Vaahtokarkkikaakaota aamupalaksi

IMG_3187

Okei, myönnän ettei ehkä ole järkevää juoda jokapäivä aamupalaksi vaahtokarkkikaakaota kermavaahdolla. Mutta oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että silloin tällöin jos arki painaa erityisen paljon ja joka aamu väsyttää enemmän kuin eilen, voi juoda aamupalaksi vaahtokarkkikaakaota, ihan vaan tiistainakin.

IMG_3203

Kotona sattui olemaan leipomisesta jääneistä minivaahtokarkkeja ja suklaaganachen teosta jäänyt tilkka vispikermaa. Joten kun tiistaiaamu oli saanut meistä yliotteen päätin ihan päähänpistosta tehdä meille isot vaahtokarkkikaakaot kermavaahdolla. Ja täytyy myöntää, että kaurapuuron korvaaminen kermalla, kaakaolla ja vaahtiksilla oli yksi viikon parhaista päätöksistä!

IMG_3191IMG_3193

Se ei edes ollut sen kummempaa, kuin normaali kuuma kaakao, jonka kaakaojauheeseen sekoitin vaahtokarkkeja. Ja pinnalle kermavaahtoa ja vielä muutama vaahtis koristeeksi. Mutta sen taika toimi ihan täydellisesti ja niin vain tiistaikin kääntyi ihan onnistuneeksi päiväksi.

IMG_3202

Joten suosittelen kokeilemaan - silloin kun arki tuntuu liian raskaalle, niin piristä ihmeessä itseäsi vaikka pienen pienelläkin hemmottelulla. Pienet iloiset yllätykset arjessa piristävät ja antavat voimia puskea taas eteenpäin. Ja ympäristökin kiittää, kun voit taas jakaa muillekin iloista mieltä väsyneen kiukun sijaan!

Meidän kihlasormukset

Meillä mentiin kihloihin jo ihan varsinaisten kihlasormusten kera. Olin tehnyt aika selväksi, että jos Joni mua aikoo kosia, niin olis parasta osata myös hankkia sormus. Ja olihan se osannut! Oltiin kyllä katseltu yhdessä korukauppojen ikkunoita, joten se tiesi mitkä tyylit olisi mieleisiä. Niistä se sitten valitsi ihan itse juuri täydellisen.

Molempien sormukset on valkokultaa ja mun sormuksessa on 11 timantin rivi. Mun sormus on flakka (korjatkaa jos mun käsitys tästä termistä on ihan väärä!) eli siinä on tasaiset reunat. En ollut esittänyt asiasta toiveita suuntaan tai toiseen, mutta nyt oon tasaisista reunoista tosi tyytyväinen. Ton viereen nimittäin asettuu vihkisormus tooosi kivan näköisesti ja tiiviisti - kunhan on flakka sekin. Mun sormus on täydellisen siro ja joka päivä vaan rakastan sitä enemmän ja enemmän. Oon tosi tohelo, joten tää on mulle täydellinen, kun siinä ei ole mitään "ylimääräisiä ulokkeita".

IMG_2880b

Joni valitsi itselleen simppelin valkokultaisen kihlan. Mutta jo kihlaa hankkiessaan ajatteli, että hankkii sitten uuden vihkisormuksen. Kihla jää silloin pois käytöstä eli kahta sormusta tuo munkaan mies ei aio pitää sormessaan. Vihkisormukseksi olisi tuolle komeammalle puoliskolle suunnitteissa jotain aavistuksen jyhkeämpää.. ollaan katseltu muutamia putkenpätkämäisiä sormuksia, ja sellainen sopisi munkin mielestä oikein hyvin tolle mun miehelle. Vaikka toki saa valita juuri sellaisen sormuksen, kun itse haluaa. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Mullakin on toiveet aika selvät, mutta täydellistä valmissormusta ei ole vielä kävellyt vastaan. Tai näkynyt mun ohittamissa kultaliikkeissä. Monia lähes oikean näköisiä on ollut, mutta ne eivät ole olleet flakka -reunaisia ja se on ihan välttämätön kriteeri. Muta myös mun vihkisormushaaveissa riittää aineksia ihan omaksi postauksekseen.

Tällaiset ovat meidän kihlat. Ihan huippuhyvää työtä tuo mies osasi tehdä sormuksia omatoimisesti valitessaan. Vaikka oli kuulemma "pikkaisen jännittänyt" mennä ihan itsekseen korukauppoihin kihlasormuksia kyselemään.. ja täytyy muuten sanoa, että taisi hankkia sormukset sieltä liikkeestä, jossa sai parasta palvelua! Herttaisia olivat kyllä myyjät minunkin milestäni, kun vein meidän sormukset silloin kaiverrettavaksi. Niin ja "ihan pikkaisen" jännitti minuakin, vaikka vein sormukset vaan kaiverrettavaksi! Että täytyy kyllä nostaa hattua omalle murulle, hyvää työtä teit, vaikka jännittikin!

Melkein sadan lakan koti

IMG_3220

Siivosin muutama viikko sitten kynsilakkavarastoni ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa elämässäni laskemaan, kuinka paljon niitä on. Lukema päätyi johonkin yhdeksänkympin ja sadan väliin. Tiedän, että mulla on meikkipussissa pari lakkaa, jotka ei näihin laskuihin tulleet mukaan. Vielä ollaan siis kaksinumeroisissa, mutta niissä pysyäkseni en voi montaakaan uutta enää hankkia. Yli sata kynsilakkaa nimittäin kuulostaa ihan hullulle!

IMG_3215IMG_3223

Kun kynsilakkamäärät alkoivat hiljalleen kasvaa, Joni hermostui ympäriinsä pyörivissä ja epämääräisiin pusseihin ja laatikoihin kasattuihin lakkoihin ja osti mulle tuon ihanan puisen, lasikantisen laatikon. Kuten näette, se on oikeasti tarkoitettu kynttilöille, mutta toimii musta äärimmäisen hyvin kynsilakkasäilytykseen. Pullot siisteissä riveissä näkee kannen läpi ja sisäosat on jaettu sopiviin lokeroihin.

IMG_3222IMG_3218IMG_3224

Sinne ei kuitenkaan enää kaikki mun lakat mahdu, joten se on pyhitetty ns. "vähän paremmille lakoille" tai sitten muuten vaan lemppareille. Siellä on China Glazet, Essiet ja muutama hassu OPI. Lisäksi siellä on mm. KIKO:n lakat, koska niitä mulla on aika paljon. Siellä asuu myös alus- ja päällyslakat, ja muutamia koristeita.

IMG_3226IMG_3227

Loput lakat on tällä hetkellä vanhassa kenkälaatikossa. Sinne mahtuu myös muutamat isommat hyrrät, sienet ja glitter-rasia. Muuten ihan toimiva ratkaisu tämäkin, mutta kaipaisi kipeästi väliseiniä. Tätä ei ole kovin kätevää nostella, kun lakat pääsevät liukumaan reunalta toiselle. Pitää syödä kaurahiutaleet loppuun, että pääsen leikkelemään pahvista sopivat väliseinät!

IMG_3232IMG_3228

"Työkalut" seisovat ihan vaan hillopurkissa. Pitäisikin käydä nuo läpi ja heittää pois pilalle menneet siveltimet.. muutama harottaja on kyllä avun ulottumissa ja taitavat olla roskiskamaa. Lasipurkissa kuitenkin on sulassa sovussa siveltimet, viilat, dotting toolit, kynsinauhaöljyt ja appelsiinipuutikut. Ja näköjään muutama mustekynäkin, eh..

IMG_3237IMG_3241IMG_3243

Miten te säilytätte lakkoja? Ja kuinka paljon teillä on säilöttävää? Vai uskallatteko edes laskea? Oletteko muuten samaa mieltä kanssani, ettei tässä todellakaan näytä olevan lähes sadan lakan kokoelma! Ihan vain silmämääräisesti arvioiden olisi kyllä arvellut lakkojen määrää ehkä kuuden kymmenen kieppeille.. ehkäpä vaan laskin väärin?

Katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan

Eilen sain illalla puoli ysin aikaan puhelun. Tiesin heti mistä oli kyse ja vastasinkin suoraan "Kiidetäänkö?". Vastaus oli myönteinen ja ei mennyt edes varttia kun jo seistiin Ruissalossa Kansanpuiston rannassa odottamassa, että Viking Grace lipuisi ohi.

WP_20140225_21_09_37_Pro

Oltiin jo pitkään haluttu mennä katsomaan laivan lähtöä, muttei oltu ehditty ennen eilistä. Laivan valot oli tajuttoman kirkkaat pimeyden keskellä. Se lipui niin hiljaa, mutta silti sai aikaan ihan huimat pyörteet. Koko homma tuntui tosi aavemaiselle ja jännälle.

WP_20140225_21_10_08_Pro

Vilkutettiin kovasti, siltä varalta, että joku katsoisi ikkunasta ulos. Muttei nähty kenenkään vilkuttavan takaisin. Haaveiltiin niin paljon siitä, että voitaisiin itsekin kipsiä pöytäämme buffetissa, ottaa lasilliset viiniä ja vaan olla. Ilman, että herätyskello soi seuraavana aamuna kuudelta ja taas pitää vaan tehdä asioita.

WP_20140225_21_12_18_Pro

Pian Grace oli jo mennyt menojaan ja me jäätiin taas kahdestaan säkkipimeään rantaan. Vähän kauempana niemen kärjessä oli yksi toinenkin pariskunta, jotka kävelivät parkkipaikalle ennen meitä. Sanoin Jonille, että en vastaa teoistani, jos ne on jääneet pensaaseen piiloon ja kohta hyppäävät esiin meidät säikyttääkseen.

Onneksi niin ei käynyt!

Tänään oon ollut reissun päällä jo 11 tuntia ja vielä menee melkein kuusi ennen kuin pääsen kotiin. Kirjojen täyttämä reppu on painanut hartiat niin jumiin, että tuntuu kuin olisin saanut lapaluun alle puukosta. Ja väsymys ja huono sisäilma särkevät päätä. Uskotteko jos sanon, että haluaisin olla nyt Gracen kannella vielä enemmän, kun eilen halusin? Eikä sitä ainakaan auta mun päässä soiva PMMP... "Viedään kaksoset Turun linnaan ja katsellaan ohi lipuvaa ruotsinlaivaa, se on matkalla Tukholmaan, kannellaan muitakin, joilla on aikaa..."

Hääbändi ✓

- Alkusanat: etsin tekstin kuvitukseksi kuvia sukujuhlien tanssilattialta ja tulin siihen tulokseen, että näköjään ihan hyvät on muuvit olleet ihan ilman livemusaakin.. oikeastaan niin hyvät, ettei julkaisukelpoisia kuvia ollut kun hädin tuskin kaksi! -

Jipii, yksi konkreettinen asia häitä varten hoidettu! Meillä on nyt sitten varattu bändi soittamaan häihin. Siitä hetkestä, kun alettiin yhdessä hääbändeistä keskustella, meni alle kaksi vuorokautta niin homma oli jo sovittu. Tämä on siinä mielessä vähän hassua, että joskus kauan kauan sitten häiden rahankäytöstä keskusteltaessa oltiin molemmat vähän sitä mieltä, että bändi ei ole meille välttämättömyys.

IMG_3323

Livemusiikki kun ei mitään kovin edullista lystiä ole ja rahareikiä häissä riittää muutenkin. Ajateltiin, että hyvät bailuthan sitä saa Spotifyn ja kajareiden kautta.. kunnes muutettiin mielemme. Oikeastaan vasta tässä viime kesästä alkaen hääbändi on pikkaisen alkanut kolkutella mun mieltä. Ja mielen muuttumiseenhan vaikutti oikeastaan erittäin hyvä syy - se, että tässä muutaman kerran bilebändin soittaessa legendaarisia Suomi-hittejä olen huomannut, että tanssilavan puolella on ihan törkeän hauskaa. Tietty vielä parempi syy voisi olla vaikka lottovoitto, joka kumoaisi kaikki säästötarpeet, mutta sitä odotellessa...

Lisäksi tiedän, että ainakin yksi kaasoista ja meidän äiti olisivat olleet järkyttyneitä jos ei livemusaa olisi. Minä olisin vielä ehkä toipunut tietokoneelta tulevista diskomusista, mutta entäs sitten se häävalssi? Me nimittäin halutaan varmaankin sellainen tanssahdella ja musta tuntuisi vähän hassulle painaa playta ja lähteä valssaamaan. Bändin soittama häävalssi tuntuu paljon tunnelmallisemmalle, mun mielestä. Varsinkin jos se häätanssi meillä tosiaan on sitä perinteistä valssia!

Me varattiin kolme 45 minuutin settiä. Ajattelin itse niin, että ensimmäinen näistä voisi olla täysin humppaa, toinen jotain siltä väliltä ja kolmas pelkkää armotonta bilemusaa. Sillä tavalla olisi vähän jokaiselle jotakin! Varaamamme bändi kun molemmat tyylilajit hallitsee. Niin ja repertuaarikin on tällä bändillä enemmän, kuin mun mieleen. Bändiasiasta keskusteltaessa katsottiin tämän kyseisen bändin promovideo ja olin ihan myyty heti, kun kuulin Backstreet Boysin pauhaavan.. mutta uskokaa tai älkää - vielä parempaa oli promovideolla tulossa nimittäin ikisuosikkini Raptorin Oi beibi!

IMG_3288

Kyseinen bändi on siis Bilebändi Mimosa. Viidestä nuoresta mutta ammattitaitoisesta muusikosta koostuva bilebändi. En muista törmäsinkö Mimosaan Googlailujen seurauksena ensin keskustelupalstakokemusten muodossa vai päädyinkö suoraan Jyväskylän yliopiston esiintyjäpankkiin. Kuitenkin tutustuttuani sekä muiden kokemuksiin, että esiintyjäpankissa esiteltyihin hinnastoihin totesin Mimosan olevan erittäin potentiaalinen vaihtoehto! 

Bändi ja varsinkin laulaja Sanni olivat saaneet paljon kehuja ja mielestäni Mimosan hinnat olivat enemmän, kuin kohtuulliset (tästä esiintyjäpankkiin, jos kiinnostaa). Päätettiin siis laittaa kyselyä menemään, kun muutama asia vielä askarrutti mieltä. Mun oli ihan pakko mainita myös tästä Ellan ikävästä kokemuksesta, jonka vuoksi itseäni bändin varaaminen kammoksutti. Laulaja-Sannin kanssa viestittely kuitenkin rauhoitti mieleni ja Sanni vakuutti heillä olevan laaja verkosto, josta esim. sairastapauksiin saadaan korvaaja. He pitävät kuulemma huolen, että kaikki korvaajat ovat vähintään yhtä hyviä, kuin alkuperäinenkin jäsen. Eikä tosiaan keikkoja ole koskaan jouduttu perumaan! Sannin kanssa viestittely oli muutenkin mukavaa ja tunnuttiin olevan samalla aaltopituudella.

Siispä sovittiin keikasta ja me voidaan taas vetää yksi kohta listalta yli.. niin no, oikeastaan ensin pitää lisätä tämä yksi kohta ensin sinne listalle ja sitten vetää se yli, heh. Mutta tässä vielä tuo Bilebändi Mimosan promovideo, jos muita kiinnostaa! Kyllä se livemusiikin valinta vaan oli hyvä päätös.. kyllä se niin hyvin tunnelmaa ja meininkiä synnyttää!


You better rock your body now

Mun oli tarkoitus tulla tänään postailemaan mistä lie vaahtokarkkikaakaoista tai kynsilakkakokoelmista, mutta ei kai ihminen nyt mihinkään niin turhaan voi keskittyä, jos on juuri kuullut saavansa ennakkosynttärilahjaksi liput lempibändinsä keikalle!

Mun sydän on sykkinyt Backstreet Boysille jo iät ja ajat ja keikallekin olen päässyt jo kahdesti aiemminkin. Mutta kolmas kerta toden sanoo! Mulla on kyllä pieni huoli, kun en tiedä missä mun vanha ja rakas, kaksi keikkaa palvellut Marry me Brian lakana on...

Mutta koska musta ei selkeesti saa tänään mitään kiljumista järkevämpää irti niin fiilistellään aiempia keikkakokemuksia parin kuvan verran.. Good times!

Kirsi juoksee edelleenIMG_0246BSBKirsi juokseeIMG_0250

Vähänkö en malta oottaa!!

Hauskoja nimikkodrinkkejä häihin

Olin ajatellut postailla tästä aiheesta vasta myöhemmin, kun meidän suunnitelmat ovat täsmentyneet vähän enemmän. Mutta sitten ajattelin, että samapa se. Voinhan hyvin jakaa tän ajatuksen teidän kanssa jo nyt. Jotta tulevankin kesän morsiamet ehtii halutessaan ottaa ideasta vaarin!

Me nimittäin halutaan meidän häihin nimikkodrinkki.. tai itse asiassa kolme! Tämän ajatuksen olen alunperin saanut serkkuni häistä vuonna. Heillä oli nimittäin normaalien oluiden, siiderien, lonkeroiden ja viinien lisäksi tarjolla viisi drinkkiä. Baarin takaseinällä oli juomalistan lisäksi muistaakeni viisi sydämenmuotoista kylttiä, joissa oli hauskasti nimetyt nimikkodrinkit (ja kerrottu niiden sisällöt).

IMG_0918

Drinkit oli nimetty pariskuntaan liittyvien juttujen mukaan. En ole varma pitääkö muistikuvai paikkaansa, mutta musitelisin listalla olleen ainakin drinkki nimeltä "Tercel" - muuan legendaarinen menopeli. Ja koska auto oli ollut kuravellin värinen, niin taisi olla drinkkikin!

Kuten jo sanoin, me haluttaisiin meidän häihin kolme erityisdrinkkiä - yksi sulhaseen liittyvä, yksi morsiameen liittyvä ja yksi meidän yhteinen juttu. Nyt pitäisi vaan keksiä, että mitkä näiden drinkkien nimet on.. ajatuksia on jo heitelty ilmaan, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Sen verran sentään jo tiedetään, että sulhasen drinkki tulee mitä todennäköisimmin olemaan sisällöltään vodka-RedBull!

Ja niiden kahden muun drinkin päättämistä varten täytyy varmaan järjestää apuvoimien kanssa pieni drinkki-ilta. Voi voi, ikävä homma, mutta jonkunhan niitä on uhrauduttava testaamaan.

IMG_0900

Meidän juhlapaikkaan saa siis viedä itse juomat, eikä mitään ammattilaista baarimikkoa ole paikalla. Ajateltiin mennä samalla idealla, kun niissä serkkuni häissä tehtiin. Alkuillasta baaritiskin takana oli hääparin ystävä nimikkodrinkkejä sekoittamassa. Loppuillasta ihan vaan itsepalvelu. Jos joku välttämättä haluaa vielä yömyöhällä "Lennartin" (uskokaa tai älkää, tällä hetkellä yksi esitetty vaihtoehto mun drinkin nimeksi!) niin voi sitten sekoittaa itse. Silloin on tarkoitus muutenkin olla vähän vapaampi meininki!

Mitä tykkäätte ideasta? Onko joku muu toteuttamassa jotain saman tyylistä? Entäpä alkoiko tämän jälkeen innostamaan?

Omasta aarrearkusta

IMG_3147

Minä ja tämä harmaa Lindexin eläväpintainen mekko ollaan kuljettu yhteistä taivaltamme vasta pari kuukautta, mutta tässä ajassa meistä on tullut ihan erottamattomat. Niin kuin jo aiemmin kirjoittelin, tämä on käyttövaatteeksi kaikilla tavoin täydellinen ja niin ihanan helppo. Tänään oli aikaa napsaista pari valokuvaa, mutta en millään halunnut pukeutua muuhun, kuin taas tähän samaan mekkoon. Puin sen päälle lämmikkeeksi vain helpon tumman sinisen cashmirneuleen, mutta päivän suurin ilo löytyi korulaatikkoa tonkiessani.

IMG_3171

Rasioissaan asuvia korviksia katsellessani tajusin yhtäkkiä, että nyt on ihan pakko löytää eräs punainen korvisrasia. Ja löytyihän se.. kaikkien muiden alta! Tiesin sen pitävän sisällään ihanat kultakorvikset, joissa on hieman myös neuletakkiin sopivaa tummansinistä. Hävettää myöntää, mutta olin melkein unohtanut omistavani nämä ihanat korvikset.. niin pitkä aika siitä on kun viimeksi näitä olin käyttänyt.

IMG_3139

Siitäkin huolimatta, että nämä on ehkä yhdet mun rakkaimmista korviksista. Nämä on nimittäin ensimmäinen Jonilta saamani synttärilahja. Me alettiin seurustelemaan 17-vuotiaina ja puolen vuoden seukkailun jälkeen tulin täysi-ikäiseksi ja sain murulta lahjaksi nämä herkät ja kauniit korvakorut. No, itseasiassa sain nämä jo vähän ennen synttäreitäni, kun Jonikin oli niin innoissaan löytämästään lahjasta, ettei malttanut odottaa sen antamista.

IMG_3179

Se on kuulkaas ollut aika jännää se. Seitsämäntoistavuotiaana saada tai antaa lahjaksi upeat, tyylikkäät ja juuri saajalleen täydelliset kultakorvikset. Muistan vielä udelleeni näiden hinnankin Jonilta ja meinasin pyörtyä siitä, kuinka kalliille ne silloin teininä tuntuivat. Tunnearvoa näillä on kyllä rahalliseen arvoon verrattuna ainakin miljoona kertaa enemmän.

IMG_3136

Tuntuu hurjalle, että kuukauden päästä siitäkin on jo seitsemän vuotta aikaa ja kohta juhlitaan mun synttäreitä yhdessä jo kahdeksannen kerran. Kahdeksannen kerran! Sitä ei edes meinaa ymmärtää, kuinka pitkä aika se on. Paitsi jos miettii niistä ensimmäisistä yhdessä vietetyistä synttäreistä samat kahdeksan vuotta taaksepäin. Silloin olen nimittäin ollut kymmenen.

1

Sellaisia lauantai-pohdintoja tällä kertaa. Onko teille jäänyt joku saamanne lahja ihan erityisesti mieleen? Entä käykö teille koskaan niin, että meinaatte unohtaa omistavanne jonkun ihanan asian? Siitä tulee kauhean huono omatunto. Mutta onneksi sen voi korvata käyttämällä näitä taas ahkerammin tästä eteenpäin.

Too cute!

Jaan teille perjantain kunniaks kaksi mun viikkoa piristänyttä asiaa. Näin digi-digiaikana ne löytyy tietenkin internetin ihmeellisestä maailmasta. Yleensä en tykkää seurata muita, kuin oikeita ihmisiä Facebookissa ja Instagramissa, koska kahdeksan mukahauskaa juttua päivässä ei ole sitä, mitä haluan uutisvirrastani selailla. Tällä viikolla olen kuitenkin löytänyt kaksi seurattavaa, jotka on poikkeus sääntöön.

Ensimmäinen näistä on Facebookista löytyvä sivusto Cuteness overload. Suloisia eläimiä, mielellään vauvasellaisia hassuilla kuvateksteillä höystettynä. Toimii kuin unelma, sellaisina päivinä, kun herää jo valmiiksi pahalla päällä. Voisitko itse olla tämän liukumäkeä "laskevan" hamsterin nähtyäsi kiukkuinen?

Cuteness

Toinen uusi seurattavani on Intagramin puolelta. Kyse ei ole yhtä hellyyttävistä julkaisuista (no, on ne vähän hellyyttäviäkin) mutta mun naurunappulaan nää kuvat osuu. Kyseessä on Instagram tili nimeltään miserable_men, jossa julkaistaan kuvia shoppailemassa olevia naisia odottavista miehistä. Hihihi. Tässä naurattaa lähinnä se, että tää on niin todellisuutta!

Miserable

Osuiko tai upposiko teille? Entä onko teillä jotain vastaavaa suosikkia? Saa vinkata!

Joka tapauksessa toivottelen oikein ihanaa viikonloppua kaikille. Tulkoon siitä parempi, kuin mennyt viikko oli!

Pastellisia kotihaaveita

Miten tässä nyt näin kävi, että minäkin jo alan odotella kevään tuloa? Minähän rakastan talvea ja lunta ja olen ehdottomasti sitä vieltä, että mun maaliskuun lopussa olevat synttärit on talvella. Mutta silti alan jo kaivata lämpimiä ilmoja, kuivaa asfalttia, lisääntyvää valoa ja vihertyvää luontoa. Ehkäpä kevään kaipuu johtuu siitä, että kevät on uuden aikaa ja minä kaipaisin kipeästi vähän jotain piristystä tähän arkeen.

Nyt tekisi mieleni hakea sitä piristystä uusimalla vähän sisustusta. Koska tämä meidän olkkari on tällä hetkellä meidän molempien työhuone, niin täällä olisi erityisen tärkeää viihtyä. Meillä on näyttänyt jo monta vuotta ihan samalle, joten pienelle päivitykselle olisi tarvetta. Olen pitkään ajatellut olkkarin seuraavaksi väriksi minttua, turkoosia tai vedenvihreää. Ja sitä ajatustahan tuki myös uusin H&M:n kuvasto.

H&M

H&M Homessa on nyt myynnissä aivan syötävän suloisia pastellisia pieniä maljakoita ja tuikkukippoja. Pyöreät muodot miellyttää mun silmää ja eri kokoisista ja värisistä kipposista saisi koottua mukavan epäsäännöllisen asetelman. Ja sitten voisin toivoa lahjaksi vaikka muutamaa neilikkaa maljakoista kurkistamaan. Oi, olisipa ihanaa!

H&M2

Hinnallakaan näitä suloisia somisteita ei ole pilattu, joten muutaman erilaisen voisi ihan hyvin ostaa. Vaikka edullisia ovatkin, en ehkä silti kuitenkaan raaski ostaa jokaista mallia jokaisessa värissä.. Mutta ainakin yksi maljakko ylärivistä ja yksi kakkosrivistä.. ja pari tuikkukippoa voisi olla hankintalistalla. Hmm..

Täytyy varmaan käydä jonain päivänä katsomassa josko Hansan H&M Home myymälässä olisi näitä hyllyssä. Voisin vähän sommitella ja katsella mikä näyttää kivalle. Ja olisikohan siellä myös näitä tyynynpäällisiä.. tai näitä. Tai näitä!

Kaipaan uudistusta!

Ne pahamaineiset olkaimet

Toissapäiväinen avautuminen tuli kyllä tarpeeseen ja nyt jaksaa taas hössöttää paremmilla mielin. Kiitos vielä vertaistuesta ja rohkaisusta blogivuodattamiseen! Siinä postauksessa kerroin kuinka olin vetäissyt aikuismaiset mökötyskohtaukset, kun mies ei ollut yhtä sitoutunut hääpuvun olkainkeskusteluun, kuin minä. No, mökötys saatiin loppumaan ja keskusteltiin sen jälkeen olkaimista oikein olan takaa (hehheh). Nyt ajattelin kuitenkin kertoa teillekin, mikä tässä näin suurten pohdintojen aiheena oikein on ollut!

Minä olen aika pitkään haaveillut olkaimettomasta hääpuvusta. Oikeastaan aina kaikki mun konkreettiset hääpukuhaaveet on olleet olkaimettomia. Vuosikausia olen myös haaveillut sweetheart kaula-aukosta. Tässä jo pidemmän aikaa olen kuitenkin hieman ollut tylsistynyt siihen, millaisen selkämyksen sweetheart kaula-aukko vaatii. Jotta puku pysyy päällä ei selässä voi olla mitään kovin näyttävää. Ainakaan minun mieleistäni näyttävää eli avonaisuutta. Paitsi jos puvussa olisi olkaimet.

Kuva_1

Tässä vasemmanpuoleisessa kuvassa on aika tismalleen mun unelmien hääpuvun yläosa. Tuohon vyötärönauhaan asti tuo on millilleen sitä mitä yläosan etumukseen haluaisin. Ja vasemmalla sitä, mitä silloin takaosa joutuisi olemaan. Napitus tai nyöritys ja suhteellisen korkealle asettuva reuna.

Seuraavassa kollaasissa taas on oikealla minun pitkaikaisin rakkauteni mitä hääpuvun selkäpuoliin tulee. Tuo on kertakaikkisen täydellinen! Syvään uurrettu selkämys, reunoilla pitsiä ja vyötäröllä niitä kiinni kuromassa satiininauha. Niin ja sitten ne olkaimet. Se tarkoittaisi sitä, että unlmien etuosaani joutuisin tekemään kompromisseja. Täydellisen pyöreä sweetheart mallia joutuisi muokkaamaan hieman kulmikkaammaksi, jotta olkaimet lähtisivät yläosasta kauniisti.

Kuva_2

En tosiaan tiedä mitä mieltä olisin. Mökötys aiheutui siitä, että mies sanoi, että ainahan oot halunnut olkaimettoman, eikä mun mielestäni antanut aluksi riittävästi mahdollisuutta olkaimille. Koska yhtälailla olen aina halunnut myös näyttävämmän selkämyksen, mutten ole pitänyt sitä mahdollisena. Aina aikaisemmin olen ajatellut, etten voi saada mieleistä selkää ja yläosaa. Mutta nyt tuo selkäosan kaipuu on alkanut olla aina vaan suurempaa ja suurempaa. Nyt olen oikeasti päätynyt siihen pisteeseen, että olisin ehkä valmis tekemään kompromiseeja etuosaan saadakseni unelmieni selän.

Olen ihan kahden vaiheilla. Tämän suuren olkainkeskustelun jälkeen ajattelin taas, että ehkä se olkaimeton on varmempi, kun olen sellaisen suorastaan päättänyt haluavani. Mutta nyt tänään avasin taas tuon kuvakansion ja totesin, että jestas nuo olkaimellisetkin on kauniita.

Joten mielipiteitä ja apuja kaivataan kipeästi! Mitä te olette mieltä?

Twist in your hair

Minä olen ihan itse päättänyt, että hiuksiin tehdyt twistit on mun tavaramerkki. Vaikka tuo julistus onkin puoliksi vitsi, niin totta se on, että aika usein hiuksiini twistikampauksia teen ja niitä myös aika paljon ihastellaan. Viime viikolla asupostauksessa näkyneessä kampauksessakin twistit vilahtivat, ja kommenteissa kysäistiin kampauksesta. Joten päätin ottaa härkää sarvista ja julkaista blogini ensimmäisen videon (HUI!!).

Itseasiassa olen kuvannut nämä jo marraskuussa 2012, mutta silloin meni pupu pöksyyn, enkä koskaan uskaltanut videota käsitellä ja julkaista. Myös kesällä lupasin kuvailla videolle tuota samaista twisti-nuttura -yhdistelmää, mutta pupu meni pöksyyn silloinkin. Nyt on kuitenkin ketsuppipullo auki, ja videolla näette ensimmäisen vaiheen tuon nutturakampauksen tekemiseen, eli ne twistit. Kun pohjalla on hiuksissa vähän laineita, tulee ponnarikampauksestakin vähän näyttävämpi.

Niin muuten.. puhua en sentään uskaltanut (HUI!!), joten taustalle valitsin Windowsin musiikkinäytteistä teemaan sopivan (ja hyvin rauhoittavan, heh) kappaleen nimeltään Maid with the Flaxen Hair. Esittäjänä Richard Stoltzman.


Kysykää kommenttiboksissa jos jäi vielä jotain kysyttävää! Ja älkää olko liian ankaria.. videon julkaiseminen on tooooosi jännää!

Tarvetta auttavalle puhelimelle

Koska häihin on vielä puolitoista vuotta aikaa, ei mulla ole vielä häitä varten ihan hirveästi konkreettista tehtävää. Nyt touhu on lähinnä suunnittelua ja suunnittelua ja vielä kerran suunnittelua. Mun tekisi mieli hössöttää häistä ihan hirveästi ja voisin puhua ensi vuonna siintävistä, vielä erittäin epämääräisistä pippaloista vaikka jokaisen vastaantulijan kanssa. Mutta oikeasti en niin tee.

Mun ongelma vaan tällä hetkellä on se, että mää en oikein tiedä kenen kanssa näistä häistä hössöttäisin vielä tässä vaiheessa. Mulle on tulossa kolme kaasoa, ja siinä olisi kyllä hyvä joukko ihmisiä joille tätä ylitsepursuavaa hääinnostusta voisi purkaa.. mutta en kuitenkaan viitsi. Kohta nimittäin ne kaikki oksentaa sanan "häät" kuullessaan. Ja lisäksi tuntuu hassulle höpöttää ja intoilla ja esitellä omia häähaaveita ja suunnitelmia niille, kun vielä ennen meidän häitä niistä kolmesta ainakin kaksi mennee naimisiin.

Mulla on yksi erittäin häähullu ystävä, jolle viimeksi kahvitellessamme päivittelin sitä, että kyllästytän kaikki ihmiset mun ympärillä puhumalla kukista ja pitseistä ja kampauksista. Se vastasi, että hän ei koskaan kyllästy hääjuttuihin, ja minä tuulettelin onnellisena. Tälle tytsylle kun voi hääjutuista puhua ihan syynkin kanssa, koska samainen nainen laittanee mun hiukset ja nassun hääpäivänä edustuskuntoon. Nähdään kuitenkin suhteellisen harvoin pitkän välimatkan takia ja pelkään, että jossain vaiheessa hällekkin tulee raja vastaan, jos joka päivä whatsappi pimputtaa uusien kampauskuvien merkeissä.

Mun mies on kyllä ihan kiinnostunut hääjutuista, mutta ei sillä ihan niin palavaa intohimoa huntujen analysoimiseen ole, kuin mulla. Viime viikolla erittäin aikuismaisesti mökötin pahoitin mieleni, kun se ei mun mielestä ollut riittävän kiinnstunut hääpuvun olkaindilemmasta. Taisi vähän väsyttää meikäläistä, kun piti sillä tavalla mököttää, jonkun noin tärkeän asian vuoksi. Mutta kyllähän se mies sitten osoitti kuolematonta rakkauttaan vertailemalla mun kanssa olkaimia ja olkaimettomia vaihtoehtoja. En mää kuitenkaan sellaista siltä joka ilta tai edes joka viikko vaadi. Se ei taitaisi olla enää inhimillistä, eikä todellakaan ole reilua mököttää siksi, että miestä kiinnostaa enemmän aika monta muuta asiaa, kuin hääpuvun olkaimet.

Suunnittelu- ja purkautumiskanavaksi kaavailtu blogikaan ei ole oikein tuonut mulle apua tähän ahdistukseen. Musta olisi kiva kirjoittaa tänne konkreettisista asioista. Millaisia suunnitelmia meillä häiden suhteen on, minkä asian kanssa kamppaillaan, minkä kahden vaihtoehdon välillä koitetaan päättää jne. Mutta ei mulla vielä ole mitään sellaista kirjoitettavaa! Tuntuu tylsälle alkaa kirjoittamaan pelkistä jahkailuista, ideoimisesta ja inspiraation hakemisesta. Niistä hääpuvun olkaimistai. Tuskin sellaista kukaan jaksaa lukea. Lisäksi en haluaisi postata ilman kuvia, mutten myöskään mielelläni haluaisin lainailla muiden ottamia kuvia. Plääh.

Tässä tekstissä ei ollut näköjään typerän ruikuttamisen lisäksi mitään muuta pointtia, kuin ilmoittaa, että häähössötyksavautumisen kuuntelijan paikka on auki. Valitettavasti palkkaa ei makseta. Ei edes lounasseteleinä. Pomo saattaa saada hermoromahduksia spagettiolkainten vuoksi, työajat ovat epäsäännölliset ja omaa työpistettä ei ole tarjota edes avokonttorissa. Työsuhde-etuna tosin tarjotaan kuppikakkuja, silloin kun pomoa huvittaa leipoa.

Eli siis vakavissaan: kenelle te muut tilitätte ja höpisette ja intoilette ja jahkaatte? Pärjäättekö kaiken tämän kanssa ihan vaan itseksenne vai mihin kanavaan purkaudutte? Vai olenkohan minä vaan aivan liian uppoutunut tähän hääasiaan? Tarvitseeko kenenkään muun edes jahkata ja ahdistua näin paljon? Täytyy myöntää, että eilen oli pakko laittaa Gilmoren tyttöjen jakso pauselle, kun oli ihan pakko Googletella vähän hääkynsiä. Kesken jakson, eikä missään nimessä myöhemmin. Mutta sitten turhauduin, kun en osannut päättää millaisista tykkäisin ja edes mies ei ollut kotona mun kanssa kynsistä keskustelemassa. Joten suljin koneen ja jatkoin katsomista.

Hyvin ahdistuneena tosin... 

Minttusuklaakuppikakut

WP_20140214_19_28_54_Pro

Vaikka itse sanonkin, niin olen aika hyvä leipuri. Mun leipomukset harvoin epäonnistuu tai menee syömäkelvottomaksi. Mutta se on kyllä ihme se! Äärimmäisen harvassa on nimittäin ne kerrat, jolloin leivon sähläämättä. En tosiaan ole sellainen leipuri, joka kääntelee taikinaa rauhassa lastalla metallikulhossa. Ja jonka keittiö on leipomisen jälkeen muutamaa likaista kulhoa lukuunottmatta samannäköinen kuin ennen urakan aloittamista. Ehei.

Mää olen sellainen leipuri, jonka uusi jauhopussi repeää sivusta ja jauhot valahtavat puoliksi pöydälle ja puoliksi tiskialtaaseen. Sellainen, jolta puuttuu vähintään yksi raaka-aine, vaikka juuri olen käynyt kaupassa oikein kauppalistan kanssa. Sellainen, jonka keittiössä piippaa vähän väliä palohälyytin. Vaikkei mikään ole edes palanut!

WP_20140214_19_45_49_ProWP_20140214_19_28_41_Pro

Mää olen sellainen leipuri, jonka maito-margariiniseos näyttääkin yllättäen sille, että siellä olisi seassa purkillinen ananasmurskaa. Ja joka uudelleenlämmittää sitä seosta mikrossa ja sekoittaa sillä välin oikealla kädellä kuivia aineita tukien kulhoa kylkeään vasten. Koska vasemmassa kädessä on puoliksi auki kopsautettu kananmuna. Koska nyt vaan satuin huomaamaan tämän ananasmurska -tilanteen ensimmäisen kopsautuksen jälkeen.

WP_20140214_19_27_45_ProWP_20140214_19_45_42_Pro

Mää olen sellainen leipuri, joka muistaa laittaa essun päälle siinä vaiheessa kun kermat on jo pärskähtäneet mun paidalle. Ja housuille. Ja sukille. Ja jos erehdyn leipomaan mustat housut päällä, voin olla varma, että kohta mulle nauretaan kun mun peffassa tai reisissä on omat käden jälkeni - kun housuihin nyt vaan on kätevää pyyhkiä kädet jauhoista puhtaaksi.

WP_20140214_19_45_34_ProWP_20140214_19_28_31_Pro

Muffinsit tein tämän Painted by Cakes -reseptin mukaan kaksinkertaisena annoksena (josta siis tuli 12 isoa muffaria) ja kuorrutteeksi tein samaiselta sivustolta löytämäni suklaaganachen. Tosin lisäsin siihen sekaan hieman piparminuttuöljyä, jota mulla sattui kotona olemaan. Koristeet tein sulatetusta valkosuklaasta ja rimpsautin pinnalle vielä muutaman palasen Marianne crush -murskaa.

WP_20140214_19_45_27_Pro

Ja kyllä muuten oli hyvää! Niin hyvää, että miehelle evääksi pakkaamani yksilö herätti tämän kaverissa kateutta ja kaveri lähetti vaimolle terveisiä, että seuraavalla kerralla pitää pakata hällekin sellainen evääksi. Pitihän sille sitten maistiaisia viedä. Ja sitten tietysti piti selitellä nolona, että sydänkoristeet oli jo etukäteen laitettu, enkä varta vasten häntä varten tehnyt sydänkoristeita kuppikakkuihin, ettet nyt vaan luule, että mää oon joku hullu vainoaja, joka laittelee vieraitten poikien kuppikakkuihin sydämiä.

Koska sellainen leipuri mää oon, vähän hysteerinen hölösuu!