Maanantai avautumista

Yritän pitää tämän blogin vaan kivojen juttujen kotina, mutta toisaalta haluan pitää tämän myös aitona paikkana. Tämä päivä kyllä läiskäytti niin kertakaikkisesti maanantait minun naamalle.. eikä vaan kerralla, vaan pitkin päivää, että tämän päivän kuulumisissa ei ihan oikeasti ole paljoa muuta, kuin valitusta. Kerronpa vähän millainen päivä minulla tänään oli.. ja vaikka se tarina sisältää paljon ruikutusta, onneksi tämäkin loppuu onnellisesti.

Kuvituksena on muuten kuvia siitä, jostakin ihanasta, jota ostimme minulle lauantaina. Sanoin jo aiemmin, että haaveilen kahdesta vaaleanpunaisesta Iittalan kivi -tuikkukiposta, koska vaaleanpunaisen lasin valmistaminen loppuu tämän vuoden lopussa. Kaikki kivi -tuikut olivat anttilassa -25 prosentin alennuksessa, joten pakko oli tarttua. On huomattavasti mukavampaa maksaa tuikkukipoista vähän reilu neljä kymmpiä, kuin vähän reilu kuusi kymppiä. Sanoin eilen, että esittelen ne tänään, ja tässäpä esittelen. Tosin ei sekään itsensä hemmottelu mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

IMG_5604IMG_5603
Tiedättekö ne semmoist päivät, milloin mitään massiivisen kamalaa ei tapahdu, vaan pieniä ärsyttäviä asioita peräjälkeen, niin että yhdessä niiden vaikutuksesta on koko päivän paha mieli? Tänään oli semmoinen päivä. Eilen illalla valvoin viiteen asti. Vaikka minua alkoi väsyttämään kovastikin jo yhden jälkeen uni ei vaan tullut, ei edes lähelle. Pitkään valvomisen seurauksena nukuin liian pitkään. Koska minulla ei ollut aikataualutettua ohjelmaa tälle päivälle, ei ollut kovin vaarallista vaikka nukuin iltapäivän puolelle. Ainoa haitta siitä oli koko päiväksi seuraava pöhnä ja se, että hoidettaville asioille oli vähemmän aikaa. Mutta "eteenpäin", sanoi mummo lumessa.

Lähdin hoitamaan asioita kaupungille pian heräämiseni jälkeen. Menin käymään lankakaupassa ostamassa tarvikkeita viimeisiä joululahjaprojekteja varten. Suosikki lankakaupallani on myös verkkokauppa, joten olin käynyt aamulla tarkistamassa, että haluamaani lankaa on haluamassani sävyssä. Vaan kun tulen kauppaan niin eipä olekaan. Äitin lahjuksiin haaveilemaani vaalean lilaa lankaa oli juuri myyty niin, että sitä oli hyllyssä enää neljä kerää. Kun olisin tarvinnut viisi. Lankaa ei myöskään voinut korvata millään muulla langalla, koska valmis työ olisi täytynyt huovuttaa. Ainoat sävyt, joita olisi ollut riittävästi, olivat vihreitä - äitini inhokki väri, kuten varmaan arvaatte? Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi sitten vaan. Ja "eteenpäin" sanoi taas mummo lumessa.

Sitten Sokokselle, josta ei tietenkään löydy yhtään ainutta Angry Birds pyyhettä. Suihkugeelejä ja shampoota olisi ollut, mutta koska pyyhkeitä ei ole, päätän ostaa kaikki illalla Prismasta. Kummipojalle ei ole meinannut löytyä kivaa lahjaa, ja nyt alkaa olla aika vähissä. Ovat nimittäin lähdössä jouluksi reissuun ja pakettit pitää ehditä viedä ennen sitä. Hukkareissu ei niin haittaa, koska ajattelin tehdä ruokaostokset Sokoksen ruokakaupassa, Mestarin Herkussa kuitenkin. Onneksi kaikki löytyy, eikä lihatiskinkään jono ole kovin pitkä. Ainoa vaan, että kolme eri mummoa taklasivat minut Herkussa vierailun aikana. Ja jokainen loi minuun ilkeän katseen, joka huusi (tai niin ainakin kuvittelin) sitä, miten nykynuoret eivät osaa käyttäytyä. Vaikka törmäilyt olivat äkäisten mummojen syytä, minä nielin oman kiukkuni, hymyilin ja pyysin anteeksi. Kaikilta kolmelta.

IMG_5608IMG_5612
Sitten lähdin eteenpäin. Koska olin nukkunut niin pitkään, oli minulla kiire laittamaan ruokaa. Postista olisi pitänyt noutaa yksi paketti, mutta sisällä näkyi olevan taas niin pitkät jonot, että en viitsinyt mennä edes jonottamaan. En olisi ehtinyt kumminkaan. Ja elättelen toivoa, että joutuisin mennä sinne huomenna kumminkin. Nimittäin yksi jo erittäin pahasti myöhässä oleva, joululahjoja sisällään pitävä, paketti ei suonut vielä tänäänkään ilmoittaa saapumisestaan. Eikä paketin lähettänyt nettikauppa voi luonnollisesti tehdä asialle mitään. He ovat paketin lähettäneet ajoissa, ja nyt se on jossain matkalla. Kukaan ei vaan kerro minulle, että missä. Jouluruuhkaa kuulemma.

Postissa käynnin väliin jätettyäni suuntasin suoraan kotiin laittamaan ruokaa. Olin päättänyt kokeilla uutta, herkulliseksi arvelemanii kanapasta reseptiä. Hyväähän siitä ruuasta tuli, mutta pari rumaa sanaa ja kyyneltäkin pääsi ilmoille, kun poltin sormeni. Oikein kunnolla. En vissiin muistanut, että tulikuumasta kattilasta pitäisi ottaa kiinni  vain  kahvaosasta. Kyllä muuten sattui, ja sattuu vieläkin. Ja siinä rytäkässä kun yritin pitää toista kättä kylmän veden alla ja sekoittaa toisella kädellä kastiketta onnistui vielä roiskauttamaan oikein kunnon läntit soossia vasta pyykistä tulleen paidan hihalle.

Mutta ei se mitään. Ruuasta tuli hyvän makuista, myös töistä kotiin palannelle puoliskolle maistui oikein hyvin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla - ottaa kuvia noista Iittalan kivi tuikkuastioista blogia varten ja kattaa meille kynttilä-illallisen. Purin tuikkukipot rasioistaan ja aloin räpsiä kuvia. Päätin kääntää tuikkuastioisen Iittala -tarrat symmetrisesti, kun huomasin, että toisessa ei tarraa ole. Meillä on myös tehtaanmyymälöistä ostettuja kakkoslaadun tuikkukippoja, joten tiedän hyvin, että tarra on merkki ykköslaadusta. Aloin sitten tarkastelemaan tätä tarratonta kippoa, ja jep, seinämien sisällä on kuplia, pohjassa on kuplia ja yhdessä kohtaa seinämää on ihan selkä virhe, ylimääräinen patti. Eli ostin sitten maanantai-kappaleen. Vaalean punaisia jäi Anttilaan lauantaina kaksi. Huomenna on lähdettävä vaihtamaan ja toivottava parasta.

IMG_5614IMG_5618
Tuikku-episodin jälkeen lähdin sitten Prismaan tekemään ruoka- ja lahjaostoksia. Arvaattekin varmaan, että Prismassa, johon menin, oli hyllyssä jäljellä vain Angry Birds vartalovoidetta. Ei kuusi vuotiaat pojat sellaisia käytä, joten ei muuta kun lelu-osastn hyllyjä paniikissa tonkimaan ja koittamaan keksiä vielä jotain muuta lahjaksi. Kellokin ehti jo vierähtää niin myöhälle, että "Palvelemme teitä vielä viidentoista minuutin ajan" kuulutuskin pärähti ilmoille. Sitten äkkiä juoksemaan vielä ruokaostastojen läpi ylikuormittuneen ostoskorin kanssa. Ja poistuin kaupasta kello 21.03.

Kun raahauduin kotiin, raivasin vielä koko kämpän, neuloin vähän joululahjajuttuja, laitoin iltapalaa ja nyt istun sohvalla nauttien siististä olohuoneesta, kynttilänvalosta, ja litkin rakkaus -muumimukista Rainbown alkoholitonta mansikkasiiderijuomaa. Nyt olen väsynyt, mutta onnellinen. Ja huomenna ei voi enää mennä, kuin paremmin.

Mitä tästä opimme? Jos jaksat hymyillä ja et luovuta, niin vastoinkäymistenkin jälkeen on luvassa jotain hyvää. Vaikka vähän tätä litkimis-tunnelmaa masentaa se, että huomasin just saaneeni kaksi aftaa. Yhtä aikaa. Ei. Voi. Olla. Todellista.

Selvisiköhän kukaan tätä tilitystä loppuun saakka? Jos selvisi, niin pliis, kertokaa mulle, että teillä oli edes vähän mukavampi maanantai?

Lupaan palata huomenna asiaan taas iloisemmilla jutuilla! Tsemppiä kaikille vielä joulun alus-rytistykseen!

2 Kommenttia

  1. Minä selvisin, sympatiasta ja myötätunnosta nyökytellen :) ja kerron että minä tein maanantaina piparitalon ja söin myös pastaa. Hyvä maanantai oli, viimeinen kun töissä ennen joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onnittelut loppuun selviämisestä!

      Mutta oi ihanaa, piparkakkutalo! Kuulostaa ihanalle tuo maanantaisi. Kiitos kun piristit mua kertomalla siitä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!