Save the Date -kuoret

28.11.14
IMG_6111

Huomasittehan jo eilisen postauksen, jossa esittelin meidän Save the Date -kortit? Ainakin mulla oli eilen ongelmia bloggerin lukulistan päivittymisessä. Mutta nyt olisi vuorossa jatkotarinaa niihin liittyen. Kerroin jo kesällä treenailleeni tekstaustaitojani, jotta voisin itse kirjoittaa esikutsujen ja oikeiden kutsujen kuoret. No, treenit jäivät samalla, kun koko korttien teetättäminen viivästyi. Sitten kun salamavauhdilla tilattiinkin kortit ei auttanut muu kuin hypätä kuorten kirjoittamiseen taas lähes kylmiltään.

Kävin viikko sitten maanantaina ostamassa kortteihin sopivat harmaat kuoret ja uuden kalligrafiatussinkin tarkoitusta varten Kirjoitin yhden kuoren ja totesin, ettei se olekaan hyvä. Vaihdoin kynää, kirjoitin kahdeksan kuorta ja totesin, ettei sekään ollut hyvä. Joten ei auttanut kuin vaihtaa kynä vielä kerran ja aloittaa taas alusta. Myöhään maanantai-iltana ei enää kantti kestänyt, joten homma alkoi alusta tiistaina.

IMG_6105 IMG_6106

Ja jatkui keskiviikkoaamuna niin, että puoliltapäivin keskiviikkona päästiin suuntaamaan lähipostiin 35 kirjekuorta kourassa postimerkkejä hankkimaan. Meillä ei ollut hirveän selkeää kuvaa siitä, mitä haluttiin postimerkeiltämme. Jotain hauskaa ja kuoriin sopivaa. Ei mitään kukkakuosia tai perinteisiä sormuksia, hrr. Tom of Finland -merkkejä harkittiin.. ne olisi sopineet hyvin väreiltäänkin, mutta kun postin täti näytti meille nämä niin tiedettiin heti, että ne sopii meille.

Nimittäin hullunkuriset suomalaiset -postimerkkiarkki. Siinä on kuusi erilaista merkkiä, joiden kuvissa on suomalaisten aktiviteetteja ja kisoja. Ilmakitaraa, eukonkantoa, murkkupesässä istumista ja suofutista muun muassa. Sopi täydellisesti meidän tyyliin (ja toki valikoin niin, että suofutiskamuilleni laitettiin suofutismerkit!). Täytyy vielä kehua ihanaa asiakaspalvelijaa, joka meitä lähipostissamme auttoi. Olin just sinne mentäessä sanonut Jonille, että kyseisessä postissa on maailman historian pensein asiakaspalvelu. Vaan enpä ollut tämän naisen kohdalle ennen osunut. Hän oli aivan ihana ja avulias ja metsästi postista viimeisetkin postimerkkiarkit meille - niitä löytyi koko postista kaivelemalla tasan kuusi, huh!

WP_20141119_14_16_20_Pro WP_20141119_14_17_13_Pro

Kuorista tuli siis ainakin meidän mielestä kauniit ja hauskat. Muutama kysymys on jo tullut siistä onko kuoret kirjoitettu itse vai painatettu jossain myös, jihuu. Aika pitkä vaan oli aika, joka kesti ykkösluokan kuorien perille pääsemisessä. Ne siis lähtivät keskiviikon postin mukaan ja ihan täällä koti-Suomessakin oli viimeiset saaneet kuorensa vasta viikon kuluttua lähtemisestä! Tosi outoa. Ensimmäiset kuitenkin pääsivät perille jo seuraavana päivänä. Ja Englannistakin tuli viestiä jo viikonloppuna, että posti oli tullut perille.

Ehkäpä se joukuruuhka sitten jo vaikuttaa niin paljon. Olin vaan yllättynyt, että ykkösluokan kuori voi jouluruuhkassakin matkata viikon. Kun periaatteen pitäisi olla, että ne "toimitetaan perille pääsääntöisesti seuraavana päivänä".

Save the Date -kortit

27.11.14
IMG_6124

Ihmeiden aika ei ole ohi. Tässä ne nimittäin nyt on.. meidän Save the Date -kortit, joiden piti alunperin lähteä postiin lokakuun aikana. Sitten ne piti tilata marraskuun ekalla viikolla. Ja sitten heitin kirveen kaivoon ja totesin, että lähtekööt tammikuussa, koska joulukuussa en niitä halua lähettää. Ja sitten toissa viikon perjantaina Joni luki minun kirjoittaneen blogiin noin ja sisuuntui ja pistettiinkin tilaus vetämään samana päivänä. Todettiin, että jos saadaan ne lähtemään vielä viime viikon aikana niin se on ihan siedettävää.

Toissa perjantaina tosiaan ensin soitettiin ja sitten laitettiin tilaus menemään Paraisilla sijaitsevaan Painonappiin. Maanantaina saatiin sähköpostiin vedos digitaalisessa muodossa.. no, jos totta puhutaan niin eihän siinä ollut oikeastaan mitään muuta kuin ne meidän sinne lähettämät kuvat. Ne kun oltiin itse jo sellaisenaan tehty valmiiksi. Tilattiin siis 50kpl postikortteja, joissa on oma kuva molemmilla puolilla. Koska se on tosiaan kuin mikä tahansa postikortti, niin etupuoli on hieman kiiltävä ja taustapuoli mattaisempi.

IMG_6127

Save the Date -korttien taustapuolen teksti pidettiin hyvin simppelinä. Koska Save the Date -kortit eivät välttämättä ole tuttu konsepti monille vieraillemme haluttiin kirjoittaa auki mitä se tarkoittaa. Eli sitä, että varaa se päivä meidän häille, mutta älä huoli  - saat myöhemmin vielä oikean kutsunkin.

Törmäsin jossain ehkä Pinterestin syövereissä Save the Date -kortti ideaan, jossa kalenterin sivulle oli merkitty hääpäiv, ihastuin ja halusin itsekin hyödyntää kalenteri-ideaa. Siispä tehtiin tekstipolelle ensi vuoden heinäkuun kalenteri ja sydän meidän hääpäivän ympärille. Toivottavasti kaikki kortin saavat ymmärtävät, että siihen se on merkitty. Itse olen ihan vainoharhainen. Myös sen suhteen, että onhan siihen merkitty oikea päivä. Oon tarkistanut sen vasta noin 32 kertaa ja edelleen olen vähän epävarma.

IMG_6129

Mitäs tykkäätte meidän Save the Date -korteista? Itse tykkään ihan hurjasti. Tekisi muuten kokoajan mieli viitata näihin nimellä STD, mutta Joni on kieltänyt mua käyttämästä sitä, koska sehän tarkoittaa englanniksi sukupuolitautia, heh. Tällä lauseella varmistan luultavasti uusia mielenkiintoisia sanoja, joilla blogiini päädytään. Viime aikoina olen ollut suuren hämmennyksen vallassa huomattuani, että tänne tulee ihmisiä haulla "nainen pissasi housuun". Excuse me, what? En tietääkseni ole niin tehnyt, enkä myöskään aiheesta kirjoittanut...

Piinaa rannasta

21.11.14
Eilen illalla meni pikkutunneille, kun hääräiltiin muuan mukavan hääaktiviteetin parissa. Meinasi jo vähän olla silmät sikkurassa ja hermotkin vähän kireällä, kun ei kummallakaan puhekaan enää sujunut. Mutta nyt on se piina ainakin hetkeksi ohi, kun tiedetään suunnilleen mitä halutaan.

Rannasta

Positiivinen puoli tässä piinassa oli se, että ensi perjantaina (hammaslääkärikauhun jälkeen hrrr) koittaa pikkiriikkinen miniloma Tallinnassa, kun ollaan yksi yökin. Jippiaijee!

Homma etenee, taas homma etenee, kun taakka kevenee... Tai tässä tilanteessa kyllä Mazdan taakka taitaa lähinnä kasvaa. Huomaatteko juttujen tasosta, että vähän väsyttää? Niin huomaan minäkin!

Ring-a-ding-a-lingit on tilattu!

20.11.14
Jihuu, jihuu, jihuu! Sormukset meille molemmille on siis tilattu. Itse asiassa ne tilattiin jo jokunen viikko sitten sen seurauksena, kun suunnattiin Jyväskylään kultaseppää treffaamaan. Taisinkin mainita jo aiemminkin, että olin jo laitellut sähköpostia eräälle kultasepälle, jonka tyylistä pidin kovasti. 

Jo sähköpostien perusteella tulin ehdottomasti siihen tulokseen, että hän on sopiva henkilö sormuksiamme tekemään. Sormukseeni tuleva pääkivi on vähän.. no, poikkeuksellinen. Sormukseen on siis tulossa vähän muutakin kuin perus briljanttihiottua timanttia. Kultaseppä oli etsiskellyt huolella ja löytänytkin lopulta kolme sormukseeni sopivaa kivivaihtoehtoa. Hän tilasi nämä kolme vaihtoehtoa liikkeseensä, ja iloksemme ne ehtivät saapuakin ennen tapaamistamme. Siispä sain tarkastella kiviä paljaalla silmällä ja valita minua eniten miellyttävän kiven sormukseeni.

Se oli hyvä asia, sillä kahden suosikkini välillä päätöksen tekeminen oli todella vaikeaa ja asian ratkaisi se, kun sain tarkastella kiviä sormeani vasten. Nimettömälläni katseltuna toinen oli sitten paremman näköinen ja päätös saatiin tehtyä.

Sormus2
Huikea, erilainen sormusrasia ei valitettavasti oma. Kuva täältä!

Sormuksen runko tehdään Jonin valkokultaisesta kihlasormuksesta. Tämähän ei ole mikään tyypillinen käytäntö, eikä tämäkään kultaseppä yleensä vanhasta suostu tekemään. Mutta meille hän lupasi tehdä poikkeuksen, kun asia oli niin tärkeä. Ja sormuksen materiaali tosiaan täytti vaadittavat kriteerit, jotta kullan saa sulattaa ja uudelleen koruksi tehdä. Olen ihan äärimmäisen kiitollinen siitä, että hän suostui tekemään poikkeuksen. Se on viimeinen silaus sille, että sormukseni tulee olemaan täydellisin sormus ikinä.

Nyt vaan toivotaan, ettei Joni hukkaa sormustaan ennen huhtikuun loppua. Tuon tapaamisen jälkeen Joni luuli jo kerran sormuksen hävinneen. Sydämentykytysten kera Joni kuitenkin jäljitti sormuksen päätyneen sormen ja kollareiden taskun kautta lompakkoon. Huh. Sovittiin tosiaan, että viedään se huhtikuussa liikkeeseen ja sormukset ovat sitten valmiit toukokuun lopulla.

Sormus1
Tämä huikea sormusrasiakuva täältä.

Valitettavasti sormusasian suhteen olen vielä sen verran salamyhkäinen, etten paljasta kultaseppää enkä tarkempia yksityiskohtia sormuksestani. Kultaseppämme oli tehnyt tietokoneella luonnoksen sormuksestani ja se on aivan ihana. Just mun näköinen ja mun toiveiden mukainen. Sain luonnokset häneltä myös sähköpostiini ja lähes päivittäin rullaan sen kännykän kuvakansioista esiin. Ja joka kerta totean, että on se vaan ihana!

Keväämmällä sitten lupaan kirjoitella kultasepästämme ja sormuksen näette varmaankin vasta häiden jälkeen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa, hih!

Sellainen tarina minun sormuksestani. Tai Jonin sormuksesta myös, mutta siitä voin turinoida vielä oman postauksensa verran vähän myöhemmin.

Ps. Otsikko juontaa siitä, että tapanamme on viitata kihlasormuksiimme nimellä "ring-a-ding-a-ling".. mutta älkää kysykö miksi, ei me tiedetä itsekään!

Onnen kyyneleitä ja tuskanhikeä

19.11.14
Hupsista, keskiviikolle venyi, että ehdin napata postausta varten kuvat ja tänäänkin päivänvalo oli ehtinyt jo huveta ennen kameran esiin kaivamista. Mutta mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Nenäliinapussukat taitavat olla hääblogeissa yhtä suosittuja (kliseitä) kuin karkkibuffat, bingot ja photo boot. Ja kyllä nekin on kaikki meille tulossa! Mutta nenäliinapakkausten jakaminen oli meille aika itsestäänselvyys. Ei pelkästään siksi, että uskon kaikkien vieraiden vollottavan vesiputouksen lailla vihkimisen aikana. Vaan siksi, että pikkulinnut olivat tänä kesänä häissä Kuokkalan kirkossa ja kertoivat meille, että siellä on ihan pirskatin kuuma kesäaikaan. Oikein kiva.

IMG_6118

Siispä todettiin, että kyllä nenäliinat on kaikille jaettava - onnen kyyneleitä ja tuskan hikeä varten. Kirjoitettiin se myös ihan rehdisti noihin tarroihin, jotka tekaisin kuvankäsittelyohjelmalla. Ehkä tästä irtoaa vähän huumoriakin, jos tosiaan käy niin, että kirkossa on järkyttävän kuuma ja kaikki hikoilevat solkenaan juhlapuvuissaan ja kaikki rivissä availevat pussukoita ja pyyhkivät otsaansa. Pitäisi varmaan järjestää myös roskis kirkon ovelle, etteivät vieraat joudu kantamaan likaisia nenäliinoja koko päivää taskussaan, heh.

Mutta siis - tarran tein koneella ja printattiin ne tarrapaperille. Leikattiin tarrat ja liimattiin ne pieniin tarralla suljettaviin sellofaanipussukoihin, jotka tilasin Taitoisa -verkkokaupasta. Pusseihin oltiin sujautettu Lambin nenäliinat. Ensin ajateltiin pihiin tapaamme ottaa Rainbow -nenäliinoja, kunnes todettiin, että sillä ei ehkä ole hirveästi väliä, vaikka nenäliinojen hinta tuplautuisi kahteen ja puoleen euroon, joten päätettii ihan törsätä kunnon merkkiin. Eh.. Joten toivotaan, että Lambi nenäliinat on yhtä pehmeät kuin karitsavauva meille aina telkkarissa lupaa!

IMG_6122

Siinä niitä nyt on yksi Puman kenkälaatikollinen. Koko homma hoitui muutamassa tunnissa yhtenä iltana ja mitähän näille kaikille olisi tullut yhteensä hintaa. Seitsemän euroa? Pari euroa nenäliinoista ja noin vitonen sadasta sellofaanipussista. Todellakin siis hinnan ja vaivan arvoinen yksityiskohta. Meillä nämä laitetaan luultavasti kirkko-ohjelmien väliin klemmarilla kiinni. Pelkään nimittäin, että jos niitä jaetaan vaan korista kirkon ovella, moni jättää ottamatta, kun eivät vielä aavista, että kohta soijaa pukkaa!

Mitäs tykkäätte? Tuleeko teille nenäliinoja jakoon?

Vaan jonkun vaimo

17.11.14
Mieleni tekee tulla kirjoittelemaan ihan vaan tällainen fiilistelypostaus. Koska asiat etenee, on luvassa paljon hyvin asiasisältöisiä postauksia (kröhöm.. edellinen postaus...). Siksipä onkin tarpeen pysähtyä välillä fiilistelemään ja miettimään sitä, miten paljon tästä ajasta elämässäni nautinkaan.

Häihin on enää 8 kuukautta ja yksi hassu päivä eli aika menee ihan hurjaa vauhtia. Juuri pari päivää sitten päivittelin tätä hirveää ajan kulumista ja totesin ääneenkin, että eihän siihen ole enää kuin silmänräpäys, kun minä oon samassa pisteessä, kuin Frendien Monica alla olevassa klipissä.


"En tule enää ikinä olemaan morsian, nyt olen vaan jonkun vaimo!" Ei vaineskaan, ihan oikeasti odotan jo ihan hirveän kovasti sitä, että saisin olla Jonin vaimo. Melkein joka päivä sanonkin sille, että saisinpa olla sun vaimo jo. Mutta sitä odotellessa pitäisi tyytyä olemaan onnellisesti morsian. Koska onhan se ihan pirskatin jännää sekin. Blogin sivupalkissa lukee, että punastun edelleen joka kerta, kun viittaan itseeni sanalla morsian. Ja se pitää edelleen paikkansa. Tai jos en punastu niin vähintäänkin irvistän todella hämmentävästi, kun mun naama vetäytyy krampinomaiseen hymyyn.

Lisäksi se kutkuttaa mahanpohjaa joka kerta, kun joku muu kutsuu mua morsiameksi. Mua edelleen hymyilyttää se, että yksi mun rakas ystävä kertoi mulle innoissaan saaneensa kutsua mua morsiameksi. Ystäväni oli tavannut tyypin, joka tunsi Jonin ja tyyppi oli kysynyt ystävältäni mistä hän tuntee Jonin. "Jonin morsian on mun hyvä ystävä" oli vastaus. Ja iiiiiiks! Vähänkö jännää! Siis se, että tuo on totta. Että MINÄ oon ihan oikeasti morsian. Eli sellainen tyyppi, joka on menossa naimisiin. Josta on pian tulossa jonkun vaimo. Ihan liian jännää.

Tuo kyseinen tapaus ja se, että Joni kysyi hotellin respasta vaimon hävinnyttä korvista ovat molemmat vaikuttaneet siihen, että nyt se on alkanut pikkuhiljaa konkretisoitua mulle. Että pian mun nimi on vaihtunut ja mää oon vaimo. Ihan mahtavaa, mutta älyttömän jännää.

IMG_0238

Mutta alkusyksyn pitopalveluhermoromahduksen jälkeen häiden suunnittelusta on taas osannut nauttia kyllä ihan täysillä. Viime viikkoina meillä oli yksi yhteinen vapaailta ja käytettiin se siihen, että käytiin kaupoilla katselemassa ja valitsemassa meille tulevaa astiastoa. Ja Ikeassa tekemässä muutamia hankintoja häitä varten. Oli vaan niin ihanaa viettää aikaa yhdessä, haaveillen ja unelmoiden. Käydä yhdessä kaupoilla ja miettiä sitä, miten kivaa niin arkisia asioia on tehdä juuri sen oikean tyypin kanssa. Ja miten kiva tulevaisuus meillä on luvassa, kun saadaan tehdä kauppareissuja yhdessä vielä vuosikymmeniä.

Menikö liian hempeäksi? Ehkä, mutta sellainen on tunnelmakin. On niin jännää ja ihanaa olla morsian. On vaan niin ihanaa suunnitella ja miettiä ja haaveilla yhdessä. Kyllä mua harmittaisi, jos tämä jäisi välistä siksi, että suuniteltaisiin vaan häät kasaan pikaisesti ja mahdollisimman pienellä vaivalla.

Toki tapoja on monia ja minun ei tosiaan ole se ainoa oikea. Tapoja mennä naimisiin on niin monia ja kaiki yhtä hyviä. Parasta siinä on kuitenkin se, että lopuksi saa olla jonkun vaimo. Tai ei vaan kenen tahansa, vaan minä saan olla juuri Jonin. Just mulle täydellisen tyypin, jonka kanssa ollaan kasvettu näiden vuosien varrella niin tiiviisti yhteen.

Niin tiiviisti, että Joni sanoi tällä viikolla, että: "kahdeksan vuoden yhteiselon aikana oon kyllä oppinut, että jos sut rökittän lautapelissä, niin siitä ei seuraa muuta kuin itselleni harmia!" 

Hihi, oikeassa on!

Ps. Huomenna juttua niistä nenäliinoista, että palataan oikeasti "asialinjalle".

Antakaa mun kaikki kestää!

15.11.14
Siis nyt joku roti ihan oikeasti! Mää syvästi toivoin, että tää olisi ollut täysin väärin ajoitettu aprillipila, mutta ei.. kyllä se näyttää totta olevan. Ootteko jo kuulleet loppiaisena maikkarilla alkavasta uudesta ohjelmasta Ensitreffit alttarilla? Siis kyllä, ohjelmassa idea on se, että asiantuntijat toimivat kupidoina ja parittavat kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä, jotka kohtaavat ensimmäisen kerran, kun heidät vihitään avioliittoon. Sitten ohjelma seuraa viiden viikon ajan heidän häämatkaansa, yhteenmuuttoaan jne jonka jälkeen pari päättää, jatkaako se yhdessä vai eroaako.

ensitreffit-alttarilla

Älkää ymmärtäkö väärin, minä olen oikein tunnettu kura-tv-viihteen ystävä, oonhan suurella innolla seurannut ennesvanhaan mm. Sekaisin Miriamista ja Miljonääri-Jussi -ohjelmia. Mutta (sen enempää blogissa politiikkaan sukeltamatta) tuo tuntuu aivan uskomattoan naurettavan röyhkeälle konseptille varsinkin tällaisena aikana tässä valtiossa, kun taistellaan siitä onko kahdella toisiaan rakastavalla ihmisellä oikeus avioliittoon, jos he sattuvat olemaan samaa sukupuolta.

Jos homoavioliittojen vastustajien yksi agumentti on se, että homoliitot jollain tavalla halveksuvat vanhaa ja kunniakasta avioliittoinstituutiota... niin haluaisin vaan kysyä, että eikö tällainen toiminta halveksu avioliittoa huomattavasti enemmän? Yksi ystäväni oli pukenut tän hyvin sanoiksi ihmetellessään sitä, että homoille ei ole hyväksyttävää mennä naimisiin rakkaudesta, mutta heteroille on ok mennä naimisiin, jos siten pääsee telkkariin.

Minä olen puhunut.

Puhiseminen tosin jatkuu edelleen. Rauhaa, rakkautta ja purkkapallopurkkaa kaikille 

Hääkeksit

14.11.14
4

Mun on tullut jo joskus aikaa sitten vihjaistua, että mulla on suunnitlmissa eräs kiva idea hääkarkkien korvaajaksi. Nyt on tehty ensimmäiset testit sen idean suhteen - nimittäin ensimmäinen satsi hääkeksejä. Siis kyllä, sulhas- ja morsiankeksejä. Se, mitä tällä testillä eritysesti ajettiin takaa on näiden keksien säilyvyyden testaaminen. Toisin sanoen se, kuinka aikaisessa vaiheessa nämä voi tehdä valmiiksi. Jos säilyvyys nimittäin olisi luokkaa alle viikko, olisi tämä idea varmasti heitetty mäkeen. Lienee nimittäin aika selvää, että hääviikolla en todellakaan ollut tekemässä satoja näin paljon tarkkuutta vaativia pikkuleipiä!

2 3

Näitä testailtiin äitin kanssa ja kolmen tunnin rytistyksen aikana saatiin aikaan 60 pikkuleipää. Eli kyllä me melkoisen tehokkaita oltiin. Todettiin, että yhden viikonlopun saa kyllä varata niiden varsinaisten tekemiseen! 

Näitä olisi sitten tarkoitus antaa jokaiselle häävieraalle yhden hääparin verran. Ei tosin vain ihan sellaisenaan, vaan himan laajempikin "herkkuhetki" -teema on mulla kehitteillä näiden vierasmuistiaisten varalle. Mutta siitä enemmän jälleen kerran sitten, kun on vähän enemmän testailtu.

1

Mitäs tykkäätte? Silkkaa hienoutta vai hullun hommaa? Itse oon sitä mieltä, että ehkäpä vähän molempia!

Minä täällä moi!

13.11.14
Muistatteko enää mua? Mää oon se häähörhö, joka pitää omassa mielessään itseään aikas ahkerana bloggaajana. Ja sitten huomaakin yhtäkkiä, että edellinen postaus on kirjoitettu tasan kuukausi sitten. Hupsista ja anteeksi. Kommenttejakin oli luvattoman iso kasa odottamassa hyväksyntää, mutta nyt ne on julkaistu ja niihin vastattu.

IMG_4729

Hääjutut täällä on edistynyt oikeastaan aika hyvääkin tahtia. Jos ei lasketa niitä Save the Date -kortteja, joiden piti lähteä postiin lokakuun aikana. Ehkä tammikuussa sitten? Koska joulukorttikaudella en niitä halua postittaa. 

Muta kuten sanottua niin edistystä on tapahtunut ainakin seuraavissa asioissa:

- Kirkko-ohjelmat
- Kirkossa jaettavat nenäliinat
- Hääkarkit/vieraslahjat
- Karkkibuffa
- Vihkisormukset (iiiks!)
- Pitopalvelu
- Vieraslista

Ja varmaan vaikka missä muussakin.. en nyt vaan saa mieleeni! Kaikista eniten perhosia massuun on tuonut sormusrintamalla tapahtuneet edistykset. Mutta enpä vielä kerro sen enempää.. kaikki aikanaan!

Joten stay tuned - postauksia luvassa lähipäivinä kaikista näistä aiheista. Lupaan!

Mitäs ruudun sinne puolelle kuuluu? Vieläkö ootte mukana? Oliko moni teistä Save the Date -messuilla? Itse en valitettavasti sinne päässyt, mutta kertokaahan kommenteissa oliko kiva tapahtuma, jos olitte paikalla.

Instagram @Pitsiniekka