Läpsystä vaihto - parisuhdeasiaa

Tämä teksti raapaisee vähän pintaa syvemmältä. Huomattavasti syvemmältä kuin monet muut blogitekstini. Luonnollisestikaan kaikki parisuhteen ykityiskohdat eivät ole blogiin kuuluvaa asiaa, mutta mielestäni hääblogiin on ihan sopivaa kirjoittaa välillä myös vähän parisuhdeasiaa. Kuitenkin se suhde on aika oleellinen asia tämän hääprojektin kannalta.

Idea tähän kirjoitukseen lähti oikeastaan jokin aika sitten töissä, kun kuulin työkaverini suusta seuraavanlaisen lausahduksen: "Tajuatko sää Kirsi ollenkaan kuinka tajuttoman kateellisia ihan tajuton määrä naisia on sulle? Teillä on ihan täydellinen parisuhde ja vaikka kuinka moni antais vaikka mitä saadakseen sen mitä sulla on!"

Niin.. tiedän kyllä, että oon ihan äärimmäisen onnekas, kun oon löytänyt näin ihanan miehen elämääni. Oon kiitollinen siitä joka päivä ja sanon sen myös joka päivä ääneen. Tottahan on, että kyllä meidän suhteessa on asiat aika älyttömän hyvin.

Me rakastetaan toisiamme, me arvostetaan toisiamme, me pidetään toisiamme viehättävänä, me pidetään toisiamme hauskoina, me halutaan samoja asioita elämältä just nyt ja meillä on samanlaiset haaveet tulevaisuuden varalle. Me molemmat ollaan valmiita näkemään vaivaa toisen eteen ja tekemään uhrauksia toisen puolesta, mutta silti meillä molemmilla on myös omat elämät ja omat harrastukset ja me ymmärretään ettei ne ole meidän parisuhteelta mitenkään pois. Me kohdellaan toisiamme aina kunnioittaen.

Välillä me riidellään, mutta me pyydetään ja annetaan anteeksi. Meidän ei yleensä tarvitse riidellä mistään oikeasti tärkeästä. Tarkoitan sitä, että yleensä riidat johtuu siitä, että väsyttää, nälättää, stressaa tai joku muu on huonosti. Ja sitten se purkautuu siihen, joka on kaikista lähimpänä. Ja niinhän sen pitääkin olla, koska sitten taas helpottaa ja molemmat osaa pyytää anteeksi, jos käyttäytynyt tyhmästi.

Mutta ei se silti tarkoita sitä, että mun elämä tai parisuhde-elämä olisi jotenkin täydellistä. Kyllä mekin molemmat ollaan annettu aika paljon, saadaksemme tän mitä meillä on. Meidän suhdetta koko tän kahdeksan vuoden ajan on leimannut tuo otsikossakin näkyvä sanapari: läpsystä vaihto. Nimittäin sellaista meidän elämä on ollut aina. Hirvittävän kiireistä, aikataulutettua ja ristiin menemistä. Sellaista, että useampia vuosia ollaan oltu yhtä aikaa kotona päivässä pääsääntöisesti noin kuusi tuntia. Aikavälillä 23-05 tietenkin. Ja sitten pidempiä aikoja vielä enemmän erillään. Jonin vuosi armeijassa ja mun puolikas Italiassa.

Lähes samaa kaavaa meidän päivät noudattaa edelleen. Jonin työpäivät alkaa mun työpäiviä aikaisemmin. Ja kun minä tulen töistäni kotiin, nähdään minuutti eteisessä ja Joni rientää taas seuraavan velvollisuuden pariin. Otetaan vaan läpsystä vaihto

Joskus on tullut mietittyä, että miten me ollaan siitä huolimatta onnistuttu tässä näin hyvin? Luulen, että siihen on kaksi syytä. Sen lisäksi, että uskon meidän olevan match made in heaven, taitaa tämä onnistuminen johtua juuri siitä ongelmasta itsestään. Eli ehkäpä meidän vahvuus on se, että haasteet yhteisen ajan löytämisessä on motivoineet arvostamaan sitä vähää yhteistä aikaa joka meille löytyy. Silloin kun on mahdollisuus olla toisen kanssa, niin ollaan myös läsnä. Tehdään jotain edes pikkaisen erityistä. Kuunnellaan oikeasti mitä toisella on sanottavaa. Ja ikävöidään silloin, kun toinen on poissa. Sekin on nimittäin ihanaa. Rakastaa jotain niin paljon, että kaipaa koko sydämestään. Ja miten ihanaa onkaan se, kun just silloin sattuu saamaan toiselta tekstarin, että silläkin on kova ikävä just mua.

En todellakaan väitä, että oltaisiin jotenkin ainutlaatuisia tässä suhteessa. Ihan lähipiiristäni tiedän kyllä, että muilla pareilla on sama ongelma kiireen kanssa. Se taitaa olla tän nykyajan vitsaus, se ajan puute.

Mutta pointtini on, että ei mun "täydellinen parisuhde" ole täydellinen sen takia, että olisin vaan sattunut saamaan täydellisen suhteen lahjaksi. Se on epätäydellisen täydellinen siksi, että me ollaan tehty siitä sellainen. Siksi, että me molemmat halutaan, että tämä homma toimii, vaikka arjen järjestelyt olisikin maailman epätoimivimmat.

Se toimii, kun niin yhdessä päättää. Kun molemmat tahtoo rakastaa toista myötä ja vastamäessä. Ihan oikeasti tahtoo. Silloinkin kun otetaan taas vaan läpsystä vaihto. Silloinkin ehtii suikata toiselle suukon ja kertoa rakastavansa. Ehtii varmasti, jos vain tahtoo.

Ja niin tahdon tehdä tänäänkin. Kun pääsen illalla töistä ja ehditään olla kotona mun työpäivän jälkeen yhtä aikaa ehkä viisi minuuttia ennen kuin Jonin täytyy lähteä muutaman päivän työreissulle. 

What goes around, comes around

Laittelin taannoin hääblogini puolella hyvän kiertämään blogihaasteen muodossa. Ja kun sanon taannoin, niin tarkoitan taannoin. Se nimittäin tapahtui ehkä maaliskuussa. Halusin lahjoa mua ilahduttavia kommentoijia jollain itse tehdyllä, mutta toteutus oli valitettavan pitkissä kantimissa. Sain postia lähtemään kolmelle lahjomalleni tytölle vasta kesäkuun puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Tein kaikille kiittämilleni naisille lahjaksi korvakorut - yritin kovasti miettiä kullekin sopivan näköiset. Olin näköjään unohtanut ottaa kuvat kolmansista tekemistäni koruista. Ne olivat kovin erilaiset näihin mustiin verrattuna. Vähän koristeellisemmat ja pääkivinä violetit ametistit.

Hyvä_3Hyvä_4

Kahdet muut olivatkin sitten mustat. Tässä yllä näkyviin koruihin käytin pisaran muotoisia onyx korukiviä ja hopealankaa. Myös koukut olivat kaikissa koruissa 925 sterlinghopeaa, jotta ne sopisivat vähän paremmin myös, mikäli lahjan saaja olisikin nikkelille allerginen. Itse kun moisesta riesasta kärsin ja on tosi harmillista, kun kaikkia kauniita koruja ei voikaan käyttää pitkiä aikoja. Tai toki voi, mutta siitä seuraa kipua ja korvisreikien märkimistä - ei siis mitään kovin kivaa!

Näihin ylläoleviin koruihin jäi vähä turhan paljon "kotikutoisuuden" jälkiä, mutta koitan uskotella itselleni, että se haittaa huomattavasti enemmän minua itseäni kuin lahjan saajaa. Toiset tekemistäni mustista korviksista olivatkin vähän särmikkäämmät. Ne näkyvät kuvissa tässä alla. Näissäkin kaikki metallinen on sterlinghopeaa, mutta mustat salmiakin muotoiset kivet ovat itse asiassa Swarowskin kristallit! Sitä ei ihan heti silmällä arvaisikaan.

Hyvä_1Hyvä_2

Kynsilakkakorviksia lukuunottamatta siitä olikin aika pitkä aika, kun olin viimeksi tehnyt koruja. Muutama vuosi takaperin tein kaikenlaisia koruja ihan tolkuttomia määriä. Sittemmin tahti on vähän rauhoittunut, mutta laatu parantunut. Niin työjäljen kuin käyttämieni materiaalien suhteen. Nykyään pyrin tekemään vain sellaisia koruja, jota voi jättää vielä jälkipolvillekin.

Toivottavasti näissäkin lahjoissa laatu korvasi määrän!

Brand new

Muutama postaus takaperin mainitsin, että mun on tullut viime aikoina hamstrattua yhtä sun toista juttua vaatekaapin kätköissä ennen ensimmäistä käyttökertaa. Tai ei niitä juttuja nyt niin paljon ole, mutta ainakin yksi juttu odottaa vieläkin kaapissa pääsyä neitsytmatkalleen. Nimittäin nämä jonkun supertajouksen turvin muistaakseni viime syksyllä Nelly.comista tilaamani korkkarit. Ne on vähän mun normaalia tyyliä räyheämmät, mutta joku näissä silti ihastutti. Ainakin nuo ihanat puiset korot, jos ei mikään muu!

Nly_6Nly_1Nly_2Nly_3Nly_5Nly_7Nly_4Nly_8

Nyt vaan tarvitsisi rohkaistua ja vetäistä nämä popot vielä joku päivä ihan jalkaankin. Ihan tavalliselle kauppareissulle en taida näillä kehdata sipsutella, mutta eiköhän tässä kesän aikana tule vielä jotain syytä juhlaan. Jos ei muuta, niin treffi-iltaa voisin ainakin lähteä viettämään.. joten ehkäpä silloin sitten? Vink vink!

Feel good - look good

IMG_4729IMG_4688IMG_4727IMG_4735240714IMG_4741IMG_4723IMG_4701IMG_4785IMG_4745
Musta tuntuu, että mulle kävi torstaina otsikon mukaisesti. Tuntui hyvälle ja sitten kuvista näin, että näytinkin kivalle. Oli ihan mahtava päivä. Ja vielä mun nimpparit. Varmaan parhaat nimpparit ikinä.

Ja kuvia katsomalla muuten huomasin myös, ettei noi mun hiukset ookaan niin lyhyet kun olin luullut. Jei!

Cruising

Viime viikolla meikäläinenkin pääsi viettämään minikesälomaa. Kolmen päivän vapaisiin mahtui ihan valtavasti kaikkea kivaa! Tiistaina tein päiväreissun Helsinkiin (mutta siitä lisää myöhemmin) ja keskiviikosta torstaihin lähdettiin Jonin, äiskän ja iskän kanssa risteilemään Viking Gracelle! Sitä pitäisi harrastaa enemmänkin, ei nimittäin ole kallista lystiä.. meidänkin neljän hengen hytti maksoi noin 80 euroa, joten pari kymppiä per nassu risteilystä ei ole ollenkaan paha.

WP_20140716_21_20_43_ProWP_20140716_21_23_07_Pro

Gracella kruisailu oli ihan mahtavaa! Keskiviikkoilta aloitettiin kilistelemällä kuohuvaa laivan kannella. Aurinko paistoi ja oli älyttömän kaunista. Ihan "pikkaisen" vaan tuuli, mutta ei sekään menoa haitannut. Vähän kyllä näyttää sille, että Joni istuisi polkuauton selässä Chewbaccan kanssa, mutta hei.. Chewbaccahan on ihana!

WP_20140716_21_38_24_ProWP_20140716_21_29_22_ProWP_20140716_21_42_47_ProWP_20140716_22_13_28_Pro

Tuulta pääsi onneksi pakoon sisätiloihin, jossa tilailtiin muutamat drinkit ja sitten tanssittiin lähes aamuun saakka. Ensin Gracen tanssipaikassa Club Voguessa sen sulkemiseen asti ja sitten vielä tunti seuraavassa paikassa, kunnes sekin sulkeutui. Vaihtoaskeleet vaihtuivat illan edetessä vähän vauhdikkaampiin muuveihin - ja hauskaa oli.

WP_20140717_00_33_02_ProWP_20140717_00_09_51_ProWP_20140717_01_18_30_ProWP_20140717_02_40_07_ProWP_20140716_23_41_17_ProWP_20140717_02_41_46_Pro

Seuraavana päivänä käytiin syöpöttelemässä täpötäydessä aamupalabuffassa, siirryttiin kannelle nauttimaan auringosta ja juomaan muutamat huurteiset. Katseltiin aitiopaikalta, kun pari Siljan laivaa lähti satamasta ja sitten Grace peruutteli Maarianhaminan satamaan. Sitten siirryttiin syömään massut uudelleen täyteen päivällisbuffetiin. Överithän siellä taas tuli vedettyä, mutta eikös se kuulu vähän asiaan?

WP_20140717_12_49_07_ProWP_20140717_12_25_12_ProWP_20140717_12_49_51_ProWP_20140717_14_02_29_ProWP_20140717_15_52_52_Pro
Pienen päivälevon jälkeen käytiin vielä tekemässä viimeiset ostokset Tax-Freestä ja valotikulla höystetyn limpparin jälkeen oltiinkin jo Turussa. Oli kokonaisuudessaan ihan mahtava risteily. Tekisi mieli lähteä heti uudestaan! Meillä oli ollut kova risteilykuume jo aika pitkään.. ajattelin, että se helpottaisi, kun pääsee risteilylle relaamaan, mutta se menikin päin vastoin. Nyt muistaa vielä paremmin kuinka hauskaa se oli, joten tää tahtois heti uudestaan!

Tärkeitä hankintoja

Kröhöm. Niinhän siinä kävi, että ostin tällä viikolla bikinit häämatkaa varten. Siis sitä häämatkaa, jota ei todellakaan ole vielä suunniteltu saatika varattu. Johon meillä ei välttämättä ole edes varaa. Joka ei ole tapahtumassa ainakaan vuoteen, ehkä kahteen. Niin ja sanomattakin on selvää, että ostin biksut vielä vähän turhan pienessä koossa - tiedättekö, siinä koossa, jossa aion olla sitten hääpäivänä (ja toki sen jälkeen). 

Syvä huokaus.

IMG_4676 IMG_4675 IMG_4672 IMG_4674 IMG_4673

Mutta hei, ne oli alle puoleen hintaan, joten tässäsän tuli lähes laitettua rahaa pankkiin....

Minä vaikenen.

The One - Häähajuvesi

Tässä se nyt on! Minun tuleva häätuoksuni. Pitkien etsintöjen jälkeen löytynyt Prada Candy EdP. Vuonna 2011 lanseerattu tuoksu, jossa myskin pohjalle on rakennettu täydellisen herkullinen yhdistelmä vaniljaa ja karamelliä. Eli oikeastaan tismalleen mun lempituoksuja. Tuoksua kuvaillaan lämpimäksi ja sensuelliksi ja juuri sitä se munkin mielestä on.

Candy_2 Candy_1
Se tuoksuu onnelliselle morsiamelle ja onnelliselle vaimolle. Se tuoksuu ja tuntuu hyvälle.

Tuoksun nimi ei liity millään tavalla häihin tai rakkauteen eikä avaruusoliomainen pullokaan ole erityisen romanttinen. Mutta kaunis se on silti sekä muodoltaan, että väreiltään. Totuus on kuitenkin se, että lätkisin tätä päälleni vaikka muoviämpäristä, jos ei sitä muussa tarjottaisi.

Aika tyyriskin tuo oli, mutta onneksi päädyttiin ostamaan se laivalta Tax Freestä. Siellä nimittäin tämä 50ml koko maksoi jopa vähemmän kuin 30ml koko Sokoksella!

Candy_3

Miksi, oi miksi, päätin käyttää tätä ensimmäisen kerran vasta hääpäivänä? En jaksa odottaa! Tahdon jo tuoksua vaimolle!

Sinihelma

Rauhallinen kesäilta Naantalissa. Hyvää ruokaa parhaassa seurassa. Lämpöä, rakkautta ja hyvää mieltä. Mitäpä muuta sitä kesäiltaan voisi kaivata. Kuvissa asu illalta, joka oli sanalla sanoen täydellinen. Edes ylihinnoiteltu jätski ei haitannut, vaan maistui ihan yhtä hyvälle kuin aina ennenkin. Ellei vähän paremmallekin.

Naantali_1Naantali_4Naantali_5Naantali_9Naantali_7Naantali_6Naantali_010Naantali_8Naantali_3Naantali_2

Kuulemma näytin nätille ja sille musta hulmuavissa helmoissa tuntuikin. Se kai on tärkeintä!