Tänään Perinneperjantai -otsikon alla ajattelin kirjoittaa hunnusta, tuosta morsianten tunnetuimmasta päähineestä. Nuorempanahan olin ihan vakuuttunut siitä, että en tule todellakaan huntua käyttämään. Halusin korkean nutturan ja ehdottomasti tiaran. Niin se vaan kuitenkin pääsi mieli muuttumaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt haluan niskanutturan ja en missään nimessä tiaraa vaan ihan ehdottomasti hunnun, mielellään pitsireunaisen.

Huntu

Muistan lukeneeni jostain, että alun perin hunnun funktio oli suojata morsianta pahoilta hengiltä siinä välitilassa, jossa hän oli lähtenyt kotoaan, muttä ei päässyt vielä miehen kotiin suojaan. Ja kaikki ollaan varmaan kuultu myös se pentineinen ajatus, että huntu sopii vain neitsytmorsiamille. Se symboloi viattomuttaa (kuten valkoinen pukukin?) ja on sopimatonta, jos joku muu huntua käyttää.

Mutta eiköhän me kaikki eletä edes aika lähellä vuotta 2015, jolloin meidän kulttuurissa huntu sopii kenelle tahansa, jos huntuun haluaa pukeutua. Ainakin itselleni on ihan sama vaikka edessä olisi vaikka toinen avioliitto ja morsian haluaa huntu käyttää! Antaa palaa vaan, jos itsesä hyvälle tuntuu! Mulle ainakin se symboloi morsiamen asemaa, ihan sama millainen tausta morsiamella on. Mitä mieltä te olette?

Suomalaisissa häissä ei taida olla kovin tyypillistä astella alttarille huntu kasvoilla, mutta toki sellainenkin mahdollisuus on. Itse elän sellaisessa käsityksessä, että tuo hetki jolloin huntu nostetaan morsiamen kasvoilta, on ennen vanhaan (ja varmaan joissain kulttuureissa nykyäänkin) ollut ensimmäinen kerta, kun sulhanen näkee morsiamensa kasvot. Joissain telkkarin hääohjelmissa olen nähnyt, että morsian seisoo vihkimisen ajan huntu kasvoillaan ja vasta suukon kohdalla sulhanen on nostanut hunnun pois. Jos itse haluaisin kirkkoon saapua huntu kasvoillani, niin haluaisin kyllä, että iskä nostaisi sen pois minut luovuttaessaan. Jotenkin tuntuu hassulle ajatukselle seistä vihkimisen aikana hunnun takana piilossa.

Eipä sillä, hassulle tuntuisi minusta saapuakin hunnun alle piilotettuna. Uskallan väittää, että Joni on jo jokusen kerran ennen sitä hetkeä mun kasvot nähnyt, enkä pelkää pahojen henkien hyökkäystäkään, joten uskallan kyllä astella alttarille ihan vain huntu takanani roikkuen. Mutta hunnun ehdottomasti haluan. En niinkään mistään periaatteellisista syistä tai minua suojaamaan, vaan häätyylini kruunaamaan. Vaikka eipä sillä - upeita morsiustyylejä on ilman huntuakin! Ja itsekin aion luopua siitä vihkimisen jälkeen.

Miten te aiotte toimia? Tai miten itse teitte häissänne? Oletteko nähneet Suomessa valkoisen hunnun alle kasvonsa piilottaneita morsiamia?