Salakavalasti kasvanut Essieperhe

31.5.14
IMG_3544

Mainitsinkin jo edellisessä kynsipostauksessani, että mun suhde Essien kynsilakkoihin ei aina ole ollut yhtä lämmin kuin nyt. Itse asiassa sen verran viileä se suhde oli, että mun täytyi ensin saada kuusi merkin lakkaa, ennen kuin ostin itse yhtään!

Ensimmäinen mun Essie oli tuo persikkaisen oranssi Tart deco. Sain sen MouMou -blogin kautta Iinan palkittua lukijoitaan. Ensimmäistä kertaa lakkaa testattuani en ollut kovin hullaantunut. Sivellin oli mun makuun aivan liian leveä ja raidatonta jälkeä oli musta vaikea saada. Toinen Essieni löytyi Livboxin sisältä. Kyseisen kuun bokseissa oli sekä saamaani Muchi muchi lakkaa, että jotain toista. Luonnollisesti olisin halunnut saada juuri sen toisen. Muchi muchi oli aivan liian ohut ja vaalea ja tylsä mun makuun. Ja jälleen, siistiä tulosta oli vaikea saada ja minä olin pettynyt.

IMG_3550IMG_3547

Sitten sain viime jouluna lahjaksi neljä lakkaa Essien Luxeffects kokoelmasta. Ne olivat kaikki ihania ja aivan huikean kimaltelevia. Niillä ei mennyt kertaakaan pieleen ja lakat olivat huikean värikkäitä, riittävän glitterisiä ja hyvin kestäviä. Ainoa ongelma oli, etten saanut hopeista Sparkle on top -lakkaa, eikä sitä meinannut mistään enää saada!

IMG_3552IMG_3557IMG_3556

Kunnes viime kuussa meidän lähi Cittarissa sitä taas Essiehyllyssä oli! Ja vielä -25% alennuksessa Plussakortilla. Ja samoiten siellä hyllyssä oli aivan ihana Mint candy apple. En tiennyt ensin viitsinkö ostaa sitä, koska Tart decon levittäminen oli ollut niin vaikeaa. Mutta ostin kuitenkin ihanan sävyn vuoksi ja sehän oli ihan täydellinen. Leveä sivellin ei tuntunut enää ollenkaan vaikeala ja kahdella kerroksella sai aikaaan täydellisen, peittävän ja tasaisen lopputuloksen.

IMG_3553IMG_3554

Sen jäkeen kokeilin uudelleen myös aina aiemmin kiroamaani oranssia ja eihän sekään ollut enää niin vaikeaa! En tiedä onko enemmän kyse siitä, että oon vaan oppinut käyttämään paremmin Essien leveämpää sivellintä. Vai oliko sekin vain mun päässä. Että kun päätin lakkojen olevan ihania, niin ei niiden levittäminenkään enää ollut mitenkään vaikeaa. Luultavasti se oli juuri niin.

IMG_3558

Mutta onnellinen loppu on pääasia. Essien lakat on ihania, hyvin levittyviä ja aikas kestäviä. Muchi muchi on edelleen ihan liian ohutta mun mieleen, mutta mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Essiellä on niin valtava sävyvalikoima, että luulisi sieltä löytyvä myös sen täydellisen, vähän peittävämmän haalean pinkin!

Häät vai häämatka?

31.5.14
VAROITUS: Postaus sisältää kevyttä avautumista!

Kirjoittelin aiemmin tässä postauksessa mun lemppareista hääaiheisista tv-sarjoista. Viime aikoina niistä nauhalle on tullut tallennettua vain Neljiä häitä Amerikassa, ja sekin taisi loppua viime viikolla. Nyt ei ole tarkoitus puhua sen enempää kyseisestä sarjasta, vaan kirjoittaa asiasta, jota olen ohjelman katsomisen myötä alkanut pohtimaan entistä enemmän - nimittäin häihin panostamisen ja häämatkaan panostamisen suhdetta.

IMG_5314 IMG_5188

Jo tuolloin aiemmin kommenteissa kyseisen sarjan häiden kustannukset herätti keskustelua. Itse olen aina vaan kuitannut sen "kaikki on isompaa Amerikassa" -mentaliteetilla. Kunnes kerran. Eräässä jaksossa erään parin häät maksoivat 45 000 dollaria. Siis aivan jäätävän määrän rahaa sekin, vaikka jopa tuplat tuosta on ohjelmassa nähty. No, kyseinen morsio sulhoineen eivät voittaneet kisaa, vaan viikon matka Meksikoon meni sivu suun. Jakson lopussa morsian vuodatti katkeria kyyneliä ja sanoi, että näki niin suuren vaivan häidensä eteen ja nyt heillä ei ole mahdollisuutta lähteä edes häämatkalle.

EXCUSEMEWHAT?! Teillä oli varaa käyttää 45 000 dollaria häihin, mutta teillä ei ole varaa ostaa omista rahoistanne viikon lomaa Meksikossa? Ihan oikeasti. Oli pakko äskön vilkaista, ja Finnmatkojen kautta täältä Suomesta lennot ja viikko viiden tähden romanttisessa luksushotellissa maksaisi 2300 euroa per nenä.. eli yhteensä alle viisi tonnia. En missään nimessä väitä, etteikö 5000 euroa olisi ihan valtava raha sekin, mutta verrattuna 45 tonnin häihin se on mielestän aika pieni panostus.. ja luulenpa, että Jenkkilästä voisi jopa päästä lentämään Meksikoon muutaman satasen Suomea edullisemmin.

IMG_4995 IMG_5430

Onkohan vaan niin, ettei siellä päin maailmaa ole tyypillistä panostaa häämatkaan? Koska kyllä musta ainakin tuntuu, että edes jonkinlaista häämatkaa pidetään usein täällä itsestäänselvyytenä. Toki mun perspektiivi voi olla vinoutunut hääblogimaailmaan uppoamisen takia, mutta en taida tietää yhtään hääblogia, jossa minkäänlaista häämatkaa ei olisi suunnitteilla.. monet toivovat häälahjaksi täytettä häämatkakassaan ja ainakin kaikki ihmiset, joiden häissä itse olen ollut ovat tainneet häämatkalla käydä.

Ehkä tuo 45 tonnin häiden ja 5 tonnin häämatkan kontrasti on mun mielestä niin "järkyttävä" siksi, että omat numerot ovat huomattavasti lähempänä toisiaan. Siis tarkoitan sitä, että meillä on ollut häämatkakohde valittuna jo seitsemän vuotta ja unelmien häämatka paratiisissa olisi meidän harras haave toteutettavaksi. Mutta se unelmien häämatkan kustannus on aika lähellä meidän tulevien häiden kustannusta. Ja itse on välillä joutunut miettimään sitä, että onko järkeä järjestää isot juhlat ja tarjota ruuat ja juomat sadalle hengelle, kun voisi samalla rahalla käydä vaikka vihittävänä samassa ihanassa kirkossa ihan kahden kesken ja sitten lentää paratiisiin nauttimaan ensimmäisistä hetkistä miehenä ja vaimona - ihan kahdestaan.

IMG_5237 IMG_5039

Eikä tarvitsisi raataa ja venyttää penniä, jotta saisi häät ja häämatkan. Tai voisi käydä lomalla jopa tänäkin vuonna ja siitä huolimatta olisi varaa vielä siihen häämatkaan.

Kyllähän se kuitenkin on niin, että urputtaminen tästä asiasta on turhaa. Meillä on muutama vaihtoehto: olla järjestämättä häitä ja käyttää se raha maailman upeimpaan lomaan. Järjestää upeat häät ja keksiä uudet, edullsiemmat häämatkaunelmat. Tai pitää kiinni molemmista ja vaan venyttää penniä vähän kovemmin.

Ja eiköhän meidän vaihtoehto edelleen pysy tuossa viimeisessä. Koska kuten on jo tullut sanottua, me halutaan jakaa meidän päivä meidän rakkaiden kanssa. Me halutaan juhlia iloa ja onnea ja rakkautta meidän tärkeiden ihmisten kanssa. Me halutaan mennä naimisiin ja halutaan juhlia sitä. Ja me halutaan edes kerran elämässä nauttia myös täydestä luksuksesta häämatkalla. Joten ei auta, kuin pitää mölyt mahassa ja tehdä työtä haaveiden eteen.

IMG_5025 IMG_5305

Siitä puheen ollen, tunnin päästä alkaa taas työvuoro ja ei auta kuin painaa yöhön asti. Ja huomenna taas. Tuplapalkka, wuhuu.

Ja onneksi on blogi, jossa voi välillä vähän päästellä niitä mölyjäkin ulos. Kun ei vaan voi ymmärtää. 45 tonnia häihin ja ei enää mahdollisuutta lähteä häämatkalle?! Ei vaan voi ymmärtää.

Ymmärrättekö te?

Ps. Kuvituksena todisteita siitä, ettei oikeasti ja aina olla mitään luksusta vaativia nirppanokkia. Muuan kesäloma vietettiin vaeltamalla itärajan lähellä Ruunaan luonnonpuistossa ja oli ihan huikea vaihtoehto lomamatkaksi! Suosittelen! Ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan... mutta me vaan toivotaan, että edes häämatkan kunniaksi pääsis!

Too Faced Shadow Insurance

25.5.14
IMG_3604

Postaus pitää sisällään paljon hehkutusta, mutta lupaan ja vannon, että se on kaikki täysin aiheellista! Mun on pakko hehkuttaa teillekin mun meikkipussista löytyvää silmämeikin pohjustustuotetta. Tai tuotteita, koska mulla on kaksi ja ne on molemmat mahtavia. Kyse on Too Faced Shadow Insurance tuotteesta ja samaan sarjaan kuuluvasta tuotteesta nimeltään Glitter Glue.

IMG_3609IMG_3606

Missäpäs muualla olisin näihin tuotteisiin tutustunut ellen blogimaailman kosmetiikkajumalattaren Saara Sarvaksen blogissa. En ehkä kehtaa edes kertoa mitä olen aiemmin käyttänyt luomivärin pohjustukseen, mutta ihan oikeasti, luulin jo löytäneeni keinon pidentää silmämeikin kestoa. Mutta olin niin väärässä. Koskaan - siis koskaan - mun elämässä ei ole silmämeikki pysynyt niin hyvin, kuin näiden avulla. Ei edes sillä ainoalla kerralla, kun oon käynyt meikkaajalla.

IMG_3607IMG_3600

Tuo "perinteinen" Shadow Insurance lupaa pitää luomivärin kunnossa vähintään 24 tunnin ajan. Tuotteen pitäisi voimistaa luomivärin sävyä ja estää luomivakoon paakkuuntuminen. Ja niin se muuten tekee. En kyllä ole vielä vuorokautta kokeillut, mutta kymmenen tunnin hikisen työpäivän jälkeen luomiväri oli edelleen täysin muuttumaton. Lisäksi työpäivän jälkeen menin suihkuun ennen meikkien poistoa ja suihkun jälkeenkin luomiväri oli edelleen luomilla!

Glitter Glue puolestaan tekee samat temput glittereille, kimalteille ja muille irtonaisille luomiväreille. Tätä en ole vielä testannut käytännössä, mutta kädellä ainakin toimii. Voi jestas kun vaan olisin tiennyt tän tuotteen olemassaolon aina. On nimittäin tullut kerran tai kaksi liimailtua kimalteita luomille cheerkisoissa ties millä lismoilla. Ja tuloksena oli silti aina paakkuuntuneet luomet.

IMG_3611IMG_3612

Näissä kuvissa levitin samalla siveltimellä samaa luomiväriä kädelle kahteen kohtaan. Pohjustuksen päälle ja pohjustuksen viereen. Ja samat temput tein yhdellä hopeisella glitterillä. Lupaan ja vannon, että yritin lisätä molempiin kohtiin väriä tismalleen samalla tavalla. Ottaa siveltimeen yhtä paljon väriä ja levittää sitä yhtä paljon.

IMG_3615IMG_3617

Katsokaa mikä ero! Ja katsokaa mikä ero sen jälkeen, kun pyyhin kämmenselän märällä serlalla. Ihan huikean hyvässä kunnossa on pohjustettu sävy edelleen. Mutta siitä huolimatta silmämeikinpoistoaineella meikki lähtee ihan vaivattomasti. Ei tarvitse hinkata tai mitään. Eikä tuotetta kyllä mitenkään tunne luomilla. Siis ei ole tahmeutta tai muuta vastaavaa. Levitettäessä se tuntuu ihan tosi silkkiselle. Mutta siinäpä ne tuntemukset. Eikä muuten ole kertaakaan pakkautunut luomiväri luomivakoon tällä pohjustettuani. Ja oon oikein yrittänyt tihrustaa nähdäkseni "ongelmia". 

Että suosittelen lämpimästi. Jos et vielä käytä kunnollista silmämeikin pohjustustuotetta, niin aloita ihmeessä! Se oikeasti vaikuttaa. Jos on kiinnostunut kokeilemaan uutta tuotetta, voin suositella näitä mitä lämpimimmin. Tästä ainakaan minä en kyllä aio luopua.

Jotain vanhaa ja lainattua

22.5.14
Jotain vanhaa, uutta, sinistä ja lainattua. Aika moni morsian taitaa nykyäänkin kantaa hääpäivänään jotain jokaisesta noista kategorioista. Ja miksipä ei, perinteet on kivoja, enkä itse ainakaan uskalla tässä asiassa poiketa. Uusi ja sininen ovat näistä kategorioista helpoimmat. Uutta tulee mukana olemaan varmasti paljonkin. Sinistä on helppo ujuttaa mihin vain.. vaikka sukkanauhaan, kynsiin, kenkiin tai kimppuun. Huomattavasti enemmän vaikeuksia tuottava jokin vanha ja jokin lainattu. Piru vie, ne kun olisi jo kaiken järjen mukaan olemassakin - kun vaan valitsisin niin voisin vetää listalta yli taas yhden tehtävän homman.

Mulla on aina ollut sellainen ajatus, että mitä tahansa lainattua mulla onkin mukana, on se lainassa omalta äiskältä. En oikein keksi mitä haluaisin lainata.. todennäköisimmältä tuntuu korut. Mutta piru vie, kun meikäläinen on niin kriittinen korujen suhteen. Kaulakorua ei mulle tule, se on ihan varma! Äidin varastoista löytyisi kyllä ihan varmasti jotkut mieleiset korvikset lainalle, mutta toisaalta haluaisin voida laittaa hääkorut korviin aina jatkossakin, kun sille tuntuu. Oon jo keksinyt yhden vaihtoehdon, joka olisi lähes täydellinen. Paino sanalla lähes.

IMG_3560 IMG_3569

Mun korurasiasta nimittäin löytyy jotain aivan ihanaa vanhaa, jota mielelläni kantaisin hääpäivänäni. Nimittäin nämä kuvissa näkyvät korut. Kun äitini äiti nukkui pois muutama vuosi sitten, äiti kertoi muulle lähisuvulle toivovansa, että minä saisin perinnöksi nämä mummun vanhat korut. Muut olivat samaa mieltä, että kirkkaan pinkeillä kivillä varustetut kultakorut kuuluvat juurikin mulle. Sen tiedän, että kulta on ihan ehtaa tavaraa, mutta en tiedä ovatko kivet mitään vähänkään arvokasta. Tuskin rahallisesti, mutta tunnearvoa niillä on sitäkin enemmän. Kukaan ei muista tarkalleen, milloin nämä on hankittu. Tätini muisti kuitenkin sen verran, että pappa oli hankkinut kaulakorun, korvikset ja sormuksen kolmena peräkkäisenä vuotena mummuni syntymäpäivälahjaksi. Sen verran kalliit ne silloin olivat, ettei niihin kerralla ollut varaa, mutta pitkäpinnaisella säästämisellä pappa sai koko setin hankittua vaimolleen.

Jos laittaisin hääpäivänä korviini nämä korvakorut, voisin laittaa vasemmassa korvanlehdessä oleviin kahteen muuhun reikään äidin korurasiasta pienet kultaiset apilakorut. Ne on pienet ja sirot ja aivan ihanat. Ja vieläpä äitin ensimmäiset korvikset! Apilanlehdet sopisivat hyvin näiden korvisten pyöreisiin muotoihin.

IMG_3563 IMG_3562

Mutta. Se iso paha mutta. Sekä nämä mummun korut, että äiskän apilakorut ovat keltakultaa. Kun taas meidän väripaletissa komeilee hopea. Mun hääkengät kimaltavat hopeisina. Ja meidän sormukset on valkokultaa. Ja korvakorujen lisäksi haaveilen laittavani hääpäivänä rannekorun. Aivan täydellinen valinta ranteeseen olisi Jonilta ylioppilaslahjaksi saatu Kalevala Korun Kielo -rannekoru. Hopeinen tietenkin.

IMG_8442

Joten en tiedä yhtään mitä tekisin! Veisaisinko keltakultaisten korujen sopimattomuudesta viis? Laittaisin haaveilemani korvikset siitä huolimatta, ettei ne sovi mihinkään muuhun? Edes ranteessa roikkuvaan rannekoruun? Vai luovunko mulle tärkeistä korvakoruista ja valitsen jotkut virallisesti sopivammat, mutta vähemmän tunteikkaat korvikset? Vai laitanko keltakultaiset korvikset ja heivaan rakkaan rannekorun?

Plääh, tällä hetkellä parhaalta kuulostava idea on rakkaat korut, vaikkeivat sopisikaan muuhun. Mutta sitten taas pelkään, että piinaako mua se sopimattomuus kuitenkin? Jos päätän nyt niin, niin osaanko lopettaa vatvomisen?

Mitä te olette mieltä? Tiedän, ettei kukaan voi päättää mun puolesta, mutta viisaita sanoja otetaan vastaan! Ja hei, saa kertoa myös mitä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua te kannatte hääpäivänänne? Vai veisaatteko vatvomisesta viis ja unohdatte koko perinteen?

Kaasojen mekot

21.5.14
Kuten lupailin, sitten olisi vuorossa turinoita kaasojen pukeutumisesta. Jokainen morsian varmasti sopii asioista kaasojensa kanssa erikseen, mutta ainakin mun mielestäni on aika järkevää, että kaasojen pukeutuminen ratkeaa karkeasti eroteltuna toisella seuraavista tavoista: a) hääpari kustantaa kaasojen vaatteet ja saa vaikuttaa siihen, mitä he päälleen pukevat tai b) kaasot maksavat asunsa itse, joten luonnollisesti käyttävät rahansa sellaisiin asuihin, kuin itse haluavat.

Nämä siis minun mielestäni ovat ne järkevimmät vaihtot pääpiirteittäin. Toki asioista on aina järkevää keskustella ja vaikka kaasot maksaisivat ja valitsisivat asunsa itse, lienee selvää, että asun on hyvä kunnioittaa joitain juhlapukeutumisen ohjenuorista.. siis ei välttämättä minkään etiketin ohjeita, mutta hääparin toiveiden kunnioittaminen kuulunee asiaan. Vastaavasti, jos hääpari hankkii kaasojen asut, lienee ihan kohteliasta kysyä kaasojen hyväksyntää asuille ennen ostopäätöstä. Ainakin toivon, ettei nykymaailmassa tapahdu sitä jenkkileffojen maalaamaa kauhukuvaa, jossa oleellinen osa kaasona (tai morsiusneitona) olemista on päivä mahdollisimman järkyttäväsä asussa.

Kaaso1

Don't get me wrong, kyllä minäkin pinkistä tykkään, mutta en silti saisi minkään sorttista mielihyvää, jos kaasot seisoisivat hääpäivänä alttarilla Frendien Rachelin asua vastaavassa viritelmässä.

Jos ei siis ole vielä tullut selväksi, niin meidän tapaus kuuluu ryhmään a) hääpari kustantaa kaasojen vaatteet ja saa vaikuttaa siihen, mitä he päälleen pukevat. Koska minä olen ompelutaitoinen ihminen ja tykkään tehdä itse, oli mulle aika selvää alusta asti, että ompelen kaasoilleni heidän (toivottavasti) mieleiset mekot. Mun ajatuksenani oli, että valittaisiin kaikkiin pukuihin joko sama kangas tai vastaavasti muutama toisiinsa sopiva kangas, joista kaikkien puvut tehtäisiin. Malliin saisi jokainen vaikuttaa itse, joten yläosa, vyötärö ja helma olisi juuri sellaiset, kun kukin haluaisi - siis erilaiset kaikilla.

Kaaso2

Tässä asiassa piili kuitenkin vain yksi ongelma, jota lähdettiin viime perjantaina pureskelemaan. Mun toivoma väri olisi jonkin sortin pinkki. Pinkkiin pukeutuminen ei kellekään olisi kuulemma ongelma.. siis kellekään paitsi mulle. Nimittäin en halua pakottaa ketään mekkoon, jota käyttää kyllä yhden päivän, muttei koskaan sen jälkeen. Kolmen kaason joukossa on vain yksi ihminen, joka voisi todennäköisesti käyttää vapaaehtoisesti kokopinkkiä mekkoa myöhemminkin.

Kysyin täällä kyläilleeltä kaasolta käyttäisikö hän kyseistä mekkoa koskaan muulloin, jos se olisi pinkki. Pienen mietinnän jälkeen vastaus oli "Joo, jos se on hyvän mallinen... ja joku hyvä pinkin sävy." Eli ei mikään maailman innokkain reaktio! Kunnes aikamme palloteltuamme (en todellakaan muista kumman ehdotuksesta) löytyi hyvä vaihtoehto - liukuvärjätty mekko. Se voitaisiin toteuttaa jokaiselle erilaisella tavalla ja sillä tavalla päästäisiin eroon kivalla tavalla kokopinkistä mekosta. Kaksiväriset ja kuviolliset kun ei ainakaan tätä raatia oikein miellyttäneet.

Kaaso4

Rohkenen väittää, että me molemmat oltiin tästä ideasta aika innoissamme! Niistä tulisi ihan älyttömän ihanat!

Mutta kuten eilen jo mainitsinkin, mikään helppo hommahan ei olisi luvassa, sillä joutuisin itse värjäämään kankaat käsipelissä. Se kuitenkin tarkoittaisi edes jotain positiivista, nimittäin sitä, että pukujen materiaalipohdinnat voitaisiin päättää suhteellisen lyhyeen. Luultavasti järkevin materiaali nimittäin värjättäväksi olisi 100% silkki. Nyt mun täytyykin suunnata kangaskaupoille ja katsella vähän tarjolla olevia vaihtoehtoja, ja alkaa tekemään testejä... on nimittäin mahdotonta arvioida värjäyksen lopputulosta pelkästään pohdiskelemalla.

Kaaso3

Niin ja varmaa kysäistä niiltä kahdelta muultakin kaasolta, onko niillä jotain ehdotonta liukuvärjättyä kangasta vastaan. Toivon syvästi, että ei, koska mää oon ihan huikean innoissani! Ja jos nyt tähän päädytään kaikki yksissä tuumin, niin pukumallien suunnittelu ja kaavoittaminen sekä kankaiden ostelu ja värjäily olisi sellaista puuhaa, jota voisin oikein hyvin jo kesän ja syksyn mittaan tehdä! Jipii! 

Mitäpä te tykkäätte näistä liukuvärimekoista? Mun kaasoille muuten olisi varmastikin tulossa lyhyemmät mekot, vaikka kaikki inspiraatiokuvissa olevat mekot maksimittaisia ovatkin.

Niin ja miten te toimitte kaasojen (tai muiden avustajien) asujen suhteen? Kulkeeko teillä päätäntävalta maksajan mukana, vai oletteko sopineet jotain muuta?

Ps. KAASOT - te tarviitte jotkut koodinimet, että teistä on helpompaa kirjottaa täällä salaisesti... miten olis jotain Pyjamabanaanihenkistä.. B1, B2 ja B3, hehe!

Sieltä mistä aita on korkein

20.5.14

Huh hellettä ja kiirettä! Viime aikoina on kyllä pitänyt kiirettä työrintamalla eikä loppua näy. Mutta ei parane valittaa, sillä häätili vastaanottaa ilomielin jokaisen liikenevän pennosen. Vaikka vapaa-aikaa (eli häähompan pyörittely ja pohdinta-aikaa) ei turhan paljon ole, jotenkin sitä vaan saa siitä huolimatta kehiteltyä jatkuvasti uusia kohteita rahanmenolle.. Viimeksi tänään keksin uuden  ihan ehdottoman  kenties noin 500 euroa kustantavan jutun, joka nyt vaan on pakko saada..

Yleensä nämä hääajatukset ja pohdinnat ja pyörittelyt valtaa mun pienen pääkoppani siinä vaiheessa, kun valot illalla sammuu ja pitäisi vedellä hirsiä... ihan oikeasti, viime viikolla valvoin yhtenä yönä pitkälti yli neljään kun ensin mielen täytti häiden baarimikkoasiat ja sen jälkeen aloin pohtimaan mitä tehdään, jos vuoden päästä  hääpäivänä sataa vettä.

Lopputulema oli, että eiköhän me mennä silloin naimisiin siitä huolimatta.

Mua turhauttaa ja ahdistaa se, että näin hyvissä ajoin on mahdotonta lyödä lukkoon juuri mitään. Tahtoisin kaiken mulle heti nyt. Kiitos.

Mutta edes pieni auringonpilkahdus sattui siihenkin risukasaan, kun yksi kaasoista puoliskoineen oli viime viikolla vailla yöpaikkaa Turusta, ja me saatiin jopa yhdessä jotain päätettyä! Tätä ajatusta ei ole vielä kyllä hyväksytetty niillä kahdella muulla kaasolla, mutta katsotaan kuinka käy. Näpyttelen tuosta päätöksestä ja keskustelusta ihan oman postauksensa, mutta sen voin jo sanoa, että jos nämä suunnitelmat toteutuu, niin niiden pukujen kanssa ei mennä todellakaan sieltä, missä aita on matalin.

Mutta onneksi mää tykkään haasteista... ainakin välillä!

Tästä mallia hääkutsuun

15.5.14

Törmäsin tähän rehelliseen hääkutsuun täällä ja kyllähän se pisti nauramaan. Toivon kyllä syvästi, että kukaan meidän vieraista ei rastittaisi vetävänsä jotakuta kuonoon, mutta kyllä tuohon "Osallistuminen" -kohtaan olisi tarpeen laittaa nuo kaksi viimeistäkin vaihtoehtoa.. ainakin teidän muiden kokemusten perusteella tuntuu sille, että tuo viimeinen voisi olla paikallaan.

14001587665374ba2ede3ba

Ja tosiaan palautus mielellään muutaman viikon myöhässä, kun koko ilmoitus on jo käytännössä hyödytön.

Osui kyllä mun naurunappulaan, mutta ehkä me taidetaan kuitenkin valita meidän kutsuihin jotain vähän romanttisemaa rehellisyyden hinnalla!

Pom-pom-po-pom-pom-pom.. näin onnistuu!

13.5.14
IMG_3539

Silkkipaperista tehdyt pom pomit tuskin ovat jääneet tuntemattomaksi käsitteeksi kenellekään hääblogien maailman sukeltaneelle. Uskon jokaisen nähneet pomeja sisältäviä inspiraatiokuvia vähintään sen verran, että on voinut todeta, ettei nuo lastenjuhliinkin sopivat möllyskät ole oma juttu. Tai sitten on käynyt niin kuin mulle, että se oli menoa ensi silmäyksestä.

Jos cheerleader ei pääse glittereistään mihinkään, niin eipä ainakaan tämä tyttö pääse myöskään pomskeistaan. Tämä idea tosiaan hurmasi mut heti ensi silmäyksellä ja ensimmäisen pom kokeilun oon tehnyt jo lähes vuosi sitten. En muista tarkalleen milloin, mutta ainakin me asuttiin silloin vielä Jyväskylässä. Joni tykkäsi mun koepomskista myös ja päätettiin tehdä niitä meidän hääjuhlan koristeiksi.

IMG_3536 IMG_3537

Tänään Ikeassa käydessäni pysähdyin hetkeksi myös Ikean paperikaupan puolelle. Siellähän oli hyllyssä myös silkkipaperilajitelmia! Minähän nappasin testiin yhden paketin pinkkejä ja yhden sinisiä silkkipapereita. Pakkauksessa on 16 arkkia - neljä vaaleampaa yksiväristä, neljä tummempaa yksiväristä, neljä raidallista ja neljä pilkullista arkkia. En ollut varma toimiiko kuviopaperit pomien joukossa, joten ajattelin testata ennen suurempaa paperihamstrausta.

Ja lopputulema oli, että kyllä toimii! Näitä me käydään kyllä hankkimassa enemmänkin. Yhden pakkauksen hinta kun oli vain 1,50€. Ensin tein pinkin pomin palloilla höystettynä ja tajusin vasta sen avattuani, että unohdin leikata viuhkan päät pyöreäksi. Ärh!

IMG_3541 IMG_3538

Joni sanoi, ettei se haittaa, kyllä senkin voi säästää. Minä vähän mutisin ja aloin tehdä raidallista testipomia.. mietin jo mielessäni, että en tosiaan anna sen pinkin olla tasareunainen vaan leikkaan vaikka jokaiseen arkkiin piparireunan erikseen. Joni kuitenkin osoitti tuntevansa mut paremmin, kuin hyvin. Se sanoi, että voihan sen koittaa kasata takaisin viuhkamuotoon ja leikata sitten ne päät. Se sanoi, että "Oot kuitenkin sellainen, että aattelet että mutta kun tuo pinkkikin haluaa olla samanlainen kuin kaikki sen kaverit!" Heh, oikeassa oli, niin aattelinkin!

Joten kasaanhan mää sen vielä laitoin.. jestas mikä homma! Jos pomien avaaminen on suhteellisen hajottavaa niin ei se kyllä ole mitään näiden kasaamiseen verrattuna. Mutta kyllä kannatti. Niin paljon möyheämmälle tuo sininen pomi näyttää ihan vaan sillä erolla, että siihen on leikattu toi kaari. Nää on niin ihanan näköisiä. En malta oottaa, että näitä on oikein kunnon lauma. Tuo tumman sininenhän ei kuulu "meidän väreihin" mutta samapa se, ei se oo meillä niin nuukaa, että viitsisi laittaa neljäsosan papereista haaskiin.

Minttua ja kimallusta

13.5.14
IMG_3523

Pitkästä aikaa kynsien lakkaaminen oli kivaa ja tulos miellytti silmää! Varmaan jo muutama kuukausi on mennyt jonkin sortin kynsimasennuksessa. Huomaan, että oon pitkään ollut lakkaamattomilla kynsillä ja päätän lakata, mutten osaakaan valita väriä.. koska mikään ei oikein innosta. Kunnes taas nyt!

IMG_3524IMG_3521

Eilen vetelin kynsille taas lakkaukset sieltä helpoimmasta päästä. Alle värilakka ja seuraksi vähän glitteriä. Tällä kertaa kynsien juureen. Ja mikä ihana yhditelmä kynsiin valikoituikaan! Essien Mint Candy Apple on aivan ihanan raikas mintun sävy ja Set in Stones aivan mielttömän ihana hopeinen glitterlakka. Ja nämä kaksi toimii yhteen niin hyvin, etten voi enää tehdä muuta kuin tuijotella sormiani.

IMG_3520IMG_3526

Kuvissa glitter näyttää tosin jotenkin turhan tummalle. Paljaalla silmällä kynsiä katsottaessa kimalle näyttää tosi säkenöivälle hopealle, kun kamera tallentaa joukkoon tummia, lähes mustia hippusia. Noissa pullokuvissa tuo Set in Stoneskini näyttää enemmän oikealle kimaltavalle itselleen.

Mää oon muuten kääntänyt kelkkani täysin Essien lakkojen suhteen.. ennen en tykännyt niistä yhtään mutta tällä hetkellä se on yksi mun suosikkimerkkejä! Mutta tästä täytyy tarinoida joku toinen kerta ihan oman postauksensa verran.

IMG_3532IMG_3534

Mitäs tykkäätte?

Instagram @Pitsiniekka