Vappua!

Hyvää vappua kaikille! Minäkin laitoin meidän kotiin vähän vappufiilistä - serpenttiiniä ja parit ilmapallot. Lapsi on terve kun se leikkii! Leikkikäähän tekin turvallisesti, vai kuluuko vappu rauhallisesti ja sivistyneesti piknikillä?

IMG_8403IMG_8408IMG_8410IMG_8404IMG_8409IMG_8401

Ps. Suomen Tivolissa on uusi laite, joka mun on ehdottomasti testattava! Legendaariseen vapun yötivoliin ei kyllä näin vanha täti enää kehtaa mennä pyörimään, joten  täytyy ängetä itsensä sinne joskus päiväsaikaan...

Kalevala Koru

Olen aikamoinen koruharakka. Korvakorujakin mulla on varmaan 100 paria täällä kotona ja toinen mokoma asuu äitin ja isin luona - meillä on äitin kanssa niille yhteishuoltajuus. Kaikki ei suinkaan ole pelkkää halpaa rihkamaa, vaan myös arvokkaampia, tärkeistä hetkistä muistuttavia koruja löytyy korurasian kätköistä runsaasti.

IMG_2669

Mun mielestä koru on aina onnistunut lahja, ja mikä tahansa koru Kalevala Korulta on onnistunut koruvalinta (okei, ehkä ne Mike Monroe -kokoelman tuotteet ei olisi ihan mun ykkösvalintoja...). Kalevala Koru on yksi niitä merkkejä, jotka voisivat valmistaa mitä tahansa ja minä rakastaisin sitä.

Kukapa voisi vastustaa laadukkaita materiaaleja, suomalaista designia ja kotimaista käsityötä kauniin korun muotoon muunnettuna? Sitähän minäkin. Ajattelin esitellä teille nyt mun omat Kalevala Korut.

IMG_2658

1. Hopeiset Made in Helsinki, Eira -korvakorut

Nämä on mun uusimmat Kalevalat. Omalta rakkaalta saadut sydänkorvakorut ovat viime syksyltä.

IMG_8441IMG_8442

2. Hopeinen Kielo -rannekoru

Tämä rannekoru on heittämällä Kalevala Koruistani rakkain. Kielo -rannekoru on käsittämättömän kaunis. En tiedä yhtään kauniimpaa rannekorua. Sain sen ylioppilaslahjaksi tuolta puoliskoltani. Alemmassa kuvassa näkyvien lehtien nurjalla puolella on vielä kaiverrukset, toisessa lukee Kirsi ja toisessa 31.5.08 - lakkiaispäivämme.

IMG_8430

3. Hopeiset Lapin korut - korvakorut

Mummu antoi minulle 18-vuotis syntymäpäivälahjaksi vapaasti valitsemani Kalevala Korun korvikset. Valitsin Lapin korut, vaikkei minulla esimerkiksi juuria Lapissa olekaan. Valinta perustui puhtaasti korujen kauneudelle.

IMG_8437

4. Pronssiset Kalevalankarhu -korvikset

Nämä on ensimmäiset saamani Kalevalakorvikset. Sain nämä muistaakseni vielä ala-asteen puolella tädiltä joululahjaksi. Seuraavana jouluna sain hopeiden Talon sydän -rannekorun, jota käytin paljon, mutta se on tainnut hukkua vuosien saatossa, koska en ole sitä muutamaan vuoteen enää löytänyt.

IMG_8434

5. Hopeiset Vellamo -korvikset

Nämä sain joululahjaksi puoliskoltani muutama vuosi takaperin. Nämä valikoituivat minulle kuulemma siksi, että Vellamon kuvaus sopi minuun niin hyvin:

"Vellamo tunnetaan suomalaisissa kansantaruissa vedenhaltijana, Ahdin puolisona, ja Kalevalassa vedenemäntänä. Kerrotaan, että vedenneidolla on pitkät vyötärölle ulottuvat hiukset. Päivi Harjuhaahdon suunnittelemassa korussa Vellamon hiuskiehkura on kuvattu kauniina filigraanikuviona. Sen muodossa voi nähdä myös aaltojen keinuvaa liikettä. Uskomusten mukaan Vellamo näyttäytyy pääasiassa miehille ja kalastajan onkeen tarttuessaan voikin pyrkiä miehen puolisoksi."

IMG_8446IMG_8447

6. Riipus

Tämän riipuksen olen saanut perintönä mummun poismenon jälkeen. Hopeanvärinen koru ei ilmeisesti ole hopeaa, koska korun valmistuksen aikoihin ei Kalevala Koru ole vielä hopeaa koruissaan käyttänyt.

IMG_8448IMG_8455

7. Pronssinen rintaneula

Tämä rintaneula on myös mummun perintöä. Korujen saamisen jälkeen olin yhteydessä Kalevala Korulle, jotta saisin varmuuden siitä ovatko korut heidän tuotantoaan. Lähetin kuvat ja takapuolen leimat vahvistivat sen, että nämä kaksi viimeistä Kalevala Korun tuotanoa ovat. Kummastakaan ei kuitenkaan ollut tietoa mallien nimistä ja valmistusajankohtiakin osattiin arvioida vain erittäin viitteellisesti. Mummulla oli näitä kuitenkin kaksi - toinen on nyt äidilläni ja toinen minulla.

Sellainen varasto Kalevala Korua minulla siis täällä kotona on. Nyt haaveissa olisi alkaa täydentää sarjoja.

Toivon muuten tosiaan, että saan joskus tulevaisuudessa tyttären (tai vähintään tosi ihanan miniän!). Tulee saamaan aikamoiset kalevalakoru-perinnöt, kun minä tästä maailmasta joskus lähden. Minä, kun tulen vielä joskus perimään omalta äidiltäni täydet sarjat Lumikukkaa ja Talon sydäntä, sekä Kuutarta, Euran sydäntä ja ja ja....

Date night!

Eilen oli treffi-ilta! Kiva sellainen johon kuului vaikka mitä kivaa. Siihen kuului...

date4

... kotona tehdyllä herkullisella illallisella. Uunilohta, riisiä, salaattia, keitettyjä porkkanoita ja kermaviilikastiketta. Nam!

date3

... aurinkoinen pyörämatka keskustaan. Sormusten pällistelyä Kultarin näyteikkunasta. Näköjään tärähtäneitä kuvia.

date

... leffassa käynti. Syystä, että leffaliput oli menossa vanhaksi 2.5. Niitähän ei voi käyttää, kun aikaisintaan viikkoa ennen vanhentumista.

date5

... treffikuntoon lakatut kynnet. Karkkikynnet. Joka kerta, kun kävin karkkipussilla sai pelätä, että luuleeko mun seuralainen mun sormia hedelmänaperoiksi.

date2

... yhdet drinksut Hemingwaysissä. Olut ei tosin ole mun. Olut on ällöä!

date6

... heti kotiintulon jälkeen meikkien pesu, pyjaman pukeminen ja hiusten laitto kotinutturalle. Näytin kuulemma sille, että kasvatin toisen pään!

Tällä kertaa tällainen minä-tein-sitä-ja-tätä postaus. Näiden kirjoittaminen tuntuu edelleen vähän hassulle, mutta olette joskus näyttäneet vihreää valoa kuulumisille ja itsekin tykkään niitä muiden blogeista lukea, joten here we go!

Tiivistetysti siis, eilen mulle kuului erityisen hyvää ja onnellista.

Toivottavasti teille muillekkin! Hyvää viikonloppua kaikki ihanat! .... miten voi olla taas viikonloppu?!

Gucci Heart Logo Sunglasses

Kuu arskoista kesään,
puoli kuuta sheivauksesta,
balleriinoista vähäsen,
bikineistä ei päivääkään.

IMG_8355

Aurinkolasien käyttöön ottaminen on mulle selkeä kevään merkki. Asfaltti on kuiva ja lähtee huristelemaan jonnekkin autolla ja aurinko paistaa niin kirkkaasti, että aurinkolasit täytyy laittaa päähän. Silloin tietää, että talvi alkaa olla ohi ja kesä tuloillaan.

Aloin huvikseni miettiä muita kevään merkkejä omassa toiminnassani ja tajusin, että vähän aikaa sitten on alkanut myös säärien sheivaaminen - selkeä kevään merkki sekin! Ei kai niitä kukaan viitsi talvella sheivailla, kun ei kukaan kuitenkaan näe, onko ne sileät vai ei? Balleriinat ilman sukkahousuja on myös semmoinen hetki, jota kovasti odotan. Ja bikineissä kekkuloiminen ainakin takaa kesän. Tällä mittapuulla kesä on ensi tiistaina, koska talviturkki pitää heittää joka vuosi vappuaattona!

IMG_8357IMG_8349IMG_8352

En ole varsinaisesti tietoisesti alkanut panostaa laadukkaaseen tavaraan ja vähentää halvemman ja heikomman ostamista. Niin on kuitenkin muutamissa jutuissa käynyt. Esimerkiksi jokakesäinen halppislasien hamstraaminen loppui, kuin seinään viime keväänä, kun sain ensimmäiset merkkiarskani.

IMG_8353IMG_8356

Mun ihana täti vieraili viime keväänä luonani Roomassa ja antoi mulle synttärilajaksi kokemuksen: "Marssia Guccille ja ostaa sieltä jotain". Siitä päivästä lähtien mulla on ollut Guccin aurinkolasit sydänlogolla, eikä sen jälkeen muita arskoja ole tullut kaipailtuakaan. Möin muutamat vanhatkin jo eteenpäin.

En tiedä onko merkkilasit oikeasti sen laadukkaampaa materiaalia, kuin halvemmatkaan, mutta uskallan rehellisesti myöntää, että sen lisäksi, että nämä lasit sopii mun mielestä mun päähän ja tyyliin, on ne mun mielestä erityisen hienot siksi, että niissä on Guccin logo. Onhan se nyt herranjestas aika siistiä!

Onko kukaan muu hurahtanut merkkilasien koukuttavaan maailmaan?

Unelmia ja toimistohommia

Ensi torstaina joudun ensimmäistä kertaa elämässäni sellaiseen tilanteeseen, että minulla on työ, jossa a) ei ole työvaatteita tai b) vaaleanpunaiset velour-housut eivät ole oikein sopiva työasu. Mun kesätyöt sijoittuvat ensimmäistä kertaa toimistoon ja joudun pukeutumaan ja laittautumaan siististi päivittäin. En kuitenkaan vietä päiviäni missään mageissa ja tärkeissä palavereissa, joten jakkupuku-tyyli ei ole tarpeen. Perussiisti pukeutuminen vaan.

Kokosin pienoiseen kollaasiin ajatuksiani siitä, minkätyylisissä vaatteissa kesäni tulee kulumaan. Vaatevalintoihin tosiaan vaikuttaa myös se, että työmatkani taitan luultavasti pyörällä, joten vaateiden on taivuttava siihenkin menoon, ilman että kuolen lämpöhalvaukseen.

toimisto

Uskon, että tuollaisten mekkosten voimilla aika pitkälti mennään. Sääret voi sitten verhota sukkiksiin ja kesällä jos (toivottavasti kun) on lämmintä voi ne vaihtaa vähän ohuempiin, joten siveystaso pysyy suotavana, mutta lämpöhalvaus ei uhkaa. Perus mekkosia voi sitten sisätiloissa piristää erilaisilla villatakeilla ja vaikka värikkäillä balleriinoilla.

Nyt multa puuttuu enää helposti yhdisteltävä mekko ja värikkäitä villatakkeja.

Tämä mun ajatuksissa oleva tyyli kuitenkin on. Täytynee kaivlla vähän omaa vaatekaappia ja katsella josko siellä mikään täyttäisi kriteereitä. Sukkiskaupoille on ainakin suunnattava, vaikka muuten en työvaatteisiin ajatellut rahaa tuhlata.

Miltäs kuulostaa? Ja te kokeneet toimistotyöläiset - antakaahan vinkkejä tällaiselle untuvikolle! Mua ihan oikeasti jännittää työ, johon ei kehtaa saapua kolitsihousuissa!

Huhtikuun livbox + muutama sana kommenteista

Huhtikuun livbox on viimeinen, joka mun luo saapui. En aio jatkaa tilausta ihan vaan siitä syystä, että boksien sisällöt ei olleet niin kivoja, kuin innostuksissani olin odottanut. Joskus nuorempana kuuluin muistaakseni Vevay -nimiseen "meikkikerhoon", joka oli kiva, koska kuukausittain sai jotain meikkejä, jotka oikeasti otin käyttöön. Livbox on kuitenkin pitänyt sisällään lähinnä paljon näytteitä, mutta muutaman käyttökerran sisällä pitävistä voidenäytteistä ei mielestäni paljoa saa rahoilleen vastinetta.

IMG_8186IMG_8192

Tämä huhtikuun boksi oli näistä kolmesta mielestäni kivoin. Ehkä siksi, että se piti sisällää tuon yhden luomivärikolmikon ja lisäksi Avènen terveyslähdevettä. Rakastan Avènen tuotteita ja minulla on ennenkin ollut tuota suihketta käytössäni. Sehän on oikeasti varmaan aivan täyttä huuhaata, mutta se on musta ollut aina jotenkin ihana tuote. Kallis kuin mikä, enkä kyseiseltä merkiltä itse ole raaskinut koskaan ostaa mitään. Pitäisi ehkä taas sijoittaa kunnon tuotteisiin. Sen verran tämä nassun kunto mun mieltä kuitenkin painaa.

IMG_8188IMG_8190IMG_8191IMG_8189IMG_8195

Oletteko muut tutustuneet livboxiin? Mitä olette tykänneet? Tai mitä tykkäätte ideasta? Kommenttiboksissa saa jakaa ajatuksianne konseptista!

Kommentoinnista puheen ollen: niin kuin ehkä olette huomanneet, otin kommenttien tarkastuksen käyttön. Aluksi halusin sallia kommentoinnin ilman tarkastusta, jotta kynnys kommentoida olisi pienempi ja rohkenisistte jättää mulle ihania kommenttejanne. Vieläkään en ole yhtään törkykommenttia saanut, mutta tässä hetki sitten spontaanisti tuleen viikon blogi-tauon jälkeen mua alkoi ahdistamaan ajatus siitä, että blogin kommenttiboksissa saattoi olla vaikka mitä törkyä näkyvillä viikon ajan.

Eihän siellä ollut, mutta kuka tahansa olisi voinut kirjoittaa sinne näkyviin mitä kamaluuksia tahansa. En halua, että mun blogi on paikka, johon joku voi kirjoittaa vaikka rasistisia tai muuten loukkaavia viestejä kaikkien näkyville, kunnes huomaan ne poistaa. Mua täällä saa kritisoida, mutta en halua antaa mahdollisuutta julkaista tänne kommentteja, jotka saatavat loukata jotain muuta.

Joten nykyään kommentit menee hyväksynnän kautta. Mutta jatkakaa ihanien kommenttienne jättämistä! Ne on vaan niin paras osa blogin kirjoittamista ja ilahdun ihan valtavasti jokaisesta kommentista, jonka saan. Ja kaikkiin aina vastaan! Jos kommenttiasi ei ole vielä pian julkaistu niin se julkaistaan kyllä heti, kun ehdin sen ajatuksella lukea ja siihen vastata.

Kiitosta siis taas kerran kivoista kommenteistanne, älkää ikinä lopettako niiden jättmistä! Arvostan joka ikistä!

Whoopie!

Jos se on vielä jollekulle jäänyt epäselväksi, niin tykkään leipoa. Lisäksi tunnun haksahtavan leipomistrendeihin aika urakalla. Ensin muodissa taisi olla kuppikakut (kuppikakkukirja, check!), sen jälkeen muotiin tuli macaronit (macaronkirja, check!), niiden jälkeen kakkutikkarit (kakkutikkarikirja, check!) ja uusimpana muotivillityksenä ovat tulleet whoopiet (whoopie-kirja, check!).

IMG_8241IMG_8244

Whoopie pie -kirjan löysin Suomalaisesta kirjakaupasta muutama kuukausi sitten, mutta vaivauduin kokeilemaan niitä ensimmäisen vasta tällä viikolla. Valitsin kirjasta yhden reseptin ja ainesten puutteessa sitten hieman sovelsin niin, että niistä tuli mansikka-lime-suklaa -whoopieita (miten se oikein taipuu?).

IMG_8247IMG_8246

Kirja on täynnä ihania reseptejä ja en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitä lisää. Ainakin noita ihania nomparelleilla koristeltuja tutti-frutteja on testattava piakkoin! Nämä ensimmäiset olivat ainakin ihan uskomattoman herkullisia. Eilen aloitettu epäonnistumisten sarja kuitenkin vähän jatkuu. Kaikista whoopie-kekseistä ei nimittäin tullut läheskään pyöreitä. Enkä oikein tiedä, mitä voisin tehdä toisin, ettei jatkossa kävisi näin... hmmm...

IMG_8249IMG_8250IMG_8254

Sen vuoksi harmistuin, enkä ottanut yhtään kuviakaan edes valmiista tuotoksista. Mun on pistettävä aivohiiri (vielä yläasteella selvisi, että se sana onkin oikeasti aivoriihi....) pystyyn ja mietittävä miten saan niistä pyöreitä. 

Oletteko koskaan koittaneet whoopieita? Tai muita treni-leivoksia? Jos ei omista, eikä aio hankkia whoopie kirjaa, niin suosittelen kurkkaamaan reseptejä internetin ihmeellisestä maailmasta. Ainakin Kinuskikissalla oli whoopie-resepti kolmella eri täytevaihtoehdolla!

Ps. viikonlopun kiireiden vuoksi kokeilin elämässäni ensimmäistä kertaa postauksen ajastamista.. toimiikohan tämä? Jos näätte tän, niin toimi!

Pieleen menneitä vesipilkkuja

Päätin kokeilla tällä viikolla yhtä pitkään mielessäni pyöineistä Cutepolish -manikyyreistä. Tämä veden avulla tehty pilkkumanikyyri vaikutti tosi hauskalle idealle. Olen aiemminkin tehnyt vesimarmorointia, mutta tällaista pilkkutekniikkaa en ole muualla nähnyt.

IMG_8258

Tekniikka näytti tosi helpolle. Käytin suihkutukseen pumppupullossa olevaa haavanpuhdistusainetta. Se toimii yhtä hyvin, koska siinäkin on paljon alkoholia. Mutta kaikki muu menikin tämän manikyyrin kanssa aivan pieleen. Se, että sain ruiskutettua oikean verran kävi aika mahdottomaksi. En todellakaan osannut hallita sitä, millä paineella tai kuinka paljon ruiskutin. Mun olisi pitänyt varmaan suihkutella koko pullollinen, jotta olisin saanut vakioitua oikeanlaisen ruiskutustyylin.

IMG_8257

Jos suihkutti liikaa lakkapinta hajosi totaalisesti. Jos taas suihkutin liian varovasti ei reikiä tullut yhtään. Ja sitten lakka oli odottanut veden pinnalla niin pitkään, että se kuivui, eikä reikiä saanut enää ruiskutettua lisääkään. Arrgh! Lisäksi olin vielä suuntaamassa harkkoihin, joten kynnet piti saada reippaasti valmiiksi. Ei siis ollut aikaa tiputella kymmentä eri lakkakerrosta ja keräillä pois jos suihkutukset ei menneet mun mielen mukaan.

IMG_8256

Tuohon yhteen nimettömään sain sellaisen tuloksen kuin halusin. Ihan hauskalle näytti myös tuo etusormeen tullut versio, jossa rei'istä tuli tosi isoja. En vaan yrittänyt sellaista. Osa taas meni totaaliplörinäksi, ja jäi käytännössä kokonaan mustaksi.

IMG_8262

Ihan pieleenhän ne siis meni. Mutta sen verran kyllä tästä kokeilusta sisuunnuin, että tätä on koitettava uudestaan. Sen verran erikoinen ja kiva lopputulos tällä tekniikalla tulee... jos se vaan onnistuu! 

Mitä tykkäätte ideasta?

Ilman takkia!

Kuinka siistiä oli huristella eilen Joponterilla keskustaan ilman oikeaa takkia? No aika siistiä. Seitsämän jälken oli mittarissa vielä 12 astetta plussaa, joten tuumasin, että nyt on kevät ja lähden vaan villatakilla. Jos saan taas flunssan, niin tällä kertaa voin syyttää surutta itseäni. Nilkatkin vielä paljaina.

WP_20130416_006

Mutta tuo villatakki on kyllä valehtelematta lämpimin ikinä. Ostin sen Roomasta yhdestä pikkuputiikista läheltä kotiani. Alpakan villaa ja merinovillaa. Se on ihan paras. Oli kivaa heittää se päälle melkein vuoden tauon jälkeen.

kuva

Jotten ihan jäätyisi, laitoin kaulaan vielä H&M:n maailman lämpimimmän huivin. Näytin aika homssuiselle, mutta tämä oli varmaan sitten pulsu-chic tai jotain muuta sen tapaista. Sopii hyvin teemaan, kun pyöräreissun kohteena oli Jyväskylän fiinein ravintola, Golden Rax Pizza Buffet. Heh. Meillä oli sinne ilmaisliput ja kuultiin eilen, että se sulkeutuu ensi viikon tiistaina. Kyynel.

WP_20130416_011

Oon oikeasti viettänyt niin monta riemukasta hetkeä siellä. Voi niitä aikoja, kun äiti ehdotti, että lällyjen lasten kakkukekkereiden sijaan pyytäisin muutaman kaverin mukaan ja se piffaisi meidät Raxiin mun synttäreiden kunniaksi. Oli muuten siistiä. Yhdellä tietyllä neljän tytön porukalla on aika monet jätkit tehty sieltä jätskikoneesta, katseltu asemakadulla kulkevia ihmisiä ja joinpa kerran desin kokoisen kaakaonkin, jossa oli muistaakseni kahdeksan nappia makeutusainetta. Niin ja soodavettä piti ujuttaa toisten mukeihin aina, kuin se vain oli mahollista. Tällä kertaa oli kyllä vähän shokki huomata, että vanha kunnon koiranmakkara oli korvattu kinkkusuikaleella.

Nyt on hyvästelty sekin mesta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.