Seitsemän vuotta sitten

Yo harkka 019 – Kopio

Aika lehtää kyllä ihan siivillä!

Perinneperjantai: kimpun & sukkanauhan

Otetaanpas himpun verran takaisin ja kirjoitellaan kutsuista vasta huomenna - nyt nimittäin piiitkästä aikaa perinneperjantaita, wuhuu! Mun perinneperjantait taitaa toistaa aikalailla samaa kaavaa, mutta nyt vaan on niin, että tämäkin on yksi mun suosikkiperinteistä, joten en jättäisi väliin mistään hinnasta.

Tämä on ehkä mun suosikkijuttuja osin siksi, että olen sen verran kilpailuhenkinen. Kukapa ei haluaisi voittaa? Ja vieläpä voittaa naimaonnea? Kyllä minä ainakin haluan! Ja niin on kyllä tullut tehtyäkin. Kimppuja on nimittäin tullut saatua kiinni kolme kappaletta. Okei, yhtä niistä ei ehkä lasketa, kun häät oli sen verran pienet, että olin ainoa naimaton nainen koko vierasjoukossa. Joten kyllä - sain kimpun napattua. Mutta sen kerran lisäksi olen napannut kimpun kaksi kertaa ihan oikeastikin. Pari viikkoa sitten kaasona ollessani kimppu meni sivusuun (syytän mun huonoa nilkkaa, hyvä etten maahan kaatunut sen kanssa), mutta ei harmittanut, koska sen kimpun nappasi koko muusta poppoosta juurikin se naimaton nainen, jolla on häät vielä ennen mua. Ja ei harmittanut tietysti siksikään, että seuraavana viikonloppuna otin vahingon takaisin. Huh, vähän kyllä jännitti, että jäädäänkö kokonaan paitsi naimaonnesta! Onneksi ei!

Kimpunheitto

Kimpun ja sukkanauhan heittämiset on oikeasti mun suosikkeja siksi, että niitä on ihan huikeaa seurata. Parasta se on silloin, jos nappaamassa on porukka, joka oikeasti taistelee voitosta. Kunnon syöksyminen ja kurkottaminen ja villi tuulettaminen jotenkin niin hauskaa seurattavaa. Munkin kuvakansioista löytyy muutamia mielettömän hauskoja kuvia kyseisistä tilanteista.. niissä on kuitenkin niin paljon muitakin ihmisiä, etten viitsi blogiin laittaa.

Tämä ohjelmanumero on tylsä ainoastaan silloin, jos ketään ei kiinnosta kimppua tai sukkanauhaa napata. En kyllä muista nähneeni sellaista missään häissä, joissa olen ollut.. mutta videoita olen nähnyt, joissa esimerkiksi sukkanauha putoaa maahan, ja joku vaivaantuneena sen siitä poimii kun kukaan muukaan ei oikein tee elettäkään sitä nostaakseen.

Mutta nyt kun oma kimpunnappausura on päätetty voittoon, voin eläköityä hyvillä mielin ja keskittyä vain oman heittokäteni treenaamiseen. Mitenhän sitä osuisi mahdollisimman keskelle kiinniottajien laumaa, jotta saisi mahdollisimman hyvän kamppailun aikaan? Onko vinkkejä? Löytyykö joukosta muita kimppuja napanneita? Entä heitetäänkö teillä kimppua ja sukkanauhaa?

Nakuhäät peruttu

Uskokaa tai älkää, mutta meillä saattaa olla jopa jotain päällepantavaa hääpäivänä. Viime viikot on kyllä joutunut vitsailemaan, että meillä on ilmeisesti nakuhäät luvassa, kun ei kummankaan pukeutumisjutut meinaa onnistua millään.


Muistatteko kun kerroin Jonin puvun sovituksesta ja siitä, että liivi oli kadoksissa? Tuo sovitushan oli melkein 2,5kk sitten ja ei näy vieläkään liiviä. Mikä on aivan käsittämätönä, koska puvun toimitusaika oli viisi viikkoa. Ja nyt sen puvun saapumisen jälkeen on odotettu liiviä kymmenen. Uutta liiviähän ei tilattu, koska se oli vain kadoksissa. Vaikka sitä jo pyydettiin sen sijaan, että vaan etsittäisiin sitä vanhaa. No, reilu viikko sitten se löytyi Lontoosta Harrodsilta ja nyt odotellaan saapuisiko se joskus Turkuun. Kovin kova luotto meillä ei ainakaan ole.. siihen että se saapuisi tai siihen, että sieltä tulisi oikea liivi. Tai siihen, että liikkeestä tilattaisiin uusi tai että se ehtisi saapua tai että sitä ainakaan ehdittäisiin sovittaa. Saavat kyllä taikoa aikamoisia loitsuja tuolla pukuliikkeessä, jos haluavat meistä vielä tyytyväisiä asiakkaita.

Mun puku puolestaan saapuu Suomeen tällä viikolla, jipii! Menihän tässäkin tosiaan melkein neljä kuukautta pidempään kuin alun perin piti. Siis melkein tuplat. Hermotkin meinasi tässä välissä mennä.. lähinnä siihen, kun tuntui sille, että tilanteen oikeaa laitaa pimitetään multa. Mutta sitten helpotti kun sain edes rehellisen vastauksen missä mättää ja vakuutuin siitä, että hääpukuliikkeessä tehdään kyllä kaikki mahdollinen, jotta mun puku Suomeen saadaan. Siitä olen kyllä tosi kiitollinen. Myös ompelimon puolella on luvattu tän hämmingin vuoksi joustaa. Että saataisiin yhdellä Helsingissä käynnillä puku noutokuntoon.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä kylläkään, mutta kaipa tää hääpari sitten saa jotain päällepantavaa hääpäiväkseen. Joten ei tarvitse lähettää häävieraille lisäviestejä kutsujen perään, joissa sanottaisiin että Ps. Pukukoodi on, ettei pukeutumista tapahdu!

Ja niistä kutsuista puheen ollen. Vihdoin alan siirtämään koneelle kuvat meidän kutsuista, joten huomenna niitä näytille, kivaa!

Polttaripäivitystä

Heippa! Viikonlopun häistä on nyt jossain määrin toivuttu.. ihanat häät taas kerran, mutta kyllähän tuo viikonloppu hieman voimia söi. Nyt kuitenkin ajattelin korjata viikkoja tekemäni vääryyden ja postailla pitkästä aikaa polttarikalenterikuvia.. ja vähän muitakin polttarijuttuja! Olen ollut hävettävän huono todistekuvien lähettelijä, vaikka kaasot on mua hätyytelleet. Lupaan taas kerran parantaa tapani ja toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse rikkoa lupaustani.

Edellisen kerran, kun polttarikalenterista kirjoitin blogiin, oli luukusta auennut kehotus tarkkailla postiani. No, vaikkei tuijottelu saanutkaan mitään luukusta putoamaan, seuraavana päivänä alkoi tippua! Ja postia tuli polttariporukalta ja Tom of Finlandilta oikein kolmin kappalein! Tässä alla olevissa kuvissa näette miten korteissa kehotettiin toimimaan.

Polt_1 Polt_4 Polt_3 Polt_2

Joten eipä auta muu kuin olla kiltti tyttö ja kantaa mukana kaikkea mitä on käsketty. Paitsi sellainen pieni ongelma tähän matkaan tuli, että mun rakas selfie-tikku meni säpäleiksi ja uusi pitäisi käydä ostamassa.. vielä en ole joutanut / jaksanut, mutta jospa ennen tulevaa viikonloppua?

Polttarikalenteristakin on taas auennut yhtä jos toista mielenkiintoista. Ensin tuli Amazing Race -maton kuva, joka vahvisti ajatustani siitä, että kyseessä on jonkin sortin suunnistusta (ellei kaikki suunnitusvihjeet ole olleet huijausta). Sitten tuli kehotusta pitää uikkareita mukana AINA. Tästä olen kyllä luistanut, koska ennen tätä hetkeä ei ole tullut mieleenkään ottaa uikkareita mukaan esim. töihin. Hupsista.

Polt_5 Polt_6

Seuraavassa luukussa oli teksti "PM 2002". Mulle tuli tästä ensimmäisenä mieleen partion piirinmestaruuskisat... mutta 2002? Ensin ajattelin, että tällä olisi viitattu niihin kisoihin, jotka järjestettiin Kuusaassa, mutta mun tekisi mieleni vannoa, että ne olivat 2004. Koska vuonna 2003 oltiin Siilinjärvellä partiotaitojen Sm -kisoissa ja voisin vaikka vannoa, että nuo Kuusaan kisat oli vasta sitä seuraavana vuonna... no, mene ja tiedä! Luultavasti olen ihan hakoteillä, mutta arvelisin, että tällä voitaisiin viitata joko tuohon paikkaan tai sitten johonkin, joka kyseisissä kisoissa on ollut aiheena / tehtävänä.. Hmm. Vaikeaa! Tämän viikon luukusta kuoriutui kuva revontulista. Niistä mulle ensimmäisenä tuli mieleen Hankasalmen Revontuli. Eipä oikein muuta.. paitsi voihan tämä vihjata vaikka siihen, että mut puetaan revoksi eli ketuksi. Käy sekin!

Mutta että sellaista polttaririntamalla. Kyllä täällä naista piinataan ennakkoon ihan huolella, mutta ei se mitään.. hauskaahan tää vaan on!

Orange it was!

Oranssi_1

Niin vaan viikonlopun häihin päälle päätyi juuri se mekko, jota itsekin alunperin kaavailin ja kaikki tekin kannatitte. Sen verran myös purin hammasta, että jonkin aikaa tallustelin korkkareilla menemään.. tosin mekkopostauksessa vilauttamani korkkarit vaihtuivat vielä mukavampiin ja tukevampiin. Illasta sitten heitin kyllä korot ihan rohkeasti nurkkaan ja jammailin tanssilattialla paljain varpain ja nilkkatuki jalassa. Ei todellakaan mikään tyylikkäin näky, mutta sillä ei enää siinä vaiheessa ollut mitään väliä. Mulla oli muuten aivan katastrofaalinen bad hair day tuolloin. Kaikki mun hiustenlaittotaito ja -menestys oli ilmeisesti kulunut edellisenä viikonloppna.. mutta hyvä niin, koska silloin laitoin myös morsiamen hiukset!

Mutta täytyy kyllä taas kerran sanoa, että olihan muuten nämäkin häät hyvät kekkerit, ai että! Häät vaan on parhaita, voisin juhlia sellaisia vaikka joka viikonloppu.

Oranssi_2Oranssi_3Oranssi_4Oranssi_5Oranssi_6

Mitäs tykkäätte asusta?

Meidän vihkisormukset - Qiva Jewellery

Qiva_1

Perjantaina tosiaan noudettiin kotiin muuan ruskea paperikassi, jonka sisältö pistää hykertelemään edelleen. Meidän sormukset valmisti Jouni Saarenpää Kultasepänliike Qivasta ja sanon jo oleellisimman heti tähän alkuun: ei voitaisi olla tyytyväisempiä!

Jokainen vaihe tässä prosessissa on mennyt ihan äärimmäisen sujuvasti. Ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien ollaan saatu vastaus aina nopeasti ja ihan mielettömän ystävällisesti. Oikeasti, tiedän kyllä, että tuollakin kultasepänliikkeessä valmistetaan sormuksia, joiden arvoon verrattuna meidän rinkuloiden arvo on vain pennosia, mutta se ei ole näkynyt meidän kohtelussa yhtään. Joka ikisellä käynnillä ja yhteydenotolla meitä palveltiin niin hyvin kuin vain toivoa saattaa.  En keksisi valittamista vaikka yrittäisin!

Qiva_2 Qiva_3

Entäs sitten se lopputulos? Ihan mielettömän hyvä sekin! Olin niiiiiin innoissani omasta sormuksestani, että en meinaa edes keksiä sanoja. Niin kaunis, niin täydellinen, just täysin mua. Enkä meinannut keksiä sanoja silloinkaan, kun sen ekan kerran näin. Kun lähdettiin kultasepältä ja päästiin autoon, kysyin Jonilta, saako nyt jo purkautua? Joni vastasi myöntävästi ja minä puhkesin hillittömään kirkumiseen. Niin innoissani olin ja sen jälkeen nauraa hihitettiin sille, miten onnellisia niistä sormuksista oltiin! Tosiaan sama juttu Jonin sormuksen kanssa - siitä tuli just sellainen kuin ajateltiinkin. Niin hyvä ja niin Jonin näköinen! Sinne kaiverretiin sisälle kihlapäivämäärä, mun nimi ja vihkipäivämäärä, koska kihlasormus meni "osiksi" mun vihkisormusta varten. Mun sormukseen kaiverrettiin pelkästään hääpäivä. 

Ollaan niin tyytyväisiä saamaamme palveluun ja meidän sormuksiin, että ollaan suositeltu ystävillekin ja aijotaan suositella Qivaa jatkossakin. Toki, sormuksiin käytetty raha oli meille iso raha, mutta enpä keksi montaa muuta parempaa kohdetta niille rahoille kuin sormukset joita käytetään joka päivä koko loppuelämän. Ja varsinkin, kun ne valmistettiin kotimaisena käsityönä! Sellaista osaamista, joka Jounilla on, tukee enemmän kuin mielellään. Suosittelen teitäkin kurkkimaan taidonnäytteitä Qivan nettisivujen galleriassa! Vaikka Qiva sijaitsee Jyväskylässä, niin suosittelen kyllä ottamaan Jouniin yhteyttä vaikka vähän kauempaakin, jos yhtään houkuttaa. Kysyminen ei maksa kuin vaivan!

Qiva_4

Tämäkään ei tosiaan ollut maksettu mainos vaan vilpittömästi tyytyväisen asiakkaan kokemus. Ja jos ihmettelette, että miksi painotan niin paljon saamaamme palvelua? Ihan vaan siksi, että edes palvelun, saatikka sitten hyvän palvelun saaminen ei tunnu olevan nykypäivänä itsestäänselvyys. Ja jos on syytä jostain kiittää, todellakin haluan niin tehdä. Ja parhaamme mukaan yritettiin Jounia kiittää myös kasvokkain sormuksia noutaessa. Meille vaan jäi koko prosessista niin älyttömän hyvä mieli!

Sormukset näette vasta sitten häiden jälkeen - en meinaa itsekkään malttaa tätä vaajata kahta kuukautta odottaa, mutta jostain meidän on se tahdonvoima löydettävä. Odottakaas vaan, että näette myös Jounin sormuksesta ottaman kuvan - se on ihan mielettömän hieno! Sen vaan vielä sanon, että meidän sormukset on i-ha-nat! Rakastan niitä jo nyt enkä malta odottaa, että saadaan käyttää niitä ihan joka päivä meidän avioliiton merkkinä 

Mitäs tykkäätte tuolla galleriassa näkyvistä sormuksista? Entä kuinka korkealle te arvostatte hyvää palvelua?

Mekkoja, mekkoja, mekkoja!

Kuten jo jokunen viikko sitten varoittelinkin, nyt olisi taas aika valita mekko tuleviin hääjuhliin. Viime syksynä tein blogissa samaa pohdintaa, ja oli kiva kuulla teidän ajatuksia ja mielipiteitä (ja ne vaikuttivatkin lopputulokseen aika paljon!), joten ajattelin tarttua härkää sarvista uudelleen. Näiden häiden suhteen olin kyllä jo aika varmaksi päättänyt asun, mutta ne ajatukset menivät uusiksi, kun varmistui, että kipeän nilkan vuoksi korkokengille ei ole mitään asiaa. Buu! Mutta katsellaanko millaisia vaihtoehtoja mulla on?

Mekko_1

Ensimmäinen vaihtoehto on tämä kirkkaan sininen pitsimekko, joka ei silittämättömänä henkarilla ole todellakaan edukseen. Päällä mekko näkyy TÄSSÄ postauksessa.. Tästä vaihtoehdosta pidän siksi, että se on todella mukava päällä ja mielestäni sopiva yhdistelmä juhlavuutta ja rentoutta. Miinusta annoin kuitenkin siitä, että tämä tuntuu jotenkin tylsälle vaihtoehdolle. Varsinkin, jos joudun parittamaan mekon mustiin balleriinoihin. Tokihan tämän mekon voisi pukea noiden samojen pinkkien kenkien kanssa, kuin tuossa linkkaamassani postauksessa.. ainoa vaan, etten löydä niitä kenkiä mistään, vaikka tiedän ne vielä omistavani!

Mekko_2

Toinen vaihtoehto on tämä edellisessäkin mekkopostauksessa vilauttamani fuksian värinen sifonkimekko. Tämä on yllättäen noussut pikkuhiljaa suosikikseni, koska tähän saisi paritettua nätit kukkaballeriinat. Ainoa asia, jota tämän kanssa pohdin on takki. Musta jakkuhan tuohon kokonaisuuteen sopisi, mutta musta ulkotakkini ei ehkä niinkään. Se on nimittäin liehuva ja pitkähkö musta trenssi, joten tuntuu vähän sille, että onkohan liikaa roikkuvaa ja liehuvaa? Takki kun on kuitenkin oltava, koska vihkiminen on tarkoitus tapahtua ulkosalla.

Mekko_3

Kolmas mekko oli se, jonka olin jo lähes varmaksi päättänyt pukea. Noiden ruskeiden/kuparisten korkkareiden kanssa. Mutta siitä kun ei nyt mitään tule niin en enää tiedäkään. Mustat baltsut tuntuu supertylsille ja jotenkin nuo leokuosisetkaan ei ihan oikealle..? Lisäksi tämän mekon kanssa ei kyllä sopisi (postauksen lopussa näkyvä) hopeinen kaulakoru, jonka ajattelin laittaa.

Mekko_4

Nelosmekko sai ehdottomasti plussaa siitä, että se on näistä vaihtoehdoista mun eniten käyttämä, joten tiedän viihtyväni siinä. Henkarilla roikkuminen ei tee kyllä kunniaa tällekään mekolle, mutta luonnossa se on tosi kiva. Luulenpa vaan, että tässä kisassa tämä vaihtoehto jää häntäsijoille kuitenkin helman pituuden vuoksi. Se on vähän siinä rajoilla, että onko se liian lyhyt niinkin juhlaavaan juhlaan kuin häät. Ja jos se on siinä rajoilla, niin mielestäni on turvallisempaa valita jotain muuta.

Mekko_5

Tämä viitosvaihtoehto ei ollut mulla alun alkaen edes vakavassa harkinnassa ollenkaan.. Jotenkin kuitenkin aloin siihen tykästymään ja se on noussut mulla aika lähelle kärkisijoja. Tämä mekko on kieltämättä kaunis ja mukava päällä, mutta onko kuitenkin siinä rajoilla, että olisi muotonsa (tai muodottomuutensa) vuoksi liian arkinen? Lisäksi vähän mietin onko tämä mekko liian vaalea häihin.. ei varmaankaan liian, pohja on kuitenkin keltainen ja mekossa on runsaasti kukkia. Tämä jakaa mun ajatuksia kovasti. Tavallaan tekisi mieli valita juuri tämä, mutta tavallaan tämä tuntuu ihan väärälle.

MEkko_7

Viimeinen eli kuudes mekkovaihtoehto ei myöskään ole erityisen edustava tässä silittämättömänä henkarilla roikkuessaan. Mekko on yrittänyt vilahtaa blogissa NÄISSÄ epäonnistuneissa kuvissa aiemminkin ja sen jälkeen se onkin saanut odottaa pesun jälkeen ryppyisenä kaapissa seuraavaa käyttökertaansa. Plussaa annant tälle erilaisuudesta, se on jotenkin raikasta. Miinusta puolestaan vaikeasta asustamisesta. Jotenkin musta tuntuu liian ankealle näin reippaan mekon kanssa ja yksiväristen pinkkien baltsujen ollessa hukassa, jäljelle jäisi vain kukkaiset vaihtoehdot. Vaikka sävymaailma toimisi tuntuu hempeä kukkakuosi jotenkin vähän väärälle graafisen raidan kanssa.

Mekko_6

Mutta mitäpä olette mieltä? Jos saisit valita, niin minkä mekon mulle valkkaisit ja miksi? Katsotaan vaikuttaako teidän kommentit muhun yhtä paljon kuin viimeksi.. tosin jos vaikuttaa niin se ei haittaa ollenkaan. Viimeksikin valinta meni kyllä tosi nappiin! Niin ja tässä yllä näkyy vielä tuo Lumoavan hopeakaulakoru, jonka olen saanut Jonilta ja rakastan sitä niin kovasti, että hilloan vain erityistilanteisiin.. siksi mielelläni käyttäisin sitä nyt.

Tapaaminen pitopalvelun kanssa

Viime viikolla päästiin vihdoin tapaamaan meidän pitopalvelua, ja se tapaaminen tuli kyllä tarpeeseen! Nimittäin nyt ei ole jäljellä enää pientä huolen murustakaan sen suhteen, että onnistuuko meidän ruokatarjoilut. Aikaisemmin niitä huolia oli vähän, koska olihan se vähän hermostuttavaa maksaa esimerkiksi nelinumeroinen varausmaksu palveluntarjoajalle, jonka kanssa oltiin juteltu vain puhelimessa ja sähköpostilla... eikä ehkä aina kaikista sujuvimmin mm. meidän lomakirouksen vuoksi. Tosin lähipiiristä oli tätä pitopalvelua suositeltu, joten ihan sikaa säkissä ei oltu ostettu.

Tapaamisella Markku osoittautui kuitenkin juuri niin mukavaksi kuin puheluiden perusteella oltiin arveltukin. Lisäksi hän kyllä vakuutti meidät hyvin vankasta ammattitaidostaan ihan tuossa tuokiossa. Oli mielettömän rohkaisevaa ja helpottavaa keskustella ja suunnitella henkilön kanssa, joka oikeasti kuunteli, mitä me olimme suunnitelleet ja haaveilleet ja lisäksi jakoi omia syvään kokemukseen pohjaamiaan vinkkejä.

Yksi pieni yksityiskohta, joka jäi mulle erityisen hyvin mieleen tuli, kun keskusteltiin siitä, että tarjotaan jotain naposteltavaa ja juomaa vihkimisen jälkeen, kun me käydään ottamassa ensimmäinen setti kuvia ja vieraat joutuvat vähän odotella. Puhuttiin siitä, ettei haluta, että ketään alkaa heikottamaan ja maha kurnimaan sietämättömästi meitä ja ruokaa odotellessa. Markku kannatti meidän ideaa ja totesi vielä perään, että hänellä on harjaantunut niin tarkka silmä, että huomaa kyllä naamasta, jos jotain vieraista alkaa heikottamaan.. eikä silloin epäröi mennä koputtamaan olalle kysyäkseen, että "Tekisinkö sulle voileivän?"

Aivan ihana tyyppi! Juuri tuollaisissa asioissa sen vankan kokemuksen ja ammattitaidon todella näkee. Ihan mahtavaa, että meillä on pitopalvelu, joka ei tee vaan sitä minimisuoritusta, mikä on pakko. Vaan todella halutaan palvella ja olla kaikin mahdollisin keinoin avuksi ja tekemässä meidän juhlasta paras mahdollinen. Kuulemma keittiöstä löytyy aina ruokaa, ja siihen on kyllä tuon tapaamisen jälkeen helppo uskoa!

En vielä paljasta meidän ruokalistaa sen enempää, mutta hyvin perinteisellä linjalla mennään. Perinteisellä, mutta sanoisin, ettei silti missään nimessä tylsällä! Itsellä ainakin alkaa taas jo vesi herahtaa kielelle ruokiamme ajatellessa.. nams! Uskon kyllä, että vieraillekin maittaa. Puhuttiin muuten myös erikoisruokavalioista, ja myös niiden suhteen jäi hyvin luottavainen olo. Nimen omaan pitopalvelun puolelta kyseltiin allergioista ja muista mahdollisimman tarkkaan. Sieltä puolelta pidetään nimittäin varmasti huolta siitä, ettei kenenkään juhlat jää kesken siksi, että ruuissa olisi ollut jotain jollekin sopimatonta.

Huippua, sen vaan sanon! Nyt vaan odottelemaan itse juhlapäivää.. niin se aika vaan hupenee. Eilen oli tasan kaksi kuukautta ja tänään jo päivän verran alle. Jee ja iik!


Kaasona

Moikka! Viikonloppu meni ihanissa merkeissä, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni toimia kaason kunniatehtävässä rakkaan ystävän häissä. Päivä oli ihan mielettömän ihana ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Luonnollisestikaan en ala blogissani ruotimaan ystäväni häitä missään määrin, mutta sen vaan sanon (ja olen sanonut jo monta kertaa ääneenkin), että toivottavasti meidän hääpäivän aamu menee yhtä mukavasti ja rauhallisesti kuin tuo aamu meni. Kaikki sujui niin hyvin (vaikka juusto olikin loppunut, hehe)! Edes mun kädet ei tärisseet kampausta tehdessä ja siitä tuli paras kaikista meidän kokeiluista. Aikaakin jäi vaikka kuinka paljon, niin pelailtiin sitten Trivistä ajan kuluksi. Ihan mahtava aamu - niin toivon, että oma hääamu menee yhtä mukavasti.

IMG_9879

Mutta nyt kun on edelliset kaasonmekot saatu (enemmän tai vähemmän) kunnialla hoidettua, voikin kääntää ajatuksia mm. seuraavaan kaasonmekkokolmikkoon.. Vähän kyllä jo hengästyttää pelkkä ajatuskin!

Kaikkea muutakin ihanaa on tässä tapahtunut. Esimerkiksi noudettiin meidän vihkisormukset ja ne on ihan mielettömän ihanat! Lisäksi ollaan tavattu pitopalvelua ja saatu vastauksia kutsuihin, jipii! 12 vierasta tulossa tällä hetkellä.. Ja tänään on muuten tasan kaksi kuukautta meidän häihin! Hui miten jännää! Ennen kuin päästään kääntämään katseet vain ja ainoastaan niihin, olisi vielä ensi viikonloppuna yhdet häät juhlittavana. Rakkautta ilmassa!

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Moro taas! Blogihiljaisuus päättyy nyt - tämä on äitienpäivälahja omalle mammalle, joka tänä aamuna puhelimessa toivoi, että kirjoittaisin taas blogiin. Ollos hyvä mamma! Tiedättekö mikä on ollut syy viimeaikojen blogihiljaisuudelle? No hillitön kutsujen väkertäminen, joka huipentui siihen, että kutsut lähtivät postiin torstaina. Pienet tuuletukset ja villit voitontanssit tähän. Perjantaina ne olivat jo aika monelle saapuneet.. ja vaikka muutama kämmi mahtui myös matkaan, ollaan saatu kutsuista paljon postitiivista palautetta. Jeejee!

Mutta sitten otsikon aiheeseen. Muistatteko, kun kirjoittelin kenkiin totuttelemisesta? Ainakin sen postauksen kommenteissa kerroin siitä, kuinka tämän neidin ei tarvitse korkoihin totutella, kunhan kengät vaan ei hierrä ja on mukavat niin koroilla tepsutteleminen ei ole ongelma eikä mitään. No, tulin syömään sanani. Ja postauksessa on muuten luvassa myös vähän ällöä kuvamateriaalia, joten teitä on varoitettu!

No, tarinahan alkaa jo maaliskuun puolessa välin. Silloin kävi nimittäin niin, että astuin kuoppaan, pyöräytin nilkkani ja kaaduin. Seurauksena nilkasta venähtivät nivelsiteet. Sen piti olla ensin muutaman päivän juttu, mutta niin vaan kävi, että tässä sitä ollaan kaksi kuukautta myöhemmin ja nivelsiteet ovat edelleen erittäin löysät. Ortopedin käskystä mulla on edelleen käytössä (yötä päivää) nilkkatuki. Maksusitoumusta kuntoutukseen odotellaan vakuutusyhtiöstä ja ortopedini sanoi, että katsotaan sitten heinäkuun alussa kuntoutuksen jälkeen, onko nilkka jo kunnossa!

WP_20150510_18_12_41_Pro

Aha, just joo! Että sitten kaksi viikkoa ennen häitä katsotaan, kestääkö mun nilkka korkokengällä seisomista saati kävelemistä. Olisi nimittäin parempi kestää! Minähän vaikka teippaan nilkan paikoilleen ja liikkumattomaksi, jotta voin käyttöö mun rakkaita hääkenkiä. Ihan oikeasti. Enkä todellakaan käytä niitä tuohon hirveään nilkkatukeen yhdistettynä! Tällä hetkellä ilman mitään ei todellakaan onnistuisi korkkarikävely missään muotoa. Ja jotta homma menisi vielä mielenkiintoisemmaksi, potkaisin tänään vielä varpaani rappuun ja sain pottuvarpaaseen ilmeisesti hiusmurtuman. Lääkärireissu ei mennyt ihan putkeen, joten en saanut edes varmuutta diagnoosista. Hohhoi.

Mitähän mää ehdin tällä tahdilla vielä säheltää ennen häitä? Näköjään ainakin alamäkeen käveleminen ja rappuselle astuminen pitää kieltää multa kokonaan.

Ensimmäinen korkokenkäkoetus olisi ollut edessä vajaan viikon päästä, kun olen rakkaan ystävän häissä kaasona. Mutta niitä juhlia varten ostetut korkkarit jää nyt kyllä käyttämättä. En tiedä meneekö tän varpaan kanssa edes mitkään nätit balleriinat. Morsian onneksi sanoi, että häntä ei haittaa vaikka tulisin paljain varpain. Puukenkiä suositteli tohtori, mutta ei nyt sattumalta löydy kaapista moisia... tällä hetkellä pohdin sitä, puenko mintun värisen kaasonmekon kaveriksi tuon kuvottavan musta-oranssin nilkkatuen vai menenkö yhden päivän ilman. Sekään ei mikään tyylikkäin vaihtoehto ole.. on nimittäin himpun verran hiertänyt tässä männäviikkoina tuo nilkkatuki... auts!

WP_20150510_08_54_29_Pro

Mutta että sellaisia pohdintoja täällä. Juu, toki tiedän, että pieniähän nämä mun ongelmat on maailman mittakaavassa ja on ihmisiä joilla on oikeita ongelmia, eikä vaan murheita tyyriiden korkkareiden käytöstä. Tiedän. Mutta se, että jollain menee huonommin ei tarkoita sitä, etteikö mua saisi harmittaa venähtänyt nilkka, joka ei parane ja murtunut varvas siihen vielä lisäksi.

Jospa tää tästä.