Vielä muutama sana hääkengistä

Oli ihan pakko tulla vielä kirjoittamaan noista edellisessä postauksessa näkyneistä hääkengistä. Silloin toissapäivänä, kun ne käsiini sain, en olisi pystynyt kirjoittamaan yhtään mitään järkevää. Olin aivan täpinöissäni koko päivän, suorastaan tärisin. Sen verran sain itseäni hillittyä, että kuvia kengistä oli pakko päästä jakamaan omaan Facebookiini, Instagramiin ja tänne blogiin. Hups.

Olin rehellisesti sanottuna vähän hämmentynyt, kun kengät eivät herättäneet täällä blogissa paljoakaan tunteita. "Oikean elämän" ystävät kun olivat niin ihanan innoissaan näistä mun kanssani. Mutta ne tietävätkin millainen kimalleharakka mää olen, ja taitaa monissa itsessäänkin olla samaa vikaa, heh! Niin ja ehkä mulla on tapana suhtautua vähän keskivertoa tunteikkaammin korkkareihin muutenkin.

IMG_2962

Tapanani on jo pitään Googlailla häihin liittyviä juttuja, etsiä itselleni inspiraatiokuvia ja miettiä mitä siihen suureen päivääni haluaisin. Ja viime kesänä, taisin olla jälleen eräällä satunnaisella timanttihääkenkien Googlailureissulla kun törmäsin kristallikuorrutettuihin kenkiin. Malli ei kuitenkaan ollut mun toivoma. Liikaa korkoa, platformia ja peep toe. Kauniit, mutta ei mulle. Niiden kenkien suunnittelijan nimeksi paljastui Benjamin Adams ja minä ajattelin kurkata, olisiko sama tyyppi tehnyt muitakin kauniita timangikenkiä.

Merkin omaan verkkokauppaan vaan ja sitten mun sydän pysähtyi. Siinä ne oli mun silmien edessä. Täydelliset hääkengät. Kristallikoristellut kengät, maltillinen (9,5cm) ja tukevan näköinen korko ja äärimmäisen siro malli pyöreällä kärjellä ja paljaalla sisäsyrjällä. Mallin nimi oli Gaga, joten sitten piti selvittää ovatko nämä Gagat oikeasti myös hyvät kengät. Kokemuksia ja videoita käyttökokemuksista ja koosta tutkittuani se tunne vaan varmistui. Nämä ne on.

Koska Benjamin Adams Londoin verkkokaupassa ei tätä mallia ollut enää tarjolla, oli pakko etsiä joku muu keino saada nämä. Jälleenmyyjiä kun ei tietenkään Suomessa ole. Löysin luotettavan oloisen Brittiläisen verkkokaupan, esittelin kengät Jonillekkin ja sain hyväksynnän näille myös siltä saralta. Ehdotin jo kesällä, että ehkäpä tekisin niin, etten seuraavassa kuussa siirtäisikään rahaa hääsäästötilille vaan tilaisinkin nämä kengät. Turha sitä rahaa on toisen tilin kautta kierrättää.

IMG_2971

Mutta arastelin vähän tilaamisen kanssa. Kengät olivat kuitenkin aika hintavat ja palautuskaan ei olisi ilmaista, jos ne eivät sopisi. Haaveilin siitä, että pääsisin Lontooseen kokeilemaan näitä ennen tilauspäätöstä, joten asia vähän jäi. Kihlajaismatkakaan ei sitten suuntautunutkaan Lontooseen. Säännöllisin väliajoin kuitenkin kurkin, että onhan minun kokoani vielä jäljellä.

Sitten vaihtui vuosi, tuli tammikuu ja hääjutut nousivat kirkon varaamisen jälkeen enemmän pinnalle. Erään kerran Joni sitten kysyi, että miksen ole vielä tilannut niitä hääkenkiä, nehän oli täydelliset? Niin. Hyvä kysymys. Koska täydellisethän ne oli. Joten miehen rohkaisun myötä tuumasta toimeen. Tilaus sisään Crystal Bridal Accessoriesille ja sitten odottelemaan maailman piinaavimman viikon ajan. En uskaltanut edes kirjoittaa kengistä tänne blogiin ennen kuin olin saanut ne käsiini ja todennut sopiviksi.

IMG_2969

Ja sopivathan ne oli. Olin kuullut, että kengät ovat true to size (miten tämä suomennetaan järkevästi?) ja niin ne olivat. Mun kolmekasin jalkaan 38 eli US 7.5 oli täydellinen. Ja kengät oli vielä kauniimmat luonnossa, kun missään kuvassa tai videossa aikaisemmin. Niin täydelliset. Niin sirot, kimaltavat ja aivan mahtavat. Tuo korko levenee hieman alareunaansa kohti ja on sen vuoksi älyttömän tukeva. Korko on muutenkin juuri sopivan korkuinen!

Mää en voi kuvailla näitä muuten, kuin loputtomalla listalla ylisanoja. Mää rakastan näitä kenkiä. Ja täytyy myöntää, että mulle täydellisten hääkenkien löytäminen oli tosi tärkeää. Mulla ei ole ikinä ollut mitään tunteiden paloa laukkuihin, niin kuin monilla naisilla on. Mutta kauniit korkokengät. Ei paljon paremmaksi voi muotiteollisuuden tuote mennä. Onneksi uskallettiin tilata nämä. Eikä mieli ole yhtään ehtinyt muuttua sitten viime kesän. Päin vastoin. Niinhän sitä sanotaan, että kyllä sen oikean tunnistaa. Niin miehissä, kuin kengissäkin.

Muumimamman reseptikirja

IMG_2941

Moikka! Täällä sitä pötkötellään kuumeessa, enkä tosiaan saada tuotettua hirveän järkevää tekstiä tänään (ihan kun normaalisti saisin). Mutta minä kun tykkään kauniista ja suloisista asioista, niin halusin tulla näyttämään mun uutta lempparikirjaa, joka täyttää ainakin suloisuuden kriteerit. Saatiin nimittäin joulun alla pieneksi muistamiseksi mun serkun perheeltä aiva ihana reseptikirja. Siis sellainen tyhjä reseptikirja, johon voi itse kirjoittaa suosikkireseptinsä ylös.

IMG_2944IMG_2946IMG_2938

Mulla semoisen asiaa on aiemmin ajanut vanha Tiimarin kovakantinen muistikirja, johon oon ollut tosi tyytymätön. Koska reseptit on olleet siellä ihan sekaisin ja tosi rumasti kirjoitettuna. Olinkin etsinyt viime syksnä uutta, mutta en ollut törmännyt mieleiseen.

Nyt olen aloittanut siirtämään tänne talteen mummun parhaat piirakkareseptit, äidin kuivakakkuohjeen ja muut aarteet, joita ei mistään reseptikirjasta löydy. Niitä ei voi siirtää liikaa kerralla, ettei käsi väsy ja käsiala muutu rumaksi. Se on tosi ärsyttävää, kun aluksi kirjoittaa ihan siististi, mutta parin sivun jälkeen ei tosiaan.

IMG_2949IMG_2932IMG_2950

Kirjoitin muuten reseptikirjan sisäkanteen ihan itse "omistuskirjoituksen". Kuka kirjan meille on antanut ja milloin. Mun mielestä kaikissa lahjaksi saaduissa kirjoissa pitäisi aina olla omistuskirjoitus. Niiden näkemisestä vuosien päästä tulee jotenkin hyvä mieli ja muistoja.

Onko kellään muulla enää käsinkirjoitettua reseptikirjaa vai olenko vähän vanhanaikainen? Vanhanaikaista tai ei, eikö olekin suloinen tämä Muumi -kirja? Suloisia nuo kuvat, joita siellä täällä sivuilla on. Täytyy tähdätä joku hilloresepti tuohon hillopurkkikuvan sivulle!

Home Alone

Jäin tänään loppuviikoksi yksin kotiin. Olen kyllä tottunut olemaan yksin ja kaukana murusta, mutta tällä kertaa se tuntui yllättävän rankalta. Luultavasti siksi, että olen vähän kuumeessa ja sen takia poikki muutenkin. Vastoin kaikkia odotuksia sain päivällä kuitenkin opiskeltua tosi ahkerasti ja äsken jopa jaksoin hurauttaa bussilla keskustaan kauppaan.

WP_20140129_17_23_00_Pro

Pikkuhiljaa mielikin alkaa parantua, nimittäin keitin juuri loppuviikon tarpeisiini kattilallisen lohikeittoa äitin reseptillä. En vielä syönyt sitä, mutta lientä maistaessa totesin sen olevan edelleen yksinkertaisuudesta huolimatta (tai ehkä siitä johtuen) aivan törkeän hyvää.

WP_20140129_17_23_14_Pro

Aluksi kurjuudessani ryvetessäni ajattelin, että loppuviikon saan kyllä viettää herkkuiltoja vaikka joka päivä. Mutta kapasta ostinkin sitten vaan kahta uutta vihreää teetä. Koska oon ollut kiltti ja juonut syksyn aikana vanhoja teevarastoja pois. Ensin avasin ton appelsiini-mandariinin ja totesin ettei se toinen voi tuoksua paremmalle. No tuoksui se. Vaniljakaramelli. Tietenkin.

Kaupasta lähtiessä poikkesin kyllä vähän herkkujenkin puolelle, kun kävin hakemassa Finnkinosta voin makuista popparimaustetta. Oon puhunut niin kauan siitä, että pitäisi käydä ostamassa sitä, jotta voisi joskus poppailla kaapissa odottavan popparipussin ja maustaa ne tavispopparit vähän herkummiksi. Eli onpahan vähän loppuviikolle herkkujakin!

WP_20140129_17_23_29_Pro

Tulin tähän peiton alle ja vedin kylmiin jalkoihin miehen villasukat. Olen tainnut neuloa nämä sille lahjaksi meidän seurustelun ensimmäisenä tai toisena talvena ja sen on näköisetkin. Pikkaisen on päässyt nyppyjä tulemaan tässä vuosien varrella, mutta hyvin vielä toimii.

WP_20140129_17_26_02_Pro

Olen piirrellyt alkuillan iloksi mekkoja, mutta hei, miksen mää enää omista värikyniä? Värikynät olisi kyllä ihan ehdottoman tarpeen tässä hommassa, ja lisäksi on aika järkyttävää, että oon muka niin aikuinen, etten oo enää vuosiin edes huomannut tarvitsevani moisia. Ne pitää kyllä ilman muuta laittaa kauppalistalle! Heti keraamisen lieden puhdistusaineen perään.

WP_20140129_17_26_55_Pro

Että sellaisia höpötyksiä tänään. Mitä teidän keskiviikkoon tai loppuviikkoon kuuluu? Saa myös vinkata hyviä ajanvietteitä mulle loppuviikon yksinäisiin iltoihin, kun en voi kuumeen takia jumppaamaankaan mennä!

Muhkufantti

1


Julkaisen nyt nämä kuvat, vaikka ensin ajattelin, että en viitsi. Koska näytän mielestäni jotenkin ihan hassulle.. jollekkin muhkufantille, sanoisin. Mutta eihän kaiken tarvitse aina olla täydellistä ja toistenkin mielipiteitä on kiva kuulla, niillä kun on tapana avartaa mieltä.

WP_20140125_11_40_53_ProWP_20140125_11_40_28_Pro

Juuri vähän aikaa sitten kommentoinkin johonkin toiseen blogiin siitä, miten arastelen pudotetun hartialinjan käyttöä. Sitten rohkaistuin ja tilasin Mangon alesta tuollaisen vaalean neulepaidan pudotetuilla hartioilla. Kokeilin päälle sitä ja tykkäsin. Puin sen päälleni häämessuille lähtiessä ja tykkäsin. Näin kuvat ja en enää tykännytkään.

WP_20140125_11_40_36_Pro2

Niin kuin pelkäsinkin, näytän ihan hirmu harteikkaalta. Pidän itseäni melko pepukkaana (...), mutta näissä kuvissa mun yläkroppa ja hartiat korostuu ihan hirveästi. Ja peppukin näyttää kadonneen jonnekkin taivaan tuuliin. Nyt sitten käyn tahtojen taistelua tykkäänkö tuosta neuleesta vai en. Nimittäin sen materiaalista tykkään ihan hirveästi. Se kimaltaa ja kaikkea!

WP_20140125_11_41_15_ProWP_20140125_11_41_57_Pro

Mitäpä te tykkäätte? Asusta ylipäänsä? Tai neuleesta? Nyt saa sanoa puolesta tai vastaan. Tietty rohkaisu tulee enemmän tarpeeseen, kun ei tuota paitaa voi enää käytön jälkeen palauttaakaan!

Vihdoin ne on täällä!

IMG_2972 IMG_2962 IMG_2976 IMG_2978 IMG_2971 IMG_2965 IMG_2977 IMG_2969

Anton & Anton lettukestit tuparilahjaksi

IMG_2919IMG_2920IMG_2924IMG_2925IMG_2926

Anton & Anton on ruokakauppa, jossa myydään laadukkaita tuotteita, joiden alkuperä on tiedossa. Paljon luomua ja paljon lähiruokaa. Hyvää asiakaspalvelua ja laajat valikoimat kivijalkakaupassa. Sellaisesta putiikista Helsingin Töölöstä olivat viime viikonlopun vieraan hankkineet meille tuparilahjan. Aika ihana lahja sanoisin minä. Pidän oikein mielelläni jonain talvisena päivänä oikein lämpimät Anton & Anton lettukestit. Vaikka eipä sillä, ei meille olisi oikeasti tarvinnut yhtään mitään tuoda.

Mutta kiitämme, kumarramme ja olemme onnellisia näistä! Aika herttaista!

Muutama havainto Turun häämessuista

Ennen kuin kirjoitan mitään häämessuista, niin haluan sanoa pikaisen kiitoksen ihanille kommentoijille. Vähänkö meitä molempia Jonin kanssa jännitti tuon edellisen postauksen vastaanotto, mutta kuten aina, olitte ihania, kannustavia ja vaikka vielä mitä. Kiitos siis jokaiselle kommentoijalle vielä näinkin mainittuna - Joni vastaili myös itse teidän siihen postaukseen jättämiinne kommentteihin jokaiselle erikseen. Mahtavat tyypit, joiden kanssa voi ajatuksiaan jakaa, ovat kyllä blogin pitämisen suola ja sokeri.

IMG_2951

Mutta sitten niihin messuihin. Me käytiin lauantaina pyörähtämässä täällä Turussa Caribialla järjestettyillä häämessuilla. Sanon pyörähtämässä siksi, että kaikkinensa viivyttiin siellä noin 1,5 tuntia mikä ei mielestäni ole mitenkään pitkä aika messuiluun. Nämä oli ensimmäiset häämessut, joilla olen koskaan käynyt ja ajattelin nyt kirjata ylös muutamia ajatuksia, joita messut herättivät. Tai no. Lähinnä ne ovat ihmetyksiä.

IMG_2961
  • Messut olivat mielestäni yllättävän huonot - loppujen lopuksi siellä oli aika vähän nähtävää.
  • Jos jotain kannattaa messuilta mennä hakemaan, niin vihkisormuksia. Niistä tarjottiin ihan valtavasti alennuksia - esimerkiksi yhdellä pisteellä minun suosikkisormukseeni lätkäistiin 600 euron alennus, ennenkä ehdittiin edes tarjousta pyytää.
  • Hieman enemmän iloa messuista olisi voinut olla, jos olisi menossa Turun seudulla naimisiin. Silloin esimerkiksi juhlapaikkojen esittelijät kauneushoitolat ja leipurit olisivat oikeasti voineet meille jotain palvelua tarjota.
  • Eniten rahoille vastinetta sai siitä, että lipun hintan kuului Häät & Juhlat -lehti. Sen hinta on kaupassa 7,5€ ja olisin varmasti ostanut sen itse, jos en nyt olisi saanut.
  • Muotinäytös aiheutti lähinnä myötähäpeää - olisiko ihan liikaa vaadittu, että ne puvut olisi sovitettu niille malleille? Tai edes otettu niiltä korkokengät pois, jos ei tarjolla ollut muuta kuin 10 cm liian lyhyt helma. Poikkeuksena ehkä ainoastaan Pukuni.
  • En todellakaan ymmärrä, miten karnevaaliasuissa vedetty parinkymmenen hengen sambaesitys (vaikka näyttävä olikin!) liittyy häämessuihin - mahdollisuus tilata esiintyjiksi?
  • Oltaisiinpa tiedetty etukäteen, että siellä on kuohuviinibaari, niin ei oltaisi tultu autolla.
IMG_2957

Niin ja vielä yksi boonusihmetys, miksi ihmeessä tuon yhden kauneushoitolan (jonka esite tuolla kassissa näkyy) nimi on Kauniit ja Ruskeat? En kai minä voi olla ainut, jolle tulee tuosta jotenkin oudot mielleyhtymät?

Oletteko käyneet häämessuilla? Turussa vai jossain muualla? Mitä tykkäsitte ja oletteko tehneet samanlaisia havaintoja vai olleet positiivisemmin yllättyneitä? Voisin veikata, että Helsingissä on parhaat messut, mutta en tahtoisi periaatteesta sinnekkään joutua lähtemään.

Turkupostaus

Sain viikko sitten Ninnumaarialta toiveen postata Turusta - siis lähinnä siitä, miten me ollaan tänne puolen vuoden aikana kotiuduttu, mistä ollaan tykätty, kauanko aiotaan olla ja niin edespäin. Lupasin toteuttaa toiveen loppuviikosta, mutta suunnitelmat vähän viivästyi. Koska meillä oli tosiaan vieraita lauantaista sunnuntaihin ja pääsi käymään niin, että lauantai-illan ruokailun jälkeen, käytiin "yksillä" Koulussa, jonka jälkeen tuli puhetta Turussa sijaitsevasta maagisesta baarista, jonka tanssilattialla soi Robin. Vieraamme sitten yrittivät kovasti todistella, etteivät ole vielä keski-ikäisiä joten loppuilta jammailtiin Frontside Ollien tahtiin Armaksen tanssilattialla. Joten ei musta ollut lauantai-iltana, eikä sunnuntaiaamunakaan kirjoittamaan.

WP_20130910_15_39_35_Pro

Mutta asiaan. Viime lauantain kaltaiset illat pitää sisällään paljon niistä syistä, minkä takia ollaan tykätty Turusta paljon enemmän, kun olisin ikinä voinut uskoakaan. Endottomasti suurin plussa Turussa Jyväskylään verrattuna on se, että täällä on enemmän elämää. Vaikkei tämäkään (onneksi) mikään megaiso kaupunki ole, tuntuu jotenkin sille, että se väkimäärä joka täällä on, on paljon aktiivisempaa. Leffateatteri on aina täynnä väkeä, kuppiloissa on väkeä, torilla on elämää, ihmiset käy ravintoloissa jne. Ja siksi toisekseen - täällä on paikkoja minne mennä. Vaikka Jyväskylä onkin edelleen mun lempparikaupunki Suomessa, on aivan ihanaa asua kaupungissa, jossa voit mennä syömään johonkin muuallekkin kuin Amarilloon. Lauantaina käytiin muuten syömässä Blankossa, ja voin muuten sanoa, että haluaisin nyt jo takaisin sen paremsaanikanapappardellen ääreen...

Toki osa tästä fiilistelystä on varmasti vielä uutuudenviehätystä - tuskinpa sitä näin innoissaan olisi enää kymmenen vuoden päästä. Mutta nyt vielä tuntuu kaupungille syömään tai juomaan lähtiessä vähän sille, kuin olisi ulkomailla. Kaikki on niin jännää ja uutta vielä.

WP_20130910_15_53_03_Pro

Mutta sitten toisaalta normaalissa arkielämässä. Kun on kotona, opiskelee, käy kaupassa, salilla tai kävelyllä niin eihän tämä tunnu yhtään sen kummallisemmalta. Sanoinkin tässä kerran Jonille, että tuntuu oikeastaan vähän sille, kun tämä Turku olisi vaan yksi Jyväskylän kaupunginosa. Muutettiin vaan asumaan vähän eri paikkaan kuin ennen, mutta se perus elämähän täällä on ihan samanlaista, kun aina ennenkin. Se tuttuuden ja samankaltaisuuden tunne juontaa varmaan osin myös siihen, että edellisen kerran muutin Roomaan ja siellä arki ei todellakaan ollut samanlaista kuin Jyväskylässä. Nyt on, kun ympärillä on Joni ja omat tavarat ja huonekalut. Kaupassa käydään Prismassa niinkuin aina ennenkin. Koulumatka on vaan mulla vähän pidempi.

Me viihdytään täällä, mutta ollaanko kotiuduttu? Eipä oikeastaan. Joni puhui viikonloppuna juuri siitä, miten tuntuu vähän sille, että me ei sovita näiden ihmisten joukkoon. Tai ettei me olla samanlaisia ihmisiä kuin nämä täällä! Sitä on vaikea selittää, mutta mää tunnen samoin. Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Etten ihan ole samanhenkinen ihminen, mitä kaikki jumppasalissa mun ympärillä. Mutta en oikein osaa sanoa tarkkaan, että miksi. Ehkä musta tuntuu jotenkin sille, että täällä on vähän pinnallisempaa kuin Jyväskylässä. Mutta sekin johtuu varmaan vaan mun omista tunteista. Että ajattelen Jyväskylän olevan niin paljon tutumpi ja itseni niin paljon jyväskyläläisempi.

WP_20130925_16_14_31_Pro

Osaltaan se johtuu varmaan myös murteesta. Määhän tykkään yleensä valtavasti murteista. Huomaatteko muuten, että kun mää olen Jyvääskylääästä niin viittaan itseeni usein sanalla mää? Mutta tää turun puhuminen ärsyttää kyllä harvinaisen paljon. Tiedättekö, mikä on ärsyttävintä kaikista? Joo vai. Mihin tahansa asiaan, mihin normaalisti reagoitaisiin vaikka sanomalla niinkö, aijaa, ihanko totta, okei tai muuta vastaavaa, täällä vastataan joo vai. Edelleen hämmennyn, enkä tiedä mitä vastata. Niinkuin siihenkään, jos joku kysyy, että kummonen jokin asia on. Mieli tekisi vastata aina, että ei kovin kummonen.

Kolmas silmään korvaan pistänyt murrejuttu on tapa kysyä asioita kielteisen kautta. Tälle oltiin juuri lauantaina naurettu, ennen taksin kyytiin hyppäämistä, ja arvatkaapa mitä taksikuski sanoi heti ensimmäisenä "Ei kai tuolt läpi pääsis?". Itse, kun kysyisin että pääseekö. Täällä aina kielteisen kauta. Puolessakaan vuodessa ei todellakaan ole vielä tottunut tähän murteeseen. Joka kerta se pistää korvaan ja suorastaan pelkään että se tarttuu munkin puheeseen. Ketä -sanastahan en viitsi edes aloittaa..

WP_20140105_14_20_38_Pro

Siinä murteessa on vielä semmoinen outo juttu.. tai en oikein tiedä mikä tässä on syy ja seuraus, mutta oikein vahvaa murretta puhuvat ihmiset vaikuttavat mun mielestä usein tosi epäkohteliaille. Nuoret ihmiset, jotka puhuvat enemmän yleiskielisesti ovat kaupan kassoilla jne. poikkeuksetta tosi sydämellisen ja ystävällisen oloisia. Kun taas iäkkäämmät ihmiset, joilla murrekin on vahvempi, kuulostavat tosi tylyille. Vaikka huomaisin ihmisestä, että hän hymyilee mulle puhuessaan, puheesta sitä ystävällisyyttä ei huomaa jos murre on voimakasta. Tosi hämmentävää. Ja toki yleistävää, ymmärrätte varmaan, ettei mikään mun kirjoittama nyt mitään absoluuttista totuutta ole. Vaan yleistyksiä mun tekemien havaintojen pohjalta ja sbjektiivisia tottakai.

WP_20130908_14_12_01_Pro

Mutta kyllä sitä kaipuu Keski-Suomeen järven rannalle on kova. Meidän Turun kekan piti alunperin olla vuoden mittainen, mutta se venyi nyt toisenkin mittaiseksi. Eli kesällä 2015 on näillä näkymin paluu Jyväskylään. Ikinähän ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta sellainen haave meillä on. Sinne me haluttaisiin  kuitenkin jossain vaiheessa pysyvästi asettua. Keski-Suomella on ihan valtavan iso paikka mun sydämessä ja tunnen siitä valtavaa ylpeyttä. Ja Keski-Suomen kotiseutulaulu saa kyllä mun sydämen aina vähän väpättämään. Pikkutytöstä asti oon sitä laulellut ja mulle se on niin totta.

"Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on!"

Turku on huomattavasti mukavampi paikka, mitä ennakkoon ajattelin. Viihdyn täällä erittyäin hyvin muutaman vuoden. Ei mitään ongelmaa ja suorastaan kivaakin! Niin kyllä minä olisin ihan valtavan harmistunut jos joutuisin tänne jäädä vielä kahdeksi kymmeneksi vuodeksi. Mutta ei se ole Turun syy, vaan tuntisin samalla lailla ihan mitä tahansa muutakin paikkaa kohtaan. Vaikka Ruissalon merenrannat on kuinka ihania, niin en ikinä vaihtaisi Keski-Suomen järviä päästäkseni meren rannalle. Eihän siellä voi edes kunnolla sukellella!

Ps. Turussa on vielä lisäksi se huono puoli, että täältä ei saa hyvää mutta kohtuuhintaista turkkilaista pitsaa?! Mitä ihmettä?!

Hääsuunnittelua miehen silmin

Moikka teille munkin puolesta! Kuulin, että tätä meikäläisen kirjotusta oli oikein etukäteen mainostettu, joten täytyy varmaan koittaa panna parastaan. Mukavaahan sitä on itsekin näkemyksiään päästä tänne kirjottamaan – kun kerta meitä kaksi on naimisiin menossa ja miehelläkin on jonkin verran sanottavaa hääsuunnitelmissa. Tai niin ainakin luulen.

Myönnän heti kärkeen, että ihan itse olin lukenut täältä blogista tuon mainospuheen. Luen kyllä kaikki kirjoitukset, mitä Kirsi tänne kirjoittelee. Hyvähän se on aina muistia virkistää, kun voi olla että jotain joskus menee mulla toisesta korvasta sisään ja katoaa jonnekin muistin perukoille – myönnän. Vetoan siihen, että olen mies.

Kirsi mainitsi joskus, että oli ajatellut mennä vasta 2016 naimisiin, mutta minä sanoin, että siihen on kyllä liian pitkä aika. Niinhän se on. Kyllähän se 10 vuotta ennen naimisiinmenoa olis ollut aivan liian pitkä aika. Sen verran varma oon itse ollut tästä jo kauan – enkä usko että Kirsikään olisi kihlojen jälkeen jaksanut neljää vuotta odottaa. Ei me sentään ihan kolmea vuotta varsinaisesti olla suunniteltu – mitä nyt puhuttu ja heitelty ajatuksia ilmoille. Mun mielestä häät alkoi konkretisoitua tosissaan viime kesänä, kun varattiin hääpaikka, hääjuhlapaikka siis. Niin minä ajattelen – todellisuudessa Kirsi on suunnitellut häitänsä pikkutytöstä asti. Ei sitä turhaan sanota, että morsian on häiden keskipiste.

IMG_1912


En tiedä meneekö se yleensäkin niin, että morsian suunnittelee enemmän yksityiskohtia häitä varten. Meillä se menee kyllä ainakin niin. Onhan se ymmärrettävää. Kirsille yksityiskohdissakin on paljon enemmän tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita kun mulle. Luotan kyllä niissä sataprosenttisesti naisen silmään – yritän itse auttaa siinä missä pystyn. Ainakin lompakkoni on käytettävissä.

On joitain asioita, joista ei mun mielestä pidä häitä suunnitellessa karsia. Kirkko, hääpaikka, morsiamen hääpuku ja sormukset on semmosia asioita, jotka varmasti kuuluu heti ensimmäisenä häähaaveiluun – ja siks niitten pitää olla just sellaset kun unelmissa, jos vain mahdollista. Viime viikolla varattiin jo meille myös hyvä hääkuvaaja. Sitä ei äkkiseltään tule ajatelleeksi, mutta sormusten lisäksi häistä jää käytännössä muistoksi vaan valokuvat. Siksi haluan siihenkin myös panostaa. Siksi on myös ollut enemmän kuin hyvä, että meillä on paljon aikaa suunnitella häitä, niin ei tarvitse kertarykäyksellä maksaa itseään kipeäksi. Ja onpahan aikaa makustella ja pohtia mielipiteitä, että mitä oikeasti haluaa.

Kirsi kirjotti mulle tätä postausta varten oikein listan, mistä asioista voisin kirjottaa. En ole toistaiseksi siinä listassa pitäytynyt, mutta yksi asia sieltä on pakko nostaa - Nimittäin telkkarin hääohjelmat. Kirsi on näyttänyt mulle paljon häähulluja ja häät sulhasen tapaan:ia ja mitä noita nyt kaikkia on. Se toivoo, että jos näen minkälaisia morsiamet voi pahimmillaan olla, niin en pitäis Kirsin tunnekuohuja niin pahana. Hah! Hyvä suunnitelma kyllä :) Mutta onneksi meillä ei ole pelkoa semmoisesta. Kirsille läheiset on kaikki kaikessa, ja luulen, että minäkin osaan auttaa pahimman stressin iskiessä. Ja Kirsin äiti on mestari rauhoittamaan tytärtään, joten voin luottaa siihenkin. Toinen kysymys oli, että voisinko suunnitella itse häät alusta loppuun. Voisin. Mutta en vois sitä once-in-a-liftime-prosessia Kirsiltä riistää. Niin kuin sanoin, pikkutytöstä asti Kirsi on suunnitellut häitään, joten en vois kuvitellakaan, että suunnittelisin itse kaiken.

IMG_4941


Varmaan suhtaudun eri tavalla meidän häihin kuin Kirsi. Tarkoitan sitä, että lähestyn kaikkea suunnittelua ehkä jotenkin levollisemmin, enkä niin etteikö se päivä olisi mulle aivan yhtä tärkeä. Kirsi sanoo sen hyvin, että sinä päivänä saadaan näyttää koko maailmalle, että me rakastetaan toisiamme, ja että halutaan elää yhdessä koko loppuelämän. Ja niinhän se on. Saan virallisesti omakseni oman enkelini. Yksittäisistä asioista sinä päivänä odotan ehkä kaikkein eniten sitä hetkeä, kun kirkon ovet aukeaa käytävälle ja Kirsi astelee sieltä mua vastaan. Tiedän, että Kirsi tulee olemaan maailman kaunein morsian – siitä ei ole epäilystäkään. Olen mielestäni hyvähermoinen tyyppi, mutta luulen, että siinä hetkessä on aika vaikeaa pysyä kasassa. Mutta sinä päivänä sillä ei sillä taida olla mitään väliäkään.

// Kirsi: Nyt kun Joni rohkaistui teille kirjoittamaan, niin olkaahan tekin rohkeita ja jättäkää Jonille kommentteja. Muuten se pian luulee, että sen teksti oli huono. Vaikkei se ollut, kun ainakin mun silmäkulma vähän kostui!

Maailmankirjat sekaisin

En voi väittää, että olisin tehnyt valtavan elämänmuutoksen ja vaihtanut perjantai-illan pippalot aikuiseempaan huviin. Näin siksi, koska perjantai-illan pippalot eivät aikaisemminkaan ole ohjelmistooni kuuluneet. Mutta kyllä se minun mielestäni ehdottomasti lasketaan maailmankirjojen sekoittumiseksi, kun kolmena viimeisimpänä perjantaina (ja niitä edeltävänä lauantaina) minä olen vaihtanut sohvalla löhöämiset, leffojen katsomiset ja herkkuillat lenkkeilyyn. Ja en edes mihin tahansa lenkkeilyyn vaan juoksemiseen.

Kaikista maailman ihmisitä minä. Minä, joka hävittäisin juoksemisen liikuntamuodon maan pinnalta heti, jos minulle siihen valtuudet annettaisiin. Olen juossut tämän vuoden puolella jo valehtelematta enemmän, kuin viime vuonna yhteensä. Tai varmaan kahtenakaan edellisenä.

InstagramCapture_1f309f78-7576-4f40-8854-99914befe283_jpg

Enkä ole vielä kertaakaan luistanut lenkistä edes sään varjolla. "Kaikki syyt, jotka estävät meitä säännöllisesti liikkumasta, ovat tekosyitä", sanoi Urkki. Ja muistaakseni Gustafssonin Veikka ainakin on sanonut, että "Koskaan ei ole liian huono sää urheilla, on vaan liian huonot varusteet".

Ja kaiken kummallisuuden huipuksi olen vielä todennut, että puolen tunnin juoksulenkki ei vie perjantai-illasta niin paljon aikaa, etteikö senkin jälkeen ehtisi vielä leffaa katsoa. Ja pakkaslenkin jälkeinen sauna nyt on muutenkin vaan aivan ihanaa vapaaillan ajanvietettä.

Meille on tulossa muutenkin kiva viikonloppu, kun saadaan vieraita. Jo kolmannet vieraat tässä kuussa, mahtavaa!

Rentoa, reipasta ja ihanaa perjantai-iltaa kaikille kummallisen energiapuuskan kourista toivottelee

Kirsi

Valmistautukaa miehiseen näkökulmaan

Pakko tulla huikkaamaan, että be preoared! Seuraava kunnon postaus täällä blogissa tulee nimittäin olemaan ensimmäinen postaus sarjassamme "Hääsuunnittelu miehen silmin". Postaus julkaistaan sitten kun se valmistuu, joten toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta!

Nyt on vielä aikaa jättää kysymyksiä kommenttiboksiin, jos teillä on mielessä jotain mistä haluatte kuulla Jonin mielipiteen! 

Black (white) and Yellow

Kukaan joka on selannut kevään H&M:n kuvastoja tai kulkenut viime aikoina kaupungilla ketjuliikkeiden näytösikkunoita vilkuillen ei ole voinut välttyä tältä tulevan kevään trendiltä. Harvoin ihastun näin nopeasti mihinkään trendijuttuihin, mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä himoitsen mustavalkoraidan ja kirkkaan keltaisen yhdistelmää, kuin hullu puuroa.

IMG_2895

Keltainen on kyllä nostanut suosiotaan pitkään, mutta tänä keväänä se taitaa jatkaa kiitoaan juurikin mustan ja valkoisen kanssa paritettuna. Keltaisen himoissani omaa vaatekaappiani tutkineena tajusin myös, että mulla ei ole yhtään ainutta yksiväristä kirkkaan keltaista vaatetta tai asustetta. Lähimmäs päästään sinapin leijonankeltaisilla topilla ja t-paidalla, mutta ei ne millään ole riittävän kirkkaita mun keltaisen kaipuuseen.

IMG_2898

Mietiskelin millä tavalla keltaista haluaisin itse tänä keväänä yhdistää ja intouduin piiiiitkästä aikaa Polyvoreen klikkailemaan kollaaseja - siellä kun on niin helppo hakea tietynlaisia vaatteita ja asusteita ja liimailla mieleisiä asukokonaisuuksia.

Kaikista eniten houkuttaisi kirkkaankeltaisen löysän yläosan ja tiukemman mustavalkoraidallisen alaosan yhdistelmä. Sellaisesta kokonaisuudesta tulee kuitenkin helposti liian kova, joten kirkasta keltaista ja graafista raitaa pehmentämään lisäisin farkkutakin. Ajattelin, että yksinkertaiset asusteet sopisivat tällaiseen asuun parhaiten, kunnes huomasinkin klikkailleeni asun lisukkeeksi kukkahuivin. Mielestäni farkkutakin sinistä ja paidan keltaista yhdistävä huivi kyllä viimeisteli tämän lookin.

MVK1

Tuo asu huutaa kevään ensimmäisiä askelia kuivalla asfaltilla. Niitä päiviä kun farkkutakilla tarkenee auringossa, mutta varjossa on vielä vähän liian kylmä.

Tällaiseen asuun multa löytyisikin kaapista kaikki muut osaset paitsi riittävän kirkas paita. Okei, ei multa noita Minna Parikan ihania pupuballeriinojakaan löydy, joten ne joutuisin korvaamaan ihan vaan tylsillä tavallisilla mustilla.. (toki toivossa on hyvä elää, kun synttärit on vielä luvassa ennen ensimmäisiä kevätkelejä, wink wink!)

Toisessa asussa koitin noudattaa minua viisaampien antamia vinkkejä. Trendivillityksen takia ei kannata uusia koko vaatekaappiaan, vaan trendeihin on helppo lähteä mukaan asustamalla perusvarmoja vaatteita rohkeammin. Siksipä kokosinkin pohjalle mustavalkoisen asun (jonka tapaiseen omastakin kaapista löytyisi raitapaitaa, hametta ja kenkää jo valmiiksi) ja asustin sen kirkkaan keltaisella laukulla. Sitten tuumasin, että kerta kiellon päälle ja lätäisin kaulaan vielä keltaisen statement -korun.

MVK2

Vaikka näistä kahdesta kokoamastani lookista tämä jälkimmäinen sykähdyttää minua vähemmän, täytyy silti myöntää, että voisin pukea sen päälle vaikka heti. Jotenkin ihana yhdistelmä rentoutta, skarppiutta, klassisuutta ja räväkkyyttä.

Mitäpä te tykkäätte? Näyttääkö keltainen mustavalkoisen kaverina kenenkään muun silmään yhtä hyvältä, kuin mun? Mitä tän kevään trendejä te odotatte, vai oletteko sitä porukkaa, joka ei haksahda mihinkään.. niin minäkin muuten luulin olevani, mutta toisinpa kävi. Ja itseasiassa viime vuonna taisin olla hulluna minttuun. Hups.

Mutta varsinainen kysymys kuuluu, mistä ihmeestä löydän nyt sopivan laukun ja paidan riittävän keltaisena, riittävän edulliseen hintaan?

Ps. Pahoittelen, jos muillekkin jäi soimaan päähän se maailman ärsyttävin Black and Yellow ränkytys.. pakko oli pistää vaihnko kiertämään edes otsikossa.. hihi.