Synkistelyä

Piti tulla julkaisemaan nämä asukuvat jo eilen, mutta penkkiurheilu ja sen jälkeen leffan katselu veivät voiton koneella nököttämisestä. Ei siitä sen suurempaa vahinkoa onneksi koitunut, ehtiihän sitä hyvin tänäänkin. Ensinnäkin täytyy sanoa, että ei olisi ikinä pitänyt edellisessä postauksessa mennä vannomaan yhtään mitään shoppailemattomuuteen liittyvää. Ja vielä menin mainitsemaan siitä, miten tuntuu pahalta lötköillä kotona, kun mies on töissä. Jokainen voi varmaan arvata miten tämä eteni. Tietysti sillä lailla, että olin jäämässä illaksi yksin kotiin ja valittelin tylsistymistäni ja olisin halunnut neuloa. Meinasin mennä ostamaan vähän lankoja, että voisin alkaa neulomaan villapaitaa, kunnes huomasin, että lankakauppa on jo mennyt kiinni. Sitten tuo miekkonen heitti mulle vähän rahaa ja käski mennä shoppailemaan. Hei jotain rajaa. Koita siinä sitten pitää kiinni vakaista periaatepäätöksistä olla ostamatta mitään!! 

Sitten lähdin kaupungille pyörimään kerta pakko oli, ja kas vain, Jim&Jillissä on loppuunmyynti. Kun aloitin tämän blogin niin pyhästi vannoin itselleni, että tästä ei sitten tule kulutushysteriaa edistävää ostin tänään sitä ja eilen tätä ja huomenna ostan tota -blogia. Nyt on näköjään vaan sattunut sellainen kausi, ja voihan tässä olla rehellinen itselleen ja teille, että aika täysin muovikassein eilen kotia hipsin. Hävettää myöntää, mutta siltä kaupunkireissulta lähti mukaan kahdet sukkikset, yhdet ylipolven sukat, hame, mekko, paita ja huppari miehelle. Ja vähän super halpoja meikkejä Sokkarin alelaarista - ne sentään omilla rahoilla.

WP_20121229_009
WP_20121229_014
WP_20121229_010

Ostokset oli onneksi halpoja ja sitäkin mieleisempiä. Eilen päälle osui jo kaksi uusista vaatekappaleista. En näyttänyt mielestäni ollenkaan itselleni, kun olin pukeutunut mustaan, tummaan harmahtavaan siniseen ja tummiin vihreisiin sukkiksiin. Mutta tykkäsin kyllä asusta silti ihan mielettömästi! Miten saattoikin olla niin kotoisa olo, vaikkei tuntunut yhtään multa?

Kaulassa oli myös mummulta perintönä saatu, aivan ikivanha Kalevala korun hopeinen riipus. Rakastan tuota ihan valtavasti. Pääasiassa varmaan siksi, että se on mummun vanha, mutta onhan se myös kaunis. Se on vaan niin vanha, että edes Kalevala korulta ei osattu kertoa mallia tai tarkkoja vuosia, jolloin sitä on valmistettu. Mutta Kalevala korun koruksi sen myönsivät.

WP_20121229_008

Olin eilen myös poikkeuksellisen innoissani siitä, että päätin kerrankin pukeutua johonkin muuhun, kuin siihen vilan tumman siniseen karvahupulliseen jätti parkaan. Ja takki, jonka laitoin päälleni sattuu vielä olemaan rakkain talvitakkini. Tuota Zaran vaaleanharmaata jättihupullista villakankastakkia muuten metsästettiin. Oikein kahdella erillisellä Tallinnan reissulla, mutta nyt se on mun (no on se kyllä ollut jo kaksi vuotta) ja en suostu ikinä paisumaan niin isoksi, etten mahtuisi siihen enää! Palmikko-tuubi-huivi on muuten itse neulomani.

WP_20121229_007

Täällä näpyttelen taas tätä teksiä salibady-ottelun katsomosta, peli alkaa vartin päästä joten täytyypä lisäillä kuvat, jotta pääsee keskittymään pelin katsomiseen. Minähän varoittelin jo ensimmäisessä postauksessa olevani penkkiurheilija, ja näinpä tänäkin viikonloppuna menee molemmat illat siinä touhussa, mutta ei haittaa yhtään!

Ennen peliintuloa käytiin vähän shoppailemassa myös, ja löytyi jotain niin mieleistä, että! Nyt rahat onkin virallisesti finaalissa, mutta en meinaa malttaa, että pääsen esittelemään tämän päivän löydökset.

Ps. Jos joku ihmetteli, miksei asusta ollut yhtään sivukuvaa, se johtui siitä että ennen kuvien ottoa käytiin syömässä Buffassa äitin, isin ja veljen kanssa. Ja sivukuvia ei vaan oteta sen jälkeen, kun napaan on vedetty mm. tämä:

WP_20121229_004

Ale-shoppailut ja vähän muuta höpötystä

Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että eilen tehdyt ale-shoppailut olivat näiden alejen ainoat. Ainakin melkein. Tänään en viitsinyt lähteä kaupungille edes tappamaan aikaa, ettei vaan sortumisia satu. Yritän pitää tiukkaa linjaa rahankulutuksen kanssa, koska haaveissa olisi jotain vähän tyyriimpää (sen saa aleista ostaa jos mieleinen löytyy!), nimittäin lumilauta! Mun ei kyllä ollut ollenkaan tarkoitus tulla tästä höpöttelemään tänään, mutta antaa mennä tähän alkuun sitten!

Oon käynyt lautailemassa joskus männä vuosina erinäisiä kertoja, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Pystyn kyllä laskemaan kokonaisen rinteen kaatumatta (en ihan joka kerta tosin), mutta laskeminen on vielä niin haparoivaa, ettei siitä varsinaisesti pysty nauttia. Lompakkoa kirpaisee vaan mennä jatkuvasti vuokraamaan lautaa, koska siitä saa pulittaa enemmän kuin hissilipun hinnasta. Suksilla oon laskenut suunnilleen saman verran kuin laudalla, eli en ihan hirveästi niinkään. Mutta lautailu tuntuu paljon mukavammalle. Me ollaan täällä kotona viime viikot oikein yllytetty toisiamme, tuo miekkonen nimittäin haaveilee uusista laskettelu-suksista. Se on meikäläistä ahkerampi laskija, ja sillä omat sukset onkin. Ne on vaan ostettu teini-ikäiselle pojalle, mutta nyt tuo melkein 190 senttinen varsi kaipaisi vähän jykevämpiä välineitä. Tuo puolisko laskee minulle lukemia, kuinka monen vuokra-kerran hinnalla jo saisi uuden laudan ja minä kiertelen urheilukaupoissa ja lähettelen toiselle töihin viestejä löytämistäni tarjouksista. Eikä kuume ainakaan laske.

Levi09 188Levi09 215

Keväällä olisi taas mahdollisesti Lapin reissua tiedossa, joten olisi muuten kivaa, kun meillä olisi kunnon vehkeet. Minä en tosiaan edes mitään kallista settiä kaipaa, kun oo vielä niin vasta-alkaja. Jotkut perus-turvalliset ja varmat vehkeet vaan. Totesinkin, ettei ole järkeä ostaa kalliita kun oon niin tumpelo, että tuskinpa edes huomaisin eroa. Tyytynen siis johonkin, vähän edullisempaan, vaikka tämän legendaarisen biisin vuoksi kyllä houkuttelisi myös burton-lumilauta! Linkin  klikkaaminen tapahtuu omalla vastuulla, mutta suosittelen sitä jokaiselle!

Lumilautahaaveilut saa jatkua, ainakin siihen asti, että ehdittäisiin yhdessä kaupoille ihan oikeasti tarjontaa katsastamaan. Siihen asti saan tyytyä ihan muunlaiseen urheiluun, mutta niinkuin eilen puhuinkin, löytyi siihenkin onneksi aleista "välineitä". Mulla ainakin kuntosalilla käynnistäkin on viimeaikoina tullut vähäsen välineurheilua. Keskusteltiin tästä jokunen vuosi sitten opiskelukavereiden kesken, ja silloin vielä sanoin, etten minä tarvitse kivoja ja nättejä urheiluvaatteita vaan reikäiset pieru-verkkarit ja kulahtanut t-paita käy hyvin. Siihen eräs ihana tanssiva opiskelukaverini totesi olevansa eri mieltä, sillä hänen mielestään urheiluunkin pätee periaate look good, feel good. Ja arvatenkin olen itsekin kääntänyt kelkkani. Eipä sillä, kyllä mulla edelleen on mun röntsä-vaatteet tallessa ja käytössäkin, mutta kyllä hyvistä, ja näteistä urheiluvaatteista saa lisää potkua. Ehkä vähän pinnallista, mutta eikai sillä ole väliä. Tärkeintä lienee se, että urheileminen on kivaa, samahan se on jos lisä-kivaa siihen tuo kivat urheiluvaatteet.

IMG_6426IMG_6427IMG_6425

Eilen siis (arvatenkin) Henkalta ja Maukalta tarttui matkaan kreisi-kuvioiset urheilutrikoot ja söpöäkin söpömpi pinkki urheilutoppi. Oon kokenut H&M:n urheiluvaatteiden laadun ihan hyväksi. Mulla on muutamakin toppi, ja trikoot sekä yhdet urheilurintsikatkin. Kun vaan ottaa sopivan napakan koon, niin ovat varsin kelpoisat edulliseen hintaansa nähden. Mulla on myös yhdet sellaiset jooga-urheilurintiskat. Ne ei paljoakaan tue (eipä sillä, ei joogassa niin paljon tarvitsekaan kuin vaikka juostessa), ja lisäksi toppi kulahti tosi nopeasti. Varsinkin ohuet olkaimet venähtää hurahtivat vaikka kuinka paljon melkoisen pikaisesti. Urheilukäytössä niistä ei siis paljon ollut hyötyä, mutta siirsin ne vain kotikäyttöön. Oli muuten ainoa omistamani yläosa, joka päällä pystyin viime kesänä Italiassa nukkumaan.

IMG_6430IMG_6431IMG_6432

Ihan pelkällä urheilulinjallakaan ei pysytty. Ainakin täällä Jyväskylässä oli miesten osastolla alessa David Beckham -boksereita viitosella, joten ostin vähän lahjuksia myös tuolle miehelle. Urheiluvaatteiden ulkopuolelta ostin vielä itsellenikin jotain, kun alerekistä näppeihin osui myös jo aiemmin sovittelemani ja haaveilemani kukallinen paita-pusero. Aiemmin jätin sen kauppaan, koska se ei tosiaan ollut mikään välttämättömyys ja en viitsinyt silloin siihen edes sitä 25 euroa sijoittaa. Nyt se kumminkin killui 10€:n punainen hintalappu mukanaan, joten olisi ollut hölmöä jättää ostamatta. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Paitapuserot ovat mystisesti ilmestyneet mun vaatekaappin tämän vuoden aikana. Aiemmin mulla oli vain kaksi paitapuseroa, molemmat puuvillaisia ja ruudullisia, mutta tänä vuonna on kaappiin löytynyt myös erinäisiä keveämpiä materiaalia olevia puseroita. Olin jo vähän huolissani, että olenko kasvamassa asialliseksi aikuiseksi, mutta onneksi kaksi niistä on kukkaprintillä, niin ei meno mene liian vakavaksi!

IMG_6435IMG_6433IMG_6434

Nyt minä jatkan täällä sohvalla loikoiluani ystävieni suklaapurkin, teekupin ja Hobitti-kirjan kanssa. Vähän poden huonoa omatuntoa siitä, että vaan lötköilen täällä kun toinen on töissä. Aiheeseen liittyen oli muuten juttua joulukuun Oliviassakin. Vaikka itse kyllä ansaitsen myös omat rahani, tuntuu silti pahalta vaan laiskotella kotona, kun toinen paahtaa töissä. Vaikka tiedän, että toinen tykkää työstään, olisi se silti varmasti mielellään täällä sohvalla pötköttelemässä mun vieressä. Koitan harjoittaa itsepetosta ja hiljentää kolkuttelevaa omatuntoani, vakuuttelemalla itselleni, että oon parempi tyttöystävä kun saan rauhassa relata päivän. Ehdin laittaa parempaa ruokaakin. Ja pyykätä ja siivota. Kohta teenkin niin, kunhan syön vielä pari sulkaata ja luen vielä pari lukua.

IMG_6424IMG_6419

Kommenttiboksiin saa jättää lumilautavinkkejä, mielipiteitä ale-ostoksista, omia näkemyksiä laiskotteluun ja huonoon oma-tuntoon, paitapuseroihin tai ihan mihin vaan! Oon vaan niin onnellinen kaikista saamistani kommenteista, se on kyllä ihan huippua! Tietäkäähän se, että jokainen kommentti kyllä piristää mun päivääni ihan mieltsisti (mua on kielletty käyttämästä tätä sanaa, mutta nyt kyllä tilanne suorastaan huusi sitä)!

Kotosalla taas

Joulusta on nyt selvitty ja eilen jo palattiin omaan kotiimme. Eipä sillä, ei me jouluakaan oltu viettämässä kuin puolen tunnin matkan päässä täältä. Vaikka oli ihana joulu ja oli kiva olla rauhassa ja yöpyä porukoillakin, oli se kotiinkin palaaminen ihanaa. Sitä kassien kantamista lukuunottamatta. Siitä kun selvisi hengissä ja veri alkoi kiertää taas käsissä, oli aika ihanaa köllöttää omalla sohvalla, rauhoittua hetki suklaata mutustaen ja leffaa katsellen, ennen tämän päiväistä arkeen paluuta.

Oltiin kyllä ilmeisesti oltu aika paljon kiltimpiä, mitä uskoin, jos lahjoista voi jotain päätellä. Ei olla viitsitty viitsitty purkaa niitä tuolta kasseista, joten lahjojen esittelyä luvassa myöhemmin. Nyt voidaan kuvien muodossa fiilistellä  tämän päiväistä asua ja palata joulutunnelmiin vielä huomenna. Kävi kuin kävikin niin, ettei koko joulunpyhien aikana päälle rönttö-vaatteita kummempaa eksynyt. Tai no kerran kiharsin hiukseni ja puin yhden punaisen mekon päälle, mutta riisuin sen saman tien ja heitin hiukset sutturalle. Tuntui liian fiinille ja kun toinenkin oli lähdössä kollareilla liikkeelle, niin enhän minäkään nyt viitsinyt sitten mekolla lähteä.

asuasu2

Tämän päivän asuna oli taas yksi itse ommeltu kukkamekko. Tällä kertaa vähän tummemman sävyinen ja tuollaisella vesiputous -kaula-aukolla. Jalkoihin päätyivät vyötä vaaleammat nilkkurit, vaikka meinasin ensin  laittaa jalkaan ne vähän tummemmansävyiset ruskean pitkävartiset saappaat, mutta en jaksanut tänään ähertää! Ne muuten menivät vilhdoin jalkaan, wuhuu ja suurkiitos vielä vinkeistä ihanille Ninnumaarialle ja Janinalle!

Tämän päiväinen kampaus ei ollut mieleinen, mutta laitoin hiukset noin  olosuhteiden pakosta. Olisin halunnut kihartaa latvat ja jättää hiukset muuten auki, mutta peilissä odottikin ylläri. Tai ei se ylläri olisi ollut, jos vaan olisin sattunut muistamaan, että eilen hiustenpesun jälkeen olin letittänyt kaikki kosteat etuhiukset ja purkanut letin juuri ennen nukkumaan menoa. Eli aamulla hiusten etummaisessa osiossa odotti viehättävät kasari -henkiset kiharat. Tänään ei ollut vielä tarvetta uudelle hiustenpesulle enkä jaksanut alkaa pesemään vain osiota tai kamppailla sähärää suoraksi raudan kanssa, joten pistin vahingon kiertämään ja letitin hiukset uudelleen. Ja koska epäonnistuneet hiussuunnitelmat harmittivat, ulos lähtiessä kiskaisin vielä hiukset ylös pienen pienelle versiolle sutturasta (suttunuttura), jotta voisin vähän piristää päivääni edes sillä vaaleanpunaisella rusetti -villapannalla.

IMG_6165suttura

Tässä taas asupostausta sarjassamme elämä-ei-aina-ole-ihan-täydellistä. Ei aina tarvitsekaan olla niin viimeisen päälle. Varsinkaan näin joulusta toipuessa. Uhmasin tänään muuten myös kohtaloa ja ängin mukaan ensimmäisen joulunjälkeisen ale-päivän hulinoihin. Tällä hetkellä köllöttelen sohvalla onnellisena uusissa aleista ostetuilla kinkunsulatus-kalsareilla. Eli ärhäkästi kuvioiduilla urheilutrikoilla. Nyt pitäisi vielä oikeasti lähteä urheilemaan, jotta ne kinkut sulaisi, mutta askel kerrallaan, eikö vaan? Vai otatteko iisimmin joulun jälkeisen kuntokuurin kanssa? Vai myöntääkö joku osanneensa syödä jouluna kohtuudella ja vältelleensä herkkuja? Minä en ainakaan siinä onnistunut, mutta eipä sen puoleen - en edes yrittänyt! 

Hyvää joulua!

Hyvää, ihanaa, rauhallista ja lämmintä joulua kaikille!
 
Niinkuin sanoin jo aiemmin, meillä ei kovinkaan hienosti pukeuduta jouluna, mutta jos tulee pukeuduttua muuhunkin, kuin kotirytkyihin niin napsin varmaan kuvia. Nyt kuitenkin lahjat on paketeissa ja keskityn lepäämään, syömään ja nauramaan. Taidanpa ehkä litkiä vähän siideriäkin. Nyt voi muutenkin hyvällä omalla tunnolla mutustaa, kun on käyty jo tälle päivälle vähän urheilemassakin!
 
WP_20121224_001 
Meikäläisen lämäri keräsi paljon kehuja, hih!
 
Mutta tosiaan hyvää joulua, nauttikaahan tästä ja olkaa vielä kiltisti, ettei Pukki päätä viime hetkillä jättää teidän paketteja tuomatta!

Vaatekaapin joulusiivous

Niin kuin lupailinkin, niin pitihän tänään vielä tulla toinen postaus kirjoittelemaan. Oon niin kertakaikkisen tyytyväinen itseeni, kun tänään sain viimeisteltyä vaatekaapin joulusiivouksen. Se oli nimittäin aikas moinen urakka! Muun siivouksen kanssa hommat on vielä vähän kesken, mutta sallin itselleni pienen blogitauon, ja sitten vielä hoidan viimeiset pikkusilaukset, leipaisen parit joulutortut ja sitten toivottavasti meidän kämppään on tullut joulurauha, niinkuin vähän lupailin!

Mutta palataan vaatekaapin pariin. Meillä on makkarissa kuusi kaappia, kaksi hyllykaappia ja kaksi tuplakaappia, joissa on henkaritangot. Yksi kumpaakin sorttia sekä neidille, että herralle. Ei mun kamppeet ihan kumminkaan noihin kolmeen mahdu, joten osa juhlamekoista roikkuu herran kaapissa. Meistä kumpikaan ei oikein osaa arkivaatteitaan ripustaa, joten siellä oli vähän tilaa, jota sain lainata. Lisäksi mun juhlavimmat mekot, kuten iltapuvut ja ylioppilasmekko sun muut ovat porukoiden luona asustelemassa. Niille on käyttöä niin äärimmäisen harvoin, että turhaan niillä meidän kaksion kaappeja täyttäisin.

IMG_5890

Koska ollaan molemmat viikattuihin vaatteisiin tottuneita, ollaan ostettu molempien henkarikaappeihin tuollaiset Sini -merkkiset ripustettavat lokerikot. En muista yhtään kuinka paljon ne maksoivat, mutta alle pari kymppiä kappale taisivat olla. Ne on kyllä tosi käteviä, koska niiden avulla saa hyödynnettyä henkaritilaakin hyödyllisemmin!

IMG_5908

Tiedän kyllä, että vaatteille olisi terveellisempää roikkua vähän väljemmin, mutta toistaiseksi vaatteiden pois heittäminen on hävinnyt aina jäljelle jääneiden vaatteiden väljemmän säilyttämiselle. Musta on tullut aikamoinen mestari tossa ripustamisessa, koska en oo myöskään raaskinut ja jaksanut hankkia lisää henkareita, joten melkein jokaisella henkarilla roikkuu kolme mekkoa. Samoin hame-henkareissa on vähintään kaksi hametta jokaisella henkarilla. Ja henkareilla olevien jakkujen alla on tietysti mekko tai parikin.

IMG_5905IMG_5911

Henkarikaapin ylähyllyllä on tosiaan laukkuja, isompia ja pienempiä sulassa sovussa. Etualalla enemmän käytetyt ja niiden takana vielä lisää laukkuja, sellaisia joita vähän harvemmin tulee kaiveltua esiin. Tosin yleensä käy niin, että kun ensimmäisen kerran kaivan sieltä takaa jonkun laukun, menee koko hylly jo täyteen sotkuun ja sitten kaikki laukut onkin  täydellisessä sekametelisopassa seuraavaan siivouskertaan asti.

IMG_5889

Henkarikaapin lattiatila on myös hyödynnetty. Etualalla on muutamia kenkiä, jotka ovat viime aikoina eniten saaneet käyttöä. Taaempana on vielä muutamia kenkiä lisää, mutta valtaosa kenkälaatikoista sijaitsee kyllä näiden varsinaisten vaatekaappien yläpuolella olevissa yläkaapeissa.

IMG_5902IMG_5904

Hyllykaapissa on omat hyllyt paksuille pitkähihaisille, arkipaidoille ja mekoille, housuille, alusvaatteille ja yöppäreille. Suurin murheen kryyni on aina tuo paitojen ja mekkojen hylly. Nyt se kumminkin on ihan inhimillisessä kunnossa, kun tyhjensin sängynaluslaatikkoon säilöön jätesäkillisen verran vaatteita. Mten voi olla mahdollista, että mun vaatekaappi oli vieläkin pullollaan kesävaatteita, vaikka mielestäni raivasin ne kaikki pari kuukautta sitten sieltä pois?

IMG_5892
IMG_5897IMG_5899

Tällaiselle näyttää mun vaatekaapissa. Se ei kyllä kovin kauaa noin siistissä kunnossa yleensä pysy. Tämmöinen siivoaminen ja kuvaaminen on välillä ihan herättävä kokemus.. voi huomata nimittäin kaikkea mielenkiintoista, kuten sen, että ihminen ilmeisesti tarvitsee vähintään neljä pinkkiä hupparia. Hyvä tietää.

Miltä teidän vaatekaapissa näyttää? Pysyykö se aina siistinä vai tarvitseeko joku muukin kokonaisen päivän vaatekaapin joulusiivoamiseen? Ja miltäs mun kaappi näyttää? Aika pinkiltä ja kukkakuosiselta ainakin tuo mekko-osasto! Kauhistuttaako näin tiivis vaatteiden säilytys?

Awesome instead!

Johan olikin aika saada seuraava flunssa, kun edellisestä rapiasti viikko aikaa! Tai ehkäpä tämä on sitä samaa pöpöä, koska nyt on menty aika monta kertaa pahemmalla linjalla. Mun ääni on myös ihan maassa ja oma äitinikin sanoi, että ei hän tätä nyt ihan seksikkääksi sanoisi, mutta mieleen tulee jotenkin sana harakka. Thanks mom. Ei ole kuitenkaan ollut aikaa levätä, joten tällä viikolla oon vielä viimeviikkoista vahvemmin yrittänyt lopettaa sairastaminen, ja olla mahtava sen sijaan. True story.

Mutta oon tässä radiohiljaisuuden aikana saanut aikaankin ainakin jotain. Joulusiivous on edennyt.. tai no ei ihan hirveästi, mutta vaatekaapit alkaa olla kuosissa. Joulukuusi on haettu ja koristeltu. Lahjoja on paketoitu ja toimitettu pienille sukulaisille valmiiksi. Viimeisiä itse tehtäviä lahjoja on viimeistelty puikot viuhuen. On lainattu miehen pyjaman jousuja ja saatu ne repeämään niin isosti, että morjens! Itkupotkuraivareita on saatu, kun päätä särki niin kovasti ja väsyttikin, mutta ei ollut aikaa levätä. On osallistuttu meidän urheiluseuran johtajakoulutukseen ja käyty juhlistamassa samaisen seuran pikkujouluja ja leikittämässä seuramme pienimpiä jäseniä. Oikeastaan nuo seuran pikkujoulut on ainoa tilaisuus näiden parin päivän aikana, jolloin olen pukeutunut edes puoliksi ihmismäisesti.

IMG_5831

Joku saattaisi sanoa, että pinkki paljettirusetti vähentää aikuisen ihmisen uskottavuutta, mutta pöh! Ei pätkääkään. Se sen sijaan saattaa, että laitat ensimmäistä kertaa päällesi uuden Björn Borgin (arvonnasta voitetun) pinkin hupparin ja tietenkin unohdat laput niskaan, ja paidan ulkopuolelle roikkumaan. Mutta kenelleppä niin kävisi...

Onneksi pahimmat sairastelut sattui niille päiville, kun tuo mieskin oli vapaapäivillä. Hotelliaamupalat on aamupalattomuudessani poikkeustapaus, mutta niin on kyllä sekin kun joku valmistaa sulle breakfast in bed. (Kolmas sallittu poikkeus on pippalo-illat, joiden jälkeen voin syödä aamupalaksi sipsejä!) Voinpa kertoa, että ruuanlaitto-motivaatio oli aika nollassa, mutta kummasti sitä ruokahalua alkoi itsellekin löytyä, kun sai vaan astella valmiiseen pöytään, jossa odotti valkosipulista tomaatti-jauheliha-kastiketta ihan Roomasta asti kotiin raahatun pastan kanssa. Ja mulle oli kaadettu juotavaa viinilasiin!

IMG_5824IMG_5818IMG_5827

En tosiaan ole mikään viinien ystävä, tai no rehellisyyden nimissä punkun kanssa ei oikeastaan olla edes väleissä, mutta minkä tahansa juominen viinilasista, tekee siitä sata kertaa kivempaa! Suosittelen kokeilemaan! Minä litkin taas sitä alkoholitonta mansikkasiiderijuomaa, ja tuo toinen pisteli Essencestä menemään maitoa! Noi Essencen punaviini lasit on kylä tähän tarkoitkseen ihan omiaa, kun ne vetävät sisääsä 4,5 desiä. Nämä on nimenomaan niitä arjen pieniä iloja. Hullulla on halvat huvit ja niin pois päin!

IMG_5821

On tässä hiljaisuudessa ja sen aikana tapahtuneessa vaatekaapin siivouksessa jotain hyöytäkin ollut. Nyt nimittäin olisi mielessä vaikka sun mitä, mistä haluaisin tulla kirjoittelemaan, kunhan vaan joutaisin! Palailen varmaan blogin pariin vielä tänään illalla, mutta sitä ennen täytyy vähän juoda teetä, jatkaa joulusiivousta ja testata teidän ihanien tarjoamia vinkkejä tuohon saapas -ongelmaan. Vielä mää kinttuni niihin tungen!

Ps. miten tänään voi olla taas perjantai?! Eikä sitä maailmanloppuakaan ole vielä näkynyt...

Buutsit

Eilisestä maanantaiden maanantaista on selvitty, ja niinkuin eilen jo arvelinkin, ei suunta voi olla kuin ylöspäin! Viime viikosta asti olen ollut tukkoinen, ja tänä aamuna kurkkukipukin oli palannut, mutta ei anneta sen haitata, eihän? Sehän tarkoittaa vain sitä, että on vähän enemmän syytä juoda Muumi-teetä. Olen kyllä kehittänyt semmoisen pakkomielteen noihin, että oksat pois! Tänään vuorossa oli Kyllä minä tiedän! ja poikkeuksellisesti ilman maitoa. Meidän äiti ainakin yökkäilee joka kerta, kun laitan teehen maitoa, mutta niin se vaan on parasta!

IMG_5620
Kävin tänään Anttilassa sen viallisen Kivi -tuikkukipon kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että sain niin ystävällistä, nopeaa ja hyvää palvelua, että minusta tuli erittäin tyytyväinen asiakas. Lisäksi sain tosiaan vaihdettua tuikkukipon uuteen, virheettömään versioon. Olivat samaa mieltä, että se edellinen oli viallinen, joten sain uuden ja he lähettävät sen viallisen Iittalalle takaisin. Eikä kukaan ollut ehtinyt käydä ostamassa vaaleanpunaisia kippoja sitten lauantain, joten sain toisen niistä kahdesta sinne jääneestä, ja hyllyyn jäi vielä yksi. Jos joku muukin vielä kaipailee vaaleanpunaista Kivi-tuikkua, niin suosittelen käyään nyt! Ovat siis Anttilassa jouluun asti -25 prossan alessa!

Sen jälkeen kävin hakemassa Ärrältä H&M:n paketin. Olin tilannut jo jokin aika sitten nettikaupasta nahkaiset pitkät saappaat. Olen haaveillut ruskeista saappaista koko syksyn ja nämä olivat kertakaikkiaan mun mieleen. En halua tiukkoja saappaita, ja näissä oli sopivan leveä varsi. Haluan riittävästi korkoa, mutta se ei saisi olla kovin kapea, että sillä on hyvä kävellä. Mielellään ei myöskään ihan tasapaksu tolppa, jotta korko näyttäisi vähän sirommalle. Nämä olivat vieläpä aitoa nahkaa, joten materiaalikin olisi kohdillaan.

saapasIMG_5633
Kaiken pitäisi olla täydellistä, eikö vaan? Mutta kun minulla on ongelma! En saa noita jalkaani! Niissä ei ole vetoketjua, ja kantapäässä on kovaa muovia, tai vastaavaa vahvikkeena, enkä saa taivutettua nilkkaani niin, että jalkaterä sujahtaisi perille asti. En ole mielestäni mikään paksunilkka, eivätkä saappaat pohkeenkaan kohdalta ole edes tiukat, lähimainkaan. Miten nuo pitäisi saada jalkaan?! Nyt kokeneemmat saapastelijat kertokaa tällaiselle ensimmäisiä saappaitaan sovittelevalle urpolle, että missä asennossa sitä jalkaa pitäisi siitä nilkkakohdasta koittaa tunkea ohi?

IMG_5632
Luulen, että apu voisi olla pitkävartinen kenkälusikka, koska ongelmana tuntuu olevan se, että minun kantapääni laskeutuu sen kovan kantapäätä tukevan osan päälle.. jospa kenkälusikalla saisi liuskautettua kantapään oikealle puolelle? Luuletteko, että se voisi auttaa? Meillähän ei nimittäin semmoista ole, joten en voi testata. Täytyy käydä huomenna ostamassa, mutta en silti tiedä viitsinkö pitää saappaita, joita ei esimerkiksi kyläilemässä käydessä välttämättä saa jalkaan takaisin!

ÄLLÖVAROITUS SEURAAVAA KUVAA VARTEN! Nimittäin saappaiden sovittelua kaiken lisäksi vaikeuttaa se, että en uskalla kovin vahvasti jalkaani sinne runnoakaan. Muistatteko, kun sanoin lauantaina tennareiden hiertäneen kantapäihini maailmanlopun rakot? Nyt ne onneksi alkavat vähän kuivettua, mutta kantapäät ovat silti edelleen pirskatin kipeät.. eikä liene ihmekään, kun ne tälle näyttävät! Oon kyllä joku rakkojen kuningatar..

IMG_5623
Olkaa taas ihania ja kertokaa mulle, jos teillä on jotain vinkkejä saappaiden jalkaan laittamiseen!

Ps. kylläpä nauratti kun luin mun eilisen avautumisen tänään läpi. Ensinnäkin aikamoisella paatoksella kirjoitettu ja toisekseen oli ihan erinäisiä yhdys sana virheitä mahtunut mukaan... nooo, sen siitä saa kun huonon päivän päätteeksi alkaa kirjoittamaan blogitekstiä puolen yön jälkeen! Olkoon virheet siellä edelleen muistona siitä, että kiukkuisen maanantain päätteeksi unohtuu moni asia, jota äidin kielen tunnilla on oppinut.

Maanantai avautumista

Yritän pitää tämän blogin vaan kivojen juttujen kotina, mutta toisaalta haluan pitää tämän myös aitona paikkana. Tämä päivä kyllä läiskäytti niin kertakaikkisesti maanantait minun naamalle.. eikä vaan kerralla, vaan pitkin päivää, että tämän päivän kuulumisissa ei ihan oikeasti ole paljoa muuta, kuin valitusta. Kerronpa vähän millainen päivä minulla tänään oli.. ja vaikka se tarina sisältää paljon ruikutusta, onneksi tämäkin loppuu onnellisesti.

Kuvituksena on muuten kuvia siitä, jostakin ihanasta, jota ostimme minulle lauantaina. Sanoin jo aiemmin, että haaveilen kahdesta vaaleanpunaisesta Iittalan kivi -tuikkukiposta, koska vaaleanpunaisen lasin valmistaminen loppuu tämän vuoden lopussa. Kaikki kivi -tuikut olivat anttilassa -25 prosentin alennuksessa, joten pakko oli tarttua. On huomattavasti mukavampaa maksaa tuikkukipoista vähän reilu neljä kymmpiä, kuin vähän reilu kuusi kymppiä. Sanoin eilen, että esittelen ne tänään, ja tässäpä esittelen. Tosin ei sekään itsensä hemmottelu mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

IMG_5604IMG_5603
Tiedättekö ne semmoist päivät, milloin mitään massiivisen kamalaa ei tapahdu, vaan pieniä ärsyttäviä asioita peräjälkeen, niin että yhdessä niiden vaikutuksesta on koko päivän paha mieli? Tänään oli semmoinen päivä. Eilen illalla valvoin viiteen asti. Vaikka minua alkoi väsyttämään kovastikin jo yhden jälkeen uni ei vaan tullut, ei edes lähelle. Pitkään valvomisen seurauksena nukuin liian pitkään. Koska minulla ei ollut aikataualutettua ohjelmaa tälle päivälle, ei ollut kovin vaarallista vaikka nukuin iltapäivän puolelle. Ainoa haitta siitä oli koko päiväksi seuraava pöhnä ja se, että hoidettaville asioille oli vähemmän aikaa. Mutta "eteenpäin", sanoi mummo lumessa.

Lähdin hoitamaan asioita kaupungille pian heräämiseni jälkeen. Menin käymään lankakaupassa ostamassa tarvikkeita viimeisiä joululahjaprojekteja varten. Suosikki lankakaupallani on myös verkkokauppa, joten olin käynyt aamulla tarkistamassa, että haluamaani lankaa on haluamassani sävyssä. Vaan kun tulen kauppaan niin eipä olekaan. Äitin lahjuksiin haaveilemaani vaalean lilaa lankaa oli juuri myyty niin, että sitä oli hyllyssä enää neljä kerää. Kun olisin tarvinnut viisi. Lankaa ei myöskään voinut korvata millään muulla langalla, koska valmis työ olisi täytynyt huovuttaa. Ainoat sävyt, joita olisi ollut riittävästi, olivat vihreitä - äitini inhokki väri, kuten varmaan arvaatte? Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi sitten vaan. Ja "eteenpäin" sanoi taas mummo lumessa.

Sitten Sokokselle, josta ei tietenkään löydy yhtään ainutta Angry Birds pyyhettä. Suihkugeelejä ja shampoota olisi ollut, mutta koska pyyhkeitä ei ole, päätän ostaa kaikki illalla Prismasta. Kummipojalle ei ole meinannut löytyä kivaa lahjaa, ja nyt alkaa olla aika vähissä. Ovat nimittäin lähdössä jouluksi reissuun ja pakettit pitää ehditä viedä ennen sitä. Hukkareissu ei niin haittaa, koska ajattelin tehdä ruokaostokset Sokoksen ruokakaupassa, Mestarin Herkussa kuitenkin. Onneksi kaikki löytyy, eikä lihatiskinkään jono ole kovin pitkä. Ainoa vaan, että kolme eri mummoa taklasivat minut Herkussa vierailun aikana. Ja jokainen loi minuun ilkeän katseen, joka huusi (tai niin ainakin kuvittelin) sitä, miten nykynuoret eivät osaa käyttäytyä. Vaikka törmäilyt olivat äkäisten mummojen syytä, minä nielin oman kiukkuni, hymyilin ja pyysin anteeksi. Kaikilta kolmelta.

IMG_5608IMG_5612
Sitten lähdin eteenpäin. Koska olin nukkunut niin pitkään, oli minulla kiire laittamaan ruokaa. Postista olisi pitänyt noutaa yksi paketti, mutta sisällä näkyi olevan taas niin pitkät jonot, että en viitsinyt mennä edes jonottamaan. En olisi ehtinyt kumminkaan. Ja elättelen toivoa, että joutuisin mennä sinne huomenna kumminkin. Nimittäin yksi jo erittäin pahasti myöhässä oleva, joululahjoja sisällään pitävä, paketti ei suonut vielä tänäänkään ilmoittaa saapumisestaan. Eikä paketin lähettänyt nettikauppa voi luonnollisesti tehdä asialle mitään. He ovat paketin lähettäneet ajoissa, ja nyt se on jossain matkalla. Kukaan ei vaan kerro minulle, että missä. Jouluruuhkaa kuulemma.

Postissa käynnin väliin jätettyäni suuntasin suoraan kotiin laittamaan ruokaa. Olin päättänyt kokeilla uutta, herkulliseksi arvelemanii kanapasta reseptiä. Hyväähän siitä ruuasta tuli, mutta pari rumaa sanaa ja kyyneltäkin pääsi ilmoille, kun poltin sormeni. Oikein kunnolla. En vissiin muistanut, että tulikuumasta kattilasta pitäisi ottaa kiinni  vain  kahvaosasta. Kyllä muuten sattui, ja sattuu vieläkin. Ja siinä rytäkässä kun yritin pitää toista kättä kylmän veden alla ja sekoittaa toisella kädellä kastiketta onnistui vielä roiskauttamaan oikein kunnon läntit soossia vasta pyykistä tulleen paidan hihalle.

Mutta ei se mitään. Ruuasta tuli hyvän makuista, myös töistä kotiin palannelle puoliskolle maistui oikein hyvin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla - ottaa kuvia noista Iittalan kivi tuikkuastioista blogia varten ja kattaa meille kynttilä-illallisen. Purin tuikkukipot rasioistaan ja aloin räpsiä kuvia. Päätin kääntää tuikkuastioisen Iittala -tarrat symmetrisesti, kun huomasin, että toisessa ei tarraa ole. Meillä on myös tehtaanmyymälöistä ostettuja kakkoslaadun tuikkukippoja, joten tiedän hyvin, että tarra on merkki ykköslaadusta. Aloin sitten tarkastelemaan tätä tarratonta kippoa, ja jep, seinämien sisällä on kuplia, pohjassa on kuplia ja yhdessä kohtaa seinämää on ihan selkä virhe, ylimääräinen patti. Eli ostin sitten maanantai-kappaleen. Vaalean punaisia jäi Anttilaan lauantaina kaksi. Huomenna on lähdettävä vaihtamaan ja toivottava parasta.

IMG_5614IMG_5618
Tuikku-episodin jälkeen lähdin sitten Prismaan tekemään ruoka- ja lahjaostoksia. Arvaattekin varmaan, että Prismassa, johon menin, oli hyllyssä jäljellä vain Angry Birds vartalovoidetta. Ei kuusi vuotiaat pojat sellaisia käytä, joten ei muuta kun lelu-osastn hyllyjä paniikissa tonkimaan ja koittamaan keksiä vielä jotain muuta lahjaksi. Kellokin ehti jo vierähtää niin myöhälle, että "Palvelemme teitä vielä viidentoista minuutin ajan" kuulutuskin pärähti ilmoille. Sitten äkkiä juoksemaan vielä ruokaostastojen läpi ylikuormittuneen ostoskorin kanssa. Ja poistuin kaupasta kello 21.03.

Kun raahauduin kotiin, raivasin vielä koko kämpän, neuloin vähän joululahjajuttuja, laitoin iltapalaa ja nyt istun sohvalla nauttien siististä olohuoneesta, kynttilänvalosta, ja litkin rakkaus -muumimukista Rainbown alkoholitonta mansikkasiiderijuomaa. Nyt olen väsynyt, mutta onnellinen. Ja huomenna ei voi enää mennä, kuin paremmin.

Mitä tästä opimme? Jos jaksat hymyillä ja et luovuta, niin vastoinkäymistenkin jälkeen on luvassa jotain hyvää. Vaikka vähän tätä litkimis-tunnelmaa masentaa se, että huomasin just saaneeni kaksi aftaa. Yhtä aikaa. Ei. Voi. Olla. Todellista.

Selvisiköhän kukaan tätä tilitystä loppuun saakka? Jos selvisi, niin pliis, kertokaa mulle, että teillä oli edes vähän mukavampi maanantai?

Lupaan palata huomenna asiaan taas iloisemmilla jutuilla! Tsemppiä kaikille vielä joulun alus-rytistykseen!