Sitten eilistä hilpeämpiin aiheisiin, eli luonnoksiin unohtuneen viimeisen (megapitkän) polttaripostauksen pariin! Ensimmäisen polttaripostauksen löydät halutessasi täältä ja kakkososan täältä.
Kelit muuten suosi äärimmäisen hyvin, kun vähän satoi sillä välin, kun oltiin Way Out -roomissa ja hirveä kaatosade ja ukkosmyrsky ajoittui sen puolituntisen ajaksi, kun istuttiin autossa kohti Hankasalmea. Siellä me kurvattiin ihanan ison mökin pihaan ja alettiin kantamaan kamppeita sisään. Mökissä oli todella kylmä, kivilattia varsinkin. Jouduttiin soittamaan paikalle huoltomies auttamaan lämmityksen kanssa, kun ei vaan saatu mökkiä lämpiämään. Vaan kuinkas sitten kävikään, no perinteisesti tietenkin, kun parin tunnin päästä oli pakko pitää ovia auki, kun mökissä oli lämmöt täysillä, sauna päällä ja takassa tulet eikä muuten palellut enää...
Mökiltä lähdettiin vielä syömään massut täyteen Revontulen diner -tyyliseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen palattiin mökille, vaihdettiin yöppärit päälle ja Mamma Italiana tuli tuomaan meille vähän juotavaa - ainekset Italian lippu -shotteihin. Tällä kertaa onneksi ilman absinttia! Mua naurattaa tuo alla oleva kuva, jossa etualalla Tytti rakentele meidän kerrosshotteja ja taustalla pöydällä on mun särkylääkkeet ja Strepsilsit, parit kaffekupit, renkaanheittopippeli, poliisiauton valo ja pöydän alla vielä pullo Suomi-viinaa.
Sitten mentiin vielä morsiussaunaan. Siellä oli kaikki laitettu viimeisen päälle. Mulle pähän koivuseppele valmiina. Kananmunat odotti suihkuhuoneessa mun hiuksiin iskeytymistään ja havunneulaset lauteilla päällensä istujaa. Joni oli kirjoittanut mulle kirjeen, jonka tarkoitus oli itkettää mua ja jestas, että onnistuikin. Mää niin tykkään siitä, että Joni ei ole koskaan pelännyt puhua tunteistaan ja ihanaahan se on kuulla toisen sanoin siitä, kuinka se odottaa meidän yhteistä tulevaisuutta. Siellä sitten vihdottiin ja muisteltiin menneitä ihastuksia.
Pienellä porukalla lähdettiin myös järveen uimaan, vaikka vesi oli vielä aika kylmää. Oli ihan hullun hauskaa käydä pienellä kollektiivisella uimakokemuksella, vai mikähän se sen nimi oli? Juostiin kiljuntojen saattelemana järveen ja aika vauhdilla takaisin. Osa saunoi vähän lyhemmän ja osa pidemmän kaavan mukaan. Loppuvaiheessa saunassa oli jo niin kuuma, että lopulta istuttiin kylppärin lattialla ja puhuttiin pienellä porukalla tulevaisuuden haaveista. Joutessaan kaikki täyttelivät ystävänkirja -sivuja, joita on muuten edelleen ihanaa lukea. Ihan liian liikkistä lukea, mikä mussa on niiden ihanien tyyppien mielestä parasta. Ja se, että kaikki valitsivat ennemmin Kirsin ja Jonin häissä kuin pienissä häissä!
Saunan jälkeen poltettiin takassa paha saunavasta ja heitin katolle hyvää vastaa esikoisen sukupuolen ennustamiseksi. En tiedä onko huonoa lapsilykkyä luvassa, kun en meinannut millään saada sitä vastaa katolle jäämään! Illalla laitettiin vielä diskovalot päälle ja Hellä ori soimaan. Innostuttiin ystäväni Marin kanssa esittelemään meidän vakkariakrobatiatemppua. Ihan yllättäen se onnistui täydellisesti.. paitsi sitten kun kamera otettiin esiin ei saatu enää aikaan muuta kuin vaaratilanteita, nauruhepuleita ja tällaisia taidonnäytteitä.
Pikkuhiljaa porukka alkoi valumaan nukkumaan. Viimeisenä meitä jäi pystyyn neljän hengen porukka ja vaikka mulla ei todellakaan ollut yhtään ääntä jäljellä niin pelattiin vielä omaa Alias -versiotamme. Sitä missä itse kirjoitetaan sanat, ensimmäisellä kiekalla selitetään ne normaalisti, toisella yhdellä sanalla ja kolmannella pantomiiminä. Hyvä etten oikeasti pissannut housuuni naurusta, kun en pantomiimikierroksella millän meinnnut keksiä, mitä Aliisa mulle esitti. Sana oli kulottaa. Mutta en vaan ymmärtänyt, vaikka Aliisa kuinka kulotti. Kunnes yhtäkkiä mun aivoissa yhdistyi ja tajusin, että nyt tiedän. Pomppasin voitonriemuisena oikein pystyyn seisomaan ja kädet kattoa kohti tuulettaen huusin: "JUICE LESKINEN!!" Sitä seurasi parin sekuntin totaalinen hiljaisuus, kunnes kaikki muut repesivät nauruun. Ei ollut Juice ei, eikä meinannut arvaamisesta tulla mitään senkään jälkeen, kun nauratti itseäkin paljon.
Viimeksi jäin tosiaan siihen, että pakkauduttiin Jyväskylän keskustassa autoihin ja otettiin suunnaksi Hankasalmen Revontuli. Revontultahan olin jo polttarikalenterin perusteella yhdessä vaiheessa veikkaillutkin, vaikkakin Hyvän Arjen XXX -vihje oli mennyt täysin hutiin, vaikka sekin viittasi Hankasalmeen!
Matkan ajaksi meille oli ohjelmassa tietovisailua. Jokainen autokunta sai käsiinsä saman visailulomakkeen, jossa oli kaksi osiota: Joni-tietous ja Hyvä vaimo -tietous. Joni oli kaasojen pyynnöstä keksinyt itseään koskevia mahdollisimman vaikeita kysymyksiä ja hyvin oli siinä onnistunut. Toisessa osiossa taas kyseltiin kaikkea oleellisesti hyvän vaimon osaamiseen kuuluvaa, kuten pesumerkkejä ja ruuanlaittoon liittyviä juttuja. Helpotukseksi jokainen sai kaksi oljenkortta - Joni-tietoutta varten Kilauta Kirsille -kortin ja vaimousosiota varten Kilauta Äidille -kortin. Minä sain käteeni puhelimen ja kävi vielä niin hyvin, että kaikki mulle kilauttaneet kysyivät apua sellaiseen Joni-kyssäriin, johon satuin tietämään vastauksen. Siinä vaiheessahan minäkään en vielä tiennyt olenko oikeassa vai en. Meidän autokunta käytti Kilauta äidille -kortin erääseen pesumerkkikysymykseen ja minä kilautin rippijuhlilla juhlimassa olleelle Krista-kaason äidille. Tai isälle, kun äiti ei vastannut puhelimeensa. Valitettavasti oikeaa vastausta ei rippijuhlilta löytynyt, mutta oi vitsi että naurattikin silti.
Kelit muuten suosi äärimmäisen hyvin, kun vähän satoi sillä välin, kun oltiin Way Out -roomissa ja hirveä kaatosade ja ukkosmyrsky ajoittui sen puolituntisen ajaksi, kun istuttiin autossa kohti Hankasalmea. Siellä me kurvattiin ihanan ison mökin pihaan ja alettiin kantamaan kamppeita sisään. Mökissä oli todella kylmä, kivilattia varsinkin. Jouduttiin soittamaan paikalle huoltomies auttamaan lämmityksen kanssa, kun ei vaan saatu mökkiä lämpiämään. Vaan kuinkas sitten kävikään, no perinteisesti tietenkin, kun parin tunnin päästä oli pakko pitää ovia auki, kun mökissä oli lämmöt täysillä, sauna päällä ja takassa tulet eikä muuten palellut enää...
Mökiltä lähdettiin vielä syömään massut täyteen Revontulen diner -tyyliseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen palattiin mökille, vaihdettiin yöppärit päälle ja Mamma Italiana tuli tuomaan meille vähän juotavaa - ainekset Italian lippu -shotteihin. Tällä kertaa onneksi ilman absinttia! Mua naurattaa tuo alla oleva kuva, jossa etualalla Tytti rakentele meidän kerrosshotteja ja taustalla pöydällä on mun särkylääkkeet ja Strepsilsit, parit kaffekupit, renkaanheittopippeli, poliisiauton valo ja pöydän alla vielä pullo Suomi-viinaa.
Sitten mentiin vielä morsiussaunaan. Siellä oli kaikki laitettu viimeisen päälle. Mulle pähän koivuseppele valmiina. Kananmunat odotti suihkuhuoneessa mun hiuksiin iskeytymistään ja havunneulaset lauteilla päällensä istujaa. Joni oli kirjoittanut mulle kirjeen, jonka tarkoitus oli itkettää mua ja jestas, että onnistuikin. Mää niin tykkään siitä, että Joni ei ole koskaan pelännyt puhua tunteistaan ja ihanaahan se on kuulla toisen sanoin siitä, kuinka se odottaa meidän yhteistä tulevaisuutta. Siellä sitten vihdottiin ja muisteltiin menneitä ihastuksia.
Pienellä porukalla lähdettiin myös järveen uimaan, vaikka vesi oli vielä aika kylmää. Oli ihan hullun hauskaa käydä pienellä kollektiivisella uimakokemuksella, vai mikähän se sen nimi oli? Juostiin kiljuntojen saattelemana järveen ja aika vauhdilla takaisin. Osa saunoi vähän lyhemmän ja osa pidemmän kaavan mukaan. Loppuvaiheessa saunassa oli jo niin kuuma, että lopulta istuttiin kylppärin lattialla ja puhuttiin pienellä porukalla tulevaisuuden haaveista. Joutessaan kaikki täyttelivät ystävänkirja -sivuja, joita on muuten edelleen ihanaa lukea. Ihan liian liikkistä lukea, mikä mussa on niiden ihanien tyyppien mielestä parasta. Ja se, että kaikki valitsivat ennemmin Kirsin ja Jonin häissä kuin pienissä häissä!
Saunan jälkeen poltettiin takassa paha saunavasta ja heitin katolle hyvää vastaa esikoisen sukupuolen ennustamiseksi. En tiedä onko huonoa lapsilykkyä luvassa, kun en meinannut millään saada sitä vastaa katolle jäämään! Illalla laitettiin vielä diskovalot päälle ja Hellä ori soimaan. Innostuttiin ystäväni Marin kanssa esittelemään meidän vakkariakrobatiatemppua. Ihan yllättäen se onnistui täydellisesti.. paitsi sitten kun kamera otettiin esiin ei saatu enää aikaan muuta kuin vaaratilanteita, nauruhepuleita ja tällaisia taidonnäytteitä.
Pikkuhiljaa porukka alkoi valumaan nukkumaan. Viimeisenä meitä jäi pystyyn neljän hengen porukka ja vaikka mulla ei todellakaan ollut yhtään ääntä jäljellä niin pelattiin vielä omaa Alias -versiotamme. Sitä missä itse kirjoitetaan sanat, ensimmäisellä kiekalla selitetään ne normaalisti, toisella yhdellä sanalla ja kolmannella pantomiiminä. Hyvä etten oikeasti pissannut housuuni naurusta, kun en pantomiimikierroksella millän meinnnut keksiä, mitä Aliisa mulle esitti. Sana oli kulottaa. Mutta en vaan ymmärtänyt, vaikka Aliisa kuinka kulotti. Kunnes yhtäkkiä mun aivoissa yhdistyi ja tajusin, että nyt tiedän. Pomppasin voitonriemuisena oikein pystyyn seisomaan ja kädet kattoa kohti tuulettaen huusin: "JUICE LESKINEN!!" Sitä seurasi parin sekuntin totaalinen hiljaisuus, kunnes kaikki muut repesivät nauruun. Ei ollut Juice ei, eikä meinannut arvaamisesta tulla mitään senkään jälkeen, kun nauratti itseäkin paljon.
Seuraavana aamuna syötiin jämäbrunssi, pakkailtiin kamat ja siivoiltiin mökki. Menin hetkeksi porukoille ja viiden junaan kohti Turkua. Kun iltaysiltä hyppäsin Jonin kyytiin rautatieaseman pihassa, pillahdin ensimmäisenä itkuun. Mua väsytti ja sattui niin paljon. Kolmatta vai neljättä päivää kuume 38:ssa ja kurkku niin kipeä, etten saanut ilman kyyneliä edes särkylääkettä nielaistua.
Mutta silti ei kaduttanut yhtään. Oli ihan älyttömän hauska viikonloppu. Tykkäsin kaikesta niin paljon! Ja oon ihan valtavan kiitollinen kaasoille järjestelyistä ja kaikille muillekin tyypeille osallistumisesta, auttamisesta ja heittäytymisestä. En olisi muuttanut mitään muuta kuin itseni terveeksi, mutta hei, siinähän ei ole mitään uutta, että mää tulin kipeäksi ennen jotain kivaa menoa. Harvoin vaan noin pahasti. Mutta ei kuumekaan menoa haitannut, kun oli vaan niin älyttömän hauskaa. Sunnuntaina olin vähän huolissani siitä, että mun ostamasta Fresita -laatikosta oli mennyt vain kolme pulloa, mutta ei onneksi päässeet pilalle menemään ne ylijääneetkään!
Iso kiitos ihanille Sandyille! Amazing Grease oli maailman paras ja se on teidän kaikkien ansiota!
Voi, että oli taas mukava muistella noita prinsessamme polttareita, vaikken siis vanhana mammana koko pippaloita läpi käynytkään. Hauska matka Hankasalmelle taittui tosiaan tietovisaillessa... Onneksi oli se kilauta äidille -kortti, jolla saimme jokaisen vaimon perustiedon eli "vain happivalkaisu sallittu" pesumerkin selostuksen suoraan Pohjanmaalta Aliisan mumman googlettamana. Tuo mummahan oli iältään... olikos se yli 80 vuotta jo reippaasti, vai kuinka? Piirros selostuksen perusteella onnistui hyvin! Yksi visailijamme otti jopa kahdet unet tuon kisan ja ajomatkan aikana!
VastaaPoistaIhanaa, että sinulla on tuollaiset mukavat, hauskat ja ihanat ystävät, joiden avulla sait ikimuistoiset polttarit.
Niin, ja sinun tapoihisi on kuulunut ehkä vuodesta 1990 asti juhlia tärkeitä juhlia (kuten pikku tyttösenä ja sittemmin vähän isompanakin synttäreitä) kuumeessa! Mutta häissä oltiin terveinä!
Vain happivalkaisu sallittu
Te olittekin ainut autokunta, joka sen sai oikein, että todellakin kannatti kilauttaa mummalle! :D
PoistaOli kyllä kaikin puolin ihana viikonloppu ja ihania ihmisiä ympärillä, vaikkei kaikki paikalle päässeetkään.
Ja sanos muuta... ei tosiaan yllättänyt, että taas olin vähän pipinä. Musta tuntuu, että myös aina kun tyttöjen kanssa sovitaan joku reissu- tai mökkiviikonloppu niin flunssa meinaa puskea. Tosin moneen vuoteen en ole kyllä niin kovassa flunssassa ollut kuin tuolloin. Viitaniemessä asuessa viimeksi. Mutta ennemmin tosiaan näin kuin että tuo tauti olisi osunut hääpäivälle (jämät onneksi vain) :)