllä hääpäivän ikuistaminen on osoittautunut ainakin itselle kaikista arvokkaimmaksi asiaksi. Se tunne, kun voi oikeasti palata näihin hetkiin ja tunnelmiin, on ihan sanoinkuvaamattoman ihana. Hääpäivä tuli ja meni niin nopeasti, mutta kun se on ikuistettu kunnolla, on niin ihanan helppoa palata niihin tunnelmiin. Muutenkin kuin oman hataran muistin varassa!

Juhoa eli Vuolas Mediaa me voidaan omalla kokemuksellamme suositella täysin vilpittömästi. Kannattaa ainakin kysäistä, jos yhtään tuntuu sille, että oman hääpäivän fiilikset olisi kiva saada tallennettua videollekin. Meidän mielestä, kaiken jahkaamisenkin jälkeen, se enemmän kuin kannatti!

Ja jos ihastuitte videoon yhtä paljon kuin mekin, saa jättää kommenttia.. kuten aina - ne niin mua ilahduttaa!

Kuvia, kuvia, kuvia...

11.1.16
Hei vaan ihanat! Ensinnäkin iso kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen, jonka Joni oli kirjoittanut. Oon teidän kanssa ihan täysin samaa mietä, aika kelpoisa sulhanen mulla oli! Mun oli tarkoitus tulla tänään julkaisemaan muuta, mutta hukuin katselemaan meidän hääkuvia. Viikon päästä tulee täyteen jo puoli vuotta hääpäivästä, mutta se on edelleen niin elävästi mielessä, kun on niin paljon ihanaa materiaalia, jonka kautta tuota päivää fiilsitellä. Saatiin joulun alla käsiimme Jaakko Perälän ottamat kuvat meidän häistä, ja ei vitsit nekin on ihania! Nehän oli meidän hääkuvakokoelmaan ihan täyttä bonusta, eikä meillä ollut mitään odotuksia lopputuloksen suhteen.. mutta ihania on koko tuokin sarja täynnä!

Perälän Jaakkohan on siis meidän ystävä ihan oikeassa elämässä häiden ja valokuvaamisen ulkopuolella, joten Jaakko oli jättänyt meidän kuvasarjaan myös ihan huikeita helmiä, joita ei kuulemma tavalliselle asiakkaalle viitsisi jättää. Vaikka nämä nimenomaiset helmet on täysin julkaisukelvotonta materiaalia, tulette näkemään muita tämänkin Jaakon ottamia kuvia varmasti vielä enemmänkin, mutta tähän hätään on pakko jakaa yksi mun suosikeista.
Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Mää olen aina sanonut, etten tykkää sellaisista hääkuvista, joissa hääpari on jotenkin etäällä toisistaan, mutta mun kelkka on kyllä kääntynyt ihan täysin. Ei me näytetä mitenkään kaukaisille, vaikkei ollakkaan toisiimme liimattuina. Tähänkin kuvaan on tallentunut jotenkin aito tunnelma, josta tykkään niin paljon. Ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei yksi syy, miksi tykkään tästä kuvasta niin paljon ole se, että näytän mielestäni tässä ihan täydelliselle kakunkoristemorsiamelle. Ah tuota mekkoa ja sen muhkeaa tyllihelmaa! Tykkään!

Mutta hei - nyt asiaan. Arvatkaas mikä postaus on ajastettu huomisaamulle valmiiksi? Voi kyllä - meidän häävideon traileri ja muutenkin juttua kokemuksestamme meidän häät videoineesta Vuolas Median Juhosta!

Meidän häät: Jonin kynästä - sulhanen kuntoon

7.1.16

Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Ihan tavallinen lauantai… No ei todellakaan. Kello herätti 9.00 elämäni tärkeimpään päivään. Ei uskoisi kuinka paljon sitä saakaan aikaan vielä ennen kuin klo 13.00 näkisin Kirsin alttarilla hääpuvussa, jota en ollut vielä nähnyt. Yleensä aina torkutan vähintään 10 minuuttia herätystä, mutta tuona aamuna en. Nousin ylös katselemaan, olivatko muut jo hereillä vanhempieni luona ja näyttiväthän he olevan. Bestmanina ollut veljeni hääräsi jo monien askareittensa kanssa – Kiire ei kuitenkaan näkynyt minulle asti missään välissä.

Veljeni kanssa oltiin sovittu, että tehtäisiin aamulla jotain pientä, joka veisi mahdollista jännitystä pois häistä. Ei minua sen kummemmin jännittänyt mutta 20 minuutin pieni aamuhölkkä veljen kanssa teki terää. Hääpäivän sää näytti olevan täydellinen joten siitäkään ei tarvinnut murehtia. Kierrettiin tuttu pikkulenkki vanhempieni kotoa mäki alas ja Varastomyymälän kohdalta takaisin ylös. Hiki pintaan, mieli ja keho virkeäksi ja raikas suihku. Ei parempaa starttia olisi voinut toivoa.

Suihkun jälkeen minulla oli vielä pari käytännön järjestelyä hoidettavana. Hyppäsin autooni ja ajelin kaupungin toiselle puolelle Laajavuoreen, hääpaikan lähellä sijaitsevaan, Rantasipi-kylpylähotelliin, jossa Kirsi ja minä yöpysimme hääpäivän jälkeen pari yötä. Kävin kirjaamassa meille jo huoneen, ettei yömyöhällä enää tarvitsisi sitä hoitaa. Takaisin tullessa nappasin kyytiini Japen, valokuvaajakaverini Jaakko Perälän, joka napsi häissämme lisää kuvia Jaakko Sorviston ohessa. Oltiin sovittu, että Jape tulisi kuvailemaan aamutoimia minun luokseni, kun Jaakko Sorvisto oli Kirsin kanssa. Käytiin hakemassa kukkakaupasta vielä vieheet matkalla kotiin. Yhdentoista aikaan olin takaisin kotona vanhemmillani.

Täytyy sanoa, että aamupala on joskus uponnut helpomminkin. Tiesin, että Kirsi ei jännityksessään pystyisi varmaan edes niitä ostamiani karjalanpiirakoita syömään, mutta kyllä minullakin pari leipää ja kahvikupponen vaati sinnittelyä. Sain kuitenkin nauttia parvekkeella hetken omasta ajastani ja hengitellä raikasta ilmaa. Seuraavaksi olikin jo aika kaivaa puku pussistaan ulos.

Aamu_2
Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Puku oli varta vasten teetetty ja Kirsi oli tehnyt minulle upean rusetin kaulaan solmittavaksi ja ainutlaatuiset kalvosinnapit laitettavaksi hihoihini. Kalvosinnapeissa oli erityinen sanoma kirjattuna ja sattumalta tuo viesti saikin hääpäivänä tuplamerkityksen. Siitä Kirsi kirjoittelee ehkä myöhemmin lisää.

Veljelläni sekä sulhaspoikina toimineilla siskoni kahdella pojalla ja Kirsin kummipojalla oli samanlaiset rusetit kaulassa. Olin harjoitellut hyvin rusettisolmua etukäteen, joten sain olla apuna myös veljeni rusettioperaatiossa. Värikkäät sukat ja uudet kengät jalkaan. Vaaleanpunaisesta neilikasta tehty viehe ja asu oli valmis. Suihkaus Hugo Bossin hajuvettä kruunuksi. Mielestäni olin kelpo sulhasen näköinen. Ainakin itsestä tuntui asussani siltä.

Aamu_1 Aamu_4Kuvat: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Ajelin hääpaikalle bestmanini kyydillä. Kirsille ja minulle rakas luottopeli, vuoden ’95 farkku-Corolla kuljetti meidät kirkolle. Äitini omistuksessa oleva ajopeli on kovasti myyntiuhan alla, mutta taistelen itse kovasti, että se säilyisi vielä meillä :) Matkalla kirkolle heitin vielä viimeisen haasteen bestmanilleni kun kirkon pihaan saavuttaessa muistin, että meidänhän piti ottaa mukaan sählymailat maila-/huiskakujaa varten kirkon portaille. Ei kuulemma tarvinnut murehtia sen enempää. Homma oli hoidossa.
Aamu_5
Kuvat: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Sakastissa tapasin vielä vihkipappimme, joka oli vaihtunut edellisenä päivänä toiseen henkilöön. Minä kuulin tuon puhelimessa, mutta unohdin tietty Kirsille siitä ilmoittaa. No, kyllähän se sitten alttarilla selviäisi. Varsinaista jännitystä en mielestäni kyllä kokenut, mutta valokuvista päätellen ilmeeni sanoo kyllä toista. Veljeni heitti hyvää läppää tuttuun tapaansa ja jännittäminenkin oli mukavaa. Sen muistan jo kyllä, että alttarin viereen kaikkien sukulaisten ja kaverien eteen morsianta odotelemaan meneminen oli jännittävää. Miltähän Kirsi näyttää? Varmasti upealta, mutta kuinka upealta? Astuuko joku helman päälle? Lähteekö kurkustani tarpeeksi ääntä, että ’tahdon’ kuuluu tarpeeksi? Urkujen jylähdys täytti kirkon salissa vallinneen kevyen hiljaisuuden ja tunteet nousivat kunnolla pintaan. Pitkän käytävän päässä olleet ovet aukenivat.

Aamu_6
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Viime vuonna naimisiin!

6.1.16
Joni sen sanoi, kun totesi ääneen, että hullua sanoa, että me mentiin viime vuonna naimisiin. Miten siitä voi olla niin kauan? Ei voi enää sanoa, että mentiin just naimisiin. Jos joku kysyy, että millon olet mennyt naimisiin, vastaus on viime vuonna. Okei, on se vielä myös viime kesänä, mutta ainakin näillä pakkasilla muisto kesästä on aika kaukana. Eikä se mikään ihme olekaan, parin viikon päästä ollaan jo nimittäin vietetty meidän puolivuotishääpäivääkin.

Mutta viime vuosi oli kyllä kaikkinensa tosi hyvä! Se oli oikea rakkauden vuosi 2015. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon rakkautta. Ei vain meidän kahden suhteen vaan viime vuonna saatiin iloita niin monen ystävänkin onnessa mukana! Muistatteko muuten, kun mietin kauan sitten, että miten sitä jaksaa, jos omalle hääkesälle tulee paljon muitakin häitä? No, nyt voin kertoa, että vastaus oli erittäin hyvin! Sai elää niin ihanassa häähuumassa, että omien häiden jälkeen iski välittömästi ketäs sitten juhlitaan -fiilis. Kyllä se vaan niin on, että rakkaus on ihanaa ja häät ihan parhaita, enkä kyllä koskaan voisi kyllästyä häitä juhlimaan!


Kaikista eniten viime vuonna pyöri päässä tietenkin ne omat häät. Sitä kuvaa niin hyvin myös tämä yhdeksän kuvan kollaasi - tässä on mun vuoden 2015 tykätyimmät Instagram -kuvat yhdessä kollaasissa. Kaikki muut jollain tavalla häähuumaan liittyviä, paitsi yksi. Kaikista eniten mua tässä kollaasissa naurattaa tuo oikean alakulman kuva, jota en muuten koskaan ole täällä blogissa vielä vilauttanutkaan! Me molemmat Jonin kanssa postattiin tuo kuva häitä edeltävänä päivänä Instagramiin häätägillämme höystettynä. Törmätiin tohon kuvaan joskus loppukeväästä jonain hyvin myöhäisenä iltana, kun oltiin tuntikausia tuusattu jotain häihin liittyvää. Oltiin molemmat ihan poikki ja saatiin ihan totaalinen hepuli, kun nähtiin toi kuva. Se niin täydellisesti täydentää meidän häähössötyksen. Ihanaa, pinkkiä ja höttöistä. Mutta vittu mikä operaatio!

Mutta vaikka häistä on jo kauan, niin elämä ei ole kyllä käynyt siitäkään huolimatta yhtään tylsäksi. On ihanaa olla naimisissa, on ihanaa olla vaimo. On ihanaa fiilsitellä häitä, vaikka kaikilla muilla ne tulisi jo korvista ulos. Niitä häitä valmisteltiin huolella ja tuona päivänä luotiin kyllä niin urakalla mahtavia muistoja! Oli kaiken sen vaivan ja rahan arvoista!

Mutta hei - nyt näistä nostaligisita fiiliksistä seuraavaan. Tän postauksen julkaistuani ajastan huomiselle Jonin postauksen hääpäivän aamusta! Jännää! Ja sen jälkeen ei vähemmän jännäksi muutu, koska luvassa on seuraavaksi häävideota... iiks tuhannen kerran!

Ps. Jos et vielä seuraile mua Instassa niin tuu ihmeessä seurailemaan - se ei ole mikään häille omistautunut tili vaan ihan mun normaalia elämää, mutta tule ihmeessä messiin!

Instagram @Pitsiniekka