Vihkikeskustelu & kirkkoharjoitus

21.8.15
Hääviikko kokonaisuudessaan oli todella hektinen. Maanantai oli täynnä jotain pientä tekemistä ja säätöä. Joni teki vielä etätyöpäivän. Tiistaina puolestaan Joni suuntasi Helsinkiin ihan lähityöpäivälle (ja sitä mun huulipunaa ja aika montaa muuta juttua hakemaan). Sillä välin minä kävin noutamassa huollossa olleen kilhasormuksen ja korvikset sekä sovittamassa hääpukua, johon kuin ihmeen kaupalla saatii kuin saatiinkin korjaukset tehtyä. Ateljé Iina Jyväskylän Rajakadulla hoiti hommansa todella hyvin kiireiselläkin aikataululla. Illalla suuntasinkin sitten laitattamaan ne viime postauksessa mainitsemani elämän ensimmäiset ripset ja kulmatkin vielä tsekattiin ja värjättiin kuntoon.

Keskiviikkona oli edessä piiitkä ja jännittävä päivä. Aamu alkoi sillä, että suunnattiin Kuokkalan kirkkoon vihkipappimme kanssa keskustelemaan.. tai no, sen papin kanssa, jonka piti meidät vihkiä. Suoraan sanottuna jännitin vihkikeskustelua aika paljon. Jotenkin sitä, että saako annettua itsestään oikeanlaisen kuvan. Loppujen lopuksi kävi niin, että pappi ei hirveän paljoa kysellytkään mitään meistä ja meidän taipaleesta tai ajatuksista avioliitosta ja elämän arvoista. Ihan vähän vain, tosin siinäkin ajassa ehdin tirauttaa yhdet itkut.

Sen sijaan jouduttiin vastaamaan muutamiin todella vaikeisiin kysymyksiin, joita en ollut osannut odottaa. Vihkikaavassahan on muutama kohta, joissa on muutama eri vaihtoehto. Esimerkiksi kaksi eri sanamuotoa, joilla kysytään tahdotko. Päätös oli helppo, kun jostain selkäytimestä me molemmat haluttiin se jälkimmäinen muoto. Se vaan tuntui enemmän oikealle. Mutta sitten pappi sanoi, että perustelkaapas hänelle miksi haluttiin juuri se jälkimmäinen sanamuoto ja miksi juuri ne sanat on paremmat kuin ne ensimmäiset. Kauhean vaikea kysymys sanon minä! Oikea vastaushan oli, että niistä vaan tuli sellainen fiilis, että haluan vastata siihen kysymykseen. Mutta kai me saatiin soperrettua jotain muutakin, oikeasti siihen sanamuotoon liittyvää.

Keskustelussa valittiin myös vihkimisessä luettavat tekstit. Alkuun me valitsimme pätkän laulujen laulusta, Jonin siskon luettavaksi korinttolaiskirje ja vihkivirreksi Suvivirren sävelellä laulettava avioliittovirsi 822 Se tuntee onnen syvän. Me oltiin ehkä ajateltu vähän jotain muuta virttä, mutta pappi ei pitänyt kuin muutamaa virallista avioliittovirttä vaihtoehtona. Ja hyvä tuokin oli, kaikille tuttu sävel ja sanat, jossa oikeasti puhutaan avioliitosta.

Harjoitus

Tämän keskustelun jälkeen suunnattiin kirkon puolelle papin kanssa ja siellä odottelivatkin  isäni ja morsiuslapset äiteineen. Sitten suntion ohjeistuksella harjoiteltiin muutaman kerran kävelyä, polvistumisia, musiikkiesityksen kuuntelemista ja poistumisia. Morsiuslapsilla homma sujui hienosti jo harjoituksissa (ja vielä entistä mallikkaammin hääpäivänä). Minä sen sijaan sain huutia papilta, kun en kuulemma osannut kääntyä oikealla tavalla musiikkiesitystä kuuntelemaan.

Siinäkään vaiheessa alttarilla käsi kädessä seistessä ei vielä alkanut hirveästi jännittämään. Silloin alkoi tuntua todelliselle, että pianhan tässä mennään naimisiin, mutta olo oli jotenkin todella levollinen. Siinä oli hyvä seisoa käsi Jonin kädessä ja tuntui ihanalle päästä pian siihen uudestaan.

Mutta kuten sanottua niin hektinen viikko senkun jatkui harjoituksen jälkeen. Me käytiin vielä nopeasti keskustassa asioilla (Joni noutamassa mun huomenlahjaa, minä ostamassa sen huultenrajauskynän ja iskä viemässä mun tädin puseron pesulaan) ja suunnattiin mun vanhempien luo leipomaan ja askartelemaan. Huh, onneksi meillä oli apujoukkoja, muuten olisi epätoivo iskenyt, sen sanon!

Koekampaus & -meikki

10.8.15
Meikki_1

Tänään ajattelin kirjoitella mun koekampauksesta, koemeikistä ja meikkishoppailuista. Mutta ennen niihin sukeltamista mun on pakko kertoa, että ollaan saatu käsiimme jo meidän häävideon lyhyt koosteversio ja se on ihana! Kyyneleet ihan nousi silmiin vain muutaman minuutin videollakin. Huh, niin ihania tunnelmia on Juho onnistunut tallentamaan. Nyt on hirveä sisäinen kamppailu menossa, että postaisinko sen blogiin heti vai maltanko odottaa siihen, että olen päässyt kertomaan hääjutuista enemmänkin.

No, tänään kirjoitellaan joka tapauksessa kauneusvalmistautumisesta! Mehän siis saavuttiin Jyväskylään viikkoa ennen häitä ja oikeastaan heti sinne saavuttuamme hilpaisin Sokokselle meikkiostoksille. Mun kampauksen ja meikin laittoi tosiaan rakas ystävä, joka on parturi-kampaaja-kosmetologi. Oltiin sovittu, että suunnataan meikkiostoksille joskus yhdessä niin saadaan hankittua mulle tarpeellisia juttuja ja katsottua, että ne oikeasti myös sopii. Mää olin tosiaan varautunut vähän panostamaankin meikkeihin, koska ne jäi mulle kuitenkin käyttöön ja se oli panostus pidemmälläkin tähtäimellä kuin yhtä päivää ajatellen.

Meikki_2 Meikki_3

Meikkivoiteen hankkiminen  oli ihan itsesäänselvyys. Sanonpahan vaan, että onneksi olin ottanut alkukesän aurinkoa oikein tosissani. Mun iho oli nimittäin kaiken sen ruskettumisen jälkeen sen sävyinen, että Lancômen Teint Miracle -meikkivoiteesta kävi just ja just kaikista vaalein sävy. Ensin katsottiin muistaakseni jotain Guerlainin meikkivoidetta, mutta ei käynyt mulle rusketuksesta huolimatta vaaleinkaan! Hillittömästä alennuksesta raaskin ostaa myös Diorin Diorskin Nude meikkipuuteri. Alennuksista nappailtiin mulle myös Make Up Storen i-ha-na poskipuna. Ne olivat puoleen hintaan siksi, että Make Up Store on kuulemma uudistamassa pakkauksiaan ja vanhoista pitää hankkiutua eroon.

Jo hyvissä ajoin viime kesänä olin ostanut M.A.C. -merkiltä voimakkaan fuksian värisen huulipunan (sävyn nimi on Girl About Town, jos kiinnostaa). Kun Joni sitten nouti Helsingistä kotiin unohtuneen huulipunan, kipaisin vielä uudestaan Sokkarille ja valkattiin mulle Make Up Storelta sopiva huultenrajauskynä. Senkin olin muuten ostanut samaan aikaan huulipunan kanssa M.A.C.:lta, mutta se lensi ilmeisesti roskikseen vahingossa kerran kun siivosin kylppärin kaappeja. Iso kyynel!

Kun meikit oli ostettu suunnattiin ystäväni Aliisan luo meikkiä ja kampausta kokeilemaan. Olin laittanut ennakkoon jonkin verran kuvia mun toivomasta tyylistä. Kampauksen suhteen suunnitelmat oli aika selkeät. Meikin suhteen vaatimuksia oli oikeastaan vain huulista. Silmien suhteen annoin vapaat kädet Aliisalle, koska luotan tuon naisen makuun ja ammattitaitoon kuin kallioon. Selkeä visiohan sieltä jo löytyikin mulle sopivista sävyistä ja tyylistä ja meikki oli kerrasta ihan täydellinen! Päädyttiin tekemään aika voimakkaan pinkit ja tyttömäiset blushing bride -posket ja olin niin myyty. Kampauskin oli kerrasta lähes täydellinen. Ensimmäisen peiliin vilkaisun jälkeen ei tehty enää mitään muuta kuin kiskaistiin vähän enemmän irrallisia suortuvia ja siinäpä se.

Meikki_4 Meikki_5

Oli niin ihanaa, että sain olla koko ajan kampauksen ja meikin suhteen äärimmäisen levollisin mielin. En stressannut kertaakaan kummankaan onnistumisesta. Ja ihan täydellisest niistä tulikin. Näin jälkikäteen ajatellen en muuttaisi yhtään mitään! Kävin muuten hääviikon tiistaina samalla ysävällä laitattamassa elämäni ensimmäiset ripsipidennykset. Ja tykkäsin niistäkin kuin hullu puurosta. Tehtiin aikas luonnolliset ja ne oli just täydelliset nekin. Samalla kerralla Aliisa laittoi myös mun kulmat kuntoon.. vaikka olikin joutunut nyppimään ne jo lauantaina, kun olivat kuulemma niin karmeat ettei voinut koemeikkiä laittaa niiden kauheuksien ympärille. Hah. 

Me oltiin suunniteltu, että kokeillaan ja testaillaan kampauksia ja meikkejä jo hyvissä ajoin, mutta päädyttiinkin kokeilemaan niitä ensimmäisen kerran vasta viikkoa ennen häitä. Hupsista. Mutta mitäpä sitä suotta aikaisemmin testailemaankaan, kun kerrasta saatiin täydellistä jälkeä!

Rouvana

10.8.15
Moi vaan! Nyt on tullut aika astua aika isoksi kasvaneen bloggailukynnyksen yli. Miten voi olla, että oon kirjoittanut tänne viimeksi toukokuussa? Aika tuntuu menneen niin nopeasti, vaikka ei kai ihmekään, kun tähän välille on mahtunut sellaisia pieniä elämänmuutoksia kuin naimisiinmenoa ja Helsinkiin muuttoa. Täällä sitä nyt ollaan, äärimmäisen onnellisena helsinkiläisrouvana. Ihan hullun kuuloinen titteli, mutta totta se on!

JaakkoSorvisto
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Alkukesä meni aika pitkälti pää hääpensaassa. Tätä blogia en oikeastaan ehtinyt tai jaksanut edes ajatella. Hääblogia päivittelin, tosin häiden lähestyessä vähemmän sitäkin. Kiire, siinäpä alkukesän teema. Mutta yhtään en valita. Tää on todellakin ollut kaikkien aikojen kesä mun elämässä, eikä se vielä ole lähimainkaan ohi. Miten ihana ajatus. Ja tästä tämäkin blogi taas aktivoituu. Kameralle on jo tallentunut vaikka mitä uutta ja innostavaa!

Mitä kaikille teille kuuluu? Toivottavasti hyvää myös!

Keskisuomalaisessa tänään

7.8.15
Keskisuomalaisen sivuilta löytyy tänään tuttuja naamoja! Sain heti aamulla kaasoilta viestiä, että siellä syödään aamupalaa mun kanssani. Ja löytyy niitä tuttuja naamoja muuten pikkaisen Keskarin nettisivuiltakin. Jopa ihan videon muodossa.

Ksml_1

Vähän täytyy itseään kuitenkin kritisoida.. kuulostin mielestäni yllättävän mukavalle (vaikka yleisesti oon sitä mieltä, että mulla on todella rasittava ääni), mutta mun naamaa en kyllä kestänyt tossa videossa yhtään! Huh, yksi kerta videon katsomisia riitti mulle.

Ksml

Ps. Haluaisin vielä huomauttaa, että lehtijutussa näkyvä tarranauhalla kiinnitettävä rusetti ei ollut se sulhaselle tehty.. sulhanen ja best man saivat ihan sellaiset oikeat solmittavat versiot ja sulhaspojille olin tehnyt nuo valmiit rusetit tarranauhalla!

Viimeinen viikko kotona

4.8.15
Kuva: Jaakko Perälä www.jaakkoperala.com

Ennen varsinaista postausta mun on pakko kertoa, että meidän hääkuvat tuli eilen! Ja ne on ihania! En haluaisi tehdä enää mitään muuta kuin tuijotella niitä. Ei pienintäkään valituksen aihetta ihan oikeasti. Mutta ennen kuin päästään itse hääpäivään on vielä paljon muutakin kirjoiteltavaa. Tänään ajattelin kirjoittaa viimeisistä hetkistä ennen häitä täällä Helsingissä. Ne oli sanalla sanoen hektisiä.

Mehän tosiaan muutettiin Turusta Helsinkiin kuun vaihteessa ja ehdittiin asua tässä uudessa kodissa vain noin viikon ajan ennen kuin lähdettiin Keski-Suomeen viimeiseksi reiluksi viikoksi ennen häitä. Sen lisäksi, että piti purkaa muuttolaatikot ja jätesäkit ja laitella uutta kotia kuntoon, alkoi häästressikin hiipiä kuvioon. Häitä edeltävän viikon maanantaina katsottiin illalla leffaa, kun yhtäkkiä mää sanoin Jonille, että mää en pysty kattomaan elokuvaa, kun mua ahdistaa kaikki mikä on tekemättä ja se, etten edes tiedä mikä kaikki on. Joten Joni kärsivällisenä miehenä laittoi leffan pauselle ja totesi, että no tehdään sitten päivitetty lista nyt niin tiedetään ainakin mihin hommiin pitää vielä ryhtyä.

Haluatteko tietää montako asiaa tolle listalle tuli? Vähän yli 50! Siis ihan järkyttävä määrä. En tiedä oliko se onni vai kamaluus, että osa niistä jutuista oli sellaisia, joita ei voitu täällä etukäteen tehdä. Kakkujen ja pikkuleipien leipomiset, valokuvaajan tapaamiset ja juhlapaikalla käymiset ja siellä hoidettavat asiat oli vaan pakko jättää hääviikolle. Näistä asioista tehtiin myös pikkulista, jolla oli asiat, jotka piti hoitaa ennen Helsingistä lähtemistä. Niitäkin oli kuitenkin toista kymmentä. Jonin ollessa töissä minä laitoin kotia ja tein viimeisiä askarteluita. Ja illat sitten tehtiin yhdessä suunnitelmia, listoja, vähän askarruksiakin ja ostosreissuja.

Viime tippaan oli jostain syystä tullut jätettyä älyttömästi pientä ja ärsyttävää osteltavaa. Jonille sukat, molemmille alushousut, mulle joku pitkähihainen, vähän vielä kuppia ja muuta Ikeasta, sateenvarjot, ja mitä vielä. Valtaosa sellaisia asioita, jotka olisi voinut ihan hyvin hoitaa jo aikaisemmin. Mutta ei jotenkin vaan tullut hoidettua. Isolta osalta siksi, ettei oikein tiennyt itsekään mitä halusi. Mun pitkähihaisen suhteen mulla oli tosi tarkat kriteerit ja eihän niitä meinannut saada täytettyä millään. Joni ei osannut päättää haluaako asialliset (mustat) vai hauskat (eli värikkäät ja kuviolliset) sukat. Lopulta ostettiin molemmat ja päätöksen sulhanen teki hääpäivän aamuna fiiliksensä mukaan.

Ja kun oli saatu muuton alta tavarat purettua alkoikin armoton tavaroiden pakkaaminen. Meillä lähti mukaan ihan hillitön määrä tavaraa, vaikka hääkampetta oli viety meidän ja vanhempienkin kyydissä Keski-Suomeen jo monen monta lastia aiemminkin. Henkilöauto tuli ihan tupaten täyteen askarteluja, ompelukoneita, kitaroita ja normaaleita vaatteita ja yöpymiskamppeita. Kehä kolmoselle päästiin, kun tajusin, että mun jo melkein vuosi sitten ostama häähuulipuna jäi kotiin. Vitsit, että mua sapetti.. varsinkin kun koekampaus ja meikki oli luvassa samana iltana. Ei kuitenkaan käännytty enää hakemaan, koska tiedettiin, että Joni tulee vielä päiväseltään työasioissa Helsinkiin seuraavalla viikolla. Ja koska meillä oli pitkä matka edessä muutenkin.. piti ajaa Jyväskylään nimittäin Tampereen kautta, jotta yhtä kaasonmekkoa ei jouduttaisi sovittamaan ensimmäistä kertaa hääpäivän aattona. Onneksi mekko oli tosi hyvällä mallilla ja vaati vain ihan pikkiriikkisiä muutoksia. Edellinen samalle neidille ompelemani mekko kun oli ollut vaikeuksien multihuipentuma, niin olin "vähän" ehtinyt jännittää.

Mutta sellainen oli viimeinen viikko omassa rauhassa ennen häitä. Tai no, rauha oli kyllä niistä päivistä aika kaukana. Ei sillä, että olisi ollut mitenkään kummaa murhetta tai ongelmaa. Kiirettä vaan. Joka yö mietittiin tai tehtiin tai pakattiin tai siivottiin jotain pikkutunneille ja aamulla herätys odotti taas ihan liian aikaisin. 

Väsymys, siinäpä taisi olla häiden alus- ja jälkiviikon teema. Onneksi se ei vaivannut yhtään itse hääpäivänä!

Instagram @Pitsiniekka