Eilen sain illalla puoli ysin aikaan puhelun. Tiesin heti mistä oli kyse ja vastasinkin suoraan "Kiidetäänkö?". Vastaus oli myönteinen ja ei mennyt edes varttia kun jo seistiin Ruissalossa Kansanpuiston rannassa odottamassa, että Viking Grace lipuisi ohi.

WP_20140225_21_09_37_Pro

Oltiin jo pitkään haluttu mennä katsomaan laivan lähtöä, muttei oltu ehditty ennen eilistä. Laivan valot oli tajuttoman kirkkaat pimeyden keskellä. Se lipui niin hiljaa, mutta silti sai aikaan ihan huimat pyörteet. Koko homma tuntui tosi aavemaiselle ja jännälle.

WP_20140225_21_10_08_Pro

Vilkutettiin kovasti, siltä varalta, että joku katsoisi ikkunasta ulos. Muttei nähty kenenkään vilkuttavan takaisin. Haaveiltiin niin paljon siitä, että voitaisiin itsekin kipsiä pöytäämme buffetissa, ottaa lasilliset viiniä ja vaan olla. Ilman, että herätyskello soi seuraavana aamuna kuudelta ja taas pitää vaan tehdä asioita.

WP_20140225_21_12_18_Pro

Pian Grace oli jo mennyt menojaan ja me jäätiin taas kahdestaan säkkipimeään rantaan. Vähän kauempana niemen kärjessä oli yksi toinenkin pariskunta, jotka kävelivät parkkipaikalle ennen meitä. Sanoin Jonille, että en vastaa teoistani, jos ne on jääneet pensaaseen piiloon ja kohta hyppäävät esiin meidät säikyttääkseen.

Onneksi niin ei käynyt!

Tänään oon ollut reissun päällä jo 11 tuntia ja vielä menee melkein kuusi ennen kuin pääsen kotiin. Kirjojen täyttämä reppu on painanut hartiat niin jumiin, että tuntuu kuin olisin saanut lapaluun alle puukosta. Ja väsymys ja huono sisäilma särkevät päätä. Uskotteko jos sanon, että haluaisin olla nyt Gracen kannella vielä enemmän, kun eilen halusin? Eikä sitä ainakaan auta mun päässä soiva PMMP... "Viedään kaksoset Turun linnaan ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan, kannellaan muitakin, joilla on aikaa..."