Ryöstäkää mut!

31.1.15

Eilen jo vähän lupailin, että paljastan tänään yhden mun ehdottomista vaatimuksista, mitä häiden ohjelmapuoleen tulee. Muistatteko kun joskus ikuisuus sitten kerroin rakastuneeni siihen hetkeen, kun riisiä sataa nikaan kirkosta ulos astellessa? Tälle jutulle mulla ei ole tiedossa mitään yhtä selkeää hetkeä, jolloin tän tiesin, mutta meidän häissä on ihan super-duper-ehdottomasti oltava morsiamen ryöstö!

Jos meidän häissä ei ryöstöä tapahtuisi, niin olisin kyllä varmasti vähän pettynyt. Mutta jos meidän häissä ryöstettäisiin joku muu kuin morisan (kuten sulhanen tai anoppi tmv.) olisin kyllä varmasti ihan murtunut. Eikös se nyt ihan ehdottomasti oo morsiamen oikeus prinsessapäivänään saada leikkiä sitä prinsessaa? Joutua joidenkin rikollisten kidnappaamaksi ja sitten vain odotella, että mun unelmien prinssi tekee kaikkensa pelastaakseen mut kaamealta kohtaloltani. Mua kyllä naurattaa tää vähän itsekin, mutta näköjään se on ainakin mun unelma! 

Meidän suvun häissä on tehty ihan mahtavia ryöstöjä historian saatossa.. siksi mää vähän vihjaisinkin jo äitille, että mitä jos nakitettaisiin sukulaispoppoolle tämä ryöstöhomman organiseeraaminen. Tiedän - on maailman nössöintä, että pyydän morsiamenryöstöä ja vielä pyydän tiettyjä ihmisiä sitä järjestämään, mutta enhän mää nyt ainakaan kestäisi sitä, etten tietäisi järjestetäänkö sitä olleenkaan ja kuka sen saattaisi järjestää. Hyi, kamala ajatus!

Kaasot on varmaan jo kädet täynnä hääpäivänä muutenkin (kunhan keksin ensin jonkun asian, jonka uskallan omista käsistäni niille luovuttaa hehe), joten tämä olisi niiden harteilta myös yksi tiiliskivi pois. Koska oon ollut aika avoin siitä, että ryöstettävä on..

Täytyy kyllä vielä loppuun myöntää, että mää oon kyllä ehkä hieman itsekäs prinsessa, kun en oo hirveästi neuvotellut tästä asiasta ton mun prinssin kanssa. Oon vaan ihan omatoimisesti päättänyt, että kyllä se varmasti haluaa mut pelastaa, hinnalla millä hyvänsä. Mutta sen mää oon tiennyt jo kauan ennen meidän tapaamista, joten eiköhän tuo prinssi oo jo ennen kosintaa tiennyt mihin se on ryhtynymässä. Kiitti ja anteeks muru!

Mites teillä? Onko tämä teidän perinnesuosikkeja vai -inhokkeja? Vai ihan yksi ja hailee? Onko kukaan muu järjestellyt itselleen ryöstöä?

Ehdolla vuoden hääblogiksi

30.1.15
Moikka vaan taas pienen radiohiljaisuuden jälkeen! Sain jo kaasoiltakin palautetta, että blogi päivittyy "niin pirun hitaasti", että kai se on rohkaistuttava hiljaisuus katkaisemaan. Aloitetaan vaikka tällä asialla, joka on osin mua hiljaisena pitänyt - nimittäin Pitsiniekka on ehdolla vuoden hääblogiksi Love Me Do -messujen äänestyksessä!

haablogi2015_levea_0

Mun täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktioni oli aikamoinen hämmennys, kun kommenttiboksiin sain tiedon ehdokkuudestani. Suurin hämmennys johtui siitä, että kukaan ei ollut kysynyt haluanko moisessa kisassa ehdolla olla. Minä kun en kovin suureen ääneen ole tästä blogista kailottanut, niin jouduin hetken miettimään miten tähän suhtautuisin.

No, lopputulemana iloinenhan toki tästä kunniasta olen - kiva kuulla, että jotkut on blogistani niin pitäneet, että se on listalle päätynyt. Tähän asti kuitenkin mietin vielä sitä, haluanko itse äänestystä "mainostaa". En oikeastaan halunnut, joten jätin tämän postauksen kirjoittamisen hyvin viimetippaan.

Ehdokkaiden joukossa on paljon mahtavia blogeja, valtaosaa tulee itsekin seurattua. Joukossa on myös mielestäni blogeja, jotka tuon voiton itseäni enemmän ansaitsisivat (siksipä oma ääneni lähtikin muutamalle ihanalle kollegalle!), mutta hei - jos susta tuntuu, että mun blogini ansaitsisi voittaa Vuoden Hääblogi -tittelin niin klikkailehan itsesi TÄNNE ja klikkaa ääni Pitsiniekan hääblogille. Jos niin teet niin, kiitän ja kumarran syvästi. Jos et halua äänestä ollenkaan tai äänestät jotain muuta, niin en kanna kaunaa, älkää peljätkö.

Mutta tämä oli vaan tällainen pieni blogihiljaisuuden jäänmurtaja - huomenna luvassa postausta yhdestä hääperinteestä, jonka mää ihan ehdottoman superpaljon haluan meidän häihin. Ja oon luvannut kiukutella, jos sitä ei tapahdu. Arvaako kaasot / äiti jo?

Parka parka

13.1.15
Parkatakki_1

Moikka vaan! Poikkean nyt vähän periaatteestani, etten postaisi kaksia oman naaman kuvia peräjälkeen, mutta mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä, vai mitä? En millään malttaisi olla postaamattakaan näitä kuvia, niin innoissani näissä näkyvästä uudesta takista olen. 

Tosiaan - mulla on uusi toppatakki. Tummansininen parkatakki karvareunuksella. Muistatteko millainen edellinen oli? No tietysti tummansininen parkatakki karvareunuksella. Olin ostanut sen aikas monta vuotta takaperin jonain keväänä Vilasta muistaakseni -60% alennuksesta. Se oli tosi hyvä ja lämmin (paitsi siinä oli ihan käsittämättömän avoin kaula-aukko talvitakiksi). Siihen vaan alkoi tulla pieniä vaurioita.. vuori repesi sieltä ja nappi irtosi täältä. Vanukin oli vähän epätasainen vuosien käytön jälkeen.

Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, ettenkö olisi saanut korjattua tai kestänyt sellaisenaan. Mutta sitten vetoketju alkoi temputella. Siis tietysti niin, että olin vetänyt vetskarin ylös ja jossain vaiheessa huomasin, että vetoketju on repsahtanut auki. Ja tietysti vetskarin vedin siellä ihan ylhäällä, eikä liiku mihinkään. Ainoa onni onnettomuudessa oli sen takin avoin kaula-aukko, että pään sai sujautettua sieltä pois vaikkei vetskari liikkunutkaan.  Kokeilin muutamia korjaustoimenpiteitä ja vetska tuntui taas pelittävän.. kunnes sama kävi taas!

Joten alkoi jo riittää. Harkitsin vetskarin vaihtamista, mutta hitsi vie se on hankala homma takkiin. Äitillekin mainitsin asiasta ja äiti (taitava ompelija myös) totesi heti, että osta ennemmin uusi takki. Kuitenkin kiristelin hampaita, kun en olisi vielä malttanut vanhasta luopua ja uusi takkikin on kuitenkin kallis. Paitsi jos sen löytää -50% alennuksesta senkin!

Parkatakki_2Parkatakki_3Parkatakki_4

Sovittelin tätä takkia viime viikolla Helsingissä Carlingsin liikkeessä.. jäin vielä miettimään, kun olisin tykännyt myös viininpunaisesta. Kokoja vaan ei ollut. Joten tulin kotiin tyhjin käsin ja kävin Skanssissa koittamassa onneani. Eipä sielläkään ollut kokoja viininpunaisesta. Soitin sitten vielä Hansan Carlingsiin ja kysyin takin tilannetta siellä.. ei ollut enää kokoja sielläkään. Joten otin sitten tummansinisen. Tosi samanlainenhan tämä on kuin edellinenkin, mutta mitäs siitä kun oon jo vuosia tykännyt edellisestäkin tummansinisestä!

Ja niin tykkään tästäkin. Niin mukava, lämmin ja muuten vaan mahtava takki. Näissä kuvissa se ei tule esiin, mutta takki on peffapuolelta pidempi kuin edestä, joten voi ihan rauhassa kyykkiä ja kumarrella ilman, että jenkkakahvat paleltuu. Ja hupssa on ihanan muhkea karvareunus (tekokarvaa tietty, aitoahan en käytä.. enkä untuvaakaan, joten polyestervanua sisällä!).. tuli muuten tarpeeseen eilisillan lumimyräkässä tarpoessa.

Ihanaa kun on pakkasta ja tulee lunta. Nautin ihan täysillä. Koskaan ei ole liian huono keli, on vain liian huonot varusteet. Tosin ei vaan mulla enää!

Wedding in Helsinki

9.1.15
Hääasu_1

Moikka taas pitkästä aikaa! Joulu tuli ja meni, oli kiire ja sairastettiin. Nyt vasta ensimmäisen kerran ehtii hetken rauhoittua sitten joulukuun puolivälin. No, uusi vuosi ja uudet kujeet! Olkoon ne parempia kuin edelliset. Sen verran tosin aion vielä palata viime vuoden tunnelmiin, että julkaisen nämä kuvat jotka napsaistiin jo ennen joulua, kun oltiin vieraina ihanissa intiimeissä ja rakkaudentäyteisissä häissä. 

Kyselin silloin mielipiteitä mekkovaihtoehdoista, ja päällehän valikoitui tuo kaunis pitsimekko. Koruongelman ratkaisin teidän rohkaisemana siten, etten tehnyt koruista ongelmaa. Menin kokonaan ilman korviksia (tuntui kyllä tosi oudolta!) ja ainoaksi koruksi laitoin vain mummulta perityn sormuksen. Ja asusteeksi tietysti punatut huulet. Niissä viihdyin tosi hyvin.

Hääasu_2Hääasu_3Hääasu_4Hääasu_5

Hiukset ei menneet ollenkaan sillä tavalla kun olin ajatellut, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni annoin olla. Niin monet juhliinlähdöt on olleet stressin ja kiukun pilaamat, kun hiukset ei ole menneet oikein ja olen yrittänyt hermostuneena tärisevin käsin laittaa uudestaan. Ei se koskaan onnistu toisillakaan yrityksillä. Ja tuloksena on kuitenkin huonot hiukset. Ja yleensä päänsärkyä.

Mitäs tykkäätte? Oliko teistä nappivalinta? Musta kyllä oli. Kauneuden lisäksi mekko osoittautui myös tosi mukavasti ja hyvin mahtui napaan vielä hääkakkuakin vielä neljän ruokalajin illallisen päätteeksi.

Tehtyä ja tehtävää

9.1.15
Calm

Nyt kun häävuosi on päässyt ihan kunnon vauhtiin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mitä on jo tehty ja mitä on vielä tekemättä.. no, jos totta puhutaan niin aika paljon on tekemättä, mutta tähän postaukseen listasin niitä asioita, joita ihan seuraavana aletaan hoitaa.

Tähän mennessä hoidettu

  • hääpaikan varaaminen (perjantaista alkaen)
  • vihkimisen varaaminen
  • valokuvaaja
  • bändi
  • pitopalvelu
  • vihkisormukset
  • morsiamen hääpuku & kengät
  • kampaaja ja meikkaaja morsiamelle
  • "Varaa päivä" -korttien lähettämien
  • puolet juomienhankinnasta
  • ruokaviinien ja drinkkien päättäminen
  • nenäliinat kirkkoon
  • herkkubuffan tötteröt
  • herkkubuffan lasikulhot
  • kirkko-ohjelman ulkomuoto
  • monogrammi
  • kaasojen ja bestmanin pyytäminen
  • kirkkomusiikin valitseminen
  • häävalssin valitseminen
  • vieraslahjojen suunnittelu

Seuraavana hoidetaan

  • sulhaselle puku & kengät
  • miesten mirrien tekeminen
  • kaasojen mekot
  • morsiuslasten pyytäminen
  • kutsun suunnittelu
  • kuoharin valitseminen
  • photo booth -rekvisiitat
  • hääparin kuoharilasit
  • häähäshtägi
  • hääauto
  • hääyö
  • omakuvapostimerkit kutsuihin
Siis apua. Onko mun tehtyjen asioiden lista ihan oikeasti noin lyhyt? Mitä ihmettä mää oon tehnyt koko tän ajan kun oon mukamas hyvin ahkerasti suunnitellut näitä meidän häitä? Paniikki alkaa iskeä. Ihan oikeasti.

Mutta vakaa tavoite on hoitaa kaikki tuosta jälkimmäiseltä listalta tässä tammi-helmikuun aikana. Kaasojen mekot on oikeastaan ainut homma, jossa suostun joustamaan pidemmällekin, jos tarve vaatii. Mutta nyt julkinen lupaus muiden hommien hoitamisesta on tehty, joten onpahan vähän lisäpainetta hoitaa ne kuntoon. Peukut pystyyn mulle.

Miltä näyttää meidän tilanne? Onko syytä paniikkiin? Entä miltä näyttää itsellänne? Kommenttiboksissa voi muutkin tehdä julkisia lupauksia siitä, mitkä hommat teillä luvataan hoitaa än yy tee nyt!

Hyväntekeväisyyshääkuvaus

8.1.15
Luulenpa, että jokainen joka suunnittelee viettävänsä hääjuhlaa läheistensä kanssa, pysähtyy jossain vaiheessa miettimään rahankulutustaan. Tai ainakin toivon, että pysähtyy. Sillä vaikkei vierasmäärä lähentelisikään sataa ja hääpukukin löytyisi vuokraamosta, saa hääpäivään helposti uppoamaan euron jos toisenkin. Ja ainakin meillä on kyllä moneen otteeseen pysähdytty miettimään olisiko se raha järkevämpää käyttää johonkin muuhun. Kuten asuntoon tai vaikka jonkun muun auttamiseen.

Siksipä haluankin vinkata teille ihan huikeasta mahdollisuudesta lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Saada jotain aivan mahtavaa omaan hääpäiväänsä ihan vain lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen! Täydellistä, eikös vaan?

Tume_Jaakko_charity

Meidän häitähän on tulossa kuvaamaan taitava Jaakko Sorvisto. Nyt Jaakko ja Tuomas Mikkonen ovat päättäneet tehdä yhteistyötä ja vieläpä hyvän asian puolesta. Homman nimi on se, että Jaakko ja Tuomas tulevat yhdessä kuvaamaan jonkun hääparin päivän. "Maksuksi" hääpari lahjoittaa 1500 euroa Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiölle.

Ihan mahtava tilaisuus jollekin hääparille! Kaksi taitavaa kuvaajaa tulee ikuistamaan heidän erityisen päivänsä. Hääpari "maksaa" (huomattavasti arvokkaammasta työstä) 1500 euroa, mutta koko tämä summa meneekin lasten syöpäsäätiölle. Ihan kokonaan ja ihan suoraan. Jaakko ja Tuomas siis lahjoittavat omaa ammattitaitoaan ja lukuisa tunteja työtään. Maksavat kuulemma vielä matkat ja yöpymisetkin hääpaikkakunnalle omasta pussistaan (mikäli Suomessa pysytään). Ainoa mitä he itse saavat palkaksi on hyvä mieli siitä, että lasten hyväksi on lahjoitettu rahaa.

Nyt kysymys kuuluukin oletko juuri sinä toinen osapuoli tästä onnekkaasta hääparista? Ainoa ehto, joka rajoittaa on ajankohta. Näin taitavat miehet ovat kovin kiireisiä hääsesongin aikaan, joten ainoa heille molemmille sopiva päivämäärä on kaunis keväinen lauantai 11.4.2015. Jos siis vielä on hääpäivä lyömättä lukkoon, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan tätä kyseistä päivää! Mitään aikarajaahan kuvaukselle ei ole, vaan kyse on dokumentaarisesta kuvauksesta ja tuon päivän ajalta miehet kuvaavat sopimuksen mukaan vaikka aamusta myöhäisen iltaan saakka!

Ja jos omat hääsi on jo sovittu toiselle ajankohdalle, ei muuta kuin puskaradio laulamaan. Autetaan Jaakkoa ja Tuomasta löytämään hääpari tuolle päivälle, jotta koko porukka voisi yhdessä tehdä hyvää! Jos teillä on häitä kaavailevia tuttuja, vinkatkaahan eteenpäin tästä mahdollisuudesta lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja saada korvaukseksi taatusti upeat hääkuvat.

Jos meillä ei olisi jo aikaslailla kaikki varattuna heinäkuulle, joutuisin kyllä ihan tosissani miettimään tätä vaihtoehtoa. Kukapa ei haluaisi auttaa lapsia? Ja kukapa ei haluaisi sekä Jaakkoa että Tuomasta ikuistamaan hääpäiväänsä? Minä ainakin haluaisin!

_W3A6206

Mikäli kiinnostus heräsi niin ei muuta kuin ottamaan yhteyttä Jaakkoon (jaakko@jaakkosorvisto.com) tai Tuomakseen (hello@tuomasmikkonen.com). Periaatehan on, että nopeat syövät hitaat, joten älä epäröi liian kauan, jos alkoi houkuttaa. Lisää voit lukea ainakin Jaakon nettisivuilta täältä. Peukut pystyyn sille, että hääpari tuolle päivälle löytyisi!

Häävuosi

7.1.15
Niin vaan pääsi meillekin käymään samoin kuin niin monelle muullekin parille kävi viikko sitten - häävuosi pyörähti käyntiin. Ensinnäkin jeeeeeee ja toisekseen huiii! Miten se on jo täällä? Miten meidän häihin voi olla enää puoli vuotta? Ja milloinkohan mää ajattelin hoitaa kaikki loput hääasiat, jos aika jatkaa juoksemistaan samaan tahtiin. Nyt pitää taas tsempata, koska oikeastaan mitään uutta ei ole tapahtunut sitten juomanhakureissun.

2015

Ja mun piti mukamas olla hirveän hvyissä ajoin liikkeellä. Kaasojen mekkojen piti olla valmiit ja vaikka sun mitä muuta. Arvatkaa onko? Tai edes aloitttu... koska liukuvärjääminen kotioloissa onnistuneesti montaa mekkoa varten ei oo ihan mikään helpoin nakki. Mutta tässäkin asiassa pätee kai samat säännöt kuin niin monessa muussakin asiassa - nyt on vaan tartuttava härkää sarvista. Ihan sama meneekö se niin kuin alun perin oli suunniteltu. Pääasia, että tapahtuu jotain.

Pieni paniikki alkaa kyllä pikkuhiljaa hiipiä munkin mahan pohjalle. Milläs fiiliksillä muut on ottaneet vastaan alkaneen vuoden? Ootteko painaneet paniikkinappulaa vai myhäilleet tyytyväisenä valmiiden suunnitelmien keskellä? Viime kesän morsmaikut nauranevat partaansa kun omat stressit on ohi ja saatte tyytyväisinä rouvina seurailla meidän muiden panikointia!

Tässä vahingossa pidetyn joulutauon aikana on muuten liittynyt joukkoon sen verran uusia lukijoita, että bloggerinkin seuraajamäärä on ylittänyt sadan merkkipaalun. Ihan mahtavaa ja tervetuloa matkaan!

Instagram @Pitsiniekka