Tulejo ysikaksnolla!

Kyllä on elämä taas rankkaa (sarkasmia). Oon nimittäin äärimmäisen surullinen, kun joudun luopumaan mun Rakastunut-tyttö-Angry-Birds kännykästä (jossa on aivan hullut Angry Birds enkat pelattuna by the way). Mutta itsepähän sen valinnan tein. Ei ole ensimmäienn kerta, kun kerron vannovani Nokialaisten puhelinten nimeen. Niin me tehdään molemmat, eikä merkkiä vaihdeta ennenkuin on pakko.

Meidän talouden enemmän-kännykkä-orientoitunut jäsen (voitte itse arvata kumpi se on) hankki itselleen uuden 1020 puhelimen, joten vanha 920 jäi vapaaksi. Aluksi sanoin, etten halua sitä, mutta haluanpa sittenkin. Pääasiassa siksi, että siinä on niin hyvä kamera. Ei tällä mun puhelimella otettuja kuvia paljon viitsi kuva-albumeihin teetättää muistoksi. Tai julkaista blogiin.. 

Ja vaikka mun vanha kunnon 710 pelittää vielä hyvin, on sen näyttöön tullut muutama pieni halkeama. Nyt jos joku ärisee, että niin ne älypuhelimet heti hajoaa pudottuaan, niin sanon vastalauseen. Mullahan putoaa puhelin lattialle melkein joka päivä. Joskus useamman kerran päivässä ja ensimmäiset halkeamat näyttöön ilmestyivät puolentoistavuoden pudottelun jälkeen. Silloin pienet säröt on kyllä enemmän kuin kohtuullinen seuraus. Muutama pieni halkeama valehtelematta yli kolmensadan putoamisen jälkeen.

IMG_1996

Nyt vaan odotellaan, että 920 palaa takuuhuollostaan niin saan sen käyttööni! Tilasin eBaysta nämä muutamat kuoret sitä piristämään. Se, kun on punainen, eikä pinkki niin se vaatii ehdottomasti jotain ekstraa sopiakseen mulle. Nämä kahdet kuoret oli molemmat siitä kivoja, että ovat kivannäköisiä ja sopivat punaiseen puhelimeen. Muutamia hempeimpiä vaaleanpunaisia ja valkoisia sivutin siksi, että ne näyttäisivät hassulle punaisen puhelimen pällä.

Mitäs tykkäätte? Kuorista tai Nokialaisista. Vannookohan kukaan muu enää niiden nimeen?

EDIT// Hihii, sen huoltohan oli kuulemma valmistunut sopivasti juuri tänään! Miksen mää aikaisemmin postannut?!

Glitterkynsilakan vaivaton poistaminen

Toistamiseen lyhyen ajan sisällä on nyt aivan pakko jakaa eteenpäin blogimaailmasta löydetty ja toimivaksi havaittu kosmetiikkavinkki. Koska poskipunankorjauskikka ei ollut tavoittanut kaikkia aiemmin, niin uskallan jakaa tämänkin vinkin omakohtaisten kokemusten kera. Aika moni kynsilakkaintoilija nimittäin jakaa kanssani glitterlakan poistamisen aiheuttaman tuskan. 

Tassua ylös jokainen, joka on koskaan kironnut glitterlakkojen poistamisen kanssa? Tai käyttänyt kaksitoista vanulappua kymmenen kynnen putsaamiseen? Tai kaatanut poistoainetta suoraan kynnelle? Tai vannonut, ettei enää koskaan aio tehdä sitä erhettä, että tarttuu glitterpulloon? Niin minäkin.

Onnekseni kuitenkin koitui minua yleensä suuresti hermostuttava Google Chrome. Se kun tarjoaa aika ahkerasti sinulle aiemmin käyttämiäsi osoitteita. No, muutamakin seuraamani blogi siirtyi taannoin pois Indiedaysilta, mutta huolimattomasti niihin suunnatessani Chrome heittikin minut monta kymmentä kertaa vanhaan osoitteeseen - jota ei enää ole, ja sen vuoksi ohjasi Indiedaysin etusivulle. Sinne taas kerran vahingossa päätyessäni näin kuitenkin tämän maailmani pelastaneen postauksen Concoction -blogissa! Suuret kiitokset Hanna!

Tämä meni heti testauslistalle, vaikka kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Mutta ei se ollutkaan! Siis liian hyvää. Totta se kyllä oli! Antaa kuvallisten ohjeiden puhua puolestaan.

glitterlakanpoisto1glitterlakanpoisto2

Se on juurikin noin helppoa! Äimistelin asiaa ääneen koko illan tuon lakkojenpoiston jälkeen. Ja vielä seuraavanakin aamuna. Ihan oikeasti, ei yhtä ainutta hinkkausliikettä. Vain tuppojen veto pois sormista. Ylisanoja ei voi olla riittävästi, sillä en ole kokenut mitään näin maagista pitkään aikaan. Oli ihan pakko laittaa postaukseen mukaan jopa tuo kuva minusta ensimmäisen tupon poiston jälkeen - silmien alle valuneine meikkeine kaikkineen siihen vaan tallentui niin hyvin minun aito äimistys.

Tosin semmoinen vinkki vielä, että kannattaa käsitellä yksi käsi kerrallaan tai pyytää avuksi ystävää tai puolisoa. Minä en ainakaan saanut toiseen käteen aseteltua vanulappuja ja puristeltua folioita sen jälkeen kun ensimmäisen käden kaikissa sormissa sojoittivat foliotupot.. mutta mitäpä ei rakastava poikaystävä tyttöystävänsä kynsien vuoksi tekisi...

Empiiriset tutkimukset vielä jatkuvat sen suhteen, toimiiko tämä myös asetonittomalla lakanpoistoaineella, jotta geelilakkauksia tai muuta vastaavaa kynsissään kantavat voisivat nauttia tästä kikasta myös. Päivitän tähän sitten kun ehdin testata äiskän lakanpoistoaineella.

(EDIT// Katsokaapa kommenttiboksista Livin up a notch -blogin Ninnumaarian kokemukset tästä kikasta asetonittoman lakan ja glitterien alla olevan kestolakkauksen kanssa - kuulemma toimii, joten sopii myös teille kestolakkaukselliset, jipii! Kiitos vielä Ninnumaaria!)

Mutta ainakin kaikki kestolakkauksettomat - uskokaa mua, kun sanon, että kannattaa kokeilla!

Ja kysykää, jos jäi kysyttävää!

Budapestin ihanat ostokset

saappaat2

Budapestin reissu ei ollut mikään shoppailureissu, mutta kyllähän sieltä tuli muutama ihana tuliainen itselle hankittua. Hinnat Unkarissa on ketjuliikkeissä aikalailla Suomen tasoa. H&M:llä, Zarassa, Mangossa jne voi säästää muutamia euroja, mutta erot eivät ole kovin merkittäviä. Sen sijaan katujen varsilla näkyi yllättävän monia pieniä kenkäkauppoja, joissa hinnat taas olivat huomattavasti Suomen kenkäkauppojen hintoja edullisemmat. Laatukin vaikutti ihan hyvälle, mutta toki kaikki nämä minunkin ostokseni ovat materiaaliltaan keinonahkaa, ei aitoa.

Ihastuin MK shoes -nimisen pikkupuodin ikkunassa useisiinkin saappaisiin ja saapikkaisiin ja päätimme tulla seuraavana päivänä ostoksille - se olisi lomamme toiseksiviimeinen päivä, joten uskalsi jo arvioida onko matkabudjetissa vielä shoppailuvaraa. Perjantaiaamusta suuntasimme siis ostoksille ja arvatkaapa mitä - kaikki kaupat oli pyhäinpäivän takia kiinni. Suomessahan pyhäinpäivä oli vasta 2.11, mutta Budapestissä päivää aikaisemmin. Shoppailupäivä oli siis peruttu, eikä ollut varmuutta siitäkään olisivatko kaupat seuraavana päivänä auki. Meidän suomalaisen käsityksen mukaan, kun se se varsinainen pyhäpäivä oli. Hieman meinasi kiukuttaa, mutta eihän siinä jalan polkeminen tai letkuttaminen auttanut. Meidän onneksemme kuitenkin Unkarissa lauantaina kaupat olivatkin auki, vaikka Suomessa hiljennyttiin silloin pyhäinpäivän viettoon. Shoppailupäivä siis olikin vain siirretty ja pääsin kenkäostoksille, jei!


Ensisijaisesti haaveilin konjakin värisistä, matalakantaisista saappaista. Hieman haaveilin myös ylipolvensaappaista, mutta sen jälkeen, kun Joni kuvaili niitä "saapasjalkakissan kahluusaappaiksi", totesin normaalien olevan siis parempi valinta. Miehet. Kokeilin muutamaakin paria, mutta tämä pari oli joka aspektilla paras - mukavin lesti, sopiva kannan korkeus, hyvä väri ja kivan simppeli malli jota piristää kultaiset vetoketjut. Nuo on vain ulkonäön vuoksi, sillä kengän sisäsyrjässä on ne, jotka oikeasti avataan jalkaan vedettäessä. Sisällä on myös ohut karvavuori, eli talvellakin tarkenee!

IMG_1985IMG_1986

Samaisessa puodissa oli myös valtava määrä kivoja nilkkureita ja bootseja. Ja taas kerran bling-harakka haksahti! Mutta katsokaa nyt näitä mustia bootseja, keinonahkaa, koristeena vetoketjut ja mokkaosiot, joissa blingiä! Nämä on aivan mielettömän mukavat jalassa ja näillä jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja.

Olisitteko muka itse voineet vastustaa? Niimpä!

IMG_1975IMG_1979IMG_1980

Molemmat kengät maksoivat euroissa alle pari kymppiä. Ruskeat n. 18 euroa ja mustat muutaman vähemmän.

Erään toisen pikkupuodin ohi kävellessämme Joni totesi, että ostetaan mulle vielä käsilaukunkin. Vastustelin kauan, mutta pitkän väännön päätteeksi totesin, että tuo punainen on hienoin. Muotokielessä on tosi paljon samaa LV:n Alman kanssa, mutta minun mielestäni tämä ei kuitenkaan ole mikään suora "merkkilaukkukopio". Materiaalit, kuosit, koristeet ja vuorit poikkeavat Almasta selkeästi, eikä tässä ole edes yritetty matkia niitä. Muodossa on paljon samaa, mutta tässä maailmassa on aika vaikeaa tehdä enää mitään, mikä ei muistuttaisi jotain mitä joku on jo aiemmin tehnyt.

IMG_1967IMG_1968

Tykkään tästä paljon, vaikka punainen laukku onkin mulle aika yllättävä valinta. Kysyin Joniltakin, että onko tämä mulle vähän outo valinta. Se vastasi, että onhan se vähän yllättävä, mutta sopii kyllä mulle mainiosti. Mukana tuli muuten pitkä olkahihnakin, se on hyvä, kun olen tottunut laukkuja kantamaan olalla. En muista hintaa enää tarkkaan, mutta samassa alle kahden kympin -luokassa taisi tämäkin olla. Siksi pystyin vielä laukunkin ostamiseen myöntymään.

IMG_1972IMG_1971

Mitäs te tykkäätte näistä tuliaisista? Mikä on teille eniten mieleen, vai onko mikään? Itse olen ainakin tosi tyytyväinen ja kaikki on saaneet jo runsaasti käyttöäkin. Se on aina hyvä merkki!

Sinistä

IMG_2028IMG_2007

Pitkästä aikaa asukuvia. Sitten edellisten kuvien maahankin on satanut lumikerros - jopa tänne Turkuun. Kaikki oli tänään kirkkaassa pävänvalossakin niin sinistä: asu koostui sinisen eri sävyistä, lumipeite nurmikollakin näyttää sinertävältä ja sinertämistä viestivät myös pakkasessa ilman takkia kekkuloineen neidon poseeraukset.

IMG_2016bababaIMG_2008

Henkkamaukkaa henkkamaukan päällä tällä(kin) kertaa. Mitäs tykkäätte? Minä tykkään yllättävänkin paljon, vaikka edelleen arastelen farkkupaidan käyttöä. Helmiäisnapit onneksi tekevät siitä vähän hempeämmän ja tyttömäisemmän - muistatteko, että pelkään olla liian rock?

Hehkulamppukorvikset on hyvät opiskeluun. Luulisi tulevan älynväläyksiä, kun on jo lamput mukana - sen kun odottelee vaan, että ne syttyvät.

Joululahjatoiveita

Saako valitella taas kerran tätä samaa: mihin kaikki aika oikein häviää? Postausaiheita rittäisi ja kirjoitusintoa yhtä lailla, mutta missä välissä ehtisin viettää aikaa koneella blogin parissa? Tai tarkemminkin missä välissä haluaisin. Viime perjantaina vietin koko päivän muokaten kuvia Digitaalinen kuvanmuokkaus -kurssille, mutta eihän niistä blogimateriaalia saa. Ja sen jälkeen olikin kiva tehdä jotain muuta, kuin istua koneella. Näin jopa ystävää (Minä! Täällä Turussa! Eka kerta!) ja oli niin hauskaa, että jatkettiin lauantainakin.

No mutta, asiaan! Ei ole tätä aikaa vuodesta ilman joululahjatoiveita, vai mitä? En kyllä oleta saavani paljoa lahjoja, enkä mitään suurta toivokkaan. Silti muutama paketti on ihanaa avata ja täytyy kyllä sanoa, että kuoriutui sieltä toivomiani juttuja tai ei, niin aina olen onnellinen.

Nämä toiveet on ihan vaan puhtaasti omiani. Jos ehdin niin voisin tehdä vielä toisen postauksen siitä, mitä tykkään antaa toisille. Näiden lisäksi me toivottiin uusia tyynyjä ja kävinkin erään joulutontun kanssa meille sopivat jo valitsemassa. Niitä kun on hankalaa toiselle valita. Nyt pitää vielä jaksaa olla kiltti, että ne aattona pukinkontista löytyy! Mutta, asiaan....

pukinkontti
Tuotekuvat H&M.

Yöppärit on joka vuosi joululahjatoiveiden ykkönen. H&M:ltä löytyy vuodesta toisee kivoja, värikkäitä ja sopivan tyttömäisiä yöppäreitä mun makuun. Setti pitkillä printtihousuilla on siitä kiva, että paita on niin pitkä, että sitä voi käyttää yksinään yömekkonakin. Ja lisäksi siinä on edes t-paitamittaiset hihat. Minähän en voi koskaan oleskella kotona hihattomassa paidassa tai olkaintopissa - mun olkapäät nimittäin jäätyy aina! Joten edes pienet hihat on ehdottomat.

Näistä kahdesta mun edoton suosikki on kuitenkin tuo pitsipaidan ja kollarishortsien setti. Tuo paita on ihan täydellinen söpöläinen ja tuollaisia shortseja oon kaivannut jo pitkään.. Jonikin tulisi onnelliseksi tästä setistä, nimittäin sen harmaat kollarishortsit vapautuisi takaisin vaan sen omaan käyttöön!

pukinkontti2
Tuotekuvat lainattu adlibris.fi

Melkein joka vuosi pukinkontista löytyy myös lukemista. Oon koukuttunut Donna Leonin Guido Brunettin tutkimuksia -kirjasarjaan, ja oonkin lukenut kaikki 19 suomeksi käännettyä romaania. Leon on kuitenkin kirjoittanut vielä kolme Guidoa sen jälkeenkin, nuo yllänäkyvät, jotka voisin kyllä dekkarihimoissani ahmia englanniksikin. Ainakin Adlibris  myy näitä englanninkielisiä versioita. Niin ja jos saan kirjoja niin pokkarit kelpaa mulle aina ihan mainiosti - kustannus ja säilytystehokkaita kun ovat, heh.

pukinkontti3

Tuotekuvat Redbubble.com

Vaatteita on kiva saada joululahjaksi, koska tykkään saada jotain hyödyllistä. Hankaluus on tietenkin se, että toiselle ei välttämättä ole kovin helppoa ostaa vaatteita.  Mun ihastus vaaterintamalla ovat tällä hetkellä Redbubblen mahtavat printti t-paidat. Yoda I love -paita osuu kyllä tän Star Wars fanin (jonka lempihahmo on ylläri ylläri Yoda) naurunappulaan.. toi paita saa mut hihittelemään joka kerta kun nään sen. Aika suloisia on myös noi kaksi My little pony -versiota. Noista hauskempi on ehkä tuo sininen, koska se ei ole niin överi. Vaikka söpöydessä keltainen vie ehdottomasti voiton. Paitojen värin saa muuten valita itse, eli printin voi ottaa melkein minkä väriseen paitaan tahansa! Paidan hintaan tulee toimituskuluista ja veroista vielä lisäksi noin 5€, eli ei paha sekään.

En kyllä usko oikeasti saavani näitä joulupukilta, mutta nää on niin vahvasti mun mielessä, että oon melko varma että ensi kevään aikana viimeistään tuun Redbubblesta tilailemaan ihan itse!

pukinkontti4

Tuotekuvat valmistajan.

Koskaan ei voi olla liikaa kynsilakkoja, eikö vaan? Eikä koskaan voi olla liikaa kimalletta. Eikä liikaa pinkkiä. Näillä perusteilla olisin suuresti ihastunut China Glaze - Pink of Me -lakkakokoelmaan. Ihanat This one's for you, Pink of me ja  I pink I can houkuttelisi mua kaikki suuresti. Ovat muuten China Glazen Roosa Nauha -lakkoja nämä. Vaikka aika ihania värejä on valikoitunut noihin muutamiin Ombre -setteihinkin, oih. Näitä saisi tilattua edullisesti ainakin Head2Toe Beautysta, mutta sen huono puoli on se, ettei toimitusajasta voi oikein olla varma. Voi olla, etteivät nämä enää ehtisi pukinkonttiin, kun Suomenkin päässä joulun alla on toisinaan postin kulkeminen vähän hitaampaa..

pukinkontti5
Tuotekuvat Minna Parikka

Sitten vielä muutama toive, jotka on ihan pelkkää fantasiaa. Siis sellaisia, joita en todellakaan oikeasti toivo, koska nämä on kuitenkin sen verran tyyriitä minun joululahjamakuuni. Mutta kun nyt joululahjahaaveista postaa niin saahan sitä yhden kuvan verran unelmoida, eikö vaan? Sitten kuvakollaasien tekemisen nämä molemmat Ginger -laukut ovat jo Minna Parikan verkkokaupasta loppuneet - ne löytyivätkin ale-puolelta huimaan -60% alennushintaan. Huh, eipähän tarvitse enää itsekään haaveilla! Lompakkopuolelta löytyy vielä sekä minttupuuterista Bugs -lompakkoa, että ihanaa korallista Drip -lompsaa, mutta toistan vielä kerran: en oikeasti toivo, että kukaan ostaisi minulla 160 euron lompakon jouluahjaksi.

Huhhuijakkaa!

Että sellaisia toiveita tällä kertaa. Voisitko itsekin toivoa jotain näistä vai ollaanko tässä asiassa ihan eri planeetoilta? Luulenpa, että aika moni teistä on samaa mieltä mun kanssa ainakin siinä, ettei sillä ole oikeasti mitään väliä, mitä paketeista kuoriutuu. Joulussa on kyse jostain ihan muusta, vaikka onhan sitä mukavaa päästä muutamat lahjapaperit repimään!

Tarvitseeko muuten enää erikseen mainita, että yksikään postauksen linkeistä ei ole minkään sorttisia mainoslinkkejä, eikä kukaan ole pyytänyt minua tätä tekemään tai heidän tuotteitaan mainostamaan. Toivottavasti ei.

Poskipunan ja puuterin korjaus

Budapestin reissu otti vähän koville mun puuterille ja poskipunalle. Meikit oli luonnollisesti ruumassa matkustaneessa matkalaukussa molempiin suuntiin. Perille päästessä poskipuna oli posahtanut palasiksi ja tuumasin oikein ääneenkin, että onneksi sentään tämä, eikä puuteri. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta, kun paluumatkalla matkalaukussa oli posahtanut sitten sekin.

IMG_1948

Pari viikkoa niitä meikkipussissa sellaisena kuljeteltuani koko meikkipussin sisältö alkoi olla puuterin ja poskipunan peitossa, joten oli aika ryhtyä korjaustoimenpiteisiin. Muistin nimittäin lukeneeni ohjeet Poskipunan pelastamiseen Colour me -blogista (jossa Juulia oli saanut ajatuksen Muuttolintuja Syksyllä -blogista). Ajattelin kirjoitella aiheesta itsekin, mikäli jollekin tämä kikka ei vielä ole tuttu.

Tarvitaan siis rikkonainen puuteri, poskipuna tai vaikka luomiväri, hieman haavanpuhdistusainetta (tai muuta mahdollisimman korkeaprosenttista alkomahoolia), paperia, lusikka ja kippo. Mun mielestä tuo kippo oli ihan ehdoton, ei siitä sotkemisesta puuterirasiassa olisi mitään tullut.

IMG_1947IMG_1954IMG_1953

Homma on niin simppeliä, että hajonnut tuote laitetaan kuppoon, jossa se murskataan lusikalla mahdollisimman tasaiseksi jauheeksi. Jauheeseen lisätään alkoholia (toim. huom. jos käytät suihkupullossa olevaa Septidiniä, irroita suihkekorkki ja kaada... ÄLÄ suihkuta.. voitte arvata pölähtikö poskipunajauhe paljon vai paljon..) ja sekoitetaan sörsseli tasaiseksi tahnaksi.

Valmis tahna kipataan rasiaansa ja levitellään lusikalla mahdollisimman tasaiseksi. Mikäli nestettä meni liikaa kannattaa painaa tahnaa nenäliinalla tai serlalla, johon ylimääräinen kosteus imeytyy. Minä en saanut nenäliinallakaan tasaista lopputulosta, joten painoin myös aikakausilehden sivusta repäistyllä paperilla. Koska siitä ei tullut tasaista niinkään silottelin pinnan tasaisen kiiltäväksi sormin - vähän niinkuin ala-asteella savitöitä tehdessä!

IMG_1956IMG_1957IMG_1960

Sitten vain pyyhitään ylimääräiset sotkut rasian laidoilta, innokkaimmat koristelee kuvioilla ja jätetään kuivumaan yön yli. Aamulla pitäisi puuterin ja poskipunan olla taas käyttökelpoisia! Alkoholi haihtuu yön aikana kokonaan pois, eikä kosteutta tai tuoksua pitäisi jäädä.

Ihan äärettömän kätevää, pienellä vaivalla ei joudu heittämään hukkaan hyvää tavaraa. Nimimerkillä Kerran upouuden Lumenen kivipuuterin hajottanut ja roskiin heittänyt. Ärsyttää vieläkin, etten silloin tiennyt tätä. Oletteko jo kokeilleet tätä? Vai onko joku muukin heitellyt roskiin hajonneita juttuja?

Nyt tää supervaimoke kipaisee vielä viemään roskat. Pari koneellista pyykkiä on jo pesty, koko kämppä siivottu, perunat kuorittu ja salaatti valmiina jääkaapissa. Nyt odottelen vaan, että puolisko pääsee töistä ja uunissa muhiva karjalanpaisti valmistuu. Supervaimoke tarjoilee sen kanssa tietenkin itse tekemänsä puolukkahillon kanssa.

Sori jos oli liian lällyä ja hehkuttamista, mutta kai sitä saa iloita, kun kerrankin jaksaa! Kaappiin tuli nyt nimittäin lajteltua varmaan kaksi viikkoa lattialla odottaneet puhtaiden pyykkien pinot. Hups.

Maailman kauneimmat kynnet

Muutama viikko takaperin tein sellaisen lakkauksen, johon en olisi voinut olla yhtään tyytyväisempi. Ihan oikeasti olin niin onnellinen niistä. Tuijottelin kaiket päivät ihastuneena. Siivosin keittiössä päivällä ja illalla puoliskoni tullessa kotiin sanoin, että  ymmärrät varmaan, että vaikka siivosin muuten, en voinut pestä puhtaaksi keraamista liettä. Ja ymmärsihän se.

IMG_1921

Pohjalla kynsissä oli Essien (aikoinaan livboxista tullut) Muchi Muchi, ja kärjissä valkoista irtoglitteriä. Hempeän lakan ja hempeän kimalluksen yhdistelmä oli vaan kertakaikkisen täydellinen. Mutta arvatkaa vaan tallentuiko se kuviin sellaisena, kuin luonnossa oli.

IMG_1923IMG_1877

Ei tietenkään. Oikeita sävyjä ei millään saanut tallentumaan kuviin, vaikka koitin kuinka monia eri asetuksia ja ties millaisessa valossa. Jos lakan sävy tallentui oikein ei kimallus päässyt ollenkaan oikeuksiinsa. Oikeasti kun kärjet kimmelsivät kokoajan monissa eri sävyissä, valon glitteriin osuessa. Tai sitten glitterkärjet korostuivat jotenkin oudon paljon, vaikka todellisuudessa kimalle häivyttyi lakkaukseen ihanasti.

IMG_1867IMG_1915

Tässä siis epämääräinen kokoelma 71 kuvan "parhaimmistoa". Toivottavasti olette kynsien ihanuudesta yhtään samaa mieltä mun kanssa, niin onnellinen niistä olin. Ja uskottehan, että luonnossa ne oli vielä niin paljon kauniimmat?

Oli, oli!

Pappa ♥

Hei vaan. Surullisella linjalla jatketaan tämänkin viikon lauantaina. Pää on tyhjä ja silmät punaiset sillä aikaisin tänäaamuna pappani nukkui pois. Taidan hetken rauhoittua ja keskittää ajatukseni papan muistelemiseen. Ja mummuun, joka 61 vuoden avioliiton jälkeen jäi leskeksi. Minun viimeinen mummuni.

Mutta tällaista elämä on ja jokaisen on jossain vaiheessa aika lähteä. Surut on surtava alta pois, ja sitten elämä jatkuu vielä. Muistakaahan tekin halia rakkaitanne ja kertoa heille, että ovat tärkeitä. Sitä ei varmasti voi tehdä liikaa 

IMG_5922

Luonnolliset koristeet

Nyt raapaisen taas tikulla asiaa, joka varmasti (ja toivottavasti) herättää keskustelua. Mielipiteitä on varmasti monenlaisia, ja niistä on ollut hirmu mukava jutella kommenttiboksissa. Omakin ymmärrys aina laajenee, kun kuulee jonkun muun hyviä perusteita toisesta kannasta.

Tällä kertaa aioin nimittäin kirjoitella luontoon liittyvistä arvoista ja häistämme. Hääthän ovat yleensä aikamoista kulutusjuhlaa ja ehkäpä jopa tuhlaustakin. Paljon rekvisiittaa, koristeita ja krääsää hankitaan vain yhtä päivää varten. Niin varmasti tulee meidänkin häissämme käymään.

On kuitenkin ainakin koristeluun liittyviä asioita, joita voin ja haluan tehdä, jotta häissämme pysyttäisiin mahdollisimman lähellä luonnollisuutta. Sitäpaitsi, näillä valinnoilla säästää myös rahaa. Moni on varmaan mun kanssani samassa veneessä, jossa häitä varten budjetti on rajoitettu. 

Ensinnäkin pöytäkoristeet, aivan loistava kohta säästää rahaa ja ympäristöä. Meidän pöytäkoristeet tulevat luultavasti koostumaan luonnosta kerätyistä tarvikkeista ja äidin oman puutarhan antimista. Äitihän sanoi minulle jo vuosia sitten, kun meidän seurustelu alkoi olla vakavaa, että hänelle on ilmoitettava häiden ajankohta ainakin 1,5 vuotta etukäteen, jotta hän ehtii istuttaa tarvittavat kukkasipulit itämään. Hääkesänä kasvimaan reunalta varataan iso kaistale kukkasille. Tuumattiin jo äidin kanssa että istutetaan mahdollisimman montaa eri sorttia, jotta joku varmasti on silloin kukassa. Suurimpana toiveena on vaaleanpunaiset liljat.

IMG_0683 IMG_9616

Maljakot pöytäkoristeisiin voi hankkia kirpparilta tai säästellä itse käyttämistään lasipulloista tai purkeista. Mulle ei ole niin väliä, ovatko ne identtiset joka pöydällä. Ei ne kukka-asetelmatkaan varmaan ole. Puutarhakukkien lisäksi maljakoihin vihreää antamaan voi kerätä luonnosta esimerkiksi mustikanvarpuja. Tykkään pitää niitä muutenkin joskus maljakossa, joten mikseivät ne sopisi häihinkin.

Olen miettinyt tekisinkö kukkakimpun ja vieheet  itse, mutta toistaiseksi en usko, että uskallan. Se vaatisi kyllä hieman harjoittelua etukäteen, koska pienikin epäonnistuminen kimpun teossa edeltävänä iltana saisi kyllä mut ihan varmasti hermoromahduksen partaalle.

WP_20130908_14_19_31_Pro WP_20130908_14_57_53_Pro

Muutkin juhlapaikan koristelut voi tehdä luonnon antimista. Juhlatalo majakoskella talon ovenpielissä on juhlapäivinä tuoreita koivunoksia maitotonkissa - aivan ihanaa! Ja jos pihamaata haluaa muuten koristella, sen kun keräilee luonnosta antimet sinnekin. Serkkuni aivan ihanissa häissä oli pihalla ihan vaan valkoisissa ämpäreissä isoja kukka-asetelmia. Muistan, kun keräiltiin niitä varten maantien varresta lupiineja, horsmia ja mitä tahansa muitakin luonnonkukkia, joita sattui löytymään. Sekaan muutama koivunoksa törröttämään ja kesähäiden tunnelma on taattu.

Ylipäänsä olisi kiva pyrkiä välttämään turhaa muovi- ja paperikoristeiden käyttöä. Muovia nyt on ainakin aika helppo vältellä (paitsi ehkä boolimaljan äärellä), mutta paperia tulee varmasti käytettyä vähän enemmän. Tällä hetkellä mietiskelen, viitsinkö alkaa tekemään silkkipaperisia pompomeita koristeiksi. Muutama sellainen olisi minusta ollut ihana, mutta se jos joku on oikeasti aika turhaa.

Pomskitkin voisi ehkä korvata tekemällä kankaasta viiriauhoja, jotka ovat olleet viime vuosina aika suosittuja. Tilkkuja kun on sekä minulle, että äidille kertynyt tässä vuosien saatossa aika paljon, joten samalla saisi hyötykäytettyä niitä. Eivätkä ne olisi kertakäyttöisiä koristeita, vaan säilyisivät tuleviakin juhlia varten.

WP_20130807_017

Kannattaa muutenkin kysellä tutuilta ja sukulaisilta, onko heillä vielä tallessa jotain omaa häärekvisiittaa. Ei kaiken todellakaan tarvitse olla uutta. Ja kerran, kun tekee kunnolla niin  esim. hääleikkien rekvisiitta kestää sukupoljelta toiselle. Meidän suvussa on ainakin tallessa aivan ihanat auton muotoiset pinkki-violetit minä-hän -kyltit tuttu juttu leikkiä varten. Ne askarreltiin serkkuni häihin 90-luvun lopulla ja edelleen palvelevat mainiosti!

Tällaisia ajatuksia minulla tällä kertaa. Yksi asia, jolla voi vielä vaikuttaa häiden ympäristöystävällisyyteen on lähituotannon suosiminen. Tästä kirjoittelen kuitenkin toisen kerran, sillä minulla riittää ajatuksia oman postauksen verran siitä, millaisia palveluntarjoajia haluan suosia, ja miksi.

Kertokaa kuitenkin kommenttiboksissa millaisia luonnon- ja rahansäästökeinoja olette ajatelleet käyttää? Ja ilahdun suuresti jos vinkkailette kivoista ideoista, joita olette itse muiden häissä nähneet. Tai mitä tahansa muutakin, teidän kommentit nimittäin piristää aina päivää!

Käsityökiireitä

Minä kuulun siihen ihmisryhmään, jolle käsitöiden loppuunsaattaminen on joskus ihan ylivoimaisen vaikeaa. Äitini suurin vitsin aihe on joskus yläasteella aloittamani isoäidinneliö tilkkutäkki, joka on vieläkin kesken. Virkkaaminen oli kivaa, mutta se päätteleminen ja palojen kiinniopmpelu. Silloin tällöin saan jonkun puuskan ja ompelen muutaman palan kiinni, mutta vielä noin kaksi kolmasosaa on irrallaan. Enkä oikeasti viitsi edes kertoa siitä maailman kauneimmasta pitsineuletakista. Vielä joku päivä näette sen. Ellei blogi lopu ennen sen valmistumista.

IMG_1050

Olen nyt Jyväskylässä, jossa mukanani minulla on vain yksi neule (jonka aloitin viime viikolla. Miksi, miksi aloitin uuden käsityön itselleni, kun on kymmenen edellistäkin kesken? Ja pukinkonttiin tehtävät pehmoiset on vielä aloittamatta...), mutta ensi viikon projektiksi aion ottaa yhden ompeluksen, jonka tekeminen sai lentävän lähdön, ja sitten yhtä nopean stopin. Kun tilalle tuli toinen, kiireellisempi ompeluprojekti. Se sentään valmistui kahdessa päivässä.

IMG_1058

Nämä postauksen kuvissa näkyvät, aivan ihanat villakankaat ostin ommellakseni itselleni kevyen takin. Sellaisen joka on vähän normaalia syystakkia lämpimämpi, mutta ei nyt ihan mikään eskimo-toppa-lämmin kuitenkaan. Sellaisen, jota voisi käyttää juuri nyt. Mallia kaavoihin otin Burda lehdestä, mutta harvoinpa teen ihan valmiiden kaavojen mukaan. Nytkin tein hieman muutoksia.

IMG_1059IMG_1051

Ensi viikonloppuna se on valmis! Lupaan sen teille nyt tässä, joten voitte kivittää mut julkisesti, jos kehtaan jättää tämänkin julistuksen jälkeen tämän projektin vielä roikkumaan. Julkisen lupauksen lisäksi potkua saa onneksi siitä, että takkia pääsee heti käyttämään. Siksikin se on nyt ommeltava, ennenkuin ne lumet ja kovat pakkaset tulee ja se on liian vilpoinen. Ja sitten ehdin hyökätä niiden joululahjojen kimppuun.

IMG_1060

Ja jos meinaatte kysyä, että eikö kannattaisi päättää ettei aloita uutta käsityötä, ennen kuin kaksi vanhaa on saatu loppuun. Vastaan: joo, kannattaisi. Ja olenhan minä niin päättänytkin, mutta kun ei se ole oikein pitänyt. Paitsi kaksi käsityötä tuli kyllä juuri valmiiksi, ennen tämän neuleliivin aloittamista...

Pystyttekö samaistumaan tunteisiini ollenkaan? Kommenttiboksissa saa myös potkia hellävaroen persauksille, jotta oikeasti saisin joskus jotain taas valmiiksi.

Voihan nenä!

Tän blogin sivupalkissa lukee, että kirjoitan täällä kevyistä asioista, jotka tekee mun arjesta vähän ihanampaa. Nyt kuitenkin kirjoitan muutaman sanan raskaista asioista, jotka on kaikkea muuta, kuin ihania. Mun piti tulla kirjoittamaan ihan jostain muusta. Mutta sitten katsoin Nenäpäivä -lähetystä. 

En varmasti ollut ainoa joka itki, kun telkkarissa näytettiin kolmea pientä Nepalissa asustavaa lasta. Perheen muodosti seitsemän ja viisi vuotiaat pojat ja kolme vuotias pikkusisko. Molemmat vanhemmat oli kuolleet. Lapset asuivat kolmestaan pienessä majassa, jonka katto ei pidä sadetta. Pojat kantoivat päivittäin kymmenien kilojen painoisia vesikanistereita, monia kilometrejä, jotta saisivat vaihdettua ne ruokaan. Joka päivä työ ei tuottanut tulosta.

Vanhimmalta pojalta kysyttiin, mistä hän haaveilee elämästä. Hän vastasi haaveilevansa siitä, että saisi joku päivä kuolla.

Sen jälkeen ei vaan voi tulla blogiin ja kirjoittaa lomasta Unkarissa ja halvoista balettilipuista ja vielä ruikuttaa siitä, ettei kaikki ihmiset kunnioittaneet tilaisuutta pukeutumisellaan. Ei vaan voi.

On mahtavaa, että keräyksiä järjestetään ja ihmiset saavat apua. Kuitenkin aina pelottaa, että meneekö se apu perille, vai jääkö lahjoitetut varat matkan varrelle. Kuitenkin on parempi, että edes vähän menee perille, kuin että ei yhtään. Kaikkia lapsia ei voi pelastaa, mutta ennemmin yksi, kuin ei yhtään.

Sen vaan sanon, että voisin kävellä automaatille just nyt ja nostaa koko kuukauden budjettini, jos voisin antaa sen käyttöön tuolle pienelle perheelle. Ettei se poika enää toivoisi yhtä paljon kuolemaa.

Autetaanhan aina toisiamme, niin paljon kuin pystytään? Pieniä ja isoja. Lähellä ja kaukana.

Ballerina

Viime viikolla pääsin katsomaan elämässäni enismmäistä kertaa balettia. Olin ihan lumoissani. Ja tilaisuutta kunnioittaakseni toki halusin olla itsekin sievä. Mielestäni onnistuinkin.

Vaikka kukapa nyt osaisi olla yhtä sievä ja viehkeä, kuin ballerinat? Eipä kai kukaan.

IMG_1527
IMG_1531IMG_1552

Itkujen, potkujen ja raivareiden jälkeen jouduttiin ostamaan mulle reissun päältä mekko, jolla lähdin esitystä katsomaan. Onneksi Orsaysta löytyi ihana mekko, jossa on tumman fuksian päällä musta pitsikerros. Ja voitteko uskoa, vain kolme kymppiä!

IMG_1555
IMG_1586
IMG_1530

Mitä tykkäätte meidän balettieleganssista? Vaikka itse kehunkin, niin aika kivallehan me näytetään yhdessäkin!