Omien havaintojeni mukaan materiaalitietoisuus on viime vuosina noussut kuluttajien keskuudessa. Hankittavien tuotteiden materiaalilappuja tulee vilkuiltua yhä useammin ja materiaalivalinnoista puhutaan niin blogeissa, kuin muussakin mediassa. Viimeisimpänä esimerkinä tästä angorapupujen tapaus.

Minäkin olen jo muutaman vuoden kiinnittänyt materiaaleihin huomattavasti enemmän huomiota, kuin aiemmin. Eilen materiaaleista tuli jällen puhetta Millamainen -blogin kommenttiboksissa, joten päätin tarttua kauan mielessä pyörineeseen postausaiheeseen minun ajatuksistani materiaalivalintojeni suhteen.

En ole mikään asiantuntija, eikä minun logiikkani ole aukotonta tai täydellistä. Ymmärrättehän, että nämä ovat enemmänkin minun ajatuksiani, kun komentojani, että näin kaikkien tulisi toimia. Enkä ole alkanut faktojani tätä postausta varten tarkistaa. Ja itsekin voisin monella saralla vielä parantaa. Aloitetaan kuitenkin tästä ajankohtaisimmasta materiaalista.

IMG_3000

Angora - Angoran suhteen käänsin kelkkani muutama vuosi sitten. Aiemmin suorastaan haaveilin angoravaatteista, suuri pupujen rakastaja kun olen. Pupukirjoja lukiessani olin nimittäin oppinut, että angorapupuiltahan se angoravilla tulee, ja karvan irtoaminen on pupuille luonnollista. Vähän aikuisempana tätä maailmaa tarkasteltuani totesin, ettei se taida olla ihan niin ihanaa ja viatonta touhua, kun olin aiemmin ajatellut. Minun pukeutuminen ei saa aiheuttaa yhdellekkään pupulle tuskaa, joten angoraa en ole enää muutamaan vuoteen ostanut. Vaate jää hyllyyn, jos siinä on edes yksi prosentti angoraa. Niitä muutamaa vanhaa angoraa-lampaanvilla sekoitetta olevaa vaatettani käytän kuitenkin edelleen, koska en näe siitä pupuille tai maailmalle olevan hyötyä, että heittäisin käyttökelpoisen vaatteen roskiin.

Kašmirvilla - Entäs sitten vuohista saatava kasmirvilla? Sitä käytän edelleen, ja olen kasmiria viime vuosinakin hankkinut. Mutta mikä logiikka tässä sitten on? Onko minulla mitään takeita siitä, ettei vuohia kohdella samalla tavalla kuin pupuraukkoja? Ei ole. Ehkäpä tämä ero ajattelussani johtuu vielä toistaiseksi siitä, että vuohet eivät ole olleet minulle yhtä rakkaita, kuin puput. Eikä vuohien kauhukohtelusta ole vielä mediassakaan puhuttu. Mutta voisin melkein aavistella, että sekin on jossain vaiheessa luvassa.

Lampaanvilla - Lampaanvillaa olen käyttänyt toistaiseksi vailla omantunnontuskia. Koska lampaat täytyy keritä ja lampaat voivat suorastaan huonosti, jos ne eivät ylimääräisestä villastaan pääse eroon. Luulen myöskin, ettei lampaiden villankasvu yhtään nopeudu, vaikka niitä keritsisi useammin.. eikä normaalin keritsemisen pitäisi edes lampaaseen sattua. Lisäksi lampaan villa on oikeasti lämmintä ja oikein hoidettuna kestävää. Tähän samaan kategoriaan menee siis myös lampaasta tuleva merinovilla.

Alpakka - Tuo kuvien harmaa neule taitaa olla ainoa neuleeni, jossa alpakkaa on.  Mutta täytyy myöntää, että en ole tätä hetkeä ennen tainnut uhrata ajatustakaan alpakoiden hyvinvoinnille tai sille, miten niistä villaa saadaan. Keritsemällä vai nyhtämällä? En yhtään tiedä, mutta ehkäpä pitäisi selvittää. Toisaalta alpakkaan törmää äärimmäisen harvoin materiaalilapussa, joten tämän kanssa ei ole usein tarvinnut painiakaan.

IMG_2999

Puuvilla - Puuvilla on kasvikunnan tuote, joten sen kohdalla ei tarvitse minkään inhimillisen otuksen kärsimyksestä murehtia. Tykkään puuvillasta. Tykkään sen tunusta iholla. Keveydestä ja hengittävyydestä. Valitsen puuvillaa mielelläni alusvaatteisiin ja esim. t-paitoihin keinokuidun sijaan. Puuvillakaan ei kuitenkaan ole ihan viaton materiaali. Puuvillan tuotanto nimittäin käsittääkseni vaatii valtavia määriä vettä, ja on sen vuoksi kova rasite ympäristölle. 

Keino- ja muuntokuidut - Tämän nimikkeen alle menee valtavasti materiaaleja, joista en todellakaan tiedä tarpeeksi. Keinokuiduista käsittääkseni polyesteri ja akryyli ainakin ovat siinä mielessä samankaltaisia, että ne ovat karkeistetusti muovia. Muuntokuiduista esimerkiksi viskoosi on mielestäni tehty selluloosapohjasta, eli toisin sanoen puusta. Keino- ja muutokuitujen tuottaminen rasittaa ympäristöä, mutta ei rasita eläviä otuksia. Näissä materiaaleissa monesti suurin haitta on tuntuma, joka vaatteessa on. Keinokuituiset vaatteet monesti kutittavat ja eivät hengitä. Esimerkiksi akryylineuleiden kestävyyden olen havainnut olevan toisinaan aika huonoa - se nyppyyntyy ja kuluu helposti. Vaikka toki materiaaleissakin on eroja. 

Silkki - Olen aiemmin ihaillut kangaskaupoissa raakasilkkiä, jota on usein tarjolla ihanissa hohtavissa väreissä. Joku aika sitten kuitenkin kuulin silkin ja raakasilkin eron olevan se, että raakasilkki valmisetaan silkkitoukan koteloista, joissa toukka on vielä sisällä. Eli sen valmistusprosessissa kaikki silkkitoukat kuolevat. Tavallinen silkki sen sijaan valmistetaan niistä koteloista, jotka toukka on itse jättänyt. Sen jälkeen raakasilkki meni ehdottomien kiellettyjen materiaalieni listalle. En tosiaan kaipaa niin kovasti raakasilkin kauneutta, että sen vuoksi tarvitsisi edes niin pieniä otuksia kuin silkkitoukkia tappaa.

Untuva - Untuva on yksi niitä materiaaleja joita en myöskään käytä lainkaan. Muutama vuosi sitten mediassa oli viimeisimmän angorakohun kaltainen untuvakohu. Siitä miten untuvaa nypitään eläviltä ja kärsiviltä linnuilta mahdollisimman nopeasti. Ei kiitos minun peittoihini tai takkeihini sitä siis. Itse asiassa olen kerran kylässä ollessani nukkunut untuvapeiton alla enkä edes pitänyt sen tunnusta. Toki untuvan hyvä puoli on se, että oikein hoidettuna se kestää todella pitkään hyvänä. Minä kuitenkin valitsen mieluummin keinokuitua untuvan sijasta.

EDIT// Nahka - Minä taulapää unohdin tästä listalta nahan kokonaan, kunnes kommenttiboksissa nousi esiin tämäkin puoli syömisen myötä. Aidon nahan suhteenhan näen itse niin, että voin käyttää nahkaa, koska syön lihaa. Koska valtaosa nahkatuotteista tehdään teurasjätteestä, näen sen olevan suorastaan järkevää. Jos kerran syön sen lihan, niin miksen hyödyntäisi myös sitä nahkaa vaan ostan saman "muovista" tehtynä versiona. Lisäksi aidon nahan käyttömukavuus on usein keinonahkaa parempi ja nahka vanhenee hyvin ja on siten pitkäikäinen. Minun lampaannahasta tehdyt rukkaseni ovat muuten parhaat kintaat ikinä ja kestäneet jo monta monituista vuotta. Toinen puoli on tietenkin se, että onko sitä lihaa pakko syödä ollenkaan - niinpä. Varsinkin, kun naudanlihan tuotanto aiheuttaa valtavasti hiilidioksidipäästöjä. Ja yksi asia, jossa toimin ristiriitaisesti on vasikannahka - sitähän käytetään paljon nahkatuotteissa (minulla on ainakin vyö), mutta vasikan lihaa kuitenkin yleensä välttelen, koska en mielelläni syö minkään eläimen lapsia.

IMG_2998

Mitä sitten jää jäljelle?

Niinpä. Jokaisessa materiaalissa tuntuu olevan todella painavia huonoja puolia. Joko kuormittuu ympäristö tai sitten kuormittuu joku eläin. Näiden kirjaamieni pointtien perusteella näyttäisi sille, että lampaanvilla on mielestäni eettisesti kestävin vaihtoehto. Vai enkö vaan osannut kirjoittaa sen huonoja puolia esille? En tiedä. Tekstiä silmäillessä näyttäisi kuitenkin sille, että minun valinnoissani inhimillinen kärsimys painaa paljon - jos minun pitäisi valita suosinko (ympäristöä rasittanutta) keinokuitua vai eläintä rasittanutta kuitua, valitsen keinokuidun.

Miten on teidän laita? Kuinka paljon kiinnitätte materiaaleihin huomiota? Mihin siinä kiinnitätte huomiota? Mitkä tekijät teidän puntarissa painaa materiaalivalintoja tehdessä? Mistä olette kanssani samaa mieltä ja mitä en muistanut ottaa huomioon? Vai olinko jossain ihan väärässä? Toivottavasti osallistutte keskusteluun, olisi kiva kuulla ajatuksianne!