Hääpukukuulumisia + polttarikalenteria

Moikka!

Tulin pikaisesti kertomaan kuulmisia hääpukurintamalta. Kuten viime viikolla sanoinkin, alkoi mua painaa pieni huoli siitä, milloin mun hääpuku saapuu vai saapuuko ollenkaan. Laittamaani sähköpostiin ei alkanut vastausta kuulumaan muutamassa päivässä, joten perjantaina liikkeen auettua soittelin liikkeeseen tilannetta kysellen. Minulle vakuuteltiin, että puku on varmasti tulossa, mutta he tarkistavat tilanteen ja soittavat minulle saman päivän aikana takaisin. Juuri sillä hetkellä liikkeessä oli juuri alkamassa sovitus, niin asiaa ei ehditty välittömästi selvittää.

No, liikkeen sulkemisaika tuli ja meni ja luvattua puhelua ei kuulunut. Olin kyllä rehellisyyden nimissä aika harmissani. En niinkään harmissani siitä, että asia ei vielä perjantaina selvinnyt vaan enemmänkin siitä, että mulle tehtyä lupausta ei pidetty. Sen verran paljon löytyy itseltäkin asiakaspalvelukokemusta, että tiedän sen, ettei asiakkaalle tehtyjä lupauksia tulisi ikinä rikkoa. Jos minulle on luvattu soittaa niin mulle kanssa pitää soittaa. Edes sen verran, että pahoitellaan, ettei ehdittykään tänään selvittää ja mulle soitetaan ajankohtana X kun homma on selvillä. Joten perjantaina täällä kotona oli aika kiukkuinen morsian.

Mutta sitten jossain vaiheessa lauantai-iltapäivänä puhelin pirisikin ja hääpukuliikkeestähän mulle soitettiin! Puhelimessa taisi olla liikkeen omistaja, joka pahoitteli sitä, ettei edellisenä päivänä mulle oltukaan soitettu ja kertoi tilanteen olevan seuraava: "mun puku" oli saapunut, mutta se olikin saapunut väärässä koossa. Joten nyt he yrittävät hoputtaa, että puku saataisiin valmiiksi ja Suomeen myös siinä koossa, jonka tilasin. Että semmoista!

Oikeasti mitään sen kummempaa ongelmaahan tässä ei ole - puku saapuu varmasti riittävän ajoissa, jotta se ehditään vielä korjatakin. Eihän tässä vielä hoppu ole. Kuten puhelimessakin selitin, toistaiseksi ainut hoppu on se, että saisin arvion siitä, koska se puku on Suomessa. Itse kun asun Turussa ja teen töitä hyvin epäsäännöllisinä työaikoina ja haluan pukusovitukseen mukaan ma-pe rytmitettyä työtä tekevän ja Jyväskylässä asuvan äitini, ei multa onnistu sovitukseen lähteminen "puku saapui nyt, pääsetkö loppuviikosta sovittamaan?" -varoitusajalla. Siksi puvun tilasinkin niin hyvissä ajoin.. että ehtisi varmasti sumplia sovituksiin itsensä paikalle.

Mulle luvattiin soittaa tänään tai viimeistään huomenna arvio siitä, koska se oikea puku olisi Suomessa. Se on mukava juttu! Kyllähän minä ehdin puvun sovittaa ja he korjata vaikka vielä kesäkuun alussakin. Ei siinä mitään. Mutta jos se menee kesäkuulle, niin mielelläni tietäisin sen jo nyt, että voin sumplia omiani ja äitini aikatauluja niin, että tuolloin yhdessä päästään Helsingissä käymään.

Täytyy kyllä sanoa, että vähän kummallista, ettei mulle oltu ilmoitettu mitään kun väärän kokoinen puku Suomeen saapui. Ehkä liikkeessä ajateltiin, että turha mua on huolestuttaa. Mutta toisaalta siitä se huoli vasta tulikin, kun homma venyi eikä mulle kerrottu miksi. Pääasia kuitenkin, että tässäkin hommassa tulee olemaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Lauantaisen puhelun aikana olin jo kyllä ihan tyytyväinen asiakas ja mua palveltiin oikein ystävällisesti. Mutta vähän kummallinen kokemus kaikkiaan kyllä. Mutta se on näköjään meidän pukeutumisen teema - sama hommahan oli sen Jonin liivin kanssa siellä, mistä puku tilattiin. Että se ei tullutkaan, mutta meille ei siitä ilmoitettu mitään... tai sen puutettahan ei oikeastaan oltu edes huomattu ennenkä Joni kyseli sen perään sovituksessa!

Mutta palaan uudelleen asiaan, jahka (viimeistään huomenna, kuulemma!) saan tietää, koska se oikea puku saapuu sovitettavaksi. Ei sillä niin väliä milloin, pääasia, että saapuu! Perjantaina illalla kun mulle ei oltukaan luvatusti soitettu, ehdin kyllä jo vääntää pienet itkut täällä kotona siitä, että nyt joudun paniikissa etsimään jonkun muun hääpuvun, joka ei tietenkään ole läheskään niin hyvä mulle kuin tuo. Onneksi ei ainakaan vielä (*koputtaa puuta*) olla siinä pisteessä, että joutuisin moiseen ryhtymään.

Hääpukuasioista kuitenkin vielä pikaisesti polttarikalenterin pariin. Tän päivän luukusta avautui kuva pienestä lapsesta nukkumassa kärryissään. Toimitan kuvan tälläkin kertaa WhatsAppina kaasoille, koska jos oikein näen, niin kuvassa on yhden kaasoni tytär ja en näe asiakseni levitellä tuon pienen neidin kuvia (edes suttuisia polttarikalenterisellaisia) netissä. Mutta hmm.. mitähän tästä tulkitsisi? Joko mun polttarit on vauvateemaiset (koska kuulemma mun asu tulee olemaan haalari, niin potkupukuhan sopisi tähän teemaan!) tai sitten salapoliisina veikkaan niin, että tämä vihje liittyisi paikkaan, jossa kuva on otettu. Pikaisen maaperäanalyysin perusteella veikkaan nimittäin, että tuo kuva on otettu samaisen kaason vanhempien mökillä. Tai sitten tässä viitataan muuten vaan ulkona nukkumiseen (vanhalle partiolaiselle sopii kyllä puolijoukkuetelttamajoitus).. tai siihen, että mun ei tarvitse koko päivänä kävellä vaan saan vaan mennä kärryissä joka paikkaan. Tai sitten mulla on luvassa joku vauvahoitokoulu. Se voisi vaan olla vähän tylsää, koska olisin siinä niin hyvä. Mutta tietty on hauskaa olla paras, joten... Kaikki edellämainituista sopii mainiosti!

Ps. Huh, onpa ankea postaus - näin pitkästi tekstiä ilman yhtään kuvaa. Ei vaan sattunut olemaan aiheeseen sopivaa kuvamateriaalia, joten... pahoittelen!

26

Moikka vaan! Tulin heittämään tänne pikaterkut näin synttäreiden kunniaksi. Täällä "juhlitaan" hyvin rauhallisissa merkeissä. Koipi paketissa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. Juhlan kunniaksi olisi kuitenkin suunnitelmissa hakea vähän thairuokaa mulle päivälliseksi, nams.

HBD

Mutta ihanaa lauantaita kaikille teille? Missä merkeissä teidän lauantai kuluu? Rauhallisesti earth hour -teemassa rauhoittuen vai villisti juhlien? Jos lähdette juhlimaan niin tanssikaahan munkin puolesta! Palaillaan!

26 vuotta

Moikka! Mulla on tänään synttärit! Jipii! Oikeasti juhlan tuntu on aika kaukana tästä päivästä, mutta ei se haittaa. Olosuhteisiin nähden hyvä päivä silti. Mitä nyt vähän alkaa ikä painamaan päälle. Äitiä nauratti puhelimessa kun sanoin, että tänä aamuna oli rypyt lisääntyneet, selkä painunut vähän enemmän kumaraan ja lonkkaakin kolottaa, kun on niin huono keli!

No, kunhan vitsailin.. oikeasti ei kyllä lonkkaa kolota normaalia enempää. Mutta henkisestihän tämä vanheneminen painaa vähän enemmän. Siitä asti kun täytin 20, vanheneminen on ottanut yllättävän koville. Vaikka en oikein itsekään ymmärrä miksi. Vähän kauhistuttaa se, että aika kuluu niin nopeasti. Mutta siinään just on kahta enemmän syytä nauttia just tästä hetkestä. Ei tämä elämä tuoreena 26-vuotiaana kovin kurjaa ole. Kaikki on aika hyvin. Tää on parasta just nyt.

26v

Hieman nolostellen olen tainnut tän myöntää aiemmin myös blogissakin, mutta eniten mua harmittaa se, että nyt mää olen 26 ja Joni on edelleen 25. Ja niin tulee olemaan meidän hääpäivänäkin. "Mitäs ihmeen väliä sillä on?" Tuo ajatus putkahtanee teidän päähän. No.. asiahan on niin, että ei mitään. Sillä ei ole ihan oikesti kertakaikkiaan yhtään mitään väliä. En keksi yhtään järkiperustetta tunteilleni. Mutta silti mua harmittaa se, että jos meidän tulevista häistä olisi (Sinkkuelämää -tyyliin) juttu lehdessä, siinä lukisi Kirsi, 26, ja Joni, 25. Ja vaikkei se oikeasti mitään haittaakaan, musta mukavampaa olisi se, ettei mun ikä olisi "vuotta enemmän". Koska oikeasti me ollaan saman ikäisiä. Samana vuonna syntyneitä ja ikäeroa se 4,5 kuukautta mun eduksi.

Mutta jos mietin tuota kuvaan kirjoittamaani lausahdusta... "26 vuotta on se ikä, jolloin menen naimisiin". Se tuntuu kyllä oikein hyvälle. Häät tuntuu hyvälle. Varmuus siitä tuntuu hyvälle. Ja hääpäivästä tulee ihan paras, vaikka minä olenkin jo täyttänyt 26.

Kunhan vaan on hyvä keli, ettei mun lonkkaa kolota!

Perinneperjantai: hääkakun leikkaaminen

Voitteko uskoa, että ilmoille tärähtää Perinneperjantai -postaus? No en minäkään! Sen verran harvinaista herkkua se on viime viikkoina ollut. Mutta härkää sarvista kiinni vaan! Muutama seuraava käsittelyyn tuleva perinnejuttu on perinteisiä ohjelmanumeroita. Tänään aloitetaan hääkakun leikkaamisella.

Perinnehän on se, että hääpari leikkaa yhdessä hääkakun niin, että molemmat pitävät kakkulapiosta kiinni. Ja sitten kisaillaan siitä kumpi polkaisee ensimmäisenä sen jälkeen, kun lapio on osunut lautaseen. Voittaja tietenkin voittaa koko parisuhteen ajan ja saa pomottaa toista koko loppu elämän. Jotenkin noinhan se meni? Ei vaineskaan, eiköhän se voittaja vaan määrää kaapin paikan.

IMG_5059

Niin kuin varmaan olette huomanneet niin minä tykkään perinteistä ja me halutaan ottaa niitä osaksi meidän häitä, mutta tämä kakun leikkaaminen ja polkaiseminen on sellainen juttu, josta en ole niinkään varma. Isoin syy siihen on se, että mää oon maailman huonoin häviäjä. Siis ihan oikeasti. Vaikkei kisa olisi vakava niin mua silti harmittaa, jos mää häviän. Jonikin sanoi tässä taannoin, että kyllä kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen hän tietää, että aiheuttaa vain harmia itselleen jos mut menee voittamaan lautapelissä.

Joten haluanko sitten kisailla jossain polkaisemisessa? Ehkäpä en. Koska en halua hävitä. Ja en myöskään halua, että Joni häviää. Enkä oikeastaan halua, että kummankaan tarvitsee voittaa tai hävitä tollaisessa kisassa, jossa yhdessä kisaillaan toisiamme vastaan. Ei kai kummankaan ole pakko voittaa heti? Eikö me vaan voitais olla polkaisematta ja olla tasoissa. Molemmat sitä kakkua saa kuitenkin.

Mites teillä? Polkaistaanko vai jätetäänkö polkematta? Sanomattakin selvää on varmaan se, että kakkua ei todellakaan sotketa kenenkään naamaan niin kuin Jenkki-kotivideoissa. Jos Joni tekisi niin, niin saatettaisiin joutua samaan pisteeseen kuin muuan pari, joka taannoin oli Dr. Philissä selvittelemässä parisuhdettaan, kun vaimoa kaiversi edelleen naamaan sotkettu hääkakku. Heh.

Vain pieniä vastoinkäymisiä

Aloitan tän postauksen heti koputtamalla puuta. *Kop kop kop kop!* Nimittäin seuraava lauseeni kuuluu: meidän häiden järjestelyissä ei olla kohdattu kuin pieniä vastoinkäymisiä. Ja sellaisena haluttaisiin tilanne pitääkin. Siksi koputtelut.

Ajattelin käydä pikaisesti läpi muutamat jutut, jotka täällä on eniten hermoja kiristäneet. Viimeinen niistä on viime viikkojen kamppailu, joka sekin saatiin eilen hoidettua kuntoon. Mutta tässäpä Top Kolme hermonkiristäjät meidän hääjutuissa toistaiseksi:

1. Pitopalveluasiat - siis ihan uskomaton tuskien taival. Heinäkuun alussa laitoin ensimmäiset tarjouspyynnöt pitopalveluista menemään ja arvaatteko milloin saatiin maksuohjeet pitopalvelun varausmaksun maksamiseen? No heti perään helmikuun alussa. Tokihan jos hoppu olisi ollut niin olisi tämäkin homma saadettu varmaan nopeammin kuntoon. Mutta ihan rehellisesti sanottuna ollaan kohdattu tässä prosessissa sekä huonoa tuuria, yrittäjien lomia, ongelmallisia sähköposteja että ihan vaan puhdasta hitautta. Mutta pitopalvelu on ja varausmaksu maksettu - wuhuu!

2. Bändin peruminen - sillä hetkellä raivostutti ja tuntui pieneltä maailmanlopulta.. lähinnä siksi, että en todellakaan ollut kiinnostunut alkamaan uudelleen bändin etsintään. Mutta onneksi sekin homma hoitui ketutuksesta toivuttuamme aikas kätevästi. Ehdottomat plussat siitä peruneelle bändille, että meille ehdotettiin muutamaa muuta samankaltaista ja heidän mielestään hyvää bändiä. Ja ennen ehdotusta olivat vielä varmistaneet, että nämä ehdottamansa ovat hääpäivänämme vapaana. Joten uusi bändi löytyi helposti, mutta jestas, että harmitti silloin.

3. Tulostimen hajoaminen - tämä on se uusin juttu. Meillä tulostin oli kyllä jo muutaman vuoden vanha eikä mikään maailman paras peli niidenkään aikana. Mutta nyt hääjuttujen yhteydessä sillä oli saanut tulostettua erinäisiä juttuja ihan vaivattomasti - mitä nyt mustekasetit tuntuivat kuivuvan/kuluvan tosi nopeasti, vaikka tulosteltiin säännöllisen epäsäännöllisesti. No, sitten tulostin ilmoitti jälleen, että musteet on lopussa, joten Jonihan kävi ostamassa koko setin uusia (hintaa noin 60€). Eiköhän sitten mustekasettien vaihdon yhteydessä tulostin hajonnut niin, ettei se suostunut tulostamaan mustaa mustetta enää ollenkaan! Kaikista kikoista, puhdistuksista ja uusista mustekasetin vaihdoista huolimatta. Ja muutaman testiprintin jälkeen tulostin sanoi myös, että keltainen ja punainen muste ovat lopussa. Vaikka oikeasti keltainen oli enää ainut, jota se suostui tulostamaan.

Ja siitähän riemu repesi, koska eihän meidän ollutkaan tarkoitus tässä tulevina kuukausina tulostaa kuin varmaan satoja sivuja! Juttuja kutsuihin, kirkko-ohjelmia ja ties mitä muuta. Kyllä me jahkattiin pitkään, että mitä tehdään, mutta päädyttiin sitten siihen, että kaivetaan suosiolla kuvetta ja ostetaan uusi värilasermonitoimikone. Auts. Mutta eilen sitten käytiin se Expertiltä nappaamassa ja vaikka edellisen totaalinen kuolema kiukuttaa, niin eipähän nyt tarvitse murehtia tulostimen toimivuudesta tai tulostuslaadusta. Molemmat ovat nimittäin ihan priimaa!

IMG_8372 IMG_8375 IMG_8377

Mutta vastoinkäymisistä puheenollen - nyt olen alkanut pelkäämään niitä sen verran, että olen alkanut myös varmistelemaan asioiden olevan kunnossa. Esimerkiksi mulla oli hirveä pelko, että meidän vihkiaika olisikin hävinnyt järjestelmistä. Mehän varattiin se silloin, kun varata sai vasta Jyväskylän seurakunnan jäsenet. Ja kotiseurakuntamme kuitenkin muuttui Turkuun ennen "normaalien ihmisten" varauksen alkamista. Joten pelkäsin sitä, ettei meidän varaus enää olisikaan voimassa, kun ei enää oltukaan sitä mitä oltiin luvattu varatessa. Mutta soitin kirkkoherranvirastoon ja homma oli kunnossa. Ja puhelimeen vastannut henkilö ystävällinen. Huh ja kiitos sinne!

Toinen varmistelu johon taivuin liittyy mun hääpukuun. Hääpuvun arvioitu toimitusaikahan oli 4,5 -5,5 kuukautta, mutta nyt mun puvun tilaamisesta on jo 6,5 kuukautta. Mulle sanottiin, ettei kannata panikoida jos se menee vähän arvion yli, mutta nyt kun aikahaarukan maksimiarvioista on menty jo kuukausi yli enkä ole kuullut mitään alkaa mua vähän huolettamaan. Varsinkin kun häihin on enää alle 4 kuukautta ja jos jotain kävisi voisi uuden puvun saaminen olla tiukilla. Itku meinaa tulla ajatellessakin. Sähköpostiini ei vaan ole vielä vastattu, mutta huomenna soitan kyllä perään, jos aamusta ei vastausta ala kuulua. Pakkohan tähän on joku mielenrauha saada. Jos ohje on tilata puku vähintään 7kk ennen häitä, jotta ehditään myös tehdä korjaukset... ja tilausta on odoteltu tuosta jo se 6,5 kk niin huoli alkaa kyllä painaa, vaikken hysteerinen perään soitteleva morsian haluaisikaan olla.

Mutta tällaista täällä. Toivottavasti saan huomenna selvyyden pukuasiaan niin voin lähteä rauhallisin mielin viikonlopun viettoon. Eli siis dataamaan hääprinttejä koneella, jotta pääsee nyt tulostelemaan kaikkea kun on kerta uusi tulostinkin. Mitäs teille kuuluu?

Kotikutoinen Cake Tasting

Jos ei joku vielä tiennyt, niin mullahan on edelleen voimissaan hullu haaveeni tehdä hääkakku itse. Tai ei se ole enää mikään pelkkä haave vaan ihan totta se on. Äiti on vuokrannut jo kakkutelineen ja vatut on kerätty pakkaseen ja kaikki muukin etenee. Pieniä päätöksiä kakun suhteen on kuitenkin vielä tekemättä - nimittäin ulkomuoto ja täyte. Ei siis juuri mitään, vai kuinka?

On meillä oikeasti niistäkin jo oikein hyvä haju, mutta sain idean, että pidetään mun synttäreiden varjolla pienet kotikutoiset kakkumaistajaiset. Vaikken itse mikään suuri kakkufani olekaan (paitsi leipomisen suhteen olen) täytyyhän sitä synttäreiden kunniaksi joka vuosi kakku pyöräyttää. Joten miksipä ei löisi kahta kärpästä yhdellä iskulla ja löisi samalla lukkoon hääkaun sisukset ja ulkokuoret.

Kakkumaistelut_2
1 - 2

Alkuperäinen suunnitelma oli täyttää kakku valkosuklaa-mascarponevaahdolla ja vadelmilla. Se on ihan mielettömän hyvää! Parasta kakkua, jota oon ikinä syönyt. Mutta viime syksynä leivoin kerran myös suklaa-mascarpone-vadelmakakkua. Ja sekin oli kuulemma hyvää! Itse en sitä päässyt maistelemaan. Joten nyt pitäisi tehdä päätös mennäänkö vaaleaan vai tummaan suuntaan. Ja pidetäänkö alkuperäinen päämme siinä, että kakkupohja saisi olla suklainen.

Ulkomuodon suhteen olin alkuun varma siitä, että tekisin rustiikkisen, simppelin ja valkopintaisen kakun, joka koristellaan runsaalla määrällä sokerimassakukkia (näissä kuvissa mielestäni oikeita). Kunnes sitten törmäsin ensimmäistä kertaa liukuvärikakkuun ja rakastuin. Siis niin ihanan näköisiä! Niittenkin päälle voisi laittaa muutaman sokerimassakukan, ainakin valkoisena, jos ei muuten. Mutta tässäkin päätöksessä kakkutestit saavat luvan auttaa - jos toinen tyyli osoittautuu jotenkin vaikeaksi saada hyväksi, niin hylkään sitten sen ja valkkaan mieluummin sen "helpomman" ja alennan hermoromahduksen riskiä merkittävästi.

Kakkumaistelut_1
1 - 2

Mun synttärit on oikeasti lauantaina, mutta synttäri/hääkakkuiltamat siirtyvät vähän eteenpäin. Ensinnäkin siksi, että Joni on lauantaina reissussa (ja mun piti olla koko viikonloppu töissä, mutta olenkin koko viikonlopun saikulla). Ja toisekseen siksi, että ehkä ensi kuun puolella tuntuu vähän mukavammalle käyttää rahaa leivontatarvikkeisiin.. tälle viikolle nimittäin sattui auton tän astisen elinkaaren isoin määräaikaishuolto. Enough said, varmaankin?

Oon muuten ollut muutaman viikon ihan rappiolla polttarikalenterin suhteen. Anelen armoa tytöt! Mulla on päivät niin sekaisin, etten muistanut edes avata luukkua maanantaina! Ja edellisen viikon tehtäväkin oli vielä suorittamatta. Kun totesin blogiin, että saan varmaan valita mitä mittoja toimitan sain WhatsAppissa tarkennuksen, että "perus tissin pituuksia". Naurattaa vieläkin. Mutta nyt on tissin pituudet mitattu ja tän viikon luukusta avautui "Onnea" -teksti kera kukkasten. Ja kuvan toimitin WhatsAppilla kaasoille... tosin vasta tänään kehotuksen jälkeen. Hups. Lupaan skarpata!

Ps. Huomasittehan hiljaisuuden jälkeen sen lupailemani postauksen sulhasen vaatteista? Se näki päivänvalon vihdoin eilen!

Herrainpukimo

Herrainpukimo_1

Moikkamoi! Oletteko jo odotelleet sitä mun lupailemaa postausta sulhasen pukuun liittyen? Uskon! Täällä on vaan ollut hirveä jahkaaminen kirjoittamisen suhteen, koska a) sulhanen on koittanut miettiä kuinka paljon pukua saa blogissa paljastaa ja b) pukuhommissa tuli pieni mutka matkaan enkä tiennyt mitä aiheesta kirjoittaisin, ennen kuin tietäisin miten hommat selviää.

Päädyttiin siis hankkimaan Jonille puku Herrainpukimosta täältä Turusta. Silloin kun oltiin menossa vähän kaupoille katselemaan mitä vaihtoehtoja esim. Stockalla olisi, päätettiin poiketa pikaisesti Herrainpukimon kautta. Teerenpelin kantisuutiskirjeen mukana kun oli tullut myös tarjousta Herrainpukimoon. Ja sille tiellemme jäätiin. Poikettiin pikaisesti sisään kello 17, ja poistuttiin ulos lasku kourassa kllo 18.30. Sulhaselle tilattiin siis kolmiosainen puku (eli siis takki, housut ja liivi) mittojen mukaan tehty valkoinen kauluspaita ja vielä kengätkin.

Herrainpukimo_6
Herrainpukimo_5

Kokemus oli ihan mielettömän mukava. Herrainpukimon liiketila osoitteessa Kauppiaskatu 3 oli ihan hirmu tunnelmallinen. Nahkanojatuolit odottelua varten, tyylikkäästi esiin laitellut puvut ja hyllyihin esille asetellut asusteet ja parranajovälineet. Ah, ihanaa vähän vanhahtavaa tunnelmaa! Ja pukuun sai tosiaan valita kaiken itse. Vuorikankaista, nappeihin ja taskujen suuntiin. Me oltiin Jonin kanssa kaikista päätöksistä hyvin samaa mieltä, vaikka mun mielipiteellä ei väliä olisi ollutkaan. Ja eihän me osattu kaikista asioista olla mitään mieltä - esimerkiksi siitä monenko millin päähän reunasta kauluksen tikki laitetaan. Silloin me saatiin asiantuntevaa ohjausta ja joku meitä fiksumpi teki ne päätökset meidän puolesta. Mutta silloinkaan ei tullut yhtään sellainen olo, että meitä pidettäisiin jotenkin tyhminä. Vaan meitä autettiin oikein ystävällisesti.

Joni valkkaili pukuunsa myös muutamia ihan supersöpöjä yksityiskohtia. Pinkkihän on mun lempiväri, joten Joni otti takin kauluksen alla olevan huovan (oikeasti, tiesittekö muut, että siellä edes on sellainen?!) pinkkinä. Ja samalla sävyllä kirjailtiin takin vuorikankaaseen meidän hääpäivä. Valkoiseen kauluspaitaan kirjailtiin valkoisella Jonin nimikirjaimet. Ihan hullun siistiä, vai mitä? Että noita vaatteita voi käyttää vaikka koko loppu ikänsä, mutta silti niissä on aina mukana pieni henkilökohtainen muisto siitä, mitä varten ne on hankittu.

Herrainpukimo_8 Herrainpukimo_9 Herrainpukimo_2 Herrainpukimo_3

No sitten siihen pieneen mutkaan matkassa. Joni sai viestin, että puku on sovitettavissa, ja suunnattiin sitä testaamaan. Mutta liiviä ei ollutkaan mailla halmeilla eikä kukaan ennen Jonia ollut hoksannut, että se puuttuu. Liiviasiaa selvitettäessä meiltä kysyttiin, että olikos se tulossa eri kankaasta kuin puku. No ei ollut vaan ihan samasta. Tuolta sovituksesta lähtiessämme ei tiedetty liivin suhteen muuta kuin, että asiaa selvitetään. Ja vähän harmillista oli myös se, että jouduttiin itse soittelemaan perään, että onko se tilanne jo selvinnyt. Ensin ei meinattu edes saada ketään puhelimella kiinni, mutta kun saatiin, Jonille kerrottiin, että liivi oli vain jäänyt tehtaalla valmistamatta ja on nyt laitettu pikatilaukseen. Hyvä homma, ja pääasiahan on, että liivi sieltä vielä saapuu. Eihän meillä hoppu ole. Mutta vähän harmi oli se, ettei se saapunut ja ettei meitä infottu sieltä suunnasta, kun liivin kohtalo heille selvisi.

Kaiken kaikkiaan kokemus on kyllä kuitenkin ollut selvästi positiivisen puolella. Ensimmäisen käynnin ja puvun tilaamisen jälkeen oltiin ihan supertyytyväisiä. Ja oikeastaan tosi tyytyväisiä ollaan vieläkin, koska puku näytti ihan älyttömän hyvälle! Sehän se on kuitenkin kaikista tärkeintä. Eikä tästä nyt mitään kammoa jäänyt, etteikö heiltä mentäisi uudestaankin tilaamaan. Pieni harmitus vain. Mutta sekin pieni harmi on kyllä hyvin pientä verrattuna siihen iloon, joka tuli kun näin Jonin puku päällä. Ihan mielettömän hyvälle näytti. Kangasvalinta meni kyllä ihan nappiin! Ja jestas miten hyvälle näytti oikeasti istuva kauluspaita. Todella hyvälle - jos ei vielä tullut selväksi.

Herrainpukimo_4 Herrainpukimo_7

Huh, tulipa tästä pitkä postaus! Mutta sellainen on meidän sulhasen pukukuvio. Tehtiin jo valmiiksi myös yksi mahdollinen häämirri, mutta Joni tekee päätöksen sitten, kun pääsee kokeilemaan mirriä puvun kanssa. Yksinään nimittäin ainakin tosi hyvän näköinen, mutta jos eivät passaa yhteen niin sitten etsitään vielä jotain muuta kangasta. Ja solmiminenkin onnistuu jo hyvin! Jee! Hommat etenee kyllä täällä niin kovaa vauhtia, että eihän tässä meinaa joutaa edes blogia päivittää... mutta tärkeintä on tietysti se, että etenee! :)

Rentoilua

1903_11903_21903_31903_41903_51903_6

Huh onpas ollut kiireinen ja väsyttävä tämä viimeisin viikko. Mutta ei se mitään, välillä pitää olla vähän kiirustakin, jotta osaa sitten taas nauttia niistä rauhallisemmista päivistä. Blogi vaan perinteisesti on se ensimmäinen juttu, joka jää sivuun silloin jos on vähän vapaa-aikaa. Mutta täällä ollaan taas! Mää oon jo ottanut ilon irti näistä muutamista lämpimistä päivistä, joita on piisannut. Nimittäin ballerinakausi on avattu! Eipä tuolla vielä kovin paljon ole viitsinyt nilkat paljaana viilettää, mutta muutaman kerran jos ei ole tarvinnut tehdä paljoa muuta kuin hypätä autoon ja sieltä seuraavaan paikkaan.

Viime vuonna baltsukausi alkoi mulla paria viikkoa myöhemmin. Itse asiassa tiedän, että tarkalleen 28. maaliskuuta. Se on nimittäin mun synttäripäivä. Viime vuonna oli aivan ihana synttäriviikonloppu, mutta tänä vuonna mennään vähän eri merkeissä. Synttärit olisi pitkästä aikaa lauantaina, mutta minä olen koko viikonlopun töissä ja vieläpä yksin kotona. Aika ankeaa kyllä! Mutta eihän sille mitään mahda. Seuraavan kerran lauantaisynttärit onkin heti perään viiden vuoden päästä... Joten sitä odotellessa! Täytyy kuitenkin leipoa synttärikakkua, ettei kaikki juhlafiilis jää kokematta!

Hääblogitapaamista + polttarikalenteria

Moikka vaan pitkän tauon jälkeen! Niinhän mulla tietty jäi välistä jo toinen perinneperjantai ja polttarikalenteritodisteetkin, mutta hei.. on ollut vähän kiirusta! Perjantaina lähdinkin yllättäen ajelemaan Jyväskylään ja sunnuntaina tultiin kotiin ja maanantaina kävinkin jo Tampereella päiväreissulla ja vaikka mitä muuta. Sain jo vähän palautetta kaasoilta siitä, että aloin lipsua polttarikalenterijutuista. Mutta tän postauksen lopussa ne tulee!

Tällä viikolla on kuitenkin tehty myös hääjuttuja, koska eilen käytiin sovittamassa Jonin pukua! Iiks! Siitä kenties vielä juttua myöhemmin tällä viikolla, otin nimittäin kameran mukaan ja räpsin vähän fotoja. Ja käytiin myös kangaskaupoilla hakemassa kangasta mirrikokeilua varten, tänään meidän olisi tarkoitus tehdä se valmiiksi, joten ehkäpä päästään pian kurkkimaan enemmänkin sulhasen pukeutumisjuttuja.

Sitä ennen kuitenkin täytyy vinkata vielä Wedding Emilia -blogin Emilian ja Ilma kuin morsian Emmin organisoimasta hääbloggaajien tapaamisesta 18.4.2015. Ihan mahtavaa, että heti Love Me Do:n perään on luvassa toinenkin bloggaajatapaaminen täällä Turussa. Melkein aina kaikki kiva tapahtuu Helsingissä, mutta ihanaa, että tytöt järkkää tänne Turkuunkin tapaamista! Paikkoja tapaamiseen on kuitenkin vain rajoitetusti, joten jos juuri sinä, hääbloggaaja et vielä ole ilmoittautunut mukaan, niin käyhän äkkiä ilmoittautumassa messiin tapaamaan meitä kollegoita. Viimeksikin oli ihan huippua tavata teitä kaikkia, joten toivottavasti nähdään taas ensi kuussa! Käy kurkkimassa ilmoittautumisinfot täältä tai täältä!

Hääblogi meet&greet

Mutta tosiaan. Tässä vielä nämä polttarikalenterikuvat. Tällä viikolla luvassa ei ollut sen suurempaa arvoitusta kuin se, että mitkähän mitat polttariporukalle saisi olla?! Ilmeisesti saan vapaasti valita, mitä mittailen, tsihih.

PK_1 PK_2

Vakkariasu

Maalis_1

Sanoin tässä postauksessa, että jouduin vaihtamaan kyseisten kuvien mekon pois ihottuman vuoksi ja mekon tilalle vaihdoin pikaisesti asun, josta tulikin ihan supersuosikki. No, tässä se nyt on jälleen kerran päällä. Tämän paidan ja hameen yhdistelmää voi asustaa ihan miten vaan. Ruskeilla nilkkureilla ja laukulla kuten tässä, tai sitten mustilla vastaavilla. Tai mintun värisillä tennareilla ja laukulla. Tai vaaleanpunaisilla tennareilla ja laukuilla. Lyhyillä statement -koruilla kuten tässä - tai pitkillä kaulakoruilla, tai näyttävillä korviksilla. Tai kasalla rannekoruja. Ymmärrätte varmaan kuvinon - ihan millä vaan!

Maalis_2Maalis_3Maalis_4Maalis_5Maalis_6Maalis_7Maalis_8Maalis_9
Paita - Lindex
Hame - H&M
Nilkkurit - Ellos
Laukku - Firenzestä
Kaulakoru - H&M
Aurinkolasit - RayBan

Tässä asussa on parasta juurikin se, että sitä voi asustaa ihan miten haluaa. Musta hame ja valko-sini-raidallinen puuvillaneule on hyvä perusasu ja vielä niin älyttömän mukavakin! Tässä postauksessa kaikki on ihan superia ja ihanaa, mutta ei kai se haittaa? Lusikkansa tässä sopassa on myös tolla valtavalla valon määrällä. Olikohan eka kerta puoleen vuoteen kun ei palellut poseerata ulkona? Ihan parasta.

Tykkäättekö te?

Kenkiin totutteleminen

Moikka kaikille! Ajattelin tulla jakamaan tänkin blogin lukijoille mun hääblogin puolelle nakutteleman postauksen kenkiin totuttelemisesta. Oli kyseessä hääkengät tai mitkä tahansa nahkakengät kannattaa ottaa tästä vinkistä vaari - ihan mielettömän helppo ja kätevä tapa muokata nahkakengät just omaan jalkaan sopivaksi. Tässä Pitsiniekka -blogin postaus:


Kaikki varmaan tiedetään, että hääkenkiin kannattaa totutella hyvissä ajoin ennen häitä. Minä hankin hääkenkäni jo 1,5 vuotta ennen itse H-hetkeä, mutta ei kenkiin totutteluun sentään noin pitkää aikaa tarvita. Itse asiassa halusin tulla vinkkaamaan kätevästä tavasta, jolla saa nahkakengät muotoutumaan omiin jalkoihin muutamassa tunnissa. Tein tämän itsekin omille hääkengilleni, mutta täytyy myöntää, että niin skeptinen olin, että testasin toisilla kengillä ennen näitä.. en todellakaan ollut valmis ottamaan riskiä ja pilaamaan näitä netistä löytämälläni kikalla.

Mutta näin yksinkertaista homma on: tarvitset kengät, jotka ovat sisältä nahkaa, parin sukkia ja vettä. Kaikesa yksinkertaisuudessaan homman kulku on seuraava: kastele sukat hanan alla märäksi ja purista sen jälkeen sukat niin kuivaksi kuin vaan saat. Mun lopputulos oli aika saman tuntuinen kuin just pyykkikoneesta otetut sukat. Ei missään nimessä valuvan märkä, mutta kunnolla kostea. Sitten vedät sukat jalkaan ja kengät sukkien päälle. Kyllä. Seuraava vaihe on se kaikista vaikein - joudut katselemaan pari tuntia kauniita kenkiäsi sporttisukkien päälle puettuna. Kyllä ainakin täällä raastoi sydäntä!

Totuttelu_1Totuttelu_3Totuttelu_5Totuttelu_6

Kenkien kannattaa tosiaan antaa olla sukkien päällä jalassa muutaman tunnin ajan. Itse taisin pitää jotain tunnin ja kahden väliltä. Kengillä kannattaa välillä kävellä ja jalkaa liikutella kengissä mahdollisimman isosti, mutta koko aikaa ei tarvitse jalkeilla olla, vaan ihan istenkin saa ihmeitä aikaan.

Ja siinäpä se! Ota kengät pois, nakkaa sukat kuivumaan ja laita lämpimät villasukat jalkaan, jos olet samanlainen vilukissa kuin minä ja pari tuntia märissä sukissa on inhokkijuttujasi. Nyt kengät ovat muokkautuneet valmiiksi. Itse annoin niiden "kuivua" pöydällä seuraavaan päivään asti, mutta heti sukkajalkojen poiston jälkeen ja vielä seuraavana aamunakin (ja vielä nyt kuukausienkin päästä) kengät olivat jalassa aivan täydelliset.

Eivät ne olleet aiemminkaan hiertäneet tai puristaneet, mutta tiedätte varmasti sen tunteen, kun uudehkot kengät tuntuvat jalassa vähän koville. Tämä käsittely pehmitti tuon kovuuden pois, eikä mikään kohta paina, purista tai tunnu kovalta enää. Ei yhtään. Mutta kengät ei myöskään löystyneet mitenkään liikaa, vain just mun jalan muotoon. Eikä pohjiin tai sisäpintoihin jäänyt myöskään mitään jälkiä kostean sukan kanssa vietetystä ajasta. Sitä pelkäsin ja siksikin testasin ensin toisilla. Mutta ei jäänyt mitään niihin eikä näihinkään. Tähän auttoi varmasti myös se, että olin puristanut sukat tosi huolella!

Totuttelu_4IMG_2962

Kannattaa kokeilla tätä vinkkiä, jos kaapista löytyy sisäänajamattomat hää- tai muut juhlakengät. Huomattavasti helpompaa kuin päivien ja kymmenien tuntien tepastelu, joka saattaa kulua jos ihan vain kävelemällä haluaa kenkänsä ajaa sisään. Eikä ole myöskään sitä vaaraa, että kenkien pohjat kuluvat liikaa jatkuvasta totuttelukävelystä.. tai minun tapauksessa potkin timangeja liikaa irti ennen juhlapäivää. Huh, onneksi oli nopeampikin tapa.

Hääkenkiin totutteleminen

Kaikki varmaan tiedetään, että hääkenkiin kannattaa totutella hyvissä ajoin ennen häitä. Minä hankin hääkenkäni jo 1,5 vuotta ennen itse H-hetkeä, mutta ei kenkiin totutteluun sentään noin pitkää aikaa tarvita. Itse asiassa halusin tulla vinkkaamaan kätevästä tavasta, jolla saa nahkakengät muotoutumaan omiin jalkoihin muutamassa tunnissa. Tein tämän itsekin omille hääkengilleni, mutta täytyy myöntää, että niin skeptinen olin, että testasin toisilla kengillä ennen näitä.. en todellakaan ollut valmis ottamaan riskiä ja pilaamaan näitä netistä löytämälläni kikalla.

Mutta näin yksinkertaista homma on: tarvitset kengät, jotka ovat sisältä nahkaa, parin sukkia ja vettä. Kaikesa yksinkertaisuudessaan homman kulku on seuraava: kastele sukat hanan alla märäksi ja purista sen jälkeen sukat niin kuivaksi kuin vaan saat. Mun lopputulos oli aika saman tuntuinen kuin just pyykkikoneesta otetut sukat. Ei missään nimessä valuvan märkä, mutta kunnolla kostea. Sitten vedät sukat jalkaan ja kengät sukkien päälle. Kyllä. Seuraava vaihe on se kaikista vaikein - joudut katselemaan pari tuntia kauniita kenkiäsi sporttisukkien päälle puettuna. Kyllä ainakin täällä raastoi sydäntä!

Totuttelu_1 Totuttelu_3 Totuttelu_5 Totuttelu_6

Kenkien kannattaa tosiaan antaa olla sukkien päällä jalassa muutaman tunnin ajan. Itse taisin pitää jotain tunnin ja kahden väliltä. Kengillä kannattaa välillä kävellä ja jalkaa liikutella kengissä mahdollisimman isosti, mutta koko aikaa ei tarvitse jalkeilla olla, vaan ihan istenkin saa ihmeitä aikaan.

Ja siinäpä se! Ota kengät pois, nakkaa sukat kuivumaan ja laita lämpimät villasukat jalkaan, jos olet samanlainen vilukissa kuin minä ja pari tuntia märissä sukissa on inhokkijuttujasi. Nyt kengät ovat muokkautuneet valmiiksi. Itse annoin niiden "kuivua" pöydällä seuraavaan päivään asti, mutta heti sukkajalkojen poiston jälkeen ja vielä seuraavana aamunakin (ja vielä nyt kuukausienkin päästä) kengät olivat jalassa aivan täydelliset.

Eivät ne olleet aiemminkaan hiertäneet tai puristaneet, mutta tiedätte varmasti sen tunteen, kun uudehkot kengät tuntuvat jalassa vähän koville. Tämä käsittely pehmitti tuon kovuuden pois, eikä mikään kohta paina, purista tai tunnu kovalta enää. Ei yhtään. Mutta kengät ei myöskään löystyneet mitenkään liikaa, vain just mun jalan muotoon. Eikä pohjiin tai sisäpintoihin jäänyt myöskään mitään jälkiä kostean sukan kanssa vietetystä ajasta. Sitä pelkäsin ja siksikin testasin ensin toisilla. Mutta ei jäänyt mitään niihin eikä näihinkään. Tähän auttoi varmasti myös se, että olin puristanut sukat tosi huolella!

Totuttelu_4 IMG_2962

Kannattaa kokeilla tätä vinkkiä, jos kaapista löytyy sisäänajamattomat hää- tai muut juhlakengät. Huomattavasti helpompaa kuin päivien ja kymmenien tuntien tepastelu, joka saattaa kulua jos ihan vain kävelemällä haluaa kenkänsä ajaa sisään. Eikä ole myöskään sitä vaaraa, että kenkien pohjat kuluvat liikaa jatkuvasta totuttelukävelystä.. tai minun tapauksessa potkin timangeja liikaa irti ennen juhlapäivää. Huh, onneksi oli nopeampikin tapa.

#KEHUKUMPPANIA

Sain Kataja Parisuhdekeskus ry:ltä sähköpostia, jossa minut haastettiin ottamaan osaa Kehu Kumppnia -kamppikseen. Sitä kuvailtiin näin: "Kampanjan tarkoituksena onkannustaa sanomaan ääneen oman parisuhteen ja kumppanin hyviä, rakkaita ja ihanimpia ominaisuuksia. Se, mihin keskitymme, kasvaa. Parisuhteesta puhutaan liian usein valittaen ja epäkohtia etsien. Kyllä, parisuhteen ongelmat ja ärsytykset ovat totta. Mutta aivan yhtä totta ovat myös sen läheisyys, ilo, turva, arvostus ja kipinä! Koska ihmisellä on usein taipumus muistaa ja nähdä ympärillään helpommin vikoja kuin hyvinvointia, täytyy hyvästä muistaa puhua ääneen."

Viestissä heitettiin ilmoille myös ajatus siitä, että jos minä en kehu kumppaniani niin kuka sitten kehuu? Ja jos en minä tee sitä nyt niin milloin sitten? Joten minä ajattelin kehua omaa kumppaniani. Tässä ja nyt. Ei se ole mulle ollenkaan vaikea homma. Tai uuttakaan. Minä kehun Jonia varmaan joka päivä. Kehun ja sanon olevani ylpeä. Ja ihan oikeasti olenkin!

kehukumppaniasi

Mutta tässä luvassa kuusi kehua minun kumppanilleni.

1. Oot söpö! Tosi söpö ja tosi komea. Silloinkin kun oot kaikista homssuisimmillaas niin näytät aina hyvälle. Sulla on ihana hymy, ihanat siniset silmät ja aina kun sua katsoo niin tulee hyvälle tuulelle.

2. Suhun voi aina luottaa ja oot aina mun puolella! Ja kun sanon aina, niin myös tarkoiotan, että ihan aina. Mää tiedän sen, että mitä ikinä tarviinkaan ja missä ikinä sitä tarviinkaan niin teet kaikkes auttaakses mua. Et myöskään ikinä suutu turhasta. Etkä hermostu, vaikka mulla ois mikä. Eikä sun kanssa tarvii ikinä pelätä. Ja se on parasta se.

3. Kohtelet kaikkia muitakin hyvin! Oot ihan huippu tyyppi myös kaikille muille ihmisille ja otuksille. Oot kohtelias ja reilu - ihan kaikille. Tykkäät lapsista, tykkäät eläimistä ja oot aina valmis auttamaan kaikkia, jotka sun apua tarvitsee.

4. Oot hauskin! Sulla on aina ihan sikahauskoja puujalkoja. Ja minähän tykkään hyvistä puujalkavitseistä, joten saat mut aina nauramaan. Sun huonotkin jutut on melkein aina hauskoja! Ja sun kanssa voi aina hassutella, tehä outoja tempauksia ja ottaa yhteiskuvia ilveksinä. Ja karhuina!

5. Oot superahkera! Mää oon ihan superylpeä siitä, miten ahkera oot ja miten paljon jaksat puurtaa. Minä jos joku tiedän, miten paljon sää teet töitä kaikkien sun velvollisuuksien eteen ja oon susta siks oikeast tosi ylpeä. Ja koitan aina muistaa siitä kehuakin!

6. Teet parasta makaronilaatikkoa ja pinkkiä prinsessakakkua! Vaikka mulla on yleensä vastuu meidän ruokahuollosta ja leipomuksistakin, niin sää oot kyllä meistä paljon parempi makaroonilaatikon teossa ja mun lempikakku koko maailmassa on se vadelmakermakakku, jonka oot parikin kertaa tehnyt mulle synttärikakuksi. Ja oon ylpeä myös siitä, kuinka hienosti sen kakun päälle oot aina pursottanut prinsessan kruunun tähtityllalla!

kehukumppaniasi2

Mistä sinä kehuisit kumppaniasi? Kehu kommenttiboksissa, omassa blogissa tai missä vaan somessa. Tai paras mahdollinen - kehu ihan kasvokkain. Mutta hei - jos teet niin jossain somessa, muista käyttää tägiä #kehukumppania! Ja jos haluat niin käy ihmeessä Kataja Parisuhdekeskuksen nettisivuilla - siellä on paljon parisuhdeasiaa, joista voi olla hyötyä just sulle tai jollekin sun lähellä.

Pastellivoikkari

IMG_8126IMG_8124IMG_8128
Pohjalla Isa Dora - Bridal Pink 
Glitterinä H&M - Pastel Dots
Päällimmäisenä OPI - Don't Touch my Tutu

Hei vaan täältä köhän keskeltä! Tulin jakamaan teille kuvat mun tän hetkisistä kynsistä. Tai no, nyt ne ei kyllä enää ole ollenkaan niin hehkeässä kunnossa. Normaalitilassa en voi sietää lohjenneita kynsilakkoja, mutta en vaan jaksa poistaa niitä. En vaan jaksa. Sen verran terve kuitenkin olen, että paheksun lohkeilleita lakkojani, mutta sen verran pipi, etten jaksa tehdä asian eteen mitään. Kyllä on taas rankkaa, hah.

Kynsillä on taas glittersandwich, tällä kertaa nude sellainen. Tästä tuli ihan vahingossa mun suosikkeja! Jotenkin klassinen ja raikas, mutta paljon mielenkiintoisempi ja leikkisämpi kuin tasainen nude. Koko hommaan idea lähti tuosta glitteristä. Se on H&M:ltä ja se on aivan ihanaa! Se ei pääs oikeuksiinsa näissä kuvissa, mutta on jotenkin ihan käsittämättömän hempeän suloista. Kirkkaalla pohjalla mattaisia valkoisia ja mustia hileitä ja niiden seurana eri kokoisia hempeän vaaleanpunaisia, vähän metallinhohtoisia hileitä (näyttävät näissä kuvissa melkein valkoisille nekin). Siis niin suloinen lakka! Ja kuten arvata saattaa kyseisen merkin lakat ei myöskään ole kalliita, joten suosittelen kurkkaamaan lähihenkan hyllyyn, jos yhtään houkuttaa. Netistä en valitettavasti tätä sävyä löytänyt.

Keväthössötys tulee varmaan  jo kaikilla korvista ulos, mutta kyllä nämäkin kynnet vaan henkii sitä kevättä. Vaaleaa, hempeää tai kirkkaita sävyjä. Kaikkialla muuallakin, mutta myös kynsillä. Vain kaikkea ihanaa ja kevyttä. Ei enää viininpunaista ja muuta synkkää. Huh, meinaa masentaa ajatuskin!