Lomatutka

Moikka! Täältä sosiaalisen konstruktionismin ja strukturaatioteorian keskeltä tulin vaan laittamaan pikaisen päivityksen. Meitä nimittäin pikkaisen nauratti, kun tänään otettiin taas kerran yhteyttä erääseen pitopalveluun ja puhelimen toisessa päässä ollut henkilö kertoi olevansa lomalla. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta! Tämä taisi olla jo neljäs pitopalvelun edustaja, joka kertoi olevansa lomalla, kun soiteltiin tiedustellaksemme ovatko vielä hääpäivänämme vapaana. 

Mikä ihmeen lomatutka meillä on?! Me näköjään voidaan soittaa vaan ihmisille, jotka lomailee. Nyt kun aloin tätä asiaa naureskelemaan niin tajusin myös, että meidän varaama valokuvaaja oli lomalla silloin, kun häneen otin yhteyttä häiden kuvaamisen suhteen.

Että varokaa vaan palveluntarjoajat! Kun luulette lähtevänne rentouttavalle lomalle, niin kyllä me sitten soitetaan!

Mutta ihan vakavasti puhuen.. nyt uskallan varovaisesti riemuita, että se oikea pitopalvelu taisi löytyä.. en kyllä uskalla vielä kovin innostua, ettei asiat vielä ehdi mennä mönkään. Joten tyydyn koputtelemaan puuta ja sanon vaan tosi varovaisesti jei!

PS. Vielä ehtii laittaa vastauksen sivupalkin kyselyyn, jos et sitä ole vielä tehnyt. Vaatii sulta vaan kaksi klikkausta ja ilahduttaa mua kun pääsen näkemään miksi ihmiset mun juttuja lukee. Kiitti!

Salablogi

Mukavaa, että niin moni on jo vastannut sivupalkkiin ilmestyneeseen kyselyyn. Toki vielä ehtii raksia ruutuun sun syysi lueskella tätä blogia. Blogista ja sen lukijakunnasta haluaisin näpytellä nyt ihan oman postauksensa. Faktahan nimittäin on se, että tämä blogi on vähän niinkuin salaisuus. Jonille luonnollisesti kerroin ideasta, kun tämän aloittamista harkitsin. Kaasot tietävät ja muutaman muun kaverin tai tutun tiedän tänne eksyneen. Mutta kenellekään en ole tästä kertonut. Edes äitille ja siitä poden vähän huonoa omatuntoa.

Tiedän, että äiti ja muutama sukulainen lukisi varmaan tätä blogia innoissaan. Ja mukavaahan se mustakin olisi. On vaan yksi mutta. Haaveilen nimittäin siitä, että saan yllättää meidän häihin tulevia vieraita. Että ne saa hurmaantua siitä, mitä niitä varten on järjestetty. Monelle karkkibuffat ja bingot on varmasti uutta ja en haluaisi paljastaa ja kuluttaa niitä juttuja jo etukäteen.

Bloggaaja

Mun ihana äiti joskus aikaa sitten puhui siitä, että olisi mukavaa kirjata ylös sitä miten hääjärjestelyt on edenneet. Lupasin niin tehdä ja tässä niin teenkin. Äitille kyllä aion varmaan blogista kertoa, mutta sekin tavallaan harmittaa. Haluaisin nimittäin äitillekin säästää joitain juttuja yllätykseksi. Mutta täytyy sitten vaan pitää ne jutut täältä blogistakin poissa, kjeh kjeh! Samaa taktiikkaa joudun kyllä jo käyttämään nyt nimittäin kaasoiltakin joutuu piilottelemaan joitain asioita. Kjeh kjeh teillekin! Mutta äitille kertomisen ehtona täytyy kyllä pitää sitä, ettei äiskä saa sitten juoruta tästä kaikille muillekin. Ainakaan vielä.

Se on vaan himppasen harmi, ettei blogi ookkaan enää paikka jonne voi näpytellä ihan mitä vaan. Toisaalta sen kynnyksen yli astuin jo silloin kun lisäsin tänne meidän nassut ja nimet.

Mitkä on ollut teidän aatokset tässä asiassa? Oletteko kertoneet blogista avoimesti kaikille? Vai vaan tarkasti valituille läheisille? Hirveen vaikeaa taas tämä elämä näköjään.


Sormuksista taas + kysely

Sormusasiat ovat vihdoin edenneet mukavaa vauhtia! Kihlasormus sulatukseen -postauksessa kirjoitin Jonin heittämästä ajatuksestä käyttää hänen kihlasormustaan mun vihkisormuksen materiaalina. Sanoin myös löytäneeni yhden todella kiinnostavan kultasepän. Otinkin häneen yhteyttä ja tunnuttiin olevan välittömästi samalla aaltopituudella.

Sormuksen sulattaminen ei kuitenkaan olekaan ihan niin simppeliä.. en ole todellakaan asiantuntija, mutta laissa on määrätty tiettyjä asioita, ja olisi laitonta sulattaa kihla ja tehdä siitä uusi sormus jos sen valkokulta saattaa pitää sisällään nikkeliä. Joten ei auttanut muu kuin lähteä siristelemään silmiä leimojen tutkimiseksi. Onneksi kävi ilmi, että Jonin sormus on valmistettu vuonna 2011 luotettavan hämeenlinnalaisen valmistajan toimesta, joten sulatus luultavasti onnistuukin, jipii!

IMG_5932

Samassa yhteydessä muuten selvisi myös minun sormuksen tarkempi malli.. se on Kohinoor -sarjan Milla -sormus valkokultaisena ja 11 timantilla. Kyllä vaan, Milla! Terkkuja siis Milla kaasolle! Jonikaan ei ollut tästä nimestä tietoinen, sillä sormuksen mukana annetussa kortissa lukee vain tuon kyseisen mallin "sarjanumero", ei tuota nimeä laisinkaan. 

Marraskuun alussa pääsemme tapaamaan tätä kultaseppää! Tosi jännää! Toivottavasti tapaaminen menee yhtä hyvin kuin tähän astiset sähköpostittelut. Vaikuttaa nimittäin todella hyvältä ja massun pohjassa kihelmöi ajatus tulevasta sormuksesta... ei ole nimittäin ihan perinteistä rivisormusta tulossa. Ja ei ole muuten ihan sitäkään, mitä kesällä haaveilin. Jotain niistä haaveista juontanutta kylläkin!

Eli täällä ainakin jotkut hommat etenee pikkuhiljaa. Ruuan suhteen on vielä kyllä totaalinen turhautuminen menossa. Päivittäin tuntuu sille, ettei tulla löytämään pitopalvelua laisinkaan. Voi tuskastus!

Mutta hei, asiasta toiseen vielä! Laitoin sivupalkkiin pienen kyselyn, johon toivoisin teidän vastailevan. Kyselin siinä miksi luette tätä blogia. Sen verran väkeä täällä kuitekin käy, että olisi kiva kuulla jotain teistäkin. Toivottavasti ruksittaisitte jotain tuohon sivuun ja jos haluatte niin jättäkää myös kommenttia. Olisi kiva kuulla, miksi teitä kiinnostaa seurailla Pitsiniekan hääblogia!

Vesimarmorointia

IMG_5978

Viimeksi marmorikynsiä postaillessani aioin seuraavaksi marmoroida mustalla ja kirkkaalla glitterlakan päälle. Noh, siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään, joten tein sitten muuta. Nämä kaikki kolme China Glazen lakkaa toimivat tarkoitukseensa oikein hyvin. Ja jottei krumeluuri loppuisi kesken, tein vielä kuvioita myötäilemään muutamia pilkkuja. En jaksa tänään höpötellä sen pidempään, joten annetaan kuvien puhua! Mitä tykkäätte?

IMG_5985IMG_5984IMG_5991IMG_6038IMG_6039

Herkkutötteröt

IMG_6005 IMG_6008

Kyllä vaan, meillekin tulee karkkibuffa! Tai oikeastaan herkkubuffa. Tai oikeastaan herkkubaari. Varmaan jokaisessa hääblogissa viritellään karkkibuffaa, mutta se ei meitä haittaa. Tämä menee samaan kategoriaan kuin bingo - tosi kiva juttu, joka näkyy paljon blogeissa mutta on luultavasti uusi juttu meidän vieraille.

Pitsifriikki kun olen, ilahduin kun keksin tämän idean, jolla karkkikipoista saadaan myös pitsiset. Mietin pitkään pieniä raidallisia paperipusseja, pahvikippoja tai raitapaperista tehtyjä tötteröitä. Kunnes keksin, että tötteröthän voi tehdä kakkupaperista, jolloin niihin saadaan ihana pitsireuna! Testien jälkeen todettiin, että tämä on meidän juttu. 60 tötteröä on jo tehty ja pirun monta jäljellä,

Otetaan hetken tauko itse tötteröinnistä ja jaetaan teillekin ohjeet pitsinamutötteröiden tekoon!

IMG_6011

Tarvitset kakkupaperia, sakset ja nitojan. Mulla käytössä on Eskimon kakkupaperi 28cm halkaisijalla. Hommaa helpottaa huomattavasti, jos teet kartongista yhden mallitötterön, jonka ympärille varsinaiset tötteröt voi kääräistä. Näin ei tarvitse tuskailla, miten saat tötteröistä saman kokoisia. Tötterö kannattaa leikata juuri oikean korkuiseksi. Että kakkupaperin reuna tulee aina samalle korkeudelle kuin kartonkitötterön reuna. Sillä tavoin yhdenkokoisuus on helpoin saada aikaan!

IMG_6013 IMG_6015

Leikkaa kakkupaperit puoliksi ja irroittele toisistaan. Paperithan on tiiviisti niputettuna, joten niitä on helppo leikata paljon kerrallaan. Sitten saa vaan olla tarkkana, että irrottaa kaikki toisistaan. Olisi tympeää huomata myöhemmin, että tötteröitä tuleekin vain puolet suunnitellusta summasta, kun kaikkiin tötteröihin on jäänyt kaksi paperia päällekkäin.

Sitten vaan kiepautat puolikkaan kakkupaperin tötterön ympärille. Reunat samalle korkeudelle. Pidä kakkupaperista kiinni ja sujauta kartonkitötterö pois pitsitötterön sisältä.

IMG_6017 IMG_6018 IMG_6019

Sitten nido tötterö kiinni reunasta. Me nidottiin molemmista niistä kohdista, joihin kakkupaperin reuna päättyi (siis niitti keskelle taakse ja keskelle eteen). Lisäksi laitan yhden niitin pitsireunan alapuolelle takasaumaan. Siis siihen saumaan, joka jää "ulkopuolelle" näkyviin. Tötterö voisi olla jo nyt valmis, mutta halusin vielä vahvistaa rakennetta taittamalla tötterön kärjen ja nitomalla sen kiinni. Näin ei myöskään ole niin vaarallista, jos välillä kärkeen jää pieni reikä!

IMG_6021 IMG_6023

Itse olin tosi tarkka niittien suunnasta. Aluksi se vaati vähän muistuttelua, että muistin aina kääntää nitojan niin päin, että sileät puolet jäi ulkopuolelle ja niitin "jalat" kääntyivät sisälle. Samoin kärkeen tulevan niitin laitoin aina niin päin, että sileä puoli jäi tötterön etupuolelle ja jalat sinne minne kärki on käännetty (takasauman päälle). Näin niistä tuli tosi siistejä. Ja muuten helposti pinottavia!

Me haluttiin lisäksi vielä piristää kokovalkoista tötteröä, joten printtasin tarrapaperille meidän monogrammeja. Tein pyöreitä värikkäitä pohjia ja niille lisäsin päälle valkoisen monogrammin. Printtasin tarrapaperille ja leikkasin ympyräksi. Vähän työlästä, mutta kovin kivan näköistä.

IMG_6022 IMG_6020

Kokonaisuudessaan näiden tekeminen oli aikas helppoa ja halpaa. Yksi kakkupaperipakkaus maksaa 1,80€ Prismassa ja 15 kakkupaperin pakkauksesta saa siis 30 tötteröä. Ei siis pahakaan. Oli pakko myös ostaa irtiksiä, jotta voitiin testata näiden vetoisuutta. Tällainen tötterö veti sisäänsä noin 100 grammaa karkkia, eli ihan sopivan määrän. Ja kyllä oli muuten hauskaa napostaa näistä vähän namuja. Toivottavasti ensi kesänä vieraat on samaa mieltä!

Mitäs tykkäätte? Tuleeko teille karkkibuffaa? Millaiset kipot tai pussit te olette valinneet? Tässä on ainakin edullinen ja helppo idea, jos olette vielä tötteröitä vailla!

Ihana Pukuni

Eilen hääpukutarinaa kirjoitellessani mainitsin olleeni yhteyksissä erääseen ompelijaan ennen hääpuvun löytymistä. Vaikkei meidän yhteistyömme päässytkään sen pidemmälle, halusin ihan ehdottomasti kirjoittaa oman postauksensa tästä sydämeni vieneestä ompelimosta. Puhun nyt tietenkin turkulaisesta ompelimosta nimeltään Pukuni, jonka taitava ompelija on Saara Toivanen.

Kun meidän häähaaveet alkoivat konkretisoitua, aloin myös selailla netistä hääpukuja ihan vakavissani. Mieleistä ei löytynyt, joten siirryin etsimään taitavaa ompelijaa, joka voisi haaveeni toteuttaa. Siitä on jo useampi vuosi, kun löysin netistä Pukunin ja Saaran ja ihastuin välittömästi. Olin esitellyt kyseisen ompelijan myös Jonille ja äidille jo aikaa sitten. Siis silloin kun vielä asuin Jyväskylässä. Olin ihan varma, että matkustan Jyväskylästä Turkuun saakka pukua teetättämään, mutta niin vaan satuin itsekin muuttamaan tänne tässä välissä.

Pukuni_1 Pukuni_3
Pyysin Saaralta muutamia kuvia postaustani piristämään. Postauksen kolme ensimmäistä kuvaa:
Morsiamen puku - Pukuni 
Sulhasen puku ja kengät - Pukuvuokraamo Sanelma
Morsiamen kengät - Fiancée
Kampaus, meikki ja korut - Ninka
Kimppu ja viehe - Kukka Fiori
Mallit - Mirka (Modelpoint) ja Topias
Kuvat - JS Disain

Se mihin Pukunin puvuissa ihastuin oli ehdottomasti pitsin käyttö. Saara on ihan taituri rakentamaan upeita, kantajaansa imartelevia pitsipukuja. Ja käyttää myös valtavasti aikaa ja vaivaa juuri sen täydellisen pitsin metsästämiseen. Pukunin puvuista näkee sen, että ne on tehty tunteella ja taidolla. Ne ovat vaan yksinkertaisesti upeita!

Lisäksi voin mitä vilpittömimmin sanoa, että meidän muutaman viestin perusteella yhteydenpito Saaran kanssa oli ihanan helppoa. Hän on niin lämmin ja ystävällinen, omistautunut ja jokaiseen viestiini sain vastauksen nopeasti. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että joutuisi odottelemaan. Ei lähimainkaan.

Pukuni_2

Kuitenkin niin nyt kävi, että meidän tiemme eivät kulkeneet samaa matkaa tämän pidempään. Löydettyäni tulevan hääpukuni Joni kehotti minua miettimään olenko valmis luopumaan unelmastani saada teetetty hääpuku. Minä mietin ja totesin, että ei unelmani ollut teetetty hääpuku vaan unelmieni hääpuku. Ja se nyt sattui löytymään liikkeestä. Ja poikkeamaan hieman siitä, millaista olisin lähtenyt teetättämään. Sitä en yhtään epäile, etteikö tuokin puku olisi ollut aivan upea. Mutta se nyt ei kuitenkaan vaan ollut minun juttuni, vaikka niin arvelin.

Haluan myös vinkata teille, että Pukunissa on vielä ensi vuodelle vapaita tilausaikoja (ja tällekin vuodelle muutamia), joten jos mielessä on yhtään kutkutellut hääpuvun teetättäminen, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Saaraan! En voisi lämpimämmin suositella! Saara on aivan uskomattoman sydämellinen tyyppi ja kysymisestä ei ainakaan ole mitään haittaa. Mikäli yhtään kolkuttelee, niin Saaran yhteystiedot löydätte täältä (klik).

Ja vaikkei teidän pukunne tulisikaan olemaan Pukunin upeus, kannattaa mennä ainakin kurkkaamaan Pukunin blogia. Kannattaa liittyä lukijaksi, sillä mikäpä paremmin nostattaisi omaakin hääintoilufiilistä ellei aivan upeat asiakkaiden hääkuvat, joita Pukunin blogissa saa tasaisin väliajoin ihailla!

Seuraavat kaksi upeaa kuvaa:
Puvut: Saara Toivanen / Pukuni
Kuvat: Johanna ja Jouni Hietanen / Johanna Hietanen Photography
Kampaaja-meikkaaja: Nina Röntynen / Ninka.fi, myös korut ja hiuskoristeet.
Malli: Michaela

Pukuni_5 Pukuni_4

Mikäli joku epäilee, niin haluan vielä varmuudeksi selventää, että tämä ei ollut maksettu mainos tai muutakaan korruptiota. Minä itse halusin vinkata teille aivan ihanasta ja taitavasta kotimaisesta yrittäjästä, jonka kätten jälkeen olen ihan itse kovasti ihastunut.

Onko Pukuni teille ennalta tuttu? Mitä tykkäätte puvuista? Luulenpa vähän, ettette tekään voi olla tykkäämättä. Aivan upeita pitsipukuja, pistää oikein huokailemaan!

Slow Watch

Miltäs kuulostaisi kello, joka muuttaa kokonaan käsityksesi ajasta? Joka auttaa elämään stressittömämmin ja nauttimaan enemmän elämästä? Aika mielenkiintoiselta ja uskomattomaltakin. Tuskinpa se ihan täysin paikkaansa pitää, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen idea näissä Slow -kelloissa.

Slow1

Meidän talouden kaksilahkeinen esitteli mulle löytämäänsä uutta brändiä.. Slow valmistaa kelloja, joissa on vain yksi viisari. Eikä siinäkään vielä kaikki. Se viisari kiertää kellon ympäri kerran 24 tunnissa. Eli kellossa ei pelkästään kiidä yksi viisari vähemmän, vaan sekin puolet totutusta ison viisarin tahdista.

Pienen totuttelun jälkeen tästäkin kellosta pystyy siis lukemaan tarkan ajan, mutta viisarin hitaan etenemisen pitäisi vaikuttaa psykologisesti siten, että aika tuntuu kuluvan hitaammin. Eli on enemmän aikaa nauttia elämästä!

Aika mielenkiintoinen idea ja kannanotto.

Slow


Kelloissa on myös tosi kiva ulkonäkö ja laadukaskin sen pitäisi olla. Varmaankin jossain vaiheessa, tuo kokonaan musta, nahkaisella remmillä varustettu Slow Jo -kello lähtee kohti meidän osoitetta. Sitten kun on päästy sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että voisihan sitä vaikka muutaman satasen kelloon käyttää.

No, ainakin he lupaavat, että ostokokemus on brändin ajatusmaailman mukaisesti stressitön ja helppo! Toivotaan niin, vaikka toimitusaika näyttääkin olevan pitkähkö.

Mitä tykkäätte ideasta? Onko tämä tuote teille ennalta tuttu?

Ps. Kuten mikään muukaan toistaiseksi blogissani, tämäkään ei ollut mainos, voitte klikkailla linkkejä "huoletta"!

Pahamaineinen hääpukureissu

Lupasin kirjoitella vielä omassa postauksessaan siitä, miten päädyinkin löytämään unelmieni puvun Helsingistä, vaikkei sen todellakaan pitänyt mennä niin. Tarina alkaa eräänä aivan liian aikaisena aamuna Keski-Suomessa. Aurinkokaan ei ole vielä alkanut nousta, kun yksi kolmesta kaasostani hakee minut vanhempieni luota ja suuntaamme hakemaan kyytiimme toista kaasoistani. Kun huristelemme nelostietä kohti Helsinkiä totean ääneen sen, mitä olen jo pitkään miettinyt: jos hääpukuliikkeissä joku kysyy meidän häistä, niin kukaan ei tuu uskomaan, että puhutaan totta.

Nimittäin tilannehan on ihan oikeasti sellainen, että me kaikki kolme naista, kaikki toistemme kaasoja, ollaan menossa tulevan vuoden sisällä naimisiin. Ja tämä hääpuvunmetsästysreissu ei tosiaan ollut mua varten. Minä lähdin vaan makutuomariksi. Sovitusajat oli varattu vaan näille kahdelle muulle morsiamelle. Ei yhtä ainutta sovitusaikaa mulle, koska miksi sovittaisin? Mun suunnitelmat on selkeät ja mulle täydellistä pukua ei tule liikkeestä löytymään, ja minä teetätän puvun. Piste.

Sottero1
Maggie Sottero Raynie ja Sahara

... piste, piste... eli niinhän mää luulin!

No, alkupäivän tapahtumat tiivistettynä: ensimmäisestä liikkeestä löytyy puku toiselle kaasolleni, toisesta liikkeestä toiselle. Sitten meillä onkin pari sovitusaikaa jäljellä ja muutama tunti tapettavana ennen mun Turkuun lähtevää junaa. Tytöt alkoi yllyttää mua sovittamaan pukuja... ja pikkuhiljaa mää taivuin. Enhän mää koskaan ollut vielä sovittanut pukua. En oikeasti tiennyt mikä mulle sopii vai sopiiko mikään. 

Musta oli vähän inhottava ajatus mennä sovittamaan pukua, kun olin niin varma siitä, etten aikoisi sieltä pukuani ostaa. Hukkaisin vaan myyjän aikaa. Vaikka toisaalta se aika oli jo meille varattu ja kuten tämäkin tarina todistaa... eihän sitä koskaan tiedä. Mua jännitti ajatus hääpuvun sovittamisesta ihan hirveästi. Siis ihan niin että tärisin ja pelkäsin pyörtyväni.

Sottero2
Maggie Sottero Juliette ja Dynasty

Sitten heitin kehiin vielä mun viimeisen oljenkorren, jolla luulin voivani livahtaa pukujen sovittelusta - mulla oli päällä mummorintsikat! Siis kaikista mummoimmat, mitkä omistan! Tiedättekö, sellaiset t-paitarintsikat, joissa on mahdollisimman peittävä kuppi? Oikein korkealle nouseva, ja paksut olkaimet ja kaikki. Enkä todellakaan ollut sovittamassa upeita hääpukuja sellaisten kanssa, hyi!

Arvaatteko mitä ystäväni siihen tokaisivat? Että nyt mennään H&M:lle niin he ostaa mulle olkaimettomat rintsikat, niin mulla ei oo mitään tekosyytä olla menemättä. Minä tietysti protestoin, etten todellakaan anna niiden ostaa mulle olkaimettomia rintsikoita vaan tällaisen takia. Siihen toinen ystävistäni tokaisi: "Maksanhan mää muustakin viihteestä, kuten leffalipuista, joten miksen tästäkin!"

Mitäs siihen on sitten enää sanomista? 

Loppu onkin sitten kuuluisaa historiaa. Käveltiin liikkeeseen ja heti ensimmäisenä tämä puku pisti mun silmään ja tartuin siihen. Se oli niin kaunis. En kuitenkaan valinnut sitä sovitettavakseni. Halusin kokeilla jotain villimpää, koska vähän hulluttelemassahan täällä oltiin. Kunnes juttelin myyjän kanssa siitä mistä tykkään ja hän sanoi, arvelevansa, että tykkäisin kyseisestä puvusta. Sanoin ihastuneeni siihen heti, kun tulin liikkeeseen, joten myyjä haki sen sovitettavaksi. Ja se oli menoa se.

Siinä puvussa tuntui niin ihanalle. Paremmalle, kuin missään muussa. Enkä vaan voinut lopettaa hymyilemistä.

Sottero3
Maggie Sottero Prudence ja Avalon

Otin puvun tiedot ylös ja lähdettiin liikkeestä. Soitin Jonille, jolla oli noin minuutti aikaa puhua. Se käski ostaa puvun, jos olen kerta siihen niin rakastunut. Mutta mun piti hetki vetää henkeä, rauhoittua ja nukkua yön yli. Ja ottaa yhteyttä erääseen ihanaan ompelijaan, johon olin jo ottanut yhteyttä mahdollisen puvun teettämisen saralta.

Niinpä niin, sekin vielä. Olin tosiaan jo ehtinyt ottaa alustavasti yhteyttä erääseen ompelijaan ja tiedustella puvun teetättämistä. Emme olleet vielä sopineet mitään tarkempaa, oltiin mietitty mitä mun haaveista hänen olisi mahdollista toteuttaa (mun alkuperäinen suunnitelma nimittäin ei ollut) ja jätetty asia hautumaan. Sovittu, että katsotaan fiiliksiä vuodenvaihteen jälkeen, ja jos vielä tuntuu oikealle niin tehdään sopimus. En missään nimessä halunnut ostaa pukua muualta ilman, että otan häneen ensin yhteyttä. 

Joten kotiin päästyäni naputtelin heti pitkän viestin menemään ja kerroin tilanteesta rehellisesti. Musta tuntui tosi kurjalta, koska olin ehtinyt jo muutaman hetken hänen aikaansa haaskata. Mutta pian sainkin maailman ystävällisimmän vastauksen, jossa onniteltiin mua mitä vilpittömimmin unelmieni puvun löytymisestä. Ja kehotettiin palaamaan Helsinkiin pukuani hakemaan. Kyyneleet silmissä luin tätä viestiä. Ja sitten tein niin kuin mua kehotettiin.

Suuntasin Helsinkiin hääpukuani ostamaan. Ja se on maailman ihanin. Se on aika lähellä mun alkuperäisimpiä haaveita. Mutta vielä parempi. Se sopii mun iholle, kropalle ja kaikelle niin täydellisesti. Ja tiedättekö mitä, puku maksoi puolet siitä summasta, jonka olin puvun teetättämiseen varannut, sekään ei varsinaisesti haitannut.

Huh. Tässähän ihan herkistyy tätä tarinaakin kirjoittaessa. Olen vaan niin kovin onnellinen unelmieni puvun löytymisestä. Tahtoisin pukea sen jo heti ja mennä jo naimsiin! Kuka muka jaksaa enää odottaa? En minä ainakaan!

Somehäät + uusi sähköposti

Muistatteko kun jokunen hetki sitten mietin oman häähäshtägin tarvetta? Ensinnäkin, miten tosta postauksesta voi olla jo melkein kaksi kuukautta?! Ja toisekseen, tuohon postaukseen tulleiden kommenttien jälkeen olin entistä varmempi siitä, että kyllä se vaan on #musthave!

Some

Siitä intoutuneena sitten minä näppäränä tyttönä jo tartuin hiireen ja tein meille omat rakkaus-some-symbolit! Mustana, valkoisena, pinkkinä ja turkoosina. Sitten kun vieraita on infottu tästä omasta tägistä niin hääpäivän aikana siellä täällä voi pilkistellä muistutuksena ihan vaan nuo symbolit ja niiden alle merkattuna meidän oma tägi. Joka ei siis todellakaan tule olemaan tuo mikä tuossa lukee, kunhan näpytin siihen jotain! Mitäs tykkäätte? Mää tykkään itse ihan hirmuisasti.

sposti

Ja nyt kun ollaan jo teknologiavälitteisen viestinnän maailmassa niin huikkaanpa tässäkin, että tein tälle blogille ihan oman sähköpostin. Jatkossa mut tavoittaa osoitteesta pitsiniekka [miukumauku] gmail.com. Toki vanhaakin luen, että jos jotain sinne erheessä livahtaa, niin ei huolta siltikään. Tämä uusi on nyt kuitenkin päivitetty tuohon sivupalkkiinkin, joten jos asiaa on niin you know how to reach me...

Kolme kosmetiikkatuotetta

IMG_5851

Eilistä asua postatessani kirjoitin, ettei sunnuntaina tarvinnut sutia nassuun edes meikkiä. Jos ihan tarkkoja ollaan niin se ei tainnutkaan pitää paikkaansa ihan täysin. Kolme pientä tuotetta nimittäin olivat olleet mulla käytössä ennen kauppareissua.

IMG_5860

1. Hajuvetenä Marc Jacobsin Dot - suihkaus hajuvettä tuo kyllä rauhallisee sunnuntaihinkin lisää pientä luksusta. Mää nyt vaan tykkään tuoksua hyvälle. Siitä tulee itselle aina jotenkin kaunis olo. Ja tuo Dot on sopivan rento ja arkinen.. ei tosiaan sieltä juhlavimmasta päästä mun mielestäni, vaan täydellinen rentoon sunnuntaihin.

2. Lumenen huulipuna sävyssä Pink Nude - sävyn nimi kertoo kaiken oleellisen itse punasta. Se on nude pinkki.. vähän sellainen tummempi kuitekin, eikä ihan raikkain sävy. Tämä puna ei hirveästi eroa mun huulten omasta sävystä, mutta just sopivasti, että vähän raikastaa ilmettä. Eikä niin erotu, vaikka tämä vahingossa kuluisi pois.

3. Huulivoiteena Nivean LipButter - tätä olin lotrannut huulille jo pitkin aamua ja töpöttelin vähän vielä punan päällekin. Tässä tuotteessa on nimittäin niin huumaava tuoksu, etten malta olla käyttämättä tätä ihan koko ajan. Vanilja ja macadamiann pähkinä - voiko huulivoide enemmän keksille tuoksua? Ei voi, sanon minä!

Tuon enmpää ei ehostusta sunnuntaina tarvittu.. eikä olisi tarvittu välttämättä tuonkaan vertaa, mutta niinhän ne (Electroluxin markkinointityypit ainakin) sanoo, että elämässä pitää olla vähän luksusta.

Syksinen asu

IMG_5961

Toiveeni kävi toteen ja pääsin pällistelemään kameran eteen tuonne takapihan upean väriloiston keskelle. Vaahterat on kyllä niin upean värisiä just nyt! Ihan sattumalta olin pukeutunut vielä samaan punaiseen, joka puissa hehkui. Tämä asu oli vain simppeli sunnuntain rauhallisen kauppareissun asu. Farkut, neule ja tennarit. Ei edes meikkiä, koska mihinkä sitä nyt sunnuntaina tarvittaisiin? Niinpä, ei mihinkään.

IMG_5909IMG_5921IMG_5903

Mutta kuviin päätynyt asu on kyllä sinäänsä osuva, että näiden farkkujen ja tämän neuleen yhdistelmää olen käyttänyt viimeaikoina enemmän kuin mitään muuta. Sillä on käyty kaupassa, jalkapallopeleissä ja treffeilläkin. Silloin tosin kuluneet tennarit vaihtuivat korkonilkkureihin ja nassuunkin olin sutinut vähän meikkiä.

IMG_5932IMG_5887IMG_5897IMG_5958

Moneen vuoteen en ole oikein viihynyt housuissa. Farkut eivät todellakaan ole olleet mulle mitään mukavaa arkipukeutumista vaan sukkikset ja mekot paljon miellyttävämpiä. Vasta tänä kesänä oon taas päässyt housujen makuun ja se on mukavaa se! Pääsee hyödyntämään esimerkiksi näitä vaatekaapista löytyviä neuleitakin taas! Jei!

Fruitie

Fruitie_1

Olin puhunut pitkään blenderin hankinnasta, ennen kun tartuttiin toimeen ja sellainen kaupasta mukaamme napattiin. Oltiin tultu oikein hyvin toimeen ilmankin, joten blenderin tarpeesta ei ollut ihan täyttä varmuutta. Kun kuitenkin Prismassa oli muuan OBH Nordican blenderi hintaan 19.95€ normaalin viiden kympin sijaan, päätettiin kokeilla. Hinta oli tosi edullinen, mutta eipähän olisi rahaa mennyt paljon hukkaan jos laatu ei olisikaan ollut mistään kotoisin.

Mutta niin vaan kävi, että nuo kaksi kymppiä on olleet kyllä syksyn parhaiten sijoitetut pennoset! Viimeiset 1,5kk blenderiä on käytetty meillä vähintään kerran päivässä. Ollaan nimittäin tykästytty pahemman kerran fruitieiden surauttelemiseen. Fruitiehan on siis vähän kuin smoothie, mutta ilman mitään maitotuotteita vaan pohjana käytetään ihan vaan mehua.

Fruitie_2Fruitie_3

Fruitienhan voi luonnollisesti tehdä ihan mistä marjoista tai hedelmistä vaan. Pakkasmarjat ja hedelmät on mun suosikkeja, koska niillä saa helposti kylmän ja raikkaan juoman aikaiseksi. Jos kuitenkaan pakkasesta ei löydy mitään sekaan surautettavaa voi jäähileisen fiiliksen saada myös lisäämällä joukkoon jääpaloja.

Mun lemppariresepti tulee kuitenkin jakoon tässä ja nyt. Se noudattaa linjaa - yksinkertainen on parasta. Eli blenderin kannuun pari desiä (per nenä) Juissin mango-appelsiinimehua. Siihen ei ole lisätty sokeria ja energiaa 100ml mehua on vain 12kcal eli mitään pahaa sokerilientä se ei edes ole. Joukkoon sitten muutama jääpala, pakkasmangokuutioita ja ananasta - mielellään pakastettuna sekin. Itse olen joskus pakastanut pienssä pussissa säilykepurkista ylijäänyttä ananasta ja laittanut sitten fruitien sekaan jäiset palat. Viimeksi ostin kaupasta kokonaisen ananaksen ja pistin sen fruitiepaloiksi pakkaseen!

Muutama jääpala vielä sekaan, surruurrrur ja valmista on! Sitten vaan fruitie kivaan lasiin ja pillillä ääntä kohti! Ostin meille fruitiemukeiksi tollaiset hillopurkit Clas Ohlsonilta - ne on ihan älyttömän suloiset, vetää sisäänsä 0,5l ja niihin kuuluu vielä kannetkin. Eli jos toinen surauttaa itselleen aamulla fruitien, voi laittaa toiseen purkkiin vain kannen päälle ja laittaa jääkaappiin toista odottamaan!

Fruitie_4Fruitie_5Fruitie_6

Fruitiebuumin alkamisen jälkeen ei ole muuten ikinä mennyt yhtään hedelmää haaskiin siksi, ettei oltaisi ehditty syömään ennenkä menee huonoksi. Jos esimerkiksi näyttää siltä, että banaanit alkavat tummua kovasti ja niitä on paljon jäljellä niin kuorin ja leikkaan paloiksi ja pakastan pienissä annospusseissa tai rasioissa - sieltä sitten vaan jäistä banskua fruitien sekaan ja kyllä on hyvää.

Jos suinkin keittiöstä blenderi löytyy niin suosittelen kokeilemaan. Tuo tässä jakamani suosikkifruitie on aivan superherkkua. Se maistuu tosi paljon jollekin vähän sulaneelle trooppiselle mehujäälle. Tämä on ihan oikeasti sellainen terveellinen herkku, joka maistuukin ihan oikeasti herkulle!

Marmorikynnet

Marmori_1

Blogi on ollut viime aikoina kovin kynsipainotteinen, mutta pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa. Ja nyt se on kynsi-inspiksen osalta suorastaan liekeissä! Olen jo pitkään ajatellut tekeväni taas kynnet vesimarmorointitekniikalla, lopputulos kun on aina niin upea. Valitettavasti ainakin itselläni itse prosessi on kuitenkin aina aika hidas ja sotkuinen, ja se vähän latistaa marmorointi-intoa.

Eräänä iltana tällä viikolla oli kuitenkin vapaa-aikaa, joten päätin tarttua tuumasta toimeen. Ensin lakkasin alle kerroksen valkoista lakaa ja annoin kuivua. Sitten marmoroin pinkillä, turkoosilla ja violetilla glitterlakalla. Ja tökkäsin ruttuun kaksi valmiista kynsistä. Jonka jälkeen totesin, ettei se violetti niin hyvin sopinutkaan joukkoon ja poistin kaikki. Enkä jaksanut enää laittaa alle uutta valkoista lakkaa, joten näiden kynsien sävyt jäivät ehkä vähän haaleammiksi.

Marmori_2Marmori_3

Mutta kauniit niistä mielestäni tuli silti. Käytin marmorointiin pinkkiä ja turkoosia Kikosta ostamaani lakkaa ja lopputuloksen päälle vetäisin vielä ohuen kerroksen Essien Pure Pearlfectionia, koska kaipasin kuitenkin vähän kimalletta. Nyt täytyy koittaa olla varovainen näiden kynsien kanssa, ettei noin iso vaiva lohkeaisi hukkaan ihan pian! Näitä edeltäneitä kynsiä en edes ehtinyt kuvata ennenkä vetäisin kuorimaveitsellä yhdestä kynnestä ison lohkon pois.

Marmori_5Marmori_4Marmori_6

Mitäs tykkäätte marmoroinneista? Seuraavalla marmorointikerralla aion lakata glitterlakkaa pohjalle ja tehdä marmoroinnit mustalla ja kirkkaalla lakalla... voisin kuvitella, että lopputulos olisi aika upea!