Harmaa tiistai

Tämän päivän asu sopi kyllä hyvin tämän päivän tunnelmaan. Ulkona puhaltaa viiltävä tuuli ja vaikka lämpömittari näyttää viittä plus astetta menee kylmyys luihin ja ytimiin. Vaikka rakastan enemmän niitä aurinkoisia, oransseja syyspäiviä, täytyy myöntää, että pidän näistäkin. Kaikessa kolkkoudessaan tällaisissa päivissä on paljon tunnelmaa. Ja päivän ajan voi odotella sitä hetkeä, että illalla pääsee käpertymään toisen kainaloon, peiton alle, sohvannurkkaan, teemukin kanssa. Villasukat jalassa.

Ennen sitä on kuitenkin hoidettava vielä päivän velvollisuudet opiskelijana ja valmentajana. Tällä (enemmän tai vähemmän) ahkeralla yliopistolaisella oli tänään päällään harmaata. Rakastan tuota paitaa ihan hirmuisan paljon. Se on niin pehmeä, ja venyvä. Vaikka se on vain t-paita, voi siihenkin vähän käpertyä. Tuo toispuoleinen hiha on mielestäni tosi kivan näköinen. Tykkään paljaista solisluista.

IMG_4384IMG_4391
Paita - pienestä putiikista Roomasta
Farkut - Gina Tricot
Nilkkurit - Spirit Store
Rannekoru - markkinoilta Roomasta

IMG_4397 (2)pageIMG_4409Täytyy muuten sanoa, että syksy väsyttää minua kovasti ja viimeyönä en saanut nukuttua kovinkaan levollisesti. Sen seurauksena tämän aamun asukuvissa näyttää olevan karmeammat silmäpussit, kuin eilen illalla napatussa "alastonkuvassa". Toivoin pitkään, että osaisin photoshopata nuo silmäpussit pois, ja sitten päätin, että en julkaise tätä kasvokuvaa ollenkaan. Olisi kuitenkin surullista jos tuo todellisten ihmisten tempaus jäisi vain yksiin meikittömiin kuviin, joten totesin että what the hell, menkööt julkaisuun sekin. Jos joku traumatisoituu ulkonäöstäni niin en kertakaikkiaan voi sille mitään. Tällainen minä vaan olen.

Rannekoru on minulle rakas, vaikkei se rahallisesti arvokas olekaan. Olin haaveillt pitkään tuollaisesta hopean värisestä leveästä rannekorusta. Kun vanhempani olivat Roomassa luonani vierailemassa ja kiertelimme Porta Portesen markkinoilla, minä ja äiti kolusimme tietenkin kaikki mahdolliset korutiskit. Yhtä tonkiessamme isi sitten huomasi tämän rannekorun, joka oli juuri sellainen mistä olin puhunut ja osti sen minulle muistoksi. Se oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun isi itse valitsi ja osti rannekorun! Yleensä nimittäin äitille lahjoja ostaessa, minä olen makutuomarina ja valitsijana... Mutta tosiaan rannekoru on lahja isiltä ja saanut ihan valtavasti käyttöä. Osti samaisilta markkinoilta myös yhden toisen ihanan rannekorun, mutta se on kadonnut jonnekkin teille tietämättömille... ehkäpä se löytyy joulusiivouksen yhteydessä? Toivottavasti!

Oikein lämmintä tiistaita kaikille, harmaasta kelistä huolimatta!

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥
Vastaan kaikkiin kommentteihin!