My name is Ban, Ray Ban!

RB1

En perusta turhasta materialla mässäilystä. Siitä, että jatkuvasti puhutaan tai kirjoitetaan vain siitä kuinka eilen ostin tällaista ja tänään ostin tällaista ja tää maksoi niin ja niin paljon. Mutta vaikka juuri hehkuttelin uusia kenkiä, on munkin heti perään pakko hehkuttaa seuraavaa uutuutta. Pistetään tämäkin vielä juhlahulinoiden piikkiin. Nimittäin Jonin nimppareita vietettiin päivä mun synttäreiden jälkeen ja murun nimpparilahjan varjolla ostin itsellenikin uudet aurinkolasit. Hups.

RB4RB5

Ray Banin Erika -lasit pinkeillä kehyksillä, harmailla linsseillä ja siroilla sangoilla sopii mun päähän yllättävän hyvin. Siis verrattuna siihen, että Aviator -malliset Reiskat ei sovi mun nassulle ollenkaan ja normaali Wayfarer -malli ottaa mun pyöreisiin poskiin ikävästi kiinni. Ja melkein kaikki lasit on aina liian kapeat mun päähän, mutta nämäpä ei! Nämä mun Erikat on muuten myös älyttömän kevyet. Eli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä vaihtoehto mun toisiksi arskoiksi niiden rakkaiden Guccien rinnalle. Ne on edelleen täydelliset, mutta nämä uudet on hyvä vaihtoehto massiivisille kärpäslaseille.

RB3RB2

Niin ja täytyy muuten sanoa, että olisin voinut melkein hankkia nämä Erikat ihan vaan ton kotelon takia, vaikka lasit olisi olleet surkeat. No en nyt sentään oikeasti. Mutta melkein! Ihan äärimmäisen siisti tuo kotelo nimittäin on.

Jonille ostin mattaiset sini-mustat sinisillä peililinsseillä varustetut Folding Wayfarer -lasit. Kokoon taitettavilla Wayfarereilla olen kerran aiemminkin miestä lahjonut, joten tiesin niiden sopivan. Molempien lasit on muuten kokoa 54mm jos jotakuta kiinnostaa!

RB6

Meillä ei muuten yleensä todellakaan harrasteta näin kalliita nimpparilahjoja, mutta kerrankos sitä! Ajatus on aina tärkein, ei todellakaan hintalappu. Vuosien saatossa puolin ja toisin annetut sählypallot, kirjanmerkit, avaimenperät, karkkikipot ja itse tehdy tyynyliinat on ihan yhtä rakkaita ellei rakkaampiakin.

Mutta mitenkäs on, löytyykö joukosta muita Reiskan vannoutuneita faneja? Mikä on teidän luottomalli? Vai haaveiletteko jostain? Sana on vapaa!

First time in ballet flats

Kuten eilen sanoin, tepastelin perjantaina synttäreiden kunniaksi ensimmäisen kerran tänä keväänä nilkat paljaana ballerinat jalassa. Täällä Turussa oli ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä. Iltapäivällä kaupungille lounaalle tarkeni lähteä lompsimaan nilkat paljaana ja farkkutakki päällä. Mulle tulee näistä kuvista niin hyvä mieli, ehkä siksi, että näissä kuvissa mulla oli ihan huikea fiilis. Toivottavasti hyvä mieli ja auringonpaiste välittyy teillekin!

WP_20140328_15_43_38_ProWP_20140328_15_43_06_ProWP_20140328_15_44_06_ProWP_20140328_15_43_27_Pro

Kaikki vaatteet - H&M
Laukku ja kengät - Zara
Rannekoru - eBaysta

WP_20140328_15_44_17_ProWP_20140328_15_43_47_ProWP_20140328_15_43_14_ProWP_20140328_15_44_31_Pro

Itse tykkäsin tästä rennosta asusta kovastikin. Se on mielestäni kiva ja raikas, vaikka aika rauhallisessa värimaailmassa liikuttiinkin! Mitäs te tykkäätte, toimiko teille?

Ivana Helsinki KOO Shoes

IMG_3299

Viime viikkoiset Sarah Jessica Parkerin suunnittelemat mintun sävyiset korkkarit ovat edelleen haavelistalla, mutta tällä viikolla kenkäkaappini täydentyi eräällä toisella upealla parilla. Olettekin ehkä kuulleet, että Kookenkä tekee yhteistyötä ihanan suomalaisen suunnittelijan, Paola Suhosen, kanssa. Tämän yhteistyön seurauksena Kookenkä -myymälöihin on saapunut myyntiin pieni Ivana Helsinki KOO Shoes -kokoelma.

IMG_3304

Mallisto koostuu neljästä parista kauniita nahkaisia kenkiä, joissa toistuu perhosteema. Toisissa kengissä se näkyy painokuvioina, mutta näissä minun ostamissani Alexa -kengissä perhosteema näkuu nahan reikäkuvioissa. Kauniin tumman nahan parina näissä kengissä on tummat puupohjat.

Vaikka Alexat antavat käyttäjälleen 12 senttiä lisäpituutta, ovat ne äärimmäisen hyvät jalassa ja tukevat kävellä. Tämä helppous johtuu tietenkin siitä, että korko on kiilamainen ja päkiän alla on useampia sentti platformia. Yleensä kammoan monen sentin platopohjia, ne näyttävät mun mielestä useammin tökeröltä kuin tyylikkäältä, mutta näissä retrohenkisissä puupohjakengissä tuo päkiäkoroke toimii mielestäni hyvin.

IMG_3310IMG_3307

Näitä malliston kenkiähän on muuten nähty myös mm. New Yorkin muotiviikolla. Ivana Helsigin Bridges of Madison County -nimeä kantavan SS14 malliston näytöksissä nimittäin mallit tepastelivat samaiset kengät jaloissaan. Tässä alla muutama Ivana Helsingin sivuilta täältä lainattu mallistokuva, joissa nämä kengät näkyvät Ivana Helsingin näytöslookeissa.

IHSS14b

Nämä on niin ihanat, etten malta odottaa näiden käyttöönottoa. Kunpa ilmat vielä lämpenisivät vähän, jotta sukkikset voi jättää kotiin ja siten ottaa varpaista avonaiset kengät käyttöön! Eilen muuten mentiin jo nilkat paljaana balleriinat jalassa, joten kauan ei enää tarvinne odotella.

IMG_3296IMG_3301
Mitäpä tykkäätte näistä kengistä? Tai Ivana Helsinki KOO Shoes -mallistosta? Entäpä oletteko jo siirtyneet baltsuihin? Sandaaleihin tuskin kukaan muukaan vielä...

25 vee

WP_20140325_18_07_50_Pro

Tänään on mun synttärit ja samalla kellonlyömällä, jolla postaus on julkaistunut, on mulla tullut täyteen 25 vuotta. Mua suorastaan nolottaa myöntää miten paljon mua ahdistaa tää iän lisääntyminen. Tiedän, että elämä ei lopu vaikka täyttää 25. Eikä siihenkään, että mun ikä pyöristyy virallisesti kolmeen kymppiin. Tiedän, että moni muu on jo 30 ja ei se ole niin kamalaa sekään. Mutta minkäs sitä tunteilleen voi.

WP_20140325_18_08_01_Pro

Joten päätin listata ylös muutaman asian, joiden vuoksi on kivaa olla 25 vee. Here we go:

- Voi käydä alkossa ja ostaa mitä haluaa, lisäksi vielä yleensä kysytään paperit!
- Tämä taitaa olla se laillinen ikä, josta alkaen on mahdollista adoptoida. Mahtavaa saada taas yksi oikeus lisää.
- Olen ehtinyt tulla sen verran kokeneeksi leipuriksi, että osasin tehdä ehkä maailman parhaan synttärikakun.
- Saa kivoja lahjoja, vaikken synttärilahjojakaan tarvitsisi.
- Paheksunta ei enää kohdistu minuun silloin, kun nykynuoriso on tehnyt jotain sopimatonta.
- Häät ovat taas vähän lähempänä - yhdet synttärit enää välissä.
- Ryppyjä ei ole tullut kovin paljoa enemmän, kuin niitä oli viime vuonna.

WP_20140325_18_07_37_Pro

Rehellisyyden nimissä on vielä myönnettävä, että näitä kirjaillessani tuli mieleen myös asioita, joiden takia ei ole kivaa olla 25 vee. Here we go again:

- Aina ei kysytä papereita, vaikka paperit pitäisi kysyä jokaiselta, jonka myyjä arvioi alle 30-vuotiaaksi.
- Tämän jälkeen ei taida olla luvassa enää kuin yksi myöhemmin saatava oikeus - ilmainen mammografia.
- Olen ehtinyt sen verran hyväksi leipuriksi, ettei kukaan tee enää mulle synttärikakkua mun puolesta.
- Ei tule vietettyä enää kaverisynttäreitä.
- Arvostus ei enää kohdistu minuun silloin, kun nykynuoriso on tehnyt jotain hienoa.
- Olen taas vuoden lähempänä kolmeakymppiä sitten kun ne häät on.
- Ryppyjä oli jo aika paljon viime vuonna.

Joten jos jollain on viisaita sanoja siitä, miten elämä on vasta alullaan 25-vuotiaana, niin uskokaa pois, minä tarvitsen niitä kipeästi!

Mietteitä mahdollisesta hääsumasta

Saman ikäluokan ystäväporukoissa taitaa olla aika tyypillistä, että monien ystävien häitä tanssitaan samana kesänä. Ainakin minä tiedän monien olleen samana kesänä vieraana niin monissa häissä, että yhden käden sormet riittävät niiden laskemiseen hädin tuskin. 

Meidän lähimmistä ystävistä kukaan ei ole vielä toistaiseksi mennyt naimisiin. Tänäkää kesänä ei ole luvassa yksiäkään häitä. Sen sijaan ensi vuonna, jolloin mekin häitämme tanssimme, saatetaa tanssia ainakin kaksien ystävienkin häät.

En tiedä kuulostanko ihan kauhealle ihmiselle, mutta toivon, ettei tuo määrä tuosta enää hirveästi lisääntyisi. Toisaalta on hauskaa suunnitella ystävien kanssa yhdessä tulevia häitä. Hössöttää hääpuvuista, jakaa vinkkejä ja kertoa omista kokemuksista (eilen me taidettiin kyllä lähinnä pelotella yksiä ystäviä omilla kokemuksillamme mm. kustannuksista!). Hääsumassa on myös se hyvä puoli, että tulevaisuudessa on helppoa laskeskella milloin ystävät juhlivat vaikka kymmenettä hääpäivää.. no sinä kesänä, kun mekin!

Kalenteri

Mutta toisaalta taas tuntuu jotenkin ihan äärimmäisen nololle myöntää, että välillä mahdollinen hääsuma kauhistuttaa. Panikoin vähän jo etukäteen sitä, miten aika ja jaksaminen riittävät sekä omien, että ystävien häiden järjestelemiseen ja auttamiseen, jos kesähäiden määrä tästä vielä kasvaisi. Se ei nimittäin olisi vaihtoehto ettenkö auttaisi. Jos vaan kanssani halutaan järjestellä ja apua ottaa vastaan, en jättäisi mistään hinnasta järjestelyihin osallistumista väliin. 

Mutta miettikääpä kuinka kiireinen kesä tulisi sellaisessa ystäväporukassa jossa monta henkilöä menisi naimisiin ihan lähiakoina. Jos vaikka kolme ystävystä menisi naimisiin heinä-elokuussa, tarvitsisi varata kesästä ainakin kuusi viikonloppua hääjuttuihin - nimittäin häiden lisäksi täytyy (kyllä, pakko!) osallistua myös polttareihin.

Toisaalta, jos tällainen olisi tilanne, niin tuskinpa valittaisin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että enemmän häitä on parempi, kuin vähemmän häitä. Jos ei ole vielä käynyt selväksi, niin minä rakastan häitä. Rakastan niiden järjestelemistä ja niistä hössöttämistä. Ja ennemmin teen sitä paljon, kuin en yhtään.

Sitäpaitsi, nuo maalailemani "kauhukuvat" koko kesäksi varatuista viikonlopuista eivät ole edes meidän kohdalla tapahtumassa. Meidän häitä tanssitaan heinäkuussa, ja muita mahdollisia häitä muutamaa kuukautta aikaisemmin. Sitä paitsi, ei niistä toisiin edes minun apuani paljon tarvittaisi. Toisiin kenties enemmän, ja ehtisin ihan varmasti auttaa vaikka enemmän kuin apua haluaisivat, heh. Enkä sitäkään epäile, ettenkö itse saisi riittävästi apua tästä lievääkin lievemmästä hääsumasta huolimatta.

Onko teidän ystäväpiireissä luvassa hääsumaa samalle kesälle? Miten te suhtaudutte siihen, vai oletteko edes koko asiaa ajatelleet?


Oma koti kullan kallis

Ompa ihanaa olla kotona! Vaikka viimeisiin kolmeen viikkoon mahtui paljon ihanaa ja kivaa ja jännittävää, oltiin eilen ihan käsittämättömän onnellisia päästyämme kotiin. Kyllä oma koti on vaan paras paikka. Iskä nauroi mulle, kun sanoin kaipaavani sitä, että pääsen kotiin mun sukkien luo. Se on kuulemma outo asia kaivattavaksi, mutta jos olet kolme viikkoa reissussa, josta viikon talviurheilemassa Levillä ja mukanasi olisi vain kolmet varrelliset sukat, saattaisit sinäkin alkaa kaivata sukkiasi.

Oikeasti sukkalaatikon tonkimista ihanammalle tuntui päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Puhtaisiin, ihanan tuoksuisiin lakanoihin. Nukkuahan voi ihan missä vaan, vaikka kovalla lattialla, mutta eiköhän valtaosa meistä nukkuisi silti mieluiten omassa sängyssään.

WP_20140317_16_40_12_Pro

Mulla on piakkoin vaikka mitä postattavaa, kunhan joudan kuvailemaan ja kirjoittelemaan. Tämä päivä on mennyt lähinnä pyykätessä ja shoppaillessa. Huomennahan on mun synttärit ja lauantaina Jonin nimpparit, joten vielä viikonlopun ajan elämä on yhtä juhlaa, mutta sehän on vaan ihanaa!

Jostain näyttää pikkuhiljaa hiipineen esiin taas hieman enemmän bloggausintoa.. johtuisiko siitä, että kiireiden vuoksi on tahattomasti tullut otettua tämän suhteen vähän iisimmin..? Postausta blogimaailmassa mua ahdistavista jutuistakin on tulossa, mutta en ole saanut sitä vielä hiottua valmiiksi.

Huh, nyt klikkailen auki omia suosikkiblogejani ja luen pitkästä aikaa myös muiden kirjoituksia! Onkin ollut teidänkin juttuja jo ikävä.. tosin sitä ennen taidan päästä ripustamaan lisää pyykkiä kuivumaan. Mutta palaillaan viimeistään huomenna!

Kuinka tehdä monogrammi kuvankäsittelyohjelmalla?

Kiitokset vielä kaikille monogrammivaihtoehtoihin mielipiteensä kertoneille! Loppuun paljastan meidän suosikit, mutta sitä ennen ajattelin jakaa muutaman vinkin muillekin monogrammia halajaville. Minähän toteutin nuo kaikki versiot ihan tavallisessa ilmaiseksi netistä ladattavassa kuvankäsittelyohjelmassa erilaisia fontteja hyödyntäen. Normaalin perusmuokkauksen teen yleensä PhotoScape -ohjelmalla, mutta tässä hommassa parempi väline oli paint.net, koska siinä on mahdollista hyödyntää tasoja, jolloin palasten muokkaaminen ja sommitteleminen on helpompaa.

Ilmaisia fontteja löytyy netistä pilvin pimein. En tällä kertaa kuitenkaan jaksanut lähteä merta edemmäs kalaan, vaan latasin muutaman fontin, joita in my own style -sivustolla suositeltiin monogrammifonteiksi. Valtaosassa tekemistäni monogrammiluonnoksista käytin Cursif -fonttia. Se on kaunis ja koristeellinen fontti, jossa ei kuitenkaan ole liikaa krumeluuria. Tuossa lataamassani versiossa ei tosin ollut pieniä ä ja ö -kirjaimia (vaikka isot olivatkin), joka on tälle fontille pieni miinus. Jos näet haluaisi jatkaa monogrammin teemaa hyödyntämällä samaa fonttia muissa painotuotteissa, olisi pienet ääkkösetkin varmasti tarpeen. Toki voi olla, että jossain toisessa Cursifin versiossa nämäkin löytyisivät.

Mono2

Toinen kirjainfontti, jonka tätä tarkoitusta varten latasin koneelleni oli Little Lord Fontelroy. Se on vähän modernimpi ja vielä vähemmä krumeluurinen. Varsinkin isot kirjaimet ovat tässä fontissa näyttäviä.. tuo A erityisesti, voi kumpa joku meidän nimistä alkaisi A:lla! Pienetkin kirjaimet ovat tässä ihan kivan näköisiä, vaikka mielestäni tuo pieni s -kirjain ei jotenkin sovi sarjaan, kun siinä ei ole yhtään aukkoa! Tämä ei muutenkaan olisi välttämättä kovin kätevä fontti pidempien tekstien kirjoittamiseen.. mielestäni tämä on siihen tarkoitukseen liian raskaslukuinen.

Mono3

Kirjainfonttien lisäksi monogrammien teossa hyödyllisiä ovat erilaiset kiemurafontit. Siis sellaiset, joissa A:n painaminen tuottaa kiemuran ja B:n painaminen samanlaisen kiemuran, mutta peilikuvana. Näistä fonteista voi löytyä muitakin hyödyllisiä symboleita, kuten alla näkyvän Bergamot Ornaments -fontin "From", "To" jne.. symbolit! Lisää kiemuroita löytyi ainakin Nymphette -fontista, jossa erityisen kätevää on juurikin se, että kaikista kiekuroista taitaa olla neljä eri "suuntaa" tarjolla!

Mono4 Mono5

In my own style -sivustolta bongasin vielä yhden hyvän vinkin monogrammifontin valintaan. Parhaita monogrammifontteja ovat sellaiset, jotka ovat mahdollisimman pystysuoria. Mitä voimakkaampi kursiivi fontissa on, sitä vaikeampi niitä kirjaimia on asetella vierekkäin. Omalla kokemuksellani huomasin tämän pitävän paikkansa erityisesti kolmen kirjaimen monogrammeja rakennettaessa. Kaksi kirjainta sai yleensä asettumaan vierekkäin, vaikka olisivatkin olleet vinoja, mutta kolmea ei enää meinannutkaan saada kauniisti.

Mono6

Sitten ei muutakun liimailemaan ja leikkelemään ja piirtelemään ja yhdistelemään! Se oli yllättävän koukuttavaa puuhaa! Kuten sanoin, ilmaisia fontteja on netti täynnä ja koneeltakin löytyy yleensä valmiiksi aika hyvä valikoima. Itse en hirveästi malttanut suunnitella etukäteen vaan annoin vain hiirikäden viedä. Silläpä minä sainkin niin erilaisia vaihtoehdoja aikaan.

Niistä esittelemistäni vaihtoehdoista muuten meidän molempien lempparit olivat nämä kaksi alla olevaa. Toinen vähän simppelimpi ja toinen vähän romanttisempi. Tykkään vasemmanpuoleisesta ehkä enemmän sen vuoksi, että se on mielestäni oikeampi monogrammi. Siihen on saatu yhteen simppeliin merkkiin ujutettua nuo kaikki kolme kirjainta. Oikealla oleva versio taas täyttää enemmän minun romanttisen makuni kriteereitä muuten. Siinä on vielä sekin plussa, ettei se näytä sille, että siinä lukee HK.. en nimittäin halua meidän monogrammin tuovan mitään makkaraviboja!

Mono1

Vielä saa sanoa mielipiteitään näistä kahdesta (ja toki muistakin!). Niin ja kertokaahan oliko tästä postauksesta mitään hyötyä?

Hyvä kiertämään -haaste

As long as we're happy -blogin A heitti minua hääblogeissa pyörineellä Hyvä kiertämään -haasteella. Haasteessa ideana on kiittää pienellä lahjalla muutamaa blogin ahkerinta kommentoijaa. Jokainen blogia pitävä tietää, ettei mikään blogimaailmassa ilahduta niin, kuin ihanat kommentit ja ne mahtavat tyypit, jotka siellä ruudun toisella puolella vaihtavat kanssasi ajatuksia.

HyväKiertämään

Minä ainakin arvostan jokaista kommenttia todella paljon ja ne ilahduttavat minua enemmän, kuin ehkä arvaattekaan. Kiitos siis A tästä haasteesta! Sinulta saamasi sähköposti ilahdutti minua todella paljon, ja toivon oman postini saaneen saman reaktion aikaiseksi seuraavissa ihanissa naisissa:


Haastoin kolme sellaista bloggaajaa, jotka ovat minulle ahkerasti kommentoineet, mutteivat olleet vielä haastetta saanut. Lisäksi rohkenin vähän muuttaa sääntöjä ja levittää muistamiset hääblogin ulkopuolelle. Aivan ihanaa Livin up a notch -blogia kirjoittava Ninnumaaria on tuonut minulle niin paljon hyvää mieltä kommenteillaan, että ilman muuta halusin muistaa häntäkin, vaikkei hääbloggaaja olekaan!

Kiitos jokaiselle blogiini kommenttia jättäneelle. Teidän kanssa on kivaa keskustella ja jakaa ajatuksia. Kiitos siitä, että jaksatte nähdä sen vaivan, jonka kommentin kirjoittaminen vaatii. Arvostan!

Voi SJP!

Voi Sarah Jessica Parker minkä teit! Oliko sun aivan pakko lisätä Nordstromille suunnittelemaasi SJP by Sarah Jessica Parker -kenkäkokoelmaan maailman täydellisimmät kengät? Tai en toki ole kovinkaan harmissani siitä, että Bobbie -kengät ovat tarjolla piparkakkureunoineen täydellisessä mintun sävyssä. Enemmänkin mua harmittaa se, että 280 dollaria kenkäostoksiin on tällä herkellä aivan liikaa mun kukkarolle. Nämä on aivan ihanat!

SJP

Olisin ihan haltioissani näistä kengistä, vaikka niissä komeilisi pohjassa H&M:n logo, mutta kyllä mahan pohjassa kutkuttelee vielä enemmän ajatus siitä, että saisin Sarah Jessica Parkerin suunnittelemat kengät. Se nainen nimittäin rakastaa muotia ja kenkiä. Ja minä olen jo pitkään pitänyt kovasti hänestä.

Olen edelleen äärimmäisen innoissani siitä, että Elastinen -arpa voitti meille kymmenen euroa, mutta näinä hetkinä se vähän harmittaa... saisin nimittäin sen kymppitonninkin kulumaan aika vaivattovasti!

Monogrammimietintöjä

Kävin tänään pyörähtämässä bloggerissa vilkaisemassa kommentteja ja vaikka aikaa blogien selailuun ei ollutkaan, kiinnitti huomioni bloggerin uusien postausten syötteessä näkyvä kuva Elämäni päivä -blogin uusimmasta postauksesta! Siellä esittelyssä oli itse tehty, aivan upea häämonogrammi, joka vakuutti mut kertaheitolla siitä, että mekin tarvitaan monogrammi! Joten en voinut vastustaa kiusausta, vaan kokosin gradutauolla nopeasti kasaan muutaman monogrammivaihtoehdon meillekin. Joissain vaihtoehdoissa käytin vain mun ja Jonin etunimien alkukirjaimia, mutta osaan otin mukaan myös tulevan yhteisen sukunimen alkukirjaimen. Kirjaimet K, J ja H osoittautuivat aika otollisiksi monogrammin aineksiksi!

Tein näin pikaisesti 14 versiota, joista jokaisessa on puolensa. Mutta kaikki näistä eivät varsinaisesti ole mun mieleen. Onni onnettomuudessa oli se, että Jonille nämä esiteltyäni se nimesi lemppareikseen samat kaksi, jotka munkin mielestä olivat parhaat!

M1 M2 M3 M4

Mistä te tykkäätte eniten? Minkä tyyliset ovat eniten teidän mieleen? Vai tykkäättekö monogrammeista ylipäänsä?

Kertokaa ihmeessä, mistä te tykkäätte, niin kerron sitten mitkä ne meidän suosikit olivat!

Ps. Eihän nämä kaikki ihan tyylipuhtaita monogrammeja ole, mutta sopinevat käyttötarkoitukseen kuitenkin!

Tosirakkautta parisuhdeleirillä Levillä

Terveisiä täältä Levin kupeesta! Me tultiin tänne viettämään vähän lomaa miehen perheen kanssa ja niin kiirettä on pitänyt, etten omaa konettani ollut ehtinyt aukaista, sitten perjantain. Bloggeriin tullessa täällä odottikin iso kasa kommentteja. Kiitos niistä, ne lämmittivät kyllä mieltä tosi paljon. Nyt on kaikkiin vastailtukin, vaikka vähän viivettähän tässä hyväksymisessä oli. Enkä ole muuten ehtinyt kenenkään muunkaan blogeja lukea, mutta ompahan sitten ensiviikolla tekemistä. Nythän olen siis koneella edistääkseni graduani... hyvin sujuu, kuten huomaatte.

unnamed

Otsikkoon viitaten - ei olla oikeasti täällä millään parisuhdeleirillä, vaikka kyllä se välillä sille tuntuu. Ainakin tuo äskeinen yhteinen hiihtolenkki tuntui sille. Minähän inhoan hiihtämistä ja viimeiseen kymmeneen vuoteen vyön alle olen saanut vain viime vuoden Levin reissun kaksi vitosen lenkkiä. Niitä muisteltiin tuossa äsken samaa vitosta tarpoessamme. Kas näin:

Mies: "Tässä sulla tuli viimeks ensimmäinen kunnon sulaminen, ja aioit luovuttaa!"
Minä: "Ai tässäkö se oli..? Mää muistelin, että se oli siellä loppupuolella..?"
Mies: "Ei, siellä tuli toinen, ja vielä pahempi sulaminen!"
Minä: "No niinpäs olikin, siinä sen pitkän ylämäen jälkeen.. Käskin sun pitää turpas tukossa ja antaa mun olla."
Mies: "Ja sitten painoit raivolla eteenpäin, kunnes seuraavassa ylämäessä pysähdyit huutamaan, että EI VOI OLLA TODELLISTA! TAAS YLÄMÄKI!"
Minä: "No oikeesti mää olin niin hiilenä, kun sää vaan jäkätit siinä vieressä!"
Mies: "Mää kannustin sua!"
Minä: "Mää olin itku silmässä, kun mun suksi ei luistanu ees kymmentä senttiä ja sinä sanot, että niin sen kuuluu ollakin. Ei muuten takuuvarmasti kuulu!"
Mies: "Nooo, onneks nyt luistaa vähän paremmin..."
Minä: "... ärrrh... mutta älä kannusta mua liikaa, kun oon jo niin kettuntunut tästä hiihtämisestä, että yltiöpositiivisuus on vaan raivostuttavaa ja mun kuppi voi mennä nurin taas hetkenä minä hyvänsä!"
Mies: "Hyvinhän sulla menee, tää on sitä paitsi koko lenkin pisin ja rankin ylämäki.... mutta ei tosin viimeinen"
Minä: " *vilkaisen taakse* ... jos katse voisi tappaa niin...."

Ja niin jatkui meidän iloinen hiihtolenkki tälläkin kertaa hieman kiressä tunnelmissa. Kunnes taas Joni tiesi mistä naruista vedellä ja sai mut nauramaan ja jopa kiihdyttämään tahtia. Eihän nimittäin voinut olla enää äkäinen sen jälkeen, kun mää ohitin sen se päästi mut ohi ja alkoi sen jälkeen selostamaan parhaalla urheiluselostajan äänellään:

"Pinninen (viittaa siis minuun) painaa oikealta ohi ja vaihtaa ladulta hiihtouralle Jonin suksenkärkiä hipoen. Ohitus oli uhkarohkea, mutta puhdas. Kyllä on kevyen näköistä kärkihiihtäjän meno! Sieltä hän vielä vilkaisee olkansa yli ja toteaa, ettei kärjessä ole mitään hätää.. ehtii jopa nauraa hieman kakkoseksi jääneelle. Lähestytään loppusuoraa ja Pinnisen meno on vahvan näköistä. Mutta niin vaan, Joni iskee uuden vaihteen silmään ja lähtee ottamaan kärkinaista kiinni. Muuttta Pinninen huomaa tämän yrityksen, virnistää itsevarmasti ja kiristää itsekin vauhtiaan. Näin kilpailun kaunein hiihtäjä kaartaa selkeässä johdossa kohti maaliviivaa.. MUTTA MITÄ, hän kaatuu viimehetkillä!! Mutta ei luovuta vaan kipuaa nopeasti ylös ja ylittää maaliviivan ensimmäisenä!"

Uskokaa, kun minä sanon, että se on tosirakkautta, kun puolen tunnin kiukuttelun päätteeksi toinen selostaa mut suuren urheilukilpailun voittajaksi, pysähtyy nostamaan pystyyn kun kaadun pari metriä ennen maalia ja antaa mun silti vielä voittaa.

Tän parisuhdeleirin lopputulema on siis: yhdessä hiihtäminen koettelee parisuhdetta, mutta jos kyse on tosirakkaudesta niin jopa hiihtolenkki voi päättyä nauruun ja hyvään mieleen. Kunhan se hiihtoa inhoava osapuoli tajuaa tulla mukaan vaan vitosen lenkille, ja antaa sen paremman hiihtäjän suunnata sen jälkeen vielä yksinään 30 kilsan lenkille. Kolmenkympin mittaista ruikutusta ei varmaan tosirakkauskaan kestäisi..

Levi-moikat!

Moikka vaan täältä pohjoisen pakkasista! Tallessa vielä ollaan, vaikka muutaman päivän radiohiljaisuus on taas vallinnut blogissa. Ei vaan ole joutanut tietokonetta avata, kun tässä on pakkailtu, matkustettu, lasketeltu ja saunottu.

Nyt ehdin tulla huikkaamaan pikaiset moikat, kun mun päivä on varattu gradun kirjoittelemiseen. Ei ole varaa pitää täyttä lomaa koko viikkoa, joten muutaman rinteettömän päivän vietän koneen ääressä naputellen.

unnamed (1)

Kuvia ei paljoa ole, ja nämä vähäisetkin on napsittu GoPro kameralla. Videota sillä on kuitenkin tullut kuvattua aika paljon. Ne on vaan hurjan isoja ja raskaita tiedostoja. Muokattiin sunnuntain laskuista kolmen ja puolen minuutin mittainen video, ja valmiin videon koko oli 600 megaa.. hups! Mutta ehkä jossain vaiheessa muokataan pieni video tänne blogiinkin julkaistavaksi. Videolle, kun on tallentunut myös muutamat meikäläisen kaatumiset. Valitettavasti ei kuitenkaan sitä, jonka seurauksena mun reidessä on sydämen muotoinen mustelma, jonka strategiset mitat on noin 12cm x 7cm.. Auts.

Mutta toivottavasti teillä muillakin on hyvä viikko. Oon varmaan niitä harvoja ihmisiä, jotka fiilistelee tätä takatalvea, mutta mää nyt vaan tykkään pakkasesta ja lumesta. Joten fiilistelen sitä, vaikka väkisin. When life gives you lemons, slice those suckers up and find tequila!

Kun allekirjoittanut oli morsiusneitona..

Eilen menin ystävän luo pikaisille synttärikahveille, mutta iltaseitsämän kahvit päättyivätkin vasta yhdentoista jälkeen. Neljässä tunnissa ehdittiin höpöttää vaikka mistä maan ja taivaan välillä, mutta aika iso osa höpötyksestä keskittyi häihin. 

Todettiin, että oltiin molemmat oltu 90-luvulla morsiusneitona, pukeutuneena ompelijan tekemään vaaleanpunaiseen mekkoon, jossa oli lisänä valkoista pitsiä. Molempien nutturoita kiersivät kukat. Kampauksissa oli vain se ero, että ystäväni paksut otsahiukset olivat olleet suorana, kun taas minun föönattiin 90-luvun muodin mukaisesti... noh, ilmavaksi.

InstagramCapture_48c25032-c032-45b1-a992-74d535ac3c62_jpg

Oi noita aikoja. Kun olin vielä nuori ja nätti! 

Muuta asiaahan mulla ei tänään ollut. Paitsi, että vanhojen muisteleminen on aivan ihanaa touhua. Vanheneminen sen sijaan.. ei niin ihanaa! Tuo morsiusneidon tehtävä on muuten jäänyt mulle ihan erityisen vahvasti mieleen. Sieltähän ne mun riisin heittämiseen liittyvät tunteetkin kumpuavat!

Lainalakka

Yksi hyväpuoli tällaisessa vanhempien nurkissa "lomailussa" on äidin kynsilakkalaatikko. Näköjään vaihtelu virkistää ja kynsien lakkaamista koskeva kyllästyminen katosi, kun pääsin valitsemaan sitä tuttua ja turvallista glitterlakkaa jonkun muun valikoimasta. 

Alla on kaksi kerrosta ihan minun omaa, kotoa mukaan nappaamaani IsaDoran Bridal Pink lakkaa, jota en voi kyllä suositella kenellekään haalean vaaleanpunaiseksi lakaksi. Kuten huomaatte, niin peitto on aika olematon. Äidin valikoimista kärkiin sutimaani Lumene Natural Code lakkaa nimeltään Magic Dust sen sijaan suosittelen ilolla.

Kynnet

Hopean, sinisen ja pronssin yhdistelmä toimii tosi hyvin. Melkein kaikki mun glitterit taitaa oikeasti olla kultaan ja pinkin sävyihin painottuvia. Tosi tylsää. Tässä lakassa lisäksi hex-glittereiden seurana olevat pienemmät kimalteet tuovat lakkaan oikeasti sellaista keijupölyfiilistä. Tykkäsin hurjasti tästä kärkien glitterkuorrutteesta. Tykkäättekö te?

Ps. Toinen hyvä puoli vanhempien nurkissa lomailussa oli ehdottomasti isin paistamat Keiteleen muikut! Niiiin hyviä.. tosin en valita siitäkään, että tänään on ruokalistalla hirvikeittoa!

Baby Shower -kakku ja vaippakakku

IMG_3280

Minä kavalana tyttönä nappasin itselleni täytekakun leivottavaksi viime viikonlopun vauvajuhlille. Ei ollut ehkä kovin reilua kähveltää täytekakkuvastuuta, kun muut leipurit joutuivat sitten gluteenittomiin leivontahommiin. Mutta älyttömän hyviä tuotoksia olivat saaneet aikaan. Oikeastaan parempia, kuin minun kakkuni, joka oli tainnut vähän loukkaantua kaikesta siitä koristelusta ja kuljettelusta, sillä sisällys oli pehmentynyt turhan paljon.

IMG_3276BSIMG_3283

Täytetkakun varasin itselleni, koska tiesin heti millaisen kakun haluan tehdä. Mansikkamäki -blogissa on aivan huikeita fantasiakakkuja, sokerimassakoristeita ja fantasiapikkuleipiä. Tämä 2009 vuonna tehty Baby Shower kakku oli jäänyt mulle elävästi mieleen. Siispä suuntasin sinne ottamaan mallia ja ryhdyin leivontahommiin. Suosittelen kurkkaamaan kyseiseen blogiin, ettei voi olla ihastelematta!

IMG_3277IMG_3275

Vaikken luonnollisesti mallina olleen kakun kaltaiseen lopputulokseen päässytkään, olin huiman tyytyväinen aikaansaannokseeni. En oikeastaan uskonut saavani aikaan näinkään hienoa lopputulosta, joten olin kyllä aika ylpeä tuotoksestani.

IMG_3288BS2

Toinen asia, mistä olin ylpeä oli yhdessä ystävän kanssa tehdystä vaippakakusta! Siitä tuli ihan älyttömän hieno ja suloinen. Ei tosin olisi tullut, jos vain meikäläinen olisi ollut hommissa. En nimittäin jostain syystä saanut yhtään inhimillisen näköistä rusettia aikaan! Mutta onneksi tehtiin tämä yhdessä. Se oli vieläpä hauskaakin.. niinkuin sekin kun tultiin juhlapaikan pihaan ja huomattiin, että kakku on hajonnut automatkan aikana! Hups!

IMG_3289IMG_3291IMG_3290

Että sellaista leivontaa tällä kertaa. Täytyy muuten sanoa, että vaikka oon aika paljon lasten kanssa touhunnut ja pikkuisia hoitanut niin harvoin oon tuntenut olevani niin eksyksissä, kun viime viikolla Prisman vaippahyllyn edessä töröttäessäni... Mutta selvittiin!