Mihin tää aika oikein häviää?

Tämä blogipostaus tulee vähän myöhässä, mutta aika on tälläkin viikolla lentänyt niin pirskatin nopeasti! Mun olisi pitänyt kirjoitella jo maanantaina, mutta hei, kuka nyt ehtisi pitää blogin ajankohtaisena? En näköjään minä ainakaan.

Maanantaina nimittäin me juhlistettiin sitä, että kihlauduttiin tasan kaksi vuotta sitten. Tai jos totta puhutaan, niin ei me sitä mitenkään juhlistettu, oltiin viikonlopun juhlistuksista niin väsyneitä ja arki vei viimeisetkin mehut. Mutta samalla kun juhlittiin kaksveekihlapäivää, niin tajusin, että ensi vuonna meidän kihlapäivänä ollaan oltu tasan kuukausi naimisissa.

InstagramCapture_59e4ae5e-c70a-49e2-bc97-ec8a385aa93f_jpg

Ja aluksi se tuntui kivalle ja jännälle (okei, tuntuu vieläkin) kunnes tajusin, että sehän oli lähestulkoon vasta eilen, kun vietettiin miinus 1v hääpäivää. Eli tämä kuukausi on hujahtanut ihan käsittämättömän nopeasti, enkä todellakaan oo saanut aikaan oikeastaan mitään häiden eteen. Ensimmäinen kahdestatoista viimeisestä kuukaudesta ennen häitä meni tosta vaan. Ja nyt niitä kuukausia on enää 11.

Eli ihan naurettavan vähän! 

Tässähän alkaa hiipiä pieni paniikki puseroon... nyt olisi pakko päästä tekemään jotain konkreettista! Ääks, mää en millään ehdi saada kaikkea aikaiseks ajoissa.

Vieraslistan viilausta

Ylihuomenna suuntaan viettämään viikonloppua Kööpenhaminaan. Siellä asuu vaihtoaikainen kämppikseni ja meidän seuraan liittyy myös yksi vahvistus Ruotsista. Olemme nähneet viimeksi pari vuotta sitten - silloin me oltiin vasta menty kihloihin ja melkein kolmen vuoden päässä olevat häät tuntuivat tosi epätodellisilta. Nyt niihin häihin on kuitenkin aikaa enää alle 11 kuukautta (mihin tää viimeisin kuukausi hujahti?). 

Viikonloppuna täytyy koittaa ottaa häät puheeksi ihan vakavasti. Onhan tästä aina puhuttu ja lupailtu sitä sun tätä, mutta fakta on se, että häihin on enää vähän aikaa ja sitä vieraslistaa täytyy alkaa ihan vakavissaan miettimään.

Meidän vieraslistaluonnoksella on mun vaihtoaikaisia ystäviä muistaakseni noin kahdeksan. Mun ystäväporukat tuntui olevan koko vieraslistan vaikeimmin rajattava joukko.. vaihtokaverit yhtenä osana heitä! Musta olisi hirveän mukavaa kutsua mahdollisimman paljon noita ystäviä, joiden kanssa oon jakanut niin jännittävän kokemuksen ja joiden kanssa se ystävyys on kestänyt myös tuhansien kilometrien välimatkat.

IMG_0331

Mutta vielä mukavampaa musta olisi tietää jo mahdollisimman hyvissä ajoin, miten he ihan oikeasti suhtautuvat hääkutsuun. Jokainenhan tietää sen, että on helppoa luvata, että ihan varmasti tuun Suomeen sun häihin sitten kolmen vuoden päästä. Mutta kun se tilanne on oikeasti edessä, niin kuinka moni on oikeasti valmis tulemaan? Varsinkaan jostain oikeasti kaukaa, kuten Kanadasta? Ja jos kerran lähdet hullulle reissulle Suomeen häitä juhlimaan, niin haluaisit varmaan ottaa sen puolisosi mukaan, joten kahdeksan vaihtokaverin joukko saattaakin yhtäkkiä tuplaantua.

Ja 16 onkin yhtäkkiä aika iso luku 90 vieraan joukossa. Varsinkin, jos häihin kutsutaan 90 vierasta, joista 16 ei sitten haluakaan tulla, koska Suomi on niin kaukana ja reissaaminen maksaa. 

Joten nyt on sauma kysyä ihan oikeasti. Että aikovatko he oikeasti tulla vai tuntuuko se mahdottomalle. Ja tulisivatko mielellään seuralaisen kanssa vai mieluummin ilman. Nämä kaksi ovat kyllä sellaisia tyttöjä, että aion lähettää heille kutsut, vaikkei elämäntilanne reissaamista sallisikaan. Ihan vaan siksi, että ihan oikeasti haluaisin heidät paikalle aika kovasti. 

Ideaalitilannehan tietysti olisi se, että tila tai raha ei rajoittaisi häävieraiden määrää ja voisi huoletta kutsua kaikki nämä tyypit ilman, että se tarkoittaisi sitä, ettei jotain muuta voida kutsua. Ja sitten vielä olisi niin rikas, että voisi tuosta vaan maksaa kaikkien ystävien reissut tänne Suomeen. Mutta valitettavasti tilanne ei ole sellainen, joten kompromisseja joudutaan tekemään.

Ehkäpä tämä viikonloppu vähän selkeyttää ajatuksia siitä, millaisia ratkaisuja vieraslistan suhteen tehdään. Hirveän vaikeaa. Miten pystyy valita keitä tietystä kaveriporukasta kutsuu ja kummasta kaveriporukasta ennemmin kutsuu, jos kaikkia molemmista ei millään voi? On hirveän inhottavaa joutua ikäänkuin laittamaan ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Onneksi sentään näitä ratkaisuja ei tarvitse tehdä ihan itse, vaan voi kysyä näiltä tyypeiltä, mitä he ovat mieltä.

Copenhagen, here I come!

Perjantaiaamuna aikaisin olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja hurauttaa viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Tämä oli tällainen aika yllättäen ja pikaisesti keksitty suunnitelma, mutta en voisi paljoa enempää olla innoissani siitä, että pääsen treffaamaan kahta rakasta ystävää, joita en ole pariin vuoteen nähnyt! Luvassa on varmasti hyvää ruokaa, vanhojen muistelua, kuulumisten kertaamista, vähän nähtävyyksiäkin ja - jos vanhat merkit pitävät paikkansa - muutama aperol spritz!

IMG_0331


En ehkä meinaa malttaa odottaa! Nyt pitäisi vaan keksiä mitä sitä pakkaisi mukaan sateiseen ja tuuliseen Tanskaan, jossa paikasta toiseen siirrytään kätevimmin pyörällä.

Ps. En muistanutkaan kuinka jumalaiset nuo Minna Parikan Bellet ovat. Voi ihastuksen huokaus. Nyt äkkiä jotain juhlaa tähän elämään!

Silver Accent

SN_Kynnet2

SensatioNail -testit jatkuvat täällä suunnassa. Toistaiseksi geelilakkausten kanssa kaikki ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. En ensinnäkään ole saanut lakkauksia kestämään riittävän pitkään ja joidenkin sävyjen kanssa poistaminen on ollut todella työlästä. Ehdin jo hermostua, etten enää laita näitä ollenkaan, vaan poistin geelilakkaukset ja lakkasin vain tavallisesti. Ja sitten menin seuraavana päivänä töihin ja tulin kotiin kolme kynttä katkenneena.

SN_Kynnet3

Samperi vieköön! Joten leikkasin kynnet - jälleen kerran - lyhyiksi ja laitoin geelilakkaukset. Laitoin taas sävyä Pink Chiffon, mutta tällä kertaa kokeilin jossain YouTubessa näkemääni kikkaa - laitoin nimettömiin vain yhden kerroksen värillistä geelilakkaa, sen päälle ihan tavallista glitterkynsilakkaa ja sen kuivuttua huolella laitoin sen päälle vielä kirkkaan päällysgeelilakan, jonka kovetin jälleen uunissa. Saas nähdä vaikuttaako tämä geelilakkauksen pysyvyyteen. Voisin kuvitella, että vaikuttaa, mutta toki toivon että ei. Olisi mahtavaa, jos laajahko kynsilakkakokoelmani olisi hyödynnettävissä myös tällä tavoin geelilakkausten kanssa!

SN_Kynnet1

Täytyy muuten vielä sanoa, että tykkään ihan hurjasti tuosta vaaleanpunaisen sävystä ja lisäksi tästä aksenttilakkauksesta. Hopeinen nimetön on musta jotenkin ihan tosi kiva tuolla joukossa. Ehkä mua vähän liikuttaa nää kynnet senkin takia, että näissä ollaan jo siellä suunnalla, mitä oon tuleviin hääkynsiini haaveillut. Voihan kyynel.

#HääHäshTäg

Nyt kun edellisessä postaukessa on sopivasti otettu kantaa siihen mikä on tarpeen ja mikä ei, niin ei kai tässä auta kuin rohkeasti myöntää seuraava juttu joka ei todellakaan ole tarpeellinen mutkumäähaluun. Nimittäin oman häähäshtägin (aivan huikea sana!).

Häshtäg

Tänä kesänä Instagramini feedissa on näkynyt paaaljon kuvia häistä, joissa ystäviäni on ollut vieraana. Lähes kaikkiin kuviin on ollut liitettynä kyseisen hääparin oma tägi. Olen klikkaillut auki muutamia kuvasarjoja kyseisillä risuaitamerkinnöillä, ja niiden kautta on löytynyt mm. hääparin jakamia kuvia, joissa vieraita pyydetään liittämään häissä otettuihin kuviin heidän häshtäginsä.

Ihan älyttömän kiva idea! Tägin kautta niin hääparin kuin kaikkien muidenkin kyseistä sovellusta käyttävien vieraiden on mahdollista jälkikäteenkin selailla muidenkin ottamia kuvia. Ei tarvitse käydä läpi kaikkia tuttuja häävieraita etsien jonkun tietyn kuvan ottajaa.

Joten nyt on meidänkin saatava oma HääHäshTägi.. sen muoto vaatii vähän pohdintoja. Sen pitää olla jotain riittävän kuvaavaa, aiemmin käyttämätöntä ja riittävän helppoa...

Mites te? Oletteko pyytäneet käyttämään tiettyä tägiä tai oletteko itse julkaisseet kuvia häistä, joissa on? Entäpä haluaisitteko? Sana on vapaa.. onko tämä mielestänne #turhintaikinä vai #musthave?

Saaristoasu

Saaristoasu_1

Saaristossa vietetyn päivän asua vilahtikin hieman eilisessä postauksessa, mutta nyt laitetaan eetteriin vielä varsinaiset asukuvat. Rento trikoomekko oli omiaan pitkään päivään ja autossa istumiseen. Aurinkolasit ja kesähattu oli myös pakko napata mukaan. Mää niin tykkään hatuista ja niin kauan kuin muistan niin äiti on kehunut, että ne sopii mulle hyvin. En tiedä siitä, mutta hattupäänä viihdyn kyllä hyvin!

Tuo mekko on ihan huippu, rento ja löysähkö yläosa on erityisesti mun mieleen. En tiedä erottuuko näissä kuvissa kovin hyvin, mutta tuon mekkosen helma on vähän kietaisumallinen. Istuessa se saattaa paljastaa vähän turhan paljon, joten alle olin taas vetänyt luottotuotteeni - Gina Tricotin pitsireunaiset pyöräilyshortsit. En varmaan selviäisi enää ilman niitä!

Saaristoasu_2Saaristoasu_3

Olen tykännyt sitoa tän mekon vyötärölle yleensä jonkun vyön. Sen kanssa sopii hyvin sekä kapeammat ja leveämmät mallit. Näiden kuvien jälkeen tuli kyllä mieleen, että voisin ehkä tehdä mekon sivuille jotkut huomaamattomat vyönlenkit. Ei nimittäin ole kovin kivan näköistä, jos vyö roikkua lerpattaa tuon kuminauhavyötärön alapuolella. Alempana näette kuvatodisteita.

Saaristasu_4Saaristoasu_5Saaristoasu_6

Ehkä ensi kerralla sitten onnistuneemmin. Päivästä jäi kokonaisuudessaan niin hyvät muistot, että mikään määrä lerpattavia vöitä ei kyllä pilaa mun fiilistä näiden kuvien osalta. Tai tuon mekon. Se on ehkä monikäyttöisin mekko jonka omistan. Se on ollut pitkään ihan unholassa, mutta onpa ihanaa, että oon löytänyt sen taas.

Mitäs te tykkäätte?

Turun saaristoon tutustumassa

Saaristo_1Saaristo_2

Eilen nautittiin sellaisesta harvinaisesta luksuksesta, joka myös yhteisenä vapaapäivänä tunnetaan. Haluttiin tehdä vapaapäivällämme jotain hyödyllistä kotona rötväämisen sijaan, joten päätettiin lähteä huristelemaan autolla Turun saaristoon. Moinen ihme, kun oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon! Ensin suunniteltiin kiertävämme isompi rengasreitti, jolle matkaa tulee 250 kilometriä. Kuitenkin asiaa vähän tutkittuamme todettiin Houtskarin ja Iniön välillä reissaavan lautan sunnuntaiaikataulujen olevan meidän kannalta hankalat, joten päätettiin ajaa eteläkautta Houtskariin ja sitten samaa reittiä takaisin.

Saaristo_3Saaristo_4Saaristo_5Saaristo_6

Mun edellisestä lossimatkasta oli varmaan jopa pari vuosikymmentä. En todellakaan muista tarkasti milloin se on ollut, mutta se lossi sijaitsi silloisessa kotikunnassani, eikä siellä ole ollut lossia enää ikuisuuteen. Jonilla edellisestä lossimatkasta taisi olla varmaan yhtä pitkä aika, joten pelkästään kuusi väliä lossissa oli meille ihanan eksoottista. Seistiin kannella ihmettelemässä keltaisten purkkien nopeaa vauhtia ja henkilökunnan tehokkuutta. 

Mulla oli päässä hattu ja tietenkin se lähti tuulen mukana mun päästä. Siitäkin huolimatta, että olin autossa sanonut että pitää olla sitten varovainen, ettei tuuli tarraa hattuun. Mutta niin sitä vaan unohtui varovaisuus, kun innostus ja jännitys olivat voimakkaammat! Onneksi vieressä seissyt setä yhdessä portaiden kanssa saivat mun hatun karkumatkan pysäytettyä ja kesähattu sai jatkaa kesälomareissua meidän seurassa.

Paluumatkalla meitä väsytti jo niin paljon, ettei jaksettu enää nousta autosta. Istuttiin vaan ikkunat auki fiilistellen ja mää kerroin ääneen mun ajatuksia laivojen turvatoimiin ja merihätään joutumiseen liittyen. Jonia vähän nauratti, kun mulla juttua vaan riitti ja riitti. Mää oon ihan oikeasti miettinyt niitä asioita!

Saaristo_7Saaristo_8
Saaristo_010

Välillä jouduttiin odottelemaan lossia pidempäänkin, välillä saatiin ajaa melkein suoraan sisään. Mutta ei se odottelukaan meitä haitannut, kun reissuun oltiin lähdetty vailla kiirettä. Meidän varsinainen kohde oli Näsbyn vierasvenesatama Houtskarissa. Olin lukenut netistä, että siellä sijaitsevassa ravintola Skagenissa on saariston parhaat burgerit. Ja ihan hyviähän ne oli.. ihan erityisesti ranskisten kanssa tarjoiltu aioli, oi nam! Rauhallista ruokahetkeä kauniissa maisemissa tosin latisti valitettavan paljon ärhäkkä amppari, joka ei millään tahtonut ymmärtää, että se Fanta-lasillinen oli mun eikä sen.

Meitä nauratti, kun nähtiin kaupan opasteviittoja metsässä polun varressa. Lähdettiin sitten tarpomaan kauppaa kohti ja oltaisiin ostettu jälkkärijätskit, mutta eihän se sunnuntaina ollut auki! Eikä ollut muuten kyllän toinen kauppa K-Extrakaan. Joten lähdettiin sitten huristelemaan takaisin päin. Lossille tullessa nähtiin Baltic Princessin lipuvan lossisataman ohi - se oli ihan hurjan ison, mutta silti niin rauhallisen näköinen.

Päästyämme takaisin Korppoon puolelle kolotti jälkkärihammasta vielä sen verran, että kurvattiin Korppoon vierasvenesatama Verkaniin ja mentiin hetkeksi istumaan siellä sijaitsevaan ravintola Buffaloon. Oltaisiin saatettu jäädä ravintolan ulkopuolelle jätskikiskalle herkuttelemaan, mutta se sulkeutui juuri parahiksi, joten mentiin sitten hörppäisemään sumpit ravintolan terassilla. Tai siis Joni joi sumpit, minä kokista. Se on mun kahvia.

Saarist_011Saaristo_012

Kokonaisuudessaan aikaa reissun päällä kului yhdeksän tuntia. Matkaa taittui vain pari sataa kilometriä, mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Saaristo yllätti meitä vähän muistuttamalla aika paljon Keski-Suomea. Paljon mäkiä, paljon metsää ja niissä paljon mäntyjä. Me odotettiin näkevämme enemmän kalliota, karuutta ja merta. Ei missään nimessä viljapeltoja!

Luulen kyllä, että noista maisemista saisi vielä enemmän irti, jos tuntisi paikkoja vähän paremmin. Tai jos viipyisi vähän pidempään. Ehtisi rauhoittua ja tutustua rantoihin ja istua iltaa auringonlaskua katsellen. Ehkäpä vielä joku kerta me jatetaan tutustumista ja suunnataan saaristoon pidemmällä kaavalla!

Mitä tarvitsen vs. Mitä haluan

Aina silloin tällöin joku kommentoi meidän hääsuunnitelmia tai häähankintoja lausella: "Onko se oikeasti tarpeen?". Itse asiassa esitän tuon kysymyksen itsellenikin säännöllisin väliajoin, mutta olen huomannut tietyn kaavan vastauksissani. Nimittäin oikeastaan aina, mun vastaus on ei, ei se ole tarpeellinen, mutta haluan sen silti.

Aloin miettimään asiaa ja itse asiassa tekemään listaa asioista, joita oikeasti häitä varten tarvitsen ja joita vaan haluan. Ja tulos on tässä.

Asiat, joita oikeasti ehdottomasti tarvitsen näitä häitä varten

- Tuleva puoliso
- Esteettömyystodistus
- Vihkijä

... ihan oikeasti! Siinä ne on! Periaatteessa mitään muuta en häitä varten tarvitse. Kun olen löytänyt täydellisen tulevan puolison, ei minun tarviisi oikeasti hankkia mitään muuta kuin esteettömyystodistus ja joku meidät vihkimään. Toivoisin, että se olisi pappi ja kirkossa, mutta ei sitäkään oikeasti tarvittaisi siihen, että musta tulisi maailman onnellisin vaimo. Kaapista löytyy kyllä vaatteita ja olemassa olevaa kihlasormusta voitaisiin käyttää jatkossakin. Ihan oikeasti, kaikki muu vain halutaan.

Kuten hääjuhla meidän läheisille. Ja jos sen haluaa, niin on taas jotain lisää, joita sitten tarvitsee.

Asiat, joita oikeasti tarvittaisiin läheisille järjestettyä hääjuhlaa varten

- Juhlapaikka

... ihan oikeasti! Ei yhtään mitään muuta oikeasti tarvitsisi jonkinlaista läheisille järjestettyä hääjuhlaa varten. Juhlapaikka vain. Eikä sen tarvitsisi olla ihana ja romanttinen juhlatila vaan mikä tahansa paikka, missä hääjuhlaa voisi viettää. Kaikki muu olisi periaatteessa taas "turhaa". Sellaisia asioita, joita vain hääjuhlaani haluan.

Asiat, joita en haluaisi skipata, jos häitä juhlitaan vieraiden kanssa

- Ruokaa
- Juomaa
- Kutsut

... ihan oikeasti! Siinäpä ne asiat, joiden skippaaminen olisi minusta inhottavaa. Pitäisin sitä outona, jos haluaisin viettää hääjuhlaa läheisteni kanssa, mutten tarjoaisi heille mitään nälkään tai janoon. Tai jos en heitä kutsuisi häihin. Ei sen tarvitsisi olla hieno tai kallis kutsu, mutta jollain tapaa kutsu pitäisi vieraillemme esittää.

Mutta kaikki muu onkin sitten ihan oikeasti puhtaasti jotain mitä me halutaan, ei jotain mitä tarvitaan. Aikas lailla ihan kaikki muu.

Asiat, joita vain haluan, vaikka eivät olekaan edellytys hääjuhlalle

- Hääpuvut & kengät minulle ja miehelle
- Kampaukset ja meikit
- Kukat
- Koristeet
- Bändi
- Valokuvaus
- Nimikkodrinkit
- Häähajuvesi
- Asut avustajille
- Karkkibuffa
- Photobooth
- Vieraskirja
- Save the date -kortit
- Kirkko- tai hääohjelmat
- Musiikkiesitys vihkimiseen
- Riisin heittäminen
- Hääkarkit tms. kiitoslahjat
- Sukkanauha & heittokimppu
- Ohjelmaa
- Hääkakku
- Alkumaljat
- Vihkisormus
- Jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua
- Huomenlahjat


... ja niin edes päin. Toki näissäkin on asioita, joita haluan enemmän kuin toisia. Joiden saamista toivon enemmän kuin toisten. Mutta ihan oikeasti, kaikkea tässä viimeisessä listauksessa yhdistää se, ettei niitä oikeasti tarvittaisi avioliiton solmimiseen tai hääjuhlan viettämiseen. Me vain halutaan viettää hääjuhlaamme niiden juttujen kera.

Joten loppujen lopuksi kysymys "Onko se oikeasti tarpeen?" itsessään osoittautuu aika tarpeettomaksi. Näinkin kalliissa ja tärkeässä prosessissa, kuin häiden suunnitteleminen ja viettäminen oleellisempi kysymys taitaa olla kuitenkin se, "Onko se niin tärkeää, että olet valmis tekemään riittävästi töitä sen saamiseksi?" Toistaiseksi jokaisen yllä olevan kohdan suhteen vastaus on kyllä.

Eikä tuolla listalla varmastikaan ole edes kaikki turha, mitä vaan satun haluamaan. Järjen käyttö on toki sallittua, mutta eikö muka tunteella eläminenkin ole? Kuinka ankeaa tämä elämä ja arki olisi, jos ei koskaan tekisi tai hankkisi jotain vain koska haluaa. Välillä sydän saa mennä järjen edelle.. kunhan sydän ei lakkauta järjenjuoksua ihan kokonaan.

Sitä mieltä minä ainakin olen, entäpä te?

Naamajuttuja

IMG_4855

Tän postauksen oli tarkoitus käsitellä uudelleen niitä aiemmin esittelemiäni luomenpohjustustuotteita. Nyt kävi kuitenkin vähän niin, että kuvat eivät oikein havainnollistaneet asiaa toivomallani tavalla, joten tästä tulikin sitten neljän sekalaisen naama-asian postaus. Mutta käyhän se näinkin.

IMG_4886

Ensinnäkin se Too Facedin Shadow Insurance on oikeasti maailman paras! Tuossa yllä olevassa kuvassa luomilla on ollut kuumassa ja hikisessä kelissä luomiväriä moooonta tuntia. Koko liikkuvalla luomella on ihon sävyistä helmiäistä ja ulkonurkassa hieman vaaleaa ruskeaa. Eikä se ole lähtenyt pois yhtään! Eikä mennyt luomivakoon yhtään. Ihan parasta.

IMG_4884

Toisekseen tässä yllä olevassa kuvassa näkyy harvinaisen hyvin mun silmien väri. Jos niitä pitäisi jonkun väriseksi kutsua, niin kai ne vihreät olisi.. mutta erikoisen niistä tekee se, miten tumma tuo iiriksen ulkoreuna on. Ja pupillin läheltä silmät on oikeastaan keltaiset. Itsehän sanon silmiäni pissan väriseksi, mutta Joni sanoo vain, että ne on sateenkaaren väriset, kun niissä on vähän kaikkea.

IMG_4868

Kolmanneksi oon kyllä iloinen siitä, että mun iho on ollut viime aikoina mun mittakaavalla tooosi hyvässä kunnossa. Pahoin pelkään, että se johtuu vain tästä kesästä, mutta syvästi toivon, että asiaan olisi vaikuttanut myös mun huolellinen ihonhoito. Alkuvuodesta saakka oon pessyt ja rasvannut ihoa niillä lumenen tuotteilla, ja ne näkyy toimivan ihan hyvin. Toivottavasti vaan tää kestäisi kesän jälkeenkin!

IMG_4881

Ja neljänneksi todettakoon, että pitäisi varmaan opetella laittamaan ripsiväriä ihan tuonne ripsen tyveen asti. Näyttääpä harvinaisen tyhmälle, että ripsen juuressa on vaalea raita ja ripset näyttää olevan irti silmästä. Hyvä minä!

Maksimekossa

IMG_4821IMG_4800020814_1IMG_4818IMG_4842IMG_4822IMG_4829

Joku tarkkasilmäinen ja hyvämuistinen saattaa muistaakin mun haaveillen tästä mekosta aiemmin kesällä makismekoista kirjoitellessani. No nyt se on mun, enkä voisi tyytyväisempi olla. Ihanat värit, ihana kangas ja ihana malli tuossa mekossa. Täydellinen kesäiltoihin, kun auringon säteet tulevat alhaalta ja ilma on jo vähän viileämpi. Silloin ei haittaa, vaikka hiuksetkin olisi ihan pörrössä. Oikeastaan vaan parempi niin.

Vattumetässä

Ainakin Keski-Suomessa on nyt vattuaika. Vaikka kylmä alkukesä on jättänyt vatut vähän pieniksi, on niitä kuitenkin ilmestynyt pensaisiin ihan kiitettävästi. Joten jos aikoo leipoa ensi kesänä itse hääkakkunsa, ja aikoo laittaa täytteeksi itse kerättyjä vattuja on aika klassisesti mennä metsään.

PAITSI, jos sattuu olemaan Turussa töissä... niin ettei ehdi Keski-Suomeen vattumetsään. Eikä tiedä täältä yhtään vattupaikkaa. Silloin on aika ujosti pyytää äitiä ja iskää menemään vattumetsään sun puolesta. Mitäpä ei äiti ja isi pikkutyttönsä eteen tekisi.

WP_20140325_18_08_01_Pro

Siispä tänään tuli puhelu isiltä, että nyt olisi kerätty kuusi litraa vattuja kakkua varten. Kiitosta vaan, sanoin minä. Eiköhän ne riitä kun olin laskeskellut (ja laskelmat myös äitille ja isille kertonut!), että kaksi litraa on riittävä määrä. Mutta vara ei onneksi venettä kaada, ja niille löytyy varmasti muutakin käyttöä, jos ja kun niitä hääkakkuhommista jää yli.

Tällä hetkellä suunitelmissa olisi tehdä vadelma-valkosuklaa-mascarpone -täyte suklaakakkupohjien väliin. Tämä sama, jota testasin keväällä omien synttäreideni yhteydessä. Oli nimittäin ehkä parasta täytekakkua, jota oon ikinä syönyt.

WP_20140325_18_07_37_Pro

Päälle ei kyllä suinkaan tule mitään noin perinteistä.. tässäkin suhteessa on vähän lähtenyt mielikuvitus laukkaamaan, mutta siitä lisää omassa postauksessaan!

Leidit Lonnalla

1

Heinäkuun puolessa välissä hurautin junalla Helsinkiin. Pyörin muutaman hetken kaupungilla ja sitten lähdin kävelemään kohti Kauppatoria. Pidin itseäni ihan hulluna ja harkitsin vielä, että jättäisinkö vaan menemättä. Siellä nimittäin tiesin tapaavani naisia, joita en koskaan ollut ennen tavannut ja mua pelotti, etten viihdy.

Menin kuitenkin, ostin lipun Lonnan saaren kautta kiertävälle Suomenlinnan lautalle, astuin kyltin takaa ja näin sen porukan johon olin suuntaamassa. Hetken aikaa ajattelin, etten vaan pysty kävelemään tyttöjen luo. Niin paljon mua jännitti. Mutta kävelin kuitenkin. Ja heti siitä hetkestä, kun Ninnumaaria nappasi mut halaukseen niin jännitys helpotti ja nauru alkoi raikaamaan. Eikä sen järkeen tarvinnut hetkeäkään jännittää.

60112

Livin up a notch -blogin Ninnumaaria oli lähestynyt pientä bloggajaporukkaa tapaamista ehdotellen. Ja eräänä kauniiksi kääntyneenä heinäkuisena iltana pienelle Lonnan saarelle kerääntyi ihana ja hyväntuulinen joukko ihan mahtavia tyypejä. Mun lisäkseni paikalla oli siis Ninnumaaria, Ida, Jonna, Lili, Cara, Marianne, Emmi ja Linda!

En ollut tavannut ketään heistä aikaisemmin, mutta voi että kuinka hyvin koko porukka keskenään viihtyi. Me kaikki taidettiin olla samaa mieltä. Näiden upeiden naisten seurassa oli helppo olla, puhetta ja naurua riitti, eikä kiusallisia hiljaisuuksia todellakaan tarvinnut pelätä!

Me aloitettiin ilta istumalla pikkuisen Lonnan rannalla kuohuvaa ja valkkaria kilistellen. Viinit oltiin saatu Norex Spirits Oy:ltä. Kuohujuomaksi poksautettiin pullo Parés Baltà Brut "b" -kuohuviiniä, joka kuivuudestaan huolimatta oli aika helppoa juoda. Itse en mikään superkuivan ystävä ole, mutta tämä maistui silti paremmin kuin hyvin. Kuohuvat poksauteltuamme maistettiin myös Live-a-Little Wildly Wicked White -viiniä, joka taisi ihastuttaa meitä kaikkia erityisesti nimellään. Eipä sillä, että viinin maussa tai luomuudessakaan olisi valittamista ollut!

010
012015

Rannalta siirryttiin Ravintola Lonnan puolelle syömään. Me istuimme sisällä, mukavassa pienehkössä ravintolassa, jonka sisustuksessa yhdistyi ihanasti kynttilänvalon tunnelmallisuus, puupöytien ja kukkien raikkaus sekä tiiliseinän ja ikkunan takaa näkyvien koneiden karuus. Pihalla olisi ollut myös ihana ja tilava terassi, jossa olisi voinut istua ilta-auringosta nauttien.

Ruoka ravintolassa oli myös ihanaa! Söin aivan taivaallista paistettua siikaa. Pääruokien kanssa pöytiin tuotiin lisukkeita - pöydissä kiertävistä kupeista jaoimme kalan tai karitsan seuraksi varhaisperunaa, kaalia ja couscousta. Maut olivat ihanan puhtaita ja jotenkin suomalaisia. Sitä kalaa on tehnyt mieli tuon illan jälkeen kerran, jos toisenkin!

301340145

Ravintolasta suuntasimme lautalla ihanassa ilta-auringossa (ja tuulessa) Suomenlinnan kautta kohti kauppatoria. Hiusten hulmutessa tuulessa ja naurun raikaessa tuo vajaa puolituntinen hujahti kyllä nopeasti. Pienten viritelmien ja itselaukaisimen avulla Ida sai nappaistua meidän koko porukasta vielä jopa onnistuneen ryhmäkuvan.

Kun oltiin jälleen turvallisesti kuivalla maalla, kipaistiin me vielä Esplanadia pitkin yksille Ravintola Teatteriin. Kilisteltiin vielä Bellineillä ja jatkettiin jutustelua. Aivan liian pian kello kuitenkin alkoi lähentyä yhtätoista, jolloin mun oli huikattava heipat näille ihanille naisille ja hipsittävä kohti rautatieasemaa.

879018017016

Mulla oli aivan ihana ilta! Junassa (pienessä laskuhumallassa) istuessani vielä fiilistelin sitä, kuinka mahtava päivä tuo heinäkuinen tiistai olikaan ollut. Ihan oikeasti vielä harkitsin, etten edes saapuisi tapaamispaikalle! Onneksi tulin järkiini ja menin, sillä tuon ihanan illan jälkeen olin saanut niin paljon nauruterapiaa ja kahdeksan ihanaa ystävää.

Tällä porukalla me vielä tavataan uudestaankin. Ja silloin ei tarvitse jännittää edes aluksi!

Kiitos vielä Ninnumaaria organisoimisesta ja tytöt ihanasta illasta ja upeista kuvista. Kaikissa kuvissa, jotka eivät ole itse ottamiani lukee kenen ottama se on. Itse olin sen verran laiska kuvailija tuolloin, että tyttöjen kuvat kyllä pelastivat paljon! Ja huikeaa materiaalia löytyi myös ihan vaan kotialbumiin jätettäväksi... hih.