Uskokaa tai älkää - se on vihdoin valmis!

30.6.14
Siis se meidän häämonogrammi, josta olen kirjoitellut tänne blogiin jo ainakin kolme kertaa. Ja jonka ääressä olen hajoillut ainakin sata kertaa useammin. Ja jonka kanssa tuskasteleminen on aiheuttanut jopa pientä perheriidan tynkää, kun olen vaan ollut niin hiilenä siitä, etten millään osaa tehdä täydellistä. Kaikista puuttui se jokin.

Kunnes tänään, ihan yhtäkkiä.. yhtä huonoa ideaa pyöritellessä keksittiinkin hyvä. Ja sitä käänneltiin, väänneltiin, luonnosteltiin ja viimeisteltiin yhteen putkeen oikein kunnolla ja tadaa - se valmistui! Ja nyt me ollaan molemmat siihen super tyytyväisiä. Tässä on just sopivasti kaikkea. Sopivasti kiemuraa ja sopivasti simppeliyttä. Sopivasti meidän nimikirjaimia ja sopivasti rakkautta. Eikä yhtään HK vivahteita..

Monogrammi_simple_jpg Monogrammi_pvm_jpg

Jippiaijee sanon minä! Tehtiin vielä simppelistä monogrammista päivämääräversio, johon siis vaan lisättiin keskelle meidän hääpäivä. Voidaan sitten käyttää aina kuhunkin tarkoitukseen sitä versiota, joka tuntuu paremmin sopivan. Itse olin haaveillut niihin kuoharilaseihin päivämäärällistä versiota, mutta enpä tiedä... tuohon lasiin mallailtuna näyttää numerot aika pienille, vaikka jätin tuossa päivämäärällisessä "kaiverruskuvassa" koko monogrammin vähän isommaksi.

No, nyt on sentään monogrammi niin valmis, että voi jopa oikeasti lähteä kyselemään kustannusarvioita ja suunnitelman toteutettavuutta ylipäätään. Ihana ja taitava Kaisa Pitsiä ja minttua -blogista ja CaiSanni kultasepänverstaalta jo mulle aiemmin kommentoikin lasikaiverruksista postaillessani tähän lasimalliin kaivertaneensa, joten jossain vaiheessa pienoinen kotimaan lomareissu Raumallekaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Monogrammilasi1 Monogrammilasi2

Täytyy muuten vielä sanoa, että ei olisi voinut tätä päivää parempaan saumaan tulla tämän yhden perskuleen piinaavan homman ruksaaminen pois päiväjärjestyksestä. Taitaa nimittäin olla pientä ahdistusta tämän neidin pääkopassa, kun viime yönä näin noin viisi erillistä hääpainajaista, joiden aikana mm. oksensin hääpuvulleni kesken vihkimisen, meidät vihittiin keskellä ala-asteelaisten aamunavausta ja oltiin unohdettu hankkia kukkakimput, vieheet ja kaikki muutkin kukat. Myöskään sukkanauhaa ei oltu hankittu, joten heitin olkani yli kiireessä kesken häiden askartelemani orava- ja majavakuvioisen sukkanauhan.. ja tietysti sain raivarit, koska sen sai kiinni joku häihimme ilmaantunut täysin vieras ihminen!

Ja rentouttavat yöunet kruunasi se, että sulhoni (ja noin parikymmentä muuta ihmistä) joutuivat henkirikoksen uhriksi, kun eräs edellisenä iltana telkkarissa nähty jalkapallon mm-kisojen katsoja suuttui, kun hihiteltiin hänen rusketusrajoilleen.

Joten toivotaan, että tän homman hoitamalla ollaan taattu ensi yöksi unia, joissa silittelen ihania ja pehmeitä pupuja!

Mutta mitäs tykkäätte the monogrammista?

Bikiniostoksilla

27.6.14
IMG_3916

Oikeastaan olin aivan muilla asioilla kaupungilla, mutta päädyin kuin päädyinkin ostamaan jopa kahdet bikinit. Lindxillä oli erä uima-asuja puoleen hintaan, ja minähän tulin, sovitin ja ostin. Kyllä se vaan tuntui ihan mukavalle ostaa koko setti siihen hintaan, millä normaalihinnoilla olisi saanut vain toisen osan.

Molemmat setit ovat malliltaan aika saman kaltaiset. Toisessa on kuitenkin niskalenkki ja toisessa ihan perinteiset olkaimet. Jollaisia mulla ei muuten ole vielä ikinä ollut bikineissä! Aina on niskalenkki tai sitten ihan vaan bandeau -malli ilman olkaimia.

IMG_3912IMG_3915IMG_3917IMG_3918IMG_3919IMG_3920

Toinen setti on kirkas, hieman violettiin taittava pinkki, toinen punaiseen taittava tumma koralli. Vaikka sehän ei näissä kuvissa kovin selkeästi käy ilmi.

Mutta mikäli kaipailette värikkäitä biksuja hyvään hintaan, suosittelen suuntaamaan Lindexille. Jos kaipaat tuttuja ja turvallisia mustia, ei ainakaan Lindexillä kannata haaveilla alennusten perään. Kaikki "varma" oli luonnollisestikin normaalihinnoilla..

Mustikanvarpuja pöytäkoristeisiin

27.6.14
WP_20140621_19_57_00_Pro

Luonnosta kasatut pötyäkoristeet häihin tuntuvat olevan muidenkin morsianten toiveissa. Ainakin mikäli voin päätellä mitään blogini tilastoista ja hakusanoista! Joten kirjoitetaanpa niistä vähän lisää, kun jotain näytettävääkin on. Jo ensimmäisessä aihetta käsitelleessä postauksessani mainitsin, että mustikanvarvut voisivat mahdollisesti olla osana pöytäkoristeitamme. Nyt olen aika varma, että näin tulee olemaan. Varpu on nimittäin noussut mun ehdottomaksi suosikiksi!

Varpu1

Katsokaa vaikka tätä tätini meidän mökille tuomaa kimppua. Reunoilla runsaasti varpuja, seassa vähän harsokukkaa ja keskelle kaivataan vain ihan vähän jotain "varsinaista" kukkaa. Jos edes sitäkään.. kaunis kimppu olisi mielestäni ihan vaan mustikan ja harsonkin muodossa!

Äiti on jo istuttanut puutarhaan tänä kesänä lajitelman vaaleanpunaisia kukkia.. jotta testaa vähän mikä siellä menestyy ja mikä ei. Kukinta-aikaa ei välttämättä voi tämän kesän perusteella kovin tarkasti ennustaa.. nämä lämpötilat kun ovat sen verran arvaamattomat.

WP_20140621_19_57_06_Pro

Oikeastaan siitäkään ei tarvitse enää kantaa huolta, sillä kotitalon pihalla kasvaa pensasta (jonka nimeä en tiedä), johon kasvaa runsaasti vaaleanpunaisia, kartionmuotoisia, "pörheitä" kukintoja. Ja niitä saa kuulemma kyniä ihan niin paljon kuin haluaa! Lisäksi heidän pihassaan kasvaa toinenkin kynittäväksi tarjottu kukka (jonka nimeä en myöskään luonnollisesti tiedä), josta voidaan nappaista harsokukan korvikkeet pöytäkoristeisiin. Kukka ei siis ole oikeasti harsokukka, mutta sen kukinto on hyvin saman tapaista vaaleaa pientä kukintoa.

Ehkä oikein glamorööseihin tai virallisiin häihin tällaiset eivät sopisi, mutta meidän hääpaikan vanhaan maataloon ne sopivat paremmin kuin nenä päähän. Ja ei muuten tule kalliiksi! Jos meidät vihittäisiin ulkosalla tai en olisi jo kehitellyt muunlaisia kimppuhaaveita, voisi tämä käydä mulle vaikka hääkimpuksikin. Sen verran ihastunut näihin varpuihin olen.

Itkuja varten on ihmisen silmät

23.6.14
Pitkästä aikaa täällä taas. Juhannuksen vapaiden jäljiltä olon pitäisi kai olla levännyt, mutta toisin vaan kävi. Asiaan vaikuttaa merkittävästi surullinen viesti, joka tavoitti meidät juuri juhannuksen alla. Mun viimeinen elossa ollut mummu oli nukkunut pois kovin yllättäen.

Nyt ei ole sitten meidän häihin osallistumassa yhtään meidän isovanhempaa. Ketään Jonin isovanhemmista en koskaan ehtinyt tavata, mutta mun neljästä isovanhemmasta Joni ehti tuntea kolme. Mummut ja papat on olleet meille kuitenkin aina niin kovin rakkaita, että oltaisiin tietysti toivottu heidän voivan olla mukana myös meidän häitä tanssimassa.

IMG_2139

Viimeisenkin mummun nukuttua pois vahvistui kuitenkin jo aiemminkin takaraivossa kytenyt ajatus siitä, että haluttaisiin muistaa meidän häissä niitä rakkaita, jotka ei enää meidän joukossa ole. Mainittiin äitille ja iskälle viikonloppuna, että ollaan ajateltu, että haluttaisiin sytyttää vihkimisen yhteydessä kynttilä mummuille ja papoille. Päättelin äitin ja iskän arvostavan ideaa, kun molempien silmät täyttyivät kyynelistä, ennenkä sain lausetta edes sanottua loppuun.

Sitä vaan en tiedä, että missä vaiheessa se tapahtuisi? Parhaan avun tähän pohdintaan saisi varmastikin papilta, mutta vihkipappihan selviää vasta vajaan vuoden päästä, enkä millään jaksaisi odottaa siihen saakka. Mitä te olette mieltä? Mihin te yhdistäisitte kynttilän sytyttämisen? Oletteko nähneet näin tehtävän häissä tai aiotteko itse muistaa jotain mennyttä rakasta vihkimisen yhteydessä?

Muistelisin, että eräässä Satuhäiden jaksossa sytytettiin kynttilä morsiamen äidin muistolle ennen vihkimisen alkua, siis sen jälkeen kun morsian on kävellyt käytävää alttarille ja ennen kuin hääpari asettui papin eteen. Se kieltämättä olisi yksi mahdollisuus, mutta se hetki oli mielestäni vähän hämmentävä, sillä kukaan ei voinut tietää mitä tapahtuu.. morsian ja sulhanen eivät asettuneetkaan papin eteen vaan kävelivät kynttiläpöydän äärelle. Toki myöhemmin pappi kertoi mistä oli kyse, mutta aika pitkänkin hetken ehdin ihmetellä, että minne he oikein menevät... 

Toisaalta asiahan on varmastikin niin, että teon taustalla oleva ajatus itsessään on huomattavasti tärkeämpi kuin se hetki, jolloin teko tapahtuu..

Kauanko sitä vastausta jaksaa odottaa?

11.6.14

Viime viikolla kirjoittelin mun vihkisormusmietteistä ja kerroinpa siinä yhteydessä laittaneeni myös yhteydenottoa menemään erääseen kultasepänliikkeeseen, jonka malliston sormukset miellyttivät mua ihan hurjan paljon. Sanoin jo tuolloin, että en jaksaisi enää odottaa vastausta ja ennen vastauksen saapumista ehdin jo ärsyyntyä aika totaalisesti.

Laitoin viestini menemään maanantaina aamupäivällä ja koko viikolla vastausta ei ollut kuulunut. Olin ihan äärimmäisen harmissani.. ärisin jo kotona, että pitäkööt tunkkinsa jos ei mulle kiinnosta vastata. Odottelin perjantain työpäivän loppuun saakka ja laitoin uutta viestiä menemään kyselläkseni onkohan edellinen viestini hukkunut bittiavaruuteen vai ollaanko siellä vain niin kiireisiä, ettei ole ehditty vastaamaan. Tai vaikka lomalla. Koitin toki olla kohtelias ja sanoin, ettei viivästynyt vastaus haittaa, jos liikkeessä vain on kiireistä.. kunhan varmistan, että viesti on tullut perille!

Oikeasti kotona asiasta puhuessani en kyllä ollut enää ollenkaan niin ystävällinen. Olin jo oikeastaan todennut, etten välttämättä halua kyseisessä liikkeessä asioida, vaikka vastaus joskus hamassa tulevaisuudessa saapuisikin. Koska jos nyt jo tuntuu, ettei mun yhteydenottoa arvosteta tai ensimmäisestä viestistä alkaen yhteydenpito on työlästä, haluanko tehdä niin kalliin ostoksen sellaiselta yritykseltä? Ja mitä jos kaikki muukin asioiden hoitaminen läpi koko prosessin on yhtä vaikeaa?

No, tarina päättyi sinäänsä onnellisesti, että viikonlopun aikana olin saanut heiltä oikein ystävällisen ja kattavan vastauksen. Mun ärsyyntymisenikin laantui, koska mulle vastannut henkilö kertoi asioista tarkasti ja ystävällisesti ja vielä pahoitteli viivästynyttä vastaustaan.. Näin se ystävällinen asiakaspalvelu taas pelasti päivän, ja aion ehdottomasti koittaa saada itseni kesän aikana Helsinkiin heidän liikkeessään vierailemaan.. 

Mutta mitä mieltä te olette? Kuinka kauan jaksatte odottaa vastausta? Kyllä minun mielestäni viikko oli aika pitkä aika odottaa vastausta.. ehkä toki mun kokemus kärjistyi sen vuoksi, että olin asiasta niin innoissani ja se oli mulle kovin tärkeä. Siksi pettymys oli suuri, kun ei vastausta kuulunutkaan. Toki oikeasti ymmärrän kiireet ja lomat ja muut vaikuttavat tekijät. Mutta silloin toivoisin saavani esimerkiksi "Hei, olemme lomalla (tms) ja vastaamme sinulle viikon päästä" -tyyppisen vastauksen. Ettei tarvitsisi olla jatkuvasti päivittämässä sähköpostilaatikkoa ja pettyä päivä toisensa jälkeen, kun mulle niin tärkeä maailman täydellisimmän vihkisormuksen löytäminen ei tuntunutkaan sen mahdolliselle tekijälle tärkeältä.

Ihania avuntarjouksia

5.6.14

Ei mulla tällä kertaa muuta kuin pakko tulla sanomaan, että kyllä vaan lämmittää se kuinka ihania ihmisiä tässä maailmassa vielä on. Äiti oli kysynyt yhdeltä työkaveriltaan, joka on kova askartelemaan, josko tällä olisi jotain hääaskarteluihin sopivia välineitä, kuten leimasimia tai paperileikkureita tms.. äiti sanoi, ettei vielä tiedetä mitä edes tarvitaan, mutta voitaisiin muokata meidän tarpeita sen perusteella, jos olisi mahdollista saada jotain välineitä lainaan.

No, seuraavana päivänä äitin työkaveri oli tullut töihin mukanaan täysi muovikassillinen askartelutarvikkeita. Leimasimia, ohjekirjoja ja ties mitä pelejä ja pensseleitä. Lisäksi hän oli leikannut kaikilla leikkureillaan mallipalat, joista näkee millaista jälkeä saa aikaan.

Kaikki saa kuulemma olla lainassa vaikka koko vuoden ja jos mallikappaleiden perusteella halutaan jotain kuvioleikkuria käyttää, niin hän tuo sitten nekin! Lisäksi hän oli laittanut mukaan muutaman värssykirjan, joissa on kauniita häihin sopivia runoja ja mietelauseita.

Vähänkö mun sydän suli! On niin ihanaa, että ihmiset haluaa vielä vilpittömästi olla avuksi. Että jotkut jaksaa olla innoissaan toisen ilosta, vaikkei hänkään minua oikeastaan tunne.

Toivottavasti osaan olla yhtä hyvä tyyppi kaikille mun ympärillä eläville ihmisille. Koska kyllä voi olla pienilläkin teoilla ja ystävällisyyden osoituksilla valtava merkitys!

Ystävänne Tuuliviiri, tässä hei!

4.6.14
Aiemmin kirjoitellessani meidän kihlasormuksista, satuin myös mainitsemaan vihkisormussuunnitelmien olevan lähes selvillä. Olin jo pitkään ajatellut tietyn tyyppistä sormusta, mutta täydellistä flakkaa ei vielä ollut osunut kohdalle aika ahkerasta selaamisesta huolimatta. Lähimpänä mun toiveita ja "vihkisormusidolina" oli silloin tässä alla näkyvä Beat of Love timanttisormus. Tarkemmalta malliltaan R-13735DW, löytyy täältä

Olin haaveillut kihlan viereen sormusta, jossa olisi yksi isompi keskikivi ja sormuksen runko kapenisi hieman keskikiven molemmin puolin, ja rungossa olisi myös muutamia pienempiä timantteja vähän kihlan tyyliin.. tuo sormus on edelleen mun mielestä tosi kaunis!

Vihki_png

Mutta.

Jälleen kerran mutta. Jo monen kuukauden ajan on tullut silti selailtua vielä toisenkinlaisia sormuksia. Ja itseasiassa huomasin taittaneeni koirankorville häälehdistä sivut, joilla samantapaisia on näkynyt. Ja kun sanon toisenlaisia, tarkoitan ihan oikeasti toisenlaisia!

Pikkuhiljaa rakastuin enemmän ja enemmän sormuksiin, jotka ovat kaikkea muuta kuin perinteisiä. Kaikkea muuta, kuin tuo yllänäkyvä. Mutta ah niin kauniita. Näytin keräilemiäni kuvia Jonille ja kysyin mitä se on mieltä, arveleeko se, että kyllästyisin niin erikoiseen vihkisormukseen? Se vastasi, että sitä sekin ensin vähän mietti, mutta toisaalta, jos jonkun sormessa se sellaisen sormuksen näkisi, niin se olisin juurikin minä.

Ja oon samaa mieltä. Mun haaveet toimisi hyvin yhteen mun kihlan kanssa. Ja erikoisuudestaan huolimatta olisi mua. Sen jälkeen kun kiljuin ja tärisin keittiössä pelkästä ajatuksesta, että saisin sellaisen sormuksen, päätettiin laittaa ensimmäinen tarjouspyyntö menemään. Että saa tietää onko sellaiseen edes mitenkään varaa.

Nimittäin jos ei millään ole varaa, niin sitten ei auta kuin lopettaa haaveilu. Mutta tietääpähän ainakin!

Nyt oon pari päivää odotellut tulisilla hiilillä vastausta, muta vieläkään ei ole kuulunut. En malta enää odottaa!

Oonkohan mää ihan hullu? Ja jos oon muutamassa kuukaudessa saanut käännettyä pääni tuosta alkuperäisestä suunnitelmasta tähän, onko olemassa myös se riski, että sama tapahtuu toiseen suuntaan. Hankin erikoisemman sormuksen ja parin vuoden päästä totean, ettei tämä nyt ole mistään kotoisin. Nyt en voisi kuvitellakaan, että niin kävisi. Mutta entä jos käy? Tai entä jos pysyn alkuperäisessä tylsässä suunnitelmassani ja harmittelen sitä lopun ikääni? Liian vaikeaa!

First summer outfit

4.6.14
Ei tämä nyt ihan ensimmäinen kesäinen asu ole, johon oon tänä vuonna pukeutunut. Mutta ensimmäinen, joka päätyi kameralle kylläkin. Oon kyllä nauttinut mun vähistä vapaapäivistä rentoilemalla ihan täysillä.. tämä päivä ei ole siinä sarjassa mikään poikkeus. Siksi lounastreffeille valikoitui päälle jotain kivaa ja kesäistä, mutta ensisijaisesti mukavaa.

WP_20140604_12_56_29_ProWP_20140604_12_57_54_Pro

Tämä H&M:n mekkonen on joku sellainen tarjoustuote.. tiedättekö kun jokaisessa H&M:n kuvastossa on joku tuote tosi halvalla ja niitä saa sillä halvalla hinnalla yhden tai kaksi? No, tämä pitsiolkaiminen trikoomekkonen oli sellainen. Tilasin aikoinaan kokeiluun kokonaan luonnonvalkoisenkin, mutta se oli niin läpinäkyvä, ettei sitä voinut pitää.

WP_20140604_12_57_15_ProWP_20140604_12_56_02_Pro

Ovat muuten aikamoinen taivaan lahja nuo helman alta vilkkuvat pitsireunaiset pyöräilyshortsit. Ostin ne viime kesänä Ginasta ja olisin ostanut valkoisetkin, mutta olivat jo ehtineet loppua. Ihan huikea keksintö tällaisten kesämekkosten alle. Ei haittaa, vaikka kesätuuli vähän nostelee helmoja. Ja voi myös pyöräillä ilman, että paljasta reittä näkyy vähän enemmän, kuin toivoisi.

Voi että, fiilis on tänään niin hyvä! Tätä lisää! Toivottavasti teillä on yhtä mukava mieli.

Instagram @Pitsiniekka