Synkistelyä

Piti tulla julkaisemaan nämä asukuvat jo eilen, mutta penkkiurheilu ja sen jälkeen leffan katselu veivät voiton koneella nököttämisestä. Ei siitä sen suurempaa vahinkoa onneksi koitunut, ehtiihän sitä hyvin tänäänkin. Ensinnäkin täytyy sanoa, että ei olisi ikinä pitänyt edellisessä postauksessa mennä vannomaan yhtään mitään shoppailemattomuuteen liittyvää. Ja vielä menin mainitsemaan siitä, miten tuntuu pahalta lötköillä kotona, kun mies on töissä. Jokainen voi varmaan arvata miten tämä eteni. Tietysti sillä lailla, että olin jäämässä illaksi yksin kotiin ja valittelin tylsistymistäni ja olisin halunnut neuloa. Meinasin mennä ostamaan vähän lankoja, että voisin alkaa neulomaan villapaitaa, kunnes huomasin, että lankakauppa on jo mennyt kiinni. Sitten tuo miekkonen heitti mulle vähän rahaa ja käski mennä shoppailemaan. Hei jotain rajaa. Koita siinä sitten pitää kiinni vakaista periaatepäätöksistä olla ostamatta mitään!! 

Sitten lähdin kaupungille pyörimään kerta pakko oli, ja kas vain, Jim&Jillissä on loppuunmyynti. Kun aloitin tämän blogin niin pyhästi vannoin itselleni, että tästä ei sitten tule kulutushysteriaa edistävää ostin tänään sitä ja eilen tätä ja huomenna ostan tota -blogia. Nyt on näköjään vaan sattunut sellainen kausi, ja voihan tässä olla rehellinen itselleen ja teille, että aika täysin muovikassein eilen kotia hipsin. Hävettää myöntää, mutta siltä kaupunkireissulta lähti mukaan kahdet sukkikset, yhdet ylipolven sukat, hame, mekko, paita ja huppari miehelle. Ja vähän super halpoja meikkejä Sokkarin alelaarista - ne sentään omilla rahoilla.

WP_20121229_009
WP_20121229_014
WP_20121229_010

Ostokset oli onneksi halpoja ja sitäkin mieleisempiä. Eilen päälle osui jo kaksi uusista vaatekappaleista. En näyttänyt mielestäni ollenkaan itselleni, kun olin pukeutunut mustaan, tummaan harmahtavaan siniseen ja tummiin vihreisiin sukkiksiin. Mutta tykkäsin kyllä asusta silti ihan mielettömästi! Miten saattoikin olla niin kotoisa olo, vaikkei tuntunut yhtään multa?

Kaulassa oli myös mummulta perintönä saatu, aivan ikivanha Kalevala korun hopeinen riipus. Rakastan tuota ihan valtavasti. Pääasiassa varmaan siksi, että se on mummun vanha, mutta onhan se myös kaunis. Se on vaan niin vanha, että edes Kalevala korulta ei osattu kertoa mallia tai tarkkoja vuosia, jolloin sitä on valmistettu. Mutta Kalevala korun koruksi sen myönsivät.

WP_20121229_008

Olin eilen myös poikkeuksellisen innoissani siitä, että päätin kerrankin pukeutua johonkin muuhun, kuin siihen vilan tumman siniseen karvahupulliseen jätti parkaan. Ja takki, jonka laitoin päälleni sattuu vielä olemaan rakkain talvitakkini. Tuota Zaran vaaleanharmaata jättihupullista villakankastakkia muuten metsästettiin. Oikein kahdella erillisellä Tallinnan reissulla, mutta nyt se on mun (no on se kyllä ollut jo kaksi vuotta) ja en suostu ikinä paisumaan niin isoksi, etten mahtuisi siihen enää! Palmikko-tuubi-huivi on muuten itse neulomani.

WP_20121229_007

Täällä näpyttelen taas tätä teksiä salibady-ottelun katsomosta, peli alkaa vartin päästä joten täytyypä lisäillä kuvat, jotta pääsee keskittymään pelin katsomiseen. Minähän varoittelin jo ensimmäisessä postauksessa olevani penkkiurheilija, ja näinpä tänäkin viikonloppuna menee molemmat illat siinä touhussa, mutta ei haittaa yhtään!

Ennen peliintuloa käytiin vähän shoppailemassa myös, ja löytyi jotain niin mieleistä, että! Nyt rahat onkin virallisesti finaalissa, mutta en meinaa malttaa, että pääsen esittelemään tämän päivän löydökset.

Ps. Jos joku ihmetteli, miksei asusta ollut yhtään sivukuvaa, se johtui siitä että ennen kuvien ottoa käytiin syömässä Buffassa äitin, isin ja veljen kanssa. Ja sivukuvia ei vaan oteta sen jälkeen, kun napaan on vedetty mm. tämä:

WP_20121229_004

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!