Väsynyt

Huh heijaa. Pitkästä aikaa täällä.

Kesätyöt alkoivat tasan viikko sitten. Sen kyllä huomaa, ettei hetkeen ole tullut tehtyä 8-16 ajoitettua duunia. Oikeastaan näin säännöllisestä arkirytmistä on viisi vuotta.

Ensimmäiset viikot kuluvat perehdytyksen merkeissä ja aivot kerrassaan pursuavat uutta tietoa niin paljon, ettei kapasiteettia tunnu riittävän mihinkään muuhun. Työasiat vilisevät unissa (kollegoilla kuulemma myös) ja aivot käy niin kovilla ylikierroksilla, että vapa-ajalla sanojen muodostaminenkin on ollut työn ja tuskan takana.

Olen hoitanut vain pakolliset valmennukset, mutta kaikki omat harrasteet on olleet täysin nollassa. Hyvää ruokaa on tullut laitettua ja muutamia kivoja reseptejä kehiteltyä, mutta turha kuvitellakaan, että olisin jaksanut ottaa valokuvia tai kirjoittaa ohjeita ylös.

Olen keksinyt kivoja, nättejä ja mukavia työasuja, mutta kotiin tullessani ei poseeraaminen ole houkutellut pätkän vertaa vaan pyjamat oon vetänyt niskaan heti tilanteen salliessa.

Aamuherätyksiin tottuminenkin vaatii vielä aikansa ja ennen unirytmin tasoittumista liian myöhäinen nukkumaanmeno ja aikaiset aamut ovat aiheuttaneet paljon väsymystä ja päänsärkyä, siis ihan konkreettisesti. Univelkaa kertyy, kun uni ei vaan tule kun on vuosikausia tottunut kukkumaan pitkään.

En voi väittää paljoa blogia ajatelleeni, mutta vähän olen. Viikonloppuna musta tulee toisen kerran kummitäti ja ajattelin kirjoittaa blogiin juhla-asuvaihtoehtoja. Päätin ettei mikään kelpaa, hankin uuden mekon ja ajattelin esitellä sen. Korkkasin balleriinakauden kunnolla ja rakastuin syvästi vasta nyt yksiin jo pidempään kaapissani odotelleisiin baltsuihin. Ajattelin kirjoitella uudellen rakastumisestani. Mutta väsytti liikaa. Niinkuin aina muulloinkin.

Tämä postaus on aika negatiivissävyinen, myönnän. Mutta halusin kirjoittaa sen silti. En halua selitellä olematonta postaustahtia, mutta haluan kertoa kuulumisiani. Ja ehkä vähän halusin taas muistuttaa, ettei munkaan elämä ole täydellistä. Pelkkää leipomista, Minna Parikoiden ostelua ja kynsilakoista murehtimista.

Mutta eiköhän tämä tästä tasoitu pian. Uskon niin. Nyt vaan aivot on minttuhyytelöä, mutta tykkään työstä hurjasti. Kunhan opin niin hommat ja asiat niin aivojenkin ylikierrokset varmaan vähän rauhoittuvat. Olen onnekas kun olen niin kivassa ja kiinnostavassa työssä.

Kuulostaako tutulle?

Toivottavasti te jaksatte nauttia ihanista kevätkeleistä. Tai täähän on oikeestaan jo kesä. Kyl määkin aion nauttia. Vaikka väkisin. Tosin nyt menen nukkumaan.

Ps. Luojan kiitos siitä, että vappu katkoi viime viikon ja tällö viikolla oli helatorstai. Edes vähän kevyempi pudotus!

Pps. Korjasin tekstistä jo ainakin 15 kirjoitusvirhettä... Onneksi jaksoin edes oikolukea. Varmaan vielä jäikin, mutta jääkööt.

2 Kommenttia

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!