Rentoa ja kaunista

Asua_1

Eilisissä ruokahöpinöissä jo mainitsinkin, että käytiin lauantaina ulkona syömässä, joten tässä tulisi sen keikan vaatteita eetteriin! Sanoin kotona, että aion pukea illaksi jotain rennon ja kauniin väliltä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin osuin asteikolla kyllä huomattavasti lähemmäs rentoa kuin kaunista, mutta noh.. tämä oli kuitenkin meidän treffi-iltaan ihan sopiva asu kaikessa rentoudessaankin. Ja kiharsin mää  sentään hiuksia!

Asua_2Asua_3Asua_4Asua_5Asua_6Asua_7

Kaikki tässä asussa oli ihan äärimmäisen helppoa. H&M:n  boyfriend -farkuissa voisin vaikka asua. Ja melkein asunkin. Ja Lindexin raitapaitaa helpompaa vaatetta tuskin on - ei tarvitse edes kaulakorua harkita, kun sellainen on jo paidassa valmiina. Asusteiksi matkaan valikoitui Rooman ajoilta tuttu ja paaaljon käytetty kaksikko - beige laukku ja nahkaloaferit.

Noihin kenkiin mulla tosiaan on viha-rakkaussuhde. Ostin ne kolmantena päivänäni Roomassa, koska edellisenä päivänä (eli toisena päivänäni siellä) olin saanut jalkoihini maailmanlopun rakot. Siis ihan oikeasti pahemmat kuin koskaan muulloin ja minä sentään saan rakkoja paljon muulloinkin! Oli tainnut olla jalat lennon jäljiltä vähän turvoksissa, kun vanhat tutut tennarit hiertivät niin kamalasti eikä mitkään muutkaan mun mukanani tuomat kengät enää menneet rakkojen päälle ilman kyyneliä. Joten suuntasin shoppailemaan ja nämä Zaran nahkaballeriinat olivat tasan ainoat kengät, jotka olivat niin pehmeät, että ne rakkojenkin päällä toimi. Ja riittävän lämpimät helmikuisiin keleihin. En kuitenkaan tykännyt näiden ulkonäöstä yhtään ja mua ärsytti suunnattomasti se, että jouduin tuhlaamaan niin paljon rahaa näin rumiin kenkiin. Nämä kuitenkin pelasti mun jalat ja melkein hengenkin. Käytin näitä koko Italia-ajan ihan hirveän paljon ja ajan myötä silmäkin vähän jo alkoi tottumaan. Mutta edelleenkään - hulluna näihin en ole, mutta mukavia kenkiä kaipaillessani nämä sujahtaa jalkaan ihan hyvillä mielin!

Mitäs te tykkäätte?

Seuraava tehtävä: kutsut

Yhteinen vapaaviikonloppu on vietetty ja jotain saatiin jopa aikaiseksikin. Soittolistoja on luotu ja testattu, tehtävälistoja kirjattu (sivukaupalla), tapaamisia sovittu ja jälleen kerran tulostimeen hermostuttu. Sanonpahan vaan, että jo on perskule, kun ei meidän taloudessa suostu näköjään mikään tulostin toimimaan!

Kutsu

Mutta asiaan - meidän tehtävälistojen kärjessä on tällä hetkellä yksi asia kiireellisesti hoidettavana. Kutsut. Juuri ne samaiset, jotka meidän piti lähettää tämän kuun loppuun mennessä.. no, vaikka hommat on jo aloitettu niin ei ne kyllä ennen vappua pääse matkaan hyvällä tahdollakaan. Tosin tuumattiin, ettei se ole niin vakava ongelma, kun save the date -kortit on kuitenkin lähetetty jo hyvissä ajoin. Ja kyllä ne kutsutkin tulee vielä ihan hyvissä ajoin matkaan pääsemään!

Meidän kutsut vaativat vähän askastelua ja vähän datailua. Toivottavasti lopputulos olisi sellainen kuin meidän ajatuksissa. Jännittää ja innostuttaa jo kovasti!

Ps. Tän päivän polttaikalenterissa kehotettiin tarkkailemaan postiani. Me sitten tuijotteltiin aikamme postiluukkua, mutta ei sieltä mitään tipahtanut, höh!

Viikonloppu

Viikonloppu_1

Vapaa kotiviikonloppu oli kaikkea sitä mitä odotinkin. Täyttä rentoilua ihan vaan kahdestaan. Löhöttiin sohvalla, katsottiin Netfixistä stand uppia, saunottiin, nukuttiin pitkään ja syötiin ihan älyttömän hyvin.

Perjantaina tehtiin uunilohta, lohkoperunoita ja salaattia. Oli niin mielettömän hyvää, että molempien oli pakko vielä hakea lisää ja niin vaan kaavittiin kipposet tyhjiksi asti. Jälkkäriksi syötiin näitä suklaamansikoita - tosi helppoja tehdä ja ihan mielettömän hyviä! Samaan syssyyn avattiin myös vähän kuohuvaa. Alkossa skumppahyllyn eteen pölähtäessämme iskin silmäni heti tähän pulloon. Viime kesänä ihastuin J.P. Chenetin Ice Edition -kuohuviiniin ja julistin sen jo mun lempiskumpaksi. Mutta nyt sen viereen oli ilmestynyt uusi Rosé -versio samaisesta jäiden kanssa tarjottavasta kuplivasta. Nyt en enää tiedä kumpi on mun lempparia, kun hyvää oli tämäkin. Tämä on vaan vielä kaiken lisäksi pinkkiä, joten ehkäpä Rosé sillä verukkeella vie voiton..?

Viikonloppu_2Viikonloppu_3

Lauantaina käytiin ulkona syömässä. Tarkoitus oli mennä romanttiselle ja rauhalliselle illalliselle, mutta muutaman mutkan kautta päädyttiin Pikku-Torreen. Se on ravintola/urheilubaari. Sellainen paikka, jossa jokaiselta ruudulta näkyy eri urheilua ja lavalla viimeisteltiin parhaillaan kevään 2015 futisvisakautta. Rauhallista ja romanttistakaan ei ollut, mutta navat saatiin hamppareista niin täyteen, että huh! Eikä muuten helpottanut vielä sunnuntainakaan, kun tehtiin tuorelasagnea. Siitä tuli heittämättä parasta lasagnea ikinä. Postausta on luvassa myöhemmin tällä viikolla.

Tästä tuli aikamoinen ruokapäiväkirja, mutta hei - jotain sen suuntaista meidän viikonloppu olikin. Täydellinen, akkuja lataava viikonloppu se olikin. Kyllä nyt jaksaa taas painaa töitäkin. Täällä ollaan hommissa vappuaattona ja -päivänäkin, mutta ehtiihän niitä munkkeja syödä myöhemminkin.

Ready, steady & plan the wedding

Hääsuunnitteluviikonloppu alkaisi än yy tee NYT! Meillä on tosiaan vapaa viikonloppu molemmilla yhtäaikaa ja se on harvinaista herkkua se. Tämähän tarkoittaa sitä, että seuraavat pari päivää vietetään yhteistä laatuaikaa ja suunnitellaan häitä.

Pansio_0

Kaikista olellisin juttu tänä viikonloppuna tehtäväksi olisi lopullinen tehtävälistojen tekeminen. Siis mitä kaikkea vielä pitää tehdä ja milloin se tehdään. Niin isoista jutuista kuin pikkujutuistakin. Jonkin verran on nimittäin sellaista pikkusälää jota voi tehdä milloin vain.. tärkeintä nyt olisi vaan pitää huoli, että ne tulee tehtyä. Joten ensi viikolla meillä olisi sitten olemassa sellainen lista, josta aina tylsyyden iskiessä voisi katsoa jonkun jutun, jota tekisi edes vähän eteenpäin.

Mutta älkää peljätkö, ei meidän vapaa viikonloppu ihan pelkäksi hääpuurtamiseksi ja raatamiseksi mene. Hommat on aika hyvällä mallilla, ja on me varattu vähän kuohuvaakin, että saa välillä ihan vaan nautiskella yli 20 lämpöasteista parvekkeella!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Auringonlaskua Pansiossa

Pansio_1Pansio_2Pansio_3Pansio_5Pansio_7Pansio_4Pansio_6Pansio_8

Moi ja kivaa alkavaa viikonloppua! Ajattelin näin viikonlopun kunniaksi jakaa muutaman kuvan eiliseltä, kun käytiin Pansion frisbeegolfradan lähettyvillä olevilla kallioilla "piknikillä". Eli ostettiin Prismasta toffeemunkit ja limpparit ja käytiin hetki hytisemässä kylmässä, katselemassa auringonlaskua ja räpsimässä parit kuvat siinä samalla.

Päälle mulla eksyi H&M:n möhköneule (valehtelematta mun eniten käyttämä vaate tällä hetkellä) ja ekaa kertaa poistuin kotoa myös noissa Zaran kukkahousuissa. Ostin ne viime kesän alennusmyynneistä ja olen vetänyt ne kotona jalkaan varmaan kymmeniä kertoja, mutta joka kerta vaihtanut vielä johonkin muuhun ennen kotoa poistumista. Enkä itsekään tiedä miksi. Kangashousut on oikeastaan aika mukavat päällä eikä tuo kukkaprinttikään nyt niin villi ole, kuin välillä olen ajatellut.

Vajaamittaiset lahkeet ja mun viime viikkojen paras ystäväni nilkkatuki eivät kyllä ole mikään kaunein mahdollinen yhdistelmä, mutta minkäs teet. Tässä on syy miksi on ollut vähän hiljaista viimeaikoina pukeutumisrintamalla. Harvat kengät/housut mahtuu tuon tuen kanssa ja eipä ole ihan hirveästi ollut mahdollisuuksia pukeutua ja lähteä kotoa, kun koipi on ollut paketissa. Mutta toivottavasti pääsen siitä eroon mahdollisimman pian, kunhan jaksan vielä hetken tunnollisesti sitä käyttää. Alkaa olla kyllä jalat vähän hellänä ja rakkoja on niin kantapäässä kuin jalkapöydälläkin, auts!

Mutta nyt toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille. Meillä on pitkästä aikaa vapaa sellainen, molemmilla yhdessä. Jee! Luvassa on hääsuunnittelua, kuohuviinien maistelua, hyvää ruokaa, yhteistä aikaa ja lepoa. Ei kuulosta ollenkaan hullummalle, vai mitä?

Sormustilannepäivitys

Eiliseltä raportoitavien asioiden listalta taisi unohtua sormusasiat kokonaan. Silläkin rintamalla on edistystä nimittäin tapahtunut! Aloin muutama viikko sitten pohtimaan, että koskas meidän oli tarkoitus viedä se Jonin kihlasormus sulatettavaksi? Muistin syövereistä ei löytynyt varmaa tietoa, mutta onneksi on blogi - muistin nimittäin kirjoittaneeni tulevan aikataulun edelliseen sormuspostaukseen. 

Ja niinhän se oli, että oltiin luvattu viedä Jonin sormus pajalle huhtikuun lopulla, jotta sormukset voitaisiin noutaa toukokuun lopulla. Meillä ei ollut mitään syytä viivyttää sormushommia lähelle häitä, joten kultaseppäkin saa näin meidän sormukset alta pois ennen pahinta vihkisormusruuhkaa.

Viime perjantaina heitettiin tilapäiset hyvästit Jonin sormukselle ja seuraavan kerran nähdään se alle kuukauden päästä, entistä ehommassa muodossaan. Sovittiin tosiaan jo noutopäiväkin sormuksille, eikä siihen todellakaan ole enää pitkä aika! Ihan hirmu jännää!

Tällä käynnillä Joni sai myös sovittaa "omaa" tulevaa vihkisormustaan. Koska mitään ihan vastaavaa oikeassa leveydessä ei tilatessa ollut sovitettavissa, pääsi Joni testaamaan hopeasta tehtyä versiota oikeissa mitoissa ennen varsinaisen sormuksen valmistamista. Hyvällehän se kuulemma tuntui ja todellakin myös näytti! Se oli just sellainen, mitä oltiin mielessämme kuviteltukin. Iiks, niin jännää!

Jonihan saa lisäksi koittaa tässä tulevat kolme kuukautta (no ei enää edes ihan sitä!!) elämää "vapaana miehenä". Eli ilman sormusta, mutta muutan yhtä varattuna. Heti ensimmäinen viikonloppu ilman sormusta meni silläkin polttareissa, ja kyselin viikonlopun jälkeen, että nauttiko vapaudesta kovasti polttaririennoissa? Ei se ainakaan uskaltanut myöntää, lähinnä oli muutaman kerran ehtinyt hätkähtää, että mihin se sormus on jäänyt, kun ei sitä sormessa tuntenutkaan. Eli hyvin on koulutettu rengastetuksi mieheksi! Onhan se aika jännää, että seuraavan kerran sormusta pääsee käyttämään hääpäivänä.. ja jännää on sekin, miten vähän aikaa siihen enää on!

Sormuksia en tosiaan ajatellut ennen häitä täällä blogissa esitellä, mutta voisin kysellä saisiko kultasepän luona nappaista muutaman valokuvan sormusten noudon yhteydessä. Kultasepän nimittäin mielelläni jo teille esittelen, vaikka sormusten kohdalla jännitystä pitkitetään vielä muutama kuukausi. Nopeasti ne menee, lupaan!

Kynsien kuntokuuri

Moikka! Edellisestä postauksesta on kulunut pieni ikuisuus, mutta kiirettä on kyllä pitänyt tässä välissäkin. Suurimman osan ajasta ja energiasta on vienyt rakkaan ystävän polttareiden organiseeraaminen, mutta ne juhlittiin viime viikonloppuna onnistuneesti, joten nyt riittää hetken aikaa vähän muuhunkin. Toivon ainakin niin!

Kynnet_1

Mutta mennään nyt siihen asiaan, josta mun oli tarkoitus tulla kirjoittelemaan. Itse asiassa jo alkukuusta. Aloitin nimittäin huhtikuun alussa taas vaihteeksi lakattoman kuukauden. Tällaiselle himolakkaajalle tekee nimittäin välillä hyvää pitää kynsiä myös ihan luonnontilassa. Muistan joskus lukeneeni, että kynnen tarvitsee myös saada välillä hengittää, joten viikonkin lakaton tauko vaikka kerran kuukaudessa olisi oikeasti tarpeen. Sellaiseen musta ei ole kuitenkaan ollut, mutta aina väillä mulla on ollut tapana pitää pidempi tauko, jolloin kynnnet saavat olla luonnontilassa.

Kynnet_2

Alkukuussa leikkasin kynnet lyhyeksi ja poistin lakat. Annoin kynsien olla luonnontilassa muutaman viikon ajan, kunnes aloin sitten taas käyttelemään kynnenvahvistajaa. Tarkoituksena olisi nimittäin vahvistaa kynsiä ja päästä eroon liuskoittumisesta niin, että toukokuun alussa kynnet olisi lyhyet, mutta priimakunnossa. Sitten täällä nimittäin alkaa hääkynsien kasvatus ja esiin aion kaivaa pieneksi apurikseni OPI:n Nail Envyn. Mun tunteet sitä kohtaan on hyvin ristiriitaiset, mutta palaillaan niihin sitten kun sen putelin pariin taas palaan. Oletteko te koskaan kokeilleet Nail Envyä? Mitä tuumaatte? Entä annatteko säännöllisesti armoa ja henkeä kynsillenne vai meinaako lakkausinto viedä voiton?

Long time no see

Morotsu! Ompas aika taas hujahtanut. Viime viikko oikeastaan ihan kokonaan meni polttarihulinoita suunnitellessa ja juhliessa. Yksi kaasoistani tosiaan menee vielä ennen meitä naimisiin ja myös niissä häissä morsian & kaasot -poppoo koostuu samoista naisista kuin meidänkin häissä. Joten viime viikonloppuna sitten jymäytettiin morsianta kunnolla ja vietettiin polttariolympialaisia. Kiirettä piti ja valheita riitti yllätyksen onnistumiseksi, mutta kyllä vaan kannatti!

Tosiaan, enhän minä sinne hääblogimiittiinkään ollut missään vaiheessa pääsemässä, mutta onneksi Emilia ja Emmi eivät pahastuneet kun heille viestittelin siitä, että käytän heidän järkkäämäänsä miittiä kulissina, jonka vuoksi olen tuolloin Turussa. Täydestä meni, kiitos vaan vielä!

Mutta onhan tällä häärintamallakin tapahtunut.. no, ainakin vähän. Soittolistoja on tehty, sukkanauhaa valmistettu, mekkoasia "edennyt", korkokenkäpaniikkia syntynyt, alastonhäitä pohdittu ja vaikka mitä vielä. Palaillaan näihin kuitenkin omissa postauksissaan lähipäivinä. Nyt kun univelkakin alkaa olla tasattu. Maanantaina tuli nimittäin koisisttua 16 tuntia ja eilenkin kellonympäryksen verran. Vähän otti tosiaan voimille.

Niin kovasti, ettei mitään polttarikalentereitakaan joutanut availemaan. Mutta tässäpä tulisi ja hei - nyt mää tarvitsen teidän luovien aivojen apua. Tällä viikolla nimittäin aukesi tuollainen hirsipuu -henkinen sana-arvoitus. Eikä mulla ole mitään hajua, mitähän noi sanat voisi olla?! Jostain syystä ajattelen koko ajan ton ylemmän olevan "TYÖLLÄ", mutta alariville en keksi mitään... enkä ylärivillekään mitään muuta. Joten nyt aivot raksuttamaan ja heittoja kommenttiboksiin! Edellisviikon luukkukaan ei ole vielä blogissa näkynyt. Silloin luukusta aukesi teksti "Mi sono perso", joka uskoakseni on italiaa, ja minun selkäytimeni sanoo, että tuo tarkoittaisi "olen eksynyt". En kuitenkaan ole vaivautunut asiaa tarkistamaan, heh. Ehkä kannattaisi, koska mun italia voi kyllä olla ruosteessa... mutta vielä enemmän ruosteessa se on polttarikalenterin tekijöillä, joten mistäs minä tiedän onko ne saaneet siihen kirjoitettua sitä, mitä ovat tarkoittaneet. Hehe. Mutta tulkitsen tämänkin viittaavan jonkin sortin suunnistukseen, jota jo aiemminkin ounastelin. Mitä olette mieltä?

WP_20150422_18_22_15_Pro WP_20150422_18_22_23_Pro

Täytyy muuten vielä sanoa, että jotenkin tosi hauskaa, että tunnette mun maun niin hyvin, että olitte kyllä todella hyvin osanneet veikkailla minkä tyylistä sukkanauhaa täällä lähdettiin tekemään. Ensin Joni veikkasi kaksi mun suosikkia oikein ja sitten äiti ensimmäisenä kommentoijana.. mutta niin vaan tiesitte te kaikki muutkin todella hyvin!

Sukkanauhasuunnitelmia

Sukkanauha tulee olemaan yksi mun häihin liittyvistä tee-se-itse -projekteista. En oikeastaan missään vaiheessa ole edes harkinnut sukkanauhan ostamista, koska kuten sanottua - tykkään tehdä itse ja sukkanauhan tekeminen on vieläpä tosi helppoa. Tässä reilun tunnin päästä olisi tarkoitus suunnata pikaiselle pyörähdykselle käsityökauppoihin vähän sukkanauhatarpeita hakemaan. Ennen oman projektini esittelyä ajattelin kuitenkin jakaa teille muutaman kuvan verran sukkanauhainspistä. Ja heittää kehiin myös arvuuttelua - minkä luulette olevan eniten mun mieleen? Pitsin, tyllin vai satiinin? Paljon blingiä, hyvin yksinkertaista vaiko kukkakoristeita? Minkä näistä veikkaat olevan mun ykkössuosikki? Tai minkä valitsisit, jos saisit mulle valkata? Entä itsellesi?

Sukkanauhat_1 Sukkanauhat_21 - 2 - 34 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9

Jos totta puhutaan niin oikeastaan mikä tahansa näistä kävisi mulle.. voi kunpa näitä voisi (tai kannattaisi) tehdä yhden jokaista! Sen verran täytyy kyllä myöntää, että kaksi kappaletta aion sukkanauhoja tehdä. En ehkä millilleen samanlaisia, mutta samantyylisiä. Ihan vaan siksi, että olen materiaan kiintyvää sorttia ja en halua heittää "menemään" rakkaudella askartelemaani sukkanauhaa. Joten molemmat vedän koipeen ja toisen voi sitten heittää miehille ja toisen jätän muistolaatikkoa täyttämään.

Mutta nyt - veikkauksia kehiin! Ja omia haaveita myös!

Musiikkia

Nyt alkaisi olla jo korkea aika työstää ihan tosissaan soittolistoja hääpäivää varten. Niitähän nimitätin tarvitaan aikamoinen määrä... tai no, eihän niitä tietenkään niin montaa tarvitsisi, mutta me nyt satutaan haluamaan. Onneksi jotain ajatuksia on jo näidenkin suhteen. Joitain listoja on jo perustettu ja aina silloin tällöin kun on todettu, että tää biisi sopisi hyvin sille listalle niin on se kirjoitettu ylös. 

Ennen mitään varsinaisia soittolistoja ajattelin kuitenkin tehdä soittolistalistan. Eli kuinka monta soittolistaa pitää tehdä ja millaista asioita niitä listoja kootessa pitää ottaa huomioon. Tässäpä nämä:

HÄÄAAMUN SOITTOLISTA
  • meidän biisejä - sellaisia, joista tulee hyviä muistoja tai muuten hyvä fiilis
  • reippaampaa & rauhallisempaa sekaisin
  • molemmat kuuntelevat aamun valmistautumisissa samaa listaa
  • itkuriski - uskaltaako laittaa sellaisia biisejä, jotka saa aina itkemään? Meikin laittaja varmaan arvostaisi, jos vollotan koko ajan kesken meikin kun tulee niin liikkistä musaa...

RUOKAILUN TAUSTAMUSAA
  • ruokailun ajaksi (ja miksei muulloinkin) olisi mukava laittaa taustamusiikkia päätaloon
  • ei kannata käyttää valtavasti aikaa miettimiseen, koska luultavasti puheensorina peittää
  • jotain hissimusiikin ja hyvien biisien väliltä, ei liian kovaa jumputusta!
  • täytyy muistaa järjestää, että joku hiljentää tämän musan aina pois, jos tapahtuu jotain, mitä ihmisten olisi hyvä kuulla

BAARIPUOLEN TAUSTAMUSAA
  • luultavasti järjestetään paikat niin, että bändi soittaa eri tilassa kuin missä meidän "baari" ja "jatkopaikka" on.. on kuitenkin oletettavaa, että varsinkin bändin tauoilla porukka käy hakemassa juotavaa baarinkin puolelta, joten olisi kiva, että sielläkin soisi jotain suhteellisen menevää taustamusaa, ettei bändin meiningistä joudu siirtymään täyteen hiljaisuuteen
  • musa saisi olla menevää, mutta pitää muistaa, ettei laiteta soimaan liian kovalle, ettei porukalle tule houkutusta jäädä kesken bändin "jatkopaikalle" jammailemaan...
  • kenties sama soittolista kuin bändin tauoille? 

BÄNDIN TAUKOMUSA
  • bändi soittaa kolme settiä, joten väliin tulee ainakin kaksi taukoa
  • täytyy selvittää, laittaako bändi tauon ajaksi musaa soimaan (jotkut tekevät niin) vai järkätäänkö itse
  • saisi olla bilemusaa, joten halukkaat voi pistää jalalla koreasti tauonkin aikana!

JATKOMUSAT
  • bändin lopetettua siirrytään baarin puolelle jatkoille, jossa musaa saa pauhata ja tanssit jatkua vaikka aamuun asti
  • tälle listalle täytyy kerätä ainoastaan kaikista kovimmat biisit, sellaiset kliseisetkin biisit, jotka on mahdollisimman monelle tuttuja ja vetää paljon porukkaa tanssilattialle
  • täytyy muistaa huomioida myös ei-suomalaiset vieraat, joten tasapainoa kaivataan kansainvälisten hittien ja suomihittien välille!
  • mehän on jo vähän niinkuin sovittu, että tämä lista alkaa Daruden Sandstromilla.. ja joukossa tulee ainakin olemaan Robinin Parasta just nyt, että hyvät häävieraamme - jos ei vielä ole tämän biisin sanat hallussa niin suosittelen aloittamaan tehokuuntelun jo nyt!

ILLAN VIIMEISET HITAAT
  • pitää päättää mikä on viimeinen biisi, johon meidän oma iltamme päätetään (ei siis välttämättä oikeasti hidas)
  • tämän jälkeen vielä jatkomusat päälle, jotta jos (ja toivottavasti kun) joku vielä jaksaa meitäkin pidempään niin bileet jatkukoon
  • ei kuitenkaan mitään aikataulua tälle, me lähdetään sitten kun sille tuntuu. Ennenmmin myöhemmin kuin ennemmin!
Huh, kyllähän siinä aika paljon mietittäviä listoja on... onneksi hyviä ajatuksia kuitenkin vielä on. Ja ajateltiin antaa myös vieraille mahdollisuus toivoa biisejä jatkolistalle. Kuten täälläkin on jo aiemmin tullut sanottua, en voi sietää sitä, että kesken hyvän biisin joku päättää laittaa yhden hyvän tulemaan ja katkaisee kesken parhaillaan soivan kappaleen. Joten musavehkeet on lukkojen takan ja biisiä ei vaihda kukaan. Piste. Mutta toivomalla etukäteen saa oman suosikin listalle mukaan.. sitten kannattaa vaan olla kärppänä koko ajan tanssilattialla, ettei oma suosikki vaan sujahda ohi sillä välin, kun on itse jossain muualla!

Avioliiton esteiden tutkinta + hyvin jännittävä polttarikalenteriluukku

En tiedä mistä olin saanut päähäni sellaisen ajatuksen, että avioliiton esteettömyystodistus on voimassa vain kolme kuukautta, mutta moni muu tiesi mua paremmin ja neljä kuukauttahan se oikea voimassaoloaika on. Ja sehän tarkoittaa sitä, että me voitaisiin se jo tehdä! ÄÄKS! Hyvin jännittävää!

Esteet

Meinasin kiskaista pienet ylimääräiset jännityspaniikit kun ajattelin myös, että jos me pyydetään avioliiton esteiden tutkintaa, mun pitää myös ilmoittaa samalla sukunimen vaihdosta. Mutta eihän sitä näköjään tarvitsekaan tuossa yhteydessä tehdä. Ilmeisesti nimenilmoituslomake täytetään ja annetaankin vasta vihkijälle ennen vihkimistä. Luulen tosiaan, että me tehdään avioliiton esteiden tutkinta ihan maistraatin kautta, vaikka seurakunnassakin sen voisi tehdä. Mutta monessa paikassa se taitaa vaatia kirkkoherranvirastossa paikan päällä käyntiä, ja en uskalla mennä vannomaan, että päästään Jyväskylässä yhdessä virka-aikaan käymään ihan vähään aikaan... Hyvin, hyvin jännää tämä kaikki silti!

Ja niin oli muuten tän päiväinen polttarikalenterin luukkukin! Sieltä paljaistui käsky valita yksi kaasoista yllätysnumeroon polttareille. Ihan hirveän vaikea tehtävä kun ei tiedä tästä yllätysnumerosta mitään. Osallistunko minäkin siihen vai pääsenkö vaan nauramaan jollkin kaasoista? Ja mitähän ihmettä se on joka tapauksessa? Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että valkkaan yhden kaasoista tekemään jotain mun kanssa. En vaan todellakaan tiedä, että mitä se on... mutta pohdiskelun päätteeksi sain kuitenkin yhden kaason valittua. Jostain syystä musta tuntuu, että tämä aktiviteetti on jollain tavalla pelottavaa.. tai inhottavaa.. ja ajattelin valita tyypin, jonka uskon parhaiten pitävänsä hermot kylmänä. Varsinkin jos tämä on jotain yhdessä tehtävää niin uskon, että se tulee olemaan mulle tarpeen. Lisäksi tämä tyyppi on hyvä heittäytyjä, ja kestää kovempaakin menoa (kuten pyöriviä tivolilaitteita, haha!). Jos tämä ei ole jotain yhdessä tehtävää vaan joitain kiusaa tälle kyseiselle kaasolle, niin pahoittelen. Oisitte antanut paljastavampia vihjeitä, nih!

IMG_8462 IMG_8463

Muumimukeja

IMG_8455

Onko linjoilla muita muumimukihulluja? Täältä löytyy yksi sellainen! Mää olen tykännyt muumeista niin kauan kuin jaksan muistaa. Lapsena meillä oli monta videokasetillista itse nauhoitettuja muumijaksoja aika monet osaan edelleenkin lähes ulkoa. Ensimmäisen muumimukini oon saanut jo 90-luvun alussa (nykyään sen arvo onkin jo kolminumeroisissa lukemissa, huh!), mutta keräilyasteelle muumimuki-intoni pääsi vasta omaan kotiin muuttamisen jälkeen. Ensin osteltiin toisillemme uusia mukeja lahjoiksi, ja niin teki moni muukin meille. Nyt ollaankin jo siinä pisteessä, että kaapista löytyy muumimukeja jo yli kaksikymmentä.

Toiveestani saatiin synttäri & nimpparilahjoiksi mun vanhemmilta kaksi kappaletta uusia Muumitalo -mukeja. Ja heti perään kokoelma karttui vielä kahdella muullakin uutuudella, kun saatiin Jonin siskolta lahjaksi uudet Nuuskamuikkus - ja Pikku Myy -mukit. Vitsi, että ilahduin tästäkin lahjasta. Myytä olinkin kotona jo kertonut haikailevani. Mää kun tunnen suurta sielunkumppanuutta pippurisen ja nutturapäisen Pikku Myyn kanssa.

IMG_8458IMG_8461IMG_8453IMG_8454

Täytyy muuten vielä sanoa, että aika valtavat on hintaerot muumimukeissa eri myyntipaikoissa. Iittalan verkkokaupassa tavalliset muumimukit maksavat 19,20€, kun taas Prismasta mukit irtosivat 12,50€ kappalehintaan. Aika ison säästön sai, kun mukit ruokakauppareissulla Prismasta nappasi!

Mitäs te tykkäätte muumimukeista? Pidättekö kamalina ja rahanhukkana (niin kuin joku Äitien sota -ohjelman mainoksessa) vai keräilettekö? Satunnaisesti vai omistautuneesti? Ja mitkä on teidän lempparimukeja?

EASTER

Pääsiäinen_1

Hei vaan ja hyvää pääsiäistä! Ootteko levänneet ja syöneet hyvin? Täällä on lepäilty kyllä, mutta pääsiäissuunnitelmat meni täällä taas vähän uusiksi, koska life happened... mutta onneksi hyvää ruokaa voi laittaa ensiviikollakin. Ja hyvälle maistui tänään myös Mama -pikanuudelit ruskean kastikkeen kanssa. Se on mun uusin guilty pleasure (hei miks en keksi tänään suomenkielisiä sanoja millekään ilmaisuille?).. siis sellainen juttu, josta tiedän kyllä, että tervellisyys ja ravintoaineet on niin kaukana kuin olla vaan voi. Mutta silloin tällöin on sitä saatava ja silloin se kyllä maistuu erittäin hyvälle.

Siitäkin huolimatta, että yksi mun työkaveri sanoi taannoin, että saisin nuudeleihin verrattuna enemmän ravintoaineita kaivamalla nenää lounaaksi. Joka kerta kun nappaan käteen nuudelipussin niin tuo heitto tulee mun mieleen, mutta se lähinnä naurattaa mua. Mun ruokahalua kun ei tunnetusti saa ällöttävilläkään jutuilla katoamaan. Muistan kerran yläasteella ollessani, kun joku pahoitteli jotain ällöä juttua ruokalassa ja yksi kaverini totesi, että Kirsiä ei ainakaan haittaa.

Pääsiäinen_2Pääsiäinen_3

Oi voi, lähtipäs jutut taas vähän omille raiteilleen. Mutta eihän se haittaa mitään! Normaali arkihöpötys on välillä todellakin paikoillaan. Huomenna palaillaan taas sitten ihan "oikealla" asialla. Mutta nyt ainakin minä ja tipuset palaillaan takaisin rentoilun ja suklaamunien pariin!

Perinneperjantai: häävalssi tai ensitanssi

Hyvää pääsiäistä kaikille! Pitkän perjantain kunniaksi hypätään taas perinteiden maailmaan. Sanoinkin jo viime viikolla, että muutamat seuraavat jutut tulevat olemaan perinteisiä ohjelmanumeroita. Joten tänään jutellaan häävalssista / ensitanssista.

Perinteisestihän tässä maassa hääparin ensimmäinen tanssi avioparina on ollut valssi. Nykyään kuitenkin yhä enemmän myös meillä Suomessa häävalssit ovat alkaneet korvaantua ihan vain ensitanssilla. Mun mielestä se on mukavaa erityisesti silloin jos mitään mieleistä häävalssia ei tunnu löytyvän tai valssiaskeleet tuntuvat vaikeille ja julkinen valssaaminen ahdistavalle. Ihan yhtä hyvä vaihtoehto on musta tanssia vaikka ihan vaan aske-viereen-askel-viereen -tyyliin johonkin hääparille tärkeään kappaleeseen.

35158258_55427eca06_o

Nyt tätä postausta kirjoittaessani en yhtäkkiä olekaan enää varma siitä, miten häävalssi perinteisesti menee. Meneekö se niin, että hääpari aloittaa tanssimisen, johon vähän ajan päästä vanhemmat liittyvät mukaan? Vai liittyvätkö muut mukaan vasta seuraavaan tanssiin niin, että hääpari saa tanssia oman häävalssinsa yksin ja vasta sitten muut liittyvät mukaan ja myös vaihtavat paria niin, että morsian saa tanssia isänsä kanssa ja niin pois päin? Valaiskaa mua miten tämä perinteisesti menikään!

Meillä on tällä hetkellä sellainen suunnitelma, että perinteiseen tyyliin me avataan tanssit meidän valitsemalla kappaleella. Ja meidän mielestä olisi kivaa, jos kaksi seuraavaa kappaletta olisi meidän vanhempien häävalssit. Täytyy kyllä myöntää, etten hyvällä tahdollakaan muista, mikä meidän vanhempien häävalssi oli (vaikka on äiti sen mulle monesti kertonut) ja Jonin vanhemmista mulla ei ole sitä vähääkään hajua. Mutta toivottavasti sieltäkin häävalssi löytyisi, jotta päästäisiin vanhempienkin häävalssien tahtiin tanssimaan. Oman valintamme me haluttaisiin kuitenkin tanssia ihan vain itseksemme. Niin, että muut liittyisivät tanssimaan vasta seuraavan kappaleen alusta.

Miten te teette? Tanssitteko valssia vai jotain muuta? Vai skippaatteko koko huomion keskipisteenä tanssimisen?

Häävalssista puheen ollen.. yksi Jonin ulkomaalainen kaveri on menossa kesäkuussa naimisiin ja heidänkin kotimaassaan on tapana tanssia esimmäisenä tanssina nimen omaan valssia. No, hehän eivät ole koulussa tai missään muualla oppineet valssia tanssimaan, joten tämä Jonin kaveri kysyi osataanko me tanssia valssia ja voitaisiinko me opettaa heitä. Kyllähän se Joni oli mennyt lupaamaan, että voidaan me opettaa.. toki me suhteellisen hyvin osataan valssata, mutta ei meiltä kyllä mitään maailmaa mullistavaa tanssikurssia irtoa. Toivottavasti kelpaa silti!

Mekkomietteet vol. 2

Loppuvuodesta pohdiskelin blogin puolella, että mitähän sitä pistäisi päälle talvisiin häihin, jonne olin vieraaksi menossa. Nyt täällä on jo alkanut samat pohdinnat seuraavia häitä varten! Kyllä - minä olen ihminen, joka alkaa pohtimaan asuaan jo pari kuukautta ennen itse tilaisuutta. Eihän vara venettä kaada. Ja hyvä, että olenkin vähän aikaisemmin liikkeellä. Jotenkin tuntuu, että keväisiin häihin mulla on paljon enemmän hyviä vaihtoja kuin talvisiin juhliin.

Mekkoja_1Mekkoja_2Mekkoja_3

Sen verran paljon valikoimaa löytyy omasta kaapista, että kaupoille ei tosiaan tarvitse lähteä ainakaan mekon tai kenkien perässä. Ensimmäisen sovituskierroksen perusteella mekkovaihtoehtoja on vielä lähes kymmenkunta. Täytynee koittaa vähän karsia niitä lisää ja sitten taidan kysellä taas teidän mielipiteitänne mekkovalinnan suhteen. Viimeksikin kommenttiboksissa tuli niin viisaita vinkkejä!

Joten stay tuned!

Hääkampaushaaveita

Jokainen hääkampaustaan suunnitteleva morsian sukeltaa varmasti internetin ihmeelliseen maailmaan kampausinspiraatiota etsimään. Ja niin sukelsin minäkin - jo monta vuotta sitten. Tässä ajassa tietokoneen kuvakansioihin on ehtinyt tallentumaan yksi jos toinenkin kaunis kampaus. Monet niistä ovat hyvin samanlaisia, mutta osa myös hyvin erityyppisiä. Kuitenkin näin huolellisen selaamisen, etsimisen, vertailemisen ja pohtimisen jälkeen on ollut helppo huomata mistä tykkää kaikista eniten. Ja mulle se on tuo alla näkyvä kiharaista nutturaa ja lettiä yhdistävä kampaus.

Hiukset

Mun omat hiuksethan on tosi pitkät. Siis ihan oikeasti pitkät. Hiukset-voi-tunkea-housuihin -pitkät. Joten moni on pitänyt mua hulluna, kun en halua pitää hiuksiani auki. Vaikka melkein joka päivä normaalissa arjessa mun hiukset on kiinni, enkö haluaisi vapauttaa ne kauniiksi kiharapilveksi hääpäivänä? No en kyllä halua. Nimittäin sitäkin on kyllä tullut kokeiltua. Ja se ei ole erityisen miellyttävää. Hiukset jää kiinni kaikkialle vaatteista kainaloihin ja huulikiillosta toisiin ihmisiin. Eikä näin pitkät hiukset auki laitettuna vaan pysy kovin pitkään kovin siistinä. Ainakaan yhtään vauhdikkaammassa menossa. Lisäksi mun mielestä nuttura on muutenkin juhlavampi valinta.

Koska meidän häät ei kuitenkaan tule olemaan mikään erityisen jäykkä ja hienostunut ja elegantti tapahtuma, en halua nutturankaan olevan liian hienostunut ja elegantti. Jokaisen kiehkuran ei tarvitse olla sliipattu tasaiseksi ja otsalta saa roikkua vapaana muutama suortuva. Lisäksi letti mulle hyvin tuttu ja ehkä arkinenkin elementti kampauksessa, joten olo tämän tyyppisessä kampauksessa tulee varmasti olemaan kotoisa. Ainakin tuo kuva näyttää ihan just mun tyyliselle!

Mitäs te tykkäätte? Ja millaiset on omat suunnitelmat kampauksen suhteen? Auki vai kiinni? Sliipattua vai rentoa? Vai  jotain ihan muuta?

Ps. Käsi ylös ketä yllättää, että eihän sieltä hääpukuliikkeestä kuulunut sitä soittoa, joka luvattiin maanantaina tai viimeistään tiistaina mulle soittaa. Nyt liike onkin jo onnellisesti kiinni pääsiäislomilla... vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen....

Maailman paras huulikiilto



Mun on jo pitkään pitänyt kirjoitella tän päivän aiheesta - nimittäin maailman parhaasta huulikiillosta. Se on aikamoisella nimihirviöllä varustettu Clarins Instant Light Natural Lip Perfector. Oletteko koskaan testanneet? Jos ette niin suosittelen. Ihan koko sydämestäni ovin vannoa, että en ole koskaan kokeillut toista yhtä täydellistä huulikiiltoa.

Mun suurin inhokkijuttu huulikiilloissa on tahmaisuus - en vaan siedä sitä, että huulikiilto tuntuu tahmealle. Virheostoksia on kyllä tullut vuosien saatossa tehtyä. Aina testailtuani tuumaan, että eihän tämä tahmaa paljoakaan ja ostan. Mutta pienikin tahmaisuus riittää siihen, että kyseinen kiilto jää meikkilaatikon pohjalle pyörimään. Sen vuoksi en oikeastaan ollut enää muutamaan vuoteen käyttänyt huulikiiltoja ollenkaan. Hyvää ei vaan löytynyt. Mutta tämä Clarinsin yksilö ei ole tahmainen - ei hyvällä tahdollakaan! Se tuntuu huulilla oikeastaan huulirasvalle. Ihanan silkkiselle. Paremmalle kuin mikään muu mun testaama kiilto.

Huulikiilto_2Huulikiilto_3

Ja ah tämän tuotteen tuoksu! Se on niiin hyvä ja herkullinen. Okei, jos inhoat sydämesi pohjasta vaniljaa tai toffeeta niin et luultavasti pidä tästä, mutta muuten voin taata, että tykkäät. Tuoksu ei ole voimakas eikä liian ällömakea. Vaan ihan täydellinen sekin. Mulla on selvästi vieläkin kuherruskuukausi tän tuotteen kanssa menossa, kun en meinaa keksiä muuta sanottavaa kuin yltiöpäisiä kehuja. Eipä sillä, jokaisen kehun tämä kyllä ansaitsee. Tämä on muuten virallisesti "huulten muodon parantaja", eli tämän olisi kai tarkoitus jollain tavalla pullistaa tai muuten parantaa huulia, mutta en ole nähnyt enkä tuntenut mitään sellaista. Mun mielestäni tämä on vaan ihan tavallinen huulikiilto - tai no, äärimmäisen hyvä sellainen!

Jos jotain negatiivista haluaa tästä etsiä niin kaksi juttua tulee mieleen. Ensinnäkin hinta - kiiltohan maksaa noin 20 euroa. Aika paljon ainakin mun mittakaavassa. Kuitenkin jos pitää silmät tarkkana voi tätä löytää edullisemminkin. Itse nimittäin ostin toisen omistani, kun Sokoksella oli jotkut kauneuspäivät ja tämä tuote oli tarjouksessa hintanaan noin 13 euroa. Vaikka eipä sillä, jos tätä ei jatkossa tarjoukseen tule, aion kyllä ostaa tätä ihan normaaliin hintaankin. Nimittäin huomattavasti järkevämpää on maksaa kaksi kymppiä tuotteesta jonka aion käyttää loppuun viimeistä tippaa myöten kuin maksaa kymppi vaikkapa Lumenen huulikiillosta, jota käytän loppupeleissä vain tosi harvoin, koska se ei tunnukaan huulilla hyvältä käytössä. Jos olisin huulikiiltohistoriani aikana käyttänyt vain näitä Clarinsin kiiltoja, olisin varmasti loppupeleissä säästänyt rahaa.

Huulikiilto_4

Se toinen pieni miinus tulisi sävyvalikoimasta. Kaikki tarjolla olevat sävyt ovat kyllä tosi ihania, ja voisin ottaa niistä vaikka jokaisen itsellenikin. Mutta toki vielä enemmän ilahduttaisi, jos sävyvalikoima olisi laajempikin. Kaikki nämä sävyt ovat aika vaaleita ja neutraaleita ja kirkas punainen tai fuksiakin voisi olla mun mieleen. Täytyy muuten vielä sanoa, että vaikka nämä munkin omistamat sävyt ovat nimeltään shimmereitä, ei näissä ole yhtään sellaisia isoja kimallehippuja ja mulle se on ehdoton plussa!

Joten jos olet täydellistä, tahmatonta huulikiiltoa vailla - suosittelen! Ja vaikket kammoaisikaan tahmaisuutta yhtä paljon kuin minä - suosittelen silti. Luulenpa, että ihastut!