Niinhän siinä kävi, että joulu mennä hujahti ihan muualla kuin tietokoneen edessä, mutta niinhän sen pitää mennäkin! Muutaman päivän aikana pitäisi ehtiä viettää aikaa kahden perheen kanssa, nähdä muutamia ystäviäkin ja jossain välissä vielä levätä. Toisina päivinä lepääminen onnistui vähän paremmin, kuin toisina. 

Yksi rauhoittumisen hetkistä on aina perinteisellä hautuumaa kierroksella. Tuhannet kynnttilät tuovat kaunista, mutta haikeaa valoa pimeyteen. Ja isoista ihmismääristä huolimatta kivimuurien sisällä vallitsee rauha. Me käydään aina viemässä kynttilät muutamille haudoille ja sytytetään muutama kynttilä myös muualla nukkuvien muistoksi. Tänä vuonna yksi enemmän, kuin ennen.

WP_20131224_16_43_29_ProWP_20131224_16_40_24_Pro

Eilen huristeltiin jo takaisin kotiin Turkuun. Muutamaksi päiväksi, ennenkä palaamme Keski-Suomeen toivottamaan uutta vuotta tervetulleeksi. Tämä pieni lepotauko kotosalla tulee enemmän, kuin tarpeeseen. Joulun juhliminen on nimittäin rankkaa puuhaa. Sen tietää kummisedän olalle väsähtänyt Pikku-Pingviinikin!

joulu

Harvassa on ne kerrat, kun Nukkumatti löytää minut ennen puolta yötä, mutta niin vaan minäkin vetelin eilen hirsiä jo ennen sitä. Kylläpä uni maittoi, kun pään alla oli monen vuoden tauon jälkeen oikein kunnon tyyny. Me oltiin oltu ihan valtavan kilttejä. Minä en ainakaan tiennyt olleeni ollenkaan niin kiltti, kuin Pukki antoi ymmärtää! Muutamia juttuja tulee varmasti blogissa näkymään muutenkin, mutta kiinnostaakohan tähän maailman aikaan ketään enää oikein vanhat kunnon joululahjapostaukset? Musta tuntuu aina vähän hassulle ja jotenkin hurjan materialistiselle esitellä, että sain, hain tai ostin tätä, tätä ja tätä. Mutta valtavan iloinen ja kiitollinen olen jokaisesta paketista kuoriutuneesta ylläristä 

Menihän kaikkien muidenkin joulut mukavasti? Olitteko olleet kilttejä? Mikäli mitään voin päätellä pitkin vuotta kommenttiboksiini päätyneistä ystävällisistä sanoista, niin uskonpa kyllä, että olitte!