The Amazing Grease - Polttarit Osa 1

Polttarit_1

Nyt päästään käymään läpi mun mahtavia polttareita! Jaoin postauksen kolmeen osaan, jotta postaukset pysyisivät inhimillisissä mitoissa.. tiedättehän te mut, aina ei ihan pysy. Koska häät kuitenkin lähestyy taitaa väliin tulla vähän muutakin juttua, mutta koitan saada kaikki polttaripostauksetkin mahdollisimman pian ulos! Mutta aloitetaan..

Jos joku on missannut mun polttaripäivän aamuna kirjoittaman postauksen, munhan oli tarkoitus mennä jo perjantaina telttailemaan kolmen kaverin kanssa meidän porukoiden takapihalle. Nämä suunitelmat vesitti meikäläisen kuume ja aika ankara flunssa. Mutta sain sitten puoliltaöin perjantai-iltana kuitenkin yllätysherätyksen, jotta tiesin olla hyppäämättä Jonin kyytiin kohti Helsinkiä. Tuon yllärin jälkeen ei uni oikein meinannut tulla.. unta sain pari tuntia ennen kuin Jonin herätyskello soitti puoli kuuden maissa. Eikä uni tullut sen jälkeenkään, vaikka herätyksen olin laittanut kahdeksaksi. Joten nousin sitten katsomaan Ostos Tv;tä, juomaan kuumaa mehua ja näpyttelemään postausta. Puoli kahdeksan jälkeen kotiin hiipi äiti (joka luuli meidän nukkuvan takapihalla ja sai sydärit kun minä rääkäisin iloisen, mutta flunssaisen moin olkkarista), kahdeksan jälkeen saapui ensimmäinen kaaso ja puolen yhdeksän jälkeen alkoi tiputella paikalle muutakin polttariporukkaa!

Vähän aikaa rupateltua ja räkäteltyämme oli aika aloittaa polttarit! Ensin käteeni annettiin polttariboksi, jonka ulkokuori vahvisti polttarikalenterista saamaani ajatusta jonkin sortin Amazing Racesta!  Sitten sain päälleni pelipaidan ja päähäni kruunun ja sitten olikin aika vannoa boksista löytynyt polttarivala. Poppoon edessä sitten vannoin, etten polttaripäivän aikana ota yhteyttä Joniin, isääni tai virkavaltaan. Valassa lupasin myös kertoa polttareista muille ihmisille mairittelevaan sävyyn, joten täältä pesee!

Polttarit_2 Polttarit_3

Polttarivalan vannomisen ja allekirjoittamisen jälkeen sain käteeni kirjeen kolmannelta kaasoltani. Hän ei päässyt paikalle ja kun este tuli tietoon hän oli mulle jo etukäteen ilmoittanut, että nyt kävi näin. Tämä samainen kaaso oli se, joka jo vuosia sitten oli nähnyt unessaan mun täydelliset polttarit. Ikävä kyllä oli koko päivän, mutta lupasin, että pidetään sitten tämän kaason kanssa jälkipolttarit myöhemmin. Ja samoin täytyy varmaan tehdä niiden kolmen muun polttarivieraan kanssa, jotka eivät paikalle päässeet.

Sitten olikin vuorossa tsiipparikavereideni vetämät ohjelmat. Sain päälleni ihanan meidän seuran ikivanhan (niin vanhan, ettei kukaan muista aikaa, jolloin näitä käytettiin) puvun. Ponnariin kiedottiin pukuun kuulunut violetti donitsi. Mutta sain päähän myös vähän modernimman lettinauhan.. tai no, sain käteen pussin tarvikkeita ja kasasin sen itse samalla kun esittelin polttarivieraat toisilleen ja kerroin miten oltiin tavattu. Meni ihan hyvin, kun joukossa oli vain yksi vieras, jonka kanssa ei millään muistettu tutustumistamme!

Sen jälkeen oli vuorossa vähän aamujumppaa cheer -treenien merkeissä. Ensin lämppäiltiin, ja sitten rakennettiin luottamusta munkin oi niin monesti pikkuisille valmennettaville vetämääni leikin avulla. Poppoo jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja minä sain tuomarina nostaa astiasta lappuja, joille oli kirjoitettu (häihin liittyviä) asioita, jotka ryhmän piti omilla kehoillaan luoda noin kymmenessä sekunnissa. Täytyy sanoa, että ihan mahtavaa heittäytymistä koko porukalta. Tuomarin tehtävä oli aika vaikea! Sen jälkeen päästiinkin opettelemaan pieni chant -huuto. Siihen opeteltiin koreografia, joka päättyi tietenkin meikäläisen bravuristuntti fameen.. voi kauhistus.. Niin ja tämä tietysti videoitiin niin, että koko muulla porukalla oli kasvoillaan Joni -naamarit. Ihan huikeat sellaiset!

Polttarit_4 Polttarit_5 Polttarit_5b

Cheepan jälkeen minä pääsin suunnistamaan vihjeiden perusteella kylällä pienen reitin vihjeiden perusteella. Tämä suunnitelmakin oli vähän hätävararatkaisu mun terveydentilan vuoksi. Aluksi oli ollut tarkoitus mennä isommalla porukalla suunnistamaan juosten, mutta sitten tapahtui pienoinen nilkkavamma ja eihän siitä tullut mitään. No, sillä välin kun minä ja yksi kaaso poljettiin tandemilla, muu poppoo valmisteli brunssia ja alkoi laittautua. Ruokaa oli paljon ja kaikki oli niin hyvää! Mutta ihan erityismaininta on vielä pakko antaa noille mielettömän huikeille Minni Hiiri -kuppikakuille, jotka ystäväni Saara oli leiponut! Ihan huikeita ja hyviäkin! Saara oli raahannut korvina olevat mini-Oreot Espanjasta asti ja pestannut pikkusiskonsa tekemään rusetit.. ja pestannut äitinsäkin kuljetuksiin ja pastasalaatin tekoavuksi, kiitos vielä!

Polttarit_6 Polttarit_7 Polttarit_8

Siinä istuessani laitettavana kuumaa mehua Hagrid -mukista hörppien ja kuumiksi kissoiksi laittautuvia naisia katsellessani Saara kysyi minulta tajuanko mitä he ovat. En todella tajunnut, kunnes Saara heitti nahkatakin olalleen ja poseerasi mulle ja siitä näystä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, että siinähän on Greasen Sandy! Ja kokonainen lauma Sandyjä vieressä! Sitä vaan tytöt eivät aavistaneet, että mullahan oli porukoiden luona vanhassa vaatekaapissani heidän mulle ostama pinkki satiininen Pink Ladies -takki, vähänkö osui hyvin! Joten sitten mulle paljastettiin, että ei mulla olekkaan luvassa The Amazing Race -polttarit vaan The Amazing Grease! Ihan mahtavaa! Pian pakkauduttiinkin autoihin ja lähdettiin kohti seuraavia seikkailuja...

Polttarit_9

Toinen valokuvaaja - Jaakko Perälä

JaakkoPerälä_1

Meidän häitä on tulossa kuvaamaan toinenkin valokuvaaja, Jaakko Perälä. Jaakko on meidän ystävä, joka on myös taitava ja innostunut käyttelemään kameraa. Tämä ystävämme Jaakko on myös hyvä ystävä valokuvaajaksi palkkamamme Jaakko Sorviston kanssa. Tosi hyvä homma selkeyden kannalta vai mitä? Siksi viittaan välillä tän päivän postauksessa Perälän Jaakkoon lempinimellä Jape.

Mutta tosiaan.. tässä muutama kuukausi takaperin Jape laittoi Jonille viestiä ja kysäisi voisiko hänkin tulla kuvailemaan meidän häitä kuvauskokemuksen vuoksi. Sorviston Jaakko oli luvannut oman hommansa ohessa antaa vähän vinkkejä Japelle. Jape saisi kuvauskokemusta ja me lisää kuvia. Tottakai me suostuttiin - tosin sillä ehdolla, että tämä lupasi myös nauttia juhlista ja heittää jossain vaiheessa vapaalle.. Eihän Pienissä Häissä -biisi itse itseään tanssi ja laula! Tämä on kaikin puolin ihan mahtava juttu meidän mielestä! Ratkaisi myös pohdinnat siitä, että missä ja mitä Sorviston Jaakko kuvaa hääpäivän aamuna. Näillä näkymin hän voi kuvata meidän tyttöjen laittautumista ja Jape viettää aamua Jonin kanssa ja kuvailee siellä. Tosi hyvä homma! Ja kaiken lisäksi tämä "meidänkin" Jaakko on tosi taitava kuvaaja. Tykkään hirmu paljon Jaakon kuvien tunnelmasta. Ja allakin näkyvissä kuvissa käytetyistä kuvakulmista ja sommitelmista. Jos ette usko, kun sanon, niin katsokaa vaikka itse!

JaakkoPerälä_2 JaakkoPerälä_0 JaakkoPerälä_3 JaakkoPerälä_4 JaakkoPerälä_5 JaakkoPerälä_6 JaakkoPerälä_7 JaakkoPerälä_8 JaakkoPerälä_9

Eikö olekin jotenkin ihania tunnelmia onnistuttu tallentamaan näihin kuviin? Postauksen ihan eka kuva ja sitten tuo lumikuva on mun suosikkeja näistä! Mistä te tykkäätte eniten? Jos alkoi yhtään kiinnostaa enemmän niin suosittelen ottamaan rohkasti Jaakkoon yhteyttä ja kyselemään kuvauspaketteja ja hintoja. Kyseessä on todella mukava tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla juttuun!

Vähintäänkin suosittelen suuntaamaan Jaakon nettisivuille kurkkimaan lisää herran ottamia kuvia! Nuo blogissa olevat uusimmat vauvamasukuvat on niiin ihania! Tiedoksi vaan Jaakko, että jos joskus olen itse samassa tilanteessa niin saat kyllä räpsiä meistäkin masukuvia. Ja minä olen vähän väläytellyt myös ajatusta siitä, että palkattaisiin Jaakko napsimaan meistä häiden jälkeen myös trash the dress -kuvat, mutta sen suhteen neuvottelut on vielä kesken! Niin ja löytyyhän Jaakko myös Instagramista, siellä on myös yksi fiilistelykurkkaus erään teillekin tutun sulhasen polttariviikonloppuun.

Ps. Kyllä, käytin taas kerran ihan valtavasti huutomerkkejä, mutta minkäs sille voi, jos on tosi innoissaan? Ei yhtään mitään, sanon minä!

Ei esteitä avioliitolle!

Jipii, nyt se on virallista, että me saadaan mennä naimisiin. Juhannuksenvietosta kotiin palattuamme eteisen lattialla odotteli kirje maistraatilta, jossa vahvistettiin, ettei kumpikaan meistä ole onnistunut suorittamaan vuosikymmenen huijausta olemalla naimisissa jonkun muun kanssa tässä ohessa.

Esteettömyystodistuksen hankkiminen ei ollut kyllä mikään maailman historian romanttisin juttu. Mentiin maistraattiin, otettiin vuoronumero, päästiin heti sisään, ojensin laput virkailijalle, Joni ehti istua puoliksi tuoliin ja minä en alkuunkaan ja sitten se olikin jo kiitos hei, todistus tulee postissa viikon päästä. Me oltiin vähän öönä, että tässäkö se nyt oli. Mutta olihan se. Kun paperit oli oikein täytetty ja todistajien nimmarit kunnossa niin eihän siinä ollut sitten mitään syytä jäädä hengailemaan.

WP_20150521_21_20_58_Pro

Onneksi sentään tuo todistajien nimmarinhankintapäivä oli vähän ikimuistoisempi. Tämä postauksen kuva on kännykkäräpsy siltä illalta. Mentiin kahden ystävän kanssa grillailemaan (kertakäyttögrilleillä) Ruissaloon. Paahdettiin vaahtiksia ja syötettiin Jonille nakkeja samalla kun toiselle soitettiin ulkomailta sopimusneuvotteluiden merkeissä. Loppuillasta kun nimmareiden vuoro tuli kaikkien sormet oli jo niin jäässä, että ei irronnut todistajilta kovin sutjakkaita nimmareita - mutta näköjään kelpasi kuitenkin!

Niin ja tehtiinhän me tosta maistraattikäynnistäkin huomattavasti tunnelmallisempi, kun hilpaistiin sen jälkeen Turun Sokokselle ostamaan mulle häärintsikoita. Oli pakko vähän multitaskata, kun siitä reilun vuorokauden päästä olin menossa noutamaan hääpukuani. Muistatteko vielä ne kerrat, kun olen ylpeillyt sillä miten aion olla kaikessa mahdollisessa hyvissä ajoin liikkeellä.. just joo.. saan kyllä taas kerran niellä ylpeyteni! Mutta vanha totuus on se, että paljon jäisi tekemättä, jos viime tippaa ei olisi olemassa!

Kuulumisia + Jonin polttarit + Lambi voittaja

Moikka taas! Täällä viettelen viikonloppua ylhäisessä yksinäisyydessäni polttarileskenä. Eilen iltapäivällä lähdin "ruokakauppaan" (koska se olisi ollut liian epäilyttävää, jos olisin tosta vaan vienyt roskat kröhöm) ja palasin kotiin mukanani Keke Rosberg. Keke sitten pikaisesti vaihtoi Jonin Cristiano Ronaldoksi ja miehet lähtivät lentelemään pienkoneella kohti Keski-Suomea.

InstagramCapture_8f6107d1-21d8-41e7-86db-5142041990c0

Noh, nopeasti kai tää mun viikonloppu menee kun seurana on kumihanskat, jätesäkkejä ja 40 muuttolaatikkoa. Suosittelen lämpimästi kaikille (niin rahanmenon kuin ajankulunkin puolesta) muuttoa toiselle paikkakunnalle pari viikkoa ennen häitä. Kyllä on hauskaa. Mutta ei toki ihan niin hauskaa kuin muutto ulkomaille (joka ensin meidän suunnitelmissa oli) olisi ollut.

Itse en voi väittää vieläkään oikein toipuneeni omista polttareistani. On kyllä ottaneet muutama viime viikko voimille. Polttareiden aikaan pahimmillaan ollut flunssa ei vieläkää ole hellittänyt vaan nokkaa saa niistää ja kipeää kurkkua lämmitellä kuumalla mehulla edelleen. Juhannuskin meinasi sen vuoksi ottaa vähän koville. Ja ilmeisesti jussi otti koville myös meidän tietokoneille, koska tämä viikko alkoi mukavasti niin, että mun kone pimahti kokonaan eikä suostunu käynnistymään ollenkaan. Jonin koneen laturi puolestaan löi ihan kunnon liekit, kun se tökättiin seinään. Mutta niin vaan toimivat taas molemaat. Huh, onneksi!

Sairastamisen ja tietokoneongelmien vuoksi Lambi -kisan voittajan arpominenkin meinasi venähtää, mutta nyt se on tehty ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä ahle - onneksi olkoon! Tarkkaile postiasi, sinuun ollaan pian yhteyksissä! Olisin kyllä mielelläni palkinnut vaikka kaikki osallistujat. Ihan oikeasti mua niin ilahdutti teidän osallistumiskommentteihin näpyttelemät tarinat! Omat hetket wc-pöntöllä lueskellen, tuparilahjat, kimppakämpän vessapaperin ostovuorot ja vaikka mitä vielä. Vielä kerran - olisinpa voinut palkita teidät kaikki!


Ihan parhaat polttarit

Maailman parhaat polttarit on nyt takana! En menisi sanomaan, että niistä on nyt selvitty, mutta ohi on silti (ja päällä myös polttarihaikeus.. mää en enää koskaan ole polttarisankari!).. Mutta jos ihan totta puhutaan, ei harmita yhtään, ettei sitä saa tehdä uudestaan, kun tämä ainoa kerta oli niin mahtava! Päivää varten oli nähty ihan hurjasti vaivaa ja nautin ihan jokaisesta mua varten suunnitellusta jutusta ihan täysillä.

AP_1

Ainoat asiat, joita muuttaisin, olisivat loppujenkin kutsuttujen paikalle pääsy ja se, että olisin itse ollut terve. Kummankaan asian en kuitenkaan antanut päivääni pilata! Melkein koko päivä menikin niin, että toisessa kädessä oli lasillinen Fresitaa ja toisessa mukillinen kuumaa mehua. Ja kun muut napsivat nassuihinsa namuja, minä napsin Strepsilsiä tai buranaa. Niin oikein hyvin jaksoin nauttia ja pitää hauskaa! Enemmän kuin oikein  hyvin. Nautin niin valtavasti koko päivästä!

Nyt olo ei olekaan niin juhlallinen.. jo lauantaiaamuna maassa ollut ääni joutui hyvin pian kokonaan hukkaan, eikä ole vieläkään palannut. Mutta mikäs tässä on omassa sängyssä peiton alla Jonin pitkissä kalsareissa köllötellessä. Vähän kun ujeltaa jotain kutsuhuutoa tuonne olkkariin niin hoitaja tulee hakemaan mun mukin ja tekee mulle inkivääri-sitruuna-hunajajuomaa. Tai tuo kylmää kokista, jos mulla on hillitön hiki.

Polttaripäivästä kirjoittelen lisää jahka kuvat joskus päätyvät jakoon. Sillä välin ei kuitenkaan ihan täyttä hiljaisuutta ei blogin puolella ole luvassa.. tarinaa olisi tulossa ainakin hääpukujutuista ja kukkatilauksesta.

Ps. Sanoinko vielä, että mulla oli maailman parhaat polttarit? No, mulla oli! 

Polttariiiit!

Today is the day! Eilen illalla oltiin Jonin kanssa kahdestaan meidän porukoilla ja oltiin jo käyty nukkumaan, kun armoton ovikellon rimputtelu ja ikkunalautojen hakkaaminen alkoi! Polttariporukkahan se siellä! Tai oikeastaan vain kolme tyyppiä porukasta.. sain listan käteen ja käsky kävi pakata kamat vartissa. Kun kamat oli kasassa, sain kuitenkin käskyn kömpiä takaisin Jonin kainaloon nukkumaan...

Meikäläinenhän nimittäin tavoilleni uskollisena vetäisin pienet kuumeet pintaan, kun jotain jännää on tapahtumassa. Joten ei oikein voitukaan lähteä telttailemaan. Pakko oli kuitenkin pitää huoli, että tiedän polttareiden alkavan, etten olisi hypännyt Jonin kyytiin kohti Helsinkiä kello 5.50 niin kuin aluksi suunnitelmissa oli...! 

Voin kertoa, ettei meinannut kovin hyvin tulla uni tollaisen pikku piristysruiskeen jälkeen.. nooh, nyt sitten litkitään teetä ja RedBullia niin hyvinhän tässä jaksaa.. ja toisella kädeä nassuun tungen särkylääkettä ja Strepsilsiä. Mutta kuulemisiin sitten myöhemmin - luulenpa, etten paljon ehdi tänään ja huomenna kirjoittelemaan, mutta ehkä mun sallitaan päivittää välillä jotain Instagramiin! Wish me luck!

Meidän hääkutsut: R.S.V.P.

Jatketaan vielä viimeisen kutsupostauksen merkeissä! Vihdoin pääsen vilauttamaan myös tätä kokonaiskuvaa kaikesta sälästä, jota me vieraillemme lähetettiin. Ah, vitsi että voikin olla tyytyväinen omien kättensä jälkeen! Tai no, melkein tyytyväinen. Muutama mokahan näihin mahtui kokonaisuudessaan mukaan, mutta sellaista se on... mutta nyt niin vastauskortteihin!

Me päätettiin, että halutaan laittaa kutsujen mukaan kortit ja kuoret ilmoittautumista varten. Vähän jännitin sitä, että innostuuko ihmiset niitä laittelemaan meille takaisin ja siksi laitettiin varuilta mukaan myös mahdollisuus ilmiottautua puhelimitse... mutta puhelinilmoittautumisia on tainnut tulla tasan kaksi!

IMG_9046

R.S.V.P. -korttien nurjalle puolelle laitettiin ronski vesiväriprintti ja meidän monogrammi - olihan tuo vaivalla väkerretty kapistus pakko saada kutsusettiinkin mukaan! Toisella puolella oli mahdollisuus ruksittaa pääseekö paikalle vai ei. Tässä tuli yksi niistä mun mainitsemista mokista, sillä ilmoittautumisvaihtoehtojen alapuolella lukee "Paikalle saapuu:". Eli jos et saavu paikalle, mutta haluaisit palauttaa tämän kortin, ei sulla ole paikkaa laittaa nimeäsi. Hupsista. Tämä vahinko sattui sen seurauksena, että väännettiin ees ja taas tuon paikalle saapuu -tekstin muotoa, että se sopisi mahdollisimman hyvin sekä perheille, pariskunnille että yksin saapuville. Siinä kääntelyssä unohtui sitten ne, jotka ilmoittavat etteivät saavu.

Seuraavaksi oli tilaa erikoisruokavalioille tai muulle huomioitavalle. Tämä viiva ja seuraava biisitoiveviiva olivat juurikin ne syyt joiden takia nämä kortit niiiiin kannatti tehdä. No, ja toki myös sen takia, että oli ihan hullun hauskaa odotella näitä postissa! Melkein joka päivä postiluukusta tippui yksi tai kaksi, enimmillään neljä päivässä! Ja aina odotettiin näiden avaamista sellaiseen hetkeen, että oltiin yhdessä kotona. Se oli meidän mielestä tosi hauska tapa ottaa ilmoittautumisia vastaan!

Kuoriin maalattiin samanlainen vesivärisetti kuin isompiinkin kuoriin. Minä maalasin ne ja Joni nämä ja hyviä tuli molemmista! Kuoriin kirjoitettiin valmiiksi meidän nimet ja osoite ja liimattiin postimerkit. Jahkattiin postimerkkejä jonkin aikaa kunnes nähtiin nämä ja todettiin, että nämä hienoksi pukeutuneet (karmeat) tädit ovat oikein sopivia tähän tarkoitukseen! Se on vähän harmi, ettei Suomesta voi ostaa ulkomaisia postimerkkejä ja ulkomaille lähetettyihin kutsuihin ei voitu valmiiksi liittää vastauspostimerkkiä.

IMG_9048

Jos muuten teette kutsujen mukaan nämä vastauskortit niin muistakaa ottaa huomioon kuorien koko! Pienin mitä posti kuljettaa taisi olla juuri tämä 14x9cm, jota nämä meidänkin kuoret on. Meillä ainakin sen piti olla juuri tämä koko, että vielä kulkisi postin mukana, mutta menisi myös postikorttikokoisen isomman kuoren sisään!

Näistä tuli lisäkuluja kuorien ja postimerkkien verran, mutta tekisin todellakin uudestaankin. Niin hauskaa näitä oli saada ja lukea! Mitä tykkäätte? Ja tuliko teille vastauskortteja? Halusitteko vastaukset ylipäänsä itsellenne vai ilmoittauduttiinko vaikka äidille tai kaasolle?

Meidän hääkutsut: itse kutsut

IMG_9042

Sitten pääsette kurkkimaan mitä eilen esiteltyjen kuorten sisältä paljastui! Pyrittiin tekemään kutsut, joissa olisi mahdollisimman vähän leikkaa-liimaa -hommaa. Niin luultiin tekevämmekin, mutta jösses mikä homma noissa pitsisiivekkeissä olikin. Kun kutsujen visuaalinen ilme oli päätetty, alettiin etsimään sopivia "kakkupaperi" -tyylisiä askartelupapereita, muttei kelpuutettu mitään näkemäämme. Sitten loppujen lopuksi päädyttiin ostamaan kuviorei'itin. Ainoa vaan, että haluttiin pyöreät siivet ja leimasin oli kolmen pitsikuvioisen kaaren suora kuvio. Joni sitten vietti puolisen tuntia insinöörin hommissa, kulmaviivain, kynä, sakset ja rei'itin sauhuten ja sai luotua kuvion, jossa viidellä tarkkaan asetellulla rei'ityksellä saatiin yksi tollainen siipi aikaiseksi. Jokaiseen kutsuun tuli niitä kaksi ja kutsuja oli himpun alle 50. Tämähän siis tarkoitti noin viittä sataa kuviorei'ittimen tarkkaan aseteltua painallusta! Never again!

IMG_9044 IMG_9050

No, onneksi kaikki muu kutsujen kanssa oli suhteellisen helppoa. Kaikki nämä kortit tehtiin itse tietokoneella ja printattiin kotona omalla printterillä. Toki aika työläste sekin oli, mutta edulliseksi tuli kyllä tämä vaihe ja tällainen pieni koneella näpertäminen on meistä kivaa!

Kutsun "rakenteen" sisään haluttiin kutsuteksti ja infot irrallisille korteille. En tiedä oliko tämä avattaessa mitenkään käytännöllinen juttu, mutta meistä se oli kiva. Mahdollistaa myös sen, että vaikkapa infokortti on kätevä napata häihinkin mukaan ilman, että tarvitsee raahata koko viritystä pitsisiipineen ja juuttinaruineen!

Ensimmäisen kortin etupuolella näkyi vain nimemme ja tämän kortin takapuolella oli se varsinainen kutsuteksti. Tervetuloa häihin terveisin me. Eipä paljon muuta! Toinen kortti oli infokortti, johon koottiin infot osoitteista, siirtymisistä, majoituksista, muistamisista ja ohjelmanumeroista. Korttipohjaan liimattiin kiinni kortti, jossa oli someasiaa ja muuta pientä fiilistelyä. Ei mitään erityisen vakavaa, vaan kevyttä hömppää. Tai riippuu siitä miten somettamiseen suhtautuu, mua naurattaa edelleen se, että yksi mun ystävä loi tosta meidän häähashtagista jo oman verbinkin - jorsata.

IMG_9051 IMG_9052

Ennen viimeistä, kiinni liimattua korttia kutsun välistä löytyi vielä vastauskortti kuorineen. Niitä ajattelin vilauttaa vielä omassa postauksessaan.

Mitä tykkäätte meidän kutsuista? Eikö olekin aika ihanat ja meidän näköiset? Värikkät ja vailla turhaa jäykistelyä. Mitä olette muuten mieltä kutsujen teksteistä? Tykkäättekö enemmän virallisemmasta tyylistä vai sopiiko teidän mielestä kutsuihin vähän rempseämpikin teksti?


Ps. Vielä on aikaa osallistua Lambi -arvontaan!

Meidän hääkutsut: kirjekuoret

Nyt kun kutsuihin vastausaika on umpeutunut ja tätä postaussarjaa vitkutettu ihan riittävän pitkälle, olisi aika näyttää teille meidän hääkutsuja. Ensimmäisenä pääsette näkemään kuoret, joissa kutsut lähtivät.

Osoittautui muuten yllättävän vaikeaksi tehtäväksi, kun päätettiin hankkia kutsuja varten valkoiset, normaalin postikortin kokoiset kuoret jostain vähän peruspaperia paksummasta ja juhlavammasta materiaalista. Me kierrettiin niiiin monta kauppaa ja putiikkia etsiessämme paksumpia valkoisia kuoria, mutta eipä ollut tarjolla. Neliön muotoisia ja pitkiä kuoria kyllä löytyi, mutta ei sitä postikorttikokoa. Onneksi Joni oli keväällä mun synttärilahjaa puuhaillessaan käynyt Rasion Myllyssä sijaitsevassa askartelutarvikekauppa Inspiraatiossa, jonne sitten viimeisenä oljenkortena suunnattiin. Ja sieltähän löytyi, tosin valkoisia kuoria oli vain neljä kymmenen kuoren pakkausta, mutta otetiin yksi luonnonvalkoinen sitten lisäksi. Siinä vaiheessa ei enää pienet sävyerot kiinnostaneet!

IMG_9056

Blogia seuranneet tietävät varmaan mun innostuksen vesivärijuttuihin. Samalla linjalla jatkettiin myös kuorissa ja kutsuissa. Valkoisiin kuoriin maalattiin epämääräiset pyyhkäykset ensin sinistä ja sitten punaista vesiväriä. Nämä sävyt eivät olleet tismalleen ne punaisen ja sinisen sävyt, jotka muuten kutsuissa toistuvat.. niissä on enemmän pinkkiä ja turkoosia, mutta ei nähty tätäkään sävyasiaa sen arvoiseksi, että oltaisiin jaksettu alkaa sekoittelemaan oikeaa vesivärisävyä jokaista 48 kuorta varten.

Kirjoitin osoitteet käsin ohuella tussilla, vähän samalla fontilla, jolla Save the date -korttien kuoret tekstasin. Mutta tällä kertaa käytössä oli tavallinen ohut pyöreä tussi ja teksti vei vähemmän tilaa kuoren pinta-alasta. Jotain muutakin Save the dateista tuttua kuorissa oli - nimittäin ne kauan haaveilemani omakuvamerkit. Joiden tilaaminen jätettiin muuten ihan viime tippaan. Oltiin ihan hermona, kun huomattiin, että niiden toimitusaika saattaa olla monta viikkoa. Mutta loppujen lopuksi ne saapuivatkin kolmessa päivässä, huh! Tokihan nuo merkit on normaaleita ykkösluokan merkkejä kalliimmat, mutta olivat meidän mielestä kyllä sen arvoiset. Tosi kiva oma pieni henkilökohtainen vivahde ja tosiaan varmasti kaikki Save the daten saaneet ainakin tiesivät ketkä täältä postia laittelivat. Tuo meidän kihalkuva toimi tosi kivasti postimerkkinä!

Mitäs tykkäätte kuorista? Seuraavaksi päästään kurkkimaan mitä sieltä kuoren sisältä paljastui. Sen verran voin jo paljastaa, että ei ainakaan mitään näinkään vähäeleistä ja eleganttia kuin nämä kuoret ovat!

Ps. Tällä hetkellä istun autossa matkalla kohti Helsinkiä ja hääpukuni noutoa! Yksi iso huokaus pääsee kyllä kun liikkeestä astelen ulos puku mukanani. Vaikka sen korjauttaminen on yksi iso katastrofi vielä kaiken lisäksi... mutta palataan siihen toisen kerran!

Pps. Vielä ehtii osallistua Lambi -arvontaan! Käyhän klikkailemassa kommenttisi joukkoon! Ja edelleen, jos kommentoit sunnuntai-iltana, käy vilkaisemassa onhan kommenttisi tuolla julkaistuna. Yhden poistin vahingossa nakkisormillani!

Häävideo

Me oltiin moneen otteeseen harkittu häiden kuvauttamista videolle ihan älyttömän pitkään. Ihan ykkösjuttu meille oli hyvä valokuvaaja ja sellainen varattiinkin jo hyvissä ajoin. Videokuvaajaa harkittiin huomattavasti pidempään... oikeastaan tasan rahasyistä. Videokuvaajan palkkamista kuitekin puolsi todella vahvasti niin monen muun hääparin kokemukset.

On tullut kuultua ja luettua todella monesta suusta jotain sen suuntaista, että "pappi piti kuulemma todella kauniin puheen, mutten muista yhtään mitä se sanoi". Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ei silti valokuviin saa kenenkään sanoja kokonaisuudessaan tallentumaan. Harkittiin myös videokameran lätkäisemistä jonkun tutun käsiin kotivideota varten, mutta äh.. Ei sitten tuntunutkaan hyvälle pistää moista stressiä tai vastuuta kenekään harteille. Ennemmin niin, että vieraat saavat nauttia ja keskittyä juhlimiseen!

Muutamia vaihtoehtoja pyöriteltiin päässä pitkään ja hartaasti, mutta ei vaan osattu päättää, että halutaanko maksaa häävideosta. Sen jahkailun vuoksi asia vähän jäi ja kaipa sitten todettiin, että ilmeissti ei haluta, kun ei olla innostuttu tämän enempää asian vuoksi tekemään. Kunnes sitten Juho Vuolas, Vuolas Media -yrityksen nimissä laitteli minulle viestiä, että hänellä olisi meidän hääpäivämme vapaana ja haluaisimmeko tarjouksen häävideoinnista. Vastasin ensin Juholle, että häävideo on ollut monesti mielessä, mutta aina ollaan tultu tulokseen siitä, että säästetään rahaa siinä kohdin.. vaikka kaikki näkemäni videot ovatkin upeita olleet, niin kuin oli Juhonkin laittama! Vastasin, etten usko hänen voivan tehdä niin hyvää tarjousta, että siihen voidaan tarttua.

No, niin vaan teki! Joten nyt me on sitten maksettu varausmaksu yhdeksän tunnin videokuvauspaketista. Lopputuotteena saadaan noin 45 minuutin häävideo ja lisäksi parin minuutin "musiikkivideo". Ja ollaan kyllä tosi tyytyväisiä päätökseemme. En mitenkään jaksa uskoa, että tultaisiin koskaan myöhemminkään katumaan niitä pennosia, jotka nyt häävideoon menee. En usko, että meitä harmittaa, että panostettiin vähän lisää meidän tärkeän päivän taltioimiseen. Tämäkin on niitä juttuja, joita on ihana katsella sitten myöhemmin, kymmenienkin vuosien päästä. Niin on meidän äitin ja iskän häistä kuvattu kaitafilmikin, ihan mahtava!

Tässäpä vielä teillekin näytille yksi Juhon työnäyte.. ah, minä se olen niin häähullu, että herkisty aina ihan vieraidenkin ihmisten häävideoita katsellessa.. ja yleensä kuviakin! Herkkis mikä herkkis!


Mitäs tykkäätte tästä videosta? Ja onko teille tulossa videokuvaajaa? Pidättekö turhakkeena vai ihan ehdottomana juttuna?

Polttareita ja painajaisia taas kerran!

*** Ihan ensialkuun huomio! Eilen illalla nakkisormeni osui hutiin, kun puhelimella yritin hyväksyä erästä edellisen postauksen arvontaan osallistunutta kommenttia, joten jos jätit eilen sunnuntaina illasta osallistumiskommenttia arvontaan, käyhän vilkaisemassa näkyykö kommenttisi tuolla joukossa! Jos näkyy niin hyvä, mutta jos ei niin nakuttelisitko sen uudestaan! Olen tosi pahoillani tästä sählingistä! Kommenttien "julkaise" ja "poista" -napit on vieri vieressä ja ilmeisesti etusormeni on niin nakki, etten osunut vain yhteen kerralla.. ***

Sitten asiaan... polttarikalenterin luukut sen kun vähenee.. yhtä hurjaa tahtia kun viikot häihinkin! Niitä on enää alle kuusi jäljellä. Hääpainajaisia näen tasaiseen tahtiin, edellisessä isukki ei pystynyt saattamaan mua alttarille, koska oli riipaissut vähän paksummat kuin seitinohuet hääpäivän aamuna (ei siis todellakaan kuulu isin normaaleihin tapoihin) ja kun minä sitten yksin lähdin kohti kirkkokäytävää niin eiköhän hetki sitten oikeasti naimisiin mennyt kaasoni kimpaissut edelleni oma hääpukunsa päällään! Minä siinä sitten poljin jalkaa, että nyt on kyllä mun vuoro!

Hääpainajaisten rinnalle on tullut myös ensimmäinen polttaripainajainen. Määhän olen päättänyt visusti niin polttareiden kuin häidenkin suhteen, että en kiukuttele tai murehdi tai valita tai ota stressiä mistään. No, unessahan me oltiin Jonin kanssa menty hotelliin yöksi ja mut haettiin yllättäen polttareihin juuri kun olin kylvyssä hotellihuoneessa. Sieltä mut sitten pyyhe päällä raahattin polttaririentoihin (jotka oli samassa hotellissa, meille oli pari sviittiä ja koko kylpyläosasto.. just niinkuin oikeastikin varmaan tulee olemaan, ehe).

Yhtäkkiä sitten tajusin, että olin kylpyyn mennessä ottanut kihlasormuksen pois ja laittanut sen hotellihuoneen kirjahyllyn ylimmälle hyllynreunalle. Kerroin tästä kaasoille, jotka vaan totesivat, että ei kannata enää lähteä hakemaan sitä sormusta. Ei se Joni oikeasti ole sinne huoneeseen jäämässä yöksi ja siivooja on varmaan jo käynyt huoneen siivoamassa ja heittänyt roskikseen kaiken mitä sulta jäi - vaatteet ja sormuksetkin. Tästähän minä ne pultit vetäisin, kun ei kukaan tajunnut, että ei se nyt ole ihan pikkujuttu jos siivooja on heittänyt mun kihlasormuksen roskiin. Kiukuttelin ja itkin yksin kylpyläosaston nurkassa... ja samaan aikaan muistan olleeni ihan hirveän pettynyt itseeni, kun nyt kuitenkin päädyin polttareissani mököttämään!

Eli note to self... pidä polttareissasi huoli kihlasormuksestasi niin ei tarvitse mököttää siksi, että se on roskiksessa.

WP_20150608_14_21_15_Pro

Viime viikolla polttarikalenterisa paljastui teksti "New Look". Oletan, että tämä viittasi muodonmuutokseen, jonka pääsen polttaripäivänä kokemaan. Tän päivän luukusta puolestaan aukesi kuva karvaisesta sedästä, joka ainakin mua ja Jonia muistuttaa jostain Hobitti tai TSH -leffojen hahmosta. Eli  ehkä mulla on luvassa Legolaspolttarit? Käy hyvin! Tai sitten me tullaan harrastamaan silloin miekkailua tai jousiammuntaa.. käy sekin! Kunhan ei ratsastusta.. eikä larppausta sen enempää. Pliis!

Rakkauden kesä! + ARVONTA

Lambi_1
- Yhteistyössä Lambi -


***ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!***

Moikka taas ja hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Täällä sitä aloitellaan tosi hyvissä mutta vähän jännittyneissä fiiliksissä. Elämä on viime päivinä tuonut taas meidän elämään uusia tuulia, jänniä mutta innostavia sellaisia! Mutta mikäpä olisi ihanampaa kuin hypätä uusiin seikkailuihin oman rakkaan kanssa? Joten tämä on enemmän kuin sopiva hetki pistää vähän iloa ja rakkautta myös jakoon!

Pääsin tekemään yhteistyötä pehmopaperimerkki Lambin kanssa ihanien rakkauspapereiden tiimoilta. Muistatteko nämä aiemminkin kaupoissa näkyneet vessa- ja talouspaperit, joihin oli painettu ihan tavallisilta ihmisiltä kerättyjä pieniä rakkaustarinoita? Ne ovat täällä taas! Aiempina vuosina ihmiset olivat antaneet palauteryöpyn siitä, että nämä olisivat olleet täydellisiä papereita häihin, joten toiveisiin on vastattu ja paperit tuotu tänä vuonna myyntiin sopivasti rakkauden kesän alla.

Lambi_2 Lambi_3 Lambi_4

Ihan oikeasti, nämä rakkauspaperit sopii mulle ja mun häihin kuin nenä päähän. Minähän olen ihminen, jolla on kotonaankin "erikoisvessapaperia". Nimittäin pinkkiä Hello Kitty -vessapaperia tytöille ja vihreää jalkapallopaperia pojille. Nämä juhlapaprut on päässeet toistaiseksi vain kerran käyttöön.. meidän kaverikihlajaisissa nimittäin. Joten tottahan toki tämä astetta isompikin rakkauden juhla ansaitsee omat spesiaalipaperinsa.

Nuo papereihin painetut rakkaustarinat on ihan supersuloisia. Erityisesti mua liikutti tuo, että rakkautta on eväsrasiasta löytyvä viesti: "Minä rakastan sinua!". Meillä on nimittäin ollut vissiin viisi vuotta tapana tehdä toisille eväitä jonne piirretään toisillemme rakkausviestejä pienille lappuille. Yksi sellainen näkyy mun Instagramissa täällä. Se täytyy kyllä myöntää, että ainakin mulle se on myös pieni ongelma, että nuo tarinat on niin suloisia! Nimittäin onhan se vähän hassuhkoa pyyhkiä peffansa jonkun supersöpöön ja ihanaan rakkaustarinaan, heh!

Lambi_6 Lambi_5 Lambi_7 Lambi_8

Mutta nyt teilläkin on mahdollisuus voittaa itsellenne vähän rakkautta. Pääsen nimittäin arpomaan rakkauspapereita teillekin! Yksi onnekas voittaa palkinnon, joka pitää sisällään neljä kuuden rullan pakkausta wc-paperia eli 24 rullaa rakkautta. Osallistuminen toimii seuraavasti:

  • Kommentoi tätä postausta!
  • Kirjoita kommenttiin mukaan myös toimiva sähköpostiosoite, jonka kautta tavoitan sinut voiton osuessa kohdallesi.
  • Halutessasi voit kertoa vaikka miksi juuri sinä haluaisit voittaa rakkauspapereita tai ilahduttaa minua kertomalla jonkun oman pienen rakkaustarinan.. tai vaikka fiilistelemällä sitä, miksi rakkaus on niin ihanaa!
Osallistumisaikaa on reilun viikon verran eli osallistumisaika päättyy 12.6.2015 kello 23.59. Sen jälkeen voittaja arvotaan kaikkien osallistujien joukosta. Tasapuolisesti onnea kaikille matkaan ja nyt ei muuta kuin osallistumiskommentteja nakuttelemaan!

***ARVONTA ON PÄÄTTYNYT***

Hääyö

Joudun vieläkin lykkäämään kutsupostausta, koska mulla on teknisiä kuvienlatausongelmia. Mutta ei se mitään... kirjoitellaan sillä välin jostain kuvattomasta! Nimittäin hääyöpaikasta. Tammikuussahan kirjoitin, että hääyön järkkääminen on seuraavaksi hoidettavien asioiden listalla ja niin vaan tässä ollaan edelleen vailla pienintäkään hajua missä sitä yönsä aikoo häiden jälkeen nukkua. Katsotaanko vähän vaihtoehtoja ja mun ajatuksia niistä?

Koti

Aina aiemmin olin ihan ehdottomasti tätä vastaan. En tiennyt mitään niin tylsää kuin viettää hääyö kotona. Nyt olen muuttanut mieleni sen suhteen.. yö omassa kodissa omien tavaroiden keskellä tuntuu erittäin hyvälle idealle. Ei tarvitsisi pakata kamoja ja raahata vaatteita ja meikinpoistoaineita sinne sun tänne. Mutta ongelma vaan on se, että meillä ei ole kotia siellä, missä häät on. Ennen kun olisi ollut, en olisi siellä halunnut yöpyä.. nyt kun ei ole niin haluaisin. Kyllä se on vaikeaa!

Hotelli

Hotelliyöpymisessä mun mielestä kaikista merkittävin huono puoli on huoneen luovutus. En missään nimessä maksaisi useita satoja euroja yöpyäkseni jossain upeassa hääyösviitissä (vaikka esimerkiksi Hotelli Yöpuu Jyväskylässä olisi muuten ihana), koska se olisi ihan hillitöntä rahanhukkaa, sillä me aijotaan kyllä tanssia vieraittemme kanssa aamuun asti, jos vaan yhtään sille tuntuu. Joten jos raahaudutaan hotellille joskus aamun puolella ja muutaman tunnin päästä pitäisi jo olla pakkaamassa kamoja ja luovuttamassa huonetta, niin ei se vaan tunnu mitenkään rentouttavalle vaihtoehdolle. Pikkaisen aloin pyöritellä mielessäni ajatusta, että ottaisikin hotellihuoneen vielä seuraavaksikin yöksi.. silloin ei tarvitsisi luovuttaa huonetta, mutta toisaalta tyhmää jäädä toiseksikin yöksi ihan vaan siksi, ettei tarvitse herätä aikaisin. Varsinkin kun oltiin ajateltu lähteä seuraavana päivänä jollekin minihäämatkalle.

Juhlapaikka

Meidän juhlapaikalla on jonkin verran majoitustilaa ja yksi vaihtoehto olisi ollut yöpyä siellä olevassa vanhassa tuulimyllyssä. Äiti suorastaan järkyttyi kun tyrmäsin sen vaihtoehdon. Vaikka kivaa olisi, ettei tarvitsisi lähteä pois ja voisi olla aamulla valmiiksi muiden siellä yöpyneiden kanssa naureskelemassa edelliselle päivälle.. On liian iso miinus se, ettei noissa nukkuma-aitoissa ole tietenkään omia kylppäreitä. Ja en kyllä halua juosta jonottamaan samoihin vessoihin ja suihkuihin kun kaikki muutkin. Ei jei, kyllä minä haluan yöpyä jossai paikassa, jossa saa olla, levätä ja peseytyä ihan rauhassa.

Tuttujen paikat

Yksi vaihtoehto olisi kysellä pääsisikö yöksi jollekin lähistöllä sijaitsevalle tuttujen omistamalle mökille tai vastaavalle. Periaatteessa erittäin hyvä vaihtoehto. Huonoa olisi vain se, että onko outoa mennä jonkun "vieraan" omaan paikkaan majoittumaan. Ja se, että miten sieltä pääsee pois, jos sinne hurauttaisi jollain taksilla? Täytyisi järkätä joku auto sinne valmiiksi... Hmm, en tiedä.

Oma mökki

Yksi vaihtoehto olisi ollut törsätä hotellirahat siihen, että oltaisiin hurautettu taksilla meidän mökille. Se olisi muuten todella hyvä vaihtoehto (koska voitaisiin jäädä sinne mielellämme vähän pidemmäksikin aikaa).. ainoa huono puoli tässä olisi vain se, ettei sieltä sitten hurautettaisi seuraavana aamuna siivoilemaan ja fiilistelemään eilistä juhlapaikalle, josta osa vieraista heräilee pikkuhiljaa myös.

Joten enpä tiedä. Suunnitelmat on ihan auki, enkä edes tiedä, että mihin suuntaan tätä hommaa lähtisi viemään... en kertakaikkiaan tiedä. Olisi niin helppoa, jos olisi joku tekijä joka rajaisi kaikki muutkin vaihtoehdot pois samalla tavalla kuin oman kodin sijainti rajaa ekan pois. Jos vaikka ei missään nimessä olisi rahaa hotelliin, tai ei olisi majoitustilaa juhlapaikalla tai tutuilla mökkejä missään lähimaillakaan. Muttakun on ja on ja on. Niin koita siinä sitten päättää mikä valitaan vaihtoehdoista, joista mikään ei ole oikein viimeisen päälle!

Mitkäs teidän suunnitelmat on?