Perinneperjantai: hääauton koristelu

7.00
Hyvää perjantaihuomenta kaikille! Hypätään taas tänäkin perjantaina hääperinteiden maailmaan, kuten tapanamme on viime viikkoina ollut.. Tänään ajattelin kirjoittaa hääauton koristelusta. En tosin niinkään tylliruseteista, satiininauhoista ja kukkakimpuista sivupeileissä ja konepellillä (ja ihan vaan tiedoksenne tässä samalla, että enpä usko meidän kaipaavan mitään edellämainituista!) vaan keskitytään ennemmin sinne auton peräpäähän - nimittäin niihin killuttimiin, joita hääauton perässä yleensä hinataan.



Nyt kun oon alkanut listaamaan näitä hääperinteitä, niin oon huomannut, että (ainakin mun käsityksen mukaa) jos jonkun perinteen ei sen tarkoitus ole edistää hedelmällisyyttä, on sen tarkoitus karkoittaa pahoja henkiä tai muuten suojautua niiltä. Eikös siitä nimittäin ole hääauton hinattavaksi laitettavissa romuissakin kyse? Että ne pitäisivät mahdollisimman kovaa melua ja siten karkottaisivat pahat henget, jotka ehkä hääparia yrittäisivät seurata?

Pelkäsin sitten pahoja henkiä, eli en, mutta killuttimia haluaisin kyllä meidän hääauton perään silti. Mun mielestä tässäkin perinteessä on se kiva puoli, että siitä voi helposti tuunata hääparin näköisen. Perinteisten säilykepurkkien ja vanhojen hikisten lenkkareiden lisäksi joukkoon voi laittaa jotain hääparin juttuja - esimerkiksi meidän hääauton perään olen ajatellut ainakin sählypalloja! Ja vaikkei perään keksisikään välttämättä jotain sulhaseen tai morsiameen liittyvää, niin voihan noita romuja piristää muutenkin... vaikka spraymaalaamalla säilykepurkit häiden teemavärien mukaan. Tai laittamalla joukkoon jotain muuta hauskaa.. kerran meidän suvun häissä auton perässä taisi olla mm. mun veljen vanhat luistimet (vai oonko äiti ihan väärässä?).

Mutta jos jotain killuttimia hääauton perään ripustetaan, niin kannattaa myös pitää huoli siitä, että ne pysyvät siellä kiinni. Muutamastakin syystä. Ensinnäkin - kukaan ei varmaan halua roskata yleisiä autoteitä ripottelemalla säilyketölkkejä sinne tänne. Mutta toisekseen, muistan kuulleni jostain, että auton perässä killuvat jutut symboloivat myös avioliittoa - jos ne eivät kestä sitä kyytiä, mitä hääauton perässä saavat, ei tule kestämään avioliittokaan. Vaikken mikään erityisen taikauskoinen olekaan, haluan kuitenkin mieluummin ottaa varman päälle, joten täytyy pitää huoli, että teroittaa tätä asiaa sille, jonka laittaa vastuuseen hääauton koristeluista. Tai sitten vaan hoidan homman itse, koska silloinhan ainakin tietää jäljen olevan hyvää, vai mitä? Ehheh.

Ja hei - sellainen vinkki vielä, että eihän pahoilta hengiltä suojautumiseen autoa välttämättä tarvita! Muistan nähneeni kuvia hääparista, joka poistui hääpaikalta kävellen ja vetivät yhdessä perässään tätä perinteistä romunivaskaa. Ihan mielettömän hauskaa idea ja jotenkin tosi suloista! Harmi vaan, etten yhtään muista oonko törmännyt tähän näkyyn jossain blogissa vai ihan vaan Pinterestin tai Googlen syövereissä. Saa vinkata, jos te muistatte!

Ja hei, kertokaas miten on teidän laita? Aiotteko laittaa romuja killumaan auton perään? Vai onko tämä teille ihan yhtä tyhjän kanssa?

Turvavaate

6.00
HM_6HM_5HM_2HM_8HM_7HM_1HM_4HM_3HM_9

Tämä on mun oodi hupparimekoille. Miten, oi miten, mää oon voinut selvitä hengissä mun aiemmasta elämästä ilman näitä? Toivoin joululahjaksi hupparimekkoa ja sellaisen sainkin. Ja rakasuin niin palavasti, että oli pakko ostaa aleista toinen puoleen hintaan. Se ensimmäinen on tosin vielä parempi, jotenkin pehmeämpi ja rennompi ja sen hupussa on pörrövuori.

Käytän näitä reissatessa villasukkisten kanssa, kotona kalsareiden kanssa, salille mennessä jumppatrikoiden kanssa ja ja ja.. ymmärrätte varmaan idean. Siis sen, että collegehupparimekko on maailman paras vaatekappale, jota voi käyttää lähes aina.

Halusin muuten kokeilla hiuksiin vähän jotain erilaista, joten tein tollaisen twist-kampauksen. Tykkäsin siitä itseasiassa tosi paljon, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tuosta tule jonkin asteiset Julija Tymosenko -vibat.

Mitäs te tykkäätte? Kampauksesta tai kuvista tai hupparimekoista? Kommenttia saa heittää!

Kankaat kaasojen mekkoihin

13.48
Kaasonmekot_1

Muistatteko vielä mun liukuvärisuunnitelmat kaasojen mekkoihin? Jep, ne on nyt heitetty mäkeen. Tein syksymmällä muutamia testejä ja olisihan se ollut toteutettavissa, mutta hyvin työlästä ja riskialtista. Joten olin lykännyt koko mekkoasiaa vaan eteenpäin.

Kunnes sitten viime viikolla yksi kaasoista oli käymässä täällä Turussa ja kaupungilla kävellessämme ehdotin, että käytäisiin kangaskaupassa vilkaisemassa vaihtoehtoja. Eipä ollut hirveästi mielekkäitä vaihtoehtoja tarjolla ja oltiin jo lähdössä pois, kun pysähdyttiin vielä hipelöimään yhtä kivaa (tosin täysin näihin mekkoihin sopimatonta) kangasta. Hyvä kuitenkin, että pysähdyttiin, koska sen alta löytyi aivan ihanaa kuviollista silkkiä, jota ei oltu aiemmin huomattukaan!

Kaasonmekot_2 Kaasonmekot_4

Sitä ei ollut pakalla hirveästi jäljellä, joten äkkiä kuvat meidän tyttöjen WhatsApp -ryhmään ja kahville vastauksia odottelemaan. Mua jännitti muiden reaktiot täysin erilaiseen suunnitelmaan, mutta myöntävät vastauksethan sieltä tietysti tuli! Joten marssittiin takaisin Eurokankaaseen ja ostettiin ihanaa ruusukuvioista silkkiä mekkojen yläosiin ja kankaaseen kivasti sopivaa malvan väristä morsiussatiinia helmoihin. Tuo silkki on maailman vaikein kuvattava - sen sävyjä ei meinaa millään saada toistumaan oikein, mutta sen pohjaväri on ihan puhtaasti persikka. Tosi nätti pinkin ja oranssin sekoitus. Ja kuvioissa tosiaan toistuu erilaisia violetin, pinkin, oranssin, keltaisen ja vihreänkin sävyjä. Koko kangas on luonnossa paljon raikkaampi, eikä näin samea ja tunkkainen kuin kuvissa.

Kaasonmekot_3

Jee! Näistä tulee kyllä varmasti tosi kauniit. Ja uskoisin, että myös sellaiset, joita voi käyttää muissakin juhlissa sitten meidän häiden jälkeen. Pian täytyy alkaa suunnitella millaisia malleja työt pukuihinsa haluavat. Tai vähän olikin jo kyllä puhetta. Vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttui aion kyllä edelleen antaa jokaisen valita mieleisen mallin. Yksiolkaimista on ainakin toivottu ja toiselle kaasolle tehdään varmaan jotain vähän laskeutuvampaa, etteivät kukkakuviot näkyisi niin selkeästi. Mutta ennen näiden kimppuun hyökkäämistä pitää vielä viimeistellä yksi toinen ompeluprojekti (loppusuoralla sekin jo on!).

Hintaa mekkokankaille jäi alle kolmekymppiä per nokka. Ei ollenkaan paha mielestäni. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että mekoista tulee yhtä kauniit kuin mun kuvitelmissa. Ja että tota silkkiä jäisi yli, että saan ommeltua siitä itsellenikin mekon, haha!

Red Bull Music Academy Sessions

7.00
RBMA_1RBMA_2RBMA_3RBMA_7

Mainitsin päätyneeni lauantaina Kuusisto linnanraunioiden lisäksi toiseenkin uuteen paikkaan. Nimittäin Kaarinassa kuvailun jälkeen käytiin pikaisesti vetämässä kotona ruokaa napaan ja suunnattiin Turun Klubille viettämään iltaa Red Bull Music Academy -sessioon. Olin kieltämättä kuin kala kuivalla maalla, kun kuuntelin Stiletti-Anan tarinoita musiikkiurastaan. Session lopuksi kyseinen herra vielä loi studiostaan tuomillaan välineillä biisin. Vaikka mua ei minään elektromusan fanina tunnetakaan, oli koko tapahtuma aikas viihdyttävä. Varsinaisen session jälkeen päästiin vielä näkemään, kun lavalle nousi ensin Biniyam ja sitten Noah Kin.

Kuten sanottua, olin poissa omalta Robinin sävyttämältä mukavuusalueeltani, mutta se tekee kyllä jokaiselle välillä hyvää. Oli nimittäin älyttömän hauskaa, punaisen härän mehu virtasi ja myöhään meni. Voisin todellakin lähteä uudestaankin!

RBMA_4RBMA_5RBMA_6

Ja hei - pakko vielä sanoa, että jos sinä olet tai tunnet jonkun, joka on musiikkitaivaan tuleva tähti, niin hakemusta vaan vetämään Red Bull Music Academyyn - siellä tarjotaan nuorille tekijöille mahdollisuuksia oppia uutta ja verkostoitua kansainvälisten kollegoiden kanssa. Kukapa olisi tiennyt, että energiajuomajätti järjestää tällaistakin toimintaa?

Villaa, villaa, villaa!

11.24
Kaarina_1
Jaan nämä Kuusiston linnanraunioilla nappaillut vaatekuvat kahteen postaukseen, koska niitä tosiaan oli niin paljon. Ensin katsellaan kuvia vähän lämpimämmissä vetimissä, ja seuraavassa postauksessa kuoriudun takistani kameran eteen kalisemaan. Sanonpahan vaan, että olisi pitänyt käydä tuolla ensin ja tulla sitten kotiin saunaan, eikä käydä aamusaunassa ja lähteä sitten tuonne hytisemään.

Tuona päivänä päällä oli mun oi-niin-rakas uniformu. Siis sellaisa vaatteita, joita voisin vetää niskaan koska tanasa. Sellaisia, joita otan mukaan kun tiedän matkustavani koko päivän. Tai puen päälle silloin jos olen kotosalla ja haluan kääriytyä sohvan nurkkaan pieneen pesään. Sain tuon Benchin takin vuosi sitten joululahjaksi mieheltäni. Olin ihan ohimennen ihastellut sitä kaupassa ihan vilpittömästi mitään vihjailematta, mutta tonttu oli tarkkana ja jotain hyvin tuttuahan sieltä paketista kuoriutui.

Kaarina_2Kaarina_3Kaarina_4
Kuluneen vuoden aikana tuo takki on kyllä palvellut mua niin uskollisesti. Se on edelleen mun mielestä maailman ihanin. Siinä on paksu neulepinta ja sisällä paksu ja unelmanpehmeä fleecevuori. Joka ei muuten ole yhtään nyppääntynt tai ohentunut tai kovettunut reilun vuoden käytön aikana. Käytän sitä kotona aina silloin kun mulla on tosi kylmä. Sen sisällä ei kauaa tarvitse palella. Ja tosiaan takki on palvellut hyvin myös ulkosalla jonkilaisena välikausitakkina. Syksyllä ja keväällä ja pikkupakkasillakin, jos ei tarvitse olla kovin kauaa ulkona. Jos ei vielä tullut selväksi, niin rakastan sitä. Eiköhän se jo tullut!

Isot huivit (kokoluokkaa viltti) ovat olleet muutaman edellisen talven juttu, eipä paljon muuta ole katukuvassa näkynytkään. Ja niin on asia ollut munkin ulkopukeutumisessa! Ichin villahuiveja mulla on kaksi, harmaa ja tämä puuterisen vaaleanpunainen. Alkutalven käytin oikeastaan vain ainoastaan harmaata, mutta nyt kevään lähestyessä vaaleanpunainenkin on taas tullut kaivettua esiin huivihenkarin takareunasta. Näköjään kaiken on vaalennuttava ja kevennyttävä, kun valoakin tulee lisää!

Kaarina_6Kaarina_5Kaarina_8
Noissa tamineissa ei ollut yhtään vilu vanhan piispanlinnan raunioilla pyöriessä. Mutta seuraaviin kuviin heitin takin pois. Sitten tuli vähän vilu. Mutta halusin napsaista muutamat kuvat myös mun toisesta turvavaatteesta - collegemekosta. Miten mää oon koskaan ennen voinut elää ilman sellaisia? Stay tuned!

Paikkakortit luonnosta

8.24
Mun haaveena on hyödyntää meidän häiden jutuissa mahdollisimman paljon luontoa. Sen lisäksi, että täytetään kukkamaljakot luonnonkukilla ja kaikella ihanalla vihreällä, on mulla ajatuksena hyödyntää luonnosta löytyviä juttuja myös muutamissa muissakin pienissä yksityiskohdissa. Yksi niistä on paikkakortit.

Paikkakortit_luonnosta

Kokosin kollaasiin muutaman omaa silmää miellyttävän tavan hydöyntää luonnon antimia paikkakorteissa. Kivet, kävyt ja puukiekot on siitä käteviä, että ne voi tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen. Kukkien, lehtien tai vaikka yrttien käytössä on se pieni ongelma, ettei niitä voi tehdä kovin hyvissä ajoin etukäteen.. jos siis haluaa niiden olevan vielä virkeässä kunnossa hääpäivänä! Muahan tietysti miellyttää kaikista eniten juuri nuo ylärivin kuvat! 

Meillä on jo mielessä yksi paikkakorttimalli, jota haluttaisiin lähteä toteuttamaan. Sen testiversiot tosin voi tehdä vasta sitten, kun puut on jo lehdessä. Jos olisi järkevä ihminen, niin kannattaisi varmaan valita joku idea, jota voi testata ja valmistaa jo nyt. Mutta jos on tunneihminen, ja haluaa jotain muuta, niin ei varmaan sitten auta muu kuin hyväksyä se, että siitä seuraa lisää tekemistä suosikkiajankohtaani viimetippaan!

Tykkäättekö te luonnollisista yksityiskohdista paikkakorteissa tai muissa koristeissa?

Unelmien polttarit -haaste + polttarikalenteri

12.52
Tämä blogi on viime aikoina ollut yksiä polttareita, mutta nyt lyödään kolme polttarikärpästä yhdellä iskulla, jotta päästään taas keskittymään muihinkin juttuihin! Postauksen lopussa on tänään avattu polttarikalenterin luukku, postauksen kuvituksena itse itselleni hankkima kliseiden klisee Bride to Be -skumppalasi, josta ajattelin koko polttaripäivän juoda ja varsinainen teksti keskitty johonkin ihan muuhun. Häähullun haaveiluja -blogin Milou heitti mua Marijan aloittamalla haasteella, jossa tehtävänä on vastata muutamaan polttariaiheiseen kysymykseen. Määhän kirjoittelin polttareista jo hetki sitten täällä, mutta mitäpä siitä. Haasteisiin on aina kiva lähteä vastailemaan.

Unelmien_polttarit_3

1. Kuka on vastuussa polttareiden järjestämisestä?

Kolme kaasoani vastaavat polttarijärjestelyistä, mutta uskon muunkin polttariporukan olevan innolla messissä. Lopullinen valta on kuitenkin kaasoilla, jos meinaa tappelua tulla! Tietysti jos itse saisin päättää, niin järkkäisin ne itse. Mulla on jo äärimmäisen hyvät suunitelmat itselleni olemassa! Mutta luulenpa vaan, ettei kukaan tulisi mun itse itselleni järkkäämiin polttareihin. Sen verran painostusta on tullut vähän hellittää otetta!

Unelmien_polttarit_2

2. Ketkä osallistuvat polttareihin?

Sitähän en tietysti voi varmaksi tietää, mutta mahdollisimman moni siltä 13:n (oliko teitä 13?) ihmisen listasta, jonka itse kutsuin omaan polttariryhmääni Facebookissa. Listalla on vanhoja ystäviä, uudempia ystäviä, sellaisia joita näen paljon ja sellaisia joita liian harvoin. Listalla on myös sukulaisia ja muun muassa oma äitini!

3. Mitä odotat polttareiltasi?

En tiedä sanoisinko, etten odota mitään vai että odotan ihan hirveästi. Koska totta on, että odotan ihan hirveän megamahtavaa päivää, jolloin kuolen nauruun ja vatsalihaksiin sattuu seuraavana päivänä (vaan nauramisen takia, en kaipaa mitään KillerAbzSuperWörkAuttia). Mutta toisaalta megamahtavaan päivään ei oikeastaan tarvita muuta kuin hyvää porukkaa ja oikeaa mielentilaa!

Jos nyt jotekin koitan tiivistää, niin odotan mun näköistä päivää, jossa tehdään paljon yhdessä ja kaikki on pitämässä hauskaa! Niin ja tietty sitä, että meidän yksityisissä iltabileissä on esiintymässä joko Backstreet Boys, Kaija Koo tai Robin. Mielellään kaikki kolme.

Unelmien_polttarit_4

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?

Jostain kumman syystä en saa päättää tätäkään itse. Mutta toiveeksi olen tosiaan esittänyt urheilullista ohjelmaa. Hauskaa, urheilullista, yhteistä ja vähän skumpallistakin.

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?

Strippareita, seksiväline-esittelijää, minkään kauppaamista, mököttämistä, tappeluita, nälkää, janoa, aikaista nukkumaanmenoa, baari-iltaa, ahtaita paikkoja, käärmeitä tai hämähäkkejä, sairaalareissuja, putkareissuja, sipulia ( :D ) ja niin pois päin. Eiköhän tässä ollut oleellisimmat!

Unelmien_polttarit_1 Unelmien polttarit

Tämä on tainnt käydä jo lähes kaikki hääblogit läpi, joten en lähde ketään suoraan haastamaan. Jos sulle ei kuitenkaan vielä ole tullu haastetta niin siinä tapauksessa haastan just sut! Kopsaa yllä oleva kuva ja vastaa kysymyksiin.

PK_1 PK_2

Epäloogisuuden huipentumaksi hypätään vielä pikaisesti polttarikalenterin pariin. Tänään aukesi luukku, jossa lukee "Hyvän Arjen XXX" (ja yksi X noiden kolmen alapuolella menee vielä reunan alle, Joni kurkisti sinne varuilta, en minä!). Mietittiin, että mihin XXX voi liittyä, ja minä totesin, että siihen Vin Dieselin leffaan, Joni totesi, että ehkä aikuisviihteeseen. Joten tämä luukku kertonee, että polttareideni teema on Hyvän Arjen Aikuisviihde kera Vin Dieselin. Kuulostaa kivalle! Kunhan mun Vin Diesel asussa on kaljuperuukki, eikä oikeasti hiusten sheivausta!

Vai mitä tulkintoja te saisitte tästä väännettyä? Auttakaa miestä mäessä!

Ombre & stamping

11.47
Liukuväri_1Liukuväri_2

Moikka vaan ja hyvää maanantaita! Täällä herättiin siihen, että viime viikon pikkuflunssa näyttää kääntyvän huonompaan suuntaan, ainakin kurkku on ihan älyttömän kipeä ja olo tukkoinen. Tän hetken olo ei yhtään sovi näihin mun esittelemiin hempeän kauniisiin kynsiin. Nyt olo kun on kaikkea muuta.

Mutta hempeät sävyt jatkavat suosiotaan mun kynsillä. Kaipa se kevät näkyy siinäkin, että kynsille tekee mieli lakkailla vain lempeitä pastellisävyjä. Tai kirkkaita väripläjäyksiä! Neonpinkkiä on nimittäin nähty mun kynsillä viime viikkoina paljon (ja varpaissa on tälläkin hetkellä). Tällä kertaa laitoin kynsille pastellisen liukuvärin ja ihan hirveän pitkästä aikaa leimaukset. Halusin kynsiin vähän mielenkiintoa ja laitoin liukuvärit aina eri päin joka toiseen kynteen. Leimauksetkin tein joka sormeen eri tavalla. Mielestäni tulos oli ihan älyttömän kiva! Mulle tulee näistä jotenkin vähän Aasia mieleen, ehkä se johtuu noista kuvioista. Joka tapauksessa tykkään kovasti. Tykkäättekö te?

Liukuväri_3Liukuväri_4

Lakkoina käytin Essien Mint Candy Applea ja Kikon violettia sävyssä 330. Leimaukset tein Konadin valkoisella leimauslakalla He-He -laattaa käyttäen.. kyseiseltä merkiltä on muuten olemassa myös Harry Potter -aiheisia laattoja.. ihan vaan tiedoksi, jos joukossa on muitakin wannabe-velhoja!

Kuusiston linnanrauniot

15.36
Kuusisto_6Kuusisto_5

Huh heijaa, nyt olisi ihan valtava määrä kuvia odottamassa käsittelyä, blogiin laittamista ja omiin albumeihin arkistoimista. Eilen nimittäin oli sellainen päivä, että meidän kameralle tallentui lähes 600 ruutua. Me ollaan molemmat innokkaita valokuvaajia ja haluttiin vapaan iltapäivän kunniaksi lähteä kuvailemaan jonnekin meille uuteen, kivaan paikkaan. Pienen Googlailun seurauksena päätettiin kääntää auton nokka kohti Kaarinaa ja Kuusiston vanhan piispanlinnan raunioita.

Mukaan lähti järkkärin lisäksi GoPro, joten saas nähdä joutaisiko sitä editoida pienen retkivideon ihan tänne blogiinkin. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että valtaosa (no okei, ei nyt ihan valtaosa, mutta yli kymmenen) tolle tulitikkuaskille tallennetuista videonpätkistä oli parin sekuntin mittaisia pätkiä mun naamasta, kun luulin vaihtavani videokuvatilasta valokuvaustilaan, mutta painoinkin vahingossa videoinnin käyntiin.. huoh!

Kuusisto_8Kuusisto_1Kuusisto_3Kuusisto_9Kuusisto_7

Kalseana ja pilvisenä päivänä rauniot olivat kyllä jotenkin vähän pelottavatkin. Paljon siellä kuitenkin oli kuvattavaa ja ihania taustoja asukuviakin varten. Niitä on tulossa omassa postauksessaan jahka saan mitenkään valittua parhaat. Kerrankin on paljon kuvia, joista valita.

Illalla suunnattiin vielä kaupunkiin yhteen tapahtumaan, jonne kamera lähti myös mukaan. Taidan jakaa sieltäkin muutaman kuvan teidän kanssa myöhemmin! Tuli nimittäin nappailtua kuvia vähän erilaisessa ympäristössä kuin yleensä.

Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut hyvä viikonloppu. Tai eihän se vielä ole edes ohi. Hyvin ehtii lähteä vielä vaikka sunnuntaiseikkailulle jonnekin lähistöllä sijaitsevaan kivaan paikkaan, jossa ei ole tullut ennen käytyä. Se on yllätävän virkistävää, vähän kuin minilomalla kävisi.

Same Love

10.02
Sunnuntaifiilistelyksi halusin tulla jakamaan teille Macklemoren & Ryan Lewisin biisin Same love. Minä olen hyvin avoimesti rakkauden suuri fani ja puolustan kaikkien oikeutta siihen. Siksipä tämä biisi herkistää mut joka ikisellä kuuntelukerralla. Kuunnelkaa, fiilistelkää ja rakastakaa tasapuolisesti. Kivaa sunnuntaita kaikille!



"A world so hateful, some would rather die than be who they are
And a certificate on paper
Isn't gonna solve it all, but it's a damn good place to start
No law's gonna change us
We have to change us. Whatever God you believe in
We come from the same one
Strip away the fear
Underneath it's all the same love"

Hääpukuliikkeistä

9.00
EDIT// Kun hääpuvunostokokemus on kokonaisuudessaan takana - tässä linkki lopulliseen kokemukseeni: Hääpuvun osto - hirveän huono kokemus.
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Moikka. Hääblogeissa tai muuten hääpukujen maailmassa pyörineet ovat varmaan viime päivinä törmänneet monessakin tuutissa Tapaus Lovebirdsiin. Minuakin lähestyttiin sähköpostitse aiheeseen liittyen, mutta mielestäni on hankalaa ottaa kantaa kenenkään puolesta silloin, jos ei tiedä riittävästi taustoja. Mutta sainpahan asian vuoksi pontta kirjoittaa sen puoli vuotta roikkuneen postauksen minun kokemuksistani hääpukukaupoilla. Koska vierailin tuolloin myös Lovebirdsillä, tulen siitäkin muutaman ajatukseni jakamaan. Mutta nämä kokemukset pohjautuvat kahden kaasoni kanssa tehtyyn hääpukushoppailureissuun, josta lisää tarinaa löytyy täältä.

Zazabella Outlet

Asemakuja 3, 02770 Espoo

Suuntasimme Espooseen ensimmäisenä heti liikkeen aukeamisaikaan. Oltiin saatu sinne varattua vain yksi sovitusaika. Liikeessä oli kuitenkin yksi sellainenkin koppi, jossa seurueemme toinen morsian sovitteli itse päälle saatavia mekkoja sillä välin, kun ensimmäinen oli myyjän avustamana toisessa liikkeen kahdesta varsinaisesta sovituskopista. Minä sitten laukkasin näiden kahden väliä parhaani mukaan!

Kokemus Zazabellan Outletista oli ihan ok, mutta ei mikään mullistava.  Liikkeessä oli enemmän muita juhlapukuja kuin hääpukuja. Hääpukujen valikoima ei ollut päätä huumaava, mutta joukossa oli myös muutamia tosi kauniita pukuja. Siis ihan oikeasti potentiaalisia pukuja. Kuitenkaan hinnat ei pitkissä klassisissa hääpuvuissa ollut sellaisissa lukemissa, joissa oletin outlet-pukujen hintojen olevan. Joitain hyviä tarjouksia liikkeessä kuitenkin oli ja meidän seurueesta morsian, jota myyjä ei auttanut millään tavoin löysikin itselleen ihanan puvun hyvään hintaan. Täytyy sanoa myös, että liikkeen palvelu muutenkaan ei ollut mielestäni mitenkään kovin aurinkoista. Olisin kaivannut vähän ystävällisempää asennetta ja palvelualttiutta. Pitkän ja kiireisen päivän väsymystäkään ei voinut syyttää, kun oltiin päivän ekat asiakkaat.

Lovebirds

Runeberginkatu 35, 00100 Helsinki

Zazabellan jälkeen oltiin jouduttu jättämään aikatauluumme vähän tilaa (seuraaviin liikkeisiin saatiin aikoja vain iltapäivän puolelle), joten hyödynsimme aikamme suuntaamalla Lovebirdsiin. Kyseinen liike siis myy käytettyjä hääpukuja eikä sinne myöskään voi varata aikoja. Porukkaa oli liikkeellä yllättävän paljon, joten vähän oli ahtaat oltavat. Tuona lauantaina liikkessä oli poikkeuksellisesti vain yksi myyjä, joten jouduttiin vähän odottelemaan aina pukemis- ja riisumisapua. Mielestäni ei kuitenkaan kohtuuttoman paljon.

Vähän risuja Lovebirdsille joutuisin kuitenkin antamaan asiakaspalvelusta. Töissä ollut myyjä oli kyllä todella ystävällinen tyyppi, eikä siinä ollut mitään valittamista. Hänen osaamisensa pukuasioissa ei mielestäni vain ollut riittävä. Sen taisi huomata myyjä itsekin, kun totesikin minulle, että hän ei olisi ollenkaan osannut tuollaista asiaa ajatellakaan... ja minun pitäisi olla siellä töissä eikä hänen. Niinpä.. sellainen olo mullekin tuli!

Mutta muuten itse konsepti oli mielestäni toimiva. Tai siis mun mielestä on ihan mahtavaa, että on tällainen paikka, jossa käytettyjä hääpukuja myydään. Huomattavasti kätevämpi ja mukavampi tapa tämä, kuin kaivella jotain nettihuutokauppoja tai Facebook-kirppiksiä ja sopia sovitusaikoja ihmisten koteihin. Koska käytettyjen pukujen myyntiä kannatan ihan ehdottomasti! Sehän on mahtavaa, että puvut saavat uuden elämän. Kertakäyttökulttuuria on tässä maailmassa ihan riittävästi muutenkin, enkä todellakaan näe järkeä siinä, että jopa tuhansien eurojen puvut menisivät tähän kategoriaan. Omasta mielestäni liike ei ole kenellekään haitaksi, sillä monia morsiamia kallista, uutta pukua harkitessa rohkaissee tieto siitä, että puvun saa luultavasti jälleenmyytyä ja osan rahoistaan "takaisin". Ja sanomattakin selvää, että mielestäni on todella inhottavaa, jos joku kilpailija tuntee asemansa niin heikoksi, että kokee tarvetta uhkailla Lovebirdsiä.


Lovebirdissä asioiminen oli oikein mukavaa myös siksi, että valikoima yllätti ainakin mut positiivisesti. Mielestäni siellä oli parempi kattaus hääpukuja kuin Zazabella Outletissa. Ja niinhän Lovebirdista löytyi meidän seurueen toiselle morsiamelle aivan älyttömän upea puku todella kohtuulliseen hintaan.

Niinatar

Runeberginkatu 38, 00260 Helsinki

Seuraavaksi meillä oli aika varattuna Niinattareen, jonne ystäväni minut suostuttelivat pukuja kokeilemaan. Liike oli tupaten täynnä väkeä ja meidänkin varauksemme päälle oli tuplabuukattu.  Ei kovin kiva. Siksipä en päässytkään sovituskoppiin vaan jouduin riisuuntumaan ja pukeutumaan jossain varaston kaltaisessa tilassa. Ei kovin kiva tämäkään. Sinäänsä se ei minua haitannut - oli sen tilan edessä sentään verho - mutta ei nyt mikään erityisen ihanakaan tuo kokemus ollut. Lisäksi ystäväni eivät päässeet mihinkään istumaan, vaan joutuivat seisomaan portaissa minua odottamassa.

Tämän kokemuksen pelasti ehdottomasti kohdalleni sattunut aivan ihana myyjä. Valitettavasti en tiedä hänen nimeään, mutta tämä ihana nuori, tummahiuksinen nainen oli kyllä sinetti sille, että tuolta löytyi minulle puku. Hän oli todella, todella ystävällinen ja aidosti läsnä. Hän oikeasti kuunteli minua ja kanssani juteltuani osasi hakea minulle sovitettavaksi juuri sen puvun, johon olin silmäni ensiksi iskenyt (vaikka en tätä hänelle maininnut).

Otin tuolloin puvun tiedot ylös ja palasin myöhemmin liikkeseen. Toinen käyntini oli arkipäivänä ja liikkeessä ei minun lisäkseni ollut ketään muuta asiakasta. Ja onneksi kohdalleni sattui tuo sama myyjä (kaikki liikkeen muut myyjät eivät vaikuttaneet ihan yhtä ystävällisille.. sen perusteella mitä sivusta tuolla ruuhkaisella käynnillä seurasimme). Hän soitti myös paikalle ompelijan arvioimaan toivomiani muutosmahdollisuuksia ja tunsin muutenkin saavani oikein hyvä palvelua. Minua ei hoputettu yhtään ja tunsin oloni tärkeäksi asiakkaaksi. Vähänpä tiesin siinä vaiheessa...

Stilissima

Runeberginkatu 42, 00260 Helsinki

Stilissima oli viimeinen paikka, jonne olimme varanneet sovitusajan. Koska Zazabellan ja Lovebirdsin jälkeen molemmat pukua etsineet morsiamet olivat löytäneet pukunsa, ei meillä ollut enää asiaa Stilissimaan. Joten Lovebirdsistä lähdettyämme ennen Niinattareen suuntaamista poikkesi toinen ystävistäni Stilissimaan kertomaan, että puvut ovat jo löytyneet ja joudumme perumaan varatun ajan. Hän sanoi henkilökunnan olleen todella ystävällistä tuon asioinnin aikana. Lisäksi ystäväni kehui Stilissiman tilaa (sen perusteella mitä pikaisesti näki). Oli kuulemma tilava ja valoisa.. sellainen kuin jenkkitelkkahömpän perusteella olettaisikin hääpukuliikkeen olevan. Eli eipä jäänyt mitään negatiivista hampaankoloon, mutta emmepä päässeet sinne oikein asioimaankaan.

Muu Suomi

Toki tässä maassa on hääpukuliikkeitä muuallakin kuin Helsingissä. Täytyy kyllä sanoa, että kotikaupungissani Jyväskylässä valikoima on olematon. Siis ihan oikeasti olematon. Jos olisin jyväskyläläinen morsian ja haluaisin hääpukukaupoille, lähtisin varmasti Helsinkiin tai vaikkapa Tampereelle. Turkuun asti en olisi varmaan ollut heti kärkeen lähtemässä, vaikka täytyy kyllä sanoa, että voin sitäkin suositella. Täällä on nimittäin aivan ihanan näköisiä hääpukuliikkeitä, kuten Fiancée (Linnankadulla), Pukukoodi (Maariankadulla) tai Sydänkäpy (myös Maariankadulla).


Millaisia kokemuksia sinulla on hääpukukaupoilta?

Perinneperjantai: huntu

7.36
Tänään Perinneperjantai -otsikon alla ajattelin kirjoittaa hunnusta, tuosta morsianten tunnetuimmasta päähineestä. Nuorempanahan olin ihan vakuuttunut siitä, että en tule todellakaan huntua käyttämään. Halusin korkean nutturan ja ehdottomasti tiaran. Niin se vaan kuitenkin pääsi mieli muuttumaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt haluan niskanutturan ja en missään nimessä tiaraa vaan ihan ehdottomasti hunnun, mielellään pitsireunaisen.

Huntu

Muistan lukeneeni jostain, että alun perin hunnun funktio oli suojata morsianta pahoilta hengiltä siinä välitilassa, jossa hän oli lähtenyt kotoaan, muttä ei päässyt vielä miehen kotiin suojaan. Ja kaikki ollaan varmaan kuultu myös se pentineinen ajatus, että huntu sopii vain neitsytmorsiamille. Se symboloi viattomuttaa (kuten valkoinen pukukin?) ja on sopimatonta, jos joku muu huntua käyttää.

Mutta eiköhän me kaikki eletä edes aika lähellä vuotta 2015, jolloin meidän kulttuurissa huntu sopii kenelle tahansa, jos huntuun haluaa pukeutua. Ainakin itselleni on ihan sama vaikka edessä olisi vaikka toinen avioliitto ja morsian haluaa huntu käyttää! Antaa palaa vaan, jos itsesä hyvälle tuntuu! Mulle ainakin se symboloi morsiamen asemaa, ihan sama millainen tausta morsiamella on. Mitä mieltä te olette?

Suomalaisissa häissä ei taida olla kovin tyypillistä astella alttarille huntu kasvoilla, mutta toki sellainenkin mahdollisuus on. Itse elän sellaisessa käsityksessä, että tuo hetki jolloin huntu nostetaan morsiamen kasvoilta, on ennen vanhaan (ja varmaan joissain kulttuureissa nykyäänkin) ollut ensimmäinen kerta, kun sulhanen näkee morsiamensa kasvot. Joissain telkkarin hääohjelmissa olen nähnyt, että morsian seisoo vihkimisen ajan huntu kasvoillaan ja vasta suukon kohdalla sulhanen on nostanut hunnun pois. Jos itse haluaisin kirkkoon saapua huntu kasvoillani, niin haluaisin kyllä, että iskä nostaisi sen pois minut luovuttaessaan. Jotenkin tuntuu hassulle ajatukselle seistä vihkimisen aikana hunnun takana piilossa.

Eipä sillä, hassulle tuntuisi minusta saapuakin hunnun alle piilotettuna. Uskallan väittää, että Joni on jo jokusen kerran ennen sitä hetkeä mun kasvot nähnyt, enkä pelkää pahojen henkien hyökkäystäkään, joten uskallan kyllä astella alttarille ihan vain huntu takanani roikkuen. Mutta hunnun ehdottomasti haluan. En niinkään mistään periaatteellisista syistä tai minua suojaamaan, vaan häätyylini kruunaamaan. Vaikka eipä sillä - upeita morsiustyylejä on ilman huntuakin! Ja itsekin aion luopua siitä vihkimisen jälkeen.

Miten te aiotte toimia? Tai miten itse teitte häissänne? Oletteko nähneet Suomessa valkoisen hunnun alle kasvonsa piilottaneita morsiamia? 

Search for the perfect mascara

7.00
Ripsarit_1

Moi! Tänään täällä höpötellään ripsistä. Mun ohuista, vaaleista, suomalaisista ripsistä ja niistä putiloista, joilla yritän saada niitä olemaan kaikkea muuta! Tiedän ihmisiä, joilla on kosmetiikkakaapissa kymmeniä erilaisia ripsareita. Osa ihan vaan testailtuja ja osa eri tilanteita varten aktiivikäytössä. Tiedän myös ihmisiä, joilla on meikkipussissaan tasan yksi ripsiväri ja he ovat oikein tyytyväisiä siihen. Sellainen haluaisin itsekin olla, mutta yksi palanen puuttuu vielä tästä mun palapelistä - nimittäin se täydellinen ripsari.

Ripsarit_2

Tällä hetkellä mun kaapissa on neljä ripsiväriä. Tasan yhden olen niistä ostanut itse. Lumenen Blueberry Curl -vedenkestävä ripsiväri on mun pitkäkestoinen suosikki. Tämä turkoosi putkilo on muuten ihan oikeasti ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) ripsari, jota olen ostanut uuden edellisen loputtua. Eli ensimmäinen ripsarini, johon olin sen verran tyytyväinen, että halusin käyttää sitä jatkossakin. Sen parhaita ominaisuuksia on vedenkestävyys, todella hyvä sellainen. Erityisesti mun mieleen on se pieni lisä, jonka vedenkestävyys tuo mukanaan - nimittäin mikään muu ripsiväri ei ole pitänyt ripsien taivutuksia niin hyvin kuin tämä. Siksi tämä onkin arkikäytössä vakiotuotteeni.

Eikä tässä ihan oikeasti ole mitään suoranaista vikaa... mutta ei mitään erityisen ihanaakaan. Ripset näyttää tämän kanssa ihan hyville, mutta ei mitenkään erityisen hyville. Sen verran oon tätä käyttäessäni vuosien saatossa huomannut, että toivoisin ripsarini olevan pidentävää sorttia. Tämä ei tietenkään ole. Muistaakseni se tummansininen Blueberry -ripsari oli huomattavasti pidentävämpi - mutta ei tietenkään vedenkestävä.

Ripsarit_3

Löytyyhän mun kaapista myös todella hyvin pidentäväkin tuote toki. Nimittäin Oriflamen The One -ripsiväri, joita äitille ja iskälle oli jaettu jonkun teatteriesityksen jälkeen molemmille kaksi. Koska iskä käyttää ripsaria vähän vähänpuoleisesti, sain minä ne molemmat iskän käteen työnnetyt. Tämän ripsarin hyvä puoli on se, että se tuntuu oikeasti pidentävän. Äiti on nyt muutaman kuukauden aikana kysynyt multa kolmesti, että onko mulla tekoripset silmissä. Kertaakaan ei ole ollut vaan aina on ollut räpsyihin harjattuna juuri tätä tuotetta!

Tämän ongelma on kuitenkin se, että tämän kestävyys on ihan äärimmäisen surkea. Laitan tätä vain ja ainoastaan silloin, kun tiedän meneväni johonkin hyvin lyhytkestoiseen tilaisuuteen. Ja silti se saattaa olla varissut tai poskilla, kun palaan kotiin. Varsinkin, kun tapoihini kuuluu hieroa silmiä harmillisen paljon. Joten ei toimi mun luottotuotteena valitettavasti tämäkään!

Ripsarit_4

Oriflamea parempi kesto on ystävältä lahjaksi saadussa Cliniquen Lash Power -ripsivärissä. Suorastaan todella hyvä kesto. Mutta mun tunteet tän suhteen on jotenkin todella ristiriitaiset. Tämä tuote oli nimittäin viime syksynä mun aktiivisimmin käyttämä ripsari (nyt vetelee jo viimeisiään). Jostain syystä mulla on sellainen kuva, että tämäkään ei tehnyt mun ripsiin mitään erityisen hyvää efektiä. Ei erottelua eikä pituutta. Vaikka asia ei oikeastaan taida olla niin. Nimittäin joka kerta, kun olen käyttänyt välissä jotain muuta ja palaan tähän latteaa lopputulosta odottaen, on se kuitenkin paljon parempi kuin muistinkaan.

Tuote on parempi kuin millaisena sitä pidän, mutta eiköhän ole ihan reilua todeta, että kyllä tästäkin on puututtava se jokin, jos en ikinä muista, että tämä on oikeasti hyvä ripsari? Silloin tämä on vaan tosi hyvä, mutta ei kylläkään täydellinen.

Viimeinen kaapissa odotteleva ripsari on Kauneus ja Terveys -lehden tilaajalahjana saamani Lumenen Truly Bold and Curly -ripsiväri. Sitä en ole kuitenkaan vielä testannut.. rehellisyyden nimissä siksi, että en odota siltä paljoakaan. Ihan ookoo arkiripsari se saattaa kyllä olla, mutta koska sekään ei ole vedenkestävä, en usko sen olevan mulle the one.

Joten nyt saa vinkata kommenttiboksissa - onko sulla joku ihan supersuosikki vedenkestävä ripsiväri? Sellainen joka pidentää ja tekee ripsistä näyttävät, mutta kestää äärimmäisen hyvin? Oon kiitollinen, jos vinkkaat! On niin inhottavaa mennä kaupoille ja ostaa joku summamutikassa.. hutiostoksia on tullut tehtyä vuosien saatossa niin paljon!

@Instagram