6 x tärkeimmät treenivarusteet

15.12.16
Mää tunnustaudun pahimman luokan välineurheilijaksi. En siis sillä tavalla etteikö hiki irtoaisi kauhtuneessa puuvillateepparissa tai rumilla lenkkareilla, mutta sillä tavalla, että kivat treenivaatteet motivoi mua vetämään trikoot jalkaan ja suuntaamaan salille. Ja kun ne varusteet on vieläpä toimivia, tekee mieli tehdä sama toistekin. Siksipä jaan tänään teidän kanssa kuusi treenivarustetta, jotka kulkevat mun mukana lähes jokaisella urheilukerralla.

1. Shock Absorber Run -urheilurintsikat

Kolminkertainen eläköön -huuto tälle vaatekappaleelle. Jos satut kuulumaan mun kanssa samaan kastiin eli tuulta on purjeissa ihan riittämiin, tarvitset nämä! Tavallisilla rintiskoilla en ole urheillut naismuistiin vaan olen omistanut erinäisiä urheilutoppeja, jotka ovat kaikki tuntuneet ihan kohtuullisen hyville.. kunnes ostin nämä. En tosin meinnnut koskaan raaskia ostaa, koska hintaa on lähemmäs 70 €. Onneksi on mies, joka kyllästyi mun jahkailuun ja raaski. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen tiesin, että nämä oli joka pennin arvoiset. Ei pienintäkään liikettä, heiluntaa tai inhottavaa tunnetta. Ei itse asiassa yhtään ainutta ajatusta rintavarustukselle, ei edes silloin, kun treeninä on trampoliinillä hyppiminen. Parasta. Ja juokseminenkin on mukavampaa, kun kädet voivat liikkua rennosti, eikä niitä tarvitse liimata kroppaan kiinni siinä toivossa, että ne antaisivat apua urheilutopille, joka ei ihan yksinään pärjää. Toistan vielä kerran: parasta.

2. Hyvät (juoksu)kengät

Mun jalkapohjat on helposti väsyvää, kantapäät helposti hiertyvää ja polvet iskuista kipeytyvää sorttia. Hyvät kengät on siis ensisijaisen tärkeä treenivaruste. Salilla mun tulee lähinnä juostua juoksumatolla, käytyä jumpissa tai kahvakuulailtua, joten lenkkarit sisäkenkinä on mulle paras valinta. Nämä Zoom Fly 2 -tossut täyttävät sekä kutkuttavan ihanan ulkonäön, että käytännöllisyyden kriteerit. Ulkona olen juossut vuosia Adidaksen Supernova -lenkkareilla, mutta nyt ulkokenkäkin on vaihtunut Niken Air Zoom Pegasus 33 -kenkään, jossa on vähän Addua leveämpi lesti. Lättäjalka tykkää!

3. Suunto M2 -sykemittari

Sykemittari on ihan mahtava keksintö. Saan puhtia siitä, että pääsen tarkkailemaan treenieni tehoa sykkeiden kautta. Ja joskus se on paikallaan myös hidastamaan menoa, jos vaikkapa peruskuntolenkillä meinaa tahti käydä liian kovaksi. Suunnon M2 -sykemittarissani ei ole mitään sen kummempia krumeluureja, mutta enpä niitä kaipaakaan. Minulle riittää kello ja sykkeen mittaus.. niin ja se, että tämä kestää vettä. Uidessakin on kiva voida seurata sykkeitä ja häämatkallamme Karibialla oli kiva, että sai kellon mukaan, kun lähti melomaan kanootilla autiorannalle tai snorklasi koralleja katselemaan. Vaikka kello kädessä veteen meneminen tuntuu kyllä edelleen oudolle..

4. Langattomat ja napittomat kuulokkeet

Joskus hiljaisuus tai luonnon äänet ovat parasta lenkkiseuraa, mutta yleensä tykkään urheilla musiikin tahtiin. Ainoa ongelma vaan on, että mun korvat kipeytyy oikeastaan kaikista kuulokkeista. Nappikuulokkeet, pienetkin, alkaa sattumaan mua viimeistään vartissa ja korvien päälle tulevat isot kuulokkeet vielä nopeammin. Joten Acoustic Sheep -merkkiset bluetoothilla toimivat langattomat juoksukuulokkeet ovat mun paras kaveri. Pannan sisältä löytyy kuulokelätkät molempien korvien kohdalta ja niskassa on litteä laite, josta voi mm. vaihtaa kappaletta tai äänenvoimakkuutta.  Laite ladataan samalla micro-usb -laturilla kuin mun puhelinkin.

5. Puhelimen hihapidike ja hyvät musat

Edellistä kohtaa täydentämään tarvitaan myös hihapidike, jotta saan musavehkeen mukaani. Mulla ei ole yksiäkään urheilutrikoita, joissa olisi puhelimen mentävä tasku. Sellainen erillinen vyö on, mutta eihän mun nykyinen puhelin enää siihen mahdu. Tämä Niken hihapidike on kuitenkin tosi toimiva ja siinä on myös pieni tasku avaimelle, jos lähtee ulos juoksentelemaan. Treenatessa kuuntelen melkein aina yhtä ja samaa soittolistaa, joka kehiteltiin viime kevään häämatkallemme ajoittunutta juoksutapahtumaa varten. Se on täynnä biisejä, joiden aikana ei voi luovuttaa, eli toimii just niin kuin pitääkin!

6. Juomapullo, joka ei ole muovia

En enää oikein tykkää käyttää muovista juomapulloa. Ajatus siitä, että muovia ja kemikaaleja liukenee vedestä juomaani on ihan todella inhottava ja korostuu salilla, kun nappaan juomapullon monesti mukaan treeninjälkeiseen saunaan. Infrapunasaunassa tai höyrysaunassa istuessa huomaa heti, että veteen tulee outo maku, jos minulla on muovinen juomapullo käytössäni. Joten nykyään vakkarikaverina on Sigg -merkkinen alumiinipullo, jonka ei piäisi päästää mitään liukenemaan juomaan. Ja se kestää myös hiilihapollisia juomia vahingoittumana! Minulla on käytössä pinkki versio ja Jonin treenipullona on kirkkaanpunainen samanlainen, joka on ostettu mulle partioretkipulloksi, kun olin vielä ala-asteella. Eli noin 15 vuotta sitten. Täytyy myöntää, että tykkäisin enemmän pullosta, jonka korkkia ei tarvitse kierittää auki juodessa, mutta korkin avaaminen on pieni hinta kevyestä, kestävästä ja turvallisesta juomapullosta.

Mitkä on teidän treenikertojen vakiovarusteet? Panostatko varusteisiin? Entäpä treenaatko mieluummin musalla vai ilman? 

Parhaat matkavinkit Roomaan (3/4) - Nähtävyydet

8.12.16
Reitti_0

Moikka vaan kaikille pienen hiljaisuuden jälkeen! Tänään jatketaan seuraavaan osaan parhaista matkavinkeistä Roomaan. Tänään vuorossa on mun vinkit nähtävyyksien osalta. Colosseum, Fontana di Trevi, Piazza di Spagna, Pantheon, Vatikaani. Siinäpä varmaan ne kaikista tunnetuimmat Rooman nähtävyydet.  Varmaan jokainen Roomaan suuntaava tietää, että Roomassa on ihan valtavan paljon nähtävää. Kuuluisia nähtävyyksiä on paljon ja niiden lisäksi kaupunki on pullollaan vähemmän tunnettuja helmiä. Esimerkiksi viikonlopuksi ikuiseen kaupunkiin matkaava saa juosta kyllä tosissaan, jos haluaa käydä läpi vaikka vain tunnetuimmatkin nähtävyydet.

Tästä syystä käyn läpi omia kokemuksiani ja suosituksiani nähtävyyksistä ja siitä, mitä nähtävyyksiä ei kannata missata. Teen tämän muutaman kätevän monta kärpästä yhdellä iskulla -reitin avulla. Toki näiden varrella olevia nähtävyyksiä voi käydä kurkkimassa yksittäinkin tai skipata kokonaan. Mutta kerron teille, missä mielestäni kannattaa kulkea säästääkseen askeliaan ja mihin nähtävyyksiin näiden reittien varrella suosittelen uppoutumaan kunnolla. Postauksen lopussa (jos selviät sinne asti hengissä) on muutama vähän erikoisempi vinkki Roomaan matkaajalle. Kannattaa kurkata sinnekin asti!

Reitti_1aReitti_1

Ensimmäinen kätevä monitoimireitti alkaa Piazza Venezialta, jolla komeilee Vittorio Emmanuele II:n (Rooman ensimmäinen kuningas) muistomerkki - tuo valkoinen, yllättävän nuori rakennus, jota tituleerataan rumiksi valkoisiksi tekohampaiksi Rooman kauniissa kasvoissa. Se on silti näyttävä rakennus, jonka portaat kannattaa kivuta ylös, sillä sisäänpääsy on ilmainen ja terassilta, on komeat näkymät niin vanhan kaupungin ja Vatikaanin kuin toisella puolella Colosseuminkin suuntaan. Terassilla on myös (kallis) ravintola. Maksusta pääsee hissiin, joka vie aivan rakennuksen huipulle maisemia ihailemaan. Hissilipun hinnalla pääsee myös rakennuksen sisällä sijaitsevaan Italian tuoreempaa sotahistoriaa esittelevään museoon.

Kun laskeudut portaita takaisin alas, kannattaa suunnata oikealle ja kävellä kohti Colosseumia. Matkalla sinne saat ihailla molemmin puolin vanhaa historiaa. Oikealle puolellesi jää Forum Romanum, joka muinoin oli Roomassa poliittisen vallan keskittymä. Alaskin pääsee maksua vastaan, mutta itse tyytyisin etenkin lyhyellä reissulla vain kurkkimaan kadun näköalapaikoilta alas ja jatkaisin sitten matkaani kohti Colosseumia.

Colosseum on todella vaikuttava näky vain ulkoakin katsottuna, mutta suosittelen todellakin menemään sisälle asti, jos vain aika riittää, Harvassa paikassa on ihmisen (uskomattoman tyhmyyden ja järkyttävän vallanhimon) historia niin vahvasti aistittavissa. Colosseumin sisällä saa ihan toden teolla ihmetellä upeaa arkkitehtuuria ja samalla pöyristyä siitä, miten järkyttäviä asioita ihmiset voivat toisilleen tehdä.

Itse olen käynyt sisällä kolmesti ja kolmannellakaan kerralla ei kyllästyttänyt. Oikeastaan tekisi mieli mennä vielä kerran ja ostaa myös ohjattu kierros, koska vain oppaan kanssa pääsee kulkemaan siellä labyrintissa, joka sijaitsi taistelutantereen alla. Jossa siis gladiaattorit, orjat ja varmaan eläimetkin olivat pienissä pimeissä tyrmissä vankeina. Nykyään tuo "kansi" on siis murtunut pois ja ylempääkin näkee sinne alas, mutta pääsyä entisiin tyrmiin ei ilman opasta ole. Kuten aina tämän kokoluokan nähtävyyksiin, Colosseumille on varmasti suuntaamassa muutama muukin kanssasi samaan aikaan, mutta jonotus on aina sujunut yllättävän nopeasti. Koskaan en ole ennakkoon lippuja ostanut, mutta nykyään ilmeisesti kannattaa! Saapumisajan voi varata etukäteen, jolloin jonotus vähenee (sitä luultavasti riittää silti). Alle 27-vuotiaiden EU -maiden kansalaisten kannattaa pitää mielessään, että moniin museoihin ja nähtävyyksiin pääsee halvemmalla henkkareita näyttämällä!

Reitti_2aReitti_2

Tämän  kakkosreitin voi halutessaan jatkaa ensimmäisen perään: hyppää vain metroon Colosseon pysäkillä ja suuntaa yksi pysäkinväli kohti Laurentinaa ja poistu Circo Massimon asemalla. Tämä reitti pitää sisällään paljon rentoa kävelyä, mutta suhteellisen vähän muita turisteja ja aikaa vieviä nähtävyyksiä.

Noustuasi maanpinnalle metroasemalta näet välittömästi tämän reitin ensimmäisen nähtävyyden - Circo Massimon. Tämä nykyinen puistoaukio oli ennen kilpa-ajojen ja gladiaattoritaisteluiden areena. Nykyään se toimii joko puistona tai tapahtumapaikkana. Tuolla näytettiin mm. Italian ja Espanjan välinen jalkapallon EM -finaali 2012. Minä ja 400 000 muuta ihmistä (kyllä neljäsataatuhatta) ikävä kyllä todistimme Italian rumaa tappiota.

Lähde kävelemään Circo Massimon vasenta laitaa. Samalla voit ihailla maisemia Palatino -kukkulan vanhoille raunioille, aukion toiselle puolen. Jos satut olemaan liikkeellä ruusujen kukinta-aikaan pääset todistamaan Rooman kaupungin ruusutarhan kukkaloistoa kääntyessäsi sen halki kohti Maltan ritarikunnan porttia Aventino -kukkulalle. Kun saavut tien päässä odottavalle aukiolle, saatat hetken aikaa ihmetellä, että mitäs tänne nyt tultiin katsomaan. Jos käy hyvä tuuri, olet ainoa ihminen paikalla, mutta saattaa olla, että näet kourallisen ihmisiä jonossa ja yhden pyllistämässä muille naama kiinni seinässä. Olet nimittäin saapunut Rooman salaisen avaimenreiän luo. Sinne kannattaa kurkistaa, sillä pienestä reiästä odottaa ylättävä näky halki porttien takaisen puutarhan, jonka pensaiden välistä näkyy vain ja ainoastaan Pietarinkirkon kupoli. Matkalla takaisin päin kannattaa poiketa myös appelsiinipuutarhaan, jonka näköalatasanteelta aukeaa jälleen kerran upeat näkymät ikuiseen kaupunkiin.

Reitti_2cReitti_2dReitti_2b

Jatka matkaasi kohti keskustaa (eli eri päätä Circo Massimoa kuin metroasema). Jo kaukaa näkemäsi korkean kirkontornin juuressa on Santa Maria Cosmedin -kirkko, jonka aulassa pitkä jono ihmisiä jonottaa saadakseen laittaa kätensä Bocca della Verità -kiviveistoksen suuhun. Tarina kertoo, että kyseinen kivipaasi on totuuden suu ja vie puhujan käden, jos kertoo valheen käsi suuhun työnnettynä. Jos et jaksa jonottaa omaa vuoroasi saa porttien läpikin napattua kuvan tästä tutusta naamasta.

Sen jälkeen jatka eteenpäin. Vasemmalle puolellesi jää Teatro Marcello, joka on kuin pienoisversio Colosseumista. Sen rakentamisen on pistänyt alulle itse Julius Caesar. Kun jatkat kävelyä sen ohi, oikealle puolellesi kohoaa portaat Piazza del Campidogliolle, jonne kannattaa nousta museota (lue mun museovinkit postauksen lopusta!), Marco Aurelion patsasta, tai rakennusten välistä Foro Romanolle aukeavaa näköalaa varten. Näiden portaiden vieressä on muuten myös yhdet huikeimmista kirkonportaista ikinä Basilica di Santa Maria in Aracoelin edessä. Vieressäsi on ykkösreitin alkupiste Piazza Venezia.

Reitti_3bReitti_3Reitti_3a

Tämä kolmas kokonaisuus on jällen mukava kävelyreitti, jonka varrelle sattuu paljon nähtävää. Oma suosikkitapani näiden nähtävyyksien kurkkaamiseen on kuitenkin myöhäinen ilta-aika. Silloin skippaisin Campo de' Fiorin ja kävelisin reitin Piazza Navonalta alkaen. Illallisen jälkeen nähtävyyksistä saa nauttia ilman valtavia turistimassoja. Olen jopa saanut olla Fontana di Trevin edessä niin, että paikalla ei minun ja ystäväni lisäksi ollut muita kuin partiopoliisit. Tunnetut nähtävyydet ovat partioituja öisinkin, joten oloni on aina ollut turvallinen. Toki tämä reitti toimii päiväsaikaankin ja kannattaakin kulkea se silloin, jos haluaa sisälle kirkkoihin tai vaikkapa nauttia torivilinästä.

Reitti_3cReitti_3d

Saavu Campo de' Fiorille Torre Argentinalta (tai Via Vittorio Emmanuelen bussipysäkeiltä) kävellen. Campo de' Fiori on pieni ja vaatimaton, mutta sinne kannattaa suunnata aamupäivästä, jolloin tori on tulvillaan torikojuja. Monet niistä ovat nykyään kovin turisteille suunnattuja, mutta paikalla on myös mm. vihanneskauppiaita, jotka palvelevat paikallisia vakioasiakkaitaan. Keskelle aukiota on pystytetty Giordano Brunon patsas. Bruno poltettiin Campo de' Fiorilla roviolla, kun mokoma ryökäle rohkesi ehdottaa, että ehkäpä maa kiertääkin aurinkoa eikä toisinpäin. Sellainenhan ei Vatikaanin päättäjille vedellyt.

Jatka sitten kulkuasi Via Vittorio Emmanuelen yli kohti Piazza Navonaa, joka on näistä kahdesta aukiosta juhlallisemman näköinen ja se toimikin ennen ylimystön huvittelupaikkana. Aukio täytettiin vedellä ja rikkaat roomalaiset ajelivat sen ympäri kilpaa hevoskärryillään. Ihan oikeasti. Keskellä aukiota seisoo kuuluisa Berninin suunnittelema suihkulähde (joka esittää neljää maailman suurinta jokea) ja reunalla komeilee Sant'Agnese in Agnone -niminen kirkko. Aukiolta löytyy runsaasti taiteilijoita myymässä maalauksiaan (tai kopitoita niistä). Molempien aukioiden reunoilla on myös useita ravintoloita, joihin voi pysähtyä nauttimaan (ylihinnoiteltuja) virvokkeita aukion meininkiä katsellakseen.

Reitti_3eReitti_3fReitti_3h

Suuntaa askeleesi seuraavaksi kohti erästä arkkitehturista ihmettä, Pantheonia. Jos olet liikkeellä päiväsaikaan, kannattaa puikata sisään ohikulkumatkalla, sillä sinne ei yleensä ole jonoja ja sisätilat on suhteellisen nopeasti katsottu. Pantheon toimii muutamien kuuluisien herrojen hautapaikana (mm. Rafaello & Vittorio Emmanuele II) ja arkkitehtuurissa on taas kerran ihmettelemistä. Joka kerta Pantheonin ohittaessani joudun ääneen ihmettelemään sitä, kuinkahan monta orjaraukkaa on päässyt hengestään siinä prosessissa, kun 100 -luvulla on pystytetty sen edessä seisovia pylväitä tai nostettu paikalleen yhdestä valetusta palasta muodostuvaa kupolia.

Ota sen jälkeen suunta kohti Fontana di Treviä: ylitä iso shoppailukatu Via del Corso ja jatka kohti yhtä Rooman pahimmista turistirysistä. Vaikka Trevin suihkulähde tolkuton rysä onkin, ei sitä kannata missään nimessä skipata!. Kaupungin kuuluisin suihkulähde on upea näky ja tarina kertoo, että jos heittää kolikon suihkulähteeseen olkansa yli, varmistaa paluunsa ikuiseen kaupunkiin. Sen remontti on juuri valmistunut, joten kyllä kelpaa taas katsella.

Suuntaa seuraavaksi suihkulähteen "taakse" kohti Piazza di Spagnaa. Aukiolta kohoavat Espanjalaiset portaat kohti Trinità dei Monti -kirkkoa. Portaat on oiva paikka istahtaa hetkeksi lepuuttamaan väsyneitä jalkoja ja tuijotella ihmisvilinää. Pidä kuitenkin mielessä, että juuri remontissa olleilla portailla ei saa nykyään enää istua. Järjestyspoliisit huomauttavat hanakasti, jos yrität istahtaa. Ylhäältä kirkon edestä aukeaa - taas kerran - komeat maisemat kaupungin ylle.

Jos olet päiväasikaan liikeellä, voit jatkaa kulkusi vielä kohti Rooman suurinta puistoa Villa Borghesea. Se on täynnä suihkulähteitä ja ihania pieniä yllätyksiä, mutta Trinità dei Montin suunnalta puistoon saapuessasi helpoimmat nähtävyydet ovat Passeggiata del Pincio -näköalatasanne, jolta on näkymät Piazza del Popololle sekä siitä vähän puistoon sisään päin sijaitseva vesikello Orologio ad Acqua. Sisällä puistossa on mm. taidemuseo Galleria Borghese sekä ilmaisen sisäänpääsyn tarjoavat Museo Carlo Bilotti ja Museo Pietro Canonica. Puistosta löytyy myös kilpikonnien kansoittama lampi, jolle pääsee myös soutelemaan.

Vatikaani_1

Siinäpä suosittelemani monitoimireitit, joiden jälkeen siirryn vielä muutamiin yksittäisiin nähtävyyksiin. Vatikaani on eittämättä yksi Roomaan matkaajien suosituimista kohteista. Katolisten juhlapyhien aikana Vatikaaniin suuntaaminen ei kylläkään ole tavalliselle turistille mitään hupia. Esimerkiksi pääsiäisenä koko kaupunki on järkyttävissä määrin tukossa ja Vatikaanissa tuo tukos vasta korostuukin. Monelle matkaajalle varmasti riittää pelkkä vilkaisu Piazza san Pietrolle, mutta jos haluaa suunnata jonnekin sisään on kaksi vaihtoehtoa: Pietarinkirkko tai Vatikaanin museo. Molemmissa käyneenä suosittelen ehdottomasti ennemmin Pietarinkirkkoa, jos vain toisen valitsee.

Mutta sitten taas alkuun se ikävä fakta - Pietarinkirkkoon on Rooman pisin jono. Aikaisin saapuminen vähentää jonon pituutta, mutta täytyy myös sanoa, että jono etenee yllättävän nopeasti aivan järkyttävästä pituudestaan huolimatta. Jono etenee nopeammin myös, jos ihmiset ovat varustautuneet oikein. Ennen sisäänpääsyä odottaa lentokenttähenkinen turvatarkastus ja jonosta käännytetään polvet tai olkapäät paljaana sisäänpyrkivät naiset. Ennen vanhaan jonon ohi oli mahdollista päästä, jos sattui olemaan tiistaina kello 10.30 turistineuvontapisteen nurkalla ja pääsi rouva Pennyn matkaan, joka oli työskennellyt Pietarinkirkon laitoshuoltajana vuosikymmeniä. Hän tarjosi ilmaisia kierroksia harvoille ja valituille, mutta tästä ei edelleenkään löydy mitään tietoa netistä, enkä tiedä vieläkö hän kierroksia vetää.

Vatikaani_1bVatikaani_1c

Vaikka en mikään katolisen kirkon ylin ystävä olekaan niin täytyy myöntää, että onhan tuo Pietarinkirkko vaikuttava kokemus myös sisältä. Siellä on valtavasti nähtävää. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta maksusta on mahdollista päästä myös kipuamaan kupoliin ja sen mahdollisuuden suosittelen hyödyntämään. Toki kupoliin kipuaminen vaatii aikas monta porrasta eikä ole ahtaanpaikankammoisille tai huonokuntoisille mikään herkullisin juttu. Itse olen ahtaan - ja korkeanpaikankammoinen, mutta silti täytyy myöntää, että onhan katolta avautuva näky aika uskomaton. Sitten kun uskaltaa irtautua seinästä ja katsoa. Sieltä näkee myös Vatikaanin puutarhaan, jonne turisteilla ei ole pääsyä ollenkaan.

Vatikaanin museo on varmasti ehdoton kovan luokan taideharrastajille, sillä kokoelma on valtava. Tällaiselle tavan tallaajalle taas museon puoli tuntui pitkälle jonotukselle, jota seurasi pitkä kävely, jonka tavoitteena oli vain lopulta saapua tuijottamaan kattoon. Museoon sisäänpääsy on nimittäin ainoa tapa päästä Sikstiiniläiskappeliin, jonka pääasiallinen hienous tavalliselle turistille on nähdä ne Michelangelon maalaamat toisiaan koskettamat sormet, tiedättehän nämä. Ja kappelissa ei saa ottaa kuvia, joten päädyt tuijottamaan kattoa vieri viereen satojen muiden turistien kylkeen pakkautuneena ja koitat kuvata freskoja salaa.

Vatikaaniin suuntaajan kannattaa kulkea myös Castel Sant' Angelon ohi. Sisällä on myös linnakkeen historiasta kertova museo, joka oli yllättävän mielenkiintoinen. Ja pääsymaksulleen saa lisää vastinetta kun pääsee ihastelemaan näköaloja linnakkeen ylätasanteelta. Sisällä on myös tunnelmallinen ravintola/baari, jossa voi lepuuttaa jalkojaan (kenties ylihinnoiteltujen) virvokkeiden äärellä, jos onnistuu nappaamaan pöydän. Da Vinci kodin faneille tämä kuuluu samaan pakettiin Vatikaanin kanssa.

Museot_1Museot_1aMuseot_1b

Museoita Roomassa on pilvin pimein ja minä olen käynyt niistä kymmenissä (kiitos ilmaisten sisäänpääsypäivien - nykyään ilmeisesti joka kuun ensimmäinen sunnuntai). Jos olet kova museoiden ystävä niin sen kun valitset suosikkimuseosi ja suuntaat sinne. Tuskin petyt. Roomasta löytyy jopa modernin taiteen museo, sielläkin olen käynyt.

Jos taas olet tavallinen matkaaja, jota huvittaisi käydä jossain museossa, muttei oikein tiedä missä, suosittelen oman haravointini perusteella Piazza del Campidogliolla sijaitsevaa Musei Capitolinia. Se on valtavan iso ja pitää sisällään monenlaista, kuuluisaakin nähtävää. Siellä on mm. patsas sudesta imettämässä Romulusta ja Remusta, sekä alkuperäinen patsas aukiolla ratsastavastasta Marco Aureliosta. Siellä on Rooman historiaa, näköalaa vanhojen raunioiden sisälle, veistoksia ja maalauksia. Kuuluisiakin kuten Caravaggion maalaus ennustajasta. 

Tämä on mielestäni ehdottomasti paras yleismuseo, jossa tavallinen taiteesta aika vähän tietävä saa paljon irti. Jos jonnekin museoon haluaa maksaa sisään niin tänne se kannattaa tehdä. Olen käynyt siellä kolmesti ja edelleen olen tätä mieltä. Museo vain on vähän sokkeloinen ja sinun pitää osua maanalaiseen tunneliin päästäksesi aukion toisella puolella oleviin museon osiin nähdäksesi kaiken, mutta pieni seikkailu kannattaa kyllä!

Kirkot_1

Kirkkoja Roomassa on vielä enemmän kuin museoita ja suurin osa krumeluurisista katolisista kirkoista toistaa toisiaan aika paljon. Kirkkoihin suunnatessa on hyvä muistaa, että polvet ja hartiat (ja tissiväli) tulee olla peitettynä. Oma suosikkivinkkini - myös kesäkuumille - on napata laukkuun iso, ohut, esim. sifonkinen huivi. Tai parikin, jos normaalissa asussasi on sekä hartiat että polvet paljaana. Toisen voi kietaista vyötärölle pitkäksi hameeksi ja toisen voi kietaista hartioiden peitoksi kirkkovierailun ajaksi. Huivit eivät paljoa laukussa paina tai vie tilaa ja näin et tule heitetyksi ulos kesken kirkkovierailun. Joissain kirkoissa on ovilla huiveja lainaksi, mutta kaikissa ei ole.

Pietarinkirkon kehuinkin jo upeaksi kokemukseksi, mutta tässä lisäksi muutama mielenkiintoinen kirkkovinkki: Santa Maria in Trastevere on yksi Rooman vanhimmista kirkoista (rakennukset aloitettu muistaakseni noin 200  -luvulla), jonka julkisivussa näkyy jäämiä ainutlaatuisia mosaiikkikuvista 1100 -luvulta. Ulkoa vaatimaton kirkko on sisältä kirkko on upea ja koristeellinen. Espanjalaisten portaiden yläpäässä sijaitseva Trinità dei Monti on komealla paikalla ja iso kirkko, joten hyvä vaihtoehto kirkkovisiitille, kun Espanjalaisilla portailla vierailet luultavasti joka tapauksessa. Piazza Barberinin nurkalta löytyy uskaliaammille kirkkovierailijoille ihmisten luilla koristeltu Santa Maria della Concezione dei Cappuccini. Luukirkossa ei saa ottaa kuvia, mutta muistoksi voi ostaa muutaman postikortin. Basilica di San Clemente al Laterano puolestaan sijaitsee aivan Colosseumin kupeessa. Kirkko itsessään ei ole sen kummoisempi, mutta tämän kirkon tekee erityisen kiinnostavaksi kohteeksi sen alla sijaitsevat katakombit, joihin pääsee myös tutustumaan. Suosittelen!

Sekalaista_1

Loppuun vielä muutama muu nähtävyysvinkki, jotka kannattaa pitää mielessä, jos on Roomassa enemmänkin aikaa kiertää näthävyyksiä tai olet suuntaamassa kaupunkiin uudelleen ja perusnähtävyydet on jo koluttu.

EUR -alue on todellakin Rooman salaisia helmiä ja ihan äärimmäisen mielenkiintoinen nähtävyys. Yllä oleva kuva on muuten siellä ottamani. EUR:ia suosittelen sisällyttämään lyhyempäänkin Rooman matkaan, koska saapuminen metrolla on helppoa ja vierailu ei kestä kovin pitkään. Kyseessä on siis alue, jota Mussolini alkoi aikoinaan rakentaa juhlistaakseen 20-vuotista fasismia Italiassa ja tehdäkseen siitä Rooman uuden keskustan. Hän kun ei pitänyt vanhasta historiasta, joten koki tarpeelliseksi rakentaa mm. uuden Colosseumin. "Ikävä kyllä" Mussolinin suunnitelmat menivät mönkään, kun syttyi toinen maailmansota. Alue on nykyään lähinnä toimistokäytössä, mutta hitsi vieköön siellä on jotenkin karmaisevan aavemainen tunnelma, eikä tunnu todellakaan sille, että olisit Rooman metrolijan varrella.

Katakombeja Roomassa on San Clementen basilikan alla olevien lisäksi runsaasti muitakin. Itse olen käynyt esimerkiksi San Calliston katakombeissa, jotka ovat todella laajat ja tarjoavat kierroksia monilla kielillä. Jos olet kiinnostunut historiasta niin suosittelen, mutta täytyy myöntää, että itsellä fiilikset paikasta on lähinnä ahdistuneet. Ei ole todellakaan mitään herkkua kulkea kapeissa maanalaisissa tunneleissa ja katsella paikkoja joihin ihmiset ovat perheenjäseniään haudanneet. Mutta herättävää se kyllä on.

Terme di Caracalla on paikka, jossa pääsee näkemään vanhoja raunioita ilman suuria turistimassoja. Kyseinen alue nykyään on 200 -luvulla rakennetun kylpylän rauniot, joissa on nähtävillä vanhaa arkkitehtuuria ja mm. seinämaalausten jäämiä. Tosiaan, tuolla saa katsella ympärilleen rauhassa ja samalla ihmetellä sitä, mitä tuolla on oikeasti ollut olemassa 200 -luvulla, jolloin Suomessa ei ollut vielä ihan oikeasti tyyliin mitään.

Rooman keskustan alueella sijaitsee vanha juutlaiskortteli Ghetto, jossa kaupungin tunnelmaa saa myös fiilistellä ilman valtavia turistimassoja. Alueella on ihan uskomattoman viehättäviä pieniä kujia (sellaisia, joissa talojen väleissä roikkuu pyykkinaruja), ränsistyneitä ovia, koristeellisia rakennuksia, viehättäviä aukioita ja muun muassa yksi Rooman suloisimmista suihkulähteistä, Fontana delle Tartarughe. Poikkea rohkeasti turistivirroista ja seikkaile! Rooma on täynnä mielettömiä helmiä, kun uskaltaa vähän poiketa valtavirrasta.

Ja kaiken tämän sanottuani toistan vielä saman, jonka sanoin ruokapostauksessa - älä suotta paahda nähtävyydeltä toiselle pää kolmantena jalkana. Jos ei huvita jonottaa niin nautiskele näkymistä ulkoapäin ja suuntaa ennemmin kylmän oluen ääreen ja popsi poskeen yksi supplì. Siinä on paljon enemmän Roomaa kuin Vatikaanin turvatarkastuksissa.

Jos heräsi kysymyksiä niin huikkaa kommenttiboksissa! Piditkö postauksesta? Oliko se mielestäsi hyödyllinen? Kuulen mielelläni teidän mielipiteitä ja kokemuksia Rooman nähtävyyksistä.

Postaussarjan edelliset osat:

Hääkuvaprintit tilattu

29.11.16

Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Meidän häistä on ehtinyt kulua jo puolitoista vuotta (missähän välissä, kysyn minä) ja muutama viikko sitten saatiin aikaiseksi laittaa kotiin kehyksiin ensimmäinen hääkuva, kun vihdoin lokakuussa tilattiin paperille meidän tajunnanräjäyttävän huikeat hääkuvat. Osasyy siihen, ettei yhtään ihanaa hääkuvaa ole kotona esille päässyt, on juurikin niiden kuvien hienous. Meille oli alusta asti aika selvää, että tavallinen kehyksiin laitettu kuva kirjahyllyssä ei ole meidän juttu eikä tee kuville oikeutta.

Hyvin pian löysin kuitenkin helsinkiläisen Plywood Print -nimisen yrityksen ja meidän kuvahommat selkiytyivät. Kyseinen yrityshän tulostaa valokuvia kotimaiselle koivuvanerille, ilman valkoista mustetta ja siten, että puun kuviot kuultavat musteenkin läpi. Tuloksena on ihan tajuttoman hienoja printtejä, joissa kaunis valokuva ja luonnonläheinen, kotimainen puu kohtaavat. Tämän löydöksen jälkeen ostopäätöstä viivytti enää hinta, mutta Black Friday -tarjouksen innostamana klikattiin vihdoin hääkuvia ja trash the dress -otoksia vaneriprintteinä ostoskoriimme.

Tosin ei mitään ihan noin hääkuvaisaa kuin tuo ylläoleva kuva meidän trash the dress -päivältä.. Meidän makumme hääkuvien suhteen ei ole nimittäin sieltä ihan perinteisimmästä päästä ja sen mukaan valittiin kuvaajatkin. Printteihin siis valikoitui kuvia meidän hääpäivältä (ja mekonuitosta), jotka ovat upeita kuvia sellaisenaan, eivät niinkään hääpotretteja. Kiinnostaako teitä muuten nähdä täällä ei-hääblogin-puolella mitään häihin viittaavaakaan? Esimerkiksi noita trash the dress -kuvia?

PlywoodPrint_1PlywoodPrint_2

Kuvakaappauksia Plywood Printin nettisivuilta www.plywoodprint.com

Kannattaa ilman muuta kurkata Plywood Printin sivuille, jos koivuvaneriprintit houkuttelevat yhtään. Pisteet myös siitä, että kyseessä on tosiaan kotimainen yritys ja vanerikin on suomalaista puuta. Inspiraatiota saa myös seuraamalla heitä Instagramissa @plywoodprint.

Ja jos kaipaa lisää visuaalista herkuttelua instasyötteeseensä, kannattaa laittaa seurantaan myös meidän häät kuvannut Jaakko Sorvisto @jaakkosorvisto ja meidän trash the dressit kuvannut Jaakko Perälä @japerala! Tosin varoituksen sana: näiden herrojen instafeedistä nousee aivan tolkuton reissukuume. Ja hääkuume. Taas.

Ps. Mikään tässäkään postauksessa ei ollut maksettu mainos tai minkään sorttinen yhteistyö vaan ihan vain minun mielipiteitäni ja kokemuksiani!

Pps. Rooman parhaat matkavinkit -postaussarja jatkuu vasta loppuviikosta. Niskaan kaatui yksi perjantaina häämöttävä deadline ja sitä ennen ei ole aikaa näpytellä niin pitkää postausta kuin mun reissuvinkkipostaukset on tupanneet olemaan... mutta to be continued!

Parhaat matkavinkit Roomaan (2/4) - Ruoka ja ravintolat

27.11.16

Parhaat matkavinkit Roomaan -sarjan ensimmäinen osa löytyy TÄÄLTÄ. Siellä aiheena yleistä Italiaan matkatessa huomioitavaa, turvallisuusasiaa, Roomaan saapumisen, siellä liikkumisesta ja majoittumisesta.

Tämän postauksen aiheena on ruoka. Ruoka Roomassa on ihan parasta! Ainakin jos onnistuu välttämään pahimmat turistirysät. Minun ehdoton suositukseni Roomaan matkaajille onkin syödä ja juoda paljon. Mutta älä hyvä ihminen syö paikassa, jonka ovella on valokuvat kaikista annoksista (tai vielä pahempaa muovijäljennökset). Tai paikassa, jotka houkuttelevat ihmisiä sisään sanoilla tourist menu tai menu turistico. Kuten aina, valitse paikka, jossa on paikallisia ja monesti kannattaa suunnata vähän suuria katuja syrjemmälle. Kannattaa pitää myös mielessä, että kaikki ravintolat eivät ole lounasaikaan auki.

Aina uuteen paikkaan matkatessa googlaan käyttäytymisetikettia ja muunmuassa tippaamiskäytäntöjä kohdemaassa. Italiassa tippiä ei kuulu jättää. Ja heti sen sanottuani totean perään, että itse kyllä usein jätän silti. Joissain ravintoloissa hintaan lisätään muutaman euron palvelumaksu, mutta vaikkei sitä olisikaan, ei tippiä tarvitse jättää. Paikalliset ystäväni selittivät asiaa niin, että se tuntuu almuille, joten asiakkaiden odotetaan maksavan vain tilaamistaan asioista. Toki poikkeuksellisen hyvästä palvelusta voi kiittää tippaamalla. Itse luotan myös siihen, että näytän sen verran selkeästi turistille, että tipin jättäminen on minulle sallitumpaa kuin paikallisille.

Toinen etikettiasia, josta minun on pakko mainita liittyy pizzan syömiseen: sitä syödään sormin! Myös paikassa, jossa istutaan pöydissä kynttilänvalossa. Pizza leikataan haarukalla ja veitsellä ja kuuma ja kostea keskiosa voidaan auttaa suuhun ruokailuvälinein, mutta sitä lukuunottamtta pizza syödään aina sormin. Roomalainen pyöreä pizza on muuten kauttaaltaan ohutta, pohjasta ja reunoista. Reunoilta paksu pizza on napolilaista.

Paikallisia erikoisuuksia kannattaa myös testata. Ne on erikoisuuksia syystä. Pecorinojuustolla ja mustapippurilla maustettu pasta cacio e pepe roomalainen herkku. Monen ravintolan listalla löytyy myös uskalialle matkaajille testattavaksi trippa romana eli naudan vatsalaukkua. Roomalainen mozzarellalla täytetty risottopallo supplì kannattaa testata, se on parasta ikinä! Sanokaa mun sanoneen! Keväällä on artisokkasesonki, joten silloin kannattaa nauttia carciofini -annoksia. Ja pikaista helpotusta nälkään kannattaa hakea haukkaamalla pala pizza al taglio -roomalaista levypizzaa.

Ruoka_2

Pizza al taglio eli levypizza on Rooman erikoisuus. Levypitsapuodista on helppo napata nopea, mutta herkullinen lounas paikan päällä syötäväksi tai mukaan. Valitse paikka, jonka pizzat näyttävät herkullisille. Kunnon paikassa pizzapalat punnitaan ja hinnoitellaan painon mukaan (kalliimmilla täytteillä toki kalliimpi kilohinta). Sinun ei tarvitse tietää mitä pizzoissa on, voit vain osoittaa sormella mitä haluat (kannattaa ottaa pala useampaa makua). Joka paikasta löytyy ainakin margheritaa (tomaattia ja mozzarellaa) sekä erilaisia kinkkuja ja salameja. Myös kasvistäytteitä on hyvin saatavilla, oma lempparini on munakoiso. Myös kesäkurpitsa pizzalla on erittäin hyvää! Rooman erikoisuus on perunapizza, joka on hauskaa vaihtelua. Se ei ole oma lempparini, mutta moni rakastaa sitä.

Ja kun olet kerran jalallasi pizza al taglio -paikkaan astunut niin kysy ihmeessä löytyykö valikoimasta supplì. Tuo friteerattu, mozzarellasydämellä varustettu roomalainen risottopallo on mun elämäni suuri rakkaus. Kunnon paikassa supplìsta ei pitäisi joutua pulittamaan euroa enempää.

Varmaan suosituin levypizzapaikka Roomassa on Gabriele Boncin Pizzarium (Via delle Meloria 43). Taatusti maukkaita ja innovatiivisia täytteitä, mutta myös taatusti valtavasti muitakin ihmisiä paikalla.

Löydät todennäköisesti hyvää palapizzaa melkein mistä tahansa. Muutama varmasti hyvä tärppi tässä vielä: Piazza Venezian lähellä sijaitseva Bona Pizza (Corso Vittorio Emmanuele II, 8) tarjoaa erittäin hyvää pizzaa, mutta sijaintinsa vuoksi kalliiseen hintaan. Alice Pizza -ketjun paikkoja on useampia ympäri Rooman. Sieltä saat erittäin hyvää pizzaa hyvään hintaan. Oma lempparini on vanhan kotini lähellä, Bologna -metroaseman lähellä oleva Mamma Pizza (Via Ravenna 32), jossa pizza on herkullista ja edukasta sekä supplìt taivaallisia!

Ruoka_3

Suurimmat todennäköisyydet herkullisen illallispaikan löytämiseen tarjoaa kaupunginosa Trastevere (toispuoljokkee). Alue herää illalla eloon ja on täynnä ihmisiä ja toinen toistaan herkullisempia ravintoloita. Täälläkin kannattaa kiertää menu turistico -paikat kaukaa, ja olla tietoinen siitä, että Piazza di Santa Marian laidalla hinnat ovat luultavasti hieman korkeammat kuin muualla. Suosittelen kävelemään pieniä kujia ja poikkeamaan sellaiseen paikkaan, josta tulee hyvä fiilis.

Muutamaa paikka, joita Trasteveresta voin suositella varsinkin herkullisen tuorepastan syöntiin: Pasta e Vino Osteria (Via Della Pelliccia 12), La Tavernetta 29 da Tony e Angela (Via della Pelliccia 29a) Il Duca (Vicolo del Cinque 52). Il Ducaa vastapäätä on muuten myös baari Cioccolata e Vino (Vicolo del Cinque 11), josta voi käydä hakemassa jälkkäriksi shotit suklaamukista tarjoiltuna.

Tonnarello taitaa olla tällä hetkellä kaupunginosan suosituin pastapaikka ja hyvää pastaa tarjoavatkin. Jonot vaan ovat ihan hirveät ja mielestäni ruoka ei ole sen parempaa kuin näissä muissakaan, joihin ei tarvitse jonottaa tuntia.

Trattoria Da Augusto (Piazza dè Renzi 15) on myös hyväksi havaittu ravintola, jossa ainakin ennen oli tiistai-iltaisin tarjolla listan täydeltä vasta kalastettuja mereneläviä. Dar Poeta (Vicolo del Bologna 45) taas on tunnettu jälkkärierikoisuudestaan nutellacalzonesta, mutta pääruuaksi syömäni munakoisopizza oli myös aivan taivaallista. Myös Capo de Fero (Via di S. Cosimato 15) ja Ai Marmi (Viale di Trastevere 15) ovat testattuja ja hyväksi havaittuja.

Toki muualtakin kaupungista löytyy herkullisia ravintoloita. Historiallisen keskustan alueella on vierekkäin kaksi erinomaista ravintolaa Mastrociccia (Via del Governo Vecchio 76) ja Mimi e Coco (Via del Governo Vecchio 72). Molemmissa on tarjolla erittäin hyvää pastaa. Mimi e Cocoon on iltaisin aika pitkä jono, eikä ruoka mielestäni ollut mitenkään merkittävästi parempaa kuin Mastrocicciassa.

Täytyy mainita vielä hauska Spaghetteria L'archetto (Via Dell'Archetto 26), joka sijaitsee aivan Fontana di Trevin kupeessa. Himpun verran turistirysä, mutta kaikkiaan hauska tuttavuus, jossa on tarjolla spaghettia varmaan sadalla eri lisukkeella varustettuna. Olen käynyt muutaman kerran ja ollut ihan tyytyväinen, vaikka kuivapasta ei tuoreelle vertoja vedäkään. Testaccion kaupunginosasta taas löytyy herkullista roomalaista pizzaa tarjoava Da Remo (Piazza di Santa Maria Liberatrice 44) ja napolilaista pizzaa Roomassa saa esimerkiksi Pizzeria Tondasta (Via Valle Cortano 31).

Jos on liikkeellä keväällä artisokkasesongin aikaan, kannattaa suunnata askeleensa vanhaan juutalaiskaupunginosaan ghettoon. Siellä on tarjolla aivan ihanaa ruokaa ja erästä paikallista erikoisuutta - kokonaisena uppopaistettua artisokkaa. Sora Margherita (Piazza delle Cinque Sole 30) on ehkä kuuluisin paikka sillä herkutteluun. Sinne on vaikeaa saada pöytää, mutta kannattaa yrittää soittamalla. Kokemus on ihan huikea, sellaisella rosoisella tavalla. Paikkaa ei ulkoa edes tunnista ravintolaksi ja päivän menut on kirjoitettu käsin (ja yliviivattu loppuneet annokset). Jos et ole Sora Margheritaan pääsemässä, kannattaa kurkata Googlen kuvahaku paikasta - KLIK - niin pääset vähän tunnelmaan!

Minun suosikkiravintolani koko kaupungissa maailmassa on kuitenkin San Lorenzon kaupunginosasta löytyvä pizzeria Formula Uno (Via Degli Equi 13). Täysin autenttinen roomalainen ravintola, jossa tarjoillaan käsittämättömän herkullista ohutpohjaista roomalaista pitsaa ja alkupalaksi otan aina 1,20 € kustantavan supplìn. Pidän niistä niin paljon, että muutaman kerran olen tilannut sellaisen jälkkäriksikin. Vaikea on päihittää myöskään sitä, että paikassa litra talon viiniä maksaa kahdeksan euroa. Kyllä, litra, kahdeksan euroa.

Formula Unoon saapuminen voi olla tavan turistille vähän hankalaa. En suosittele Terminin viertä kävelemistä ilta-aikaan (asunnottomien nukkumapaikkaa koko matka ja aika levotonta). Busseilla tai raitiovaunulla pääsee kohtuullisen lähelle, mutta taksilla tuleminenkaan ei ole ollenkaan hullumpi idea. Täällä on turha odottaa valkoisia pöytäliinoja ja seesteistä tunnelmaa. Niiden sijasta saat aitoa italialaista elämää, elämäniloa, puheensorinaa, astioiden kilinää ja läjäpäin hyvää fiilistä.. niin ja erittäin hyvää ruokaa!

Muutama huomautus vielä italialaisesta illallisesta! Kunnon italialinen illallinen koostuu alkupalasta (antipasto), joka voi olla vaikkapa bruschetta tai caprese-salaatti, ensimmäisestä ruokalajista (primo), joka on yleensä pasta tai risotto, pääruuasta (secondo), joka on yleensä jonkinlainen liha, jonka seuraksi on valittava erikseen lisuke (contorno) sekä jälkiruuasta (dolce). Ei ole mikään etikettivirhe mennä ravintolaan ja syödä pelkkä pasta. Mutta kannattaa olla tietoinen siitä, että jos otat ns. "pääruuan", siihen pitää ottaa erikseen haluamasi lisukkeet kuten peruna, kasvikset tai salaatti. Ja pääruoka ei välttämättä ole kaikista isoin ja täyttävin annos, koska sitä ennen syödään tyypillisesti pastaa. Kannattaa muistaa myös, että Italiassa pizzeriassa syöminen ei ole mikään pitkä, rauhallinen ja hieno ateria vaan ennemmin arkinen ja nopea. Tietysti voit istua rauhassa viiniä juoden kuinka pitkään haluat, mutta varaudu siihen että pizzeriassa ruoka tulee nopeasti pöytään. Jos haluat syödä hitaasti ja pitkän kaavan mukaan, kannattaa suunnata muuhun ravintolaan kuin pizzeriaan.

Ruoka_4

Aperitivo on Milanosta lähtöisin oleva konsepti, joka on rantautunut myös Roomaan. Homma toimii niin, että aperitivoa tarjoavissa ravintoloissa ostat yhden aperitivo -hintaisen drinkin ja sen kanssa samaan hintaan kuuluu buffet, josta saat syödä niin paljon kuin haluat. Seuraavat juomatkin ovat ylensä ensimmäistä edullisempia. Tokikaan ruoka ei välttämättä ole yhtä laadukasta ja erityistä kuin varsinaisissa illallisravintoloissa, mutta aperitivo kannattaa pitää mielessä, jos on sellainen olo, ettei välttämättä perinteinen illallinen olisi tarpeen.

Momart (Via XXI Aprile 19) on eniten suosimani aperitivoa tarjoava paikka Roomassa. Se sijaitsee vähän kaukana keskustasta, mutta herkulliset drinkit ja buffet ovat kyllä sen arvoiset. Salaatit ovat hyviä, pastat eivät tajunnanräjäyttäviä, mutta puu-uunissa paistetut tuoreet pizzat ovat mielettömiä. Tämä paikka sai minut rakastumaan juustottomaan marinarapizzaan. Paikka on tullut viime vuosina hurjan paljon suositummaksi kuin muutama vuosi takaperin, joten paikalle kannattaa saapua viimeistään seitsämän aikaan, jos ei halua joutua hirveästi jonottamaan. Myös Freni e Frizioni (Via del Politeama 4/6) on hyväksi havaittu paikka aperitivolle.

Ruoka_5

Ah gelato! Heti alkuun sanottakoon, että en kertakaikkiaan luota ihmisiin, jotka eivät pidä italialaisesta jäätelöstä. Minä en ole pätkän vertaa makean perään, mutta rakastan kunnon italialaista jäätelöä. Kermaista jäätelöä, jossa marjat maistuvat marjoille ja hedelmät hedelmille. Hyviä jäätelöpaikkoja on vaikka kuinka paljon, mutta tässä taas muutama vinkki, joiden avulla löydät helposti hyvän gelaterian.

Katso tiskiin! Onko siellä kirkkaan virheänä hohtavaa pistaasijäätelöä? Ei hyvä! Onko banaani- tai sitruunajäätelö keltaista? Ei hyvä! Jos pistaasijäätelö hohtaa kirkkaan vihreänä, täytyy värin tulla väriaineesta. Oikea pistaasi on paljon haaleamman sävyistä. Aito banaani jäätelössä on haaleaa vaaleanruskeaa ja sitruuna valkoista. Ymmärrätkö pointin? Pistaasi (pistacchio), banaani (banane) ja sitruuna (limone) ovat hyviä yksilöitä jätskipaikan laadun tarkistamiseen. Jos siellä käytetään vain oikeita marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jäätelöiden maustamiseen ei banaanijäde voi olla keltaista.

Mielestäni kaupungin paras gelateria on Il Dolce Sorriso (Via Arenula 47). Rakastan sitä paikkaa ja sen omistajaa koko sydämestäni. Roomassa asussani gelateria muutti isompiin tiloihin, mutta aina siellä vieraillessani, jos omistaja sattui olla tiskin takana, minua odotti iloinen tervehdys Buongiorno signorina finlandese! Giolitti (Piazza Mariano Armellini 15) on varmasti Rooman suosituin gelateria (ja pasticceria). Suurin osa pitkässä jonossa seisovasta ihmismassasta valitsee kippoonsa tai tötteröönsä shampanjajäätelöä, jota  (ja vain ja ainoastaan sitä!) kyseisessä puodissa käy nautiskelemassa säännöllisin väliajoin Silvio Berlusconi. Italian parlamenttitalo on myös ihan Giolittin lähellä.

Gelateriassa saa valita ottaako jäätelönsä kuppiin vai vohveliin (minä otan aina kuppiin, koska inhoan vohvelia) ja ainakin keskikokoisiin tai isoihin kuppeihin saa aina valita useampaa makua. Pienen kupin tilannetta en tiedä, koska arvaatte varmaan... enhän minä ole ikinä pientä gelatoa ottanut. Minun suosikkimakujani ovat frutti di bosco (metsämarjat), stracciatella (kermajäätelöä suklaahipuilla) ja mango. Myös simppeli fiordilatte on hyvässä paikassa aivan ihanaa!

Hyvistä paikoista joka käänteessä saarnattuani täytyy vielä mainita gelateriaketju Blue Ice. Niitä näkyy vähän joka kulmassa ja vaikka Blue Ice ei missään nimessä olisi ensimmäinen valintani, on senkin ketjun jäätelö yllättävän hyvää ja Blue Icen gelatokin on parempi kuin ei gelatoa ollenkaan.

Herkullsita gelatoa on tarjolla myös paikassa nimeltään Pompi (Via Albalonga 7). Jos sinne suuntaa, joutuu vain ison pohdinnan eteen: syödäkö herkullista gelatoa vai maistaako kuuluisaa tiramisua. Paikassa on tarjolla perinteisen tiramisun lisäksi myös taivaallisen ihanaa pistaasi- tai mansikkatiramisua. Jos haluat syödä sisällä pöydässä, sinun tulee ensin jonottaa tiskille, josta sinut ohjataan pöytään! Terassille voit istua vapaaseen pöytään ja sinua palvellaan siinä. Myös mukaan on mahdollista ottaa. Suosittelen.

Ruoka_6

Itse en jo kahvia, joten mulla ei ollut yhtään kuvaa italialaisesta kahvista. Joten totesin, että jäätelöstä voi aina laittaa ylimääräisenkin kuvan, heh.

"Bar" tarkoittaa italiassa kahvilaa. Ja kahviloitahan on jokaiselle kulmalla. Oikeastaan mihin tahansa kahvilaan on turvallista poiketa ja kahvi on varmasti hyvää. Varsinkin jos se on täynnä paikallisia. Siksi tässä kategoriassa kirjoitan bareissa asioimisesta enkä jaa paikkavinkkejä.

Ensinnäkin, kun menet bariin, et marssi ensimmäiseksi sille tiskille, jossa kahveja tehdään. Jossain sivussa on pienempi tiski, jonka takan istuu yleensä vanhempi mies. Menet ensin sinne tiskille, kerrot mitä aiot tilata ja maksat tilauksesti. Tältä kassalta saat kuitin, jolla sitten saat tilata juomasi kahveja valmistavilta baristoilta.

Italiassa tilatessasi "un caffè" saat espresson. Peruskahvi on siis espresso. Espresso on varmasti italialaisen kahvilan suosituin tuote ja lähellä perässä tulee caffè macchiato eli espresso pienellä maito(vaahto)tilkalla. Jos haluat tilata suomalaista suodatinkahvia muistuttavan kahvin tilaamasi tuote on caffe americano. Tämän saman tuotteen saa myös sanoilla aqua sporca, joka tarkoittaa suoraan käännettynä likaista vettä. Kahveissa vain taivas on rajana, mutta yksi tärkeä asia täytyy italiaan matkaajille muistuttaa: cappuccinoa juodaan vain aamupalalla! Eioskaan muulloin. Mutta aamupaksi cappuccino kera nutellalla tai vaniljakreemillä täytetyn corneton kanssa on enemmän kuin italialainen juttu.

Barista on helppo napata kahvin yhteyeen myös pientä palasta. Kahviloissa on oikeastaan aina saatavilla tramezzinoja eli kolmioleipiä sekä paninoja eli täytettyjä sämpylöitä. Pikainen lounas on siis helppoa napata barista, jos pizza al taglio -paikkaa ei näy lähettyvillä.

On hyvä muistaa myös, että kahviloissa istuminen maksaa. Tyypillinen tapa juoda kahvit on hörpätä caffè nassuunsa siinä tiskillä seisten, mutta toki kahvilaan voi mennä istumaankin. Silloin kahvin hinta vaan on kalliimpi. Varsinkin keskustassa, jossa turisteja vilisee voit ihan hyvin myös mennä vain suoraan istumaan vaikkapa barin terassille, josta tarjoilija hakee tilauksesti ja tarjoilee sinulle pöytään. Tällä tavalla suosituimmissa paikoissa un caffè voi maksaa jopa kuusi euroa, siinä missä kesksutan ulkopuolella barissa tiskillä seisten juotu espresso maksaa usein 80 senttiä.

Huh, tässähän ihan hengästyy ja tulee nälkä! Siinä oli melkoinen tykitys mun vinkkejä Roomaan ja siellä syömiseen. Haluan vielä muistuttaa, että Roomassa on satoja muitakin ihania ravintoloita, eli voit varmasti syödä koko loman herkullista ruokaa, vaikket astuisi jalallasi yhteenkään mainitsemaani paikkaan. 

Herahtiko muillakin vesi kielelle? Onko teillä siellä jo vierailleilla suosikkipaikkoja syödä Roomassa? Entäpä Roomasta haaveilevat -  pizzaa vai pastaa vai molempia vuorotellen? Mää kuulun tähän viimeiseen porukkaan. Ja gelatoa jälkkäriksi kiitos!

Postaussarjan muut postaukset:
Osa 1 - Yleistä Roomasta

Parhaat matkavinkit Roomaan (1/4) - Yleistä Roomasta

25.11.16
Tervetuloa

Tänään olisi vuorossa postaus, jonka aihe saa sukat pyörimään mun jaloissa. Minähän olen muutama vuosi takaperin asunut Roomassa, joten oon ihan tolkuttoman innoissani päästessäni jakamaan teidän kanssa mun parhaat matkavinkit ikuiseen kaupunkiin! Käsittelen yleisiä asioita, toimintatapoja, tekemisiä ja nähtävyyksiä sekä jaan suosikkipaikkani ja hyödyllistä sanastoakin. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki mitä sanon kytkeytyy oleellisesti siihen faktaan, että pala mun sydäntä on jäänyt kyseiseen kaupunkiin.

Yhteen ympättynä mun matkavinkkipostauksesta olisi tullut pidempi kuin valovuosi (pelkkä ruokapostauskin on varmasti pidempi kuin nälkävuosi), joten olen jakanut parhaat matkavinkkini neljään postaukseen. Tänään pureudutaan Roomaan yleisesti. Tässä ensimmäisessä osassa puhun turvallisuudesta, saapumisesta, liikkumisesta ja majoittumisesta. Sunnuntaina toisessa osassa käsittelen Roomaa ja ruokaa - suosikkipostaukseni kaikista! Tiistaina kolmannessa osassa käsittelen nähtävyyksiä, museoita ja käteviä reittejä (monta kärpästä yhdellä iskulla -tyylin) ja torstaina neljännessä osassa puhun shoppailusta, tarpeellisesta sanastosta ja vedän homman yhteen!

Toivottavasti tästä on iloa Rooman matkasta haaveileville. Heittäkää ihmeessä kommenttia, jos siellä ruudun takana on lisäkseni muitakin Roomasta haaveilevia ja kommenteissa saa myös kysyä mitä vain vinkkejä, joita vielä kaipaa. Autan mielelläni parhaani mukaan. Ja tietysti jakaa omat parhaat Rooma-vinkkinne!

Yleistä

Rooma on maailman ihanin kaupunki ja minun vankkumaton mielipiteeni on, että sen heittämättä huonoin puoli on turistit. Niitä Roomassa on paljon, ja ihan aina. Varsinkin kirkollisten juhlapäivien lähettyvillä (pääsiäinen oli ihan painajainen). Jos on taipumusta ärsyyntyä tungoksessa ja ihmisvilinässä, on suuri todennäköisyys, että ärsyyntyy Roomassa. Suosittelenkin jokaiselle Rooman reissua suunnittelevalle syvää hengitystä, lasillista spumantea ja sen asian myöntämistä, että siellä on muitakin, mutta niistä ei tarvitse välittää.

Ikuiseen kaupunkiin ei kannata lähteä suorittamaan ja kiertämään tiukalla aikataululla paikasta ja tapahtumasta toiseen. Dolce far niente - se on parasta Roomassa. Vapaasti suomennettuna ihana joutenolo. Tunnelmasta nautiskeleminen, rakennusten ja ihmisten tarkkaileminen, pysähtyminen. Ne ovat parhaita asioita Roomassa. Ei konsertit, keilahallit, urheilutapahtumat tai huvipuistot, vaikka toki sellaistakin viihdykettä Roomasta halutessaan löytää. Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti lähtemään sinne nautiskelemaan. Elämästä, viinistä, seurasta (vaikka vain omastaan) ja ruuasta. Kaiken sen hälinän ja turistimassan keskellä on aivan uskomattoman nautinnollista pysähtyä juomaan jääteetä ja jättäytyä pois kaikesta normaalielämän kiireestä ja suorittamisesta. Suosittelen koko sydämestäni.

Minun kokemusteni mukaan Roomassa on verrattain turvallista. Toki isot ihmisjoukot tuovat mukanaan isot määrät taskuvarkaita ja muuta rikollisuutta (sekä kerjäläisiä). Laukustaan kannattaa aina pitää kiinni, sitä kannattaa kantaa etupuolella ja tietenkin suljettuna. Itse kuljen julkisilla paikoilla aina laukku vartalon ympärillä, edessä ja käsi vetoketjun vetimen päältä laukkua/hihnanjuurta puristaen. Varovaisuudestani huolimatta minulta on kerran onnistuttu varastamaan puhelin ja neljän hengen kimppakämpästämme saman kohtalon joutui lisäkseni kokemaan kaksi kämppiksistäni. Se kolmas puolestaan tuuppasi iPuhelimensa drinkkiinsä eräänä ikimuistoisena iltana.

Maalaisjärkeä suosittelen käyttämään pimeällä (ja valoisaankin aikaan) liikuttaessa. Yksin ei kananta ehdoin tahdoin yöaikaan liikkua, ei naisten eikä miesten. Keskustan alueella liikkuminen on kuitenkin yölläkin turvallisen tuntuista, sillä siellä on aina muitakin ihmisiä liikkeellä ja poliiseja partioi jatkuvasti ainakin kuuluisimpien nähtävyyksien ympäristössä. Poliisista puheen ollen - Italiassa on kolme erilaista poliisia: Polizia, Carabinieri ja Guardia di Finanza. Jos joudut ongelmiin ja kaipaat virkavallan apua voit turvautua Poliziaan tai Carabinieriin, kumpaan vain. Minun puhelinvarkauteni jälkeen kävin tekemässä rikosilmoituksen Polizialla.

Italialaiset puhuvat englantia vaihtelevasti. Varma fakta on kuitenkin se, että heidän englanninkielensä paranee sitä myötä, kun sinä yrität puhua italiaa. Siksi muutamankin sanan ja fraasin opetteleminen Italiaan suunnatessa kannattaa.

Valuuttahan tosiaan Italiassakin on euro, mutta käteistä kannattaa varata mukaansa tai nostaa paikan päällä automaatista. Toki ketjuliikkeissä kuten Zarassa ja McDonaldsissa saa korteillakin maksettua, mutta paikallisissa ravintoloissa, kahviloissa ja puodeissa ei välttämättä saa. Viime reissullani Roomaan edes 18 euron kaupunkiveroa ei laadukkaassakaan hotellissa suostuttu ottamaan kortilta, koska korttimaksun tekeminen on kuulemma niin kallista.

Liikenne Roomassa on hullua. Juuri niin pahaa kuin olettaa saattakin.Vaikka Vespalla Roomassa kiitäminen on varmaan kaikkien roomahaave numero uno, itse en uskaltautuisi ikinä rattiin tuossa kaupungissa. Mutta jalankulku on silti turvallista, koska autot väistävät aina. Ihan oikeasti. Kun muutin Roomaan olin aluksi kauhusta kankeana aina tietä ylittäessäni. Mutta ei mennyt montaakaan viikkoa, kun jo tottuneesti painelin punaisia päin suojatien yli (tai ilman suojatietä mistä vaan). Jos näytti, ettei auto meinaa hidastaa niin nostin käden lantion korkeudelle STOP-merkkiä näyttämään. Ja jos joku tööttäsi mieltä osoittaakseen, osoitin minä mieltäni takaisin. Pettynyt ilme kasvoille ja toisen käden sormenpäät nipuksi yheen, nippua taivasta kohden kasvojen korkeudelle ja rentoa ranneliikettä kättä heiluttaen. 

Saapuminen

Roomaan lentokoneella saavuttaessa on käytännössä kaksi kenttävaihtoehtoa. Itse pyrin aina mahdollisuuden mukaan saapumaan sille isommalle eli Fiumicinon lentokentälle (joka muuten myös Leonardo da Vinci -nimellä tunnetaan). Nykyään suorat lennot Suomesta taitavat onneksi kaikki saapua tänne. Isommalta kentältä on luonnollisesti paremmat kulkuyhteydet kaupungin keskustaan.

Hepoin ja vaivattomin tapa kulkea tuo väli, on ehdottomasti Leonardo Express -juna. Junia lähtee vartin välein ja matka keskustaan kestää puoli tuntia. Seuraa laukut noudettuasi junan kuvia (kyllä, ne epäilyttävät liukuportaat alas ja nuhjuinen lasitettu tunneli vievät lopulta juna-asemalle). Osta automaatista liput (asemalla on myös lippukioskeja, mutta niissä luultavasti maksat enemmän). Lipun hinta on 14 € per nenä per suunta ja vaikka valitset automaatista tiettyyn kellonaikaan lähtevän junan, voit todellisuudessa mennä millä tahansa muullakin. Tärkeää on muistaa leimata lippu ennen junaan nousemista. Eli ei riitä, että ostat lipun mukamas tiettyyn junaan, eikä myöskään sen näyttäminen portilla, jotta pääset laiturialueelle. Vielä sen jälkeen löydät laiturin alusta pienen masiinan, jonka perälle lippusi sujautat ja lippuusi leimaantuu merkintä siitä, että lippu on nyt voimassa.

Rooman päässä juna saapuu päärautatieasema Terminille, jossa mm. risteävät Rooman molemmat metrolinjat ja aseman edestä lähtee myös liuta busseja (tai takseja), joilla pääset siirtymään majapaikkaasi.

Jos taas lennät Ciampinon lentokentälle, ei junalla keskustaan saapuminen ole mahdollista. Päiväasikaan saavuttaessa tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä aseman edestä lähtee säännöllisin väliajoin busseja, jotka kyyditsevät matkaajia Terminille. Olen tullut moisella kerran ja silloin kyyti kustansi 7 €. Ongelmaksi Ciampinolta liikuttaessa muodostuu yleensä se, että lennot saapuvat sinne niin myöhään, etteivät nämä "lentokenttäbussit" enää kulje, jolloin käytännössä ainoa konsti siirtyä keskustaan on tietenkin kallis taksi.

Liikkuminen

Roomassa on enemmän ja vähemmän toimiva julkinen liikenne. Metrolinjoja on toistaiseksi vain kaksi (vaakasuuntaan kulkeva Linea A ja pystysuuntaan kulkeva Linea B), busseja valtavasti ja ratikkalinjoja muutamia. Roomassa pärjää pitkälti apostolinkyydilläkin, mutta jos haaveilee poistuvansa ydinkeskustan alueelta (tai vaikka majoittuu vähän kauempana), tulee julkisen liikenteen lippu tarpeelliseksi. Itse henkilökohtaisesti ostan lipun julkisiin joka ikisellä Rooman visiitilläni.

Lippuja julkisiin saa ostettua esimerkiksi metroasemilla olevista automaateista tai vaihdoehtoisesti tupakkakaupoista (ovipielessä kyltti, jossa iso T-kirjain ja teksti tabaccheria). Rooman julkisen liikenteen verkkosivuilla olevat hinnat eivät ainakaan meidän viimeisimmän visiitin aikaan olleet ajan tasalla, mutta viikon lippu kustansi jotain parin kympin luokkaa per nokka ja käy siis luonnollisesti kaikkiin liikennevälineisiin. Kertalipun hinta on 1,50€.

Jos ensimmäinen matkasi julkisen kulkuneuvossa on metro, lippusi tulee automaattisesti "käynnistetyksi", kun laite lukee sen metrolaiturialueen portilla. Jos ensimmäinen matkasi on bussilla, muista käydä validoimasa lippusi syöttämällä se keltaiseen laitteeseen, joita on kaikissa busseissa muutama. Muuten sinulla ei ole voimassa olevaa lippua. Sama homma, jos matkustat kertalipulla, se pitää validoida laitteeseen syöttämällä. Jos ja kun bussi on täynnä niin lippun voi ihan rohkeasti ojentaa jollekin laitteen lähellä jumissa seisovalle, kyllä he auttavat sujauttamalla lippusi masiinaan ja ojentavat sitten takaisin.

Metrolla pääsee monien kuuluisimpien nähtävyyksien kupeeseen. Colosseum, Espanjalaiset portaat ja Vatikaani ovat esimerkiksi kätevästi tavoitettavissa metrolla. Eniten julkinen liikenne Roomassa kuitenkin nojaa bussien varaan ja niiden kanssa navigointi voikin olla alkuun hieman hankalampaa... varsinkin lennossa, kun Atacin mobiilisivukin on umpisurkea (tosin Muoversi a Roma -sovellus on ihan ok!). Mun ykkösvinkki tulee tässä: lataa puhelimeesi kartta offlineen ja paina mieleesi muutamat busseja vilisevät paikat kartalla. Erityisesti sellainen, joka sijaitsee lähellä majapaikkaasi. Myös kuvakaappaus bussikartasta on kätevä olla puhelimessa tallessa. Alempaa löydät kartan, johon olen merkinnyt muutamat mun mielestä hyödylliset paikat, joiden sijainti kannattaa hahmottaa bussilla liikkuessa.

Hommahan käytännössä toimii niin, että jokaisella bussipysäkillä on kylttejä, joissa lukee kaikkien siinä pysähtyvien linjojen numerot, ja niiden numeroiden alla listassa kaikki pysäkit, joilla sen linjan bussi pysähtyy. Kyltin pyöreässä yläreunassa lukee millä pysäkillä parhaillaan olet. Paikkoja, joissa pysähtyy paljon busseja ovat esimerkiksi Via Del Tritone, Colosseo, Via Imperia, Piazza Venezia ja Argentina (katso kartta alla). Joten jos haluat esimerkiksi Espanjalaisille portaille, etsi kylteistä bussi, joka pysähtyy Via Del Tritonella. Kylteissä on bussin numeron lisäksi kirjaintunniste - pääpiirteittäin päivällä kulkevat bussit ovat tunnisteella U (urbana). Tunnisteella X (express) bussit pysähtyvät harvemmilla pysäkeillä. Tunnisteella N (notturna) merkityt ovat yölinjoja. Kaikkien bussien liikennöintiajat ovat kyltin alareunassa.

Bussikarttacats

Aikatauluja on ihan turha katsella tai edes kaivata. Bussit tulevat, kun tulevat. Jos tulevat. Ja luultavasti, kun tulevat, tulee samaa numeroa kaksi tai kolmekin bussia peräjälkeen. Koska kyllähän aikatauluja oleellisempaa on se, että kuskit saavat juoda kahvinsa päätepysäkillä yhtä aikaa.

Bussit ovat lähes poikkeuksetta tolkuttoman täysiä, mutta ei auta muu kuin änkeä sisään vaan. Ja jos olet jumissa bussin perällä ja ulos pitäisi päästä, niin ei muuta kuin äänihuulet auki ja karjaiset "PERMESSO!" ja lähdet tunkemaan kohti ovea. Tuo sana on naamioitu kohteliaaksi pyynnöksi väistää, vaikka käytännössä se on enemmänkin vain oikeutus jyrätä kanssamatkustajat. Pidä myös varasi, jos takaasi kuuluu tämä huuto. Suosittelen väistämään silloin pikaisesti!

Roomassa reissaavalle saattaa tulla tutuksi myös sana sciopero, eli lakko. Silloin suurin osa julkisista on poissa käytöstä, suurimmilla reiteillä kulkee muutamia busseja silloinkin. Oman kokemukseni mukaan suurin osa lakoista sattuu kätevästi perjantaille (=pitkä viikonloppu lakkoilijoille). Lakoista huolimatta Leonardo Express -lentokenttäjunan pitäisi kulkea aina.

Majoittuminen

Majoittuminen on kategoria, johon minun on hankalinta antaa vinkkejä, koska suurimman osan Roomassa viettämästäni ajasta olen luonnollisesti asunut.. noh "kotonani". Muutaman sanasen haluan kuitenkin sanoa majoittumisesta kaupungissa, jossa yöpaikkojen hinnat ovat aikas korkealla.

Suosittelen nimittäin kurkkaamaan majapaikkoja vähän keskustan ulkopuoleltakin. Omakohtaisesta kokemuksesta suosittelisin esimerkiksi Piazza Bolognan seutua ja oikeastaan koko aluetta Piazza Bolognan ja Policlinicon välimaastossa. Se on rauhallista, turvallista ja tavallista asuinaluetta. Sieltä löytää hyvää ja edullista ruokaa ja juomaa. Kulkeminenkin on helppoa metropysäkkien ja vilkkaiden bussiteiden vuoksi! Majoittuisin tuolla alueella tuhat kertaa mieluummin kuin vaikkapa Terminin ympäristössä, joka ei todellakaan ole mitään rauhaisaa seutua.

Lisäksi majapaikan valinnassa ei välttämättä kannata antaa liikaa arvoa hotellin tarjoamalle aamiaiselle. Kivaa plussaahan se on, mutta ihan hirveästi siitä ei kannata maksaa sillä tavallisen italialaisen hotellin aamiainen on kahvia tai teetä viinerin, korppujen ja hillon kera.

Huh, huomaatteko miksi tämä postaus muuttuikin neliosaiseksi postaussarjaksi? Siinäpä yleiset asiat Roomaan suuntaavalle. Jäikö jotain kysyttävää näistä aiheista? Tai jäikö joku oleellinen asia kertomatta? Heitä ihmeessä kommenttiboksiin ja jaa omatkin kokemuksesi, jos olet Roomassa vieraillut. Tai huikkaa, jos haaveilet sinne pääseväsi niin voidaan haaveilla yhdessä!

Postaussarjan muut osat:
Osa 2 - Rooma, ruoka ja ravintolat
Osa 3 - Nähtävyydet ja kätevät reitit


Kuukausi jouluun

24.11.16
Koti_joulu_1

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs. Tasan kuukausi jouluun. Eikä meillä ainakaan ole kynttilöitä lukuunottamatta vielä yhtään joulua kotona. Kun näin tämän päivän päivämäärän kalenterissa, mulle iski hillitön tarve päästä pukemaan kotikoloakin jouluasuun. Oli oikein pakko kaivaa muutaman vuoden takainen postaus esiin ja fiilistellä vanhan Turun kämppämme joulutunnelmaa. Niin kaunista, vaikka itse sanonkin!

Nyt käyn vain sisäistä kamppailua, että jaksaisiko alkaa tänään vielä siivoamaan ja hakea joulukoristeet varastosta (koska sotkuiseen kotiinhan niitä ei voi laitaa).. vai malttaisiko kuitenkin odottaa huomiseen. Tänään kun on pyykkipäiväkin ja kolme koneellista lakanapyykkiä odottaa, että lähtisin kiikuttamaan niitä pyykkituvalle. First world problems, indeed....

Onko teillä jo joulukoristeet laitettuna? Vai laitatteko ylipäänsä ollenkaan?

Kotiruokakeskiviikko: syksyn suosituin salaatinkastike

23.11.16
Mulla on salaattien suhteen aina joku kausi menossa. Vuosia sitten se oli kanasalaatti ananaksella ja valkosipulikastikkeella, jota seurasi kausi tonnikalasalaattia Felixin chili-tomaattikastikkeella. Sen jälkeen vuoroon tuli fetasalaattikausi, jota peesasi hyyyvin pitkään kestänyt caesarsalaattikausi. Välissä nähtiin pikainen kierros mozzarellaa balsamicon kanssa, kunnes tänä kesänä caesar sai luopua vallastaan ja valtaistuimelle nousi hedelmäinen, vahva vinegretti. Kansa on edelleen tyytyväinen uuteen hallitsijaansa.

Tiedän kyllä, että yleensä vinegretin kaava on öljyä ja happoa suhteessa 2:1, mutta minun suosikkikokonaisuuteni poistuu vähän perinteiseltä polulta. Pidän kastikkeissani pienestä makeudesta ja makeutta taas pidän aisoissa sopivalla hapokkuudella! Resepti löytyy alta ja jo nyt haluan muistuttaa, että muuntelumahdollisuudet on rajattomat, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleisensä vinegretti.

23

SYKSYN SUOSITUIN VINEGRETTI

| TARVITSET |

1 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
½ rkl hunajaa
½ rkl limen tai sitruunan mehua
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
ripaus pippuria

| TEE NÄIN |

1. Mittaa pieneen kippoon tai pakastusrasiaan öljy, omenaviinietikka, hunaja ja sitrusmehu. 2. Pilko veitsellä valkosipulinkynsi niin pieneksi silpuksi kuin ikinä saat. Skippaa valkosipulipuserrin salaatinkastiketta tehdessä välttääksesi valkosipulin kitkeröitymisen! 3. Sekoita joukkoon valkosipuli, suola ja pippuri. Sekoita voimakkaasti. Esim. haarukalla vispaaminen sekoittaa ainekset kunnolla ja tekee kastikkeesta himpun paksumpaa.

Kun kastike on valmis, pitää tietenkin testata tuliko siitä hyvää vai tarvitseeko jotakin lisätä. Paras keino salaatinkastikkeen testaamiseen on napata pieni salaatinlehti, dipata se kastikkeeseen ja pistää poskeen. Salaatilla maistaessa kastike saattaakin maistua miedommalle kuin pelkiltään vaikkapa sormelta maistettuna.

Hunaja tuo tähän vinegrettiin ihanan sävyn ja hunajan makeuden kaveriksi sopii mielestäni taivaallisesti vähän normaalia enemmän happoa. Oliiviöljyn ja hapon kaveriksi voi kuitenkin lykätä ihan mitä vain mieleen juolahtaa. Yrtit tai vaikkapa chili ovat erittäin päteviä vaihtoehtoja. Vinegretti säilyy jääkaapissa useamman päivän, joten jos teet isomman satsin kannattaa sekoituskipoksi valita pakastusrasia, jonka voi sitten sulkea kannella ja laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Meillä tämä määrä menee noin kahden päivän lisukesalaattiin tai sitten kerralla kokonaan jos syödään "pääruuaksi" salaattia!

Kuuluuko vinegretti teillä osaksi salaattirutiineja? Millainen on just sun lempparikombo? Itse olin pitkään vannoutunut balsamiviinietikan fani, mutta tänä syksynä omppuviinietikan ja hunajan yhdistelmä on kiilannut ainakin hetkeksi edelle.

90's all the way

21.11.16
3
Moikka taas! Miten teillä on viikko alkanut? Toivottavasti hyvin. Täällä vähän tahmeasti, koska nokka on edelleen tukossa ja siksi tuntuu sille, ettei ajatuskaan meinaa mahtua kulkemaan mun pääkopan sisällä.

Samanlainen fiilis oli myös eilen, kun meillä oli treffipäivä ja suunnattiin syömään napamme täyteen brunssia. Olin suunnitellut laittavani päälleni jotain ihan muuta ja hiukseni myös täysin toiseen tyyliin. Mutta kun heräsin sunnuntaiaamuun hiukset säkkärällä (yöllisen ranskanletin ansiosta) jouduin toteamaan, että en mää jaksa panostaa

Sellainen mun arkipukeutumisenkin filosofia on. Sen sijaan, että jaksaisin rasittaa itseäni (ja tässä tapauksessa hiuksiani) korjaamalla jonkun pielessä olevan asian, pyrin ennemmin ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla ilon irti siitä, mitä tarjolla sattuu olemaan. Eli jos tarjolla on ysärikreppiä muistuttava sähärätukka, niin miksei  sitä laittaisi vielä korkeimmalle mahdolliselle poninhännälle ja jatkaisi ysärifiilistä neulemekon sijasta ruudullisella flanelipaidalla ja revityillä farkuilla. 90's all the way!
1
49678105
| PAITA - H&M | FARKUT - CUBUS | LAUKKU - BIJOU BRIGITTE | NILKKURIT - DINSKO | HUIVI - ICHI |

Brunssin jälkeen oltiin muuten niin mahat täynnä, ettei syöty mitään koko päivänä.. ennen kuin iltapalaksi mutustettiin itse tekemiämme korvapuusteja. Joni sanoi, että haluaisi leipoa korvapuusteja, isoja sellaisia. Joten mehän tietty leivottiin. Kaulittu puustitaikina oli niin iso, että se peitti koko meidän ruokapöydän, mutta lopputulos oli kuulemma just sellainen kuin pitikin ❤ 

Oliko teillä hyvä viikonloppu? Mikä on teidän suosikkibrunssi Helsingissä? Ja tunnustautuuko joku muu samanlaiseksi laittautumislaiskottelijaksi kuin minä olen? Ennemmin otsahiukset pinnillä ylös (jos ne sojottavat sinne jo valmiiksi ) kuin hiustenpesulle?

Instagram @Pitsiniekka